Näytetään tekstit, joissa on tunniste kankaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kankaat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

kuvaa.

Kahdeksannesta luukusta löytyy kolme vinkkiä liittyen kuvaamiseen.

1. Käytä kameraa sommittelun apuna. 

Tässä kirjoituksessani kerron, miten sommittelen tilkkublokit kännykkäkameran avulla.

Lyhyesti: Järjestelen blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otan kuvan ja katselen pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näyttää olevan väärässä paikassa, vaihdan sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otan uuden kuvan jne.

Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.

 2. Käytä kameraa, kun haluat olla varma kontrastista.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, ettei silmä välttämättä tunnista vaaleus- ja tummuusasteita - sitä voisi nimittäin luulla, että Muistatko-pussukan jokainen keltainen on vaalea väri.


Minä ainakin luulin kauan aikaa, että keltainen on aina vaalea!


Kuvasta näkee selvästi, että yksi keltaisista on erittäin värikylläinen ja siksi keskivärinen - ei vaalea. Värikylläinen keltainen ei riitä kontrastiksi keskivärisen sinisen vierellä.

Koska Plaidish-Quilt-mallissa tarvittiin myös tummuusasteiden tietynlaiset vaihtelut, käytin silloinkin kameran kuvaa apuna varmistaessani, että keskiväriseksi mieltämäni kangas todella on keskivärinen.


(Joillain tekijöillä on käytössä ”Ruby Ruler” tai joku muu punainen, läpinäkyvä pala. Silloin ei tarvitse ottaa kuvaa, vaan riittää, että katsoo punaisen lasin läpi.)

3. Kuvaa valmistuneet tilkkutyösi.

Ota ainakin isommista tilkkuteoksistasi kuva. Varmista myös, että kuvista tulee kunnolliset: vie työsi keskipäivällä ulos kuvattavaksi. Sisätiloissa valo ei tahdo riittää näillä leveysasteilla, paitsi kesäisin.

Pienen tilkkutyön – esimerkiksi pussukan tai kassin – voi kuvata melkein missä tahansa. Kuvasta voi tulla mahtavan kivan näköinen, vaikka pussukasta näppäisi kuvan kadunvarren lehtiroskien päällä, niin kuin tein Hypnoosi-pussukalleni.


Joskus valo tuo hienon efektin työhön – värit eivät ehkä toistu oikein, mutta väliäkö sillä, kun pussukka piirtyy kuvaan hienosti, niin kuin tämä Tviit tviit -pussukkani talvella 2014.


Mutta joka tapauksessa, kuvaa työsi! Niiden kuvia on kiva katsella jälkeenpäin, ja ehkä yllätyt, miten paljon saat aikaan. Nykyisin kännykät ottavat ihan kunnollisia kuvia, eikä digitaalisten kuvien säilyttämiseen kulu yhtään hyllytilaakaan.

torstai 5. joulukuuta 2019

karta.

Joulukalenterini viidennessä luukussa on kaksi vinkkiä, jotka ovat samalla varoitus.

1. Karta kankaita, joiden kestävyydestä ei ole takeita.

Vaikka kukaan ei anna sinulle sakkoja, jos valitset tilkkutyöhösi muitakin kuin puuvillakankaita, kankaiden valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Ei kannata esimerkiksi yhdistää mitä vain silkkitilkkuja peittoon, jota aktiivisesti käytetään - tietynlaiset silkkikankaat kestävät paljon puuvillaisia heikommin kulutusta. Itselläni on esimerkiksi ”Ajatus karkaa kesään” -tilkkupeitto, jonka muutamassa blokissa on silkkisiä kolmioita.


Kuvan nuoli osoittaa puhki hiutuneeseen silkkipalaan, ja niitä on peitossa useampia. Minun pitäisi oikeastaan siis paikata peittoa, mutta olen siirtänyt sen vinttivarastoon, sillä olen laiska korjaamaan mitään.

Karta myös kuluneita kankaita. Tilkkupeiton ompeleminen on tuntien tai kymmenien tuntien työ, eikä materiaaleissa kannata pihistellä. Käytettyjä tekstiilejä voi tietenkin hyödyntää (niin kuin jo kerroin joulukalenterini kakkosluukussa), mutta varsinaisiin tilkkupintoihin niistä kannattaa valita vain vahvat osat.

2. Karta vertailua toisiin!

Tilaan australialaista Make Modern -digilehteä, missä ilmestyi Leelian lepotuoli -tyyppinen palsta. Palstanpitäjä Molli Sparkles vastasi kaikenlaisiin lukijakysymyksiin. Yksi kysymys-vastaus jäi erityisesti mieleeni. Kysyjä oli käynyt tilkkutyönäyttelyssä ja mykistynyt tekijöiden taidoista. Hän tiedusteli, miten hän voisi päästä samalle upeustasolle ja voittaa palkintoja.

Molli totesi, että ”Comparison is the thief of joy” eli vertailu varastaa kaiken ilon. Hän kehotti kysyjää miettimään, tekeekö tämä tilkkutöitä sen takia, että haluaa niiden voittavan palkintoja vai sen takia, että nauttii niiden tekemisestä. Palkintoruusuke ei ikinä tee tilkkutyöstä parempaa tai huonompaa: se saa vain muut ihmiset ajattelemaan niin. Eikä muiden mielipiteistä ole väliä!

Ilon kautta siis tilkkutöihinkin! Piristykseksi kuva huhtikuussa ompelemastani Kurkkaus-tilkkupussukasta, johon käytin oikein iloisen värisiä tilkkuja - ja jossa kissan ilmekin on aika iloinen:


Mitä mahtaa paljastua huomisesta luukusta? Sen verran voin kertoa jo etukäteen, että itsenäisyyspäivästä huolimatta kuvassa ei tule olemaan Suomen lippu.

perjantai 22. marraskuuta 2019

joulu etuajassa?

Muutama päivä sitten ulkona oli sen verran kylmä, että nurmikko oli jäässä eikä litimärkänä. Valoakin oli jonkin verran. Niinpä levitin uusimman, jättiläismäistä lumihiutaletta esittävän tilkkutyöni (ohje: Modern Handcraftin Snowflake Quilt) puutarhaan ja otin pari kuvaa siitä. Värit ovat todellisemman oloiset kuin blogikirjoituksessa, jossa viimeksi kerroin lumihiutaleprojektistani.


Lähikuvasta ehkä näkee, että olen käyttänyt työhön paljon joulukankaitani. Niiden pino on vajunut huomattavasti!


Rakennan paraikaa lumihiutaleelle taustakappaletta – kokoan myös sen joulukankaista. Tavoitteenani on ollut käyttää jouluaiheista varastoani niin paljon kuin mahdollista (ja jättää uudet jouluaiheet myymälään). Muu ompeleminen on viime päivinä jäänyt vähiin, sillä olin koko viime viikonlopun töissä Suomen Kädentaidot -messut -tapahtumassa Tilkkuyhdistyksen messuosastolla, ja sen jälkeen olen tehnyt ja palauttanut kolme harjoitustyötä opintoihini liittyen.

Askartelin yhdistykselle uuden esitteen, jossa näkyy uusi, värikäs logo:


Messuilla tapasin myös veljentyttäreni ja hänen tyttärensä, joka oli askarrellut silkkimassasta (?) näin hauskan kettukoristeen:


Olen itse kolmiulotteisissa jutuissa aivan poropeukalo – en vain pysty ajattelemaan enkä hahmottamaan mitään kolmiulotteisesti. On kiva nähdä esimerkkejä toisenlaisesta osaamisesta, niin kuin tämä.

Ja hei! Joulu taisi tulla etuajassa. Ensiksikin saimme Tilkkuyhdistyksen osastolla houkuteltua 65 uutta jäsentä yhdistykseen. Se on valtava määrä!

Valtava määrä minulle tarttui mukaan myös kangastarviketta. (Melkein nolottaa, mutta ei ihan.)


Onneksi olin töissä melkein koko lauantain ja sunnuntain enkä ehtinyt kuin nopeasti käväistä ostoksilla – muuten olisin varmaan nyt konkurssissa hankintojeni takia!

Mainitsen vielä blogiarvontaani ja sen voittajiin liittyen seuraavaa:

  • Olen tavoittanut onnekkaat ja voitostaan onnellisilta vaikuttaneet henkilöt, ja postitan voittopussukat heille heti kun saan aikaiseksi. Tai lähetän Matkahuollon kautta, sillä Posti on edelleen lakossa.
  • En kerro oikeaa vastausta, tai siis 24 oikeaa vastausta. Arvonnassahan piti arvata yksi joulukalenterini sanoista (kehotteista / verbeistä), ja muutama kommentoija arvasi oikein. Joulukalenterin idea on kuitenkin, että joka päivä paljastuu joku yllätys, ja jos kerron yhdenkin sanoistani, se ei enää ole yllätys. Sanat paljastuvat kuitenkin joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen yksi kerrallaan. Seuratkaa ihmeessä vinkkipainotteista kalenteriani 1.12.2019 alkaen!

maanantai 28. lokakuuta 2019

Vilkkilässä on kissoja…

…ja kangaskaapissa kissakankaita. Löysin nimittäin hyvin vähällä etsimisellä yli kolmeakymmentä erilaista kissakangasta omista kaapeistani ja varastoistani. Leikkasin jokaisesta pienen palan:


Kankaiden väritys vaihteli, mutta valitsin mukaan parhaiten sopivat ja sainkin järjestetyksi 30 erilaista tilkkua aika kivasti – kaikki keltaisesta ruskeaan ja turkoosiin sekä tummanpuhuvaan:


Seuraavaksi ompelin palat yhteen, jolloin syntyi tilkkupinta:


Ompelin tilkkupinnalle kehykset. Hifistelin ja lisäsin tilkkupinnan ja kehyskankaan väliin ohuen kerroksen keltaista väriä. Leikkasin kapean, keltaisen kaitaleen, taitoin sen kahtia ja käytin kuin tereenä. En välittänyt, vaikka kulmat eivät joka kohdassa menneet aivan tasan:


Hifistelin myös tikatessani ja otin osaan tikkauksista mukaan metallilankaa keltaisen tikkauslangan lisäksi. HUOM! Vaihdoin koneeseen metallilangan tikkaukseen tarkoitetun neulankin!


Tummaan kehykseen ompelin vain tummalla langalla suorat tikkaukset. Valitsin vaaleamman reunakaitalekankaan. Työ valmistui nopeasti, koska blokit olivat pelkkiä suorakaiteita! Tässä on Vilkkilässä-tilkkuseinävaate, kooltaan 30 cm x 30 cm:


Tikkauskuvio erottuu kuviopuolella vain vaivoin, mutta nurjalla puolella kuvio on aivan selkeä:


Tässä vielä lähikuva valmiista Vilkkilässä-seinävaatteesta:


Montakohan kissaa Vilkkilässä oikein mahtoi olla? Ja oliko niitä monta, vai olivatko ne muutamat vain kovin vikkeläliikkeisiä niin että niitä tuntui olevan joka puolella?

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

leikkuulattialta ompelupöydälle.

Uusimman, Plaid-ish-projektini kankaat ovat nyt siirtyneet leikkuulattialta ompelupöydälle. Ensin kyllä meni tovi polvillaan, kun leikkasin paloja:


Ja tutkailin tummuusasteita:


Ja leikkasin lisää paloja:


Lopulta, muutamana päivänä aherrettuani, sain KAIKKI palat leikatuksi. Joitain paloja leikkasin jopa vahingossa ja innostuksissani jokusen ylimääräisen.

Projektini nimi on Plaid-ish ja se perustuu @kitchentablequilting'in tekemään, ilmaiseen ohjeeseen. Ohjeessa on kiinnostavaa se, ettei siinä anneta väritysohjeita, vaan tummuusohjeet. Pääsin siis valitsemaan värit itse, mutta minulla oli silti tukenani ohje. Mielenkiintoinen projekti!

Valmiissa Plaid-ish-tilkkutyössä on siis parhaimmillaan tietynlainen ruutukuvio, plaid, ja se tulee näkyviin juuri tummuusasteiden vaihtelun ansiosta. Plaid-sanalle löysin esimerkiksi englanninkielisen määrittelyn ”villainen kangas, jossa on tartan-kuviointi”.

Tartan-kuvioinnista löytyi puolestaan selitys, joka kuuluu suomeksi suunnilleen näin: ”plaid-kuvioinen, skotlantilaista alkuperää oleva tekstiili, jossa on vaihtelevan levyisiä ja värisiä raitoja ja jonka kuviointi yleensä edustaa tiettyä klaania”. Hmmm, kaksi sanaa selitetään toistensa avulla!

Internet-haulla löytyviä suomenkielisiä vastineita plaid-sanalle ovat hartialiina, ruudullinen ja skottiruutuinen.

