Tilkunviilaaja

Ei ei, ei kannata huolestua – viittaan tikeillä normaaliin tilkkutyön käsintikkaukseen, en haavojen tikkaukseen. Ensin kuitenkin blokkikatsaus. Tässä esittäytyvät muutamat ylijäämä-4-patcheistä jo valmistamani blokit sekä yksi jännittävän työläs, ylivärikäs blokkiaihio. Tietenkin kokosin ensimmäiseksi jonkun muun kuin edellisessä kuvassa esiintyneen aihion, eli tämän: Kuvassa näkyy myös uusi, ihastuttava parannus työpisteeseeni. Siivosin suunnilleen kaikki ompelukoneen oikealla puolella asuneet röykkiöt tiehensä. (En edes muista, mihin sain ne siirretyiksi, mutta ihme ja kumma, suurin osa kasasta on todellakin poissa.) Niin sain tilaa villaiselle silitysalustalle, jolla minikokoinen Oliso-silitysrautani odottaa. Sain silitysraudan ihanalta mieheltäni joululahjaksi. Hän oli sivukorvalla kuullut, että mainitsin sellaisesta myönteiseen sävyyn. Hän oli tutkinut, olisiko Tilkkunen-myymälässä sellaista (Tilkkunen-nimen hän tuntee mielestään liiankin hyvin) ja käynyt sitten ostoksilla. Hän...

Nelisen viikkoa sitten pääsin taas ompelemaan yhdessä! Ooh, miten hienoa se on joka kerta! Tällä kertaa tapasimme Espoossa, Backbyn kartanossa, jota on myös kutsuttu Kaisankodiksi. Otin mukaan hillityn määrän materiaalia ja valtavan pinon kassakuitteja. Järjestelin materiaalini värien mukaisiin pinoihin ja aloin ommella kaitaleita ja paloja kassakuiteille niin, että toinen pää olisi tummempi ja toinen vaaleampi. Ahkeroin koko päivän, ja sain ommelluksi tällaiset palat: Tässä oli työskentelytilamme. Kaikki eivät ommelleet koneella, mutta jokainen oli sinnikäs ja ahkera. Taukoja pidimme vain ruokailua varten! Taisin saada kartanolta väriruiskeen tai jotain, sillä olen rakennellut kirjavimmista ja värikylläisimmistä paloistani (ja jopa kankaistani) jos vaikka mitä. Jatkoin esimerkiksi kuittiompelua – tosin laajensin palavalikoimaa niin, että aloin jo kärsiä runsaudenpulasta. Alkoi myös tuntua siltä, että näitä pitäisi sentään yhdistellä vaikka tilkkupussukan tai miksei jopa vetoketjula...

Oikeastaan otsikossa pitäisi mainita myös lattia, sillä ompelupöydän tuotokset päätyvät lopulta vääjäämättä lattialle, missä niitä voi tarkastella ja kuvata. Tosin kuvaamisesta ei ole tullut mitään pitkään aikaan, koska valoa ei vain ole. Tätä lukiessaan Mies kehottaisi ottamaan esiin lisävalon, jonka hankin noin kaksi vuotta sitten nimenomaan ratkaistakseni valottomuusongelman – ja jota en ole kertaakaan edes kokeillut ottaa käyttöön. Huokaus. Keskityn kuitenkin kertomaan tilkkutöistä, sillä niistä te olette kiinnostuneita, ette mistään mahdollisista valoratkaisuistani! Aloitan Ikkuna-blokeista. Minulla on koossa noin 80 blokkia, ja olen päättänyt tehdä niitä vielä noin 65 kappaletta. Leikkasin ensin tilkkuja sen värisistä kankaista, joita resurssilaatikosta osui käsiin, mutta kaikenkirjavien blokkien sommittelu alkoi vaikuttaa haastavalta. Ja osaan blokeista oli päätynyt melko huonosti kontrastoivia paloja. Voi minua! Mutta kyllä se siitä! Kävin reilu viikko sitten Tilkkunen-myymälä...

