perjantai 31. tammikuuta 2020

Lastu.

Vaikka viimeisimmän tilkkuteokseni vetoketjun toinen pää on vielä viimeistelemättä, julistan sen silti riittävän valmiiksi. Koska kuvausolosuhteet ovat monta päivää olleet märät ja pimeät, päädyin ottamaan Lastu-tilkkulaukun valmistujaiskuvat sisätiloissa.


Lastu-tilkkulaukku on ollut tekeillä jonkin aikaa. Kirjoitin tilkkupintojen kokoamisesta jo marraskuun alussa pienen ohjeen tapaisenkin vastaamalla kysymykseen ”miten voi sovittaa sellaiset epätasaiset palat, jotka ovat toisesta päästään kapeampia kuin toisesta?”

Tilkkupinnat ovat olleet laukkuhuopaan tikattuinakin jo tovin – olen vain siirrellyt niitä paikasta toiseen. Lopulta ajattelin, että pianhan ne jo taittuvat vahingossa pilalle, otin ne esiin ja ompelin laukuksi. Katsoin omasta ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeestani vinkkejä ja mittoja ja huomasin, etten ollut tehnyt tästä tilkkupinnasta läheskään oman standardini kokoista. Valmis Lastu-tilkkulaukku onkin siksi kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 33 cm
  • Leveys alhaalta noin 27 cm 
  • Korkeus noin 25,5 cm
  • Pohjan leveys noin 9,5 cm. 

Tilkkupinnassa oli suunnilleen kaikkia värejä, joten muiden elementtien värityksessä riitti valitsemista. Päädyin melko nopeasti tekemään vetoketjun kiinnityskaitaleet yhdestä ja samasta kankaasta (en siis tilkuista) – lähinnä aikaa säästääkseni. Väriksi valikoitui turkoosi, koska olin löytänyt laukkuun sopivan mittaisen, turkoosin vetoketjun.


Sankoja varten leikkasin noin 60 cm pitkät kaitaleet eli kassia on mukava kantaa olalla, ja lyhytkin ihminen pystyy periaatteessa kantamaan sitä myös kädessä. Sangoissa on sisällä pyykkinarua. Toinen sanka on vihreä, toinen turkoosisävyinen kirjava:


Olin jo leikannut turkoosisävyisestä kukkakankaasta yläreunan huolittelukaitaleen, mutta se alkoi vaikuttaa liian sävy-sävyiseltä. Katse osui siinä vaiheessa vadelmanpunaiseen, melkein yksiväriseen kangasnyyttiin, ja päädyin leikkaamaan siitä uuden huolittelukaitaleen.

Vuorikangas juolahti mieleeni vasta kun olin melkein jo ompelemassa laukkua muotoonsa. Onneksi en ehtinyt aloittaa ompelemista, sillä tarvitsin laukkukappaleet, jotta pystyin leikkaamaan saman kokoiset ja muotoiset vuoripalat. Toisessa vuorikappaleessa on mukana tilkkupintaa:


Laukussa ei sen sijaan ole sisätaskua. Oli jotenkin niin kiire saada tämä valmiiksi!


Lastu-nimi on johdettu sanasta kaistale – laukun pinnassahan näkyy värikaistaleita. Kaistaleesta tuli mieleen sana ”suikale,” jolle löysin synonyymit ”riiste” ja ”lastu”. Lastu kuulosti sopivalta, ja esimerkiksi sisustussuunnitelussa käytetään apuna värilastuja.

Lastu-tilkkulaukun heleä väritys piristää päivän kuin päivän, ja siinä niin monta väriä, että se sopii käytettäväksi miltei minkä asun kanssa tahansa. Taidan pitää tämän itse.

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

kannattaa pohtia.

Muutama viikko sitten avasin kaapissa kauan viruneen, kauniin batiikkikaitalepakkauksen, leikkasin vähän lisää neliöitä ja kaitaleita niiden kaveriksi ja ompelin koko joukon tilkkublokkeja.

