Tilkunviilaaja

Kerroin jo, että minulle jäi Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeitosta yli harmaita neliöitä. Käytin ne tilkkupintaan, jossa neliöiden päälle on applikoitu tilkkuraidallisia pyörylöitä. Kerroin myös, että minulle jäi tuosta projektista harmaat pyörylät, jotka leikkasin pois raidallisten pyörylöiden takaa. Pohdin pitkään, mihin nuo harmaat käyttäisin, ja lopulta keksin ommella niistä kukkien keskiöt. Ja kukat applikoisin neliölle, joka muodostuisi kolmesta kaitaleesta. Ja olipa onni, että päädyin sellaiseen taustaneliöön, sillä nyt voin vihdoinkin käyttää viimeisen Töölön Tilkkupajasta muinoin ostamistani batiikkikaitalepakkauksista (tai ainakin osan siitä)! Tuumasta toimeen! Tein itselleni mallineet pahvista. Pyörylän piirsin jotain purkkia pitkin, terälehden piirsin pahville omatoimisesti. Ensin ajattelin, että kukassa olisi kolme terälehteä, näin: Neljä terälehteä vaikutti kuitenkin järkevämmältä valinnalta. Katsokaa, miten söpö tuo kaitalepakkaus on! Sen päällä on muita varastoni...

Jos luulitte, että olen tällä välin valmistanut kolme uutta pussukkaa, niin satuitte erehtymään. Minä olen myös erehtynyt esittelemään myöhempiä teoksia ennen kuin kaikki aiemmat oli esitelty. Korjaan asian. Ensin esittelen Kukkamaa-tilkkupussukan. Sen tällä puolella on laskostamalla ja tosi helposti toteutettu ”ruusu,” jollaisen opin valmistamaan Helsingin tilkkukilta Syyringin leikkimielisellä kurssilla monta vuotta sitten. Tässä Kukkamaa-vetoketjupussukan toinen puoli: Tälle puolelle päätyi sen sijaan orpoblokkipinnan tasoittamisesta yli jääneitä palasia ja ehkä pari Scilla-tilkkupeittoon valmistamistani tilkkupötköistä. Seuraavassa kuvassa Kukkamaa-pussukan tikkaukset erottuvat kivasti. Kukkamaa on Avoin-mallistoa ja kooltaan se on seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 17 cm  Korkeus noin 13,5 cm  Pohjan leveys noin 4,5 cm.  Seuraavana vetoketjupussukka nimeltään Teetä yhdelle. Tämän pussukan rakensin enimmäkseen perinteisellä ”otan käteen ompelupöy...

Onneksi ehdin lopultakin esitellä viimeisimmän valmistuneen tilkkupussukan, jolle annoin nimen Harjoitusmestari. En muista, mistä tällaisen nimen keksin, mutta pussukan eri puolilla olevat, vähän toisenlaiset kuusikulmiokuviot saattoivat vaikuttaa asiaan. Tällä puolella on oikein ompelemani, erilainen kuusikulmiokuvio. Jos haluat väkerrellä samanlaisen, Tilkkuyhdistyksen verkkosivustolta löytyy tekemäni paperiompelukaava.   Kuvio tehdään kahdessa osassa, ja palojen kanssa pitää olla tarkkana. Ensimmäistä kertaa kaavaideaa kokeillessani tein niin perustavanlaatuisen ajatusvirheen, ettei ensimmäisestä kuusikulmiorinkulasta tullut yhtään mitään. Pilalle mennyt kokeiluni pääsi kuitenkin pussukan tälle puolelle: Harjoitusmestari-vetoketjupussukkani on ollut valmis jo useamman viikon, mutta en vain ole saanut kuvatuksi sitä sopivissa olosuhteissa. Tänäänkään sää ei varsinaisesti suosinut, mutta valoa oli sentään sen verran, että kuvista saa käsityksen pussukan värimaailmasta. Ompel...

Kuvasin tämän uuden Piano-nimisen tilkkupussukan talvisissa olosuhteissa, jotta kuvissa olisi vähän eksotiikkaa. Syksy oli pysynyt pitkään sateisena ja pimeänä! Tällä puolella pussukkaa oli vielä orpoblokkien orpoblokkia mukana – eli tasoitusjäännöstä orpoblokeista kokoamastani tilkkupinnasta. Kaikki käyttöön! Kuten kuvasta näkyy, talvisuutta oli vain ohut kerros. Valo sentään riitti, jotta sain Piano-pussukasta melko aidon väriset kuvat. Tällä toisella puolella on ystävältäni Soilelta saamiani kolmioita. Ja edelleen orpoblokkipinnasta leikkautunutta ylimäärää. Näytän vielä, miten kummallisilta tilkkupinnat näyttivät ennen kuin olin tikannut ne kivasti ja muuttanut ne pussukan muotoisiksi: Muistatteko vielä, mistä tilkkupeitosta tuo alemman kappaleen alareuna on jäänyt yli? No Sokkelo-tilkkupeitosta, jota muistelen yhä hyvillä mielin. Pitäisikö tehdä uusi vastaava..? Hmmm! Valitsin pussukkaan kivan, vaalean ja kissa-aiheisen vuorikankaan. Ja tein Piano-pussukkaan TASKUN! En m...

Tilkkuystäväni Soile oli jokunen viikko sitten keksinyt Lohjalta tapahtuman, johon me voisimme mennä myymään käsitöitämme. Osallistuminen varmistui melkein viime tingassa, ja ahkeroin pari viikkoa saadakseni vielä vähän lisää valmiita mukaani. Ompelin hyväksi havaitsemiani matkalaukun nimilappuja. Niitä valmistui lopulta 36 kappaletta. Myin niistä neljä, joten minulla on hyvä varasto valmiina seuraavaan myyntitapahtumaan (jollaisesta ei ole vielä tietoakaan). En harmittele, sillä niiden ompeleminen on hauskaa ja niitä syntyy melkein kuin liukuhihnalta, kun vain pääsee vähän alkuun. Ompelin mukaan myös neljä uutta tilkkupussukkaa. Tässä ne ovat melkein valmiit – heiltä on vain vain vetoketjun päähän tuleva päättökappale tikkaamatta paikoilleen. Panostin taas ja toteutin jokaiselle juuri sopivan kuusikulmion. Esittelen tänään heistä ensimmäisen, joka sai nimekseen Bahama. Olin päättänyt käyttää harvinaisempaa alkukirjainta ja keksin sitten beellä alkavan, kun pussukan tämä puoli al...

Ehkä mietitte, mahtaako sellaista ollakaan kuin harmaankirjava? Jos on, niin se näyttää varmaan saman tapaiselta kuin tämä Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoni: Peittoprojekti oli vähän erikoinen. Päätin blokkimallin sillä perusteella, että pääsisin käyttämään varastossani olevaa, harmaapohjaista ja kukallista kangasta – ja paljon. Muutaman kokeilun jälkeen (voit katsoa kuvat tästä nopeasti valmistunut tilkkupinta -kirjoituksestani ) päädyin heivaamaan kuviolliset neliöt syrjään. En siis käyttänyt tuota kangasta yhtään! Olin myös suunnitellut käyttäväni pinnan keskiosaan vaaleampia neliöitä. Löysin aivan onnenkantamoisena vihoviimeisen palan Tula Pinkin tuplaleveää kangasta, joka jäi tähteeksi Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappaleesta. En ollut muistanut minulla enää sitä olleen, enkä totisesti ollut aikonut käyttää keskiosaan mitään vastaavaa. Mutta kun olin kankaan löytänyt, se tuntui ainoalta mahdolliselta valinnalta. Sain palasta leikattua juuri 16 neliötä, joissa näky...