Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

seuraava tilkkupussukka.

Kuva
Muistatteko 1970-80-lukujen vaihteessa pyörineen televisiosarjan ”Safiiri ja Teräs”? Minä muistan ja annoin nyt uusimmalle tilkkupussukalleni nimenkin sarjan mukaan. Saanko siis esitellä: Safiiri ja teräs –vetoketjupussukka!


Totta kai ensimmäinen nimi-ideani oli ”sininen jotain,” mutta onneksi keksin, että safiirit ovat sinisiä. Tajusin lisäksi ajoissa, että pussukkapinnoissa on sopivasti harmaata – jotain harmaata, ellei nyt nimenomaisesti teräksenharmaata – jolloin pussukalle saattoi hyvin antaa vielä paremman nimen!


Kuvauspäivä oli aurinkoinen ja pakkasta oli riittävästi. Olin valmistautunut kuvaamaan Safiiri ja teräs –pussukkani valoisaan aikaan ulkona. Kuinka kävikään? Työpäivän aikana en ennättänyt pistäytyä ulkona sitä kuvaamassa ja kotimatkalla meni niin pitkään, että aurinko oli jo melkein maillaan päästyäni kotipihaan. Tuli kiire saada otetuksi ylipäätään jotkut kuvat.

Unohdin jopa Tilkunviilaaja-kyltin kuvista, vaikka minulla olisi ollut se samassa laukussa, mistä noppasin …

improvisoi jäännöstilkuista.

Kuva
Toisella kanavalla kyseltiin, miten teen improvisoituja tilkkupintoja kaikenlaisista ja kaiken kokoisista tilkuista. Olen esitellyt jo minilasagne-tekniikan ja näyttänyt, miten olen kapeahkoista tilkuista ommellut raidallista pintaa ja yhdistellyt niitä isommaksi pinnaksi.

Olen tainnut pimeiden kuvien avulla kertoa lyhyesti, miten neliöitä voi ommella hirsimökkitekniikalla, ja taitaa minulla olla parempiakin kuvia tilkkuneliöistä (tai oikeastaan suorakaiteista).

Lisään ohjesoppaan kuitenkin vielä yhden. Näytän, miten epämääräinen kangaspalakasa jalostuu tällaiseksi tilkkupinnaksi:


Lähtötilanne oli tämä. Nostelin pienestä jäännöspalakassista tilkut lattialle. Näette, että tilkkuja on kaiken värisiä ja vaihtelevan mallisia. Toki eniten näyttäisi olevan pätkiä erilevyisistä kaitaleista.


Lajittelen tilkut värin mukaan kasoihin. Musta-valko-harmaat, keltaiset, vihreät, punaiset.


Minulla oli myös sininen kasa, ja kasa, johon siirsin näihin kasoihin kuulumattomat (esimerkiksi ruskeat ja viol…

mentoli!

Kuva
Influenssakausi lienee yhä päällä, joten mentoli on sopiva teema juuri nyt. Sitä paitsi se on uusimman tilkkupussukan nimi. Saanko esitellä: Mentoli-pussukka!


Koska Mies on viime päivinä ollut hämmentävästi messissä tilkkutyöaiheessa, kysyin, haluaisiko hän antaa pussukalle nimen. Hän vilkaisi sitä ja sanoi: menthol. Minä suomensin termin, ihan periaatteesta. Mentoli on sitä paitsi helpompi ääntää.


Mentoli-tilkkupussukan toisella puolella on muutama aika vanha jäännöstilkku. Yläreunan pikkutilkkuraita on pala, jonka ompelin Massey-Ferguson-peiton jäännöspaloista. Peitto on näköjään valmistunut tammikuussa 2015, joten tilkkurivi on odotellut jossain jäännöspalakassin uumenissa jo tovin.

Samaten tämän tilkkupinnan keskiössä näkyvä lehvä- ja muu-kuvioinen pala on keväällä 2014 valmistuneesta Sisäinen villapaita –tilkkupeitosta yli jäänyt jäännöspalaneliö. Se ei päässyt peittopintaan, vaan päätyi tilkkupussukan osaksi.

Huomasin tikkauslankojen kauniin kiillon pussukan odottaessa keskeneräi…

puuma!

Kuva
Uusin tilkkupussukka oli punainen ja siinä oli sopivasti mustaakin mukana. Minulle tuli väreistä hetkessä mieleen kuumat paikat. Sitten muistin, että k-kirjaimella alkavia pussukkanimiä on kaikkein eniten ja päätin kuuman sijaan antaa tälle nimen Puuma.


