Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkuista lapselle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkuista lapselle. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. joulukuuta 2018

verryttelyhousut.

Onko verryttelyhousuja enää olemassa terminä? Verkkareista puhutaan vielä yleisesti, mutta että mainitsisi verryttelyhousut?

Lisäksi verkkarit ovat siirtyneet liikuntasuorituksen parista normivaatetukseen. Verskoiksikin niitä joskus kutsutaan.

Vesa-Matti Loiri ääntää sanan yhdellä r-kirjaimella ”verytelyhousut” Uuno Turhapuro –laulussa.

Tilkkuharrastuksessakin joskus verrytellään: esimerkiksi vapaan konetikkauksen kuvioita on hyväkin piirrellä verryttelymielessä ensin kynällä, sitten sormella ja sitten vasta koneella.

Ensimmäisen kerran tajusin verrytellä ennen tikkaamaan ryhtymistä, kun halusin ommella sydänkuvioita Keisarinna Ramandu –tilkkupeittoon.


Äh! Eiväthän sydänkuviot näy kuvassa lainkaan - siinä erottuvat vain nuo plup-maiset suorat tikkaukset. Siksi lisään tähän kuvan, jossa tikkaukset näkyvät peiton nurjalla puolella.


Toteutin myös Pikku prinssi –tilkkupeittoon kukkamaiset tikkauskuviot kotikoneella ja verryttelin kunnolla ennen liikkeelle lähtemistä.


Verryttelyhousuja en kyllä tarvinnut, vaan ihan tavallisissa vaatteissa olin alusta loppuun. Ja sattumanvaraisesta sanasta keksin tälläkin kertaa tilkkuaiheeseen riittävän sopivaa kirjoitettavaa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

esoteerinen.

Suomenkielisen wikipedian mukaan päivän sanalla ”esoteerinen” tarkoitetaan yleensä tietoa, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen ”tietoon vihittyjen” saavutettavissa.

Se on hämmentävän usein käytetty sana meidän perheessämme – tai oikeastaan sanaa käyttää vain Mies viitatessaan musiikkituntemukseeni. Tunnen kuulemma koko joukon esoteerisia 60-luvun bändejä. Näillä hän viittaa esimerkiksi yhtyeisiin

  • Dave, Dee, Dozy, Beaky, Mick and Tich
  • 1910 Fruitgum Co.
  • The Crazy World of Arthur Brown.

Satun tuntemaan näiden ja muiden, yhtä outojen yhtyeiden tuotantoa, koska isoveljellä oli mittava levykokoelma, ja hän nauhoitti minulle 1970-luvulla kasetteja, joilla oli myös näiden bändien kappaleita. Minua ei haitannut, etteivät yhtyeet olleet silloisia listaykkösiä, vaan kaikuja muinaisuudesta jo silloin.

Aasinsiltakin kätteni töihin löytyy jopa näin omituisesta ja outomerkityksisestä sanasta!

Olen nimennyt jokusia tilkkutöitä musiikkikappaleiden mukaan tai niiden sanoitusten innoittamana. Ensimmäisenä tulee mieleen ”Jäätelökesä”-tilkkupeitto vuodelta 2012.


Jäätelökesä oli muuten ensimmäinen Töölön Tilkkupajassa tikkauttamani työ, ja se taisi olla myös Soilen ensimmäinen asiakkaalle tikattu työ. Kuvailin blogissani silloin tuoreeltaan kokemuksiani Tilkkupajan asiakkaana.

Samalta vuodelta on myös Lumen 22 nimeä –nukenpeitto. Sen nimi viittaa Kate Bushin kappaleeseen ”50 Words for Snow”. Tässä siitä aika kehno kuva! Tuolloin en aina saanut otetuksi kunnollisia kuvia töistäni.


Lumiaiheinen työni (eli lumityöni - haha) päätyi kauas: lähetin sen seuraavana vuonna joululahjaksi ihanalle Internet-tilkkuystävälleni Lizille Uuteen Seelantiin.

Sattumaako!?!? Vai tarkkaileeko Internet sitä, mitä juuri minä kirjoitan koneellani? Kun valitsin Word of the Day –sivustolla (jolta poimin sanan ”clandestine” eli 14. luukun takaa löytyneen sanan salakähmäinen), niin toisen välilehden ”Favorite Words,” ensimmäisenä näkyi sana ”esoteric”.




1. Difficult to understand; abstruse. 2. Not publicly disclosed; confidential. 3. Of rare, special, or unusual interest. ”His software’s success was based on an esoteric programming language.”

torstai 26. heinäkuuta 2018

Menoksi.

Kurkkasin toissapäivänä vinttivaraston yhteen laatikkoon ja löysin sieltä 31 valmiiksi ompelemaani quilt-as-you-go-tilkkublokkia. Blokit olivat yli vuosikymmenen valmiina ja odottivat, että ompelisin niitä lisää. No en aio ommella näitä enää!

Päässälaskutaito ei ole vielä niin ruosteessa, etten olisi heti tajunnut siinä olevan tarpeeksi 5 x 6 tilkkublokin pintaan.

Sommittelin blokit lattialle ja kas, siinä oli vauvanpeitto – ei tarvinnut kuin yhdistää blokit toisiinsa.



Olin ommellut blokit ehkä vuoden 2004 tienoilla kankaista, joita silloin sattui kaapista löytymään. Siinä on ensimmäisestä tilkkupeitostani jäänyttä vihreää kangasta; olohuoneen verhokangasta; äidille ompelemistani mekoista jääneitä tilkkuja; tyttären vauvalakanaa; paloja vuonna 1990 Ranskasta ostamastani paidasta. Blokkimalli löytyi Lise Bergenen kirjasta "Kauneimmat tilkkutyöt". Hän oli ommellut blokeistaan värikkään peiton – minun blokkini ovat tosiaan sen värisiä, millaisia kankaita kaapista sattui löytymään.

Näissä oli se hyvä puoli, että blokki ommeltiin saman tien kokonaan valmiiksi. Siksi vauvanpeiton viimeistelemiseen riitti, että ompelin blokit yhteen. Asetin ne vierekkäin ja yhdistin monipistosiksakilla.

Valmis! Menoksi-vauvanpeitto, kooltaan noin 93 cm x 111 cm.


Menoksi-nimi tuli mieleen quilt-as-you-go-termistä.

Kuva lähempää. Tästä näkee, että olen tikannut jokaisen blokin erikseen käsin ( !! ). Tässä erottuu myös blokit yhdistävä monipistosiksak-ommel.


Tyttären paras kaveri sai juuri vauvan. Annan peiton hänelle ja toivon, että peitto pääsee käyttöön!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

t niin kuin tusina.

Tusina metsäneläintä siis. Niiden lisäksi tilkkupinnassa on kaksi kukkaa.


Onneksi löytyi taas aasinsilta sanan ja uuden tilkkutyön välillä, jotta pääsen jakamaan kanssanne tämän uuden työni. Kerron tästä erittäin tuoreeltaan, sillä huom huom, se ei ole vielä valmis; se on vasta valmiiksi tikattu.

Noudin työni Töölön Tilkkupajan Soilelta muutama ilta sitten ja olin innokas ottamaan siitä heti kuvan. Valaistus oli kyllä huono ja kissa tuppautui välttämättä mukaan kuvaan, mutta ei kokonaan.


Seuraavana päivänä sain sentään sisätilassa otetuksi kuvan, josta huikean hyvin tilkkutyöhöni sopivat tikkaukset erottuvat kunnolla.


Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –ohje oli helppotajuinen, joskin työläs toteuttaa. Minulle riitti mainiosti tusinan eläimen ompeleminen! Annoinkin kaavavihkoseni jo eteenpäin.

Tilkkupeitto menee lahjaksi, mutta aikuiselle! Toivon hänen ripustavan tämän seinälle, sillä aikuisen peitoksi tästä ei ole.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

valmis retrovärinen vauvanpeitto.

Tänään valmistui taas yksi vauvanpeitto. Aloin ommella tätä ikään kuin tilaustyönä, mutta tälle ei sitten ollutkaan ottajaa. Ei siksi, ettei vauvaa olisi, vaan hänelle keksittiinkin muita tervetuliaislahjoja. Innostuin heti kuullessani, että EHKÄ vauvanpeitto tilkuista olisi kiinnostava – en pettynyt, vaikkei tilausta tullutkaan. Päätin sen sijaan tehdä peiton valmiiksi.

Tietenkin kettukuviosta tulee mieleen lastenlaulu, ja peitto saikin nimekseen ”Yli järven”. Jätin kettu-sanan nimestä pois, koska peitossa esiintyy toinenkin eläin, nimittäin pesukarhu.


Ehkä-tilauksessa mainittiin, että värityksen pitäisi olla poikamainen ja reipas, ei söpö. Niinpä perkasin jäännöspalatilkuistani esiin vain ne, joissa ei ole kukkakuvioita. Lisäksi tilkkujen piti sopia jo mukaan valitsemiini pesukarhu- ja kettukankaisiin, eli niiden täytyi olla retrovärisiä! (Astuin taas mukavuusalueeni ulkopuolelle.)


Mukavuusalueella tai ei, niin retrovärisiä scrappy-paloja oli superhauska valmistaa! Ompelin ne nopeasti ja rupesin vasta sitten miettimään, millaisen tilkkupinnan niistä kokoaisin.


Sitten jostain putkahti idea ommella rytmikkäästi vaihtelevat vaaleat ja tummat kehykset paloihini. Scrappy-tilkkupalat olivat hiukan eri kokoisia keskenään. Koska en raaskinut tasoittaa isompia paloja kuin ihan vähän, ompelin toisille leveämmät, toisille kapeammat ruskeat kehykset.

Olen kertonut tilkkupinnan valmistamisesta tässä blogikirjoituksessa. Huomaan, että kirjoituksessani ajattelin valmistavani näin pienen peiton nopeasti – ehkä jo vuoden 2017 ensimmäisenä valmiina tilkkupeittona. HAH! Tämä on kahdeksas tänä vuonna valmistunut tilkkupeitto.

Ruskea kangas oli saalis tilkkukilta Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta. Tilkkuystäväni Eija antoi kankaan minulle, koska pidin sitä mainiona. Hänelle se oli osoittautunut käyttökelvottomaksi. Tämä on jo toinen tilkkutyö, johon ”kamala kangas” on mielestäni sopinut hyvin!


Kivaa kettukangasta oli enemmän kuin tarpeeksi taustakappaletta varten. Pääsin kerrankin helpolla.


Nimilappu on taas leikattu vanhasta, käsin päärmätystä taskuliinasta. Tikkasin tekstien ympäri vielä kirjontalangalla etupistoja, jotta valkoinen lappu ei näyttäisi niin kalpealta.


Löysin reunakantiksi kettumaisen punaruskeaa kangasta, jossa oli vielä ruudutettu kuviokin – vinoon leikattuna sellainen kangas näyttää aina hauskalta. Muistelen, että kangas on muhkeasta, Tilkkutexin lahjoittamasta palkintopinosta, jonka voitin Finn Quiltin tilkkutyökilpailusta vuonna 2014. (Kilpailu pidettiin ja se ratkesi vuonna 2013, mutta sain kakkospalkintoni seuraavan vuoden puolella.)


Yli järven –vauvanpeitto on kooltaan noin 100 cm x 100 cm Sen pinnassa näkyvät kivat tikkaukset toteutti Töölön Tilkkupajan Soile Kivinen.


Toivon, että Yli järven –tilkkupeitto löytää jonain päivänä reippaan, retrovärejä arvostavan omistajan!

torstai 7. syyskuuta 2017

vauvanpeitto tilkuista - valmis!

Uusimman tilkkutyöni nimi pääsee omaan historiankirjaani, sillä en ole vuosiin tikannut yhtään tilkkupeittoa, vaan olen tikkauttanut jokaisen. Pikku prinssi –tilkkupeiton olen kuitenkin tikannut itse, omin pikku kätösin. (Ompelukoneella, mutta omin kätösin ohjaten.)


Pikku prinssi –tilkkupeitto on kooltaan 83 cm x 107 cm eli vauvanpeitto. Siinä syy, miksi kykenin suoriutumaan tikkaamisesta kotikonekonstein.


