vuoden ensimmäinen tilkkupeitto.

Olipa hienoa käydä heti vuoden ensimmäisenä päivänä eli eilen kuvaamassa vastavalmistunut tilkkupeitto! Tässä hän on – Sinivuorten yö:

Kuvia katsellessa tulee ensimmäiseksi mieleen päivän harmaus, vaikka sinistä taivasta näkyikin siellä täällä. Aurinko pilkisti esiin aiemmin samana päivänä, mutta en vain ehtinyt ommella reunakanttia kiinni yhtään aikaisemmin.

Meistä kyllä tuntui, että kallioilla oli valoakin.

No, tilkkupeitto jäi pakosti valoisaa taivastaustaansa pimeämmäksi, mutta kun sen levitti kalliolle, valo lankesi sen pinnalle, ja värit tulivat paremmin esiin:

Tällä kertaa en koonnut taustakappaletta tilkuista ja kankaanpaloista, vaan ostin Töölön Tilkkupajasta upean, lintukuvioisen taustakankaan. Soile myös tikkasi tilkkupeittoni kauniisti, upouudella kuviolla, jossa siinäkin välkkyy tyyliteltyjä tähtiä tai kimallusta.

Kuvausassistentti oli kärsivällinen eikä valittanut. Tuuliolosuhteet olivat suotuisat, paitsi aivan hetkittäin:

Suoristuihan Sinivuorten yö sentään lopulta – ja jotain komeaa on siinä, että tilkkupeitto poseeraa ikiaikaisilla kallioilla. (Nimensä puolesta se olisi pitänyt tietenkin viedä vuorille kuvattavaksi!)

Sinivuorten yö -tilkkupeitto on kooltaan noin 169 cm x 222 cm.

Ompelin näköjään ensimmäiset wonky star -blokit jo toukokuussa 2018. Tämä ei siis ollut pikainen projekti!

Olen oppinut jotain tilkkutöistä, koskapa tiesin jo alkuvaiheessa, että vaihtelevan kokoisia blokkeja olisi tavanomaista haastavampi sovitella valmiiksi tilkkupinnaksi! Totta totisesti, sommitteleminen oli vaikeaa! En olisi selvinnyt siitä, ellen olisi käyttänyt tietokonetta suunnittelun apuna.

historian havinaa.

Uusimman pussukan tiimoilla havisee historia oikein urakalla.

Ensiksikin, sen toisessa kyljessä komeilee KÄSIN paperiompeluna toteuttamani New York Beauty -blokki, joka valmistui – en edes muista, minä vuonna. Blokin kuviointi antoi pussukalle nimen, joka on Ra.

Blokin kuvio ei kunnolla erotu, sillä unohdin kontrastin. Keskityin ennemminkin valitsemaan hauskoja kankaita eri paloihin. Isoimmat, jotenkin eläinkuvioiset palat ovat kankaasta, josta ompelin itselleni (epäonnistuneen) hihattoman paidan joskus 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Auringon pyöreä osa on Äidin aamutakkikangasta vuodelta 1960, ja näkyy pinnassa olevan myös Tyttären vauvalankanasta paloja.

Niin, ja totta kai Ra-nimi havisuttaa historiallisesti, sillä se vie ajatukset muinaiseen Egyptiin asti!

Lisää historiaa löytyy toisesta, ehkä ei ihan niin vanhasta blokista, joka löytyi yhtäkkiä yhdestä kangaspinosta. Blokissa on palat Tyttären vauva-asuista, jotka tein hänelle yli 20 vuotta sitten sekä pala kesähousukangastani vuosituhannen vaihteesta. Mukana on myös tilkku Miehen vaaleanpunaruudullisesta paidasta.

Ra-tilkkupussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

• Leveys ylhäältä noin 20 cm
• Korkeus noin 22 cm
• Pohjan leveys noin 8 cm.

Ra-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa, kuten kuvasta näkyy:

Kokosin vuorikappaleet paloista, joista yksi (kuvassa näkyvä) oli epäonnistunut kokeilublokki.

Kuvauksen aikana oli nättiä, aika kylmää mutta ei vielä pakkasta, ja valo oli kovin punertavaa.

valitse.

Joulun aatonaattona vinkit liittyvät valitsemiseen.

1. Valitse oman makusi mukaiset värit ja kankaat. Sinä itse olet tärkein kohdeyleisösi! Olen antanut vinkin rajoittua kahteen väriin (ja kenties neutraaliin) ja kehottanut muistamaan kontrastin, mutta unohda vinkkini, jos mielihalusi on toinen!

Minun lempivärini on monivärinen ja käytän siksi mieluiten kuviollisia kankaita. Käytä sinä yksivärisiä tai kuviollisia, tummia tai vaaleita! Minun inhokkivärini on sinapinkeltainen, mutta jos se saa sinun sielusi laulamaan, tee sinapinvärinen tilkkutyö!

2. Valitse inspiroiva malli. Jos huomaat haluavasi toteuttaa jonkun mallin tismalleen samoin värein kuin joku muu on tehnyt, kopioi ihmeessä! Jos taas improvisoiminen tuntuu sinusta hauskimmalta, heittäydy sen pariin. Elleivät kaarevat muodot puhuttele, valitse neliöt tai suorakaiteet. Sinä itse olet tärkein kohdeyleisösi.

Esimerkiksi kesällä 2014 minun oli ihan pakko tehdä kalanruotomaisista tai traktorinjälkimäisistä tilkkublokeista työ. Se ei vain jättänyt rauhaan!

3. Valitse mieleisesi tapa tikata työsi. Vaikka juuri eilen kirjoitin tikkaamisesta, mainitsen tämän. Olen nimittäin kuullut tikkauspoliiseista, joiden mielestä vain käsin tikatut työt ovat oikeita tilkkutöitä. Olen eri mieltä, ja siksi kehotan: tikkaa vapaalla konetikkauksella tai suorin ompelein kotikoneella, jos tykkäät! Tikkaa toki käsin, jos tykkäät! Ellei tikkaus ole lempipuuhaasi, käytä ammattilaisen tikkauspalvelua. Tilkkupeiton kerrokset voi kiinnittää myös solmuilla. Kaikki tavat ovat hyviä.

Voit myös valita samaan työhön sekä käsin- että konetikkausta ja vielä solmujakin, jos niikseen tulee. Käsintikkaukset sopivat paitsi tilkkupeittoon, myös pussukkaan - jopa minä olen pari kertaa tarttunut neulaan ja lankaan ja pistellyt tikkaukset käsin – esimerkiksi tähän Oliver Twist -tilkkupussukkaan:

Heitin eilen englanniksi ”It’s not a quilt until it’s quilted” ja lisään nyt: ”Finished is better than perfect” eli valmis on parempi kuin täydellinen.

4. Valitse suomalainen kangas-, kone- ja tarvikekauppias aina kun voit. Suomi pärjää vain, jos täällä on taloudellista toimeliaisuutta.

Suomalaisia kangas-, kone- ja tarvikekauppiaita pääsee tapaamaan kertaheitolla useamman, jos kuuluu Tilkkuyhdistykseen ja tulee tilkkupäiville Järvenpää-talolle 14.-15.3.2020. Käy Tilkkuradan Tilkkubasaari-sivulla tutustumassa, ketkä ainakin tulevat paikalle.


Huomenna on jouluaatto! Silloin joulukalenterista löytyy vinkin sijaan ohje. Tässä olivat siis viimeiset joulukalenterini tarjoamat vinkit. Toivottavasti olet saanut niistä ainakin pari ideaa!

taittele.

Hihhei! Nytpä saat kolme taitteluun liittyvää vinkkiä.

1. Tilkkutyökankaat voi taitella johdonmukaisesti. Tapoja on monia, mutta itse käytän Jeni Bakerin tapaa, jonka hän esitteli tässä blogikirjoituksessaan jo vuonna 2011.

2. Taittelemalla (tai laskostamalla) syntyy helposti kiva kangasruusu. Tilkkukilta Syyrinki järjesti kerran Leikkilauantai-ompelupäivän, missä opin kivan menetelmän. Otetaan isompi neliö - siis ruusu - ja pienempi pohjakangasneliö. Sitten taitellaan isomman neliön sivut satunnaisesti parille laskokselle ja ommellaan kiinni pienempään neliöön reunoja pitkin.

Lopputuloksena on ruusumainen pala, jollaisen ompelin esimerkiksi Öinen ruusu -pussukan pintaan! Kuvasta käy ilmi myös tikkaustapa, jonka osasin toteuttaa jo ennen kuin keksin spiraalitikkauksen.

Tästä kuvasta näet taittelu-/laskostusidean periaatteen:

3. Taittelutekniikalla voi tehdä hienon tilkkutähden. Toteutin monimutkaiselta vaikuttavalla, mutta helpohkolla taittelutekniikalla kolme erilaista, melkoisen taidokkaalta näyttävää tähteä. Ompelin jokaisesta pannulapun: Syystähden, Siskontähden ja Lootuskukan. Kuvassa Siskontähti, joka sopii värinsä puolesta jouluun: 

Taiteltuun tähteen oli vuonna 2011 vielä ilmainen tutorial-ohje, mutta sama ohje löytyy nyt maksullisena esimerkiksi täältä: https://www.pinkponydesign.com/product/fancy-folded-star-pillow

Yksinkertaisempia (ja ilmaisia) versioita samasta mallista löytää, kun etsii ”folded star tutorial”.

säästä.

Monella on joululahjat jo hankittuina ja rahaa on mennyt sen verran, että säästäminen alkaa tuntua tarpeelliselta. Siksipä on hyvä päivä tutustua kuuteen vinkkiin, jotka liittyvät säästämiseen.

1. Säästä vaivojasi ja käytä ylimääräiset blokit tilkkutyösi taustakappaleessa. Ehkä tämä on outo valinta ykkösvinkiksi, sillä tehän tietenkin osaatte laskea toisin kuin minä! Minulta jää laskuvirheitteni takia melkein jokaisessa projektissa käteen yksi tai useampia blokkeja.

Ompelin esimerkiksi Piiri pieni pyörii -tilkkupeiton, johon tuli yhteensä 30 isoa blokkia, ja käteen jäi kolme ylimääräistä. Luulisi sitä aikuisen osaavan laskea 30:een! Ylimääräiset sopivat tietenkin taustakappaleeseen, jonka rakensin taas useista eri kankaista.

2. Ompele bonusblokkeja. Kun mihin tahansa blokkiin ommellaan eri värinen kulma neliöstä, niin yhdellä lisäsaumalla välttää kangashaaskun ja saa itselleen bonus-kolmio-neliöblokin. Lentävä hanhi -blokki on ehkä tyypillisin bonusblokin lähde, ja selitän asian juurta jaksaen Lentävä hanhi -tilkkublokkiohjekirjoituksessani.

Bonusblokeista voi sitten valmistaa vaikka tilkkupussukan, esimerkiksi tämän Merenneito-pussukan tapaisen:

3. Säästä pilalle menneet tai väärin ommellut blokit ja koeblokit. Esimerkiksi Tuulen viemää -tilkkupeittoa aloittaessani ompelin ensin useampia koeblokkeja. Ompelun aikana tein lisäksi jokusia oudosti virheellisiä blokkeja. Valmiin peiton taustakappaleessa ne kaikki kuitenkin toimivat tosi hyvin!

4. Ompele ketjussa. Lankaa säästyy, ja parhaassa tapauksessa - Bonnie K. Hunterin ”Leaders and Enders” -menetelmällä säästät lisäksi aikaa, kun pieniä blokkeja syntyy varsinaisen työn lomassa vähän kuin itsestään!

Bonnie kertoo englanninkielisessä blogissaan, miten keksi Leaders and Endersit. Aluksi hän käytti ”thread bunnyä” (lankapupua!) eli pientä, ylimääräistä kangaspalaa saumoja aloittaessaan ja lopettaessaan, mutta häntä rupesi harmittamaan palan pois heittäminen – vaikka hän sitä ennen ompelikin palalle monen monta sauman alkua.

5. Hirveällä tavalla pilalle menneet kokeilutkin voi säästää. Ja jos jokin tilkkupinta on aivan kamala, siitä voi leikata paloja toiseen pintaan, joka puolestaan voi olla kivakin.

Osallistuin tilkkukilta Syyringin Luovan konekirjonnan kurssille vuonna 2009. Muut kiltalaiset tekivät kurssilla vaikka mitä hienoja töitä, mutta minä sain aikaan vain aivan kamalat päkäleet - esimerkiksi tällaisen:

Luulin, että saisin sentään jotain aikaiseksi, koska osaan vähän piirtää, mutta en vain onnistunut. Tuo juttu ei selkeästi ollut minua varten.

Mutta säästin! Säästin tekeleeni ja lopulta tajusin pelastaa siitä sen, mitä pelastettavissa oli, niin kuin kerron tässä blogikirjoituksessani.

Vaikka itse sanonkin, tässä tapahtui suunnilleen rääsystä rikkauteen-saaga.

6. Säästä kaapissa kamalaksi muuttunut kangas, mutta pane se kiertoon. Toisen roska on nimittäin toisen aarre! Meillä tilkkukilta Syyrinki on järjestänyt muutaman ”Kamalin kangas” -teemaisen kiltaillan, jossa toisaalta kauhistellaan merkillisiä kuvioita ja/tai väriyhdistelmiä, toisaalta ihmetellään, miksi upea kangas on jonkun toisen mielestä kamala.

Eikö ole kummallista, että kangas välillä tosiaan muuttuu kaapissa kamalaksi? Ostaessa se on saattanut olla kiva tai nyt vähintäänkin ok, mutta tänään se näyttää vastenmieliseltä! Miten voi olla?!

Tilkkuystäväni Irja oli varmaankin ostanut suklaakonvehdein kuvioitua, oikein kullalla koristeltua kangasta, mutta niin vain oli sillekin palalle käynyt, että oli muuttunut kivasta kamalaksi. Minulle kangas sen sijaan kävi pienenä annoksena. Ompelin siitä tietenkin pussukan. Saanko esitellä: Maitosuklaa-tilkkupussukka:

Maitosuklaa-pussukka on aika pieni:

• Leveys ylhäältä noin 16 cm 
• Korkeus noin 13,5 cm 
• Pohjan leveys noin 3,5 cm. 

Pussukka avautuu isosti, joten se on Avoin-mallistoa.

Ompelin Maitosuklaa-pussukan nyt joulun alla, ja kuviointi tuntuikin sopivan hyvin juuri tähän vuodenaikaan. Valitsin sille teemaan sopivasti joulahtavasti kuvioidun vuorikankaankin:

Sain muuten Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta muutakin kotiin vietävää, plus oman räikeän joulukankaani takaisin – se ei kelvannut kenellekään, pahus vieköön! Mutta panen sen säästöön ja kokeilen toisella kertaa, olisiko se sittenkin jonkun silmään söpö.

päätä.

Saatat olla eilisen luukun avaamisen jäljiltä uupunut, koska siinä ehdoteltiin siivoamista. Siksi saat uusimmasta luukusta kepeän ja lyhyen vinkin.

Vastaan kysymykseen ”Minkä värisiä ovat moniväriset kankaat?”

Vinkki: Voit itse päättää, minkä värinen monivärinen kankaasi on. Melkein kaikista kankaista pystyy tietenkin löytämään hallitsevimman värin, mutta joskus värejä on niin tasaisesti ja/tai niin monta, että kankaan "väri" on vaikea määrittää. Mikä silloin neuvoksi?

Etsi yksi hallitseva väri tai valitse yksi väri ja päätä, että kangas on sen värinen.

Opin tämän Judy Hooworthin ja Margaret Rolfen kirjasta ”Spectacular Scraps,” jonka perusteella toteutin ensimmäisen onnistuneen scrappy-työni. Kirjan mallit perustuivat kolmio-neliöihin ja periaatteeseen, että työssä on vain kahta väriä – eli kolmio-neliöt olivat kaikki kaksivärisiä.

He kirjoittivat kirjassaan näin:

Mitä enemmän kokeiluja teet ja mitä enemmän yhdistelet eri kankaita, sitä enemmän opit ja sitä varmemmaksi valintasi tulevat. 

