Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

tämä ei ole mainos.

Kuva
Vaikka muovikasseissa on kauppaketjun logo, en mainosta heidän tuotteitaan tai myymälöitään.


Kahdesta kassistani purkautui ulos tällainen röykkiö:


Sain lahjoitussolmioita, joista valmistan Töölön Tilkkupajan Soilen esimerkin mukaisesti tilkkupeiton.Kasassa on varmasti ainakin neljä kertaa se määrä solmioita kuin tarvitsisin yhteen peittoon, mutta sittenpähän pääsen vapaasti sommittelemaan.

Solmioiden kuosivalikoima on vinkeä. Toiset ovat perusraidallisia, toiset tavallisen värisiä ja toiset...


Toisissa on kirahvi- ja norsukuvioita. Jotkut ovat sinisävyisiä ja salmiakkiruudullisia.


Ja joissain on sanoinkuvaamattomia kuvioita.

Puran kaikki nämä ihanuudet ensin, poistan välivatiinit, avaan teräviksi ommellut päät ja pesen sekä silitän nämä märkinä. Ripustan miltei kuivaksi silitetyt solmiot kuivumaan ja kun ne ovat täysin kuivat, siirrän ne solmiokassiin.


Seuraavassa vaiheessa leikkaan nämä vaihtelevan levyisiksi mutta toivoakseni suorahkoiksi kaitaleiksi, paitsi solmiot, joista saan hir…

työvoitto. treffit?

Kuva
Värikkään, jäännöspalatilkkuneliöistä ompelemani tilkkupinnan taustakappale on nyt valmis. Sen valmistaminen olikin työlästä! Vaikka löysin isoja, teemaan sopivia jäännöspalablokkeja, niiden käyttäminen taustakappaleessa vaati monenlaista pohdintaa ja monta työvaihetta.


Tässä olin ommellut punaisiin, pitkulaisiin palasiin tummat väli- ja reunakaitaleet. Lisäksi olin ommellut palan reunoihin vaaleanpunaiset palat.

Tein samanlaiset kehystykset ja laajennukset myös kahdelle muulle blokkipalalle ja sen jälkeen ompelin palat allekkain yhteen ja niiden ylä- ja alapuolelle vielä isot palat, jotta taustakappale olisi tarpeeksi pitkä.


Ompelukoneellani oli koko viikonlopun suunnilleen tämän näköistä:


Eli kivojen, pienehköjen tilkkupalojen sijaan minulla oli valtava röykkiö kangasta koneen äärellä. Hiki tuli moneen kertaan! Ei uskoisi, että tilkkutöiden tekeminen on välillä näin fyysistä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin:


Tilkkupinta ja taustakappale taiteltuina, valmiit vietäviksi Töölön Tilkkupajaan

viisi saumaa.

Kuva
Mustanpuhuvalla ja harmaalla kankaalla reunustamani tilkkupinnat saivat täydennystä vaaleanpunaisesta ja keskisinisestä kankaasta, näin:


Tulossa on siis taustakappale tilkkutyöhön, jonka kokosin jäännöspaloista ompelemistani blokeista.

Viisi saumaa –otsikko viittaa siihen, että ompelin eilen viisi saumaa ja tässä on niiden saumojen ompelun jälkeinen tilanne.

Soile kirjoitti Töölön Tilkkupaja –blogissaan varoittavaan sävyyn taustakappaleiden kokoamisesta enkä voi välttyä ajatukselta, että hän osoitti sanansa lähinnä minulle… Uskon kyllä, että pinta olisi tasainen ja yhdenmukaisesti venyvä/joustava, jos malttaisin leikata taustakappaleet yhdestä kankaasta! En vain malta! Tähänkin oli pakko saada mukaan aiempia tilkkupintoja, vaikka minulla olisi kaapissa ollut melko hyvin sopiva yhtenäinen kankaanpala, josta olisin voinut suoraan leikata taustakappaleen.

taustakappaletta.