Tein peiton lahjaksi entiselle työkaverilleni, joka on pian saamassa poikavauvan. Minulla oli paine saada työ valmiiksi aika pian, ettei vauveli ehdi kasvaa liian isoksi peitolleen!


Entinen työkaverini asuu nykyisin Ruotsissa, ja siksi halusin sinisten kankaiden lisäksi käyttää hiukan keltaista väriä.


Keltakeskustaiset alueet näyttävät iloisilta ja aurinkoisilta.

En tiedä, tykkääkö peiton saaja kissoista vai koirista. Taustakappaleessa on joka tapauksessa molempia.


Ompelin Pikku prinssi -tilkkupeiton nimilapun käsin päärmätyn taskuliinan neljänneksestä. Nimilapulla on tällä kertaa vain aivan välttämättömimmät tiedot.

Vaikka leveämpi reunakantti olisi ehkä pehmeämpi, valitsin työhön silti kapean kantin. Se tuntui visuaalisesti sopivammalta. Leikkasin kaitaleen vinoon, sillä sellainen on kestävämpi. Vauva voi surutta käytellä peittoa ilman pelkoa siitä, että reuna ihan heti rispaantuu.


Reunakantissa on myös sinistä ja keltaista.


Pikku prinssi –vauvanpeiton ompeleminen oli mielenkiintoinen projekti. Sain kokeilla tilkkublokkimallia, joka kiinnosti minua. Tuntuu, että tämä määrä blokkeja oli myös tarpeeksi tätä lajia ja seuraavan projektin ompelen taas ihan erilaisista tilkkublokeista.

Maltoin myös toteuttaa tilkkupintaan hieman vaativammat tikkauskuviot. Taputan itseäni hyväksyvästi olalle, että maltoin! Epämukavuusalueella on hyvä välillä viipyä.

Lisäksi sain vauvalle tarkoitetun peiton valmiiksi nopeasti – ilmeisesti ennen vauvan syntymää. Nyt kun vielä saisin peittopaketin matkaan, niin voisin todeta tämän olleen kaikin puolin onnistunut projekti!

lauantai 2. syyskuuta 2017

tilkkublokista tilkkupinnaksi.

Kerään netistä (ja kaikkialta) tilkkublokki-ideoita. Yhtä aikaa kaariblokista innostuessani ajattelin toista, hyvin erilaista tilkkublokkia ja pääsin niin pitkälle, että tein ihan testiblokin.

Blokin perusosana on tumma-vaalea kolmio-neliö, jonka vaaleaan kärkeen ommellaan jäännöspalatilkusta kärki. Neljä samanlaista osaa ommellaan yhteen niin, että jäännöspalakärjet kohtaavat. Kuviosta tulee kiva:


Päätinkin ommella blokkeja pienen peiton verran. Blokit valmistuivat todella nopeasti, vaikka sommittelin kärkiä huolellisesti ja vaikka tasoitin jokaista neliötä jokaiselta sivultaan. Tietenkin ne valmistuivat nopeasti, koska niitä ei tarvittu kovin monta:


Paitsi että niitä olisi tarvittu vielä yksi (tai neljä kolmio-neliöpalaa). Onneksi siivoilen ompelutilaani harvakseltaan, joten siniset ja vaaleat kankaat olivat yhä helposti käsillä. Äkkiäkös sitä leikkelin muutamia neliöitä lisää ja värkkäilin puuttuvan blokin! (Sen jälkeen kun olin hetken sanonut aaaargh huomatessani, että minulta uupui blokki.)


Pohdin tässä vaiheessa, että aloittaisin tikkaamisen. Sitten tulin toisiin ajatuksiin. En ole maailman paras konetikkaaja ja arvelin, että tikkauksen aikana tilkkupinnan reunat jäisivät varmasti epätasaisiksi. Joutuisin kuitenkin suoristelemaan pintaa ja pieninkin vinous paljastuisi, kun vaaleat nurkat ehkä jäisivät sieltä täältä reunakantin alle.

Paljon kätevämpää oli ommella blokkien ympärille pieni kehys. Siinä eivät pienet epätasaisuudet tule esille yhtä ilmiselvästi.


Kokosin kehyksenkin useasta eri kankaasta, tietenkin! Eihän minulla ollut mitään sopivaa sinistä kangasta niin paljon, että se olisi riittänyt kehykseksi yksinään.

