Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

metsän eläimiä.

Kuva
Valmistettuani erittäin työlään pöllöblokin ajattelin olevani valmis tarttumaan siilin vaativiin piikkeihin, ja niin olinkin! Olin nähnyt tilkkuystäväni Annelin mini-Fancy-Forest-tilkkupeitossa siilin, jolla oli upeat piikit. Otin siitä mallia ja etsin esiin tiikeriraidallisen kankaani.

Onko tämä leijona, tiikeri vai siili?


Vastaus: tämä on hurja villisiili. Sen naama on valitettavan ryppyinen. Löysin joltain saamaani/ostamaani itse värjättyä kangasta, ja kangas on ilmeisesti pesussa rypistynyt noin. Mutta eiköhän tilkkupeiton tikkaus sitten viimeistään korjaa hänen ryppyisyytensä.

(Siili saattaa tietysti olla vanhuuttaan ryppyinen.)

Olin toteuttanut kaksi aika vaativaa tilkkublokkia ja halusin hieman huoahtaa. Ohjeista päätellen kettublokki olisi helppo toteutettava. Niin se olikin! Löysin varastoistani juuri ketun värisen tilkunkin!


Olin jälleen valmis hieman vaativampaan tehtävään. Siilin piikit onnistuivat minulta ongelmitta, joten arvelin suoriutuvani ohdakeblokista kunnialla.

Ohd…

aika pöllö.

Kuva
Hahaa! En tarkoittanut otsikollani, että joku tai jokin olisi aika pöllö, siis hoopo tai pöhkö. Minulla on vain käsissäni Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -tilkkutyöhön kuuluva pöllöblokki, joka on aika valmis. Aika pöllö siis.


Sillä on ilme kuitenkin jo kohdallaan. Tuima.

Tähän kaveriin sitä vasta tarvittiinkin erilaisia paloja! Leikkasin niitä melkoisen tovin, enkä silti onnistunut. Huomasin vasta ommellessani, ettei tarvittavia paloja ollutkaan (olin leikannut aivan vääränlaiset palat), ja jouduin leikkaamaan niitä lennossa lisää. Onneksi kaikki blokkiin valitsemani kankaat riittivät hyvin.

Pöllön kokoaminen oli silti mielenkiintoinen ja hauskakin puuha!

Näytän vielä, mitä tilkkuystäväni Virpi antoi minulle viime kiltakokouksessa. Mistä hyvästä mahdoin ansaita näin upean paketin?!


Ehkä joku paketin tilkuista pääsee vielä Fancy Forest -työhön mukaan!

pupublokki.

Kuva
Ihastuin Elizabeth Hartmanin suunnittelemaan Fancy Forest -tilkkutyöhön heti sen nähdessäni. Suunnittelin pitkään, että tilaisin kaavan netistä, mutta minua onnesti. Töölön Tilkkupaja hankki kaavoja myyntiin. Ostin sellaisen viivana. Olin täynnä intoa!

Oltuani innostunut aika pitkään, sain lopulta tehdyksikin jotain. Leikkasin pupublokkiin tarvittavat palat ja ompelin korvapalat melkein valmiiksi.


Blokki näyttää ehkä melko yksinkertaiselta, mutta siihen leikataan vaihteleva lukumäärä palasia, joita on 17 erilaista. IIK! Sitten ne pitää ommella yhteen juuri oikein.

Olipa urakka koota pupun naama!


Näytin pupublokin Tyttärelle, ja hän löysi yhdennäköisyyden tämän ja oman Poone-nimisen pehmopupunsa välillä.


Poonen kasvot eivät ole aivan yhtä leveät, mutta ilme on saman tapainen.

Hei! Ei tarvitse ommella kuin vähän toistakymmentä blokkia, niin minulla on Fancy Forest -lapsenpeitto valmiina. Täyskokoiseen tilkkupeittoon tarvittaisiinkin sitten nelinkertainen määrä työläästi valmistuvia blok…

loppu ja kiitos.