Kerroin jo, että minulle jäi Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeitosta yli harmaita neliöitä. Käytin ne tilkkupintaan, jossa neliöiden päälle on applikoitu tilkkuraidallisia pyörylöitä. Kerroin myös, että minulle jäi tuosta projektista harmaat pyörylät, jotka leikkasin pois raidallisten pyörylöiden takaa. Pohdin pitkään, mihin nuo harmaat käyttäisin, ja lopulta keksin ommella niistä kukkien keskiöt. Ja kukat applikoisin neliölle, joka muodostuisi kolmesta kaitaleesta. Ja olipa onni, että päädyin sellaiseen taustaneliöön, sillä nyt voin vihdoinkin käyttää viimeisen Töölön Tilkkupajasta muinoin ostamistani batiikkikaitalepakkauksista (tai ainakin osan siitä)! Tuumasta toimeen! Tein itselleni mallineet pahvista. Pyörylän piirsin jotain purkkia pitkin, terälehden piirsin pahville omatoimisesti. Ensin ajattelin, että kukassa olisi kolme terälehteä, näin: Neljä terälehteä vaikutti kuitenkin järkevämmältä valinnalta. Katsokaa, miten söpö tuo kaitalepakkaus on! Sen päällä on muita varastoni...

Jos luulitte, että olen tällä välin valmistanut kolme uutta pussukkaa, niin satuitte erehtymään. Minä olen myös erehtynyt esittelemään myöhempiä teoksia ennen kuin kaikki aiemmat oli esitelty. Korjaan asian. Ensin esittelen Kukkamaa-tilkkupussukan. Sen tällä puolella on laskostamalla ja tosi helposti toteutettu ”ruusu,” jollaisen opin valmistamaan Helsingin tilkkukilta Syyringin leikkimielisellä kurssilla monta vuotta sitten. Tässä Kukkamaa-vetoketjupussukan toinen puoli: Tälle puolelle päätyi sen sijaan orpoblokkipinnan tasoittamisesta yli jääneitä palasia ja ehkä pari Scilla-tilkkupeittoon valmistamistani tilkkupötköistä. Seuraavassa kuvassa Kukkamaa-pussukan tikkaukset erottuvat kivasti. Kukkamaa on Avoin-mallistoa ja kooltaan se on seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 17 cm  Korkeus noin 13,5 cm  Pohjan leveys noin 4,5 cm.  Seuraavana vetoketjupussukka nimeltään Teetä yhdelle. Tämän pussukan rakensin enimmäkseen perinteisellä ”otan käteen ompelupöy...

Onneksi ehdin lopultakin esitellä viimeisimmän valmistuneen tilkkupussukan, jolle annoin nimen Harjoitusmestari. En muista, mistä tällaisen nimen keksin, mutta pussukan eri puolilla olevat, vähän toisenlaiset kuusikulmiokuviot saattoivat vaikuttaa asiaan. Tällä puolella on oikein ompelemani, erilainen kuusikulmiokuvio. Jos haluat väkerrellä samanlaisen, Tilkkuyhdistyksen verkkosivustolta löytyy tekemäni paperiompelukaava.   Kuvio tehdään kahdessa osassa, ja palojen kanssa pitää olla tarkkana. Ensimmäistä kertaa kaavaideaa kokeillessani tein niin perustavanlaatuisen ajatusvirheen, ettei ensimmäisestä kuusikulmiorinkulasta tullut yhtään mitään. Pilalle mennyt kokeiluni pääsi kuitenkin pussukan tälle puolelle: Harjoitusmestari-vetoketjupussukkani on ollut valmis jo useamman viikon, mutta en vain ole saanut kuvatuksi sitä sopivissa olosuhteissa. Tänäänkään sää ei varsinaisesti suosinut, mutta valoa oli sentään sen verran, että kuvista saa käsityksen pussukan värimaailmasta. Ompel...