Tilkkupinta on niin pieni, että päätin tikata sen itse koneella. Ensin minulla ei ollut mitään ajatusta tikkauskuvioiksi, mutta sitten rupesin vain tikkaamaan. Keskimmäiseen blokkiin ompelin vapaalla konetikkauksella yksinkertaisen kukan keskelle ja vaaleisiin osuuksiin sujuttelin suoraa ommelta.


Tikkaukset erottuvat hiukan paremmin tilkkutyön taustapuolella. Olin yllätyksekseni ja vaivatta löytänyt tarpeeksi isot palat kahta sinistä, lapsekkaan oloista kangasta taustakappaleeksi. Ohutta tikkausvanuakin löytyi varastosta.


Tummat neliöt ammottivat tyhjyyttään, mutta onneksi on YouTube! Olin pari iltaa sitten yksin kotona ja viihdytin itseäni katsellen Angela Waltersin hauskoja tilkkuilu- ja tikkausvideoita. Katsoin esimerkiksi videon, jossa hän kertoi, miten ”eeppinen tilkkutyö” kannattaa tikata, ja siitä sain idean (tai kuvion) omaankin työhöni.


Kuvassa näkyvä lehväkuvio on jokseenkin suoraan Angelan näyttämä kuvio.


Peitossa yhdistyvät siis suorat tikkaukset ja pyöreämmät lehvä- ja kukkakuviot.


Ihan mukiinmenevältä näyttää. Siinä tummat neliöt odottavat taas, että vapaatikkaisin niihin.

Olen niin epämukavuusalueellani tässä! Verenpaineeni ja sykkeeni on varmaan tikatessani koko ajan koholla ja hikikin siinä tulee (tuskanhiki). Koetan rauhoitella itseäni ja selitän itselleni, että ”matka on tärkeämpi kuin päämäärä” ja ”tästä tulee ihan kelvollinen, usko pois”. Ommellessani tilkkublokkeja olen rento ja luottavainen, mutta tikkaus hermostuttaa aina.

Onneksi voin halutessani teettää tikkaukset toisella!

Konetikkausmotivaatiotani kohottivat tosin eiliseen Instagram-päivitykseen saamani kommentit. Kirjoitin tekstissä, että Angelan video oli inspiroinut minua. Moni seuraaja ehti kommentoida, että ”hyvältä näyttää” ja niin edelleen, ja sitten myös Angela itse kommentoi samoin! Tilkkutyöyhteisö on kyllä maailman paras!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

retrohenkinen lapsenpeitto tilkuista.

Inspiroiduin yhtäkkiä ompelemaan ei-niin-hempeän lapsenpeiton, vaikka saajasta ei ole tietoakaan. Katse näet osui kahteen lapsille sopivaan kankaaseen, jotka ostin kerran Karnaluksista. Ne ovat selvästi samaa sarjaa ja toisessa on pesukarhuja, toisessa kettuja.

Tässä valmis tilkkupinta. Se näyttää silmin katsottuna kyllä mukavammalta – kuvassa värit ovat jotenkin sameat.


Kerron, miksi tilkkupinnasta tuli juuri tällainen, kun lähtökohtina olivat pesukarhu- ja kettukangas. Koska olen jäännöspalahirmu, värkkäsin ensin maanläheisistä sävyistä pieniä tilkkupintoja, jotka sopisivat erityisesti pesukarhukankaaseen. Kettukankaasta olin päättänyt tehdä peitolle taustakappaleen.


Jotta tilkkupaloista ei tarvinnut tehdä täsmälleen samankokoisia, päätin kehystää ne ruskealla kankaalla. Tämä on edelleen samaa ”maailman kamalinta kangasta,” jonka sain tilkkuystävältäni Eijalta kerran killan kokouksessa.


Ruskeakehyksiset palat olivat minusta hienoja ja tein niistä lattialle kaikenlaisia asetelmia.


Olin ensin siinä luulossa, että ompelisin ruskeareunaiset tilkkupalaneliöt suoraan kiinni pesukarhukangasneliöihin.