Kuva
Antoisan ompelupäivän toinen valmistunut on myös lähdössä kiertämään maata näyttelymatkalaukussa. Helsingin tilkkukilta Syyrinki viimeistelee ”Suomi 100 vuotta” –matkalaukkunäyttelyä, ja sinne tulee siis mukaan tilkkutyöni ”Lopussa kiitos seisoo”.


Työni on kooltaan 42 cm x 46,5 cm. ”Lisänä rikka rokassa” -tilkkutyön jälkeen ajattelin tehdä vielä toisen sananlaskutyön, ja tämä taisi olla seuraava mieleeni juolahtanut sananlasku (tai saniainen, joiksi tilkkuystäväni Eija kuuluu niitä kutsuvan).

Keksin saman tien, että toteuttaisin tilkkukirjaimia paperityönä (paper-piecing). Halusin myös kokeilla, osaisinko tehdä kirjaimet itse. Ihmeekseni osasin.

Koska kirjaimista tuli hyvin värikkäitä, päätin tehdä taustasta hillityn. Sinne ei pitänyt tulla muuta kuin mustaa, harmaata ja vaaleaa, mutta ennen kuin huomasinkaan, mukana oli pari moniväristä tilkkuriviä.

Tikkauskuvioksi tuli tuttuja spiraaleja – ne ovat mielenkiintoisempia kuin suorat ommelrivit, mutta toisin kuin vapaa konetikkaus minun …

välillä vähemmän hehkeää.

Kuva
Silläkin uhalla, että lukijani kaikkoavat: esittelen viimeisimmän projektini eli Mac-tietokoneelle tarvitsemani säilytystaskun. Aloitin projektin heti sen jälkeen, kun olin ommellut pari tilkkupeiton taustakappaletta. Kaipasin pienten palojen ompelemista ja improvisoiden kokoamista.

Löysin erittäin pitkän, sanaristikkokuvioisen kaitaleen. Ompelin kaitaleen koko matkalle satunnaisesti jäännöspalakassista poimimiani tilkkuja. Leikkasin palat irti ja ompelin sopivia pareja yhteen.

Sommittelin tilkkukappaleet lopulta kahdeksi sopivan kokoiseksi tilkkupinnaksi ja tikkasinkin toisen jo:


Huokaus. Toisen tilkkupinnan tikkauksetkin näyttävät aivan pöljiltä. (Toista puolta en ole vielä tikannut. Voin vielä välttyä pilaamasta pintaa aivan lopullisesti.) Tämä ei ole mieluisimpia töitäni, mutta kone tarvitsee kipeästi kotelon.

lisänä rikka rokassa.

Kuva
Esittelin blogissani tätä tilkuista ompelemaani, Helsingin tilkkukilta Syyringin matkalaukkunäyttelyyn tulevaa seinävaatetta, vaikka se ei ollutkaan valmis. Silloin siitä puuttui vielä tikkauskin, ja aioskelin tehdä sen valmiiksi Syyringin tilkkutyönäyttelyyn. En onnistunut! Sain sen tikatuksi ja kantatuksi vasta lokakuun puolivälissä.

Sen jälkeenkin työni on virunut miltei valmiina kolme kuukautta! AARGH! Työstä puuttui vain ripustuskuja, mutta nyt työ on vihdoin täydellisen valmis:


Kuvassa Instagram-tilkkuilijaystäväni järjestämän ompelupäivän aikana lopultakin viimeistelemäni ”Lisänä rikka rokassa” -niminen tilkkutyö. Työn koko on 44 cm x 50 cm.

Tilkkutyön tarina
Työni tulee mukaan ”Suomi 100 vuotta” -matkalaukkunäyttelyyn. Näyttelyn nimi sai aivan aluksi pääni lyömään tyhjää. En keksinyt minkäänlaista aihetta.

