tiistai 31. joulukuuta 2019

tilkkuvuoden 2019 yhteenveto.

Nyt saat taas lukea jo perinteiseksi muodostuneen yhteenvedon. Muistelen vuosi sitten sekä kesällä esittämiäni toiveita ja tutkailen, ovatko toiveeni toteutuneet. Luettelen töitäni – niin valmiita kuin keskeneräisiäkin.

Mä mistä alkaisin? Kissa on asettunut sopivaan asentoon, että jaksaa seurata koko pitkän tarinan:


Ompelin vuoden 2019 aikana 

25 tilkkupussukkaa – kolme enemmän kuin viime vuonna.


  • Ra-vetoketjupussukka
  • Mansikkapaikka-tilkkupussukka
  • Frutti di Maare -tilkkupussukka
  • Pikkuinen-vetoketjupussukka
  • Maitosuklaa-tilkkupussukka
  • Seinäkukkanen-tilkkupussukka
  • O.C.-vetoketjupussukka
  • Kössi K -tilkkupussukka
  • Palkkapäivä-tilkkupussukka
  • Pirteä-vetoketjupussukka
  • Keltti-tilkkupussukka
  • Saimi-tilkkupussukka
  • Parhaus-vetoketjupussukka
  • Ikkuna-tilkkupussukka
  • Vesimeloniviboja-pussukka
  • Kirjavuus-tilkkupussukka
  • Nasu-vetoketjupussukka
  • Metsätähdet-tilkkupussukka
  • Sydänkäpy-tilkkupussukka
  • Kurkkaus-tilkkupussukka
  • Aito-vetoketjupussukka
  • Koto-tilkkupussukka
  • Toto-tilkkupussukka
  • Wolfe-vetoketjupussukka
  • Annie-pussukka


  • Näistä kolme pussukkaa – Toto, Koto ja Aito – olivat uusvanhaa Dumpling-mallistoa. Ompelin kymmenisen vuotta sitten tosi monta vetoketjupussukkaa juuri samalla kaarevalla mallilla. Kiinnitin vetoketjut käsin, erityisellä ompeleella, jolle ei ole löytynyt kuvaavaa suomenkielistä nimeä.

    Kaksi pussukkaa – Annie ja Wolfe – olivat pelastusoperaatioita. Ystävälläni oli kuluneet ja rikkinäiset, mutta mieluisat vetoketjupussukat, jotka purin ja joiden toiset puolikkaat ompelin entistä ehompiin tilkkupussukoihin. Vanhat aarteet saivat uuden elämän.

    Yhden tilkkulaukun eli Idänsinililjan (viime vuonna ompelin kaksi).

    Seitsemän tilkkupeittoa (järjetön määrä, mutta hei: viime vuonna ompelin vielä järjettömämmän määrän eli yksitoista).


  • Kuurankukka-tilkkupeitto
  • Ruutuässä-tilkkupeitto
  • Kukkasnelonen-tilkkupeitto
  • Pellervontie-tilkkupeitto
  • Sallittu ajosuunta -tilkkupeitto
  • Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto
  • Sokkelo-tilkkupeitto

  • Ompelin lisäksi neljä seinätekstiiliä (joista kahteen ompelin jo ripustuskujankin) kolmeen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilting Associationin 30-vuotisjuhlanäyttelyyn, yhdeksi kuudesta Suomen edustajasta (ja työni valittiin mukaan); Kankaanpään tilkkupäiville Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn; ja kaksi työtä, jotka ovat toivottavasti tulossa Järvenpään tilkkupäivien näyttelyihin.


    Pohdin lyhyesti, mitä opin näiden seinätaiteeksi päätyvien teosten tekemisestä, ja vastaus on ainakin: värit ovat minulle ja osalle katsojistakin tärkeämmät kuin tekninen toteutus.

    Perustelen vastaustani sillä, että medaljonkityyppinen tilkkutyöni Sammakkoprinssi sai ihmisiä antamaan nimenomaan väreihin liittyviä kommentteja. Epätäydelliset saumojen kohdistukset ja palojen mitoitukset ovat selvästi sivuseikka. (Ainakaan sellaisia kommentteja ei viitsitty jättää, mikä puolestaan kertoo myös tilkkuharrastajien kannustavuudesta ja suvaitsevaisuudesta.)

    Entä keskeneräiset?

    Keskeneräisiksi on jäänytkin useampi työ.

    - Tähtiblokeista rakentamani tilkkupinta on jo saanut kauniin taustakankaan ja se on tikattu. Vain tasoitus, nimilappu ja kanttaus puuttuvat. Ehkä siitä tulee ensi vuoden ensimmäinen valmis tilkkupeitto.

    - Minipienistä jäännöspalaneliöistä rakentuva tilkkupinta (valmiina on noin tuhat 2,5-tuumaista neljän neliön blokkia, mutta tarvitsen pintaan ehkä kaksisataa blokkia lisää. Täytyy varmaan laskea, etten vahingossa tee liikaa!

    - Kukkablokit. Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen.

    - Äskettäin aloittamani Bento Box -blokeista koottava tilkkutyö on tietenkin vielä kesken, vaikka etenikin lupaavasti ja nopeasti.

    - Rakensin tosi värikkäät tilkkupinnat ja uhosin ompelevani niistä vetoketjulaukun, mutta toistaiseksi palat ovat kaapissa, toki jo silitettyinä laukkuhuopaan. (Niin että laukkuhan on miltei valmis!)x

    - Saksalaisen Sigin ihanasta tilkkulahjasta kokoamani kaksi minulle epätyypillisen väristä tilkkupintaa odottavat nekin sitä, että ompelisin ne tilkkulaukuksi.

    Olen kuitenkin saanut valmiiksi neljä viime vuonna tähän aikaan keskeneräisenä olleista tilkkutöistä. Scrap crazy -tilkkupeitto sai nimekseen Sallittu ajosuunta ja karkkivärisistä blokeista ompelin Johan nyt on markkinat -peiton. Raidallinen hirsimökkiblokkipintakin valmistui peitoksi. Sen nimeksi tuli Sokkelo.

    No niin, näistä saavutuksista rohkaistuneena tarkastelen harrastukseni epäonnistuneempaa osiota. Kissa tukee minua henkisesti rentoutumalla jouluisella Kuurankukka-tilkkupeitolla.


    Vuoden 2019 hudit

    Vaivojen vanupala. 

    Tarkkaan ottaen ensimmäinen huti tapahtui jo vuoden 2018 puolella, kun käytin suurimman osan Tilkkuyhdistyksen hallitukselle asetettuun haastetyöhön tarkoitetusta vanusta sydämenmuotoiseen pannulappuun. Tehtailin pannulappuja joulun alla ja paksua vanua kului. Löysin kaapista mystisen vanupalan, joka vaikutti aivan joutilaalta. Ei kun saksimaan!

    Kun sitten piti ruveta valmistamaan ”Kankaan päät” -teemaista tilkkutyötä, saksittu vanu löytyi ja sen alkuperäinen käyttötarkoituskin palasi mieleen. Onneksi haaste oli asetettu niin väljäksi, ettei vanua ollut pakkokaan käyttää kaikkea, eikä sen tarvinnut näkyä työssä mitenkään.

    Ompelemani ”Ympyrän neliöinti” -tilkkuseinävaatekin oli jonkinlainen huti. Olin ajatellut kerrankin käyttäväni hyväksi sitä, että puuvillakangas kutistuu pesussa eri tavoin kuin vanu. Tikkasin vanurippeet kankaaseen ja laitoin pesukoneeseen.

    Kutistuiko mikään? Ei, mutta vanu lähdetti partaansa mustan kankaan pinnalle, minkä näin sitten kun vaivalla sain tuhannen taitoksilla olleen palan suoraksi.

    Projektista voitte lukea vielä hieman tarkemman kuvauksen ”melkein unohdin” -kirjoituksestani.

    Pikeeraustikki.

    Olin riemuissani löydettyäni nimityksen käsin ommeltavalle pistolle, jolla kiinnitän vetoketjut esimerkiksi Dumpling-malliston pussukoihini. Pisto on englanniksi ”pick stitch,” ja menetelmää nimitetään englanniksi ”picking a seam”.

    Löysin käännöksen luotettavalta vaikuttaneesta sanastopankista, mutta minulle on sittemmin sekä suullisesti että Tilkkulehden jutun välityksellä huolellisesti selitetty, että pisto EI missään tapauksessa ole pikeerausta. Keneltäkään en ole kuullut ehdotusta piston oikeaksi nimitykseksi, mutta pikeeraustikki se EI OLE.

    Vinkkivideo (siis sen puuttuminen).

    Ei vieläkään vinkkivideota. Mikä minua oikein vaivaa? Toiveistani huolimatta en saanut aikaiseksi vinkkivideota. Itseään on hankala kuvata, ainakin vasta-alkajana, enkä saanut järjestymään sellaistakaan, että esimerkiksi tilkkuystävä olisi ollut mukana joko esittelemässä tai kuvaamassa. Videoinnissa tein siis täysoharin.

    Vuoden 2019 parhaat jutut 

    Hudit tuntuvat pienemmiltä heti kun käännän katseen todellisiin parhausasioihin! Itse asiassa hudit olivat tosi pieniä, sillä parhainta tilkkuvuodessa 2019 olivat esimerkiksi:

    Plaidish Quilt -tilkkupeitto!

    Löysin kivan, ruudulliselta näyttävän mallin ja myös ohjeen. Ohje oli laadittu niin, että blokkien värit voi itse päättää – ohjeessa puhuttiin vain vaaleista, keskivärisistä ja tummista paloista. Keksin saman tien peittooni värityksen (violettia, oranssia ja turkoosia sekä mustanpuhuvia ja oikein vaaleita tilkkuja). Leikkasin ja ompelin peiton ennätysajassa.

    Valmis peitto sai nimekseen Ruutuässä, ja sitä on ihailtu ja kehuttu niin, että välillä jo melkein nolotti. Olen kuitenkin itse tärkein kohdeyleisöni, joten kehut eivät nolota, sillä pidän peitostani! Se on ehkä kivoin ikinä!

    Ompelulanit!

    Voi että! Tilkkuystäväni Anu kutsui muutaman tosi kivan tilkkuilijan ja minutkin luokseen ompelulaneihin. Päivä oli ihana, aurinkoinen ja tehokas. Vaikka ompeleminen on tosi kivaa itsekseen, niin yhdessä ompeleminen se vasta hauskaa onkin!

    Ranskanmatka!

    Huikean hieno, loistavasti onnistunut ryhmämatka European Patchwork Meetingiin Ranskan Alsaceen oli yksi vuoden kohokohdista. Hehkutin matkasta tapahtumaterveiset Ranskasta -blogikirjoituksessani.

    Kankaat!

