Tilkunviilaaja

Jos olet kanssani samaa tilkkuharrastajakantaa, joka pesee uudet kankaat ennen käyttöä, tämänpäiväinen vinkkini saattaa ilahduttaa. Ellet ole samaa porukkaa, tämänpäiväinen askel ei ole sinua varten. Toivottavasti et pety kovasti! Minua on hivenen arveluttanut (paino sanalla hivenen), jos olen käyttänyt samaan työhön sekä esipestyjä että pesemättömiä kankaita. Olen silti yhdistellyt valmiiksi leikattuja kaitaleita sellaisinaan muihin (esipestyihin) kankaisiini, koska pitkien kaitalepalojen peseminen on tuntunut mahdottomalta. Rispaantuisivatko ne konepesussa? Totisesti en halua lähteä siksakkaamaan niiden reunoja! Ja millaisena sykkyränä ne löytyisivät pesun jälkeen, jos tyrkkäisin ne koneeseen? Vaikka pesupussissakin? Löysin yllätyksekseni vinkin internetin syövereistä. Pesuun voi käyttää salaattilinkoa! Kas, siinäpä luovaa ajattelua. Kaitaleet linkoon, kuumaa vettä ja pesuainetta perään. Sitten linko pyörimään hetkeksi, huuhtelut ja lopuksi linkous niin kuivaksi kuin suinkin. Viimei...

Tervetuloa Tilkunviilaajan joulukalenteriin, joka johdattaa sinut 24 askelella verrattomuuteen! Askelten lisäksi saat joka luukusta pienen, aineettoman lahjan eli nimen jollekin tilkkutyöllesi. Ensimmäisenä askelena on helppo juttu: kerron vain, että kankaalla on paksuus. Jos olet ommellut blokkeihin kolmiomaisia osia niin kutsutulla stitch-and-flip-tekniikalla, olet ehkä ihmetellyt, miksi kolmiot eivät asetu muiden reunojen kanssa ihan tasan. Kun otat huomioon kankaan paksuuden ja muutat ompelutapaasi vähän, kolmiot asettuvat paremmin ja olet ottanut ensimmäisen askelen kohti verrattomuutta. Stitch-and-flip-tekniikkaa käytetään esimerkiksi lentävä hanhi -blokin valmistamisessa. Piirrät neliöön kulmasta kulmaan viivan, asetat neliön suorakaiteen muotoisen palan päälle ja ompelet viivaa pitkin sauman. Sitten leikkaat kulman pois ja käännät toisen nurkan sauman yli, jolloin suorakaide täydentyy. Lentävien hanhien lisäksi esimerkiksi Elizabeth Hartmanin hauskat mallit – vaikkapa tämä p...

Tilkkutyö tuo minulle onnellisuutta monella tavalla. Blokkien värien sommittelu on tosi kivaa, ja blokkien sommitteleminen joko suunnitteluseinälle tai -lattialle sykähdyttää joka kerta. Kangaskaupoilla lumoudun, koska suunnittelijat ovat taas keksineet houkuttelevia kuoseja. Ja sitten minut tekee onnelliseksi se, että tilkkuilijat ovat niin ystävällisiä, kannustavia ja ihania. Niin kuin viimeksi tilkkuystäväni Marja, joka oli koonnut minulle kaksi laatikollista tilkkuja. Ihan tuosta vain tarjosi, että haluaisinko. Kävin noutamassa tilkkuaarteen kotiin pari päivää sitten, ja selailin päällimmäisiä tilkkuja vähän. Avatut laatikot näyttivät tältä: Taas minulla oli onnenhetki. Toisen ihmisen tilkut ovat innostavia! Jaan teille näitä innostuneita ajatuksiani vähän, jos kiinnostaa. (Totta kai teitä kiinnostaa!) Maatilakuvioisesta kankaasta oli leikattu yksi kuvio irti. Jäi vähän askarruttamaan, mikä kuvio se mahtoi olla, ja mihin Marja oli sen käyttänyt. Sitten laatikosta nousi melkein va...

Joku teistä ehkä muistaa vuonna 2019 ompelemani peiton nimeltä Pellervontie? Kehitin siihen blokkimallin, jonka pystyin yhdistämään isompiin kangasneliöihin. Olin silloin ostanut Tula Pinkin kangaspakkauksen, jossa oli mukana yksisarviskuviollisia kankaita. En halunnut leikellä yksisarvisia palasiksi, mutta he pääsivät tilkkupintaan näiden sopivan kokoisten blokkien kavereiksi isoina neliöinä. Tula Pink ja muutkin kangassuunnittelijat luovat edelleen isokuvioisia kangasmalleja, joten ajattelin kehittämälleni blokkimallille olevan kysyntää. Kirjoitin tuolloin itselleni sopivan, suunnilleen mitatun ohjeen, mutta kaavaa varten minun piti tehdä tarkempi koeblokki. Ompelin sen Tilkkuvestivaalien aikana. Seuraavan viikonlopun sain taas viettää tilkkutyön parissa, ja ompelin muutaman blokin lisää. Leikkasin isokuvioisista kankaista neliöitä, jotta blokki-idea tulisi selväksi. Kuvauksissa minulla oli välillä avustajakin! Hivenen silittämättömiltä vaikuttavat blokit, vähän noloa! Soile o...

Edellinen valmistunut vetoketjupussi oli jättiläismäinen – tämä uusin on taas pieni. Teokseni ovat kaikkea muuta kuin standardikokoisia! Pussukan nimi on Kolmiotrokari, ja se rakentui puolivalmiiden ja orpoblokkien kasoista putkahtaneen tilkkupinnan ympärille. Tunnistan, että Kolmiotrokarin tumman puolen keskiosan tilkkupalat ovat jääneet yli Massey Ferguson -tilkkutyöstä. Sen blokkimalli perustui raidallisista kaitaleista koottuihin paloihin. Palat tasoitettiin lopuksi, ja siinä prosessissa syntyi hirveä määrä haaskiota. Olen kyllä käyttänyt melkein kaikki haaskiot eri projekteihini, niin että ne eivät menneet hukkaan. Heikompi luonne olisi heittänyt ylijäämäpalat vain roskiin. Minä olen aina lujana ja säästän kaiken. (Huokaus!) Toisella puolella näkyy leppäkerttuja ja aavistus traktorista. Tähänkin olen käyttänyt ylijäämäpaloja, nimittäin bonus-kolmio-neliöitä. En jaksa muistaa, mistä projektista pienimmät ovat, mutta pohjan tietämillä näkyvä yhdistelmä kellanvihreääkuviollista j...

No niin, nyt päästään aitoon joulutunnelmaan, sillä kolmannessa luukussa esittelen Lovejoy-nimisen joululiinan. Tietenkin keksin liinalle nimen siitä, että kuponkiin oli sopivasti painettu sanat Love ja Joy! Lovejoy-televisiosarja on nimittäin yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Voit kuunnella sarjan teemamusiikin tästä:     Ompelin Lovejoy-liinan jo vuonna 2010 ja voit katsoa sen aidot, sumeat ja pimeät valmistujaiskuvat ja silloista tarinaani tästä blogikirjoituksesta: Lovejoy-joululiina valmis.   Silloinen kamerani ei aina tuottanut parasta tulosta, ja latasin myös kuvat blogiini aika vähäpikselisinä. Onneksi minulla on (tietenkin!) liina tallella, ja otin siitä uudet kuvat! Koko liina näyttää tältä: Halusin käyttää kangaskupongin tarkasti, ja siksi reunakantti on minimalistisen kapea. Päätin tehdä liinasta ohuen ja litteän (en tuolloin uskonut, että olisin saanut pinnasta litteän, jos olisin lisännyt päällisen ja taustakankaan väliin vanun – tai sitten minulla e...

Terveiset Vaasasta! Suomen aurinkoisin kaupunki oli lauantain ajan maineensa veroinen ja sunnuntaina sateinen. Kumpikaan säätila ei haitannut, sillä tunnelma TilkkuWaasa-tapahtumassa oli lämmin ja iloinen. Minulla oli suuri ilo vihdoin pitää luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” yleisölle, joka oli kanssani samassa tilassa. Olin päivittänyt sanomaani verrattuna Facebook Live -esitykseen, jotta se sopi uudempiin tilkkutöihini. Valitsin työt sillä perusteella, että saatoin näyttää ne yleisölle oikeasti enkä vain kuvina. En saanut itsestäni kuvaa luennoimassa, mutta lopetettuani otin kuvan yleisöstä. Olen huomannut, että esiintyvät muusikotkin ottavat kuvaa ja videota yleisöstään ja usein myös selfien, jonka taustalla yleisö näkyy. En mennyt aivan niin pitkälle. Ilahduttavan moni kuulija kertoi minulle myöhemmin saaneensa ideoita ja inspiraatiota luennoltani. Värit ovatkin tilkkuilijalle ihana mahdollisuus! Otin tapahtumassa sentään yhden selfien, kun löysin yllätyksekseni oman Lank...