Sitten Soile esitteli oman työnsä, jonka nimi perustui sananlaskuun. Samaan aikaan ajattelin, että työni olisi näyttelyyn lisänä rikka rokassa. Sananlaskut ovat osa suomalai…

ompelupäivä.

Kuva
Kiitos sydämellisestä ja kannustavasta palautteesta viime päivitykseeni, jossa kerroin terveisiä toiselta SoMe-kanavalta. Toisen kanavan tiimoilla on tapahtunut muutakin hauskaa. Muutama suomalainen tilkkuilija on löytänyt tiensä IG-yksityisviestiryhmään, ja me olemme tavanneetkin pari kertaa. Tänä viikonloppuna yksi ryhmästä oli järjestänyt kotiinsa ompelutapahtuman.

Viisi innokasta tilkkuilijaa, minä muiden mukana, matkusti lauantaina Hyvinkäälle koko päivän kestävään ompelurupeamaan. Tällaisia tapauksia on ehkä kutsuttu nimellä ompelulanit? Tosin meillä ei ollut energiajuomia emmekä ommelleet myöhään yöhön, mutta näyttävä ompelupöytä meillä oli:


Kuvan oikeassa reunassa kajastaa minun koneeni ja sen ääressä kaksi Fancy Forest –kaavan mukaan värkättyä pupukorvaa.

Ompelupäivän aikana näin monenlaista työskentelytekniikkaa. Päivän emännällä on näköjään valtava neulatyyny, jota voi myös käyttää sohvana:


Upea idea, mutta minä en voi soveltaa tätä, blaah. Meillä on nahkasohva, jota ei voi…

toiset terveiset eri kanavalta.

Kuva
Nyt on pakko jakaa teidän kanssanne tämä minulle tapahtunut hieno juttu! Toivottavasti jaksatte ettekä ajattele, että leuhkin. Kerron tämän mahdollisimman neutraalisti.

Muistatte varmaan tilkkutyön, jonka ompelin Tyttären pyynnöstä ja hänen toivomansa värisenä. Otin valmiista ”Ethän minua unhoita” –tilkkutyöstä kuvan puutarhassamme ja jaoin kuvan Instagram-tililläni syyskuun loppupuolella.

Muutama päivä sitten näen, että joku on jättänyt kuvaan kommentin. Australialainen IG-tilkkuilutili @modernmakersretreat on tekemässä sarjaa päivityksiä, jossa he esittelevät moderneja tilkkutöitä eri maista. Sopisiko minulle, että he jakaisivat tämän kuvan sarjassaan? (Arvatkaa, sopiko minulle?)

Tänään heidän tilillään on sitten tällainen päivitys:


Heidän tilillään on yli 7000 seuraajaa, he esittelevät yleensä australialaisten töitä, ja silti he löytävät minun päivitykseni ja haluavat jakaa sen edelleen. En ajatellut, että minulle voisi käydä niin. Tuntuu tosi kivalta!

Katsoin heidän kuvaansa jätet…

toinenkin taustakappale.

Kuva
Yksivärisistä kaitaleista ompelemallani tilkkutyöllä ei silläkään ollut vielä taustakappaletta. Vaikka pidän taustakappaleiden ompelemisesta tai kokoamisesta todella vähän, tein velvollisuudentunnon puuskassa yhden päivän aikana kaksi taustaa valmiiksi. Yhden batikkityölleni ja toisen yksiväriskaitaletyölleni.

En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy.

Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse.

Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen.


Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja.

Kun taustakappale …

toinen otto: kaitalepakkaus käytetty!

Kuva
Esittelin viime kirjoituksessani tilkkupinnan, jonka ompelin batiikkikangaskaitaleista. Minulla oli paketti, jossa oli 40 koko kankaan levyistä kaitaletta. Ommeltuani 80 neliöblokkia minulle jäi 40 pientä palaa, mutta käytin nekin!

Ensimmäistä kertaa olen ommellut tilkkupeiton niin, ettei minulle jäänyt ylijäämätilkkuja.

Ompelin nuo 40 palaa pareittain lyhyistä päistään yhteen. Ompelin pitkille sivuille vaaleat välikaitaleet. Tein näin kaksi reilun metrin mittaista ja 17-18 cm leveää pötköä. Ne olivat juuri sopivat leventämään taustakangaskappaleita, jotka olivat tähän työhön aavistuksen liian kapeat.


Valitsin tähän aika erikoisen, Martha Negleyn piirtämän kuosin. Siinä on ainakin munakoisoja, punajuuria, retiisejä, ruusukaaleja ja parsaa. Sopisi kasvissyöjälle!

Olen ostanut kankaan aikoinaan Imatran tilkkupäiviltä, koska se oli huokeaa ja hauskan väristä. Ostin palan, jonka arvelin ehkä riittävän taustakappaleeksi johonkin työhöni. No, nyt löytyi työ, johon tuo taustakangas suurin pi…

valmis! kaitalepakkaus käytetty!

Kuva
Ostin yli vuosi sitten itselleni joululahjan Töölön Tilkkupajasta. Valitsin Island Batiks –kaitalepaketin nimeltä London Fog, eikä minulla ollut ensimmäistäkään ideaa sen käyttämiseksi ennen kuin nyt joulukuussa.

Ensin keksin vain, että rakennan kaitaleista neliöitä. Minun silmissäni neliöt toimivat aina!

Paketissa oli kaksi kaitaletta aina samaa kangasta. Leikkasin ensin yhdestä kaitaleesta kaksi neliötä kerralla ja toisesta kaitaleesta kaksi neliötä. Ompelin yhden neliöistä ympärille kaksi samanväristä ja jätin toisen neliön talteen. Mittasin sitten, minkä pituinen tästä yhdistelmästä tuli ja leikkasin kaksi sen mittaista kaitaletta.

Siinä vaiheessa näin, että yhdestä kaitaleesta saisin kaksi valmista neliöblokkia. Koska kaitaleita oli yhteensä 40, blokkeja syntyi tällä menetelmällä 80 kappaletta.


Laskeskelin myös, ettei 80 blokista sellaisenaan syntyisi kovin kummoisen kokoista tilkkupeittoa. Päätin ommella blokkeihin epäsymmetriset lisäkaitaleet reunoihin.

Varastossa sattui olemaa…

lahjakasta.

Kuva
Erinomaista alkanutta vuotta! Kiitos viime postaukseen tekemistänne kivoista kommenteista! Tuntuu mahtavalta lukea, että olen sentään keksinyt ja osannut tehdä joitain hyödyllisiä ohjeita muidenkin käyttöön.

Vuoteni alkaa lahjakkaasti. Perheeni sai joulupaketin ystäviltämme Amerikasta. Blogini lukijoita kiinnostanee paketin tällainen sisältö:


Maaginen ”Kissoja Pariisissa” -värityskirja, neljä fat quarter –kokoista kangaspalaa ja yksi charm pack eli pakka valmiiksi leikattuja kangasneliöitä.

Kun pääsen käsiksi kankaisiin, ne jouduttavat minut pois mukavuusalueeltani. Ne eivät ole minulle tyypillisen värisiä. Mielenkiintoista ja haastavaa!

Sain joululahjapaketin myös Uudesta Seelannista, Instagram-ystävältäni Liziltä:


Ihanan kangaspalan lisäksi siellä oli eksoottisia uusseelantilaisherkkuja selityksineen ja pahvinen askartelutehtävä. Sain muuten vastaavanlaisen suomalaiselta ystävältänikin. En oikein tiedä, uskallanko kokeilla näiden valmistamista. On noloa, ellen osaakaan.

Kissaa eivät…