vuoden ensimmäinen pussukka.
Sain tietää, että tilkkuystäväni Virpi lupasi tänä vuonna ommella ainakin yhden Tilkunviilaaja-tyyppisen pussukan. Koska hänen bravuurivärinsä on vihreä, lupasin minä vastavuoroisesti ommella ainakin yhden vihreän pussukan. Tuumasta toimeen: tässä on vihreistä tilkuista kokoamani tilkkupussukka, jolle annoin nimeksi Biodiversiteetti.
Ensimmäinen nimiajatus oli tietenkin vihreän mielleyhtymä "Saku Sammakko," mutta olisipa ollut kapea-alaista antaa sellainen nimi melkein heti Sammakkoprinssin jälkeen. "Kosiomatka" oli seuraava ajatus, mutta jotenkin pussukka ei sopinut siihen ajatukseen.
Katselin sitten pussukan kankaissa esiintyviä aiheita, joista moni on luonnosta. Löysin kärpäsen tai ampiaisen, perhosia, pöllöperhosen, sammakon osia, paljon erilaisia kukkia ja vielä pingviininkin. Niissä jos missä on biodiversiteettiä!
Mieleeni tuli edelleen se, miten Mies vuosia sitten kuvaili Las Palmasin keskustassa kulkenutta ihmisvirtaa verrattuna siihen, millaisen keskellä tuolloin asuimme lomakylässä (eli turistireservaatissa): ”Täällä sentään pääsee näkemään biodiversiteettiä”.
Tietenkin vein Biodiversiteetti-tilkkupussukkani kuvattavaksi keskelle lähiluontoa.
Biodiversiteetti-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavanlaiset:
Juuri nämä mitat näyttävät silmiini erityisen tasapainoisilta. Mainitsinkin siitä, jolloin Mies ehdotti, että kirjaisin mitat muistiin, jotta osaisin tehdä yhtä sopusuhtaisia lisää. En kuitenkaan halua! Pussukoiden värkkäämisessä on hauskaa se, että lopputulos on aina pieni yllätys.
Olin juuri tarkastellut omaa versiotani Open Wide Zippered Pouch -tyyppisestä pussukasta, joten toteutin samanlaisen. (Olin jo ehtinyt unohtaa silloisen ideani, mutta näin se palasi takaisin mieleen!)
Tässä versiossa vetoketjun häntää ei jätetä vapaaksi, vaan se päätellään kangaslipareella ennen kuin vetoketju kiinnitetään pussukan reunaan. Toinen vetoketjun pää sen sijaan ommellaan reunaan samalla tavalla kuin tuossa maanmainiossa Noodleheadin tutoriaalissa. Silloin pussukasta tulee hyvin avautuva, vaikkakaan se ei aukea ihan ammolleen.
Menetelmässä on se hyvä puoli, ettei vetoketjun vapaata loppupäätä tarvitse päätellä kangaspalalla. Minulla menee siinä puuhassa aina melko pitkään, mutta puolittaisversio on nopeampi toteuttaa.
Eihän mitään pussukkaa sentään kovin kauan ompele! Vajaa vuorokausi ennen valmistujaiskuvia pussukka oli tällaisissa alkutekijöissään:
Biodiversiteetti-tilkkupussukan alareunassa näkyy kolmiomaisia muotoja eli eräänlaisia lentäviä hanhia. Löysin ne tilkkukasoistani äskettäin – silloin ne olivat vielä yhtenä jonona kiinni toisissaan. Kun sitten piti ruveta ompelemaan vihreää, pala tuli oitis mieleeni.
Ompelin palan jo vuonna 2012. Siitä piti tulla lisäkappale yhteen neljästä hanhiaiheisesta tilkkutaulustani (Hanhiemon tarinoita, Hanhivaara, Hannu Hanhi ja Kultamunia muniva hanhi, jotka valmistuivat vasta vuonna 2014).
Palan kolmiomaisten muotojen piti esittää ruohomättäitä, ja ne olivat tulossa lisäpalaksi yhden hanhen sivulle. Mättäät näyttivät kuitenkin aivan omituisilta, ja jouduin poistamaan ne.
Tuohon vuonna 2012 julkaisemaani kirjoitukseen sain kommentteja, joihin yhteen vastasin selvänäköisesti, että ”palat voin käyttää jossain muualla”. En olisi ehkä silloin uskonut, että vasta seitsemän vuoden päästä!
Siellä pohjapuolella mättäät nyt lepäävät. Ja taas tuli lisää biodiversiteettiä!
Aurinko oli kuvaushetkellä vielä matalalla. Yön aikana oli muodostunut kuuraa, tai sitten oli satanut hiukan jotain lumen tapaista. Päätän kirjoitukseni näin mystisiin tunnelmiin:
Ensimmäinen nimiajatus oli tietenkin vihreän mielleyhtymä "Saku Sammakko," mutta olisipa ollut kapea-alaista antaa sellainen nimi melkein heti Sammakkoprinssin jälkeen. "Kosiomatka" oli seuraava ajatus, mutta jotenkin pussukka ei sopinut siihen ajatukseen.
Katselin sitten pussukan kankaissa esiintyviä aiheita, joista moni on luonnosta. Löysin kärpäsen tai ampiaisen, perhosia, pöllöperhosen, sammakon osia, paljon erilaisia kukkia ja vielä pingviininkin. Niissä jos missä on biodiversiteettiä!
Mieleeni tuli edelleen se, miten Mies vuosia sitten kuvaili Las Palmasin keskustassa kulkenutta ihmisvirtaa verrattuna siihen, millaisen keskellä tuolloin asuimme lomakylässä (eli turistireservaatissa): ”Täällä sentään pääsee näkemään biodiversiteettiä”.
Tietenkin vein Biodiversiteetti-tilkkupussukkani kuvattavaksi keskelle lähiluontoa.
Biodiversiteetti-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavanlaiset:
- Leveys ylhäältä noin 24 cm
- Korkeus noin 17 cm
- Pohjan leveys noin 6 cm.
Juuri nämä mitat näyttävät silmiini erityisen tasapainoisilta. Mainitsinkin siitä, jolloin Mies ehdotti, että kirjaisin mitat muistiin, jotta osaisin tehdä yhtä sopusuhtaisia lisää. En kuitenkaan halua! Pussukoiden värkkäämisessä on hauskaa se, että lopputulos on aina pieni yllätys.
Olin juuri tarkastellut omaa versiotani Open Wide Zippered Pouch -tyyppisestä pussukasta, joten toteutin samanlaisen. (Olin jo ehtinyt unohtaa silloisen ideani, mutta näin se palasi takaisin mieleen!)
Tässä versiossa vetoketjun häntää ei jätetä vapaaksi, vaan se päätellään kangaslipareella ennen kuin vetoketju kiinnitetään pussukan reunaan. Toinen vetoketjun pää sen sijaan ommellaan reunaan samalla tavalla kuin tuossa maanmainiossa Noodleheadin tutoriaalissa. Silloin pussukasta tulee hyvin avautuva, vaikkakaan se ei aukea ihan ammolleen.
Menetelmässä on se hyvä puoli, ettei vetoketjun vapaata loppupäätä tarvitse päätellä kangaspalalla. Minulla menee siinä puuhassa aina melko pitkään, mutta puolittaisversio on nopeampi toteuttaa.
Eihän mitään pussukkaa sentään kovin kauan ompele! Vajaa vuorokausi ennen valmistujaiskuvia pussukka oli tällaisissa alkutekijöissään:
Biodiversiteetti-tilkkupussukan alareunassa näkyy kolmiomaisia muotoja eli eräänlaisia lentäviä hanhia. Löysin ne tilkkukasoistani äskettäin – silloin ne olivat vielä yhtenä jonona kiinni toisissaan. Kun sitten piti ruveta ompelemaan vihreää, pala tuli oitis mieleeni.
Ompelin palan jo vuonna 2012. Siitä piti tulla lisäkappale yhteen neljästä hanhiaiheisesta tilkkutaulustani (Hanhiemon tarinoita, Hanhivaara, Hannu Hanhi ja Kultamunia muniva hanhi, jotka valmistuivat vasta vuonna 2014).
Palan kolmiomaisten muotojen piti esittää ruohomättäitä, ja ne olivat tulossa lisäpalaksi yhden hanhen sivulle. Mättäät näyttivät kuitenkin aivan omituisilta, ja jouduin poistamaan ne.
Tuohon vuonna 2012 julkaisemaani kirjoitukseen sain kommentteja, joihin yhteen vastasin selvänäköisesti, että ”palat voin käyttää jossain muualla”. En olisi ehkä silloin uskonut, että vasta seitsemän vuoden päästä!
Siellä pohjapuolella mättäät nyt lepäävät. Ja taas tuli lisää biodiversiteettiä!
Aurinko oli kuvaushetkellä vielä matalalla. Yön aikana oli muodostunut kuuraa, tai sitten oli satanut hiukan jotain lumen tapaista. Päätän kirjoitukseni näin mystisiin tunnelmiin:
Kommentit