Tilkunviilaaja

Ompelin söpön tilkkupeiton, johon käytin lähes yksinomaan nättejä kankaita. Aloitin projektin kesäkuun puolivälissä, ja nyt olen ottanut valmistujaiskuvatkin tästä Chartres-tilkkupeitosta. Teitä ehkä kiinnostaa, miksi peittoni sai juuri nimen Chartres. Pohdin kyllä hetken, että olisin keksinyt nimen, joka olisi perustunut peiton innoittaneeseen teokseen. Soilen ompelema ihana esikuvapeitto on nimeltään Erica, ja olisihan siihen voinut viitata. En kuitenkaan keksinyt oikein mitään inspiroitunutta. Olin jo antamassa tälle nimen Entten tentten, joka sentään olisi alkanut samalla alkukirjaimella, kun huomasin yhdeksän neliön blokkien tuovan mieleen katedraalin ikkunat. Teimme perheen ja ystäväpariskunnan kanssa Ranskan-matkan kesällä 2023, ja sinä aikana näimme yhden jos toisenkin katedraalin. Chartresissa yövyimme peräti katedraalin naapurissa. Löysin kuvan, jossa lasimaalaukset hohtavat, ja Chartres-tilkkupeiton keskiosassa on sentään hieman samaa näköä, eikö vain? Satuimme olemaan...

Tänään pääsette terveellisyyden pariin, sillä Terveellistä-tilkkupeiton pinnassa on ukonhattuja muistuttavia mielikuvituskukkia. Ukonhattu-uutehan oli joskus 1970-luvulla kovassa huudossa estämään flunssaa tai lievittämään sen oireita. Terveellistä ei ole lempityöni, vaikka moni asia siinä onnistui. Ensiksi tietenkin onnistuin käyttämään muutamia niistä harmaista pyörylöistä, jotka jäivät yli Jälkiviisautta-tilkkupeitosta.   Olen myös aika tyytyväinen kukkaseen, jonka suunnittelin ihan itse. Voit tutustua kukkablokkien kehittymiseen tammikuisessa kirjoituksessani, jolle annoin nimeksi noidankehä. Kolmas onnistuminen oli se, että maltoin lopultakin ottaa käyttöön batiikkikaitalepakkauksen, joka oli virunut hyllylläni monta vuotta. Vielä onnistuin löytämään yllättävän kivan kankaan kolmioihin, jotka täydentävät raidallisten blokkien välit niin että peitto on suorakaiteen muotoinen. Onnittelen itseäni vielä siitäkin, että tosiaan tajusin käydä ostamassa sopivan kankaan enkä tavalli...

Nyt näette jotakin yllättävää: tilkkupeiton, joka näyttää jonkun muun kuin minun tekemältäni. Saanko esitellä: Todistaja. Palaan vielä  Todistaja-tilkkupeiton alkuhetkiin. Tarkastelin jossain vaiheessa Pimeyden ja valon välissä -projektista yli jääneitä, lukuisia four-patchejä ja päätin jatkaa niitä kulmapaloilla. Aloitin varastoistani löytyvillä kankailla. Ompelemani blokit näyttivät kuitenkin sekavilta, ja olin hetken ymmälläni. Tässä kuvassa vielä ihastelin kivaa täydennyskangasta, mutta kirjavammat 4-patch-neliöt eivät sitten näyttäneetkään yhtä hyviltä monivärisine nurkkineen. Koska varastossani on maailman vähiten yksivärisehköjä kankaita, en löytänyt ratkaisua sieltä. Keksin kuitenkin lähteä kangasostoksille! Mikäs sen mukavampaa! Muutama aiempi projekti on saanut minut ostamaan Grunge-sarjan kankaita esimerkiksi välikaitaleiksi. Olen ihaillut sitä, että ne näyttävät yksivärisiltä, mutta sävykkäiltä. Koska Tilkkunen tarjoaa loistavan valikoiman Grunge-kankaita, päätin ...

Huh, vihdoinkin näen, että Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoprojektin seurauksena syntyneiden ylijäämäneliöiden, -blokkien ja -palojen loppu häämöttää. Sain nimittäin valmiiksi tilkkupinnan ylijäämäblokeista, joita täydensin varta vasten Tilkkunen-myymälästä hankkimillani Grunge-kankailla. En tervehdi tätä tilkkupintaa riemusta hihkuen, mutta ainakin se on valmis nyt. Olen keksinyt sille melko sopivalta tuntuvan nimen Todistaja. Nimi lähti kehittymään siitä, että kuviot ja värit toivat minulle ensin mieleen amerikkalaiset alkuperäiskansat ja sen jälkeen amerikkalaiset Amishit. Näinä aikoina ei noin vain voi käyttää ihmisryhmien nimiä, joten etenin mielijohteissa elokuvaan, jossa Amishit olivat isossa roolissa. Näin Harrison Fordin tähdittämän Todistaja-elokuvan melko äskettäin. Edellisestä katselukerrasta oli piiiitkä aika, ja olin unohtanut, miten äkkipikaisen väkivaltainen päähenkilö oli. Monta muuta asiaa kyllä muistin hyvin. Elokuva pärjää edelleen vaikka kuinka monelle...

Muistatte ehkä, että aloittelin tammikuussa ylijäämäpyörylöitä hyödyntävää projektia. Kukka- ja raitablokit syntyivät joutuisasti, ja tilkkupinta on ollut valmis jo pitkän aikaa. (Esittelin aluillaan ollutta kukkakuvioprojektia noidankehä-nimisessä blogikirjoituksessani. )  Tammikuussa oli mahdoton saada hyvän väristä kuvaa omituisesta tilkkupinnastani, mutta onnistuin lopulta kuvaamaan sen muutama viikko sitten. Varta vasten Tilkkusesta ostamani reunakolmiokangaskin näyttää tässä melko aidon väriseltä. Kun kukkakuviollinen tilkkupinta oli valmis, otin esiin four-patchit, jotka jäivät yli Pimeyden ja valon välissä -tilkkutyöstä. Tein siis luonnottoman määrän kaikkia paloja siihen! Mutta keksin lopulta, miten teen four-patcheistä jonkun verran erilaisen pinnan kuin tuo harmaapohjainen. Päätin täydentää ne neliöiksi lisäämällä kulmapalat. Suunnittelin käyttäväni vaaleita/vaaleahkoja ja tummia/tummanpuhuvia kuviokankaita, mutta blokit näyttivät liian levottomilta. Ajatuksissa pyör...

Oikeastaan otsikossa pitäisi mainita myös lattia, sillä ompelupöydän tuotokset päätyvät lopulta vääjäämättä lattialle, missä niitä voi tarkastella ja kuvata. Tosin kuvaamisesta ei ole tullut mitään pitkään aikaan, koska valoa ei vain ole. Tätä lukiessaan Mies kehottaisi ottamaan esiin lisävalon, jonka hankin noin kaksi vuotta sitten nimenomaan ratkaistakseni valottomuusongelman – ja jota en ole kertaakaan edes kokeillut ottaa käyttöön. Huokaus. Keskityn kuitenkin kertomaan tilkkutöistä, sillä niistä te olette kiinnostuneita, ette mistään mahdollisista valoratkaisuistani! Aloitan Ikkuna-blokeista. Minulla on koossa noin 80 blokkia, ja olen päättänyt tehdä niitä vielä noin 65 kappaletta. Leikkasin ensin tilkkuja sen värisistä kankaista, joita resurssilaatikosta osui käsiin, mutta kaikenkirjavien blokkien sommittelu alkoi vaikuttaa haastavalta. Ja osaan blokeista oli päätynyt melko huonosti kontrastoivia paloja. Voi minua! Mutta kyllä se siitä! Kävin reilu viikko sitten Tilkkunen-myymälä...