Kuva
Yhdistin kolme löytöblokkiani/-tilkkupintaani pystyasentoon ja ompelin kahden muun blokin/tilkkupinnan ympärille kerrokset harmaata ja mustaa kaitaletta.


Pystyasennossa yhdistettyjen blokkien/tilkkupintojen toiseen reunaan tulee vielä mustaa kaitaletta.


Nyt pitäisi keksiä, mitä kangasta ompelen näiden palojen ympärille. Siis mikä sopisi kuvioiltaan ja tyyliltään tähän ja mitä voisi olla riittävä määrä. Musta ja harmaa kangas ovat huvenneet, vaikka niitä alkuun tuntui olevan vaikka kuinka paljon. Menekki on vain ollut huimaa! Onneksi ostin silloin hullumaiselta tuntuneen määrän!

värikäs tilkkupinta.

Kuva
Uurastin tänään ainoastaan mustien ja harmaiden kaitaleiden sekä jäännöspalatilkuista ompelemieni pötköjen parissa ja sain nyt tilkkupinnan valmiiksi!

Alareunassa on vihertäviä tilkkuja ja niiden yläpuolella sinisiä.


Sinisten neliöiden jälkeen tulee violetteja, vaaleanpunaisia ja punaisia sekä oransseja neliöitä.


Pystyin juuri ja juuri kuvaamaan tilkkupinnan valoisaan aikaan – tosin täydensin päivänvaloa kattovalaisimella. Olisin mielelläni levittänyt pinnan sängylle kuvattavaksi, mutta en voinut. Ja niin kiire minulla oli, etten ehtinyt siirtää edes silitysraudan johtoa kuvan ulkopuolelle.

Ai miksikö en voinut levittää tilkkupintaani sängylle?


Sängyllä makasi joku tyytyväisenä (katso kuvan oikea yläkulma). Niinpä levitin pinnan vain Kissasta eteenpäin. Toinen tilkkupeitto näkyy kuvassa oikealta ja nurjalta ja häiritsee kokonaisvaikutelmaa, mutta ehkä tästä saa jotain käsitystä. Joka tapauksessa tilkkupinta on nyt valmis, jipii! Enää tarvitsee kehittää tähän taustakappale ja sitten on…

monenlaista meneillään.

Kuva
Nyt on monta rautaa tulessa (kuulostipa jännittävältä). Teen sitä ja tätä ja tuota työtä vuorovedolla. Esimerkiksi epämääräinen jäännöspalatilkkupino on nyt muovautunut tilkkupinnaksi. Tällaiseksi:


Toinen tilkkupinta on vielä ompelematta. En ole päättänyt, tuleeko siihen vain pinkkejä paloja vai onko mukana enemmän kirkkaanpunaista tai oranssia. Tviit-tviit-pussukassa tykkäsin siitä, että toinen puoli oli vihertävä ja toinen selvästi sinertävä. Ehkä tykkäisin tässäkin, että puolet olisivat selvästi eri väriset.

Näin kaoottiselta näyttää jäännöspalaneliöistä syntyvä tilkkupinta:


Kuvassa on meneillään mustien tilkkujen tasoittaminen värineliöiden kanssa samalle tasalle. Seuraavaksi ompelen mustan kaitaleen kiinni tämän tilkkupötkön reunaan.

Tietenkin minulla on edelleen tekeillä hauskoja, monimutkaiselta näyttäviä mutta mielestäni helppoja tilkkublokkeja, joiden ompelumenetelmän opin viime lauantaina Helsinkin tilkkukilta Syyringin ompelukurssilla.

Ritva oli tuonut valmiita tilkkupeitto…

todellinen mysteerityö.

Kuva
En ole tarttunut mysteeritöihin tai –blokkeihin, mutta nyt käsissäni on todellinen mysteerityö! Ompelen välikaitaleita jäännöspalatilkuista ompelemiini neliöihin, ja nyt on vuorossa pitkän kaitaleenpätkän ompeleminen tilkkupötkön kummallekin puolelle.

Tietenkin minulle kävi niin, että hätäilin ja ompelin harmaan kaitaleen kahteen peräkkäiseen riviin kiinni, vaikka rivien väliin tulee vain yksi kaitale. Jouduin purkamaan koko pitkän sauman, jonka juuri olin huolellisesti ommellut.

Törmäsin mysteeriin ommellessani välikaitaletta oikein kiinni. Vaikka ensimmäisen tilkun saumat osuivat samaan kohtaan välikaitaletta:


Niin heti seuraavan pystysauman kohdalla olikin klappia:


Ensin ajattelin leikanneeni vahingossa väärän levyisiä pystykaitaleita, mutta vaikka kuinka monen mittauksen jälkeen totesin, että kaitaleet ja myös tilkkuneliöt olivat hyvin suurella tarkkuudella samanlaisia. Mittasin sieltä ja täältä ja joka puolella ja kappaleet olivat oikean kokoisia – palat eivät vain osuneet tasan.

helppo vai monimutkainen tilkkublokki?

Kuva
Eilen osallistuin Helsingin tilkkukilta Syyringin ompelukurssille tai –päivään. Jäsenemme Ritva oli lupautunut ohjaamaan meidät ompelemaan mielenkiintoisia tilkkublokkeja, jollaisista hän itse on koonnut monta upeaa peitettä.

Kaikilla oli kotitehtävää ennen kurssia. Meidän piti leikata 9” x 9” (noin 23cm x 23cm) neliöitä sekä vaaleista että tummista tai keskitummista kankaista. Ohjeelliseksi lukumääräksi annettiin 24 kpl kumpaakin. Kirjoitin ohjeen muistiin kaksi kertaa ja silti leikkasin kumpaakin 9 kpl. No, neliöt kyllä riittivät hyvin – en saanut edes yhdeksää valmistetuksi.

Suunnilleen näin monta blokkia ompelin:


Blokki on jännittävä, enkä varmaan rupeaisi ompelemaan tällaisia millään muulla tekniikalla kuin näin. Tuntuu mahdottomalta, että pystyisin suunnittelemaan saati tarkasti ompelemaan kolmio-nelöitä niin, että yhden ison reunoille sopisi tasan 2 + 3 pienempää kolmio-neliötä.

En ole ihan varma, onko tämä helppo vai monimutkainen tilkkublokki. Tavallaan helppo! Kangasneliöt a…

ruskea vetoketjupussukka.

Kuva
Ompelin vetoketjupussukan itselleni epäluonteenomaisen värisistä tilkuista eli erilaisista ruskeista kankaista. Innoittajakangas oli tilkkuystävä Eijan lahjoittama kiintoisa kissakangas.

Valmis ruskea vetoketjupussukka on nimeltään Kissankielet.


Kuvassa näkyy myös Kissan tassunjälki! Muuten kuvauspaikka tuntui hankalalta, joten siirryin pussukan kanssa hangelle. Tässä vetoketjupussukan toinen puoli:


Ompelin sivusaumaan pitkän lenksun, joten tämä pussukka on Street-mallistoa.


Vuori on sävy sävyyn tilkkupinnan kanssa. En tälläkään kertaa ommellut sisätaskua.

Pussukka on mitoiltaan seuraavanlainen:
Leveys ylhäältä noin 25cm Korkeus noin 20cm Pohjan leveys noin 10cm. 

Valitsin Kissankielet-pussukkaan ruskean 25-senttisen vetoketjun, jonka kumpaankin päähän ompelin kangaslipareen. Epäilin jo, että olisin tasoittanut tikatut tilkkupinnat vähän liian kapeiksi suhteessa vetoketjun kokonaisleveyteen lipareineen, mutta ei: päät jäivät sittenkin juuri sopivasti näkyviin:


Tilkkupinta on toteutettu…

näistä en niin tykkää.

Kuva
Lukijoille lienee tullut selväksi, että tilkkuilu on ehdoton lempiharrastukseni. Kankaat ovat ihania ja mieluiten puuhastelisin niiden parissa aina. Tilkkuiluun liittyy kuitenkin muutama juttu, joihin en ole yhtä ihastunut. Toisaalta olen huomannut, että jokaisen vähemmän kivan jutun voi välttää tai siihen käytetyn ajan minimoida, jos käyttää kekseliäisyyttä tai muuttaa toimintatapojaan.

En siis niin tykkää... ...kangasmenekin laskemisesta
En koskaan haluaisi laskea tai mitenkään arvioida tarvitsemani kankaan menekkiä etukäteen. Ajatus herättää minussa täyden vastustuksen. Ymmärtäisin tämän hyvin, jos olisin lahjaton laskija, mutta pärjäsin kyllä aikoinani koulumatikassa, joten siitä ei voi olla kyse.

Kangasmenekkiä ei tarvitse arvioida juuri mitenkään, kun tekee kaikki työt blokki kerrallaan aina niistä kankaista, joita on käsillä. Tähän tilanteeseen tosin pääsee vasta kun on sinnikkäästi ostanut riittävästi kankaita varastoon.

(Tästä kyllä tykkään, mutta postaus on ankea ilman kuva…

vain kaksi saumaa.

Kuva
Ehdin sunnuntaina ommella pussukkaani vain kaksi saumaa. Kiinnitin ensin vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleiden väliin (yksi sauma) ja sen jälkeen tikkasin saumanvarat pussukan puolelle (toinen sauma).


Voi raukkaa, se ei nyt edisty!

Kuvassa näkyy, että pussukkapinta olisi voinut olla vielä hieman leveämpi, mutta ihan ok leveys tämäkin. Samaten kuvassa näkyy kiva pilkullinen ruskea kangas, jonka löysin vuoriksi. Vaaleat tikkaukset näyttävät paremmilta kuin kankaan väriä tummemmat. Ja vielä huomaan kvuasta, että ruudullinen kangas sopii suoriin tikkauksiin erinomaisesti, kun sen leikkaa täysvinoon.

Olipa tämä kuvarääpäleeni kuitenkin havainnollinen.

Unohdin edellisessä postauksessani mainita, että käytin tilkkupinnan päällitikkauksissa vaihtuvaväristä lankaa.


Lankani on vaihtuvaväristä ruskeaa ja kiillotonta lankaa. En muista, miksi ostin sitä. Ei jotenkin vaikuta langalta, jolle minulla olisi paljonkaan käyttöä! Joku ajatus minulla on täytynyt olla. Voi kun muistaisin!

Unohdin maini…

tikattuja kerroksia.

Kuva
Pari syyrinkiläistä tilkkuystävääni tiedusteli, millä jäpäköitän pussukoiden tilkkupinnat. Kerroin tikkaavani tilkkupinnan kiinni vanukerrokseen ja että useimmiten sen alla on collegejerseyn pala. Parissa viimeisessä olen käyttänyt entisistä koltsarihousuistani leikkaamiani paloja. Tätä he pitivät melko huvittavanakin.

Paksulta kuulostavat kerrokset ihmetyttivät, valmis pussukka kun ei ole erityisen muhkea. Ajattelin siis havainnollistaa tikkauksen litistävää vaikutusta.

Ruskeat tilkkupinnat ovat katselleet minua usean päivän ajan, valmiiksi hakaneuloitettuina ja anovina. En ole saanut tehdyksi niille mitään ennen kuin tänään. Aah, vihdoinkin pääsin tikkaamaan minua odottaneet pussukkapinnat.

Lähtötilanne. Tilkkupinta, jonka alapuolella keskipaksua tikkausvanua. Alin kerros – collegejerseytä – ei näy kuvassa.


Aloitan tikkaamisen tilkkupinnan keskivaiheilta ja etenen siitä kohti toista reunaa, joten noin puolet pinnasta tikattuani katkaisen langan ja siirryn takaisin noin keskelle. Siin…