Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2010.

tärkeitä hankintoja.

Kuva
Eilen illalla oli jälleen Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta. Aivan mahtavaa! Normaalien kiltailtakuvioiden lisäksi meillä oli erikoisteemana laukut. Syyrinkiläiset olivat tuoneet paljon erilaisia laukkuja näytille ja vierailevana tähtenä oli Tilkkutarhan Minna, joka esitteli laukkuihin sopivia materiaaleja ja sulkijoita ja houkuttelevia laukkuaiheisia kirjoja ja lehtiä. Aikamoinen hulina ja hurmos vallitsi kokoustilassamme! En pystynyt vastustamaan kangaspinojen houkutusta, ja myös ompelukirjavalikoimani karttui yhdellä japanilaisella laukkukirjalla. Järkevinä hankintoina pidän haihtuvaväristä tussia (epäilen, että nykyisestäni on tussiaine loppumaisillaan eli se vaikuttaa vähän liiankin nopeasti haihtuvalta) ja silitettävää huopaa (vai vanua). Ihmettelen edelleen, miten jotkut meistä ihmisistä (esimerkiksi minä itse) niin kiinnostuvatkin kankaista! Suurin osa meistä hypisteli kangaspinoja – oli pakko pidellä niitä. Melkein kaikkia alkoi joku kankaista kutsua. Itse yr

tilkkutyökuusen koristelua.

Kuva
Sain mielestäni kivan idean tyynynpäälliseen tilkkutyönä toteuttamani kuusen koristetikkaukseen, ja idea perustuu sattumaan. Näytin valmista tilkkukuusta Tyttärelle ja esittelin, että tällaista kultalankaa olen ajatellut käyttää koristeena, näin (laittelin lankaa huolellisesti kolmioiden reunoja pitkin). Tytär kielteli ja sanoi, että langan pitäisi näyttää enemmän siltä, että se on kuusen koristeena. Sekoitin huolellisia linjoja vähän ja huomasimme kumpikin, että langan pää oli löyhällä sykeröllä kuusen latvan kohdalla. Ja siinä se oli! Kuuseen tarvittiin laitellun latvatähden sijaan löyhä kultalankasykerö: Eivätkä kultalankakoristeet saa seurata tilkkujen rajoja orjallisesti. Nyt kyllä huomasin, että ehkä olisin voinut ensin tikata siksak-ompeleen kuusen ulkoreunojen ympäri ja sitten vasta keskittyä kultalankakoristeluun. Mutta ei voi mitään! Innostuin niin tästä ideasta, että pakko oli heti päästä kokeilemaan sitä! Käyttämäni kultalanka on jotain virkkaus- tai neulelankaa, ja m

tyynynpäällisiä tilkkutyönä.

Kuva
Sentään viisastuin tehtyäni saman ompeluvirheen kaksi kertaa ja olen onnistunut kokoamaan muut kolme kuusikuvioista tyynynpäällistä kertaompelulla. Rehellisyyden nimissä paljastan, että jouduin jatkamaan paria palaa, koska ne eivät olleetkaan tarpeeksi pitkiä/leveitä. Ja tässä työssä ompelin kertaalleen jatkopalan nurja nurjaa vasten, eli saumanvara olisi tullut päällisen oikealle puolelle. Pääsin siis purkamisen makuun tälläkin kertaa. Onneksi sauma oli hyvin lyhyt. Tyynynpäällisten etukappaleet ovat koossa ja tässä yksityiskohta yhdestä: Valmiit tilkkulasinaluset Vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset ovat teknisesti valmiit, mutta minua askarruttaa vielä, pitäisikö niihin lisätä kultalankatikkausta. En vielä luokittele tätä vihreä-kultasävyistä nippua valmiiksi, mutta muffinssikuvioiset tilkkulasinaluset sen sijaan ovat valmiit: Näiden nimeksi valikoitui ”Makuiset”. Nipussa on kuusi lasinalusta. Juuri nyt tilkkulasinalusia on tekeillä kaksi settiä, ja minun pitäisi my

olen torvi.

