keskeneräinen on edistynyt!

Innostuin elokuussa 2018 ompelemaan raidallisia hirsimökkiblokkeja. Olipa hauska lukea kirjoitukseni, koska siinä kerroin kärsiväni kuumuudesta! Hellepäivät olivat ehtineet unohtua jo ajat sitten. Lopetin kirjoituksen myös erityisen hauskasti: ” Koska blokit ovat niinkin isoja, mahtaako tämä tilkkupeitto valmistua nopeasti?”

Selkäkeikkanaurua!

Ei tietenkään valmistunut nopeasti, vaan vasta toissa viikolla ompelin sille taustakappaleen – johon siihenkin hankin kankaat syyskuussa. Soile tikkasi sitten peiton Malachite-nimisellä tikkauskuviolla Töölön Tilkkupajassa.

Sain valmiiksi tikatun peiton mukaani noin viikko sitten ja ehdin juuri ja juuri tuoda sen valoisaan aikaan kotipihalle kuvattavaksi.

Tikkauskuvio hieman lähempää:

Sain vinkkejä kanttauskankaan valintaan: erivärisistä tilkuista koottu; valkoinen; harmaa. Minulla olisi myös ollut musta-valko-raidallista kangasta, jota ostin nimenomaan reunakantiksi. Näistä valkoinen tuntuikin tosi sopivalta, ja ehdin jo leikata, ommella ja silittää valkoisen reunakaitaleen valmiiksi.

Onneksi en ehtinyt ommella sitä peittoon vielä - tulin nimittäin ajatelleeksi, että tilkkupeitto tulee oikeaan käyttöön. Tiedän, että saaja käyttää sitä joka päivä ja pesee sitä aika ajoin. Valkoinen reunakantti alkoi tuntua sellaiseen käyttötapaan liian aralta, joten leikkasin peittoon uuden, vaaleanharmaan kantin.

Tilkkupeitto on kohta valmis! Ei valmistunut nopeasti, mutta valmistuu kuitenkin.

Kanttaaminen sai odottaa tänään, kun menin käymään Vanhassa Satamassa Kädentaidot-messuilla. Täydensin siellä tilkkukangasvarastojani, vaikka ne eivät osoitakaan hupenemisen merkkejä. Kauniita kankaita ei vain voi vastustaa!

Tällä kertaa ostin myös yksivärisiä kankaita! Osaankohan edes käyttää niitä mihinkään..?

vähän erinäköinen pussukka.

Joskus saan sellaisen tilaustyön, että ihan innostun! Niin kuin nyt.

Kaveri kysyi aika varovasti, miten mahtaisi voida korjata sellaiset kivat vetoketjupussukat, joista vetoketjut ovat menneet rikki – ja taitaa niissä olla vähän jotain muutakin vikaa. Niissä vain olisi pinnassa niin kivat kuvat.

Vastasin yhtä lailla varovasti, että hänen kannattaisi tuoda pussukat näytille, jotta voisin katsoa, onko mitään tehtävissä. Sanoin myös, että toimitusaikani ovat aivan kamalat. Ei kuulemma haitannut.

Nyt ihmettelen, että alle kahdessa kuukaudessa sain toimeksi jotain. Purin nimittäin yhden pussukoista osiinsa, pesin toisen kuvapinnan nähdäkseni, kestäisikö se pesua (kesti) ja rakensin sitten sen ympärille loput tilkkupussukasta. Tässä se on valmiina: Annie-vetoketjupussukka:

Valitsin koirankuvaa täydentävät kankaat huolellisesti niin, etteivät koiraosuuden värit näyttäisi sameilta. Siksi pussukan väritys on aika erilainen kuin monessa muussa (lue: missään muussa) tilkkupussukassani.

Tyttären mielestä pussukasta tuli tältä puolelta "vintagetyylikäs".

Nimensä pussukka sai vaihto-oppilasperheeni koiralta. Voin olla väärässä, mutta minusta pussukan kuvassa on bostoninterrieri. Amerikkalaisperheessäni oli sellainen koira, ja sen nimi oli Annie. Ajattelin myös nimeä Boston, mutta se tuntui vielä ulkomaankielisemmältä.

