Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyönäyttelyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyönäyttelyt. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

valmis seinätekstiili.

Ompelin valmiiksi kolmiulotteiselta vaikuttavaksi suunnittelemani tilkkutyön ja annoin sille nimen ”Tour de France” tilkkuystävältäni Tarjalta Ka saamani kommentin perusteella.


Nimi tuntui täydellisen sopivalta, sillä käytin työhön polkupyöräkuvioista kangasta, ja blokkien on tarkoitus näyttää kuin vuorenhuipuilta. Tour de France -pyöräilykilpailun etapeista useat poljetaan vuoristoisissa maisemissa.

Ompelin seinävaatteen ehdolle Tilkkuyhdistyksen ”Liikkeellä – On the Move” -teemaiseen näyttelyyn, joka tulee esille Luxemburgin Quiltfestival -tapahtumaan toukokuun lopussa. Työ on siksi kooltaan 60 cm x 60 cm.

Tikkasin työn itse ja todella tiheästi. Tilkkuystäväni Soile ehdotti, että ompeleet menisivät juuri näin. Sain kääntää työtä ja vaihtaa lankaa tavallisen monta kertaa, mutta valmistuihan se tikkauskin lopulta! Tämä on ensimmäinen ”kuoliaaksi tikattu” tilkkutyöni.


Jotta reunakanttaus ei häiritsisi kolmiulotteisilta vaikuttavia blokkeja (ja jotta sain työstäni täsmälleen 60 cm leveän), lisäsin työhöni tumman kehyksen. Kehyskangas vaikutti vetävän puoleensa nöyhtää ja kissankarvoja niin tehokkaasti, että käytin kanttaukseen eri kangasta. Tummansinistä ei ollut, joten valitsin mustan.


Kun olin tikannut työn valmiiksi, sen reunat aaltoilivat ärsyttävästi.


Sain Instagram-kavereiltani hyviä vinkkejä työn tasoittamiseksi – työ olisi pitänyt kastella ja sen jälkeen muotoilla – mutta kokeilin ensin vanhaa kunnon vinokaitaletekniikkaa. Venytin vinokaitaletta samalla kun ompelin sen kiinni työhön, ja se riitti. Tour de France -tilkkuseinävaatteeni reunat eivät enää aaltoile ainakaan häiritsevästi. Saa nähdä, pääseekö se näyttelyyn!

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

tapahtumaterveiset Ranskasta!

Pää on vieläkin pyörällä kaikesta upeasta nähtävästä, jota tarjoutui silmien eteen viime torstaista sunnuntaihin, kun matkustin Ranskan Alsaceen European Patchwork Meeting -tapahtumaan.x

Onni totisesti potkaisi minua useita kertoja. Ensiksi ”Lankoja ilman rajoja” -näyttelytyöni tuli valituksi juuri Ranskan tapahtumaan edustamaan Suomen tilkkuyhdistystä. Toiseksi pääsin hyvin järjestetylle ryhmämatkalle, jolla onnekkaasti oli superkivat osallistujat, ja vielä saimme tapahtumapäivien ajaksi uljaat, aurinkoiset kesäkelit.

Erikoiskiitokset Töölön Tilkkupajan Soilelle ja Laurille matkajärjestelyistä!

Odotin torstaiaamuna taksia vielä koleassa sadesäässä, mutta muutaman tunnin kuluttua nautin lounasta näin komeissa maisemissa Titisee-järven rannassa:


Totta kai olin ottanut mukaan ruumalaukun, joka oli mennessä melkein tyhjä. Ostoksillehan oli oltava tilaa! Koska olin lukenut matkakaverini Sannan tarinan Birminghamistä ja siitä, että matkalaukku saattaa saapua perille myöhässä, pelasin lempimekkoni kanssa varman päälle. Taittelin sen pieneksi ja kuljetin käsimatkatavaroissa, näin:


Loistava vaate! Ei rypisty tuollaisessakaan kuljetuksessa.

Mutta asiaan. Ensimmäisen näyttelypäivän ensimmäinen työ oli heti vaikuttava:


Elke Klein: Tiles #11 – Data Speed, 222 cm x 222 cm.