Kuva
Ennen kuin pääsen itse asiaan eli torveuteni kuvaamiseen, yksi ei-torveuden osoitus. Olen sentään saanut väsätyksi kaksi settiä tilkkulasinalusia ”odottaa tikkaamista” –vaiheeseen. No sitten, seuraa kuvaus torveudestani. Tilkkukuusi tyynynpäälliseen lähti oikein mukavasti liikkeelle. Leikkasin vaaleita ja tummia kolmioita kaavan mukaan ja muistin merkitä, kumpi puoli on ylöspäin. Sain asetelluksi palat kuusimaiseen muotoon ja ompelin. Tein näitä samalla kerralla neljä. Kuusista tuli kuin tulikin suunnilleen kolmion muotoisia: Otin tyynynpäällisen taustakangaskaavat esiin ja leikkasin isoja kolmioita sekä kapeita kaitaleita kuusen alapuolelle. Sitten rupesin ompelemaan päällisestä yhteensä neliskanttisen muotoista. Mitä vikaa on tässä kuvassa? Oikein. Kappale olisi tietysti pitänyt ommella leveä pää ylöspäin. Tässä kävi nimittäin näin: Ei ole ihan neliskanttinen tämä pala, ei. No ei auttanut kuin tarttua ratkomasaksiin, purkaa ommel ja ommella kappale uudelleen kiinni k

pinkit ja vihreät tilkkulasinaluset.

Kuva
Muotopuolista muffinssilasinalusista tuli eilen illalla symmetriset, ja löysin niihin kohtuullisen sopivan taustakankaankin. Kohta pääsen käsityövaiheeseen, eli kääntämään aluset takaisin oikein päin niin, että etu- ja takakappaleen väliin tulee tikkausvanu. Jipii! Näiden lasinalusten värityksestä ja kuvioinnista minulle kommentoitiin, että näiden päältä pitää tietysti nauttia lasillinen vadelmamehua. Vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset tosiaan vaivaavat laskupäätäni. Ei mitään vakavaa, mutta leikkasin puuttuvia kimaltavia palasia (muita vihreitä neliöitä minulla kyllä oli), joita piti leikata kahteen lisäneliöblokkiin. Blokkiin tarvitaan näitä kaksi, joten leikkasin tietysti ensin vain kaksi neliötä. Eihän niistä olisi tullut keskineliö kuin yhteen aluseen lisää. Onneksi tajusin tämän ennen kuin olin taas siivonnut kankaan kaappiin. Reunakaitaleeksi olisi ehkä sopinut oikein tumma sammaleenvihreä parhaiten, mutta kaapissani ei ollut sellaista kangasta. Tyydyin raidalliseen,

tilkkulasinalusia ompelupöydällä

Kuva
Taisin mainita jo, että minulla oli tekeillä paitsi vihreä-kultasävyiset, myös muffinssikuvioiset tilkkulasinaluset? Näitä ommellessani törmäsin ärsyttävään puutteeseen: olin kuin olinkin leikannut hieman liian vähän reunakaitaletta. Joudun etsimään kaitalekankaan ja leikkaamaan vielä yhden suikaleen, ennen kuin voin valmistaa näiden etupuolet. Noin ne odottavat, toistaiseksi muotopuolina. Sillä Tilkunviilaaja toimi tyypillisellä, lyhytjännitteisellä tyylillään ja jatkoi toisen projektin parissa sen sijaan, että olisi sinnikkäästi viimeistellyt edellisen. Vihreä-kultasävyiset lasinaluset olivat ensin neliöitä, sitten neliöpareja: Ja päivän päätteeksi nelikenttiä: Projektissani on vain yksi puute: minun piti tehdä näitä kahdeksan kappaletta. (Tällä laskutaidolla voisi luulla, etten ole vielä läpäissyt edes kansakoulun laskentokoetta.) Ajatus karkaa kesään –tilkkupeitto ahkerassa käytössä Kissa ahkeroi eilen oikein toden teolla ja leikki pitkän aikaa tilkkupeiton pä