Aika ajoin olen latonut blokkeja lattialle ja ottanut niistä kuvia. Joka kerta olen jotenkin pettynyt. Tilkkupinta ei ole puoliksikaan niin kiva kuin alkuperäisestä batiikkipakkauksen värityksestä olisi voinut ajatella.


Vika ei ole väreissä eikä blokissa, vaan omissa mieltymyksissäni. En vain halua, että tilkkupinta näyttää massalta. Mutta mitä tehdä?

Olin päätynyt tilanteeseen, jota esimerkiksi Jamie Holmesin kirjassa Nonsense. The Power of Not Knowing kuvaillaan. Holmesin mielestä meidän pitäisi tottua siihen, että epäonnistuminen ja epävarmuus ovat luonnollinen osa luovaa prosessia. Kun tunnemme olomme epävarmaksi, meidän pitäisi ymmärtää se vihjeeksi siitä, että pohdintaa pitää jatkaa. Epävarmuus ei ole mukava tunne, mutta täytyy ajatella, että käsillä on mahdollisuus oivaltaa jotain uutta.

Blokit odottivat pinossaan, kun minä pohdiskelin ja työstin toisia projekteja. Ensin oivalsin, että minun kannattaa kokeilla välikaitaleita. Helpointa kokeileminen on, kun vain ladon blokit valkoiselle matolle ja jätän välit.


Näytti paremmalta. Olin jo valmis lähtemään valkoisten/vaaleiden välikaitaleiden tielle, mutta sitten ystäväni Soile ehdotti raidallista välikaitaletta.

Toden totta! Minulla on esimerkiksi musta-valko-raidallista kangasta, joka osoitti jo kertaalleen erinomaisuutensa Sammakkoprinssi-tilkkutyössä. Kokeileminen oli hieman haasteellisempaa kuin pohtia valkoisen välikaitaleen sopivuutta, mutta onnistuin siinäkin ilman, että piti vielä leikata mitään.


Raidat blokkien välissä ratkaisevat minun ongelmani! Toivottavasti raidallinen kangas riittää!

Vertailun vuoksi vielä yksi kuva blokeista, jotka olen asetellut vieri viereen:


Varsinkaan tämän väriset blokit eivät näytä huonoilta edes minun silmääni, mutta jotain tästä vain tuntuu puuttuvan. Ja nyt sen ymmärsin: tästä puuttuvat raidalliset, kapeat välikaitaleet. Hahaa!

tiistai 28. tammikuuta 2020

väläyttelen vähän.

Juoponpolkublokeista kokoamani kukkakuvioinen tilkkutyö on hivenen lähempänä valmistumista, sillä sain sen takaisin Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta. Väläytän tilkkutyöstäni teille pari kuvaa, vaikkei peitto ole vielä valmis.

Mestaritikkaaja Soile suositteli pinnalle kaunista, kukkakuvioista tikkausmallia ja hivenen hohtavaa, lämpimän vaaleanpunaista lankaa. Nappivalinnat!


Kuvassa näkyy myös piparkakkukuvio, jonka toteutin kukkablokkien ympärille kehykseksi.

Ihmeellistä, miten paljon tilkkupinta muuttuu edukseen, kun sen tikkaa kauniisti!


Ennen tikkausta katselin tilkkupintaani ja aprikoin, olivatko sen reunat sittenkin liian löpröt. Olisiko niitä vaikea tikata siististi? Epäilyistäni huolimatta tilkkutyöni on nyt tikattuna pintana kaunis, tasainen ja taipuisa. Reunojen löpröydestä ei ole tietoakaan!


Seuraavaksi tasoitan tikatun työni reunat. Sitten se saa nimen, nimilapun ja reunakantin. Sitten se on valmis – oltuaan tekeillä kymmenisen kuukautta.

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Iltasella.

Mistä näitä vetoketjupussukoita oikein tulee? Taas löytyi ompelupöydältä yksi – tai olihan se ensin alkutekijöissään tilkkuina, mutta nyt se on valmis. Kas tässä: Iltasella-pussukka.