    Tein törkeän paljon kangashankintoja, ainakin Tyttären mielestä. Ja nyt kun katson tätä luetteloa, niin omasta mielestäni myös. Mutta kankaat toimivat innoittajinani!


    Tämänvuotisen joulukalenterini lasken myös onnistumiseksi. 23 vinkkipäivän aikana jaoin yhteensä 86 vinkkiä! Lukijat jättivät lisäksi monen monta kiittävää kommenttia – joidenkin mielestä kirjoitteluni oli jopa parasta joulukalenteritarjontaa ikinä. No huh huh!

    Miten toiveeni toteutuivat

    Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2019?
    ”Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.”
    Aargh! En ole onnistunut tässä yhtään. Jaoin hyveellisen oloisena organisointivinkkejä joulukalenterissani, mutta epäonnistuin itse surkeasti. Ompelutilani ja tarvikkeeni ovat edelleen tärviön näköisessä järjestyksessä.
    ”Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” 
    Päivitin vetoketjulaukkuohjeeni ja julkaisin sen uudelleen joulun kunniaksi. Päivitin ompele vetoketjupussukka -ohjeeni. Kirjoitin jonkinlaisen ohjeen Käpylä-tilkkublokkiin.
    ”Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” 
    Luulisin, että Tilkkulehteen ehdotetaan sisältöä ja juttuja enemmän kuin ennen. Tykkään siitä, että lehdillä on jokin sisällöllinen teema.

    Heinäkuussa esitin vielä yhden toiveen, koska olin siinä vaiheessa toteuttanut kolmesta toiveestani jo kaksi.
    ”Toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani!” 
    – ja toteutin tämänkin toiveen. Ompelin Kukkasnelonen-tilkkupeittoni ihanasta Valori Wellsin Marmalade Dreams -kaitalerullasta.

    Lisäksi avasin joulukuussa toisenkin kaitalepakkauksen, kauan hyllyssä hilloutuneen batiikkikaitalekokoelman, ja ompelen Bento Box -tyyppisiä blokkeja.

    Kannattaa esittää toiveita! Niillä on tapana toteutua – ainakin kun toiveet ovat vain omasta tekemisestä kiinni.

    Niinpä keksin kokonaista…

    …viisi toivetta tilkkuvuodelleni 2020!

    Toivon, että

    - Tilkkuyhdistyksen 30-vuotisjuhlavuoden tilkkupäivät Järvenpäässä onnistuvat.

    - keksin hyvät jutut puheenvuorooni aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus”! Toivon samalla sinne paljon kiinnostuneita kuulijoita.

    - ainakin yksi ompelemani tilkkupeitto on taas ”ehkä kivoin ikinä”.

    - muistan ja ehdin arvostella ensi vuoden aikana ainakin kaksi tilkkuaiheista kirjaa blogissani.

    - pystyn järjestelemään ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin! Tämän toiveen esitän, koska yrittänyttä ei laiteta! Ellei onnistunut tänä vuonna, niin ehkä ensi vuonna sitten!

    Hohhoijaa! Kirjoituksen maksimimitta on kyllä ohittunut jo moneen kertaan. On pakko kohta levätä kuten kissamme ”Sakke”:


    Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2019! Kommenttinne ovat aina kivoja. Ehkä jatkan tässä vielä toiset kymmenen vuotta – ainakin.

    Toivotan kaikille tilkkutyöteliästä ja palkitsevaa tilkkuvuotta 2020!

    maanantai 30. joulukuuta 2019

    ompelupöydällä: bento box.

    No niin, pääsin kuin pääsinkin sommittelemaan bento box -tilkkublokkejani. Ompelin muutamia sellaisella periaatteella, että ompelisin joka toisen kulman tummaksi ja joka toisen vaaleammaksi.

    Huomasin kuitenkin useampaa blokkia yhteiskuvaan asetellessani, että lopputulos näyttääkin sekavalta. En pitänyt tästä sommitelmasta:


    Enkä liioin tästäkään sommitelmasta:


    Päätin sitten sommitella blokit niin, ettei kulmien välillä olisi yhtä kova kontrasti, ja että kapea neliöviiva olisi yhdessä blokissa aina joko tumma tai vaalea. Ompelin ensin kaksi blokkia nähdäkseni, toimisiko toinen ideani paremmin:


    Hmm, näytti lupaavammalta. Ompelin sitten pari tummaneliöistä blokkia lisää:


    Taidan purkaa aiemmalla periaatteella jo ompelemani blokit ja ommella tällaisia kivampia. Hyvä, että ompelin blokkeja vähän kerrallaan enkä tehnyt koko pinoa kerralla valmiiksi!

    Blokkien ompelemisen välillä kokosin pari tilkkupintaa tilaustyöpussukkaa varten. Pussukan pitää olla isompi kuin yleensä ja sen väreiksi annettiin oranssi ja sininen. Minulla olikin hauskaa käydessäni läpi lähimpiä tilkkupinoja. Otin sieltä jokaisen oranssin ja jokaisen sinisen – mutta vain nättejä kankaita!

    Ompelin tilkut yhteen ja täydensin syntyneitä pintoja parilla pitkästä kankaasta leikkaamallani kaitaleella. Luulisin, että tästä pussukasta tulee hauska:


    Kissa ahkeroi koko ajan kanssani:


    Huomenna onkin vuorossa perinteiseen tapaan koko tilkkuvuoteni yhteenvetopostaus. Luettelen siinä töitäni, paljastan vuoden hitit ja hudit, tutkailen tälle vuodelle esittämieni toiveiden toteutumista ja kerron myös toiveeni ensi vuodelle!

    sunnuntai 29. joulukuuta 2019

    tulossa: bento box.