Takaisin skottiruutuiseen projektiini. Näytinkin jo pari harjoittelublokkia, joiden keskineliöiden tummuuteen en ollut täysin tyytyväinen. Kun asettelin ne parin vaalean blokin kanssa riviin, keskineliöiden mahdollista väripuutosta ei enää edes huomannut:


Jotta pääsisin tutkailemaan, muodostuuko blokeistani todellakin se tavoiteltu skottiruutuefekti, ompelin myös pari tummanpuhuvaa blokkia. Ladoin valmiita paloja kiireesti lattialle. Olin toiveikas, sillä erityisesti tummat blokit näyttivät silityslaudalla herkullisilta.


Kyllä! Ruutukuvio näyttäisi tulevan esiin selkeänä kuin mikä!

Koska minulla on kaikki palat leikattuina ja koska yhden blokin ompelemiseen ei kovin monta minuuttia kulu, tämä projekti saattaa valmistua miltei ennätysajassa. Olen projektistani erityisen innostunut, koska raaskin käyttää siihen todella kauniita ja uusimpiakin kankaitani. Toistaiseksi myös valitsemani väriskaala eli violetti, turkoosi ja oranssi näyttäisi toimivan.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

leikkuulattialla juuri nyt.

En muista, olenko jo kuvaillut tilkkutyöprosessejani, mutta jaan silti pari sanaa niistä.

Koska ompelen kaikki tilkkupeittoni scrap-tyyppisesti – lukuisasta määrästä erilaisia kankaita – niin leikkaan palat vähitellen. Leikkelen ensin osat muutamaan blokkiin; sitten saatan leikata vähän enemmän, jotta ompeluosuus kestää hieman pidempään. Loppuvaiheessa voin vielä tehdä hiukan tarkemmat laskelmat ja leikata tismalleen tarvittavan määrän paloja.

En edes muista, olisinko koskaan leikannut KAIKKIA tilkkupeittoon tulevia paloja kerralla, mutta nyt tein parhaani, että leikkaisin. Minulla on nimittäin edessäni tarkka ohje! Sekin on lähes ennenkuulumatonta.


Löysin internetin ihmeellisistä syövereistä (ja Instagramin avulla) mallin nimeltä ”Plaid-ish,” jonka on tehnyt @kitchentablequilting. Ohje on ladattavissa hänen digikaupastaan pdf-muodossa ja se on ilmainen. Kun ohjeen löytää, voi siis turvallisin mielin klikata ”Add to Cart” ja ”mene maksamaan,” koska veloitus on nolla.

Ohjeessa ei anneta valmiita värityksiä, vaan tummuusmäärittelyt, ja sepä onkin yllättävän haastavaa! Minun pitää leikata tietty määrä tietyn kokoisia oikein tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. Niistä kokoan sitten blokkeja.

Jotta saisin kuvioinnin varmemmin näkyviin, olen jopa tarkastellut kangasvaihtoehtojani mustavalkoiseksi sävytettynä. Kännykkäkamera on tässä oivallinen apu!


Olen valinnut väritykseksi violetin, turkoosin ja oranssin. (Siis oranssin! Peräti outo värivalinta minulle!) Mukana on myös jonkun verran sini- ja keltavihreää.

Tietenkin halusin välillä kokeilla, miltä blokit näyttäisivät:


Nyt jo näen, etteivät minun keskimmäiset pikkuneliöni näissä blokeissa ole tarpeeksi tummat. Olen iltaisin pohtinut, mitä tehdä niille. Väritänkö niitä kangasväreillä? Puranko blokin ja vaihdan tilalle uuden neliön? Lisäänkö neliön päälle kirjontapistoja?

Saatan myös jättää neliöt korjaamatta ja siedän epätäydellisyyden valmiissa tilkkupinnassa. Tai käytän kokeilublokkini tilkkupeiton taustakappaleeseen. Aika näyttää!

tiistai 27. elokuuta 2019

idyllinen alue.

Ostin keväämmällä Tula Pinkin Pinkerville-kangaspaketin, jonka sisältä löytyi suurikuvioista yksisarviskangasta, kolmea eri väriä. Yksisarvisten pilkkominen tuntui ikävältä, joten mittailin kuvion koon ja etsin sen jälkeen samankokoista blokkimallia. En löytänyt sellaista, josta olisin pitänyt, joten keksin blokkimallin itse.

Kirjoitin blokista ohjeenkin. Koska en leikkaa hirsimökkiblokkiin tarkan mittaisia ”hirsiä,” blokkiohjeessa antamani mitat ovat tyyppiä ”suunnilleen”. Ommellessa pitää olla valmis trimmaamaan joka hirren jälkeen.

Kvilttaaja ehdotti blokilleni nimeä Käpylä. Nimi tuntui heti sopivalta ja entistä sopivammalta se vaikuttaa nyt, kun katson valmista tilkkupintaa. Siinä voisi olla jonkin käpylämäisen, idyllisen asuinalueen ruutukaava.


Hain työni eilen kotiin Töölön Tilkkupajasta, missä se oli tikattavana. Tällä kertaa ostin tikkauksen lisäksi paitsi vanun, myös takakankaan. Vältyin takakankaan ompelu-urakalta.


Valitsimme Soilen kanssa työhön ruudullisen tikkauskuvion. Se sopii Käpylä-blokkien ruudutukseen hyvin.

Olen iloinen, että maailmassa on niin paljon kauniita kankaita! Suunnittelijoille kiitokset! Tunnen myös kiitollisuutta siitä, että olen löytänyt tilkkuilun, ja että voin panostaa harrastukseeni ja hankkia näitä kaiken maailman kankaita.

maanantai 26. elokuuta 2019

tähtiä, tähtiä.

Tänään jaan monta kuvaa tähtikuvioisen tilkkupeiton rakennusvaiheista. Kyseessä on siis ”wonky stars” -tilkkutyö, jonka aloitin jo viime vuoden toukokuussa. Projekti jäi jonkun toisen jalkoihin, mutta nyttemmin olen puurtanut tähden toisensa jälkeen, ja koossa on aika monta blokkia.

Ostin projektiani varten tummaa, mustikansinistä batiikkikangasta Töölön Tilkkupajasta. Huomasin melko pian, että taustakangasta kuluu paljon, ja hankin täydennykseksi toistakin tummansinistä kangasta, sitäkin Töölön Tilkkupajasta.


On hauska, ettei tausta ole yhtä ja samaa kangasta, vaan että siinä on sävyeroja.

Projektin aikana olen asetellut uusimmat blokit lattialle ryhmiksi. Värikkäitä tähtiä on kiva katsella. Kuvassa näkyy myös pino, josta on tulossa seuraava tähti.


Tein aluksi melkein samankokoisia blokkeja, aika isoja. Sitten huomasin, että tähtiä kannattaa olla eri kokoisia.

Kuvassa olen ommellut tai asetellut tähtiä isommiksi kokonaisuuksiksi siinä uskossa, että saisin syntymään palapelin tapaan toisiinsa sopivia paloja.


Lattialla sommitteleminen on rankkaa!


Sitten mittasin jo ompelemani palat ja piirsin ne mittakaavassa PowerPointiin. Piirsin taustalle samassa mittakaavassa tilkkupeiton kokoisen suorakaiteen ja sain selville, että tilkkublokkeja tarvitaan vielä koko joukko lisää. Sain lasketuksi vähän mittojakin tarvitsemilleni blokeille.


Totesin, että olisi parasta ottaa käyttöön vielä uusia sinisiä kankaita, jotta minulla varmasti riittää joko batiikkia tai kakkoskangasta täytepaloiksikin. Taustasta on koko ajan tulossa vaihtelevamman sävyinen.


Ei haittaa! Scrappy mikä scrappy!

Tässä kuvassa on tulevia tähtien keskustoja:


Minulla on valmiiksi ommeltuna seitsemän-, kahdeksan- ja yhdeksänsenttisiä neliöitä ja leikattuna vastaavan kokoisia sinisiä neliöitä – eli tähdistä puuttuu vain sakaroita. Niihin kuluu yllättävän tuhlaavaisesti kangasta! Niitä ei voi ommella pienistä jäännöspaloista, vaikka keskustoja voi.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

tosi värikäs tilkkupinta!

Askartelin sinnikkäästi two-by-four-blokkien parissa, kunnes niitä oli riittävä määrä kunnollisen kokoiseen tilkkupeittoon. Sommittelin blokeista pinnan puolihuolimattomasti: aloitin tummemman oloisista ja siirryin hiljalleen vaaleampiin ja vaaleampiin, kunnes kaikki blokit oli käytetty.

Sommittelulattiani ei ole suurensuuri ja se toimii myös makuuhuoneen lattiana, joten sommitelmia ei voi kovin kauan pitää keskeneräisinä. Virittelisin teoksiani ehkä kauankin, mutta käytäntö sanelee työlle ripeämmän tahdin.