Varmaan heti huomaattekin, että innoituin kivasta kettukankaasta! Ostin sitä ja saman sarjan pesukarhukangasta joskus, jotta minulla olisi tarvittaessa taustakappale myös lastenpeittoon, jos sellaisen sattuisin tekemään. Yllättäen innostuinkin ompelemaan pienen tilkkupeiton ”Yli järven,”  jossa oli kaikkea muuta kuin hempeät värit. Sen taustakappale oli kettukangasta, ja tasoitusvaiheessa siitä jäi pitkiä, kapeita reunasuikaleita tähteeksi.

Kylläpä Yli järven -tilkkupeitossa olikin muuten hauska tikkauskuvio!

Tasoituksesta yli jääneissä suikaleissa oli kokonaisia kettukuvioita, joita päätin käyttää tilkkupintaan. Otin mukaan myös oranssi- ja ruskeasävyisiä tilkkuja ja tietenkin Soilen antamasta ihanasta tilkkupussista tekemiäni löytöjä:


Muistelin, että tykkäsin tietynlaisen turkoosin ja ruskean yhdistelmästä – esimerkiksi Lokakuu-pussukassa vuodelta 2014. Lokakuu-tilkkupussukan ruskea-turkoosi-yhdistelmä on hillitty, mutta Iltasella-pussukan ruskeahkosävyisistä tilkkupinnoista löytyy sen sijaan huomiotaherättävän turkoosit palat.


Hahaa! Tälläkin kertaa osasin laitella tilkkupinnan alareunaan jokseenkin joutilasta kangasta, joka jää pohjan puolelle. Vaihtuvaväriset tikkaukseni erottuvat tummasta, melkein yksivärisestä pinnasta hyvin:


Tilkkupintojen ja vanukappaleiden väliin löysin kankaita pinosta, johon olin nostanut joutilaita/kuluneita paloja. Vuoriksi luokittelemieni kankaiden pinosta sen sijaan ei löytynyt sopivaa, joten jouduin vähän miettimään asiaa tilkkupintojen tikkauksen valmistuttua.

Muistin onneksi ostaneeni joskus muinoin kangasta, joka ehkä sopisi tähän. Löysinkin sen ja voilà!


Kuvassa pussukka ei näy reunasta reunaan, joten joudutte luottamaan sanaani: kyseessä on Avoin-malliston vetoketjupussukka eli olen ommellut tämän Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin ohjeen mukaisesti.

Seuraavassa kuvassa Iltasella-pussukka poseeraa yhdellä pienen, porrasmaisen turvetiiliseinäkkeen tasoista. Mies asensi turvetiilet (tai -palkit) muutamia vuosia sitten puutarhan yhteen kulmaukseen, ja sammal on pitänyt niitä hyvänä kasvualustana niin kuin oli tarkoituskin.


Iltasella-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22,5 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 


Avaan lopuksi uusimman pussukan nimi-ideaa. Ajattelin kettuja ja mietin, että olen nähnyt pari sellaista ihan täällä asuinalueellamme – siis kaupungissa – ja aina iltaisin. Siksi pussukan nimeksi tuli Iltasella.

torstai 23. tammikuuta 2020

Hedelmäpeli.

Uusin tilkkupussukkani on niin iloisen värinen, että mieleen tuli kutsumatta hedelmäsalaatti. Salaatti ei jotenkin sopinut pussukan nimeksi, joten jatkoin ajatusta ja keksin sitten nimen Hedelmäpeli.


Kävin maanantaina viemässä kukkablokeista rakentamani tilkkupinnan Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen käsittelyyn. Tällaisen:


Olin tehnyt keskiosan kukkien ympärille ensin piparkakkureunan tilkkublokeista, jotka ompelin kukkien ylijäämäkappaleista ja sen jälkeen leikannut ja kiinnittänyt vielä reunakaitaleen koko työn ympäri (uloin reunakaitale puuttuu vielä kuvastani). Olin niin kyllästynyt ompelemaan pitkiä saumoja ja taistelemaan ison kangasmäärän kanssa, että päätin teettää takakankaan Soilella.

Töölön Tilkkupajassa sitten - iik! Vaikka koetan tilkkutyöbingossani (jollain konstilla) tyhjentää yhden lukuisista jäännöstilkkusäilyttimistä, huomasin ilahtuvani suunnattomasti, kun sain Soilelta pussillisen hänen tilkkujaan. Toisen tilkut ovat NIIN paljon mielenkiintoisempia kuin omat!