    Pussukoiden ompelemisen jälkeen rupean väistämättä kaipaamaan tilkkublokkiprojektia. Olen tehnyt niin monta tilkkupeittoa, että vaihtelun löytäminen alkaa käydä työlääksi. Sinnikkään tilkkutyökuvien katselemisen ja omien ideavarastojen perkaamisen jälkeen päädyin kokeilemaan tilkkumallia, joka tuntuu kulkevan nimellä Bento Box.


    Tilkkublokki on itse asiassa se samainen, joka tuntui omana toteutuksenani ensin kauhealta, mutta josta rakentui lopulta kivan näköinen tilkkupeitto ”Keisarinna Ramandu,” sillä erotuksella, että keskineliön ympärille ommellaan keskenään eri levyiset kaitaleet.

    Keskellä on 6” x 6” neliö. Sen ympärillä on vaihtelevan sävyinen, 1,5” levyinen kaitale, ja uloimpana on kierros batiikkipakkauksen 2,5” leveyteen leikattua kaitaletta.


    Ehkä olisin päätynyt toiseen malliin, ellei kaapissa olisi ollut kauan avaamattomana virunutta batiikkikaitalepakettia.

    Ompelin ensin koeblokin, jossa oli neljä täyttä kierrosta (tietenkään en käyttänyt batiikkikaitaleita vielä tähän):


    Tulin siihen tulokseen, että sommittelen mieluummin useampia blokkeja kuin vietän paljon aikaa yhden blokkiaihion parissa. Niinpä karsin koeblokista nuo kaksi ulointa kierrosta ja etenin toteutukseen.

    Vaikka olen leikannut neliön ja kaitaleet tuumamitoin, valmiin blokin koko on tasan 30 senttiä kanttiinsa. Leikkaan sen siis kahtia ja kahtia ja saan lopulta 15 sentin neliöt. Mielenkiintoista! Onneksi olen näin taipuisa tuuma- ja senttimittojen suhteen (eli minulla on sekä sentti- että tuumamittaisia viivaimia).


    Pilvisenä sydäntalven päivänä on vaikea saada kunnon kuvia, vaikka siirtyisi talon valoisimpaan huoneeseen eli upouudelle kuistille:


    Kuistihuone on kyllä valoisa, mutta eivät sielläkään vallitse ihanteelliset olosuhteet tilkkutyön kuvaamiseen. Ja jos tutkailet, mitä ikkunoista näkyy, niin voit uskoa, ettei tilkkublokkeja voi kuvata pihallakaan!

    Sain pari päivää sitten ommelluksi mielestäni tarpeeksi tilkkublokkiaihoita, ja kiiruhdin halkomaan ja tasoittamaan ne. Viimeinen rupeama päättyi valoisaan aikaan, joten sain blokeista ja viimeisimmästä reunasilpusta melko aidon värisen kuvan.


    Olen siis päässyt vaiheeseen, jossa sommittelen neljän pikkublokin yhdistelmiä, ja tunnelma on miltei kutkuttavan jännittävä!

    perjantai 27. joulukuuta 2019

    historian havinaa.

    Uusimman pussukan tiimoilla havisee historia oikein urakalla.

    Ensiksikin, sen toisessa kyljessä komeilee KÄSIN paperiompeluna toteuttamani New York Beauty -blokki, joka valmistui – en edes muista, minä vuonna. Blokin kuviointi antoi pussukalle nimen, joka on Ra.


    Blokin kuvio ei kunnolla erotu, sillä unohdin kontrastin. Keskityin ennemminkin valitsemaan hauskoja kankaita eri paloihin. Isoimmat, jotenkin eläinkuvioiset palat ovat kankaasta, josta ompelin itselleni (epäonnistuneen) hihattoman paidan joskus 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Auringon pyöreä osa on Äidin aamutakkikangasta vuodelta 1960, ja näkyy pinnassa olevan myös Tyttären vauvalankanasta paloja.

    Niin, ja totta kai Ra-nimi havisuttaa historiallisesti, sillä se vie ajatukset muinaiseen Egyptiin asti!

    Lisää historiaa löytyy toisesta, ehkä ei ihan niin vanhasta blokista, joka löytyi yhtäkkiä yhdestä kangaspinosta. Blokissa on palat Tyttären vauva-asuista, jotka tein hänelle yli 20 vuotta sitten sekä pala kesähousukangastani vuosituhannen vaihteesta. Mukana on myös tilkku Miehen vaaleanpunaruudullisesta paidasta.


    Ra-tilkkupussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

    • Leveys ylhäältä noin 20 cm
    • Korkeus noin 22 cm
    • Pohjan leveys noin 8 cm.
    Ra-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa, kuten kuvasta näkyy:


    Kokosin vuorikappaleet paloista, joista yksi (kuvassa näkyvä) oli epäonnistunut kokeilublokki.


    Kuvauksen aikana oli nättiä, aika kylmää mutta ei vielä pakkasta, ja valo oli kovin punertavaa.

    torstai 26. joulukuuta 2019

    punainen pussukka.

    Vähän on kuin tonttujen paja olisi perustanut sivukonttorin tänne meille, koska pussukoita on valmistunut joulukuussa vaikka kuinka monta (no ei sentään vaikka kuinka monta, mutta neljä kappaletta kuitenkin). Uusin on rakennettu punaisista tilkuista ja sen nimi on Mansikkapaikka.


    Olin jo antamassa pussukalle nimen ”Mikä on punainen?” turhauduttuani kaikkiin vanhoihin ideoihini. Päässä pyöri vain käytettyjä ideoita. Punapaula – on käytetty. Ruusunpuna – on käytetty kaksikin kertaa. Punatulkku – on käytetty kaksikin kertaa. Possunpuna – käytetty. Punainen paroni – on käytetty.

    Aargh! MIKÄ ON PUNAINEN, mietin isoilla kirjaimillani mielessäni. Siitäs sait, Mikä on punainen? -pussukka! Siis nimesi!

    Mutta kun pyysin Miestä arvaamaan pussukan nimen, hän sanoi heti ”Mansikkapaikka”. Paljon parempi nimi, ja sellainen, ettei pussukan tarvitse sitä nolostella.

    Mansikkapaikka-pussukan mitat ovat seuraavat:

    • Leveys ylhäältä noin 23 cm
    • Korkeus noin 17,5 cm
    • Pohjan leveys noin 7 cm.
    Pussukka on Avoin-mallistoa, kuten seuraavasta kuvastakin näkee:


    (Käytin vuorikappaleisiin ylimääräisiä neliöblokkeja, joita tein jäännöspaloista joskus kauan sitten.)

    Kävin kuvaamassa pussukan aiemmin joulukuussa, miltei keskipäivällä, erittäin punervassa auringonvalossa.


    Värit eivät tietenkään toistu lähellekään oikein, mutta en välitä! Mansikkapaikka-pussukka on punainen, joten se saa myös kuvissa näyttää typerryttävän punaiselta.

    keskiviikko 25. joulukuuta 2019

    kaksi uutta pussukkaa.

    Hyvää joulua edelleen! Esittelen kaksi joulun alla valmistunutta tilkkupussukkaa.

    Ensiksi esittelen pienikokoisen pussukan, joka sai nimen Pikkuinen.


    Pikkuinen ei kyllä ole juuri sen pienempi kuin vaikka Maitosuklaa-pussukkani, mutta satuin ottamaan tästä kuvan valmistumassa olleella kuistillamme, ja kuvan perusteella pussukka vaikuttaa aivan miniatyyrikokoiselta.


    Todellisuudessa sen mitat ovat seuraavat:

    • Leveys ylhäältä noin 17 cm 
    • Korkeus noin 12 cm 
    • Pohjan leveys hoin 4 cm. 
    Pikkuinen-pussukkakin avautuu oikein hyvin, joten se on Avoin-mallistoa. Tältä näyttää sen toinen puoli:


    Kuvasin Pikkuinen-pussukan juuri ja juuri kuivuneella kuistin lattialla tässä taannoin, eikä se edes ollut ihan valmis (niin kuin ei kuistikaan).

    Tässä Pikkuinen sen sijaan on viimeistä piirtoa myöten viimeistelty – vetoketjun päässä pieni lenksu ja kaikkea:


    Olin toisaalta rohkea ja valitsin pintaan oranssin tikkauslangan. Toisaalta pelasin varman päälle ja toteutin spiraalitikkauskuvion.

    Enkä malttanut olla ottamatta Pikkuisesta kuvaa, jossa se taas näyttää miniatyyrikokoiselta:


    Toinen pussukka sai alkunsa muutamasta ompelupöydältä löytyneestä pikkutilkusta, joiden kaveriksi hain pari lisätilkkua jännöspalaröykkiöistäni. Se sai nimekseen Frutti di Maare. 


    Nimi on toisaalta ihan pöhkö – sehän on väärin kirjoitettu? Eikä pussukka ole pitsaa nähnytkään?! Mutta kun Tytär oli sitä mieltä, että pussukka sopisi väritykseltään ystävällemme Maarelle, päähäni pälkähti ilmiselvä sanaleikki. Olkoon nyt sen niminen!

    Nytkin valitsin pintoihin spiraalitikkaukset, tosin kulmikkaat. Kulmikkuus-idea lähti siitä kun kummallakin puolella näkyy kärkimäinen kuvio.

    Toiselta puolelta löytyy Sammakkoprinssi-tilkkutyöstä yli jäänyt tilkkublokki:


    Ylijäämäblokin oikealla puolella on pieni, aiemmin kokoamani tilkkupinta. Sekin löytyi ompelupöydältä. Miten kätevää! Tälle puolelle ei paljon tarvinnut tilkkuja lisätä.

    Frutti di Maare -vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat:

    • Leveys noin 23 cm 
    • Korkeus noin 14,5 cm 
    • Pohjan leveys noin 6 cm. 
    Pussukka on Avoin-mallistoa, kuten seuraavasta kuvastakin voi todeta:


    tiistai 24. joulukuuta 2019

    ompele vetoketjulaukku.

    Hyvää joulua! Joulukalenterin 24. luukussa on paitsi kehote, myös lahja. Olen uudistanut vetoketjulaukun ompeluohjeen, jonka julkaisin alkujaan kesäkuussa 2011. Kuvat ovat osittain vuodelta 2011, mutta vetoketjulipareen ompeluvaiheista otin uudet kuvat.

    Aloitetaan lopputuloksesta. Esimerkiksi Idänsinililja -laukku on ommeltu tämän ohjeen mukaisesti:



    Ennen laukun kokoamista:

    Valmista ensin kaksi noin 45 cm x 35 cm (leveys x korkeus) tilkkupintaa. Tikkaa ne kiinni suunnilleen saman kokoiseen collegejersey- ja tikkausvanupalaan tai laukkuhuopaan. Nämä ovat laukun tärkeimmät osat.

    Tasoita tilkkupinnat kokoon 43,5 cm x 34 cm (leveys x korkeus).

    Ota esiin tilkkupintaan sopivat kankaat ja leikkaa:
    - 2 vuorikappaletta, täsmälleen saman kokoiset kuin tikatut laukkukappaleet (43,5 cm x 34 cm)
    - 2 vetoketjun reunakappaletta, 35 cm x 10 cm
    - 2 vetoketjun reunakappaleen huolittelukaitaletta, 3,5 cm x 9 cm
    - 2 sankakappaletta, 9 cm x 65 cm
    - 4 cm leveää kaitaletta laukun yläreunan huolitteluun, noin metrin pituinen pätkä
    - (sisätaskuun 2 palaa, esimerkiksi 30 cm x 15 cm).

    Lisäksi:
    - 2 pyykkinarun pätkää, noin 62 cm pitkät (sankojen sisälle)
    - silitettävästä tukikankaasta palat sankakappaleiden taakse.
    - tikkausvanusta hieman vetoketjun reunakappaleita pienemmät palat.

    Vetoketjulaukun ompelussa on seuraavat vaiheet:

    1. Sisätasku 
    2. Laukun ompeleminen pussin muotoiseksi (vuorikappaleet, laukkukappaleet) 
    3. Laukun pohjan ompeleminen (vuorikappaleet, laukkukappaleet) 
    4. Vetoketjulipare tilkkulaukkuun 
    5. Laukun sangat 
    6. Tilkkulaukun sankojen ja vetoketjulipareen kiinnittäminen 
    7. Laukun yläreunan huolitteleminen 
    8. Vetoketjun pään huolittelukappale. 


    Sisätasku

    Ennen kuin vuorikappaleet ompelee yhteen, niihin kannattaa tehdä sisätasku – jos siis sellaisen laukkuun haluaa. Sisätasku saa sopia vuorin väriin, mutta sisätaskun vuorikappale voi olla mitä tahansa puuvillakangasta.

    Jos olet ompelemassa sisätaskuun tekijän merkin, ompele se tässä vaiheessa taskun päällikappaleen yläreunaan.

    Ompele sisätaskun ulompi kappale ja vuorikappale oikeat puolet vastakkain yhteen reunoja pitkin, jätä kääntöaukon alareunaan. Käännä kappaleet oikein päin ja silitä. Silitä kääntöaukko siistiksi samalla.

    Vinkki: Voit silittää pienen laskoksen taskun alareunaan. Laskos tekee sen, että taskussa on vähän syvyystilaa. Taskussa ei voi säilyttää kuin ihan litteitä juttuja, ellei siinä ole syvyyttä.


    Tikkaa taskun yläreuna läheltä ulkoreunaa.

    Asettele tasku vuorikappaleelle, kiinnitä nuppineuloilla niin, että reunat ovat suorassa ja vuorikappaleen reunojen suuntaisesti. Laskoksen kanssa kannattaa olla huolellinen.

    Kun tasku on neuloilla kiinni vuorikankaassa, ompele sen kiinni läheltä reunoja. Päättele.

    Laukun ompeleminen pussin muotoiseksi

    Ompele vuorikappaleet yhteen pussiksi oikeat puolet vastakkain. Ompele myös laukkukappaleet yhteen pussiksi, oikeat puolet vastakkain.

    Laukun pohjan ompeleminen

    Ompele seuraavaksi laukkuun pohjan muoto. Avaa sivu- ja pohjasaumoja vähän kynnellä ja levitä laukkua kolmiomaisesti auki nurkasta:


    Litistä kolmiota ja tarkista, että sivu- ja pohjasauma osuvat kohdakkain. Tämän kokoiseen laukkuun voi ommella 10 cm leveän pohjan: mittaa saumasta kumpaankin suuntaan 5 cm, merkitse kohdat ja ompele sauma kolmion poikki (kuvassa viivaimen suuntaisesti).


    Kuvissa näkyy tilkkulaukun vuorikappale, ja laukkukappaleihin ommellaan pohja samalla tavalla. Ompele pohjasta saman kokoinen.

    Laukkukappaleiden pohjakolmio kannattaa leikata pois, koska se on niin paksu. Jätä noin 1 cm leveä saumanvara ja siksakkaa sen risareuna.

    Asettele laukkuaihio ja vuori sisäkkäin. Itse kiinnitän ne yleensä nuppineuloin tai wonderclipseillä toisiinsa, ensin sivusaumat tismalleen kohdakkain ja sen jälkeen suunnilleen keskikohdasta, plus muutaman muun neulan/clipsin. Tässä vaiheessa laukku alkaa antaa käsitystä siitä, millainen siitä tulee valmiina!



    Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat vuodelta 2011, ja uudistamaani ohjetta varten otin kuvia uudemman laukun vetoketjulipareesta. Tuo laukkuaihio näytti tällaiselta:


    Vetoketjulipareen ompeleminen

    Aseta tikkausvanupalat reunakappaleiden alle ja tikkaa kerrokset yhteen.

    Taita kappaleet pitkittäin kaksin kerroin, oikeat puolet vastakkain ja ompele toiset lyhyet reunat pussiin. Käännä. Vetoketjun kummallekin puolelle on nyt reunakappale.