Elke oli näyttelyssä itsekin paikalla ja kertoi värjäävänsä kaikki kankaat itse. Hän tikkaa isot työt longarm-tikkauskoneella, mutta pienemmät työt tavallisella kotiompelukoneella.

Tämän hän olletikin oli tikannut kotikoneella, sillä isohko työ koostui neljästä erillisestä osasta.


Elke Klein: Meta, 112 cm x 174 cm.

Palat oli kiinnitetty toisiinsa hienolla ja kekseliäällä tavalla:


Näyttelyt olivat eri kylissä ja niissäkin parissa, kolmessa eri paikassa. Kävin samassa tapahtumassa jo vuonna 2013, jolloin oli koleampaa. Nyt meitä helli suoranainen helle.


Julkaisin tuolloin tapahtumasta neljä eri blogikirjoitusta:

Jo mainitsemani yleiskuvauksen ja toisen kirjoituksen, jossa näytin kaikki tuolloisessa kilpailussa palkitut työt ja kommentoinkin niitä. Tälläkin kertaa aioin kuvata palkitut työt, mutta minulle kävi nolosti! En käynyt koko näyttelyssä! Luulin, että se olisi ollut esillä pääkylässä niin kuin viimeksi, mutta sepä olikin ollut esillä yhdessä ensimmäisistä käyntipaikoistamme. Niinpä en pääse kertomaan vaikutelmistani.

Kolmannessa kirjoituksessa jaoin muutamia näyttelyissä silmiin pistäneitä erikoisuuksia.

Tein kangasostoksistanikin vielä oman kirjoituksen.

Vaikka tämä ei ole varsinainen tilkkutyö, näytän sen silti:


Thanh Luan Vu: Three Cats, 62 cm x 47 cm.

Kissaa ei ole helppo esittää luontevasti maalauksessa, ja tässäkin kaksi reunimmaista kissaa ovat hiukan hoopon näköiset, mutta keskimmäinen on kerrassaan mainio! Tekijä on kyllä taitava käyttämään ompelukoneen tikkausta taiteellisesti.

Ompelin tilkkutyön ehdolle Suomen edustajaksi European Quilt Associationin 30-vuotisjuhlanäyttelyyn. Esittelin ompeluvaiheita parissa kirjoituksessa ja valmiin työn kuvasin melkoisten hankien pinnalla. Työni ”Käytä sydäntäsi” / ”Have a Heart” valittiin mukaan, ja se oli esillä näyttelyssä Liépvren kylässä.


Finn Quiltin sivustolla on vielä erikseen yhteenveto juhlanäyttelystä ja kuvia myös muista näyttelyn töistä.

Takaisin muiden töihin. Israelilaisen Maya Chaimovichin töitä oli esillä näyttelyssä Palette of Moments.


Maya Chaimovich: The Tender Grape, 130 cm x 127 cm.


Maya Chaimovich: Purple Orchid, 124 cm x 122 cm.

Chaimovichin työt olivat kauniita ja ihanan värikkäitä ja niitä kuvattiin ahkerasti.


Näyttelyesitteessä sanottiin vielä, että hän kokoaa työnsä useimmiten käytetyistä vaatteista. Maya Chaimovichin töissä oli paljon metallilangalla toteutettuja tikkauksia. Metalliset ja kimaltelevat tikkaukset ja muut yksityiskohdat olivat trendi, joka näkyi kaikissa näyttelyissä.

Elspeth Nusser-Lampen kasviaiheisia töitä oli esillä näyttelyssä The Dialogue of the Flowers. Hänen töidensä ohella mukana oli myös afganistanilaisia, kukka-aiheisia kirjontatöitä.


Elspeth Nusser-Lampe: Dandelion.


Elspeth Nusser-Lampe: Tulpenfries.

Näyttelykäyntien jälkeen oli aika käväistä ostosalueella, eikä käynti ollut turha. Tässä saaliini kahden ostoskierroksen jälkeen. Kankaat näyttävät suorastaan herkullisilta!