Inspiroiduin saamistani tilkuista niin, että ryhdyin heti kotiin päästyäni kokoamaan niistä ja omista keltaisista tilkuistani pussukkapintoja. Eipä aikaakaan, kun pinnat olivat miltei valmiit:


Lisäsin melkein valmiiden pintojen pystyreunoihin vielä pari tilkkua ja alareunaan kaitaleen, kumpaankin palaan samanlaisen. Tikkauskuvioksi valikoituivat jälleen risteävät kaaret. Ne on maailman helpoin merkitä ja sen jälkeen ommella.


Tikkasin ja tikkasin ja sen jälkeen ompelin ja ompelin. Iltamyöhäisellä otin kuvan viimeistelyä vailla olleesta pussukasta.


Olin tosi innoissani, koska tilkkupinnoista tuli niin iloiset ja hauskat!

Hedelmäpeli-tilkkupussukka valmistui sopivasti, että sain otetuksi siitä valmistujaiskuvat lumisissa maisemissa!


Hedelmäpeli-pussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm 
  • Korkeus noin 15,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 

Varastoista löytyi tarpeeksi pitkä vetoketju, jotta pystyin tekemään tästä Avoin-malliston jäsenen. Vetoketju olikin tuore ostos: tiesin, että ryhtyisin piakkoin ompelemaan jotain keltaisista tilkuista, ja hankin vetoketjun varastoon. Tällä kertaa varasto kiersi nopeasti!


Hedelmäpeli-vetoketjupussukan vuorikankaan hankin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa, kun teemana oli kankaiden vaihto. Oivallisesta kangaspalasta kiitokset tilkkuystävälleni Virpille!

Tilkkupinnan alareunaan valitsemani kaitale oli sopivan monivärinen, ja osasin leikata siitä juuri oikean levyisen. Niinpä se asettuu pussukan pohjaan mukavasti:


Yleensä olen kuvioiden ja palojen sovitusjutuissa aivan törppö. On kiva kuitenkin joskus onnistuakin! En laske tätä oppimiseksi, sillä olen varma, että pian taas unohdan kaiken. Huomaan ehkä tästä kolmannen pussukan kohdalla, että tulipa ommeltua alareunaan juuri hankalan matala kaitale.


Lunta ei ollut paljon, mutta heti oli valoisampaa ja luontevampaa. Talvella kuuluu välillä olla valkoista maassa.


Hedelmäpeli oli jo kahdeksas tänä vuonna valmiiksi ompelemani tilkkupussukka. Jos jatkan tätä tahtia, minulla on vuoden lopussa noin sata uutta pussukkaa! Apua! Nyt täytyy kyllä painaa jarrua.

tiistai 21. tammikuuta 2020

ompelin taas tilkkupussukan.

Muistin hoopon tilkkutyöbingoni yhden ruudun ”Ompelen pussukan pelkistä kauniista tilkuista” ja päätin kokeilla, onnistuisiko minulta sellainen. Selailin ehtymättömiä jäännöspalavarastojani ja poimin sieltä kaikki käteen osuneet tilkut, joista voisin rehellisesti sanoa todella pitäväni. Se sai nyt riittää kauneuden määritelmäksi. Lopputuloksena Erilaisuus-tilkkupussukka pelkistä kauniista tilkuista:


Tilkkujen kauneutta voi olla helpompi teidän lukijoidenkin arvioida tästä keskeneräisyys-vaiheen kuvasta:


Erilaisuus-nimensä pussukka sai, koska sen toinen puoli on puna- ja toinen sinisävyinen:


Pussukan pohjaankin osui kauniita tilkkuja. Ommellessani teen parhaani, ettei pohjaksi taittuvassa tilkkupinnan osassa olisi kaikkein korvaamattomimman söpöjä tilkkuja, mutta nyt kun kaikkien tilkkujen piti olla kauniita, osa söpöyksistä jäi vääjäämättä pohjalle.


Valitsin Erilaisuus-pussukkaan violetin vetoketjun, joka ei ollut kovin pitkä. Sitä ei siis voinut kiinnittää pussukkaan Open Wide Zippered Pouch -ohjeen mukaisesti. Ompelin vetoketjun häntäpäähän kangaspalan, jottei saumakohdasta tulisi ylettömän paksu. Aika paksu siitä silti tuli, kuten kuvasta näkyy:


Valmistujaiskuvaustuokio osui tuuliselle päivälle. Tuuli jopa kaatoi pussukan pariin otteeseen sitä kuvatessani, vaikka sen sisällä oli pieni paino niiden villasukkien lisäksi, joilla toppasin pussukan alanurkat. En pystynyt kuvaamaan pussukkaa avoinna ja tyhjänä, joten sen vuorikappaleista näkyy vain näin vähän:


Kokosin vuorin useasta palasta, jotka löytyivät vuoriksi sopivien kankaiden pinosta. (Kerroin lajitelleeni kankaita tilkkujen ja käyttökankaiden lisäksi kahteen muuhun pinoon: vuorikankaiksi sopivat ja joutilaat sekä sen verran huonot tai epämieluisat, että ne sopivat vain tikkauksen välikerroksiksi.)


Ripustin Erilaisuus-pussukan pienen puun oksaan, missä se heilui villisti tuulessa. Taidan jakaa siitä ottamani lyhyen videon Instagram-kanavallani @tilkunviilaaja


Erilaisuus-tilkkupussukka on kooltaan suunnilleen seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm 
  • Korkeus noin 16,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Pussukassa on tällä kertaa hyvin tavanomaiset, lyhyehköt kiinnipitolenksut, ja vaikka vetoketju avautuu hyvin, se ei avaudu ammolleen, joten Erilaisuus ei ole mitään erityistä mallistoa. Jyrytän sen silti ”pussukaksi, johon olen käyttänyt pelkkiä kauniita kankaita” ja ruksaan toisen ruudun tilkkutyöbingolappusestani.


keskiviikko 15. tammikuuta 2020

luvassa leutoa.

Lämpimänä alkaneeseen tammikuuhun sopii uusimman pussukkani nimi, Lauhkea. Tämän puolen kissalla ainakin on peräti lauhkea ilme!


Kuten lukija voi arvata, tilkkupinnat syntyivät harmaista, mustanpuhuvista ja vaalean harmahtavista tilkuista, jotka noukin ehtymättömältä tuntuvista jäännöspalasäilyttimistäni.

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja valitsin pussukan välikerrokseen tummia kankaita. Jos katsoo tarkasti, ne kuultavat hieman kaikkein vaaleimpien tilkkujen läpi, mutta en katso niin tarkasti. Älkää tekään katsoko!


Valitsin pintaan risteävät kaaritikkaukset ja vaaleanhramaan langan. Toinen puoli näyttää valmiissa Lauhkea-pussukassa tällaiselta:


Löysin vuoriksi kaikkea muuta kuin lauhkeaa kuosia. Maltillinen ulkomuoto kätkee sisäänsä villin yllätyksen:


Myös Lauhkea-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Sen mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 


Koska muut kuvat ovat niin monokromaattiset vihreää sammalta lukuun ottamatta, lisään vielä hieman punaista väriä:


Kissan mielestä päiväunet olisivat kivampaa tekemistä kuin kuvassa poseeraaminen.

maanantai 13. tammikuuta 2020

kuusessa.

Esittelen seuraavaksi kaksi uutta tilkkupussukkaa.

Uusin, Myötätuuli-niminen pussukka pääsi kuusen oksalle poseeraamaan valmistujaiskuvassaan. Se ei ole kuusen latvassa, oksien alla niin kuin pesä pienoinen on oravalla, vaan asettelin sen yhdelle matalimmista oksista.


Pysyttelin väriteemassa ja ompelin Myötätuuli-tilkkupussukan sinisävyisistä tilkuista. Tuumasin alkuun, että rakentaisin sen vaihteeksi kolmiomaisista paloista, vaikkakaan en kolmio-neliöistä. Sommittelinkin pari kierrosta kaitaleita alkupalaksi noukkimani kolmion ympärille.


Ei onnistunut minulta. Kyllästyin siihen, että jokainen kaitale oli joko liian lyhyt tai liian leveä. Niinpä käytin paria isohkoa tilkkua ja täydensin kolmiot suorakaiteiksi. Jatkoin tilkkupinnan rakentamista tavalliseen tapaan, pieniä ja vähän isompia suorakulmaisia tilkkuja käyttäen.


Tikkausvaiheessa hyödynsin kolmiomaisia muotoja. Aloitin tikkaukset sisimmän kolmion reunoista ja kiersin ommelta kolmion ympäri, kunnes koko pinta sisintä kolmiota lukuun ottamatta oli tikattu. Sitten palasin alkukohtaan ja kiersin siitä ompelein kolmion sisälle.


Kolmion keskeltä olisi ollut vaikea aloittaa ja päätyä tismalleen sopivasti kolmion ulkoreunoihin tikkauksineni.

Alareunan leveät palat on leikattu Ethän minua unhoita -peiton taustakappaleen ylimääräisistä reunoista. Töölön Tilkkupajaan tikattaviksi toimitettaviin tilkkutöihin pitää aina ommella jonkin verran tilkkupintaa isompi taustakappale. Tikkauksen jälkeen saan sitten valmiin peiton ja kaikki yli jääneet kankaat ja vanut. Kankaita käytän tilkkupussukoiden pintoihin tai vuoriin ja vanukaitaleet käytän myös tilkkupussukoihini. Kätevää!


Myötätuuli-pussukan strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Kiinnipito- tai kantolenksut ovat lyhyet, mutta pussukka avautuu jälleen erinomaisesti ammolleen, joten se on Avoin-mallistoa. Vuorikappaleet ovat Kukkasnelonen-tilkkupeiton taustakappaleen ylijäämiä.


Myötätuuli-nimen idea on ilmiselvä: varsinkin toisen puolen kolmiosta tulee heti mieleen alkeellinen purjevenepiirros.


Myötätuuli-pussukan kanssa samana päivänä tuli valmiiksi toinenkin pussukka.


Annoin toiselle pussukalle nimen Symmetria.


Tilkkupintojen lähtökohtana ovat Niittykukkaset-tilkkupeiton ompelemisessa syntyneet bonus-kolmio-neliöt. (Niitä löytyy jäännöspalavarastoistani yhä.) Toisella puolella blokin ympärillä on Kukkasneloset-tilkkupeiton ompelemisesta jääneitä kapeita soiroja.


Toisella puolella on tavallisia kaitaleita, koska soiroja ei riittänyt enempään:


Löysin neliöt tilkkukasoistani ja täydensin ne pussukkakokoon. Symmetrinen asetteleminen ei pysynyt enää mielessä, joten neliöt asettuivat pussukkapintojen toiseen reunaan. Sommittelu ei siis todellakaan ole symmetrinen, mutta en silti halunnut nimestä negatiivista. Sen takia tämä epäsymmetriseltä näyttävä pussukka on kuitenkin nimeltään Symmetria.


Tikkauksissa näin paljon vaivaa! Mukana on kaaria, muurahaisenpolkua, siksakkia, tavallisia suoria ompeleita, orgaanisia viivoja ja ”näkkileipätikkausta” (englanniksi matchstick quilting).

Symmetria-pussukasta tuli korkea ja melko kapea.


Symmetria-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 20,5 cm
  • Korkeus noin 21 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Ompelin pussukasta jälleen oikein hyvin avautuvan, eli se on Avoin-mallistoa. Kanto-/kiinnipitolenksut ovat lyhyehköt.


Ehkä minun pitäisi ajaa pussukkatehtaani alas, pitää tuotantotauko ja sen sijaan keskittyä valmistamaan tilkkupinta batiikkikangasblokeistani. Toisena vaihtoehtona on tutkailla tilkkutyöbingolappustani: pystyisinkö suorittamaan jonkun tehtävistä, jotta voisin ruksata sieltä ruudun?


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails