Tilkunviilaaja

Tunnelmasta toiseen – tänään ollaan John Cleesen omaelämäkerran Piti sanomani… parissa. Vaikka et olisi Monty Python -sarjan ylin ystävä, Cleesen tarinoita on hauska lukea. En ole kovin innokas elämäkertojen lukija, mutta tähän tarttumista en totisesti katunut. Cleese kertoi mielenkiintoisen elämäntarinansa sekä informatiivisesti että viihdyttävästi. Koska kirja osoittautui niin erinomaiseksi, se oli kuin lottovoitto – tai jackpot, kuten angloamerikkalaiset tapaavat sanoa. Muistutan siis mieleenne Jackpot-tilkkupeittoni vuodelta 2015. Vinkki. Minulle oli uusi ja ihmeellinen ajatus tehdä pahvimalli, jonka avulla asetin kangaspyörylän aina oikeaan kohtaan tilkkua – en keskelle. Itse en olisi keksinyt sitä. Yleensähän tilkkuilija etsii keskikohdan kummastakin kappaleesta ja kohdistaa ne. Pahvimallia voisi käyttää kohdistamisen apuna muulloinkin. Kannattaa muistaa! Havainnollistavat kuvat löytyvät ”uusi projekti alkakoon” -blogikirjoituksestani vuodelta 2015. Toinen vinkki. Kangaspy...

Pahoittelut, etten ole ehtinyt olla läsnä blogissani viime aikoina. Onneksi olen pystynyt keskittymään tilkkutöiden tekemiseen, vaikka en niistä kirjoittamiseen! Sain esimerkiksi pari viikkoa sitten valmiiksi vauvanpeiton, jolle annoin nimen Huhtikuu. Kuten mainitsin kirjoituksessani ”viisi uutta pussukkaa,” sain ilokseni tarjota maistiaisia tilkkutyön ihanuudesta Kotiliesi-lehden numerossa 7/2023. Kehitin lehteen tulppaaniblokin ohjeen ja toteutin pari tilkkutyötä malliksi. Blokki oli niin joutuisa ommeltava, että minulla oli yhtäkkiä koossa tarpeeksi blokkeja vauvanpeittoa varten. En sentään viitsinyt ruveta tikkaamaan tästä valmista peittoa, vaan odotin Töölön Tilkkupajan tikkauskauden alkua ja vein työn sinne viimeisteltäväksi. Tikkaamaton pinta sopi kuitenkin lehtijuttuun rekvisiitaksi. Valitsimme Soilen kanssa tikkauskuvioksi Lemmikin, jonka valitsin Ethän minua unhoita -tilkkupeiton pinnalle vuonna 2016. Tikattu, vaikka sitten kanttaamatonkin työ näyttää paljon hauskemma...

Esittelin jo pari viikkoa sitten tilkkupinnan, josta oli tulossa toinen lapsenpeitto tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin. Pinta sai taakseen vanun ja taustakappaleen, tikkasin sen, kanttasin ja annoin sille nimeksi Kesä. Saan kyllä halutessani aikaan kelvolliset tikkaukset, mutta voi ääh sentään, että inhoan tikkaamista! Minua ärsyttää myös se, että joudun etsimään sopivan kokoisen vanupalan (tai kokoamaan sellaisen osista). No, onneksi tuo ärsyttävä osa tilkkutyötä on nyt tehtynä. Sain tätä hyväntekeväisyystarkoitusta varten taustakankaan Syyringin varastoista. Se oli niin iso, ettei minun tarvinnut jatkaa sitä mihinkään suuntaan. Etsin taas jäännösreunakaitalelaatikosta pätkiä, jotka sopisivat peiton kanteiksi. Pätkät olivat paikoitellen hyvin lyhyitä, mutta sehän on tällaisessa työssä vain hyväksi. Taittelin peiton kääröksi ja asettelin sen reunat niin, että reunakanttien kirjavuus oikein erottuisi: Ensiksi valmistuneessa, Kevät-nimisessä lapsenpeitossa oli ohut t...

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun...

Minulla on työpöydällä (eli lattialla) kolme keskeneräistä projektia, ja kerron ensiksi uusimmasta. Helsingin tilkkukilta Syyrinki on ompelemassa lohtupeittoja, jotka lahjoitamme Ukrainasta paenneille, jos suinkin mahdollista. Ellei peittoja voi osoittaa tiettyyn tarkoitukseen, tarjoamme ne muille lohtua kaipaaville. Ompelen kuviollisista kankaistani pikkulapsen peittoa, ja tässä ovat ensimmäiset blokit. Ne ovat kokoa 15 cm x 15 cm, koska minulla sattuu olemaan sen kokoinen neliöviivain. Suurin osa blokeista on koottu tilkuista, mutta siellä täällä on yhdestä kankaasta leikattuja neliöitä. Tiedän, että minun kannattaa ommella blokkeihin välikaitaleet. Etsin värikkäämpää vaihtoehtoa kuin valkoinen ja päätin, että jaan blokit muutamaan väriin (eli päätän, minkä värinen kukin blokki on, vaikka niissä on paljon eri värejä) ja sen jälkeen ompelen niihin yhden kierroksen värin mukaista kangasta. Mielessäni väikkyi, että peiton blokit leijuisivat vaihtuvavärisellä pohjalla, mutta ainakin e...