Tilkunviilaaja

Huh, vihdoinkin näen, että Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoprojektin seurauksena syntyneiden ylijäämäneliöiden, -blokkien ja -palojen loppu häämöttää. Sain nimittäin valmiiksi tilkkupinnan ylijäämäblokeista, joita täydensin varta vasten Tilkkunen-myymälästä hankkimillani Grunge-kankailla. En tervehdi tätä tilkkupintaa riemusta hihkuen, mutta ainakin se on valmis nyt. Olen keksinyt sille melko sopivalta tuntuvan nimen Todistaja. Nimi lähti kehittymään siitä, että kuviot ja värit toivat minulle ensin mieleen amerikkalaiset alkuperäiskansat ja sen jälkeen amerikkalaiset Amishit. Näinä aikoina ei noin vain voi käyttää ihmisryhmien nimiä, joten etenin mielijohteissa elokuvaan, jossa Amishit olivat isossa roolissa. Näin Harrison Fordin tähdittämän Todistaja-elokuvan melko äskettäin. Edellisestä katselukerrasta oli piiiitkä aika, ja olin unohtanut, miten äkkipikaisen väkivaltainen päähenkilö oli. Monta muuta asiaa kyllä muistin hyvin. Elokuva pärjää edelleen vaikka kuinka monelle...

Muistatte ehkä, että aloittelin tammikuussa ylijäämäpyörylöitä hyödyntävää projektia. Kukka- ja raitablokit syntyivät joutuisasti, ja tilkkupinta on ollut valmis jo pitkän aikaa. (Esittelin aluillaan ollutta kukkakuvioprojektia noidankehä-nimisessä blogikirjoituksessani. )  Tammikuussa oli mahdoton saada hyvän väristä kuvaa omituisesta tilkkupinnastani, mutta onnistuin lopulta kuvaamaan sen muutama viikko sitten. Varta vasten Tilkkusesta ostamani reunakolmiokangaskin näyttää tässä melko aidon väriseltä. Kun kukkakuviollinen tilkkupinta oli valmis, otin esiin four-patchit, jotka jäivät yli Pimeyden ja valon välissä -tilkkutyöstä. Tein siis luonnottoman määrän kaikkia paloja siihen! Mutta keksin lopulta, miten teen four-patcheistä jonkun verran erilaisen pinnan kuin tuo harmaapohjainen. Päätin täydentää ne neliöiksi lisäämällä kulmapalat. Suunnittelin käyttäväni vaaleita/vaaleahkoja ja tummia/tummanpuhuvia kuviokankaita, mutta blokit näyttivät liian levottomilta. Ajatuksissa pyör...

Katsopa tätä! Ompelin valmiiksi jo neljännen tilkkupinnan tänä vuonna! Projektillani oli työnimi Mummola Vol.2, sillä toteutin samanlaisista blokeista Mummola-tilkkupeiton vuonna 2015. (Ajatella! Kymmenen vuotta sitten!) Mummolaan valitsin kyllä kankaat tiukemmin perustein kuin nyt, ja blokit olivat kaikki joko sinisiä, punaisia tai violetteja. Tähän sen sijaan ompelin ensin vaikka minkä värisiä blokkeja. Hetken päästä aloin epäillä, saisinko järjestettyä niin sekalaisen valikoiman yhtään järkeväksi pinnaksi. Kävinkin hankkimassa lisää vaaleanpunertavia kuoseja Tilkkunen-myymälästä. Siksi punasävyisiä blokkeja on tässä eniten. Aloitin projektin jo viime vuoden puolella. Jostain syystä siirryin työstämään muita projekteja, kun minulla oli 80 blokkia koossa. En edes muista, miksi panin ne syrjään. No, joka tapauksessa otin tämän projektin esiin heti Busy-tilkkupinnan valmistuttua ja ompelin, kunnes blokkeja oli tarpeeksi 11 x 14 blokin kokoiseen pintaan. Sommittelin sitä jälleen des...