Käytin tilkkupintaan yhden jelly roll -kaitalerullan Valori Wellsin kankaita. Täydensin itse leikkaamillani kaitaleilla, joita oli yhteensä suunnilleen saman verran.

Ellei kaitaleiden pituus ihan riittänyt, saatoin jatkaa niitä melkein saman värisillä. Tällaisessa pinnassa eivät pienet värivaihtelut näy.


Kaitalerullan kankaat olivat superkauniit ja innostavat! Kauniiden joukkoon raaskin leikata kaitaleita myös omista, kaikkein kauneimmista kuoseistani.


Jäännöspalat jäivät melko vaatimattomiksi, mutta saumanvaroja kaventamalla niistäkin pystyi ompelemaan tilkkupintaa. Nämä odottavat vielä, että toteuttaisin tikkauksia.


Vaikka projekti oli kangas- ja väritysmielessä innostava, blokkien ompelu alkoi loppua kohti kyllä maistua puulta. Blokki oli TO-DEL-LA yksinkertainen. Vaativuutta lisäsin vain niin, että päätin tummien ja vaaleiden palojen olevan aina samoissa kohdin blokkia. Siksi jouduin pari kertaa purkuhommiinkin.

Nyt on päätettävä, toteutanko tälle taustakappaleen itse vai hankinko sopivan Töölön Tilkkupajasta samalla kun vien tämän mestaritikkaaja Soilelle käsittelyyn…

sunnuntai 4. elokuuta 2019

kaksi kertaa neljä.

Uusin projektini olkoon vinkkinä aloittelevalle tilkkuilijalle tai kaitalepakettiin sopivan blokkimallin etsijälle! Film in the Fridge -blogin “Two by Four” -blokkiohje on erinomainen!

Tekijä on virittänyt alkuperäisen ohjeen Fat Quarter -palan koon mukaan, mutta se toimii hyvin myös valmiskaitaleilla. Minä käytin Valori Wellsin ”Marmalade” -kaitalepakkausta (”Jelly Roll”), jonka kaitaleet ovat 2,5 tuuman levyisiä. Blokin mittasuhteet ovat edelleen hyvät, eikä ylimääräistä haaskuupalaa synny juuri lainkaan.

Blokkiin voi siis hyödyntää valmiita kaitaleita, ja 40 kaitaleen pakkauksesta voi ommella 40 blokkia. Kahdesta kaitalepakkauksesta saa jo reilun kokoisen tilkkupeiton, eikä silloin tarvitse itse leikata kaitaleita lainkaan!

Käytin valmiskaitalepakkauksen lisäksi itse leikkaamiani kaitaleita, jotka eivät kaikki olleet ihanteellisen mittaisia. Paikkailin puutteita eri kankailla:


Ylemmissä blokeissa on jatkopalat, ja alemmissa blokeissa on kolmea tai neljää eri kangasta eikä vain kahta.

Blokkien leikkaamisesta jäävät suikaleet ovat todella kapeita:


Ompelin pari jäännössuikaletta aina yhteen ja yhdistin ne muilla jäännöspaloilla. Leveämpi pala vasemmassa reunassa on itse leikkaamistani kaitaleista.

Blokki on nopeatekoinen: valmistin melkein 80 blokkia noin viidessä päivässä ja ehdin tehdä paljon muutakin kuin leikata ja ommella.

Tilkkuilo jätti edelliseen postaukseeni kommentin: ”Moni aloittelija voi innostua, kun huomaa että ei tarvitse osata mitään ihmeellistä”.

Totisesti! Blokin valmistamisessa vaativinta on sen puolikkaiden leikkaaminen oikeaan kokoon (hairahduin itse muutaman kerran leikkaamaan liian kapeita paloja) ja puolikkaiden ompeleminen yhteen ensinnäkin oikeassa järjestyksessä (jos haluaa, että tumma palkki on aina vasemmassa yläkulmassa) ja niin, että saumat osuvat kohdakkain.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

kokeiluja.

Olen päällystänyt keittiön tuolit jo kahteen kertaan, ja nyt koitti kolmannen kerroksen aika, sillä edelliset päälliset olivat paikoitellen puhki.

Päätin valita kankaan Eurokankaan valikoimasta, sillä en halunnut tutkia tilauskangastilkkuja ja sitten odottaa tuotetta ties miten pitkään. Canvas-kankaissa kivat kuviot olivat joko liian samanlaisia kuin edelliset, epäsopivan värisiä tai kuvioiltaan sellaisia, etten haluaisi istua niiden päälle. Marimekon pakkakankailta löytyi sopivan oloinen, jota ostin kokeeksi kahteen tuoliin. On niin vaikea kuvitella, miltä kangas näyttää istuimena!

No, ei tarvitse kuvitella, vaan voi katsoa. Tällaiselta näyttää Siirtolapuutarha-kankaan jättikuosi istuimena:


Jaoin kuvan myös Instagram-tililläni ja sain siihen melkein ennätysmäärän kommentteja. Ilmeisesti onnistuin valitsemaan kuosin niin, että päällystystyöni näyttää paremmalta kuin se onkaan!

Päälliset kelpasivat hyvin myös Miehelle. Hän totesi jopa, että tuolille on helppo tähdätä ahteri, kun siinä on maalitaulua muistuttava kuviokin valmiina. Kokeilu onnistui niin, että hain tänään lisää kangasta ja päällystän loputkin tuolit.

Toinen kokeiluni liittyi edellisessä postauksessa mainitsemaani loppuvuoden toiveeseen/tavoitteeseen eli kaitalepakettien käyttämiseen. Ajattelin kokeilla mallia Two by Four, johon löytyy ohje Film in the Fridge -blogista. Hän käytti kolmen tuuman kaitaleita, koska se on yksi fat quarter -kokoisen kangaspalan ihannemitoista, mutta minulla on 2,5 tuuman kaitalepaketti, joten poikkean ohjeesta niiltä osin.

Kokeilublokkini on vasemmalla. Oikeanpuoleiseen blokkiin käytinkin sitten jo yhtä keväällä ostamani Valori Wellsin kaitalepaketin kuosia.


Minulla oli hetkessä valmiina 11 blokkia!


Olisi ollut 12 blokkia valmiina, mutta hitsit, tein yhden väärän leikkauksen ja jouduin paikkaushommiin. Paikattu blokki on tuo violetti-tumma-turkoosi oikeassa reunassa alempana.


Tekaisin siis koko joukon blokkeja miltei ennätysajassa. Mieskin kysyi, eikö tämä ole aika yksinkertainen malli monenlaisissa mehuissa keitetylle tilkkutyöläiselle. Totta kai on!

Selitin hänelle, että koetan aina valmiiksi leikatuista kankaista tehdä sellaisia blokkeja, joita tehdessä syntyy erittäin vähän hukkapalaa. Tähän hän totesi, ettei harrastukseni ole niin pääomavaltainen, että minun olisi PAKKO sillä tavalla säästää.

Hän ei aavista, millaiset summat rahaa olen sijoittanut kangasvarastooni. Hyvä niin!

Kokeiluista puheen ollen, Kissa kokeili uuden Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoni viihtyisyyttä.


Se totesi peiton oikein viihtyisäksi. Kissa arvostaa tilkkupeittojani ehkä eniten koko perheessä!

Kesälomamatkalla Tanskassa liikuimme paljon pyörällä ja pysyttelimme Kööpenhaminassa. Näin sentään pari kangaskauppaa, joista toiseen poikkesin. Siellä ei myyty ollenkaan käsityöpuuvilloja! Jouduinkin toteamaan vaatetuskangasvalikoiman äärellä, että ”voi kun osais ommella!” En tunnu osaavan enää tehdä minkäänlaista vaatekappaletta! Tosin myönnän, etten ole pahemmin yrittänytkään viime aikoina.

No, käsityöpuuvillattomasta kangaskaupasta löysin sentään jotain kivaa:


Järkevän värisiä ja pituisia vetoketjua, hyvälaatuista ompelulankaa ja muutaman rullan tikkauslankaa. Kaksi langoista on hauskoja vaihtuvavärisiä! Täytyy varmaan surauttaa sopiva tilkkupinta, että pääsen koeompelemaan näitä uusia lankoja.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

yksisarvisia ja Käpylä-blokkeja.

Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet.


Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla.

1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on.

2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut.

Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin.


En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli!

Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. Blokki sopii toki muihinkin isokuvioisiin kankaisiin!

Tässä yksisarvisneliöt näkyvät hyvin. Satuolennot kirmaavat tilkkupinnan poikki:


Nyt sain kuviini häivähdyksen tilkkupinnan todellista värikkyyttä!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails