Näytetään tekstit, joissa on tunniste kankaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kankaat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. elokuuta 2019

kaksi kertaa neljä.

Uusin projektini olkoon vinkkinä aloittelevalle tilkkuilijalle tai kaitalepakettiin sopivan blokkimallin etsijälle! Film in the Fridge -blogin “Two by Four” -blokkiohje on erinomainen!

Tekijä on virittänyt alkuperäisen ohjeen Fat Quarter -palan koon mukaan, mutta se toimii hyvin myös valmiskaitaleilla. Minä käytin Valori Wellsin ”Marmalade” -kaitalepakkausta (”Jelly Roll”), jonka kaitaleet ovat 2,5 tuuman levyisiä. Blokin mittasuhteet ovat edelleen hyvät, eikä ylimääräistä haaskuupalaa synny juuri lainkaan.

Blokkiin voi siis hyödyntää valmiita kaitaleita, ja 40 kaitaleen pakkauksesta voi ommella 40 blokkia. Kahdesta kaitalepakkauksesta saa jo reilun kokoisen tilkkupeiton, eikä silloin tarvitse itse leikata kaitaleita lainkaan!

Käytin valmiskaitalepakkauksen lisäksi itse leikkaamiani kaitaleita, jotka eivät kaikki olleet ihanteellisen mittaisia. Paikkailin puutteita eri kankailla:


Ylemmissä blokeissa on jatkopalat, ja alemmissa blokeissa on kolmea tai neljää eri kangasta eikä vain kahta.

Blokkien leikkaamisesta jäävät suikaleet ovat todella kapeita:


Ompelin pari jäännössuikaletta aina yhteen ja yhdistin ne muilla jäännöspaloilla. Leveämpi pala vasemmassa reunassa on itse leikkaamistani kaitaleista.

Blokki on nopeatekoinen: valmistin melkein 80 blokkia noin viidessä päivässä ja ehdin tehdä paljon muutakin kuin leikata ja ommella.

Tilkkuilo jätti edelliseen postaukseeni kommentin: ”Moni aloittelija voi innostua, kun huomaa että ei tarvitse osata mitään ihmeellistä”.

Totisesti! Blokin valmistamisessa vaativinta on sen puolikkaiden leikkaaminen oikeaan kokoon (hairahduin itse muutaman kerran leikkaamaan liian kapeita paloja) ja puolikkaiden ompeleminen yhteen ensinnäkin oikeassa järjestyksessä (jos haluaa, että tumma palkki on aina vasemmassa yläkulmassa) ja niin, että saumat osuvat kohdakkain.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

kokeiluja.

Olen päällystänyt keittiön tuolit jo kahteen kertaan, ja nyt koitti kolmannen kerroksen aika, sillä edelliset päälliset olivat paikoitellen puhki.

Päätin valita kankaan Eurokankaan valikoimasta, sillä en halunnut tutkia tilauskangastilkkuja ja sitten odottaa tuotetta ties miten pitkään. Canvas-kankaissa kivat kuviot olivat joko liian samanlaisia kuin edelliset, epäsopivan värisiä tai kuvioiltaan sellaisia, etten haluaisi istua niiden päälle. Marimekon pakkakankailta löytyi sopivan oloinen, jota ostin kokeeksi kahteen tuoliin. On niin vaikea kuvitella, miltä kangas näyttää istuimena!

No, ei tarvitse kuvitella, vaan voi katsoa. Tällaiselta näyttää Siirtolapuutarha-kankaan jättikuosi istuimena:


Jaoin kuvan myös Instagram-tililläni ja sain siihen melkein ennätysmäärän kommentteja. Ilmeisesti onnistuin valitsemaan kuosin niin, että päällystystyöni näyttää paremmalta kuin se onkaan!

Päälliset kelpasivat hyvin myös Miehelle. Hän totesi jopa, että tuolille on helppo tähdätä ahteri, kun siinä on maalitaulua muistuttava kuviokin valmiina. Kokeilu onnistui niin, että hain tänään lisää kangasta ja päällystän loputkin tuolit.