Päätin kuitenkin ommella pesukarhukangasneliöillekin kehykset. Käytin kehyksiin kolmea erilaista kangasta.

Tilkkupinta odottaa taustakappaletta ja tikkaamista. Koska tilkkupeitolla ei vielä ole omistajaa, en pidä kiirettä. Ehkä odotan ensi vuoteen – tässä olisi helpohkosti ensi vuoden ensimmäinen valmis.

lauantai 31. tammikuuta 2015

tilkkupeitto lapselle.

Valmis! Ompelin lapselle sopivan tilkkupeiton, johon sain idean Sarah Fielken tavasta tehdä applikoitavia kangasympyröitä. Annoin peitolle nimeksi ”Täplikästä menoa”.


Nimeen sain vinkkiä AnjaK:n kommentista, missä hän sanoi peitossa olevan villiä menoa. Koska yksi tilkkupeitoistani on jo nimeltään ”Villit kuviot,” kehitin menolle toisen adjektiivin. Applikoidut ympyrät ovat vähän kuin täpliä ja ympyräkankaissa on useampi 101-dalmatialaiskoiraa-kuvio. Menon voi siis katsoa olevan hyvin täplikästä.


Melkein ei valo riittänyt edes päiväsaikaan ulkona. Eilen näkyi aurinkokin pariin otteeseen, mutta silloin peitto ei ollut vielä valmis.

Leikkasin ja silitin applikoitavat ympyrät pahvisen ympyrämallin avulla. Piirsin ympyrän pahvinpalalle, joka minulla sattui olemaan käsillä ja ympyrän koko määräytyi sillä. Käytin mallina jotain ympyrämäistä esinettä, olisikohan ollut purkki? (Miten en tällaista asiaa muista, vaikkei siitä ole kuin muutama viikko aikaa?!)


Neliötilkkujen koko määräytyi puolestaaan syntyvien kangasympyröiden koon perusteella. Päädyin leikkaamaan neliöitä, jotka olivat 19 cm x 19 cm.


Lapselle sopivat ja sopivan väriset kuosit alkoivat huveta, enkä ollut muutenkaan innostunut tekemään applikoituja neliöitä enempää kuin 24, joten kehitin sommitelman, joka ei vaatinut enempää ympyräneliöitä kuin minulla jo oli. (Yksi valmis ympyräkuvioinen neliö jäi sitä paitsi ylitse sommitelmastani, joten käytin sen taustakappaletta hauskuttamaan.)

Ostin ensikäynnilläni Menita Outlet –myymälään tosi kivaa traktorikangasta tämän peiton takakankaaksi. Silloin minulla ei ollut vielä edes ideaa tilkkupinnaksi, saati että olisin tiennyt, minkä kokoinen peitosta tulee. Niinpä taustakangasta oli sittenkin hieman liian vähän, jotta se olisi riittänyt tähän yksinään.


Toisaalta tilkkumainen taustakappale on kiva.


Valmiiksi painetuista nimilapuistani yksi oli sopivan värinen ja vielä ympyräkuvioinen, joten valitsin tietysti sen tähän peittoon.


Tilkkupeitto on kooltaan 123cm x 157cm. Tikkausmestari Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti siihen longarm-tikkauksen kuviolla Modern Scribbles. Pinnasta tuli juuri sopivan taipuisa!


Tikkaukset näkyvät vielä paremmin blogikirjoituksessani, joka keskittyy esittelemään tikattua tilkkupintaa.

Valitsin peittoon pilkullisen kanttauskankaan. Reunakantti on täysvinoon leikatusta 6cm leveästä kaitaleesta, jonka silitin ensin kaksinkerroin ja kiinnitin sitten ensin nurjalle puolelle, jotta pääsin ompelemaan tilkkupeiton paraatipuolelle siistin tikkauksen.


Arvelin tämän pussukkapostaukseni lopussa, että ehkä ensi vuonna pääsisin esittelemään valmista peittoani, mutta hahaa! Taaperon tilkkupeitto eli ”Täplikästä menoa” on heti tammikuussa valmis! Yllätin itseni iloisesti!

Mitähän saaja mahtaa tästä pitää – tilkkupeitto on hänelle ja hänen vanhemmilleenkin yllätys...

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails