Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2013.

tummaa ja vaaleaa.

Kuva
Vaaleiden tilkkusilppupintojen tekemisessä minulla ei ole erityistä värisuunnitelmaa, mutta välillä rajoitun yhden sävyisiin kankaisiin, kuten esimerkiksi tässä vihreään:


Blokista (tai oikeastaan tilkkupinnan osasta) tuli tosi nätti!

Toisinaan vaaleat pinnat ovat ihan sattumanvaraisen värisiä:


Ja välillä sekä vaalea tilkkupinta että ympärillä olevat kolmio-neliöt ovat väreiltään melkein mitä hyvänsä:


Kiinnostuksella odotan sitä, että pääsen asettelemaan palasia design-lattialle tositarkoituksella. Siis niin, että sommittelen lopullisen järjestyksen palasilleni. Vaikka yksittäisissä palasissa ei ole mitään erityistä suunnitelmaa, luulisin kokonaisuudesta löytäväni sävyjä, jotka saan vaihtumaan toisesta toiseen pinnan ylitse. Tähän asti olen vain läiskinyt palat vierekkäin ja alekkain, mutta valmiiseen pintaan teen sommitelmaa. Siis sitten kun olen saanut puuttuvat tsiljardi palaa valmiiksi.
Vielä tämä ajatus Olin eilen käymässä Turussa. Kävelin siellä ompelimon editse ja ehdin oh…

tumma-vaalea tilkkupinta elää.

Kuva
Olen jatkanut tilkkusilppupintojen rakentamista ja ommellut niiden ympärille kolmio-neliöpaloja, ja tilkkupintaa on jo suunnilleen vauvanpeiton verran (siis jos olisin tekemässä vauvanpeittoa):


Tässä tilkkupinnassa on kaksi merkillistä asiaa:
Olen ommellut tilkkusilppualueet melko vaaleista kankaista, mutta on siellä kirkkaampiakin värejä ja keskivärisiäkin paloja joukossa. Voisi luulla, että kokonaisuus näyttäisi erittäin kirjavalta tai jopa levottomalta. No, läheltä katsottuna ehkä näyttääkin, mutta esimerkiksi tässä kuvassa vaaleammat alueet näyttävät aivan tarpeeksi rauhallisilta. Vaikka olen ommellut tilkkusilppua neliömetrikaupalla (no, hiukan tässä liioittelen), vaaleita kangaspaloja ja jäännöstilkkuja näyttää olevan yhtä paljon jäljellä kuin aloittaessani. Olenkohan kehittänyt runsaudensarven? Paha vain, että sieltä riittää vain tätä jäännöspalatilkkua, ei esimerkiksi herkkuja syötäväksi, tai vaikka rikkauksia. Tähän saakka olen ommellut paloja sen suuremmin lukumääriä laske…

valmis tilkkupussukka.

Kuva
Ompelin pussukan valmiiksi! Jee, kamalasta applikointisöherryksestäni tuli oikein kelpo tilkkupussukka. Tytär keksi vihdoin tälle nimen – se on Tilkkusirkus.


Otin Tilkkusirkus-pussukan valmistujaiskuvat ulkona, mutta Tyttäreltä lainaamassani digikamerassa oli säädöt aivan pielessä ja kuvista tuli ylen ylivalottuneita. Luin netistä löytämääni ohjekirjaa hieman ja osasin sen jälkeen korjata säätöjä, mutten enää viitsinyt mennä ulos asti kuvaamaan. Niinpä Tilkkusirkus-pussukka poseeraa tässä yhden huonokuntoisen sisäoven edessä.

Tässä poseeraus makuuhuoneen matolla:


Ja pussukan toinen puoli:


Pussukan pohja näyttää tältä:


Kivat keltaiset tilkut jäivät harmittavasti pohjaan piiloon. Unohdan aina, että alareunaan kannattaisi valita melko tylsiä kankaita.

Tilkkusirkus-pussukka on
yläreunastaan noin 25cm leveä noin 20cm korkea pohjasta noin 9cm leveä.
Vihreä vuori näkyy:


Niin, ja tässä näkyy myös sisätasku Tilkunviilaaja-merkkeineen.

Vetoketjun pää näyttää tällaiselta, kun sen on pää…

tilkkupussukat.

Kuva
Ystävälleni Viet-Anhille ompelemani Tilkkupantteri-pussukka on jälleen nähnyt maailmaa:


Tässä kuvassa se tutustuu Venariaan, joka on Italiassa. Minä en ollut moisesta paikasta kuullutkaan, mutta Viet-Anhin kertoman mukaan kyseessä on Italian Versailles. Mitä mahtoi Pantteri siellä eniten ihailla?

Applikointipinnan pelastusoperaatio on edennyt. Tässä valmis tilkkupinta, jonka olen kiinnittänyt välikerroksena käyttämääni froteekankaaseen sekä puuvillavanupalaseen hakaneuloilla.


Kuvassa aito tilanne. Ompeluhuoneen Makkarin lattia on osa työtasoani.

Tikkasin lehtikuvioihin lisää lehtimäisyyttä ja lisäsin lehtimuotoja myös taustalle:


Käytin vihreää konetikkauslankaa ja lisänä ohutta metallilankaa. En käyttänyt vapaata konetikkausta, vaan kieputtelin ja kääntelin kangaspalaa normaalin paininjalan alla. Vetäisin samalla vihreä-metalliyhdistelmällä vielä siksak-ompeleet naapuritilkun puolelle, ihan vain huvikseni.

Lisäsin aaltoilevaa tikkausta kangasosuuksiin.


Valitsin pussukkaan vihert…

tilkkupeitto kotonaan.

Kuva
Ensimmäinen valmis tilkkutyöni tänä vuonna oli Vanhat ystävät –tilkkupeitto, jonka annoin kahdelle vanhalle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. En ole käynyt heidän kotonaan, mutta onneksi arvasin käyttää sopivia värejä. Katsokaa vaikka, miten hyvin peitto sopii esimerkiksi makuuhuoneeseen:


Ja peitto toimii oikein hyvin myös heidän sohvallaan:


Jännittävä kuosi tuossa sohvassa muuten, ja tykkään siitä miten raidat komppaavat lampunvarjostinta. Onpa tilkkupeitto päässyt hyvään seuraan!
Vain vähän edistystä Väkerrän edelleen vaaleita tilkkusilppuneliöitä kolmio-neliötähtipintaan. Tässä viimeisimmät tilkkusilppupinnat:


Näyttävät hailakoilta ja vaaleilta, mutta niin näiden pitääkin näyttää.

Viime postauksessa esittelemäni pussukkapinnat odottavat nyt tikkaamista:


(Ohhoh, nyt näyttäisivät kameran säädöt olevan miten sattuu, kun valkoiset ovat aivan puhkivalkoiset.)

Leikkasin näille froteesta välikerroksen ja puuvillavanusta vanun taakse ja kiinnitin kerrokset keskenään hakaneuloilla. N…

tilkkupinta hyötykäyttöön.

Kuva
Löysin kaappini kätköistä ikivanhoja keskeneräisiä tilkkupintoja ja niitä ennen yhden kauhean pinnan, josta olin kuvitellut syntyvän jotain Maija Brummer –tyyppistä. Turhaan kuvittelin! Mutta kauheasta pinnasta tunnistin alueet, jotka olivat jotenkin ookoo ja leikkasin ne erilleen.

Nyt toinen, kamalasta applikaatiopinnasta leikkaamani pala on saanut ympärilleen tällaisia kankaita:


Toinen pala oli epämääräisemmän muotoinen, joten sen ympäristö näyttää vähemmän hirsimökiltä ja enemmän crazy-pinnalta:


(Kuvan yläreunassa näkyy kaistale toisen tilkkupinnan alareunaa.)

Näistä paloista tulee vetoketjupussukka. Tietenkin – mitä muutakaan! Jotta pussukan kummallakin puolella olisi samoja sävyjä, tasoitin tästä lehtimadonvihertävästä tilkusta vähän reunaa:


Ja ompelin tilkun kahden isomman tilkun väliin, jolloin sain aikaiseksi toiseen tilkkupintaan hyvin sointuvan kaitaleen:


Olin ajatellut tekeväni pussukasta vihreäsävyisen ja etsin vihreän vetoketjunkin jo esiin. Kankailla oli kuitenkin …

ikivanhat keskeneräiset.

Kuva
Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta oli viime torstaina ja olimme sopineet erikoisteemaksi "keskeneräiset". Kaikille oli esitetty kehotus tuoda mukanaan Show and Tell –töiden lisäksi myös keskeneräisiä töitä – mitä vanhempia, sen parempi.

Ritva näytti 1980-luvulta peräisin olevaa keskeneräistään, joka luultavasti oli illan vanhin. Siinä oli erittäin 1980-lukulaiset kuosit! Tilkkupinta oli valmiin näköinen ja kooltaan noin 145 cm x 190 cm, joten siitä saisi melko vaivattomasti torkkupeiton, mutta Ritva ei tykännyt siitä lainkaan, joten se oli jäänyt vain pinnaksi. Minusta se oli hieno ja muitakin samanmielisiä oli paikalla.

Valitettavasti en saanut työstä kuvaa, mutta Ritvan tekemistä matkalaukun nimilapuista on kuva:


Löysin kuin löysinkin nimenomaisesti etsimäni keskeneräisen eli bargellotekniikalla toteuttamani työn, jonka sain valmiiksi tilkkupinnaksi noin vuosikymmen sitten. Olen tuonut pinnan näytille kiltaan jo aikaisemminkin toivoen, että saisin idean työn lop…

valmis pussukka tilkuista.

Kuva
Tilkkupussukka on valmis ja räpsin siitä valmistujaiskuvat kireässä aamupakkasessa. Lumisista oloista tulikin yllätyksekseni varsin sinisävyistä kuvaa, enkä ole näihin valmistujaiskuviin aivan tyytyväinen. No, parempia kuitenkin kuin sisällä keinovalossa otetut kuvat.

Ta-daa! Tässä Auringonsäde-tilkkupussukka:


Tytär keksi pussukalle nimen. Tikkaukset kulkevat säteittäisesti, mistä ensimmäinen mielleyhtymä nousi, ja lisäksi hän halusi kunnioittaa kevään tuloa. Pussukassa on aurinkoiseen nimeen sopivasti muutama keltainenkin tilkku.

Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:
Leveys ylhäältä noin 25cm Korkeus noin 19cm Pohjan leveys noin 8cm. Tilkkupintaan käytin farkkutilkkuja ja puuvillakangastilkkuja. Pussukan välikerroksena oli luonnonvalkoinen frotee, ja vanu oli täyspuuvillavanua. Tilkkupinta, välikerros ja vanu on tikattu yhteen.

Pussukka toiselta puoleltaan kuvattuna:


Halusin saada näkyviin usein käyttämäni kuvausympäristön eli betoniset portaat. Ne näyttävät varsin erilais…

pussukka valmiimpana.

Kuva
Riemunkirjavat pussukkapinnat saivat vuoriksi sinisävyisiä kankaita, ja vuorin sisätaskuun valikoitui mukaan myös kahta vihreäsävyistä kangasta:


Aika rajut kuvioyhdistelmät tässä, mutta siitä huolimatta tykkään erityisesti taskukappaleesta.


Tässä vielä lähikuva toisen pussukkapinnan säteittäisestä tikkauksesta, jossa on nyt mukana vaihtuvavärisellä langalla tikkaamani ompeleet:


Sitten sain vetoketjun kiinnitetyksi pussukka- ja vuorikappaleisiin. Tässä näkymä siinä vaiheessa, kun olen päällitikannut toisen mutta en vielä toista puolta. (Päällitikkaus ei näy tässä kuvassa.)


Päällitikkaus näkyy tässä kuvassa:


Otin lähikuvan näyttääkseni, että ompelin vetoketjun viereen päällitikkauksen samalla vaihtuvavärisellä langalla jota käytin pussukan tikkauksiin. Ei taida oikein erottua/näkyä kuvassa.

kaapin kätköistä.

Kuva
Torstaina on taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja meillä on teemana "keskeneräiset". Etsin laatikostani kahtakin eri keskeneräistä, joihin kaipaisin valmistumiseen johtavia vinkkejä. Minulla on kesken yksi convergence-pinta Ricky Timsin mukaan, tai siis minulla on pinta valmiina, mutta ei hajuakaan, mitä siitä tekisin. Minulla on toinenkin pinta, eri tekniikalla tehty ja sen kanssa sama vaiva.

No, ei löytynyt kumpaakaan tilkkupintaa. Sen sijaan laatikosta putkahti muutamia villejä hirsimökkiblokkeja, joista neljän elämälle suunnittelen antavani tarkoituksen.

Voisin yhdistää ne pinnaksi näin, vaaleat keskelle:


Tai vaihtoehtoisesti näin, tummat keskelle:


Kumpi on parempi? Joka tapauksessa ajattelin, että syntyneestä pinnasta voisi ommella … arvatkaa mitä?

Löysin samaisesta laatikosta myös tekeleen, joka saa minut suorastaan häpeämään.

Syyrinki järjesti kerran upean ja inspiroivan luovan konekirjonnan kurssin, jolla Maija Brummer kertoi käyttämistään tekniiko…

riemunkirjavaa.

Kuva
Leikkasin riemunkirjavien tilkkupintojen kokoiset palat tikkausvanua ja vaaleaa froteeta ja kiinnitin pinnat yhteen hakaneuloilla.


Hakaneuloja ei kannata sulkea. Pinta on niin pieni, että avonaisen hakaneulan pito riittää, ja tikkauksen aikana hakaneula on helpompi poistaa, kun sitä ei tarvitse erikseen avata.

Hakaneulottamisen jälkeen olisin voinut vältellä tikkaamisvaihetta vielä hetken, esimerkiksi etsimällä pussukkaa varten sopivan vuorikankaan. Ja olisin voinut ommella taskun valmiiksi. Mutta tällä kertaa otin pinnat urheasti tikkauskäsittelyyn saman tien.

Mitään ideaa ei ollut mielessä. Avasin tikkauslankapurkin ja otin esiin, pelkän fiiliksen perusteella, turkoosin ja sinivihreän langan. Langoitin koneen kahdella langalla ja ompelin muutaman viivan farkkualueen poikki:


Halusin korostaa tilkkupinnan farkkuosuuksia ja pysyttelin siis tummalla ja farkkualueella. Tikkauksista tuli tavallista tukevamman oloiset, ja koska ne näyttivät tältä, päätin tikata pelkällä turkoosilla lan…