Tilkunviilaaja

Ompelin söpön tilkkupeiton, johon käytin lähes yksinomaan nättejä kankaita. Aloitin projektin kesäkuun puolivälissä, ja nyt olen ottanut valmistujaiskuvatkin tästä Chartres-tilkkupeitosta. Teitä ehkä kiinnostaa, miksi peittoni sai juuri nimen Chartres. Pohdin kyllä hetken, että olisin keksinyt nimen, joka olisi perustunut peiton innoittaneeseen teokseen. Soilen ompelema ihana esikuvapeitto on nimeltään Erica, ja olisihan siihen voinut viitata. En kuitenkaan keksinyt oikein mitään inspiroitunutta. Olin jo antamassa tälle nimen Entten tentten, joka sentään olisi alkanut samalla alkukirjaimella, kun huomasin yhdeksän neliön blokkien tuovan mieleen katedraalin ikkunat. Teimme perheen ja ystäväpariskunnan kanssa Ranskan-matkan kesällä 2023, ja sinä aikana näimme yhden jos toisenkin katedraalin. Chartresissa yövyimme peräti katedraalin naapurissa. Löysin kuvan, jossa lasimaalaukset hohtavat, ja Chartres-tilkkupeiton keskiosassa on sentään hieman samaa näköä, eikö vain? Satuimme olemaan...

Tänään pääsette tutustumaan uuteen Tarha-apila-tilkkupussukkaan, joka poseeraa ilta-aurinkoisella, syksyisellä niityllä: Kuvaan sattui nimeen sopivasti myös apilankukka. Huomaamme kaikki, että uuden pussukan nimi on vain saanut inspiraatiota tilkun kuvasta. Koska Tarha-apila-pussukan paraatipuolella komeilee isohko kukkakuvio, ensimmäinen saamani nimi-idea oli luontevasti ”Lootuskukka”. Hahaa, muistin kuitenkin tarkistaa asian kattavasta Excel-tiedostostani, jonka kehitin nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Sain selville, että valmistin kauniin Lootuskukka-pannulapun taittelutekniikalla jo vuonna 2012. (Siihen oli ohje netissä, mutta se on sittemmin poistettu näkyvistä, joten en pysty tekemään samanlaista työtä enää, vaikka saattaisin haluta tehdä sellaisen.) Jotta ette saman tien eksyisi pois Tarha-apilan luota, näytän tässä kuvan Lootuskukka-pannulapusta: Pussukan toisella puolella kurkkii tietysti – mikäs muukaan eläin kuin kissa. Kuvaa katsellessani tulee mieleen, että nimi ol...

Katsoessani Ruoka-aika-vetoketjupussukkaa miltei kuulen, että joku on juuri kutsunut pinkit koirat syömään. Teitä epäilemättä kiinnostaa, miltä pussukan tilkkupinnat näyttivät ennen kuin ompelin ne pussukaksi. Ja saatte tietenkin nähdä. Tällaisilta ne näyttivät: Ompelin pinnat kivan tilkkuviikonlopun aikana siellä Kanavan Onni -nimisessä paikassa. (Kerroin viikonlopusta vähän esitellessäni valmista Riikinkukkokarppi-tilkkupussukkaa. ) En ehtinyt tikata niitä, vaan se työ jäi kotitehtäväksi. Tikkaushommissa ei mennyt kuin päivä, ja olin valmis ottamaan pussukasta valmistujaiskuvat. Hyvä minä! Tälle toiselle puolelle näytän juoksuttaneen ihan vain yksinkertaisia suoria tikkiviivoja, mutta niin sanotulla paraatipuolella on vähän monimutkaisempi kuvio – suorista viivoista kyllä sekin: Ruoka-aika-pussukka on muodoltaan vähän erilainen – tuollainen korkea ja kapea – ja sen mitat ovat seuraavanlaiset:  Leveys ylhäältä noin 20 cm  Korkeus noin 17 cm Pohjan leveys noin 8 cm. ...