Koska minulla oli vain yksi pesty koirankuva, tein pussukalle toisen puolen tilkuista, joiden värit toki valitsin koirankuvaa komppaaviksi. Tämä puoli (joka ei todellakaan ole "vintagetyylikäs") näyttää enemmän minun tekemältäni.

Annie-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Löysin varastoistani juuri sopivan sävyisen vihreän vuorikankaaksi.

Pussukassa on myös sisätasku, johon muistin ommella Tilkunviilaaja-merkin. Taskukappaleen sisäpuoli on samaa kangasta kuin vetoketjun päättävä läpykkä ja pussukan kiinnipitolenkit. Kuvassa siitä näkyy vain aavistus.

Vielä yksi kuva, josta tulikin mieleeni -

Että olikin vaikea toteuttaa tähän tikkauksia! Aloitin toisesta pussukkakappaleesta. Siinä oli paljon moninkertaisia saumanvaroja, joten päätin lasketella siihen harvakseltaan muurahaisenpolkua. Jostain syystä tikkaus ei tahtonut onnistua kunnolla, vaan kone teki hyppytikkejä ja katkoi lankaa.

Nilkuttaen ommellen sain kappaleen tikatuksi ja siirryin koiran pariin. Olin päättänyt kohdella koiraa kuin applikaatiota ja jättää sen tikkaamatta – toteuttaisin sille vain ääriviivan ja kaikki tikkaus olisi koiran ulkopuolella. Sain ommelluksi koiran ääriviivan, mutta kun aloin tehdä muurahaisenpolkua sen ulkopuolelle, mikään ei enää onnistunut. Vaihdoin lankaa. Vaihdoin neulaa. Vaihdoin neulan uudelleen. Vaihdoin alalangan. Alkoi tulla hiki.

Lopulta avasin puolakotelon. Siellä oli siistiä, mutta kun otin koteloa esiin, se lähti sieltä jotenkin oudon helposti. Putsailin muutamat nöyhdät ja asettelin kotelon huolellisesti takaisin. Puola ja langat paikoilleen ja uusi yritys.

Huh sentään! Vihdoin alkoi kone toimia normaaliin tapaan. Ilmeisesti puolakotelossa oli ollut jotain rempallaan. Laskettelin huolettomat muurahaisenpolut, korostin tikkauksilla kappaleessa olleita ylimääräisiä läikkiä sekä tikkasin tiheämmin niihin kohtiin, jotka olivat päässeet hiukan kulumaan.

Kaiken kaikkiaan: koirankuvan pelastusoperaatio onnistui. Annie-tilkkupussukka on valmiina käyttöön! Ja mikä hauskinta, minulla on vielä kolme koirankuvaa uusiin tilkkupussukoihin käytettäviksi.

innoittaja.

Mikä innoitti minut tilkkutöiden pariin? Mikäpä muukaan kuin valmiiden, kauniiden tilkkutöiden kuvat! Esimerkin voima!

Muistan myös, kun olin Miehen kanssa etsimässä meille uutta kotia noin vuonna 1993. Kävimme lukuisissa asuntoesittelyissä, joista yhdessä näin tilkkuharrastajan (tai ehkä jopa –ammattilaisen) työtilan. Hänellä oli näyttävät pinot erivärisiä kankaita hyllyssä ja työn alla oli kivan näköinen, kettua esittävä tilkkutyö. Olin ihan että voi juku, olisipa minullakin!

Voisi sanoa, että erivärisiä kangaspinoja ja –nyyttejä löytyy nykyään meiltäkin kotoa.

No sitten henkilöinnoittajiani? Mainitsen tässä nimeltä vain kolme, vaikka kaikki tilkkuystäväni innoittavat minua kukin omalla tavallaan!