Toinen kokeiluni liittyi edellisessä postauksessa mainitsemaani loppuvuoden toiveeseen/tavoitteeseen eli kaitalepakettien käyttämiseen. Ajattelin kokeilla mallia Two by Four, johon löytyy ohje Film in the Fridge -blogista. Hän käytti kolmen tuuman kaitaleita, koska se on yksi fat quarter -kokoisen kangaspalan ihannemitoista, mutta minulla on 2,5 tuuman kaitalepaketti, joten poikkean ohjeesta niiltä osin.

Kokeilublokkini on vasemmalla. Oikeanpuoleiseen blokkiin käytinkin sitten jo yhtä keväällä ostamani Valori Wellsin kaitalepaketin kuosia.


Minulla oli hetkessä valmiina 11 blokkia!


Olisi ollut 12 blokkia valmiina, mutta hitsit, tein yhden väärän leikkauksen ja jouduin paikkaushommiin. Paikattu blokki on tuo violetti-tumma-turkoosi oikeassa reunassa alempana.


Tekaisin siis koko joukon blokkeja miltei ennätysajassa. Mieskin kysyi, eikö tämä ole aika yksinkertainen malli monenlaisissa mehuissa keitetylle tilkkutyöläiselle. Totta kai on!

Selitin hänelle, että koetan aina valmiiksi leikatuista kankaista tehdä sellaisia blokkeja, joita tehdessä syntyy erittäin vähän hukkapalaa. Tähän hän totesi, ettei harrastukseni ole niin pääomavaltainen, että minun olisi PAKKO sillä tavalla säästää.

Hän ei aavista, millaiset summat rahaa olen sijoittanut kangasvarastooni. Hyvä niin!

Kokeiluista puheen ollen, Kissa kokeili uuden Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoni viihtyisyyttä.


Se totesi peiton oikein viihtyisäksi. Kissa arvostaa tilkkupeittojani ehkä eniten koko perheessä!

Kesälomamatkalla Tanskassa liikuimme paljon pyörällä ja pysyttelimme Kööpenhaminassa. Näin sentään pari kangaskauppaa, joista toiseen poikkesin. Siellä ei myyty ollenkaan käsityöpuuvilloja! Jouduinkin toteamaan vaatetuskangasvalikoiman äärellä, että ”voi kun osais ommella!” En tunnu osaavan enää tehdä minkäänlaista vaatekappaletta! Tosin myönnän, etten ole pahemmin yrittänytkään viime aikoina.

No, käsityöpuuvillattomasta kangaskaupasta löysin sentään jotain kivaa:


Järkevän värisiä ja pituisia vetoketjua, hyvälaatuista ompelulankaa ja muutaman rullan tikkauslankaa. Kaksi langoista on hauskoja vaihtuvavärisiä! Täytyy varmaan surauttaa sopiva tilkkupinta, että pääsen koeompelemaan näitä uusia lankoja.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

yksisarvisia ja Käpylä-blokkeja.

Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet.


Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla.

1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on.

2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut.

Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin.


En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli!

Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. Blokki sopii toki muihinkin isokuvioisiin kankaisiin!

Tässä yksisarvisneliöt näkyvät hyvin. Satuolennot kirmaavat tilkkupinnan poikki:


Nyt sain kuviini häivähdyksen tilkkupinnan todellista värikkyyttä!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

rakennan taustakappaletta.

Kaapissa on taiteltuna pari tilkkupintaa, joista ajattelin vielä valmistaa tilkkupeitot. Niiltä vain puuttuu taustakappaleet!

Yksi taitoksilla olevista on tämä Scrap Crazy -mallineella tekemistäni blokeista ompelemani tilkkupinta, josta taisin näyttää jo talvella otettuja kuvia. Kuvissa blokkien syvät värit eivät tulleet näkyviin, mutta kevätaurinko herätti tilkkupintani eloon!


