tilkkuvuoden 2019 yhteenveto.

Nyt saat taas lukea jo perinteiseksi muodostuneen yhteenvedon. Muistelen vuosi sitten sekä kesällä esittämiäni toiveita ja tutkailen, ovatko toiveeni toteutuneet. Luettelen töitäni – niin valmiita kuin keskeneräisiäkin.

Mä mistä alkaisin? Kissa on asettunut sopivaan asentoon, että jaksaa seurata koko pitkän tarinan:


Ompelin vuoden 2019 aikana 

25 tilkkupussukkaa – kolme enemmän kuin viime vuonna.


  • Ra-vetoketjupussukka
  • Mansikkapaikka-tilkkupussukka
  • Frutti di Maare -tilkkupussukka
  • Pikkuinen-vetoketjupussukka
  • Maitosuklaa-tilkkupussukka
  • Seinäkukkanen-tilkkupussukka
  • O.C.-vetoketjupussukka
  • Kössi K -tilkkupussukka
  • Palkkapäivä-tilkkupussukka
  • Pirteä-vetoketjupussukka
  • Keltti-tilkkupussukka
  • Saimi-tilkkupussukka
  • Parhaus-vetoketjupussukka
  • Ikkuna-tilkkupussukka
  • Vesimeloniviboja-pussukka
  • Kirjavuus-tilkkupussukka
  • Nasu-vetoketjupussukka
  • Metsätähdet-tilkkupussukka
  • Sydänkäpy-tilkkupussukka
  • Kurkkaus-tilkkupussukka
  • Aito-vetoketjupussukka
  • Koto-tilkkupussukka
  • Toto-tilkkupussukka
  • Wolfe-vetoketjupussukka
  • Annie-pussukka


  • Näistä kolme pussukkaa – Toto, Koto ja Aito – olivat uusvanhaa Dumpling-mallistoa. Ompelin kymmenisen vuotta sitten tosi monta vetoketjupussukkaa juuri samalla kaarevalla mallilla. Kiinnitin vetoketjut käsin, erityisellä ompeleella, jolle ei ole löytynyt kuvaavaa suomenkielistä nimeä.

    Kaksi pussukkaa – Annie ja Wolfe – olivat pelastusoperaatioita. Ystävälläni oli kuluneet ja rikkinäiset, mutta mieluisat vetoketjupussukat, jotka purin ja joiden toiset puolikkaat ompelin entistä ehompiin tilkkupussukoihin. Vanhat aarteet saivat uuden elämän.

    Yhden tilkkulaukun eli Idänsinililjan (viime vuonna ompelin kaksi).

    Seitsemän tilkkupeittoa (järjetön määrä, mutta hei: viime vuonna ompelin vielä järjettömämmän määrän eli yksitoista).


  • Kuurankukka-tilkkupeitto
  • Ruutuässä-tilkkupeitto
  • Kukkasnelonen-tilkkupeitto
  • Pellervontie-tilkkupeitto
  • Sallittu ajosuunta -tilkkupeitto
  • Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto
  • Sokkelo-tilkkupeitto

  • Ompelin lisäksi neljä seinätekstiiliä (joista kahteen ompelin jo ripustuskujankin) kolmeen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilting Associationin 30-vuotisjuhlanäyttelyyn, yhdeksi kuudesta Suomen edustajasta (ja työni valittiin mukaan); Kankaanpään tilkkupäiville Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn; ja kaksi työtä, jotka ovat toivottavasti tulossa Järvenpään tilkkupäivien näyttelyihin.


    Pohdin lyhyesti, mitä opin näiden seinätaiteeksi päätyvien teosten tekemisestä, ja vastaus on ainakin: värit ovat minulle ja osalle katsojistakin tärkeämmät kuin tekninen toteutus.

    Perustelen vastaustani sillä, että medaljonkityyppinen tilkkutyöni Sammakkoprinssi sai ihmisiä antamaan nimenomaan väreihin liittyviä kommentteja. Epätäydelliset saumojen kohdistukset ja palojen mitoitukset ovat selvästi sivuseikka. (Ainakaan sellaisia kommentteja ei viitsitty jättää, mikä puolestaan kertoo myös tilkkuharrastajien kannustavuudesta ja suvaitsevaisuudesta.)

    Entä keskeneräiset?

    Keskeneräisiksi on jäänytkin useampi työ.

    - Tähtiblokeista rakentamani tilkkupinta on jo saanut kauniin taustakankaan ja se on tikattu. Vain tasoitus, nimilappu ja kanttaus puuttuvat. Ehkä siitä tulee ensi vuoden ensimmäinen valmis tilkkupeitto.

    - Minipienistä jäännöspalaneliöistä rakentuva tilkkupinta (valmiina on noin tuhat 2,5-tuumaista neljän neliön blokkia, mutta tarvitsen pintaan ehkä kaksisataa blokkia lisää. Täytyy varmaan laskea, etten vahingossa tee liikaa!

    - Kukkablokit. Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen.

    - Äskettäin aloittamani Bento Box -blokeista koottava tilkkutyö on tietenkin vielä kesken, vaikka etenikin lupaavasti ja nopeasti.

    - Rakensin tosi värikkäät tilkkupinnat ja uhosin ompelevani niistä vetoketjulaukun, mutta toistaiseksi palat ovat kaapissa, toki jo silitettyinä laukkuhuopaan. (Niin että laukkuhan on miltei valmis!)x

    - Saksalaisen Sigin ihanasta tilkkulahjasta kokoamani kaksi minulle epätyypillisen väristä tilkkupintaa odottavat nekin sitä, että ompelisin ne tilkkulaukuksi.

    Olen kuitenkin saanut valmiiksi neljä viime vuonna tähän aikaan keskeneräisenä olleista tilkkutöistä. Scrap crazy -tilkkupeitto sai nimekseen Sallittu ajosuunta ja karkkivärisistä blokeista ompelin Johan nyt on markkinat -peiton. Raidallinen hirsimökkiblokkipintakin valmistui peitoksi. Sen nimeksi tuli Sokkelo.

    No niin, näistä saavutuksista rohkaistuneena tarkastelen harrastukseni epäonnistuneempaa osiota. Kissa tukee minua henkisesti rentoutumalla jouluisella Kuurankukka-tilkkupeitolla.


    Vuoden 2019 hudit

    Vaivojen vanupala. 

    Tarkkaan ottaen ensimmäinen huti tapahtui jo vuoden 2018 puolella, kun käytin suurimman osan Tilkkuyhdistyksen hallitukselle asetettuun haastetyöhön tarkoitetusta vanusta sydämenmuotoiseen pannulappuun. Tehtailin pannulappuja joulun alla ja paksua vanua kului. Löysin kaapista mystisen vanupalan, joka vaikutti aivan joutilaalta. Ei kun saksimaan!

    Kun sitten piti ruveta valmistamaan ”Kankaan päät” -teemaista tilkkutyötä, saksittu vanu löytyi ja sen alkuperäinen käyttötarkoituskin palasi mieleen. Onneksi haaste oli asetettu niin väljäksi, ettei vanua ollut pakkokaan käyttää kaikkea, eikä sen tarvinnut näkyä työssä mitenkään.

    Ompelemani ”Ympyrän neliöinti” -tilkkuseinävaatekin oli jonkinlainen huti. Olin ajatellut kerrankin käyttäväni hyväksi sitä, että puuvillakangas kutistuu pesussa eri tavoin kuin vanu. Tikkasin vanurippeet kankaaseen ja laitoin pesukoneeseen.

    Kutistuiko mikään? Ei, mutta vanu lähdetti partaansa mustan kankaan pinnalle, minkä näin sitten kun vaivalla sain tuhannen taitoksilla olleen palan suoraksi.

    Projektista voitte lukea vielä hieman tarkemman kuvauksen ”melkein unohdin” -kirjoituksestani.

    Pikeeraustikki.

    Olin riemuissani löydettyäni nimityksen käsin ommeltavalle pistolle, jolla kiinnitän vetoketjut esimerkiksi Dumpling-malliston pussukoihini. Pisto on englanniksi ”pick stitch,” ja menetelmää nimitetään englanniksi ”picking a seam”.

    Löysin käännöksen luotettavalta vaikuttaneesta sanastopankista, mutta minulle on sittemmin sekä suullisesti että Tilkkulehden jutun välityksellä huolellisesti selitetty, että pisto EI missään tapauksessa ole pikeerausta. Keneltäkään en ole kuullut ehdotusta piston oikeaksi nimitykseksi, mutta pikeeraustikki se EI OLE.

    Vinkkivideo (siis sen puuttuminen).

    Ei vieläkään vinkkivideota. Mikä minua oikein vaivaa? Toiveistani huolimatta en saanut aikaiseksi vinkkivideota. Itseään on hankala kuvata, ainakin vasta-alkajana, enkä saanut järjestymään sellaistakaan, että esimerkiksi tilkkuystävä olisi ollut mukana joko esittelemässä tai kuvaamassa. Videoinnissa tein siis täysoharin.

    Vuoden 2019 parhaat jutut 

    Hudit tuntuvat pienemmiltä heti kun käännän katseen todellisiin parhausasioihin! Itse asiassa hudit olivat tosi pieniä, sillä parhainta tilkkuvuodessa 2019 olivat esimerkiksi:

    Plaidish Quilt -tilkkupeitto!

    Löysin kivan, ruudulliselta näyttävän mallin ja myös ohjeen. Ohje oli laadittu niin, että blokkien värit voi itse päättää – ohjeessa puhuttiin vain vaaleista, keskivärisistä ja tummista paloista. Keksin saman tien peittooni värityksen (violettia, oranssia ja turkoosia sekä mustanpuhuvia ja oikein vaaleita tilkkuja). Leikkasin ja ompelin peiton ennätysajassa.

    Valmis peitto sai nimekseen Ruutuässä, ja sitä on ihailtu ja kehuttu niin, että välillä jo melkein nolotti. Olen kuitenkin itse tärkein kohdeyleisöni, joten kehut eivät nolota, sillä pidän peitostani! Se on ehkä kivoin ikinä!

    Ompelulanit!

    Voi että! Tilkkuystäväni Anu kutsui muutaman tosi kivan tilkkuilijan ja minutkin luokseen ompelulaneihin. Päivä oli ihana, aurinkoinen ja tehokas. Vaikka ompeleminen on tosi kivaa itsekseen, niin yhdessä ompeleminen se vasta hauskaa onkin!

    Ranskanmatka!

    Huikean hieno, loistavasti onnistunut ryhmämatka European Patchwork Meetingiin Ranskan Alsaceen oli yksi vuoden kohokohdista. Hehkutin matkasta tapahtumaterveiset Ranskasta -blogikirjoituksessani.

    Kankaat!

    Tein törkeän paljon kangashankintoja, ainakin Tyttären mielestä. Ja nyt kun katson tätä luetteloa, niin omasta mielestäni myös. Mutta kankaat toimivat innoittajinani!


    Tämänvuotisen joulukalenterini lasken myös onnistumiseksi. 23 vinkkipäivän aikana jaoin yhteensä 86 vinkkiä! Lukijat jättivät lisäksi monen monta kiittävää kommenttia – joidenkin mielestä kirjoitteluni oli jopa parasta joulukalenteritarjontaa ikinä. No huh huh!

    Miten toiveeni toteutuivat

    Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2019?
    ”Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.”
    Aargh! En ole onnistunut tässä yhtään. Jaoin hyveellisen oloisena organisointivinkkejä joulukalenterissani, mutta epäonnistuin itse surkeasti. Ompelutilani ja tarvikkeeni ovat edelleen tärviön näköisessä järjestyksessä.
    ”Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” 
    Päivitin vetoketjulaukkuohjeeni ja julkaisin sen uudelleen joulun kunniaksi. Päivitin ompele vetoketjupussukka -ohjeeni. Kirjoitin jonkinlaisen ohjeen Käpylä-tilkkublokkiin.
    ”Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” 
    Luulisin, että Tilkkulehteen ehdotetaan sisältöä ja juttuja enemmän kuin ennen. Tykkään siitä, että lehdillä on jokin sisällöllinen teema.

    Heinäkuussa esitin vielä yhden toiveen, koska olin siinä vaiheessa toteuttanut kolmesta toiveestani jo kaksi.
    ”Toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani!” 
    – ja toteutin tämänkin toiveen. Ompelin Kukkasnelonen-tilkkupeittoni ihanasta Valori Wellsin Marmalade Dreams -kaitalerullasta.

    Lisäksi avasin joulukuussa toisenkin kaitalepakkauksen, kauan hyllyssä hilloutuneen batiikkikaitalekokoelman, ja ompelen Bento Box -tyyppisiä blokkeja.

    Kannattaa esittää toiveita! Niillä on tapana toteutua – ainakin kun toiveet ovat vain omasta tekemisestä kiinni.

    Niinpä keksin kokonaista…

    …viisi toivetta tilkkuvuodelleni 2020!

    Toivon, että

    - Tilkkuyhdistyksen 30-vuotisjuhlavuoden tilkkupäivät Järvenpäässä onnistuvat.

    - keksin hyvät jutut puheenvuorooni aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus”! Toivon samalla sinne paljon kiinnostuneita kuulijoita.

    - ainakin yksi ompelemani tilkkupeitto on taas ”ehkä kivoin ikinä”.

    - muistan ja ehdin arvostella ensi vuoden aikana ainakin kaksi tilkkuaiheista kirjaa blogissani.

    - pystyn järjestelemään ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin! Tämän toiveen esitän, koska yrittänyttä ei laiteta! Ellei onnistunut tänä vuonna, niin ehkä ensi vuonna sitten!

    Hohhoijaa! Kirjoituksen maksimimitta on kyllä ohittunut jo moneen kertaan. On pakko kohta levätä kuten kissamme ”Sakke”:


    Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2019! Kommenttinne ovat aina kivoja. Ehkä jatkan tässä vielä toiset kymmenen vuotta – ainakin.

    Toivotan kaikille tilkkutyöteliästä ja palkitsevaa tilkkuvuotta 2020!

    Kommentit

    Irma sanoi…
    Kiva muistelma ja uudet ajatukset ensi vuodelle, kiitos, oli taas kiva lukea:) Blogisi on mielenkiintoinen ja antaa monesti miettimisen aihetta omillekin töille. Erityisesti ihailen värien käyttöäsi. Niissä onnistut pääsääntoisesi aina!:)
    Mukavaa uutta vuotta tilkkuilun merkeissä!
    Tilkunviilaaja sanoi…
    Kiitos, Irma, kivasta kommentistasi! Toivotan sinulle myös oikein hyvää uutta tilkkuvuotta ja muutakin menestystä ensi vuodelle! Koska mainitsit väreistä, niin suosittelen tulemaan tilkkupäiville Järvenpäähän kuulemaan luentoani "Värit - uhka vai mahdollisuus?" :-)
    Tilkkureppu sanoi…
    Kiva lukea vuosikatsaustasi! Paljon olet saanut aikaan myös tänä vuonna, olet kyllä ahkera ja tekevä.
    Minulla on ollut myös jo monena vuonna tavoitteena järjestää ompeluhuoneeni, mutta en myöskaään onnistunut siinä, mutta jos ensi vuonna:)
    Olen ennenkin sanonut jossain kommenteissani, että sinun värien käyttö on kyllä taiturimaista ja taitavaa ja ihailen sitä suuresti!
    Kiitos tämän vuoden mielenkiintoisista postauksista ja Hyvää Uutta vuotta!
    Tilkunviilaaja sanoi…
    Voi! Kiitos kivasta palautteestasi! Hienoa, että olet seurannut blogiani, ja ehkä onnistumme kirittämään toisemme järjestämään ompelupaikkamme... Ellei muuten, niin täytyy tehdä niin, että sinä tulet järjestämään minun tilani ja minä järjestän sinun tilasi. :-)
    Raija Niemilä sanoi…
    Mukava lukea vuosikatsaustasi. Blogisi on minulle ehtymätön inspiraation lähde. Ehkä minunkin pitäisi kirjata tehdyt ja kesken olevat, niin näkisi, missä mennään. Taputan vähän itseäni olalle, sillä aloitin ompeluhuoneen järjestelyn heti tapaninpäivän jälkeen (on muuten kesken vieläkin :D). Arkeologisista kerrostumista on löytynyt kaikkea mielenkiintoista kuten puoli vuotta kadoksissa ollut tilkkuleikkuri!!! Värikästä Uuutta Vuotta 2020.
    Ps. Kissa on täälläkin tilkkutyön testaaja.
    Tilkunviilaaja sanoi…
    Onpa kiva kuulla, että saat jutusteluistani oikein inspiraatiota! Suosittelen kirjaamaan muistiin käsitöitäkin. Erinomaista tilkkuvuotta ja kaikkea muutakin kivaa sinulle ja apulaisellesi!

    Tämän blogin suosituimmat tekstit

    kolme tapaa tikata tilkkupinta.

    vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

    seitsemän tilkkuilijatyyppiä – tunnistatko näistä itsesi?