Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

Lastu.

Kuva
Vaikka viimeisimmän tilkkuteokseni vetoketjun toinen pää on vielä viimeistelemättä, julistan sen silti riittävän valmiiksi. Koska kuvausolosuhteet ovat monta päivää olleet märät ja pimeät, päädyin ottamaan Lastu-tilkkulaukun valmistujaiskuvat sisätiloissa.


Lastu-tilkkulaukku on ollut tekeillä jonkin aikaa. Kirjoitin tilkkupintojen kokoamisesta jo marraskuun alussa pienen ohjeen tapaisenkin vastaamalla kysymykseen ”miten voi sovittaa sellaiset epätasaiset palat, jotka ovat toisesta päästään kapeampia kuin toisesta?”

Tilkkupinnat ovat olleet laukkuhuopaan tikattuinakin jo tovin – olen vain siirrellyt niitä paikasta toiseen. Lopulta ajattelin, että pianhan ne jo taittuvat vahingossa pilalle, otin ne esiin ja ompelin laukuksi. Katsoin omasta ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeestani vinkkejä ja mittoja ja huomasin, etten ollut tehnyt tästä tilkkupinnasta läheskään oman standardini kokoista. Valmis Lastu-tilkkulaukku onkin siksi kooltaan seuraavanlainen:

Leveys ylhäältä noin 33 cmLeveys alhaalta …

kannattaa pohtia.

Kuva
Muutama viikko sitten avasin kaapissa kauan viruneen, kauniin batiikkikaitalepakkauksen, leikkasin vähän lisää neliöitä ja kaitaleita niiden kaveriksi ja ompelin koko joukon tilkkublokkeja.

Aika ajoin olen latonut blokkeja lattialle ja ottanut niistä kuvia. Joka kerta olen jotenkin pettynyt. Tilkkupinta ei ole puoliksikaan niin kiva kuin alkuperäisestä batiikkipakkauksen värityksestä olisi voinut ajatella.


Vika ei ole väreissä eikä blokissa, vaan omissa mieltymyksissäni. En vain halua, että tilkkupinta näyttää massalta. Mutta mitä tehdä?

Olin päätynyt tilanteeseen, jota esimerkiksi Jamie Holmesin kirjassa Nonsense. The Power of Not Knowing kuvaillaan. Holmesin mielestä meidän pitäisi tottua siihen, että epäonnistuminen ja epävarmuus ovat luonnollinen osa luovaa prosessia. Kun tunnemme olomme epävarmaksi, meidän pitäisi ymmärtää se vihjeeksi siitä, että pohdintaa pitää jatkaa. Epävarmuus ei ole mukava tunne, mutta täytyy ajatella, että käsillä on mahdollisuus oivaltaa jotain uutta.

Blo…

väläyttelen vähän.

Kuva
Juoponpolkublokeista kokoamani kukkakuvioinen tilkkutyö on hivenen lähempänä valmistumista, sillä sain sen takaisin Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta. Väläytän tilkkutyöstäni teille pari kuvaa, vaikkei peitto ole vielä valmis.

Mestaritikkaaja Soile suositteli pinnalle kaunista, kukkakuvioista tikkausmallia ja hivenen hohtavaa, lämpimän vaaleanpunaista lankaa. Nappivalinnat!


Kuvassa näkyy myös piparkakkukuvio, jonka toteutin kukkablokkien ympärille kehykseksi.

Ihmeellistä, miten paljon tilkkupinta muuttuu edukseen, kun sen tikkaa kauniisti!


Ennen tikkausta katselin tilkkupintaani ja aprikoin, olivatko sen reunat sittenkin liian löpröt. Olisiko niitä vaikea tikata siististi? Epäilyistäni huolimatta tilkkutyöni on nyt tikattuna pintana kaunis, tasainen ja taipuisa. Reunojen löpröydestä ei ole tietoakaan!


Seuraavaksi tasoitan tikatun työni reunat. Sitten se saa nimen, nimilapun ja reunakantin. Sitten se on valmis – oltuaan tekeillä kymmenisen kuukautta.

Iltasella.

Kuva
Mistä näitä vetoketjupussukoita oikein tulee? Taas löytyi ompelupöydältä yksi – tai olihan se ensin alkutekijöissään tilkkuina, mutta nyt se on valmis. Kas tässä: Iltasella-pussukka.


Varmaan heti huomaattekin, että innoituin kivasta kettukankaasta! Ostin sitä ja saman sarjan pesukarhukangasta joskus, jotta minulla olisi tarvittaessa taustakappale myös lastenpeittoon, jos sellaisen sattuisin tekemään. Yllättäen innostuinkin ompelemaan pienen tilkkupeiton ”Yli järven,”  jossa oli kaikkea muuta kuin hempeät värit. Sen taustakappale oli kettukangasta, ja tasoitusvaiheessa siitä jäi pitkiä, kapeita reunasuikaleita tähteeksi.

Kylläpä Yli järven -tilkkupeitossa olikin muuten hauska tikkauskuvio!

Tasoituksesta yli jääneissä suikaleissa oli kokonaisia kettukuvioita, joita päätin käyttää tilkkupintaan. Otin mukaan myös oranssi- ja ruskeasävyisiä tilkkuja ja tietenkin Soilen antamasta ihanasta tilkkupussista tekemiäni löytöjä:


Muistelin, että tykkäsin tietynlaisen turkoosin ja ruskean yhdistelmä…

Hedelmäpeli.

Kuva
Uusin tilkkupussukkani on niin iloisen värinen, että mieleen tuli kutsumatta hedelmäsalaatti. Salaatti ei jotenkin sopinut pussukan nimeksi, joten jatkoin ajatusta ja keksin sitten nimen Hedelmäpeli.


Kävin maanantaina viemässä kukkablokeista rakentamani tilkkupinnan Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen käsittelyyn. Tällaisen:


Olin tehnyt keskiosan kukkien ympärille ensin piparkakkureunan tilkkublokeista, jotka ompelin kukkien ylijäämäkappaleista ja sen jälkeen leikannut ja kiinnittänyt vielä reunakaitaleen koko työn ympäri (uloin reunakaitale puuttuu vielä kuvastani). Olin niin kyllästynyt ompelemaan pitkiä saumoja ja taistelemaan ison kangasmäärän kanssa, että päätin teettää takakankaan Soilella.

Töölön Tilkkupajassa sitten - iik! Vaikka koetan tilkkutyöbingossani (jollain konstilla) tyhjentää yhden lukuisista jäännöstilkkusäilyttimistä, huomasin ilahtuvani suunnattomasti, kun sain Soilelta pussillisen hänen tilkkujaan. Toisen tilkut ovat NIIN paljon mielenkiintoisempia …

ompelin taas tilkkupussukan.

Kuva
Muistin hoopon tilkkutyöbingoni yhden ruudun ”Ompelen pussukan pelkistä kauniista tilkuista” ja päätin kokeilla, onnistuisiko minulta sellainen. Selailin ehtymättömiä jäännöspalavarastojani ja poimin sieltä kaikki käteen osuneet tilkut, joista voisin rehellisesti sanoa todella pitäväni. Se sai nyt riittää kauneuden määritelmäksi. Lopputuloksena Erilaisuus-tilkkupussukka pelkistä kauniista tilkuista:


Tilkkujen kauneutta voi olla helpompi teidän lukijoidenkin arvioida tästä keskeneräisyys-vaiheen kuvasta:


Erilaisuus-nimensä pussukka sai, koska sen toinen puoli on puna- ja toinen sinisävyinen:


Pussukan pohjaankin osui kauniita tilkkuja. Ommellessani teen parhaani, ettei pohjaksi taittuvassa tilkkupinnan osassa olisi kaikkein korvaamattomimman söpöjä tilkkuja, mutta nyt kun kaikkien tilkkujen piti olla kauniita, osa söpöyksistä jäi vääjäämättä pohjalle.


Valitsin Erilaisuus-pussukkaan violetin vetoketjun, joka ei ollut kovin pitkä. Sitä ei siis voinut kiinnittää pussukkaan Open Wide Zippere…

luvassa leutoa.

Kuva
Lämpimänä alkaneeseen tammikuuhun sopii uusimman pussukkani nimi, Lauhkea. Tämän puolen kissalla ainakin on peräti lauhkea ilme!


Kuten lukija voi arvata, tilkkupinnat syntyivät harmaista, mustanpuhuvista ja vaalean harmahtavista tilkuista, jotka noukin ehtymättömältä tuntuvista jäännöspalasäilyttimistäni.

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja valitsin pussukan välikerrokseen tummia kankaita. Jos katsoo tarkasti, ne kuultavat hieman kaikkein vaaleimpien tilkkujen läpi, mutta en katso niin tarkasti. Älkää tekään katsoko!


Valitsin pintaan risteävät kaaritikkaukset ja vaaleanhramaan langan. Toinen puoli näyttää valmiissa Lauhkea-pussukassa tällaiselta:


Löysin vuoriksi kaikkea muuta kuin lauhkeaa kuosia. Maltillinen ulkomuoto kätkee sisäänsä villin yllätyksen:


Myös Lauhkea-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Sen mitat ovat seuraavanlaiset:

Leveys ylhäältä noin 21,5 cmKorkeus noin 15 cmPohjan leveys noin 7 cm. 

Koska muut kuvat ovat niin monokromaattiset vihreää sammalta lukuun ottamatta, lisään vi…

kuusessa.

Kuva
Esittelen seuraavaksi kaksi uutta tilkkupussukkaa.

Uusin, Myötätuuli-niminen pussukka pääsi kuusen oksalle poseeraamaan valmistujaiskuvassaan. Se ei ole kuusen latvassa, oksien alla niin kuin pesä pienoinen on oravalla, vaan asettelin sen yhdelle matalimmista oksista.


Pysyttelin väriteemassa ja ompelin Myötätuuli-tilkkupussukan sinisävyisistä tilkuista. Tuumasin alkuun, että rakentaisin sen vaihteeksi kolmiomaisista paloista, vaikkakaan en kolmio-neliöistä. Sommittelinkin pari kierrosta kaitaleita alkupalaksi noukkimani kolmion ympärille.


Ei onnistunut minulta. Kyllästyin siihen, että jokainen kaitale oli joko liian lyhyt tai liian leveä. Niinpä käytin paria isohkoa tilkkua ja täydensin kolmiot suorakaiteiksi. Jatkoin tilkkupinnan rakentamista tavalliseen tapaan, pieniä ja vähän isompia suorakulmaisia tilkkuja käyttäen.


Tikkausvaiheessa hyödynsin kolmiomaisia muotoja. Aloitin tikkaukset sisimmän kolmion reunoista ja kiersin ommelta kolmion ympäri, kunnes koko pinta sisintä kolmiota lu…