tumma-vaalea tilkkupinta elää.

Olen jatkanut tilkkusilppupintojen rakentamista ja ommellut niiden ympärille kolmio-neliöpaloja, ja tilkkupintaa on jo suunnilleen vauvanpeiton verran (siis jos olisin tekemässä vauvanpeittoa):

Tässä tilkkupinnassa on kaksi merkillistä asiaa:

1. Olen ommellut tilkkusilppualueet melko vaaleista kankaista, mutta on siellä kirkkaampiakin värejä ja keskivärisiäkin paloja joukossa. Voisi luulla, että kokonaisuus näyttäisi erittäin kirjavalta tai jopa levottomalta. No, läheltä katsottuna ehkä näyttääkin, mutta esimerkiksi tässä kuvassa vaaleammat alueet näyttävät aivan tarpeeksi rauhallisilta.
2. Vaikka olen ommellut tilkkusilppua neliömetrikaupalla (no, hiukan tässä liioittelen), vaaleita kangaspaloja ja jäännöstilkkuja näyttää olevan yhtä paljon jäljellä kuin aloittaessani. Olenkohan kehittänyt runsaudensarven? Paha vain, että sieltä riittää vain tätä jäännöspalatilkkua, ei esimerkiksi herkkuja syötäväksi, tai vaikka rikkauksia.

Tähän saakka olen ommellut paloja sen suuremmin lukumääriä laskematta. Tänään tein itselleni "kaavan" eli kirjoitin muistiin, montako millaistakin palaa tarvitsen aina yhteen riviin tässä kuvitteellisessa peitossani.

Minulla on esimerkiksi tällaisia paloja:

Sitten on tällaisia paloja:

Ja vielä yhdenlaisia paloja:

Vielä yksi kuva, jossa melkein koko tähänastinen tilkkupinta näkyy:

Perhe ei erityisesti pidä siitä, että tilkkublokit viihtyvät design-lattiallani. Kissalla sen sijaan ei ole mitään näitä vastaan. Se kävelee surutta niiden ylitse, välillä useitakin kertoja, ihan kuin se oikein tykkäisi kävellä näiden päällä.