Angela Walters, koska hän on niin myönteinen ja kannustava meille kaikille. Hän ei toimi poliisina, vaan rohkaisee tekemään ("Close enough is good enough".) Olen saanut häneltä Instagramissa kommentinkin.

Angelan verkkosivuston nimi "Quilting Is My Therapy" kävisi minullekin, vaikka en pidä konetikkausta terapeuttisena. Kankaiden ja värien valitseminen sekä tilkkutöiden kokoaminen on minulle se tärkein osuus, ja tikkaus on joko välttämätön tai ulkoistettava työvaihe.

Timna Tarr on tehnyt super-superhienoja tilkkutöitä, joita ihailen. Kaikki pallot ilmassa oli toisinto hänen tekemästään työstä. Nyttemmin hän on tehnyt esittäviä tilkkutyöitä, jotka ovat upeita! Katso pari esimerkkiä hänen www-galleriassaan.

Sellaisia en ajatellut ruveta tekemään ainakaan vielä.

Sarah Cooper tekee käsitöitä koko ajan ja lisäksi pelastaa kulkukissoja ja –koiria. Hänestä saa käsityksen tutustumalla hänen Instagram-tiliinsä. Hän sisustaa kotiaan kauniisti ja koko minua suunnattomasti motivoiva Instagram-elämäni alkoi hänen suunnittelemansa On the Bubble Quilt -mallin parissa.

Olisipa kiva kuulla, kuka on toiminut teille innoittajana, blogini lukijat! Kertokaa se kommentissa!

niukkuus.

Olen melko säästeliäs, mutta seuraavissa asioissa minulla EI vallitse niukkuus:

• Tilkkukangasnyyteissä
• Jäännöspaloissa
• Väreissä
• Kuvioissa.

Tilkkukankaita on jotenkin karttunut sekä kaappeihin että hyllyille, ja täytyy ehkä tunnustaa, että yli oman tarpeen. En silti malttaisi luopua yhdestäkään nyytistä! Ne ovat söpöjä, pino niitä on vielä söpömpi ja jos katse pystyy osumaan useampaan pinoon, söpöys on suorastaan yletöntä. Esimerkiksi säilytyskaappini (näkyy tässä "älytöntäkö" -kirjoituksessani) on sisällöltään tosi söpö.

Mitä enemmän kankaita käyttää, sitä enemmän on jäännöspaloja. Luonnonlaki! Ja vaikka kuinka ompelisi hiki hatussa jäännöspaloista tilkkupintaa, niitä ei pysty ompelemaan niin nopeasti, etteivät jäännöspalalaarit maagisesti täyttyisi entistä täydemmiksi. Toinen luonnonlaki!

Onneksi pidän jäännöspaloista! Silti pystyn joskus myös luopumaan niistä – en kuitenkaan niin isoista määristä kerrallaan, että se näkyisi palalaareissani mitenkään.

Olen onnistunut käyttämään jäännöspaloja erittäin tehokkaasti kerran.

Ompelin Mummola-tilkkupeiton jäännöspaloista vuonna 2015 niin, ettei tietyistä tilkkupinoista lopulta jäänyt jäljelle mitään.

(Oi, kuvassa näyttääkin ihanan kesäiseltä!)

Tässä kirjoituksessa kuvailen prosessiani hieman.

Periaatteessa pilkoin joka jäännöspalan ensin blokkiin tarvittaviin osiin ja leikkasin loput ohuiksi kaitaleiksi, joista tein minitilkkulasagneja.

Noin viisi minuuttia tuntui siltä, että jäännöspalalaarit olisivat vähän vajuneet.

Väreistä taasen ei voi olla niukkuutta sellaisella, jonka lempiväri on monivärinen! Ja kuviot ovat kiinnostavampia kuin yksivärisyys. Ei vain voi mitään!

hulpio.

Välillä sana, joka suorastaan kuuluu ompelijan termistöön. Kuka lie keksinyt tällaisen sanan?! Mies esittää silloin tällöin, että on perillä ompelemisesta ja kankaista, ja käyttää luontevasti hulpio-sanaa virkkeessä. Se on suunnilleen ainoa hänen tuntemansa erikoistermi – tosin eihän tilkkutyöharrastuksessa kovin monta erikoistermiä tarvita.

Olisi hienoa, jos voisin esitellä hulpioista ompelemani työn, mutta turha toivo! Leikkaan kyllä hulpiot pois (nykyään) enkä (enää) käytä hulpioreunaisia tilkkuja, mutta leikkaan ne niin naftisti, ettei niistä syntyisi mitään kunnollista.

Olen kyllä kirjoittanut hulpioihin perustuvan jutun Tilkkulehteen. Löysin vuonna 2010 tai 2011 Mrs Moenin blogista vinkin, miten hulpioihin painettuja väripyörylöitä voi käyttää tilkkutyön värityksen inspiraationa.

Valitettavasti vinkkiä ei löydy enää, mutta ideasta saa kyllä kiinni kirjoituksestani "jojojen innoittama tilkkulaukku - ideantyngästä tikkaukseen".

Käytin kikkaa valitessani kankaita tilkkulaukkuun, josta tuli ompelu-urani surkein rimanalitus.

Hmm! Olikohan tämä hyvää mainosta hyvälle vinkille?

Uskon silti, että vinkki voi toimia! Se vain ei toiminut minulla.

Melkein kaikki tietenkin tietävät, miksi puuvillakankaan hulpiossa on ne väripyörylät, mutta kerron silti. Jos jokainen väri näyttää osuneen tismalleen oikein pyöryläänsä, kangas on priimaa. Värit on onnistuttu painamaan oikeille kohdilleen.

Niinpä esimerkiksi Eurokankaan puuvillapalalaarin kankaista voi nopealla vilkaisulla todeta, onko niissä painatusvirhe (vai onko se laarissa jonkun muun virheen takia).

uusinta uutta.

Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota.

Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti.

Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä:

Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.

Muutakin uutta on pöydällä (tai lattialla). Toisen vanhat jäännöspalat ovat nyt minun uusimmat hankintani. Kävin Kumpulan kylätilassa Kässämarttojen käsityökirppiksellä ja ostin kaksi kivaa tilkkunyyttiä:

Olen leikannutkin näistä jo! Heti tulivat käyttöön! (Mutta kuvaa ei ole vielä.)

Viikonloppuna näin muutakin kuin käsityökirppiksen – näin tilkkukilta Lentävien hanhien näyttelyn Helsingin Bokvillanissa (lähellä Arabian tehtaita). He ovat tehneet nuppupeittoja, joissa tietenkin on lentävä hanhi –blokkeja. Suosikkini oli tällainen värikäs peitto:

Näyttelyssä oli myös kiva tilkkutäyteinen nurkkaus!

Yksityiskohta seinälle ripustetusta tilkkutyöstä, joka oli kauniin värinen, kauniisti toteutettu ja kauniisti tikattu:

En ollut näyttelyssä itsekseni, joten en ehtinyt jäädä tutkimaan mitään työtä kovin tarkasti. (Toisella meistä rupesi olemaan kiire lähteä.) Nyt jäin miettimään, miten nuo kuvioneliöt on toteutettu. Applikoiden?

Joka tapauksessa suuritöinen tilkkupeitto!

Pahoittelen, etten mainitse tekijöiden nimiä! Töiden vieressä oli numerolaput, mutta ei kattavia tekijätietoja, enkä löytänyt näyttelyluetteloa käyttööni.

työsuhde-etuja.

Tilkkutöiden lisäksi teen tilkkuyhdistystöitä, ja viime viikonloppuna työt veivät minut Ouluun Tilkkuyhdistyksen hallituksen kokoukseen.

Onneksi lentoliput olivat niin edullisia, että matka kannatti tehdä lentäen. Kokoukseen meni silti koko päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään, mutta tälläkin kertaa tilkkuyhdistystyöstä sai paitsi tehtäviä suoritettaviksi ennen ensi kokousta, myös muutaman aineettoman työsuhde-edun. Luettelen ne tässä, sillä toivon yhdistyksen jäsenten kiinnostuvan hallitustyöstä. Tulevassa vuosikokouksessa 2019 on jälleen erovuorossa olevia hallituksen jäseniä, joiden tilalle voisi valita ihan uusiakin kasvoja!

