Tilkunviilaaja®

Greetings from my quilt studio (also called "the sewing table")! This is an unusually detailed description of how one of my zipper bags - the one called Opera / Ooppera came to life. A couple of weeks ago, I was going out to an evening do and noticed – again – that neither of my two trusted small purses went well with what I was wearing. I picked up one of my zipper bags, which was an ok choice. However, I felt that I should have a more unicoloured one. Already on the next day, I went through my smaller scraps and from one container, picked up the smallest ones. I made two stacks, one for deeper, another for lighter shades of red/pink. Then I cut a few shop receipts narrower and used them as guides to sew long-ish, scrappy rectangular pieces. My original idea was to build a bag with one darker side and one lighter side. Because I found two precious, long-saved pieces of Tula Pink fabrics, I ended up having a combination of darker and lighter pieces on both side pie...

Kenties teillä lukijoilla on nyt aaton jälkeen tovi aikaa lukea lisää tilkkutarinoitani. Esittelen tänään kaksi hyvin erilaista tilkkutyötä. Ensiksi tämä epätavallisempi eli Sveitsin tilkkuyhdistyksen Bobbin Roll -haasteaktiviteettiin tuleva minityö. Helsingin tilkkukilta Syyrinki toteuttaa yhteisesti rullallisen pieniä tilkkutöitä, joista jokainen on saanut innoituksen tietystä sanasta. Minun sanani oli viini. Piirsin ensin paperille viinilasin, johon kaadetaan punaviiniä melkoisella vauhdilla. Leikkasin palat irti ja käytin niitä mallina, kun leikkasin kangaspalat kuvaa varten. Olisi ollut paljon helpompaa, jos minulla olisi ollut silitettävää liimapaperiharsoa, johon ensin olisin kiinnittänyt kankaat ja sen jälkeen silittänyt palat kiinni taustakappaleeseen. Ei ollut sellaista, joten jouduin soveltamaan. Tässä kuva siitä vaiheesta, kun olin liimannut kangaspalat taustakankaaseen (tavallisella liimapuikolla). Tikkasin palat kiinni taustaan ja lisäsin tikkauksia antaakseni kuvalle ...

Nyt esittelemäni pussukka on ollut valmis elokuusta asti, mutta se pääsi uuden omistajansa luo vasta pari päivää sitten enkä halunnut sille julkisuutta ennen sitä. Esittelenkin nyt ilolla pussukan nimeltä Kapteenin pöydässä. Toinen puoli Kapteenin pöydässä -vetoketjupussukasta on yllättävän erilainen: Toteutin pussukan kuittipapereiden avulla ompelemistani tilkkuriveistä. Löydät Tilkkuyhdistyksen tarjoaman ohjeen täältä - siinä on mukana kehystys, jonka itse olen jättänyt pois. Olen kuullut joidenkin kaihtavan paperista apuria, mutta minä en osaa ommella kaiken muotoisista tilkuistani suoria paloja noin vain. Siksi kuittipaperi on minulle hyvä kikka. Ompelen rivejä tai sarakkeita aina välillä, kun mikään muu tilkkutyö ei niin maistu, tai kun minulla on vain lyhyt hetki aikaa ommella. Paloista tulee milloin minkäkinlaisia. Löysin vetoketjulipareeseen söpöä Tilda-kangasta varastoistani. Pussukasta tuli jotenkin superhehkeä! No, Kapteenin pöydässä -tilkkupussukan sietääkin olla h...

Maalaismaisemaa en saata unohtaa! Aina se on mielessä, ja varmaan siksi annoin uudelle pussukallenikin nimen Maalaiselämää. Ei vaineskaan, olen kaupunkilainen ja olen sellainen ollut aina. Pussukan pinnassa vain oli kuvia, jotka sopivat maalaismaisemaan. Kissoja ja traktoreita sekä monenlaista kasvia niin kuin tässä: Sekä possuja, lisää kukkia ja ehkä jokusia maan antimiakin. Satoa! Vaikken tykkää isojen tilkkupintojen tikkaamisesta ja vaikka kuvioiden keksiminen saa useimmiten tuskanhien tai ainakin ryppyjä otsalle, tikkaamisen jälkeinen tilanne on yksi mieluisimmista katseltavistani: Löperöstä pinnasta on tullut töpäkämpi ja sellainen, jota tekee mieli silittää. Sitä voikin silittää kädellä eikä tarvitse huolehtia, että pinta rypistyisi. Ja vielä kun tikatut pinnat tasoittaa, aihio ei enää näytä melkein lainkaan keskeneräiseltä. Toinen lempivaihe on se, kun pussukalla on vihdoin muoto. Aina yllätyn siitä, millaiset mittasuhteet pussukka saa. Olen sillä tavoin mielikuvitukseton, et...

Hehe, ei täällä mitään outouksia ole tekeillä, annoinpahan vain uudelle pussukalle nimen Kummallista. Keksitkö kuvasta, miksi? On omituista, että pussukan paraatipuolella seikkailee hevosen takapää, ja vielä aivan väärässä asennossa. Siitä nimi. Toinen puoli pussukasta näyttää paljon tavallisemmalta – tosin siinä mielessä kummalliselta kuin kaikki Tilkunviilaaja-pussukat näyttävät. Kuten kaikki viime aikojen vetoketjupussukat, Kummallistakin on ommeltu orvoista paloista ja pinnoista, joita resurssilaatikoihini oli kertynyt. Olen ommellut orpouksille jatkoja ja tehnyt niistä pareja lähinnä kahta periaatetta noudattaen: Mahdollisimman saman kokoiset ja saman muotoiset pinnat  Jotka eivät näytä aivan hirveiltä vierekkäin.  Kukaanhan ei varsinaisesti näe pussukan kumpaakin puolta yhtä aikaa, mutta silti tuntuisi haljulta, jos palat riitelisivät. Niillä on kuitenkin yhteen osuvia reunoja. En haluaisi, että niille tulee rajariitoja. Hohhoijaa, taustalla näkyy taas upea krassimaani...

Eräästä lahjaksi saamastani jäännöspala- ja tilkkukassista putkahti esiin kiva autotilkku. Kankaan autossa ei näy logoa, mutta se on tunnistettavissa Volkswagen Kleinbusiksi, ja vielä kun tajusin yhdistellä sen hehkeisiin kukka- ja perhoskuvioihin, tilkkupintaan tuli kunnon hippifiilis. Pussukka saikin nimekseen Kesä-68. Se on kooltaan keskiverto:  Leveys ylhäältä noin 20 cm Korkeus noin 14,5 cm Pohjan leveys noin 6 cm.  Kesä-68 ei taatusti tunne itseään yksinäiseksi, sillä ompelin sille saman tien kaverin. Kaverin kuvioinnista ei huou hippiyttä, mutta se sai silti nimekseen Rauhaa - Peace. (Muistan nuorena lukeneeni kirjan ”Rauhaa, peace, ja molemmilla käsillä”. Sellaisen nimen ainakin muistan, mutta nettihaku ei tuottanut tuloksia.) Rauhaa - Peace -vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat:  Leveys ylhäältä noin 18 cm Korkeus noin 12 cm Pohjan leveys noin 5 cm.  Nyt kävi niin kivasti, että kumpikin pussukka on sekä Avoin- että Street-mallistoa.   Sen sijaan t...