tilkkulasinalusia ja uusi laukku suunnitteilla

Kuva
Pyydetyt vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset ovat melkein valmiit: olen jo aloittanut palojen leikkaamisen. :-) Teen kahdeksan alusta, joissa on neljän tilkun neliö keskellä ja kaitaleet ympärillä. Keskineliössä on kaksi samaa kangasta kaikissa alusissa, muut kankaat vaihtelevat. Tässä se kangas, jota on jokaisessa alusessa: No on tässä muutakin väriä kuin vihreää, mutta täytyyhän näistä löytyä vähän kontrastia. Kulta on kankaassa omasta takaa! Siivoilin ompelupöydälle (mystisesti) ilmestynyttä kangaskasaa ja kas, siellä oli kissakuponkikangasta, josta en vielä ole tehnytkään lasinalusia. Kupongit ovat erittäin eri sävyisiä, joten yhteisen reunakankaan löytäminen oli haaste. Lopulta päädyin sellaisiin ruskeisiin kankaisiin, jotka eivät ole tylsiä eivätkä arkisia. Viidakon jalokivi –tilkkulaukkua viimeistellessäni ajattelin tietysti seuraavia toisintoja samasta perusideasta. Ilmeisin vaihtoehtoinen väritys on mielestäni musta-valko-harmaan sävyinen. Kaivoin toiveikkaasti e

valmiit Söpöset-lasinaluset.

Kuva
No niin, koristetikkausten langanpäät on päätelty ja Söpöset-lasinaluset ovat valmiit. Niissä on siis kahta eri kaitalekangasta kissakuponkien ympärillä. Toinen kaitalekangas on samaa kuosia, jota esiintyy yhdessä kissakupongeista. Takana on vaaleaa ”mitä mahdoin ajatella ostaessani tätä” –kangasta. Tikkaukset kultalangalla ihan reunassa ja kupongin ympärillä. Söpöset-nimi on Tyttären tarjoama. Sanoin, että halusin –set-päätteisen nimen (koska näitä on aina kuuden kappaleen setti) ja että olin ajatellut ehkä Kissamaiset-nimeä. Hän päätyi kuitenkin Söpöset-nimeen, joka on kyllä kuvaavampi. Olen jo työkaverilta kuullut toiveen, että tekisin lisää lasinalusia. Glögikausi on alkamaisillaan! Vihreä-kulta olisi kuuleman mukaan toiveen värisävy ja sellaisia voisin tehdä kaksikin settiä. Näitä on niin kiva tehdä, että tällainen toive on tosi kiva kuulla!

paljon valmista!

Kuva
Muistin tikata lasinaluset äksän muotoisesti. Tässä tikkaustavassa oli kyllä harmillista se, etten pystynyt tikkaamaan ulkoreunoja ja äksää yhdellä ompeleella, vaan joudun tekemään kolme eri ommelta jokaiseen. Kauhea langanpäiden päätteleminen! Seuraavat lasinaluset Tykkäsin tehdä lasinalusia, ja muistelin, millaisia kuponkikankaita minulla mahtaisi olla. Tykkäsin kesäisen näköisistä kissakupongeista, joten pyysin Tytärtä etsimään niihin sopivan reunakaitalekankaan. Hän löysi kaapista sopivan tosi nopeasti. Sitten satuin katsomaan yhtä kuponkikuvaa tarkasti ja muistin, että minulla oli kuvassa esiintyvää kalakuosia kankaana! En ollut koskaan ennen huomannut, että ne kaksi kangasta kuuluvat samaan sarjaan – olen ostanutkin ne ihan eri kerroilla. Kuvasta saa käsityksen kuosien samanlaisuudesta, vaikka lasinaluset ovat tässä nurja puoli ulospäin: Taustakankaaksi Tytär kehotti ottamaan ”jonkun vaalean”. Valitsin kankaan, jonka olen ostanut aika hiljattain mutta josta nykyään mie

valmis Vuh!-PC-laukku

Kuva
Viimeiset työvaiheet PC-laukun valmistamisessa ovat vihdoin takana. Eli ompelin vuorin ja päällisen kiinni toisiinsa pienillä pistoilla joka kulmasta (8kpl yhteensä); päällystin pohjavanerikappaleen ja asensin sen laukun sisälle; ompelin vielä yhdet vahvistustikkaukset sankojen kiinnityskohtaan. Et voilá! Tässä Vuh!-PC-laukku: Toinen puoli: Tässä näkyy vetoketju ja sitä reunustava kaitale. Halusin, että laukun lisäosien väritys poikkeaa edellisen samasta kankaasta ompelemani PC-laukun värityksestä, jotta kaikki laukut olisivat uniikkeja. Sisätasku on melkein liian syvä sijaintiinsa nähden, siis ulottuu melkein pohjan puolelle. Mutta ei ihan. Muistan, että pienenä minua ällötti väriyhdistelmä vihreä ja oranssi. Se oli kamalin, mitä saatoin kuvitella. En silloin olisi uskonut, että jonain päivänä tekisin samalla yhdistelmällä vapaaehtoisesti jotain ja pitäisin sitä vielä onnistuneena! Niin se mieli muuttuu. (Samoihin aikoihin tykkäsin eniten vaaleanvioletista ja vaaleanvihr

talvisemmat lasinaluset.

Kuva
Uudet kankaat inspiroivat jostain syystä tuttuja, jo moneen kertaan nähtyjä kankaita paremmin. Niin nytkin. Katse osui sinisten pinossa uusimpaan, talviseen/jouluiseen kankaaseen ja syntyi idea tehdä kankaasta lisää tikattuja lasinalusia. Kaapista löytyi uudelle kankaalle kaveriksi jälleen yksi lahjoituksena saatu kangas, ehkäpä Milja on ystävällisesti antanut tämän minulle (en ole varma). Kiitos lahjoittajalle joka tapauksessa! Mielestäni näistä tulee hyvät, talvisemmat lasinaluset. Keskineliölle kaavailen 10cm x 10cm kokoa ja ympäröiville kaitaleille 4cm leveyttä. Tämän pidemmälle työ ei valitettavasti ole edennyt millään saralla. Koirakankainen PC-laukku on edelleen viimeisteleviä osuuksia vailla valmis ja seisoo olohuoneen tuolin vieressä. Näyttääköhän se syyttävältä? No ehkä ei sentään. Liskokankainen PC-laukkukaan ei ole sen pidemmällä kuin aiemmin, ellei ota lukuun sitä, että kiinnitin Tilkunviilaaja-merkkinauhan nuppineuloilla sisätaskukappaleeseen. Suuri saavutus!

PC-laukku valmistuu.

Kuva
Ankarasti ahkeroituani olen edistänyt koirakankaisen PC-laukun valmistumista. Kaikkein vaikein päätös eli tikkauskuvion valinta tuli tehdyksi, huhhuh! Otin säädeltävän kaarevamittani, taivuttelin sitä vähän ja piirsin etukappaleelle pari kaariviivaa haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin viivoja pitkin vaihtuvavärisellä tikkauslangalla. (Haihtuvavärinen ja vaihtuvavärinen! Hihii.) Sen jälkeen tikkasin kaariviivoja mukaillen vähän sinne sun tänne. Tikkaus on hyvin erilainen kuin aiemmassa, samasta kankaasta tekemässäni PC-laukussa, mikä oli tarkoituskin. Toisella kappaleella on vähän erilainen sarja kaarevia tikkauksia. Kuvissa näkyy myös seuraavan vaiheen saavutus eli vetoketjun reunakaitaleen ompeleminen. Tällä kertaa muistin juuri ja juuri ajoissa, että sangat täytyy kiinnittää samalla kuin kaitale. Vetoketjuvarastostani vedinkin sitten lähes vesiperän. PC-laukku vaatii 70- tai 75-senttisen vetoketjun, joita minulla oli enää vain yksi musta, keskeltä avautuva. Tarkast