Esittelin uutuuttaan hohtavaa Puuma-pussukkaa Miehelle ja sanoin, että sen mittasuhteet olivat jotenkin silmää miellyttävät. Hänellä oli heti antaa Neuvo: ”Pitäiskö sun tehdä tästä malli, jota toistat? Purat sen osiin ja mittaat...?”

Hänen Neuvonsa oli tietenkin vitsi. En muutenkaan haluaisi toimia niin. Tilkkupinnat tulevat jäännöspaloista vähän sattumanvaraisen kokoisia eivätkä vetoketjut ole vakiomittaisia. Rupesin ompelemaankin tämän muotoisia pussukoita vasta kun löysin ohjeen, joka sovittaa kankaan käytettävissä olevan vetoketjun mittaan eikä edellytä, että minulla olisi käsillä tietyn mittainen vetoketju.

Jos tekisin tilkkupinnat aina saman kokoisia, hauskasta puuhastelusta tulisi liikaa työn oloista. Olisi tietty kaava, jota ko…

perjantaipullo?

Kuva
Tänään on kaikkea muuta kuin perjantai eikä kuvassakaan ole perjantaipullo, vaan ateljeeni uusin tuotos, Perjantaipussukka:


Pussukan nimi olisi voinut olla myös perhonen-jotain, mutta eipä vain olekaan. Tämä ei ole Per…honen eikä Perjantaipu…llo, vaan Perjantaipussukka.


Perjantaipussukassa on rouhean kokoinen vetoketju, ja osasin ommella sen toisen pään niin, että pussukka avautuu kunnolla. Tämä on nimittäin aika pieni pussukka, mitoiltaan seuraavanlainen:

Leveys ylhäältä noin 14,5 cmKorkeus noin 11 cmPohjan leveys noin 4,5 cm.


Mitähän tässä voisi säilyttää? Ehkä huulipunan ja peilin, jos sellaisia kuljettaisi mukanaan. Minä voisin täyttää tämän tilkuilla, sillä niitä minulla riittää, vaikka olen hiki hatussa ommellut jäännöspaloista pussukoita.

Siitä tulikin mieleeni: tässä on ryhmäkuva viimeisimmistä pussukoistani, jotka ovat toki myös vuoden 2018 ensimmäisiä.


BFF, Kissagalleria ja Perjantaipussukka: ensimmäisiä ja viimeisimpiä!

Otin kuvan siinä vaiheessa, kun huomasin unohtaneeni hie…

taiteellinen vaikutelma.

Kuva
Uusin tilkkupussukkani on jälleen Tyttären nimeämä ja sen nimi on Kissagalleria.


Hän taisi katsoa ensin tätä puolta:


Arvelen, että geometriset kuviot toivat hänelle mieleen abstraktin taideteoksen, koska hän aloitti jo ”taide..:” kunnes näki toisen puolen kissan.

Kissagallerian vetoketju avautuu anteliaasti – kyseessä on siis Avoin-malliston edustajapussukka.


Kissagalleria-tilkkupussukan strategiset mitat ovat:

Leveys ylhäältä noin 16 cmKorkeus noin 11 cmPohjan leveys noin 6 cm
Koska pihassa oli lunta, ajattelin ottaa näyttävän kuvan pussukasta hangella. Ja mitä vielä! Kuva ei ole lainkaan näyttävä, vaan kummallinen tönötys.


Vaikka kuinka pohdin, en keksi Kissagalleria-pussukasta mitään kiinnostavaa sanottavaa, joten lopetan raporttini tähän.

paras ystävä ainiaan.

Kuva
Esittelin muutama päivä sitten tilkkupintoja, jotka olin ommellut jäännöstilkuista. Ensimmäinen tilkkupintapari on nyt jalostunut vetoketjupussukaksi, jolle Tytär antoi nimen BFF.


BFF on lyhenne sanoista ”Best Friend Forever” – paras ystävä ainiaan. Pussukoillani on yleensä suomenkieliset nimet, mutta teen nyt huvikseni poikkeuksen.


BFF-pussukassa on pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Se toisaalta avautuu hyvin avoimeksi eli se on myös Avoin-mallistoa.

BFF on ensimmäinen vuonna 2018 valmistunut tilkkutyöni! Tuotanto on tänä vuonna käynnistynyt erityisen hitaasti.


Olin aika ylpeä, että muistin ommella kaikkiin seitsemän pussukan vuoreihin Tilkunviilaaja-merkkini! (Toisaalta unohdin käyttää kuvauksissa somisteena kivaa Tilkunviilaaja-kylttiä.)

Kuvasta näkee ehkä myös, että BFF-pussukka on aika topakka. Tilkkupinnan ja tikkausvanun välissä on nimittäin kerros collegejerseytä.

Puna-pinkkiä tilkkupintaa terävöittää kirkkaankeltainen tilkku, jonka vielä tikkasin keltaisella.


BFF-…

upeaa ystävänpäivää!

Kuva
Otin tänä vuonna varaslähdön ystävänpäivittelemiseen ja kävin kutsuttuna vieraana Espoon tilkkukillan kiltaillassa jo maanantaina. He kutsuivat ympäristön killat mukaan, eikä siinä vielä kaikki: heillä oli erikoisvieraana Hämeen tekstiilituonnin Katri kankaineen, vanuineen, tikkauslankoineen ja tarvikkeineen.

Olin tehnyt ennakkotilauksen – ihan jo kannatuksen vuoksi, kuten selitin Miehelle (justjust)! Ennakkovalintojeni lisäksi löysin ihan oman väriseni tarjousnyytin ja muutaman lisäkankaan. Tosi järkevästi ostin! Olen huomannut tarvitsevani myös vaaleita, hennosti kuvioituja kankaita.


Myyntipöydän luona kävi koko ajan melkoinen kuhina! Siitäkin huolimatta, että espoolaiset olivat panneet pötyä pöytään oikein urakalla. Kahvin kanssa oli leipiä ja leivonnaisia, viitlai, kuutlai, muutlai, kuten länsisuomalaiset saattaisivat sanoa.

Oi, ja sitten oli kuin olisi lapsisynttäreillä ollut! Jokainen vieras sai lahjapussin mukaan!


Lahjapussissa oli kymmenkunta valmista tilkkutyön nimilappua. Mi…

työvaiheita.

Kuva
Otin suunnilleen jokaisen jäännöspalasäilyttimeni esille leikatessani paloja uusimman tilkkupinnan blokkeihin ja huomasin, miten paljon minulla oli pieniä jäännöspaloja kivoista kankaista. Blokkeja jo ommellessani kokosin pienistä tilkuista isompia pintoja ja kun tilkkupeiton pinta oli valmis, täydensin palat suunnilleen pussukan kokoisiksi.

Ompelin neljätoista pussukkapintaa. Niistä kuusi pääsi valokuvattavaksi vastasataneelle lumelle muutama päivä sitten.


Tilkkupintojen ompeleminen on helppoa ja kivaa, mutta pussukan seuraava vaihe on haastava. Pitää leikata sopivat palat tikkausvanusta ja välikerroskankaasta.

Välikerrokseksi käytän useimmiten collegejerseytä, joskin kauhtuneet ja/tai ohueksi hipuneet lakanat ja pyyhefrotee sopivat myös tarkoitukseen. Minulla oli hyvä varasto erinomaista collegetrikoota – löysin sitä Eurokankaan palalaarista – mutta käytin sen viimeistä senttiä myöten näihin seitsemään pussukka-aihioon eikä sekään riittänyt, vaan jouduin käymään vara-varastoillani.

kirjava tilkkupinta valmiina!

Kuva
Ompelin eilen illalla ahkerasti ja silitin vielä ahkerammin, ja niin oli jäännöspaloista kokoamani ”split nine patch” –blokkimallilla toteuttamani tilkkupinta valmis ennen iltauutisia. Päivän valjettua tänään asettelin tilkkupinnan lumelle, että saisin tästä luontevamman kuvan.


Lumi oli yön aikana jäätynyt, enkä niin ollen saanut levitetyksi tilkkupintaa tämän tasaisemmaksi.

Tilkkupintaa vähän lähempää, kun kerrankin valo riittää!


Näette, että olen käyttänyt työssä vaikka minkälaisia tilkkuja!

Valmistumisprosessin aikainen asetelma:


Kokosin blokkeja mahdollisimman paljon ketjussa ommellen. Kun välillä olisi ollut pakko katkaista lanka, ompelinkin pari pientä jäännöspalaa yhteen, tai kaksi paria, tai vähän isommat kokonaisuudet. Sivuprojektin tuotoksesta osa näkyy tässä:


Ehkä näistä tulee pussukkaa tai sitten käytän näitä seuraavaan projektiini. Rupean valmistamaan epäsäännöllisiä tilkkutähtiä, joiden keskiosa on paloista koottu (Scrappy Wonky Stars).

Lopuksi tämänpäiväinen hankinta – …