    Ompele toinen reunakappale vetoketjun päälle, kappaleen taitepuoli vetoketjun puolelle. Sovittele niin, että lyhyt risareuna on suunnilleen tasan vetoketjun ”yläreunan” kanssa. Aloita ommel siististä reunasta.


    Merkitse vetoketjun toiselle puolelle, mihin asti reunakappale ulottuu, asettele toinen reunakappale sen kanssa tasan ja ompele kiinni. Ommel kannattaa edelleen aloittaa siististä reunasta. Kappaleet eivät nimittäin juuri koskaan pysy saman mittaisina, vaan toinen venyy ommeltaessa enemmän kuin toinen.


    Vetoketjulipareen epäsiistit reunat pitääkin huolitella kaitaleilla niin, että reunat menevät tasan.



    Jos huolittelisin vetoketjun reunakappaleet kummastakin päästä, ne eivät varmasti menisi tasan. On varminta huolitella toiset päät vasta vetoketjun kiinnittämisen jälkeen.

    Risareunan huolittelemisen jälkeen vetoketjukaitale on valmis kiinnitettäväksi laukun yläreunaan.

    Laukun sangat

    Tilkkulaukkua on tarkoitus kantaa myös olalla, ja sangat ovat siksi 65 cm pitkät.

    Silitä tukikangas sankakappaleiden nurjalle puolelle.

    Silitä sankakappaleet pitkittäin puoliksi. Avaa taitos ja taita risareunat taitoksen kohdalle. Kangas on sangassa siis nelinkertaisenna.

    Ota esiin toinen muovinen pyykkinarun pätkä.


    Asettele pyykkinaru sankakappaleen sisään, keskitaitoksen uomaan. Nipistä taitetut reunat yhteen niin että ne osuvat tasan ja kiinnitä nuppineulalla niin läheltä pyykkinarua kuin pystyt. Jatka näin koko kappaleen mitalta.

    Valmista toinen sankakappale samoin.

    Vaihda koneeseen vetoketjupaininjalka ja ompele suora ommel niin läheltä pyykkinarua kuin pystyt. Katso, että taitereunat pysyvät edelleen tasan. Tikkaa toinen pitkä ommel aivan taitereunan läheltä.

    Tilkkulaukun sankojen ja vetoketjulipareen kiinnittäminen

    Merkitse laukun yläreunaan etu- ja takakappaleen keskikohta. (Tämän voisi tehdä jo siinä vaiheessa, kun tasaa tikatun tilkkupinnan, mutta itse koskaan muista.)

    Mittaa keskikohdasta 6,5 cm kumpaankin suuntaan ja merkitse neuloin. Aseta sankojen litteä sisäreuna neulan kanssa kohdakkain ja kiinnitä nuppineulalla.


    Vinkki: Sankojen käytännöllinen etäisyys toisistaan on noin 12-13 cm. Sangat voi toki kiinnittää lähemmäs toisiaan, mutta juuri etäämmälle niitä ei kannata kiinnittää, jottei laukun yläreuna nitkahda sankojen välistä longolle.

    Kun sangat on kiinnitetty, ota esille vetoketjulipare. Merkitse sen risareunoihin keskikohdat.

    Kiinnitä vetoketjulipareen keskikohta laukun keskikohtaan ja jatka kiinnittämistä nuppineuloilla pitkin laukun muuta reunaa. Toinen puoli samalla tavalla.

    Laukun yläreunan huolitteleminen

    Ompele huolittelukaitale laukun yläreunaan oikea oikeaa vasten (kaitaleen oikea puoli, laukun ulkopuoli), paininjalan etäisyydeltä reunasta. Kaikki kiinnittyvät kaitaleeseen samalla: laukkupinta, vuori, sangat ja vetoketjulipareen kumpikin puoli.


    Huolittelukaitale saa olla lankasuora: koska laukun yläreuna on suora, kaitaletta ei tarvitse leikata vinoon.

    Taita laukun yläreunan huolitteleva kaitale ja kiinnitä laukun sisäpuolella näkyvään ommelviivaan käsin ompelemalla.

    Käännä laukun sangat ylöspäin ja kiinnitä neulalla. Tikkaa laukun yläreunan huolittelukaitale yläreunastaan, tikkaus kiinnittää sangat oikeaan asentoon.


    Vetoketjun pään huolittelukappale

    Kun olet ommellut vetoketjun vedinpäähän huolittelukappalen, laukku sisätaskuineen, vetoketjuineen ja sankoineen on valmis.


    maanantai 23. joulukuuta 2019

    valitse.

    Joulun aatonaattona vinkit liittyvät valitsemiseen.

    1. Valitse oman makusi mukaiset värit ja kankaat. Sinä itse olet tärkein kohdeyleisösi! Olen antanut vinkin rajoittua kahteen väriin (ja kenties neutraaliin) ja kehottanut muistamaan kontrastin, mutta unohda vinkkini, jos mielihalusi on toinen!

    Minun lempivärini on monivärinen ja käytän siksi mieluiten kuviollisia kankaita. Käytä sinä yksivärisiä tai kuviollisia, tummia tai vaaleita! Minun inhokkivärini on sinapinkeltainen, mutta jos se saa sinun sielusi laulamaan, tee sinapinvärinen tilkkutyö!

    2. Valitse inspiroiva malli. Jos huomaat haluavasi toteuttaa jonkun mallin tismalleen samoin värein kuin joku muu on tehnyt, kopioi ihmeessä! Jos taas improvisoiminen tuntuu sinusta hauskimmalta, heittäydy sen pariin. Elleivät kaarevat muodot puhuttele, valitse neliöt tai suorakaiteet. Sinä itse olet tärkein kohdeyleisösi.

    Esimerkiksi kesällä 2014 minun oli ihan pakko tehdä kalanruotomaisista tai traktorinjälkimäisistä tilkkublokeista työ. Se ei vain jättänyt rauhaan!


    3. Valitse mieleisesi tapa tikata työsi. Vaikka juuri eilen kirjoitin tikkaamisesta, mainitsen tämän. Olen nimittäin kuullut tikkauspoliiseista, joiden mielestä vain käsin tikatut työt ovat oikeita tilkkutöitä. Olen eri mieltä, ja siksi kehotan: tikkaa vapaalla konetikkauksella tai suorin ompelein kotikoneella, jos tykkäät! Tikkaa toki käsin, jos tykkäät! Ellei tikkaus ole lempipuuhaasi, käytä ammattilaisen tikkauspalvelua. Tilkkupeiton kerrokset voi kiinnittää myös solmuilla. Kaikki tavat ovat hyviä.

    Voit myös valita samaan työhön sekä käsin- että konetikkausta ja vielä solmujakin, jos niikseen tulee. Käsintikkaukset sopivat paitsi tilkkupeittoon, myös pussukkaan - jopa minä olen pari kertaa tarttunut neulaan ja lankaan ja pistellyt tikkaukset käsin – esimerkiksi tähän Oliver Twist -tilkkupussukkaan:


    Heitin eilen englanniksi ”It’s not a quilt until it’s quilted” ja lisään nyt: ”Finished is better than perfect” eli valmis on parempi kuin täydellinen.

    4. Valitse suomalainen kangas-, kone- ja tarvikekauppias aina kun voit. Suomi pärjää vain, jos täällä on taloudellista toimeliaisuutta.

    Suomalaisia kangas-, kone- ja tarvikekauppiaita pääsee tapaamaan kertaheitolla useamman, jos kuuluu Tilkkuyhdistykseen ja tulee tilkkupäiville Järvenpää-talolle 14.-15.3.2020. Käy Tilkkuradan Tilkkubasaari-sivulla tutustumassa, ketkä ainakin tulevat paikalle.


    Huomenna on jouluaatto! Silloin joulukalenterista löytyy vinkin sijaan ohje. Tässä olivat siis viimeiset joulukalenterini tarjoamat vinkit. Toivottavasti olet saanut niistä ainakin pari ideaa!

    sunnuntai 22. joulukuuta 2019

    tikkaa.

    Tikkaamisesta puheen ollen, englanniksi on ihan sanonta: ”It’s not a quilt until it’s quilted” - tilkkutyö ei ole edes valmis, ellei sitä ole tikattu. Kertaus on opintojen äiti, joten tänään annan luukussa 10 antamieni tikkausideoiden lisäksi viisi lisävinkkiä.

    1. Tikkaa tilkkutyösi kauniiksi – ja tikkaa tarpeeksi. Itse tikkasin ensimmäistä tilkkutyötäni aivan liian vähän ja se näyttääkin nykyisin melko väsyneeltä. (Vähäinen tikkaaminen oli toki vain minun kolmanneksi suurin virheeni silloin kun aloittelin tilkkuharrastusta.)

    2. Malta katsoa kauempaa. Ykkösvinkin kauniiksi tikkaamisesta tuli mieleen, että tikkaamistyön tuoksinassa syntyvät kuviot saattavat näyttää kömpelöiltä. Alkaa epäilyttää, tuleeko pinnasta sittenkään mitään.

    Ongelmana on, että tikkauksia katsoo liian läheltä! Pitää malttaa mielensä, uskoa itseensä ja tikata menemään. Tai sitten voi pysähtyä, nousta ja mennä metrin, parin päähän katsomaan tikkaustulosta. Sieltä katsoen pinta näyttää todennäköisesti aivan hyvältä!

    Itsekin muistan, että Kukka-Floora-vetoketjulaukun kankaan pallokuviota toistanut ympyrätikkaus näytti sitä tehdessäni surkealta räpellykseltä. Valmiista pintaa vähän kauempaa katsoessani näin, että kuvio oli rytmikäs ja kiva.


    3. Monta tikkausta on parempi kuin yksi. Kerron saman nimisessä blogikirjoituksessani, että koneeni loivasti aaltoileva tikkauskuvio näytti ensin ihan tyhmältä, koska seuraava rivi ei mennytkään samassa aaltoilun tahdissa. Ompelin kuitenkin sinnikkäästi, ja lopputulos näytti yllätyksekseni kivalta.


    4. Hidasta ainakin jos haluat tikata suoraan. Kun haluat tikata esimerkiksi pussukkaan tulevat tilkkupinnat kotikoneella, ”tasaisen tikkauksen salaisuudet” -blogikirjoituksessani on muutamia vinkkejä suoraan ja tasaiseen tikkaukseen.


    5. Kokeile välikerrosta. Tykkään asetella pussukoiden tilkkupinnan alle, siis tilkkupinnan ja vanun väliin kankaan. Sen jälkeen kun Ajatus karkaa kesään -tilkkupeiton vanu parroittui kankaan läpi, olen ollut varovainen. Lisäksi pussukan tilkkupinnat on helppo tikata, kun jättää vanun alimmaiseksi kerrokseksi. Eipä ole vaaraa, että vanun takana oleva kangas menee tikatessa ruttuun, kun siellä ei ole kangasta!

    LinkWithin

    Related Posts with Thumbnails