Ensimmäinen etu oli se, että sain todella hyvällä omallatunnolla keskittyä tilkkutyöhön liittyviin asioihin yhden kokonaisen päivän. En itse asiassa paljon muuta ehtinyt ajatellakaan! Asialista vaihtelee, mutta tälläkin kertaa käsiteltiin näyttelyitä, tapahtumia, kilpailuja, erilaisia haastetöitä ja tietenkin Tilkkulehteä.

Toinen etu oli, että näihin tilkkutyöasioihin sai keskittyä toisten, samaan harrastukseen hurahtaneiden kanssa. Kävimme läpi asioita eikä kukaan valittanut, että olisi ollut tylsää, koska kaikkien mielestä kaikki oli kiinnostavaa!

Kolmas etu on pysyvä: kokousten myötä olen tutustunut muihin hallituslaisiin, jotka ovat tilkkuharrastajia eri puolelta Suomea. En olisi tutustunut heihin muuten.

Viime viikonlopun kokouksessa sain vielä neljännen työsuhde-edun. Se oli aineeton, mutta se toisaalta merkitsi minulle rahanmenoa. Pääsimme nimittäin käymään paikallisessa tilkkukangas- ja –tarvikeliikkeessä PeeKaassa oikein ekskursiomaisesti.

Kokous oli tietenkin tehokas ja hauska, mutta tunnustan odottaneeni PeeKaa-käyntiä ikään kuin palkintona tehdystä työstä! Saatoin lisäksi astua liikkeeseen hyvillä mielin, sillä minulla oli ihan perusteltu, JÄRKEVÄ syy käydä kaupoilla. Tarvitsin nimittäin taustakankaan uusimmalle, modernille hirsimökkipinnalleni.

Hmmm. Ryhmäkuvassa ei näyttäisi olevan taustakankaita, vaan jotain aivan muuta:

Esimerkiksi joulukankaita, jotka olivat juuri saapuneet. Oijoi, kankaissa oli houkuttelevasti glitteriä pinnassa. Poimin heti nyytin jokaista kuviota.

Lisäksi ostin jouluaiheisen kuponkikankaan. SÖPÖN! Tässä on kyllä vain yksi kuva-aihe – se kaikkein söpöin.

Olen siis virallisesti aloittanut jouluvalmistelut. Hyvissä ajoin! Näistä ihquista kankaista toteutetut jouluaiheiset työtkin ovat jo aloittamista vailla valmiit!

Mitään kangasnyyttikokoelmia en tarvinnut, vaan taustakankaan tilkkutyöhön. Tällainen tarttui silti matkaan:

Valori Wellsin suunnittelemat kuosit. Ja ajatelkaa: avasin nyytin alle 12 tunnin kuluessa ostotapahtumasta. Ennätys! (Toiseen suuntaan ennätys oli, kun hillosin yksivärisiä Kona-puuvillafättäreitä yli neljä vuotta hyllyssä.) Avasin uusimman nyyttini ja siksakkasin palat, ja nyt viimeinen erä pyörii pesukoneessa. Ehkä ehdin tämän viikon aikana vielä LEIKATA jotain näistä?x Onko tässä taustakankaita, mitä luulette?

Ei ole taustakankaita, vaan on kuviokankaita joihinkin vielä tuntemattomiin projekteihin.

Ostin kyllä taustakankaatkin, mutta niistä ei ole kuvaa. Pesin ne ensimmäiseksi, eli ne olivat jo pesukoneessa, kun näppäilin kuvia muista hankinnoista. Näette valintani sitten kun tilkkupeitto alkaa olla seuraavassa vaiheessaan.