Ompelin tilkkublokit kauniista, syvän värisistä ja YKSIvärisistä kankaista, joita ostin kokonaisen pinon jo Imatran tilkkupäiviltä. Niiden lisäksi käytin Valori Wellsin suunittelemia kuviokuoseja, joita ostin pinon vasta viime syyskuussa. Yhtä pinoa siis hillosin, toisen sain avatuksi melkein saman tien.

Käytin blokkeihin myös joitain jäännöstilkkujani (scraps), mutta en kovin monta. Minun tilkkuni ovat nimittäin aika pieniä, kuten tästä blogikirjoituksestanikin voi todeta. Takaisin taustakappaleaiheeseen.

Olen ostanut muutamaakin kangasta varastoon sen verran, että saisin niistä taustakappaleet lisäämättä toisia kankaita mukaan, mutta ainakin jotkut ostokseni ovat sittenkin olleet liian kitsaita. Toisaalta tykkään taustakappaleista, joissa on mukava juju.

Koska tässä tilkkupinnassa on paljon keskivärisiä ja tummia kankaita ja aika vähän vaaleita, valitsin taustaan värikylläisen kankaan. Se ei yksinään aivan riitä, joten valitsin muutamia varsinaisen tilkkupinnan kankaita ryydittämään taustaa.


Päätin leikata ja ommella ainakin yhden neliöjonon, ja värit tulevat tähän järjestykseen:


Koska on ollut hellettä ja kaikenlaista kesätekemistä ja juhannuskin vielä, taustakappale ei ole edennyt tämän pidemmälle. Palaankin vielä tilkkupintaan. Tässä siitä hiukan lähempää otettu kuva:


Ihmettelette kenties, miksi tilkkupinta näyttää niin muhkuraiselta.

Levitin pinnan toukokuiselle, ylipitkäksi ennättäneelle ruohikolle. Emme nimittäin olleet hennoneet leikata ruohoa, koska se kukki näin somasti:


Meillä ei siis vihata voikukkia. Toukokuussa voikukan kukinnot ovat söpöt. Myöhemmin saatan niitä kitkeä, mutta en välttämättä nurmikosta. Sen taistelun nimittäin häviäisin varmasti. On parempi, että olemme opetelleet tykkäämään voikukista!

perjantai 17. toukokuuta 2019

irrallisia huomioita.

Tartuin vihdoin toimeen ja rupesin ompelemaan takakappaletta Boy’s Nonsense -blokeista kokoamalleni tilkkupinnalle. Jostain syystä olin ommellut enemmän blokkeja kuin päätin käyttää varsinaiseen pintaan, joten ensimmäiseksi ompelin muutaman blokin yhteen ja kehystin ne.


Takakappale on tästä kyllä edistynyt, mutta siitä ei ole muita kuvia.

Kävin tuhannennen kerran läpi jäännöspalavarastojani ja jaottelin palat muutamaan kategoriaan, joista yksi oli ”vähintään 4 cm leveä,” koska olin leikkaamassa 4 cm x 4 cm paloja pieniin neliöihini. Niin pieniä ovat minun jäännöspalani, että tuota pienempiäkin löytyi vaikka millä mitalla.

Otin mittavan minitilkkupinon ja rupesin ompelemaan paloja yhteen. Täydensin näin syntyneitä tilkkusilppupintoja vähän isommilla tilkuilla, ja niin minulla oli taas parin, kolmen tilkkupussukan aihiot aika pitkällä.


Muut tilkkuilijat varmaan luokittelevat minun jäännöspalojeni tyyppiset tilkut roskiksi, ja myönnän: olisi normaalimpaa kerätä hieman isompia jäännöspaloja eikä tällaisia minejä. Jotenkin vain pienenpienistä paloista tulee erittäin kiinnostavia pintoja.