Olen ainakin kerran kysellyt itseltäni, tuliko tilkkupinnastani sittenkin liian kirjava. Olin aloittanut projektin lupaavasti mutta siirtynyt väärän värisiin kankaisiin, ja pinta meni pilalle. Pelastin sen myöhemmin Spektroliitti-peitoksi, mutta paljon myöhemmin. Tänään olen vuosikymmenen verran viisaampi kuin tuohon aikaan, ja uusimmasta tilkkupinnastani tuli juuri sopivan kirjava! Minun ei tarvitse tarttua ratkojaan, vaan voin taitella tämän kaappiin odottamaan Töölön Tilkkupajan paluuta. Tykkään megakirjavasta tilkkupinnastani siksi, että onnistuin kontrastissa. Blokit muodostavat tummia ja vaaleita neliökuvioita, ja ne erottuvat oikein hyvin, vaikka olen käyttänyt jos sun mitä värejä vierekkäin. Toinen syy tilkkupinnan mieluisuuteen on se, että valitsin siihen mieluisia kankaita. Vinkki: Jos haluat lukea lisää näistä onnistumisen edellytyksistä eli mieluisista kankaista ja kontrastista, olen käsitellyt oppeja joulukalentereissani, vuoden 2021 jaksossa 12 – kontrasti on tärkeämp...

Otsikko sopisi suunnilleen jokaiseen kirjoitukseeni, sillä ainahan minä rakentelen nimenomaan kirjavia blokkeja! Uusin projektini tuntuu silti vielä entisiäkin kirjavammalta. Sommittelen blokit yksi kerrallaan. Minulla on tiimalasiblokkeja, kolmio-neliöitä ja pelkkiä neliöitä, kaikki kolme tuumaa kanttiinsa. Keskellä olevan tiimalasiblokin vaaleimmat kolmiot asettuvat alas ja ylös. Niiden ala- ja yläpuolelle tulee vaaleat neliöt ja oikealle ja vasemmalle puolelle tummemmat neliöt. Kolmio-neliöt asettuvat sitten blokin nurkkapaloiksi. Useimmiten se yksi sommiteltu blokki saa ympärilleen muutaman muun, erityisesti jos valmiiksi ommeltuja raaka-aineita on runsaasti. Ompelen blokit, silitän ne ja asettelen sommittelulattialle. Yksi blokki voi olla kiva tai käsittämättömän kirjava ja kummallisen näköinen, mutta kun olen valinnut tummat ja vaaleat palat sopivasti, kokonaisuus näyttää yllättävän rauhalliselta. En tähtää täydellisyyteen. Välillä vaaleiden joukossa on selvästi tummempia palo...

Jouduimme helmikuun alussa muuttamaan pois kotoa reiluksi kahdeksi viikoksi viemärimme rikkouduttua. Väistöasuntoon ei voinut viedä ompelukonetta, joten keskityin KÄSItöihin. Esittelinkin jo ensimmäisen tuona aikana valmistuneen, Nukkuva tiikeri -kawandityön. Ehdin evakkomme aikana ommella myös toisen kawandityön. Onneksi pääsimme välillä käymään kotona, ja saatoin siellä noukkia tilkkuja mukaan ja valmistella kawandityön pohjan. Päädyin tällä kertaa punasävyihin: Työ sujuu joutuisasti, kun ei tee mitään muuta välillä. Kuuntelin äänikirjaa ja pistelin menemään. Tässä kuvassa näkyy ruusukuvioinen tilkku, jota en ole aiemmin oikein raaskinut käyttää. Nyt se pääsi loistavalle paikalle: Ja hups, työ oli yhtäkkiä vain paria tilkkua vailla valmis: Jotenkin tuntui, että noin keskeinen sijainti pitäisi koristaa erityisen erityisillä tilkuilla, ja pohdinkin niitä yllättävän pitkään. Tietenkään en voinut valita tilkkuja aivan vapaasti, sillä minulla oli mukana pieneen pussukkaan sopinut vali...