Toisena näyttelypäivänä pysyimme tapahtuman pääkylässä, Sainte-Marie-aux-Minesissä. Seuraavassa muutamia poimintoja näyttelyistä:


Sarah Entsminger: Along the Path, 76 cm x 183 cm.


Heather Pregger: Eastham Marsh Summer Squall Tuning Fork, 79 cm x 191 cm.


Sara Impey: Deconstructed Quilt, 114 cm x 178 cm.

Yksityiskohta samasta työstä:


Työ taitaa esittää tilkkutyötä, josta on jätetty kaikki muu pois paitsi saumanvarat. Työssä oli lisäksi ehkä jokin tärkeä sanoma, mutta en ehtinyt jäädä lukemaan tekstejä.

Opin matkallani myös, että yhdysvaltalaiset Amishit ovat lähtöisin tältä alueelta. Amish- ja mennoniittikulttuuria esiteltiin omassa näyttelyssä. En ole Amish-tyyppisten tilkkutöiden ylin ystävä, mutta tässä näyttelyssä oli yksi minustakin kaunis työ:


Tutustuimme myös Galla-nimisen taiteilijan näyttelyyn ”Encyclopedia of Imaginary Women”. Töiden nimet olisi pitänyt selvittää näyttelyluettelosta, joten en osaa kertoa, minkä nimisiä nämä upeat teokset ovat.

Tästä työstä tykkäsin, vaikkei se ole minulle ominaisen värinen (tai ehkä juuri siksi tykkäsin siitä). Naiskasvojen lisäksi työssä näkyy ikkunoita ja taloja, ja se on kiva juttu.


Tällä naisella oli mielenkiintoinen kampaus tai sivupäähine. Hehkuvat värit:


Yksityiskohta samasta työstä:


Naisen kasvot näyttävät luontevilta, vaikka ne on koottu aika raflaavan eri värisistä punaisista paloista.

Kolmannen päivän ostoskierroksen kangassaalis:


Nyt riittää materiaalia taas vaikka kuinka moneen tilkkupeittoon! Eikä tarvitse pyöritellä samaa kangasvalikoimaa koko ajan.

Matkakaverini Sanna on myös kirjoittanut matkastamme. Hänen hauskasta jutustaan voitte katsoa vielä lisää kuvia.

Tavoistani poiketen kuvasin tapahtumaa myös videolle. Luovutin ne Tilkkuyhdistyksen vapaaseen käyttöön, ja ne löytyvät Finn Quiltin YouTube-kanavasta.

Kokosin Finn Quiltin verkkosivustolle tapahtumayhteenvedon, johon valitsin eri kuvat kuin tähän kirjoitukseeni. Kannattaa käydä katsomassa!

Lopuksi: erikoismaininnan saavat hollantilaiset tilkkutyöt, joiden lähtökohtana olivat värit tai väriparit.

Näyttelyn nimi oli Color Inspiration, ja seitsemän hollantilaista tekstiilitaiteilijaa (Colorminds) oli toteuttanut kokonaisuuden yhdessä. Tapasin yhden tekijöistä – Nienke Smitin – ja juttelin pitkään. Huomasin myöhemmin, että olin poiminut kuvattavaksi useamman hänen työnsä, vaikka tein valinnat aivan satunnaisesti, fiiliksen perusteella.


Nienke Smit: Truncated, 90 cm x 130 cm.


Marielle Huijsmans: Old Door Sardinia #2, 90 cm x 130 cm.


Nienke Smit: Modern Pink, 90 cm x 130 cm.


Rineke van Zeeburg: Poisonous Frog, 90 cm x 130 cm.

Työ sai aiheensa ja nimensä vaaleanvihreästä väristä, joka oli valittu pinkkipunaisen pariksi. Rineken mies tunnisti heti, että se oli kuolettavan myrkyllisen sammakon väristä.


Rineke van Zeeburg: Crowded, 80 cm x 120 cm.


Nienke Smit: Broken Proud, 80 cm x 120 cm.

Yksityiskohta Broken Proud -työstä:


Tässäkin oli metalli- ja glitterlangoin toteutettuja tikkauksia.

Nienke kertoi, että oli aikonut toteuttaa työhönsä riikinkukonkin, mutta että joku (varmaankin hänen Colorminds-yhteisöstään joku) oli neuvonut jättämään sen pois. Hänen mielestään ”tietenkään siinä ei pidä olla riikinkukkoa”.

Jätän teidät pohtimaan asiaa ja lopetan raporttini upeasta ja kaikin puolin onnistuneesta tilkkutapahtumamatkastani tähän.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

melkein unohdin.

Olen tänä vuonna saanut valmiiksi toisenkin seinätekstiilin, jolle annoin nimen Ympyrän neliöinti. Tällainen se oli valmiina:


Seinätekstiilini oli haastetyö, jonka Pirjo Ihalainen Tilkkuyhdistyksen väistyvänä puheenjohtajana kehitti hallituksen jäsenille. Hän antoi kaikille palan paksua tikkausvanua, jota piti käyttää työssä jotenkin. Työn teemana oli ”Kankaan päät,” koska valmiit työt tulisivat näytteille Kankaanpään tilkkupäiville.

Kun tekemiselle on paljon aikaa – niin kuin tässä oli – puuhaan ei tule ryhdyttyä. Minä tyrkkäsin vanupalan kangaskaappiini ajatellen, että sieltä sen varmasti löydän sitten kun on hyvä aika aloittaa työ.

Vanu löytyi sieltä, aivan oikein, mutta vähän liian aikaisin! Se osui käteen etsiessäni paksumpaa vanua joululahjaksi ompelemiini pannulappuihin. Muistan lyhyesti ihmetelleeni, miksi vanupala oli kaapissa, mutta reippaasti siihen silti tartuin ja leikkasin palat sydämenmuotoiseen pannulappuun.

Helmikuun alkupuolella Kankaan päät muistuivat mieleen, ja vanupala löytyi taas – nyt paljon aiempaa vajaampana! Onneksi haasteen muotoilu oli salliva, joten projektia ei tarvinnut keskeyttää heti alkuunsa.

Sain pitkästä aikaa jonkinlaisen idean. Otin Marimekon kankaista hulpioita, tikkasin ne harvakseltaan kiinni vanuun, panin palan pesupussiin ja edelleen pesukoneeseen. Ajattelin, että vanu kutistuisi, ja tikattuun pintaan syntyisi tekstuuria.

Mitä tapahtui? Vanupala ei kutistunut, mutta sen sijaan lähdetti itsestään julmetusti nöyhtää. Siivosin Marimekon kankaiden mustista osuuksista nöyhtää melkoisen tovin ennen kuin palani kelpasi yhtään mihinkään. Eikä palaan syntynyt mitään tekstuuria.

Työn mitaksi oli annettu 60 cm x 60 cm. Otin tekstuurittoman, edelleen hieman nöyhtäisen ja kieltämättä aika omituiselta näyttävän palani ja aloin lisätä sen ympärille tilkkuja ja orpoblokkeja. Hienot ideani loppuivat lyhyeen, joten etenin improvisoimalla ja sattumanvaraisuudella.


Tässä vaiheessa ajattelin vielä, että työssäni olisi visuaalisia viitteitä Hämeen linnasta.

Valmiista tilkkupinnasta tuli sen näköinen, millaisia orpoblokkeja ja tilkkuja satuin ensimmäiseksi löytämään. Linnantornitkin muuttuivat alareunan ruudukoksi.


Alareunan ruudukossa on muuten tilkkuja, jotka jäivät yli Tähtipölyä-tilkkupeitosta. Ne ovat odottaneet käyttöön pääsyä siis viitisen vuotta!

Tilkkupinta ei ollut tarpeeksi iso, joten kehystin värikkään keskiosan melkein mustalla.


Marimekko-osuudessa on erottuvia käsintikkauksia ja myös tuttuja spiraaleja.


Yleisesti ottaen tikkaukset noudattelivat tilkkujen muotoja. Vapaat kiemuratikkaukset eivät huvittaneet, koska olin juuri tikannut Käytä sydäntäsi -tilkkuseinävaatetta päiväkausien ajan.


Arvioin kehyksen leveydet aivan väärin ja jouduin leikkaamaan suurimman osan kehyksestä pois. Siitä suivaantuneena päätin tehdä kehyksestä tarkoituksella vinon. Samalla vinous ehkä kompensoisi tilkkupinnassa loistavaa oranssia, vinossa kulkevaa kaitaletta.

Tässä vielä yksi kuva melkein valmiista Ympyrän neliöinti -tilkkuseinävaatteesta:


Näette myös, miten huolellisesti olin tikannut kehysosuuksia, jotka sitten jouduin viistämään työstä pois, jotta sain siitä 60 cm x 60 cm -kokoisen. Mutta väliäkö sen?! Työ valmistui ajoissa ja oli esillä Kankaanpään tilkkupäivillä maaliskuussa.

perjantai 1. helmikuuta 2019

valmiiksi tikattu tilkkupalapeli.

Tikkasin tätä 80 cm x 120 cm kokoista tilkkutyötäni päiväkausia, mutta nyt se on valmis. Vuoden ensimmäinen valmistunut tilkkutyöni on ”Käytä sydäntäsi” / ”Have a Heart” -tilkkuseinävaate:
 

Käytin tilkkupintaan tehokkaan määrän jäännöspaloja ja useita aiemmin valmistamiani tilkkupaloja.

Muutama kuva tikkauksen eri vaiheista – tässä ensimmäiset tikkaukset nurjalta katsottuina. Taiteilin niitä tietenkin tilkkutyön oikealta puolelta ja minusta tuntui epätoivoiselta. Nurjalta katsottuna kiemurat alkoivat vaikuttaa mukiinmeneviltä ja jaksoin jatkaa.


Tilkkutyön alareunassa on sinistä. Tikkasin siihen vesimäisiä kuvioita. Tummimpaan alareunaan tikkasin pyöreitä kiviä.


Koska tiesin tikkausta aloittaessani tilkkutyön nimen, tikkasin moneen kohtaan sydämiä. Kirjoitin tilkkupintaan myös työn nimen.


Kokeilin myös, osaisinko tehdä spiraalimaisia kuvioita vapaalla kädellä. Spiraaleista ei tullut yhtä siistejä, mutta kelvollisia kuitenkin. Koska keltainen tilkku on työn yläreunassa, ajattelen sen olevan aurinko.


Rohkenin tikata pintaan useamman lehväkuvion. Niistä tykkäsin joka kerta. Piirsin keskiruodin kynällä ja tikkasin niin, että haluamani tilkkuosuus täyttyi lehvästä.


Tämän pikku blokin mukaan nimesin koko työn. Olen tehnyt pienen sydämen paperiompeluna monta, monta vuotta sitten. Taisin ajatella, että ompelisin sen ympärille mekon tai jotain, mutta sellaista ei syntynyt. Se ei löytänyt paikkaansa tilkkutöistänikään, mutta nyt se pääsi mukaan.


Tarjoan työtäni European Quilting Associationin juhlanäyttelyyn, ja sinne pääsevät vain tietyn kokoiset työt. ”Käytä sydäntäsi” kutistui tikatessa enemmän kuin mikään aiempi työni, ja jouduin tikkaamisen jälkeen vielä jatkamaan työtä yläreunasta! Että on vaikea tehdä tietyn kokoinen työ!

Päädyin kanttaamaan sivut niin, että käänsin koko kantin nurjalle. Käytin sivuilla Karnaluksista ostamaani valmista vinokaitaletta, koska se jäi näkymättömiin. Kerrankin ei tarvinnut ruveta kokoamaan kanttia itse!


Vielä viimeinen muotokuva ”Käytä sydäntäsi” -seinävaatteesta:


Kun katson tätä kuvaa myöhemmin, muistan, miten paljon lunta täällä oli!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails