Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2011.

ompelin taas vetoketjupussukan.

Kuva
Aloitin ”sitä mukaa tikattavan” pinnan viisikulmaisesta tilkusta, Lea P:n kommentin innoittamana. Vetoketju oli turkoosi, joten otin esiin valikoiman siihen jollain lailla sopivia kankaita ja leikkasin niistä suunnilleen tasalevyisiä kaitaleita.

Sitä mukaa tikattava vanutikattu pinta alkaa näin: yksi tilkku oikein päin vanun päällä; sen päälle, risareunat tasan ja oikeat puolet vastakkain, toinen tilkku. Ommellaan sauma.


Käännetään juuri ommeltu tilkku oikea puoli ylöspäin. Etsitään seuraava risareuna ja siihen sopivan pituinen tilkku/kaitale ja ommellaan uusi sauma.


Aloitustilkkua voi kiertää järjestyksessä (kuten hirsimökki tehdään) tai epämääräisessä järjestyksessä. Kiinnitettävät tilkut voivat olla myös epämääräisen muotoisia. Pinta rakentuu verkkaisesti, jos käytät pieniä paloja, mutta rakentuu kumminkin:


Itse improvisoin täysin. Otin vain käteen tilkun/kaitaleen ja katsoin, sopisiko se mihinkään kohtaan. Jos sopi, ompelin sen kiinni. Lopulta tilkkupinta oli aika epämääräisen muot…

nopea vetoketjupussukka tilkuista.

Kuva
Otetaan esiin 25-senttinen vetoketju, ohutta tikkausvanua (vanulevyä) ja runsaasti vetoketjun väriin sopivia tilkkuja. Leikataan vanulevystä 2 kpl suorakaiteen muotoista palaa, jotka ovat noin 1cm leveämmät kuin vetoketjun kokonaispituus (mitataan vetoketjua apuna käyttäen) ja noin 24cm korkeat.

Tehdään ”sitä mukaa tikattava” tilkkupinta. Asetetaan ensin yksi tilkku vanulevylle oikea puoli ylöspäin ja sen päälle toinen tilkku, oikeat puolet vastakkain ja risareunat kohdakkain – aivan kuin oltaisiin vain yhdistämässä tilkut toisiinsa. Ommellaan sauma ja käännetään tilkku oikein päin.

Jatketaan vanulevyn päällystämistä tilkuilla. Tässä on huomattava, että seuraavan tilkun täytyy olla vähintään niin pitkä kuin kulloinkin peitettävä risareuna.

Kun kaksi vanulevyä on kokonaan päällystetty tilkuilla, tasoitetaan palat suorakaiteiksi. Leveys: tismalleen vetoketjun kokonaispituus. Korkeus: koska tässä on käytetty 25-senttistä vetoketjua, 23cm korkeus on sopiva:


Leikataan kaksi vuorikappaletta…

ompelin reunat kirjavaan torkkupeittoon.

Kuva
”Annan itselleni valtavan käden” eli ”a big hand for me”! Olen saattanut ”nopeasti valmistuvan” torkkupeiton entistä valmiimmaksi – sillä on nyt uloimmat reunat. Enää tikkaaminen (huvittavaa; ihan kuin tikkaamisessa olisi mitään ”enää”-mäistä) ja kanttaus, niin torkkupeitto on todellakin valmis.

Melko valmiilta tämä näyttää:


Jatkoin musta-valkoista linjaa reunoihin, mikä näyttää mielestäni aika kivalta:


Peiton punainen välikaitale on todella pirteä ja erottuu hyvin tummanpuhuvista reunoista, ja reunat ovat todella tummat. Ehkä reunat olisivat voineet olla vähän vaaleammatkin, mutta täytyy käyttää niitä kankaita, joita jo on.

Kyllä kuulostin hyveelliseltä. Ihan kuin aina toimisin tuolla periaatteella enkä ostaisi läjittäin kankaita varastoon.

Peiton sävyistä tulee mieleeni jotain, mutten saa oikein kiinni siitä, mitä minulle tulee mieleen. Ehkä jollekin lukijalle tulee sama joku mieleen ja näen kommentista, mikä se on!
Vanutikattua tilkkupintaa eri lailla Olen tehnyt ”sitä mukaa tikat…

keskeneräisen parissa.

Kuva
Kyllä olin tiukassa ruodussa illalla! Otin esille pääsiäisen aikaan työstämäni, ”nopeasti valmistuvan” torkkupeittoaihion. (Nopeasti valmistuva, hah hah!) Peitto oli jotenkin liukunut aktiivisempiin ajatuksiini, kun satuin näkemään siitä ottamiani kuvia kännykän näytöllä. Peitto jäi kesken, kun en heti keksinyt, millaiset reunat siihen tekisin.

Edellisenä iltana nukkumaan mennessäni keksin, että teen peittoon ensin punaisesta kapean välikaitaleen. Kerrankin ryhdyin tuumasta toimeen! Otin esille jäännöspalakassin, poimin sieltä lupaavan värisiä ja pituisia kaitaleita, leikkasin niitä neljän sentin levyisiksi ja ompelin sitten niistä piiitkän, yhtenäisen kaitaleen.

Ensin kokeilin, näyttäisikö välikaitale hyvältä:


Juu, kivasti komppasi keskiosuuksia.


Sitten ompelin kaitaleen kiinni. Kuva tilanteesta ennen silitystä:


Suunnittelen peittoon tummaa reunusta 20cm leveistä kaitaleista. Tosin saattaa olla, että teen reunukseen pienen osuuden tai pienet osuudet musta-valkoisista tai muuten lehv…

päämäärätöntä.

Kuva
Kun työn alla ollut Kukka-Floora-vetoketjulaukku tuli valmiiksi, minulla ei ollut mitään pienehköä keskeneräistä projektia, johon olisin voinut siirtyä. Hyvä tilkkuilupäivä kuluikin täysin päämäärättömissä puuhissa.

Ensin rakensin mustavalkosävyistä pintaa ”rakennuspalikkamenetelmällä”.


Sain rivit siihen malliin, että näistä voisi tulla tilkkulaukun yläreuna. Alemmas en kuitenkaan keksinyt mitään. Nämä jäivät tähän vaiheeseen:


Leikkasin ruusukuusikulmioille taustapalat paksuhkosta puuvillakankaasta ja jäljelle jääneestä palasta leikkasin isohkon kappaleen, johon ompelin vähän pellavaa. Leikkasin näin syntyneet palat halki ja ompelin uudelleen yhteen, eri päin. Tästä ajattelin käsintikkaukselle taustaa:


Aika tylsältähän tuo näytti. Käteen osui värikästä kangasta ja ajattelin piristää näitä vaaleita sillä:


Värikkäästä kangaspalasta ei riittänyt piristystä kuin kolmeen vaaleaan tilkkuun. Olin jo jättämässä palat sellaisiksi (yhden siis ilman piristystä) ja siirtämässä syrjään, kun käteen…

Valmis Kukka-Floora-vetoketjulaukku.

Kuva
Tartuin heti tilaisuuden tullen kukallisen kesäkassin osiin ja ompelin tilkkulaukun ensin siihen malliin, että laukkuosa pysyi itsekseen seisaallaan:


Tämä vaihe on ehkä parasta laukun tekemisessä – kun ensimmäisen kerran näkee, miltä laukku tulee näyttämään valmiina.

Ja ta-daa! Kukka-Floora-vetoketjulaukku on nyt valmis! Sadekin laantui sopivan ajoissa, että pääsin kuvaamaan valmiin laukun kuivilla rappusilla.


Toinen ja toinen puoli näyttävät hieman erilaisilta, mutta eivät paljon:


Oikein pinnistelemällä sain vetoketjulipareenkin ommelluksi niin, että kummallakin puolella kuvio on samassa reunassa liparetta. Tämä oli kolmiulotteiseen mielikuvittelemiseen kykenemättömälle minulle valtava ponnistus ja saavutus:


Valitsin laukkuun vihreät sangat. Miehen mielestä sankakangas oli yllättävä valinta, mutta tilkkupinnan ompeluvaiheessa vihreää näkyi laukussa (toisella puolella) enemmän. Ompelemisen jälkeen vihreä osuus jäi kyllä laukun pohjan puolelle:


Muistin myös kiinnittää Tilkunviilaaja-k…

kukallista kesäkassia ompelemassa ja tärviöllä.

Kuva
Ensin sarjassa kurinalaista toimintaa: tikkasin kukallisen kesäkassin tilkkupinnat valmiiksi. Tikkasin koneella kaiken kaikkiaan kolmea erilaista: muurahaisenpolkua, pikkukiviä ja kukkamedaljonkien viereen varjomaiset viivat.


Kesäkassin osat ovat nyt melkein valmiit kokoamista varten. Vain vuorikappaleet ovat leikkaamatta. Yhdistän kappaleet kahdesta eri kankaasta (kuvassa raidallinen ja pikkupilkullinen kangas).


Vuorikappaleiden kanssa pitää olla tarkkana. Viime pussukasta (Oliver Twist –vetoketjupussukka) unohtui Tilkunviilaaja-kangasmerkki pois! En halua toistaa unohdusta tässä.
Ruusukuusikulmiot Edellisessä postauksessani mainitsin siitä, että ruusukuusikulmiot on aika haastavaa kääntää oikein päin pussiin ompelun jälkeen. Tällaiselta pala näyttää, kun oikein päin kääntäminen on jo voiton puolella. Ei välttämättä herätä luottamusta siihen, että lopullinen tulos olisi nätti.


Mutta pienen suorimisen jälkeen paloista saa melko siistit ja ruusumaiset. Valmiina tällä hetkellä kuusi pala…

lupauksessa pysytty.

Kuva
Vakuutin tässä postauksessani, etten aloittaisi uutta projektia ennen kuin jokin keskeneräisistä olisi valmis. Viimeistelinkin jo Oliver Twist –vetoketjupussukan. Eilen illalla työskentelin edelleen vain keskeneräisten parissa.

Tartuin kukkeaan kesäkassiaihioon ja tikkasin muurahaisenpolkua, tai siis mutkittelevaa konetikkausta punasävyisiin alueisiin:


Toisessa tilkkupinnassa olevaan vihreään pallokuvioiseen pintaan tikkasin ”pikkukiviä”. Ensin tikkaukset näyttivät aivan typeriltä, mutta kun sinnikkäästi jatkoin koko alueen poikki johdonmukaisesti samalla tavalla, lopputulos oli ihan kiva:


Ehdin tehdä myös kaksi ruusukuusikulmiota lisää. Katsoin, että laukkuun tarvitaan 16 kpl, minulla on siis melkein neljäsosa kuusikulmioista koossa!


Näistä ruusumaisista kuusikulmioista muutama huomio:

- Käyttämäni ei-puuvilla (viskoosi?) toimii kyllä ruusumaisesti, mutta voi että sitä on hankala saada laskostetuksi.

- Onneksi minulla on kiinni silitettävä vanu. Millään muulla tavalla tuonne sisään e…