Vaikka kesällä on ollut tosi paljon menemistä, olen sentään pussukoiden lisäksi saanut rakennetuksi tarvitsemani määrän yhdeksän neliön blokkeja uuteen projektiin. Tällaisia blokkeja: Kuten moni teistä tietää ja osa muistaakin, Soile Kivisellä ja minulla on tänä kesänä 2025 ollut kaksi Hyviä sävyjä -tilkkutyönäyttelyä, viikon mittainen Seurasaaren Galleria Huminassa ja sen jälkeen koko loppukesän ja vielä syyskuussakin avoinna ollut näyttely Härkälän kartanossa Somerolla. Huminassa päivystäessäni palasin uudelleen ja uudelleen katselemaan Soilen Erica-tilkkupeittoa. Se on ihana! Kaikki siinä! Katso vaikka: Kuvassa on siis yksityiskohta Soile Kivisen Erica-tilkkupeitosta. Siksi aloitin oman Erica-versioni jo ennen kuin Huminan näyttely oli päättynyt. Leikkasin mielestäni valtavia määriä pikkuneliöitä ja sommittelin niistä sitten 9-patch-blokkeja. Yleensä niitä oli ompelukoneen vieressä neljästä kuuteen kappaletta, ja ompelin ne kokoon ketjussa. Välillä piti katsella vaalean maton...

Seuraava vetoketjupussukkani pääsi valmistujaiskuviin erilaisissa maisemissa kuin teokseni yleensä. Ensimmäisestä muotokuvasta ei toki vielä pysty päättelemään, missä Riikinkukkokarppi-tilkkupussukka poseeraa. Sain sen valmiiksi Kanavan Onni -nimisessä paikassa Lappeenrannassa. Meitä tilkkuilun ystäviä oli kokoontunut sinne elokuun lopun viikonlopuksi ompelemaan yhdessä. Olemme tavanneet samoissa merkeissä monta kertaa, ja tällä kertaa työskentelytila oli verraton. Sekä pöydän koko että sijainti olivat poikkeuksellisen hyvät. (Ja olemmekin varanneet saman paikan jo ensi elokuuksikin.) Kuvan vasemmalla puolella näkyy etualalla minun ompelukoneeni, joka on sittemmin päässyt taas kakkoskoneeksi. Tuolloin se oli vielä ainoa koneeni, sillä en ollut ehtinyt saada tilaamaani uutta Berninaa. Tikkaaminen sujui uskollisella Husqvarnallani totuttuun tapaan. Kävin kuvaamassa tikatun ja tikkaamattoman tilkkupinnan heti kun voin: Maisemaa Kanavan Onnen pihalta. Kanavasta nousi aamulla puoli kah...

Koska vetoketjupussukoilleni on ollut kysyntää, olen keskittynyt niiden valmistamiseen. Valmiita pussukoita on jo useampia kuin olen ehtinyt esitellä täällä blogissani. Edetään kuitenkin aikajärjestyksessä, joten tässä näette Ennallaan-tilkkupussukan. Kävin ottamassa tämän ja Leikkisä-vetoketjupussukan valmistujaiskuvat toisella puolella pihaa kuin yleensä, sillä toisella puolella lepäsi kauris, jota en hellämielisyyksissäni halunnut häiritä. Ihmettelin kyllä itseäni. Kauriit tekevät jatkuvasti tuhojaan puutarhassa ja ovat syöneet esimerkiksi kaikki ruusuni varsia lukuunottamatta. Toisaalta en ole loistelias puutarhuri, joten ne eivät varsinaisesti pilaa kätteni töitä (koska niitä töitä on puutarhassa rajoitetusti). Ne myös putsailivat omenapuun alta pudokkaita yhden kerrallaan ja säästivät vaivojamme (puun hedelmät maistuvat mitättömiltä). Kauriita on vaikea todella vihata, koska ne ovat viehättävän näköisiä – ja tällä yhdellä on vielä kaksi pikkukaurista hoidettavana. Joka tapauks...