Joissain kankaissa on kumpaakin valitsemaasi väriä. Ne ovat erinomainen lisä tilkkutyöhösi! Mikäli kumpaakin väriä on kankaassa yhtä paljon, päätä, kumman värinen kangas on ja kohtele sitä sen värisenä johdonmukaisesti.

Vapaa suomennos Judy Hooworthin ja Margaret Rolfen kirjasta ”Spectacular Scraps - A Simple Approach to Stunning Quilts”

Otin esiin muutamia arvoituksellisen värisiä kankaita. Minkä värisiä ne sinun mielestäsi ovat?

Tula Pinkin yksisarviskangas – pinkki vai vihreä?
Kangasta on luonteva käyttää punaisena, mutta se toimii myös mielenkiintoisena vihreänä.

Arvoituksellisen värinen kangas!
Tästä leikatut pienet tilkut voivat olla vaaleita, punaisia, vihreitä tai jopa sinisiä/turkooseja. Jos käyttäisin kankaan isompana pintana, se olisi väriä ”monivärinen”.

Harmaa, keltainen vai jotain muuta?
Vaikka keltainen väri hyppää esiin pinnasta, niin Alison Glassin kangasta voisi käyttää myös mielenkiintoisena violettina, koska siinä on sekä pinkkiä että vaaleansinistä/-turkoosia.

Toinen Tula Pinkin kangas – varmastikin limenvihreä?
Koska kankaassa on paljon violettiakin, se sopii ryydittämään tilkkupintaa myös luokiteltuna violetiksi.

Päättämisestä tulee etsimättä mieleen päättely. Olen tehnyt päättelytyötä Tyttären puolesta ja pujotellut langanpäät näkymättömiin näistä sukkapareista:

Tytär opetteli kutomaan sukkia ja on valmistanut käden käänteessä jo monta paria! Ihailen hänen innostustaan ja osaamistaan. Osaan itse kyllä kutomisen/neulomisen perusasiat, mutta en ole eläessäni tehnyt kuin yhden sukan. Käsitöissä pääsin huojahdellen läpi sukankudonnasta sillä yhdellä kappaleella, ja äiti kutoi tekeleelleni parin.

Päätän tämänkertaisen joulukalenterijuttuni tähän. Mitä mahtaa huomenna olla luvassa?

kuvaa.

Kahdeksannesta luukusta löytyy kolme vinkkiä liittyen kuvaamiseen.

1. Käytä kameraa sommittelun apuna. 

Tässä kirjoituksessani kerron, miten sommittelen tilkkublokit kännykkäkameran avulla.

Lyhyesti: Järjestelen blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otan kuvan ja katselen pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näyttää olevan väärässä paikassa, vaihdan sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otan uuden kuvan jne.

Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.

 2. Käytä kameraa, kun haluat olla varma kontrastista.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, ettei silmä välttämättä tunnista vaaleus- ja tummuusasteita - sitä voisi nimittäin luulla, että Muistatko-pussukan jokainen keltainen on vaalea väri.

Minä ainakin luulin kauan aikaa, että keltainen on aina vaalea!

Kuvasta näkee selvästi, että yksi keltaisista on erittäin värikylläinen ja siksi keskivärinen - ei vaalea. Värikylläinen keltainen ei riitä kontrastiksi keskivärisen sinisen vierellä.

Koska Plaidish-Quilt-mallissa tarvittiin myös tummuusasteiden tietynlaiset vaihtelut, käytin silloinkin kameran kuvaa apuna varmistaessani, että keskiväriseksi mieltämäni kangas todella on keskivärinen.

(Joillain tekijöillä on käytössä ”Ruby Ruler” tai joku muu punainen, läpinäkyvä pala. Silloin ei tarvitse ottaa kuvaa, vaan riittää, että katsoo punaisen lasin läpi.)

3. Kuvaa valmistuneet tilkkutyösi.

Ota ainakin isommista tilkkuteoksistasi kuva. Varmista myös, että kuvista tulee kunnolliset: vie työsi keskipäivällä ulos kuvattavaksi. Sisätiloissa valo ei tahdo riittää näillä leveysasteilla, paitsi kesäisin.

Pienen tilkkutyön – esimerkiksi pussukan tai kassin – voi kuvata melkein missä tahansa. Kuvasta voi tulla mahtavan kivan näköinen, vaikka pussukasta näppäisi kuvan kadunvarren lehtiroskien päällä, niin kuin tein Hypnoosi-pussukalleni.

Joskus valo tuo hienon efektin työhön – värit eivät ehkä toistu oikein, mutta väliäkö sillä, kun pussukka piirtyy kuvaan hienosti, niin kuin tämä Tviit tviit -pussukkani talvella 2014.

Mutta joka tapauksessa, kuvaa työsi! Niiden kuvia on kiva katsella jälkeenpäin, ja ehkä yllätyt, miten paljon saat aikaan. Nykyisin kännykät ottavat ihan kunnollisia kuvia, eikä digitaalisten kuvien säilyttämiseen kulu yhtään hyllytilaakaan.

karta.

Joulukalenterini viidennessä luukussa on kaksi vinkkiä, jotka ovat samalla varoitus.

1. Karta kankaita, joiden kestävyydestä ei ole takeita.

Vaikka kukaan ei anna sinulle sakkoja, jos valitset tilkkutyöhösi muitakin kuin puuvillakankaita, kankaiden valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Ei kannata esimerkiksi yhdistää mitä vain silkkitilkkuja peittoon, jota aktiivisesti käytetään - tietynlaiset silkkikankaat kestävät paljon puuvillaisia heikommin kulutusta. Itselläni on esimerkiksi ”Ajatus karkaa kesään” -tilkkupeitto, jonka muutamassa blokissa on silkkisiä kolmioita.

Kuvan nuoli osoittaa puhki hiutuneeseen silkkipalaan, ja niitä on peitossa useampia. Minun pitäisi oikeastaan siis paikata peittoa, mutta olen siirtänyt sen vinttivarastoon, sillä olen laiska korjaamaan mitään.

Karta myös kuluneita kankaita. Tilkkupeiton ompeleminen on tuntien tai kymmenien tuntien työ, eikä materiaaleissa kannata pihistellä. Käytettyjä tekstiilejä voi tietenkin hyödyntää (niin kuin jo kerroin joulukalenterini kakkosluukussa), mutta varsinaisiin tilkkupintoihin niistä kannattaa valita vain vahvat osat.

2. Karta vertailua toisiin!

Tilaan australialaista Make Modern -digilehteä, missä ilmestyi Leelian lepotuoli -tyyppinen palsta. Palstanpitäjä Molli Sparkles vastasi kaikenlaisiin lukijakysymyksiin. Yksi kysymys-vastaus jäi erityisesti mieleeni. Kysyjä oli käynyt tilkkutyönäyttelyssä ja mykistynyt tekijöiden taidoista. Hän tiedusteli, miten hän voisi päästä samalle upeustasolle ja voittaa palkintoja.

Molli totesi, että ”Comparison is the thief of joy” eli vertailu varastaa kaiken ilon. Hän kehotti kysyjää miettimään, tekeekö tämä tilkkutöitä sen takia, että haluaa niiden voittavan palkintoja vai sen takia, että nauttii niiden tekemisestä. Palkintoruusuke ei ikinä tee tilkkutyöstä parempaa tai huonompaa: se saa vain muut ihmiset ajattelemaan niin. Eikä muiden mielipiteistä ole väliä!

Ilon kautta siis tilkkutöihinkin! Piristykseksi kuva huhtikuussa ompelemastani Kurkkaus-tilkkupussukasta, johon käytin oikein iloisen värisiä tilkkuja - ja jossa kissan ilmekin on aika iloinen:

Mitä mahtaa paljastua huomisesta luukusta? Sen verran voin kertoa jo etukäteen, että itsenäisyyspäivästä huolimatta kuvassa ei tule olemaan Suomen lippu.

joulu etuajassa?

Muutama päivä sitten ulkona oli sen verran kylmä, että nurmikko oli jäässä eikä litimärkänä. Valoakin oli jonkin verran. Niinpä levitin uusimman, jättiläismäistä lumihiutaletta esittävän tilkkutyöni (ohje: Modern Handcraftin Snowflake Quilt) puutarhaan ja otin pari kuvaa siitä. Värit ovat todellisemman oloiset kuin blogikirjoituksessa, jossa viimeksi kerroin lumihiutaleprojektistani.

Lähikuvasta ehkä näkee, että olen käyttänyt työhön paljon joulukankaitani. Niiden pino on vajunut huomattavasti!

Rakennan paraikaa lumihiutaleelle taustakappaletta – kokoan myös sen joulukankaista. Tavoitteenani on ollut käyttää jouluaiheista varastoani niin paljon kuin mahdollista (ja jättää uudet jouluaiheet myymälään). Muu ompeleminen on viime päivinä jäänyt vähiin, sillä olin koko viime viikonlopun töissä Suomen Kädentaidot -messut -tapahtumassa Tilkkuyhdistyksen messuosastolla, ja sen jälkeen olen tehnyt ja palauttanut kolme harjoitustyötä opintoihini liittyen.

Askartelin yhdistykselle uuden esitteen, jossa näkyy uusi, värikäs logo:

Messuilla tapasin myös veljentyttäreni ja hänen tyttärensä, joka oli askarrellut silkkimassasta (?) näin hauskan kettukoristeen:

Olen itse kolmiulotteisissa jutuissa aivan poropeukalo – en vain pysty ajattelemaan enkä hahmottamaan mitään kolmiulotteisesti. On kiva nähdä esimerkkejä toisenlaisesta osaamisesta, niin kuin tämä.

Ja hei! Joulu taisi tulla etuajassa. Ensiksikin saimme Tilkkuyhdistyksen osastolla houkuteltua 65 uutta jäsentä yhdistykseen. Se on valtava määrä!

Valtava määrä minulle tarttui mukaan myös kangastarviketta. (Melkein nolottaa, mutta ei ihan.)

Onneksi olin töissä melkein koko lauantain ja sunnuntain enkä ehtinyt kuin nopeasti käväistä ostoksilla – muuten olisin varmaan nyt konkurssissa hankintojeni takia!

Mainitsen vielä blogiarvontaani ja sen voittajiin liittyen seuraavaa:

• Olen tavoittanut onnekkaat ja voitostaan onnellisilta vaikuttaneet henkilöt, ja postitan voittopussukat heille heti kun saan aikaiseksi. Tai lähetän Matkahuollon kautta, sillä Posti on edelleen lakossa.
• En kerro oikeaa vastausta, tai siis 24 oikeaa vastausta. Arvonnassahan piti arvata yksi joulukalenterini sanoista (kehotteista / verbeistä), ja muutama kommentoija arvasi oikein. Joulukalenterin idea on kuitenkin, että joka päivä paljastuu joku yllätys, ja jos kerron yhdenkin sanoistani, se ei enää ole yllätys. Sanat paljastuvat kuitenkin joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen yksi kerrallaan. Seuratkaa ihmeessä vinkkipainotteista kalenteriani 1.12.2019 alkaen!

Vilkkilässä on kissoja…

…ja kangaskaapissa kissakankaita. Löysin nimittäin hyvin vähällä etsimisellä yli kolmeakymmentä erilaista kissakangasta omista kaapeistani ja varastoistani. Leikkasin jokaisesta pienen palan:

Kankaiden väritys vaihteli, mutta valitsin mukaan parhaiten sopivat ja sainkin järjestetyksi 30 erilaista tilkkua aika kivasti – kaikki keltaisesta ruskeaan ja turkoosiin sekä tummanpuhuvaan:

Seuraavaksi ompelin palat yhteen, jolloin syntyi tilkkupinta:

Ompelin tilkkupinnalle kehykset. Hifistelin ja lisäsin tilkkupinnan ja kehyskankaan väliin ohuen kerroksen keltaista väriä. Leikkasin kapean, keltaisen kaitaleen, taitoin sen kahtia ja käytin kuin tereenä. En välittänyt, vaikka kulmat eivät joka kohdassa menneet aivan tasan:

Hifistelin myös tikatessani ja otin osaan tikkauksista mukaan metallilankaa keltaisen tikkauslangan lisäksi. HUOM! Vaihdoin koneeseen metallilangan tikkaukseen tarkoitetun neulankin!

Tummaan kehykseen ompelin vain tummalla langalla suorat tikkaukset. Valitsin vaaleamman reunakaitalekankaan. Työ valmistui nopeasti, koska blokit olivat pelkkiä suorakaiteita! Tässä on Vilkkilässä-tilkkuseinävaate, kooltaan 30 cm x 30 cm:

Tikkauskuvio erottuu kuviopuolella vain vaivoin, mutta nurjalla puolella kuvio on aivan selkeä:

Tässä vielä lähikuva valmiista Vilkkilässä-seinävaatteesta:

Montakohan kissaa Vilkkilässä oikein mahtoi olla? Ja oliko niitä monta, vai olivatko ne muutamat vain kovin vikkeläliikkeisiä niin että niitä tuntui olevan joka puolella?

leikkuulattialta ompelupöydälle.

Uusimman, Plaid-ish-projektini kankaat ovat nyt siirtyneet leikkuulattialta ompelupöydälle. Ensin kyllä meni tovi polvillaan, kun leikkasin paloja:

Ja tutkailin tummuusasteita:

Ja leikkasin lisää paloja:

Lopulta, muutamana päivänä aherrettuani, sain KAIKKI palat leikatuksi. Joitain paloja leikkasin jopa vahingossa ja innostuksissani jokusen ylimääräisen.

Projektini nimi on Plaid-ish ja se perustuu @kitchentablequilting'in tekemään, ilmaiseen ohjeeseen. Ohjeessa on kiinnostavaa se, ettei siinä anneta väritysohjeita, vaan tummuusohjeet. Pääsin siis valitsemaan värit itse, mutta minulla oli silti tukenani ohje. Mielenkiintoinen projekti!

Valmiissa Plaid-ish-tilkkutyössä on siis parhaimmillaan tietynlainen ruutukuvio, plaid, ja se tulee näkyviin juuri tummuusasteiden vaihtelun ansiosta. Plaid-sanalle löysin esimerkiksi englanninkielisen määrittelyn ”villainen kangas, jossa on tartan-kuviointi”.

Tartan-kuvioinnista löytyi puolestaan selitys, joka kuuluu suomeksi suunnilleen näin: ”plaid-kuvioinen, skotlantilaista alkuperää oleva tekstiili, jossa on vaihtelevan levyisiä ja värisiä raitoja ja jonka kuviointi yleensä edustaa tiettyä klaania”. Hmmm, kaksi sanaa selitetään toistensa avulla!

Internet-haulla löytyviä suomenkielisiä vastineita plaid-sanalle ovat hartialiina, ruudullinen ja skottiruutuinen.

Takaisin skottiruutuiseen projektiini. Näytinkin jo pari harjoittelublokkia, joiden keskineliöiden tummuuteen en ollut täysin tyytyväinen. Kun asettelin ne parin vaalean blokin kanssa riviin, keskineliöiden mahdollista väripuutosta ei enää edes huomannut:

Jotta pääsisin tutkailemaan, muodostuuko blokeistani todellakin se tavoiteltu skottiruutuefekti, ompelin myös pari tummanpuhuvaa blokkia. Ladoin valmiita paloja kiireesti lattialle. Olin toiveikas, sillä erityisesti tummat blokit näyttivät silityslaudalla herkullisilta.

Kyllä! Ruutukuvio näyttäisi tulevan esiin selkeänä kuin mikä!

Koska minulla on kaikki palat leikattuina ja koska yhden blokin ompelemiseen ei kovin monta minuuttia kulu, tämä projekti saattaa valmistua miltei ennätysajassa. Olen projektistani erityisen innostunut, koska raaskin käyttää siihen todella kauniita ja uusimpiakin kankaitani. Toistaiseksi myös valitsemani väriskaala eli violetti, turkoosi ja oranssi näyttäisi toimivan.