Tänään sain vielä viimeisen erän ostoksistani, jälkitoimituksena kirjeessä. Ostin nimittäin vaihtoteriä pieneen pyöröleikkuriini ja onneksi PeeKaan Paula huomasi, etten välttämättä voisi viedä teriä käsimatkatavaroissa lentokoneeseen! Merkkaustussit ja ompelukoneen neulat sentään kulkivat ongelmitta turvatarkastuksen läpi.

Seuraava hallituksen kokous on viikonlopun pituinen eikä kokouspaikan lähellä ole kangaskauppaa (tai paljon mitään muutakaan). Kokouksen sokeri ei siis tule olemaan pohjalla, ekskursiossa tilkkukangasliikkeeseen, vaan jossain muussa kohtaa!

mitään ajattelematta.

Koska sain juuri valmiiksi kaksi tilkkupeittoa – Reilua peliä –peiton ja Herkkupalat-tilkkupeiton – mieleni teki välillä ommella jotain ajattelematta mitään.

Ensimmäiseksi löysin erinomaisen työn tehtäväksi! Avasin vihdoinkin ihanan kangaspinon, jonka ostin Imatran tilkkupäiviltä maaliskuussa 2014! Kuvassa pino odottaa vielä avaamistaan.

Voitte ehkä kuvitella, että rusettinauha oli ehtinyt painaa melkoiset rypyt osaan kankaista! Siksakkasin joka palan reunat (tai kolme reunaa, koska yksi reunoista on aina hulpio) ja käytin pesukoneessa. Nyt minulla on sama pino kankaita, mutta esipestynä ja ilman rusettia.

Enää tarvitsen projekti-idean näille! Sepä vaatiikin ajattelemista, joten jouduin siirtymään seuraavaan ajatustyöttömään tehtävään.

Totta kai otin esiin jäännöspalasäilyttimeni! Noukin sieltä kaikkein pienimmät palat ja ompelin niistä useita eri kokoisia tilkkupintoja. Yksi neliö näytti oikein hyvältä ja ompelin sille mustat kehykset. Kehystäminen yleensä korostaa silppupintaa.

Muistin sitten, että pidin tosi paljon Kuutio-tilkkupussukastani ja päätin ommella neliöstäni vastaavanlaisen. Ompelin neliölle vaaleat kulmat. Ajattelin ensin asetella neliöni pussukkaan näin päin, koska keskimmäisessä tilkussa oleva lehväkuvio olisi silloin oikein päin:

Päätin silti kääntää neliön toisin päin, lehväkuviosta huolimatta. Tumma näyttää paremmalta neliön alareunassa:

Muistin myös, että katseenvangitsija kannattaa sijoittaa tilkkupinnassa lähemmäs yläreunaa, koska pussukan pohja lyhentää pintaa alhaalta. Siksi ompelin neliölle jatkopalan – ja jälleen kerran tein aloittelijan virheen:

(Tietenkin teen virheitä, koskapa ompelen mitään ajattelematta!) Ompelin jatkopalan oikea nurjaa vasten. Purkuhommiin jouduin!

Kauniinvärisellä neliölläni täytyy tietenkin olla sopiva pari, muuten ei synny pussukkaa. Löytämäni pari tulee valitettavasti asettumaan tilkkupinnalle epäsuhtaisemmin, koska se on isompi. Sille ei tarvinnut ommella jatkopalaa, ja se on silti yhtä korkea kuin ensimmäinen palani.

No niin, ja nyt kihosi otsalle tuskanhiki, kun täytyy päättää, miten nämä pinnat tikkaan! Taidan siirtyä seuraavaan työhön, jota voin taas tehdä mitään ajattelematta…

suunnitelma B.

Koska tilkkutyöni ovat aina scrappy-tyyppisiä, en juuri vaivaudu laskemaan kankaiden menekkiä etukäteen. Uusimman työni alussa olisi kannattanut. Minulla oli kyllä paljon valkoista, mutta valitsemaani harmaata oli pienempi pätkä. Optimistisesti ajattelin sen riittävän, mutta olin väärässä.

Harmaani vajui ja vajui, enkä ollut saanut valmiiksi kuin vaivaiset neljäkymmentä blokkia. Tähtään seitsemäänkymmeneen, joten minun oli pakko kehittää suunnitelma B.

Kuinka sattuikaan, sain x-plus-blokeista ompelemani tilkkupeiton juuri takaisin Soilen tikkauspalvelusta, ja taustakappaleen ylijäämäpalat olivat tietenkin mukana. Siinä oli aika samanlaista harmaata, joten ompelin kaksi blokkia kokeeksi.  Tässä kuvassa ne ovat yhdessä alkuperäisten kaitaleiden kanssa:

Hyvin samaa tummuusastetta kuin alkuperäinen harmaa, vaikkakin hieman eri sävyä.

Mutta eipä tätä toistakaan harmaata ollut tarpeeksi. Piti löytää kolmatta ja ehkä vielä neljättäkin harmaata, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin läpi harmaat varastoni ja löysin kolme mahdollista kuosia.

Selvitin käden käänteessä niiden sopivuuden tummuusmielessä! Otin kuvan mahdollisista harmaista yhdessä alkuperäisen kankaan kanssa ja tein kuvasta musta-valkoisen:

Pilkullinen kangas näytti liian erilaiselta, mutta kaksi muuta oli sopivaa. NYT laskeskelin sentään, riittäisivätkö ne ja tulin toiveikkaaseen lopputulokseen, että kyllä. Minulla on siis leikattuna sekä harmaat että valkoiset kaitaleet loppuihin tarvittaviin tilkkublokkeihin.

Leikkasin samalla lisää värikkäitä kaitaleita. Aloittaessani käytin kaitaleita suunnilleen sitä mukaa kuin ne sattuivat käteen, mutta nyt olen ruvennut suunnittelemaan blokkien väritystä. Haluaisin päästä siitä irti ja ommella aivan satunnaisia värityksiä, mutta toisaalta on kiva ommella oikein kauniita blokkeja, ei vain pelkkiä monivärisiä. Vaikka se onkin lempivärini.

Kokeilin heti toteuttaa blokkeja kahdella vaihtoehtoharmaallani:

Olen luottavainen, että vaihtoehtoharmaata sisältävät blokit uppoavat lopulliseen tilkkupintaan siinä kuin alkuperäisellä valinnallani ompelemani blokit.

terveisiä Bathista!

Viivyin kesälomamatkallamme muutaman päivän Bathissa Englannin Cotswoldissa. Nähtävyyksien ja muun nähtävän lisäksi pääsin tutustumaan myös paikalliseen tilkkukangaskauppaan, Country Threadsiin. Myymälä näytti kadulta katsottuna pieneltä, mutta se oli iso sisältä!

Hyllymetreittäin toinen toistaan kivampia kangaspakkoja!

Lastenpeittoihin sopivat kankaat olivat omilla hyllyillään.

Ja minkä ihanan lupauksen löysinkään lastenkangashyllystä! "We are happy to cut fat quarters from bolts". Saatoin ostaa fättärin useampaa kangasta kuin jos olisin ostanut puolen jaardin kokoleveitä paloja.

Mies ja Tytär olivat mukana, joten en voinut viettää kaupassa kuin minimiajan. Hillitsin itseni melko hyvin ja ostin vain yhdeksän fättäriä ja riikinkukkomaisesti väreilevää kangasta sen puoli jaardia.

Turkoosi-sininen, riikinkukkomainen kangas oli jännä. Katseeni osui siihen oitis, ja Tytär huomasi sen myös oma-aloitteisesti. Ilmiselvästi sitä oli saatava! Menin hakemaan myyjän toisesta huoneesta ja vein hänet riikinkukkokankaan luo.

Mutta mitä?! En löytänyt kangastani hyllystä.

Parinkymmenen sekunnin poistumiseni aikana toinen ostoksilla ollut nainen oli löytänyt juuri tämän samaisen kankaan ja noukkinut mukaansa. Onneksi hän ei tarvinnut koko pakan loppua – muuten olisin jäänyt vaille tätä ihanaa kangasta!

Ihmettelin silti. Kaupassa on aika monta muutakin pakkaa! Miten me kaikki kolme heti näimme juuri tämän yhden kankaan?!

ekoilua ja valmis Köynnös-pussukka.

Valmistin aiemmin tänä vuonna Tyttärelle (mielestäni kekseliäästi) ekovanulappuja synttärilahjaksi. Hän sai myös säilytyspussukan, johon käytin hänen itsensä minulle valitsemaa Tom of Finland –kuosia.

Sana oli kiirinyt hänen verkostossaan, ja minulta kysyttiinkin, tekisinkö ekovanulappuja lisää - toiselle käyttäjälle. No, sekä pyjamaflanellia että vanhaa froteepyyhettä oli vielä, joten tekaisin äkkiä 18 kpl vanulappua, joissa on karheampi ja pehmeämpi puoli.

Kuvassa vain osa vanulapuista. Niistä tuli sopivan epämääräisen vaaleita, jotta ne näyttävät ekologisilta, eikä niin haittaa, vaikkei jokainen meikin hiven niistä puhdistuisikaan.

Piti oikein pinnistellä, jotta muistin, miten näitä viimeksi valmistin. Siis seuraavasti: - Piirsin ympyrämäisen paperimallin käyttäen voidepurkkia sapluunana - Asettelin sopivan kokoiset frotee- ja flanellineliöt päällekkäin ja neulasin paperimallin siihen keskelle. - Ompelin paperimallin ympäri suoran ompeleen. - Irrotin paperipallin ja leikkasin palan ympyräksi 2-3 mm:n päästä ompeleesta. - Siksakkasin vielä ympyrän ympäri.

Ei mennyt kauan! Muistelemiseen meni melkein kauemmin kuin näiden 18 kappaleen ompelemiseen. (No ei nyt sentään!) Viime kerralla käytin Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag –tutoriaalia ja niin nytkin. Toimii!

Annoin pussukalle nimen Köynnös, vaalean kankaan kuvioiden takia. Kankaan olen saanut lahjoituksena ja se on hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa.

Pussukan kiristysnauhat ovat batiikkikangasta. Tasapeli-peiton reunakanttia oli jäljellä juuri sopivan mittainen pala. Leikkasin 6 cm leveän kaitaleeni kahdeksi 2,5 cm kaitaleeksi ja sain tarvittavat kaksi nauhaa.

ensi silmäys kolmanteenkin keskeneräiseen.

Valmiin ”Enemmän on enemmän” –tilkkupeiton lisäksi minulla on melkein valmiina kaksi muuta. Ruskea-pinkkiä, vipperäkuvioista tilkkupintaa esittelinkin jo tässä kirjoituksessa, mutta tässä on nyt yksityiskohta kolmannesta tikatusta:

Ompelin tilkkupinnan kivasta batiikkikaitalepakkauksesta, johon lisäsin omia neutraaleita kankaitani. Tilkkupinnan valmistumisen kalkkiviivoilla jouduin vielä vaihtamaan yhden blokin paikan, sillä se osui silmääni liian tummana. Tyytyväisenä havaitsin jälleen, että paikanvaihto kannatti.

Rastikuvioinen peittoni on mallia harvinainen, sillä löysin sille sopivan taustakappalekankaan. Siis yhden kankaan! Ostin aikanaan Karnaluksista tätä kivaa, Martha Negleyn suunnittelemaa saniaiskangasta, ja nyt löytyi sille oikein hyvin sopiva projekti.

Kaksi tilkkupeittoa pitäisi siis tehdä valmiiksi asti, mutta sen sijaan teen jotain ihan muuta. Leikkaan Tula Pinkin kankaista neliöitä ja ompelen niitä tilkkublokeiksi.

Eivätkö nämä näytäkin tosi herkullisilta? Pian pääsen sommittelemaan ja kokoamaan tilkkupintaa!