Minulla oli tilaisuus tutustua jonkun kiltakaverini – todennäköisesti Kikin – jäännöspaloihin, kun päivystin Syyringin messuosastolla Kässäfestarit-tapahtumassa. Tilkkuja oli messukävijöitä varten, he olisivat voineet kokeilla ommella niistä jotain - mutta huomasin, että ständiläiset olivat huomattavasti kiinnostuneempia tilkkulaatikosta. Ainakin minä olin! Toisten tilkut ovat maailman mielenkiintoisimpia!

En osannut odottaa, että Kässäfestarit-tapahtumassa olisi tarjolla kankaita, mutta onneksi oli. Taas löysin täytettä vajuneisiin varastoihini. (Eivät ne juuri ole vajuneet, koska ompelen enimmäkseen tilkkusilpuista.)


Vielä yksi irrallinen huomio.

Olin Miehen kanssa menossa nukkumaan ja selitin hänelle jotain jostain poikkeuksellisesta tapahtumasta ”kun olin juuri tullut ompeluhuoneeseen”. En muista tarkkaan mitä se oli, mutta Mies esitti aiheellisen kysymyksen: ”Nukunko mä ompeluhuoneessa?”

Sitä voi miettiä.

perjantai 3. toukokuuta 2019

idea isokuvioisille kankaille.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, kohdalleni mätkähti onnea niin paljon, että saatoin ostaa pinon Tula Pinkin suunnittelemia Pinkerville-sarjan kangasfättäreitä. Sarjan erityisin ja ehkä hienoin kuosi esittää yksisarvisia, ja pinossa oli kolmea eri sävyistä kangasta sitä kuosia.

Ongelma – Yksisarvinen on painettu kankaaseen isona, joten tavanomaiset tilkkublokkimallit pilkkoisivat sen pahasti. Mikä neuvoksi? Edes ”Neliö ja sen varjo” -blokin isoin neliö ei ollut tarpeeksi iso.

Ratkaisu – En edes yrittänyt sovittaa yksisarvista tilkkublokin osaksi, vaan päätin leikata kankaasta neliön, jota kohtelisin kuin se olisi oma tilkkublokkinsa. Tilkkupinnasta suurin osa olisi blokkeja, mutta siellä täällä olisi blokin sijaan pelkkä kangasneliö. Suunnilleen näin:


Paitsi ettei yksisarvisneliöitä ole kuin muutama. Niitä ei riitä aivan joka toiseksi tilkkupintaan. Ne täytyy asetella pintaan harvakseltaan, vähän tähän tapaan:


Toisaalta yksisarvisneliöitä tosiaankin on, eli tilkkupinta ei lopullisessa muodossaan tule näyttämään ihan tällaiseltakaan:


Kyselin jo Instagram-kanavassani nimiehdotusta kehittämälleni blokille – neljä neliötä, joiden välissä on ohut välikaitale ja joiden sisällä on toinen neliö. Ehdottakaa tekin tälle nimeä! Tai ehkä joku on jo keksinyt blokkini (varmasti onkin) ja antanut sille nimen, jolloin voitte valistaa minua.

Kysymys kuuluu siis: Mikä voisi olla uuden blokkini nimi?

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

pieniä neliöitä.

Kerroin helmikuussa, että ystävällinen ja antelias Instagram-kontaktini Sigrid lähetti minulle karkkilaatikollisen pieniä neliötilkkuja. Tutkin niitä lähemmin ja huomasin, että suurin osa oli maanläheisiä värejä. Aika vierasta maailmaa minulle, mutta päätin silti astua mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Jouduin kauan miettimään, mitä tekisin hänen tilkuistaan. Ne olivat noin 5 cm x 5 cm tai noin kahden tuuman neliöitä – en ole aivan varma, kumpia. Käytän omaan pikkuneliöprojektiini 4 cm x 4 cm neliöitä, joten joutuisin trimmaamaan hänen neliöitään aika paljon. Siksi halusin löytää projektin, johon voisin käyttää juuri tuon kokoisia tilkkuja.

Lopulta löysin idean – ompelisin neljän neliön blokkeja, joiden kahteen kulmaan lisäisin pienen värikolmion:


Sain tämän idean Kaffe Fassettin Moody Blues -mallista. Hän on käyttänyt aika tavalla isompia neliöitä, mutta toisaalta kirjan ohje oli luvattoman monimutkainen! Onkohan tekijä todella toteuttanut blokit niin työläästi?!


Järjestelin Sigridin neliöt pinoiksi, jotta voin aina ottaa kaksi ja kaksi. Niitä riittää ja riittää, ja hyvänen aika, miten monenlaisia ruskea-vihreitä tai maanläheisen värisiä kankaita onkaan olemassa!


Olen nyt ommellut muutaman kymmentä neljän neliön blokkia ja muutamaan niistä olen tehnyt vaaleanpunaisesta tai pinkistä kulmat. Valmiista blokkikokonaisuudesta tulee tämän näköinen:


Blokissani on hauskaa se, että se näyttää (luullakseni) paljon vaikeammalta ommella kuin se oikeasti on. (Tietenkin Kaffe Fassettin kirjan ohjeella ommellen tämä onkin tosi työläs blokki!)

Lopulta minulla oli kolme valmista blokkikokonaisuutta ja yksi, jota en ollut vielä ommellut kokoon:


Työläintä projektissani on löytää sopivan pinkkejä kankaita pieniin kulmaneliöihin ja sitten neliöiden leikkaaminen. Taidan tehdä näistä blokeista suosiolla vain laukun, en tilkkupeittoa!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

kangas- ja muutakin onnea.

On onni, että minulla on a) kivoja työkavereita ja b) sopiva harrastus. Kiva työkaverini Päivi oli lomamatkalla, mutta hän muisti minut ja tilkkuharrastukseni nähdessään hauskat kangasnyytit. Sain siis tuliaisia! Kiitos, Päivi! Söpöt kankaat!


Olen hiljattain onnekkaasti saanut toisenkin lahjoituksen – Instagram-kaverini Sigrid lähetti minulle laatikollisen 5 cm x 5 cm kangasneliöitä, joista ompelin äskettäin kivan 16-patch-blokin:


Mielessäni on malli, jossa on näitä 16-patch-blokkeja sopivasti tumma-vaaleilla kolmio-neliöillä ryyditettynä. Minulla ei tietenkään ole siihen kaavaa, joten joudun tekemään omia laskelmia ja kokeiluja. Voi kestää hetken!

Onnekasta on myös, että minulla on hyvä suhde Töölön Tilkkupajaan, missä Soile paitsi tikkaa tilkkupeitoistani kauniit, myös tilaa upeita kankaita myyntiin. Ostin viikolla esimerkiksi tämän Tula Pinkin Pinkerville-nyytin. Onnenpotku, että juuri minä ehdin lunastaa paketin!


Tällä kertaa en hillonnut ihanaa pinoa vuosiksi kaappiin (niin kuin tein yhdellekin kauniille nipulle yksivärisiä kankaita), vaan avasin sen melkein heti ja aloin siksakata paloja esipesua varten.


Ensimmäiset kankaat on jo pesty ja kuivattukin. Voisin ruveta vaikka heti tekemään näitä jotain hurmaavaa! Sen sijaan taidan tehdä välillä yhden jäännöspalapussukan.


Pussukkapintoihin löytyi juuri sopivan värinen, vaaleanpunainen vetoketjukin. Taas kiitokset Töölön Tilkkupajan Soilelle!


Kukkablokkiprojektista on jäänyt yli keltaisia, punaisia ja vaaleita tilkkuja. Leikkasin pienimmistä jäännöspaloista 4 cm x 4 cm neliöitä, joista kokosin neljän neliön blokkeja. (Käytin toki myös aiempiakin jäännöstilkkuja.)


Minulla on neljän neliön blokkeja koossa nyt 704 kappaletta. (Tiedän tarkan tilanteen, sillä siirrän blokit aina sadan valmiin erissä pusseihin. Pusseja on seitsemän ja niiden ulkopuolelle jäi neljä blokkia.

Tunnen itseni onnekkaaksi myös, koska meillä on kissa, joka osaa arvostaa ompelemaani tilkkupeittoa.


("Sakke" arvostaa varmaan myös peiton alla olevia, lämpimiä jalkoja sekä kättäni, joka aina välillä kurottaa rapsuttamaan päätä, leukaa tai massua.)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

tilkkupäivät.

Suomalaiselle tilkkuharrastajalle räätälöidyt tilkkupäivät – tänä vuonna nimeltään Tilkkukampus – pidettiin viime viikonloppuna 16.-17.3.2019. Tapahtuma oli mahtava!

Päällimmäisenä jäi tietenkin mieleen vuosikokouksen luja luottamus: tulin valituksi uudelle kaudelle Tilkkuyhdistyksen hallitukseen ilman äänestystä. Kiitos kaikille minua kannattaneille!

Hauskinta oli jutella muiden harrastajien kanssa! Miehitin Tilkkuyhdistyksen myyntipöytää ja siinä sain vaihtaa kampuslaisten kanssa sanan jos toisenkin. Kivaa oli myös tapaaminen yhden Instagram-ystäväni kanssa IRL (in real life).

Riensin viikonlopun aikana tapaamisesta ja tehtävästä toiseen, mutta ehdin sentään kangaskaupoille. Tässä järkevät hankintani:


Koska olin tilkkupäivillä töissä, en voinut osallistua kursseille. Opin kuitenkin yhden uuden asian non-stop-pajassa. Kävin nopeasti opiskelemassa japanilaisittain taiteltujen kangaskukkasten valmistamista Ritva Klenbergin johdolla. Tykkäsin!

Olin vähän kiireinen, joten viimeistely on, mitä sattuu, mutta oivalsin periaatteen. Kuvassa neilikan kaavat ja malli:


Valitsin alempaan osaan vähän turhan paksun kankaan, joten neilikkani on hiukan kolmiulotteisempi kuin haluaisin sen olevan:


Ensi vuonna tilkkupäivät ovatkin melkein omilla huudeilla eli Järvenpäässä. Tavataanko siellä?!

lauantai 2. maaliskuuta 2019

keskeneräinen on edistynyt!

Innostuin elokuussa 2018 ompelemaan raidallisia hirsimökkiblokkeja. Olipa hauska lukea kirjoitukseni, koska siinä kerroin kärsiväni kuumuudesta! Hellepäivät olivat ehtineet unohtua jo ajat sitten. Lopetin kirjoituksen myös erityisen hauskasti: ” Koska blokit ovat niinkin isoja, mahtaako tämä tilkkupeitto valmistua nopeasti?”

Selkäkeikkanaurua!

Ei tietenkään valmistunut nopeasti, vaan vasta toissa viikolla ompelin sille taustakappaleen – johon siihenkin hankin kankaat syyskuussa. Soile tikkasi sitten peiton Malachite-nimisellä tikkauskuviolla Töölön Tilkkupajassa.


Sain valmiiksi tikatun peiton mukaani noin viikko sitten ja ehdin juuri ja juuri tuoda sen valoisaan aikaan kotipihalle kuvattavaksi.

Tikkauskuvio hieman lähempää:


Sain vinkkejä kanttauskankaan valintaan: erivärisistä tilkuista koottu; valkoinen; harmaa. Minulla olisi myös ollut musta-valko-raidallista kangasta, jota ostin nimenomaan reunakantiksi. Näistä valkoinen tuntuikin tosi sopivalta, ja ehdin jo leikata, ommella ja silittää valkoisen reunakaitaleen valmiiksi.

Onneksi en ehtinyt ommella sitä peittoon vielä - tulin nimittäin ajatelleeksi, että tilkkupeitto tulee oikeaan käyttöön. Tiedän, että saaja käyttää sitä joka päivä ja pesee sitä aika ajoin. Valkoinen reunakantti alkoi tuntua sellaiseen käyttötapaan liian aralta, joten leikkasin peittoon uuden, vaaleanharmaan kantin.

Tilkkupeitto on kohta valmis! Ei valmistunut nopeasti, mutta valmistuu kuitenkin.

Kanttaaminen sai odottaa tänään, kun menin käymään Vanhassa Satamassa Kädentaidot-messuilla. Täydensin siellä tilkkukangasvarastojani, vaikka ne eivät osoitakaan hupenemisen merkkejä. Kauniita kankaita ei vain voi vastustaa!


Tällä kertaa ostin myös yksivärisiä kankaita! Osaankohan edes käyttää niitä mihinkään..?

torstai 28. helmikuuta 2019

vähän erinäköinen pussukka.

Joskus saan sellaisen tilaustyön, että ihan innostun! Niin kuin nyt.

Kaveri kysyi aika varovasti, miten mahtaisi voida korjata sellaiset kivat vetoketjupussukat, joista vetoketjut ovat menneet rikki – ja taitaa niissä olla vähän jotain muutakin vikaa. Niissä vain olisi pinnassa niin kivat kuvat.

Vastasin yhtä lailla varovasti, että hänen kannattaisi tuoda pussukat näytille, jotta voisin katsoa, onko mitään tehtävissä. Sanoin myös, että toimitusaikani ovat aivan kamalat. Ei kuulemma haitannut.

Nyt ihmettelen, että alle kahdessa kuukaudessa sain toimeksi jotain. Purin nimittäin yhden pussukoista osiinsa, pesin toisen kuvapinnan nähdäkseni, kestäisikö se pesua (kesti) ja rakensin sitten sen ympärille loput tilkkupussukasta. Tässä se on valmiina: Annie-vetoketjupussukka:


Valitsin koirankuvaa täydentävät kankaat huolellisesti niin, etteivät koiraosuuden värit näyttäisi sameilta. Siksi pussukan väritys on aika erilainen kuin monessa muussa (lue: missään muussa) tilkkupussukassani.

Tyttären mielestä pussukasta tuli tältä puolelta "vintagetyylikäs".

Nimensä pussukka sai vaihto-oppilasperheeni koiralta. Voin olla väärässä, mutta minusta pussukan kuvassa on bostoninterrieri. Amerikkalaisperheessäni oli sellainen koira, ja sen nimi oli Annie. Ajattelin myös nimeä Boston, mutta se tuntui vielä ulkomaankielisemmältä.

Koska minulla oli vain yksi pesty koirankuva, tein pussukalle toisen puolen tilkuista, joiden värit toki valitsin koirankuvaa komppaaviksi. Tämä puoli (joka ei todellakaan ole "vintagetyylikäs") näyttää enemmän minun tekemältäni.


Annie-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Löysin varastoistani juuri sopivan sävyisen vihreän vuorikankaaksi.


Pussukassa on myös sisätasku, johon muistin ommella Tilkunviilaaja-merkin. Taskukappaleen sisäpuoli on samaa kangasta kuin vetoketjun päättävä läpykkä ja pussukan kiinnipitolenkit. Kuvassa siitä näkyy vain aavistus.


Vielä yksi kuva, josta tulikin mieleeni -


Että olikin vaikea toteuttaa tähän tikkauksia! Aloitin toisesta pussukkakappaleesta. Siinä oli paljon moninkertaisia saumanvaroja, joten päätin lasketella siihen harvakseltaan muurahaisenpolkua. Jostain syystä tikkaus ei tahtonut onnistua kunnolla, vaan kone teki hyppytikkejä ja katkoi lankaa.

Nilkuttaen ommellen sain kappaleen tikatuksi ja siirryin koiran pariin. Olin päättänyt kohdella koiraa kuin applikaatiota ja jättää sen tikkaamatta – toteuttaisin sille vain ääriviivan ja kaikki tikkaus olisi koiran ulkopuolella. Sain ommelluksi koiran ääriviivan, mutta kun aloin tehdä muurahaisenpolkua sen ulkopuolelle, mikään ei enää onnistunut. Vaihdoin lankaa. Vaihdoin neulaa. Vaihdoin neulan uudelleen. Vaihdoin alalangan. Alkoi tulla hiki.

Lopulta avasin puolakotelon. Siellä oli siistiä, mutta kun otin koteloa esiin, se lähti sieltä jotenkin oudon helposti. Putsailin muutamat nöyhdät ja asettelin kotelon huolellisesti takaisin. Puola ja langat paikoilleen ja uusi yritys.

Huh sentään! Vihdoin alkoi kone toimia normaaliin tapaan. Ilmeisesti puolakotelossa oli ollut jotain rempallaan. Laskettelin huolettomat muurahaisenpolut, korostin tikkauksilla kappaleessa olleita ylimääräisiä läikkiä sekä tikkasin tiheämmin niihin kohtiin, jotka olivat päässeet hiukan kulumaan.

Kaiken kaikkiaan: koirankuvan pelastusoperaatio onnistui. Annie-tilkkupussukka on valmiina käyttöön! Ja mikä hauskinta, minulla on vielä kolme koirankuvaa uusiin tilkkupussukoihin käytettäviksi.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

innoittaja.

Mikä innoitti minut tilkkutöiden pariin? Mikäpä muukaan kuin valmiiden, kauniiden tilkkutöiden kuvat! Esimerkin voima!

Muistan myös, kun olin Miehen kanssa etsimässä meille uutta kotia noin vuonna 1993. Kävimme lukuisissa asuntoesittelyissä, joista yhdessä näin tilkkuharrastajan (tai ehkä jopa –ammattilaisen) työtilan. Hänellä oli näyttävät pinot erivärisiä kankaita hyllyssä ja työn alla oli kivan näköinen, kettua esittävä tilkkutyö. Olin ihan että voi juku, olisipa minullakin!

Voisi sanoa, että erivärisiä kangaspinoja ja –nyyttejä löytyy nykyään meiltäkin kotoa.






No sitten henkilöinnoittajiani? Mainitsen tässä nimeltä vain kolme, vaikka kaikki tilkkuystäväni innoittavat minua kukin omalla tavallaan!

Angela Walters, koska hän on niin myönteinen ja kannustava meille kaikille. Hän ei toimi poliisina, vaan rohkaisee tekemään ("Close enough is good enough".) Olen saanut häneltä Instagramissa kommentinkin.

Angelan verkkosivuston nimi "Quilting Is My Therapy" kävisi minullekin, vaikka en pidä konetikkausta terapeuttisena. Kankaiden ja värien valitseminen sekä tilkkutöiden kokoaminen on minulle se tärkein osuus, ja tikkaus on joko välttämätön tai ulkoistettava työvaihe.

Timna Tarr on tehnyt super-superhienoja tilkkutöitä, joita ihailen. Kaikki pallot ilmassa oli toisinto hänen tekemästään työstä. Nyttemmin hän on tehnyt esittäviä tilkkutyöitä, jotka ovat upeita! Katso pari esimerkkiä hänen www-galleriassaan.

Sellaisia en ajatellut ruveta tekemään ainakaan vielä.

Sarah Cooper tekee käsitöitä koko ajan ja lisäksi pelastaa kulkukissoja ja –koiria. Hänestä saa käsityksen tutustumalla hänen Instagram-tiliinsä. Hän sisustaa kotiaan kauniisti ja koko minua suunnattomasti motivoiva Instagram-elämäni alkoi hänen suunnittelemansa On the Bubble Quilt -mallin parissa.

Olisipa kiva kuulla, kuka on toiminut teille innoittajana, blogini lukijat! Kertokaa se kommentissa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails