lauantai 24. marraskuuta 2018

lentävä lähtö.

On vaikea tulkita aivoituksiani, sillä tätä kuvaa katsellessani keksin uusimmalle ompelemalleni tilkkupussukalle nimen Lentävä lähtö. ???


Kysyin Kissaa poseeraamaan nätisti pussukan kanssa, jotta se (pussukka siis) näyttäisi oikein edustavalta. ”En taida,” kissa vastasi ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. Jonkinlaisen yhteiskuvan sain silti näpätyksi. Ja kissa nyt ainakin näyttää edustavalta!

Sain sentään kunnon kuvan Lentävä lähtö -pussukasta – tosin se on tässä yksinään, ilman kissaa:


Ehkä lentäminen ja lentävyys ovat ajatuksissa, sillä luin juuri Alistair MacLeanin ”Where Eagles Dare” -kirjan avauskohtauksen, jonka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen lentokoneeseen. Tilkkupinnan geometriset muodot näyttävät hyväntahtoisiin silmiin myös lennokkailta tai lennokkaahkoilta.

Lentävä lähtö -pussukan toisella puolella on kivaa punaistakin väriä!


Huomaatte ehkä, että toista ja toista puolta yhdistävät nuo kauniin harmaanruskeat kaitaleet! Muuten näissä ei olisi paljon yhteistä.

Esittelen tässä välissä vetoketjun päättävän lipareen. Yöllä heräsin ja mieleen tupsahti, että lipare voisi olla neliskanttisempikin. Ehkä kokeilen seuraavaan pussukkaan, osaisinko leikata vaihteeksi sellaisen palan.


Pohjaankin on osunut kivoja kuvioita:


Lehtävä lähtö -tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 17,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys 5,5 cm.


Tällä kertaa muistin ajoissa ommella sivulenksutkin. Löysin niihin samaa kangasta, mitä esiintyi tilkkupinnassakin, joten ne sopivat väreihin. Ne ovat tavalliset lyhyehköt lenksut. Pussukka on kuitenkin mallistoa, siis Avoin-mallistoa, koska se avautuu tarvittaessa ammolleen:


Ompelin vuorin Tula Pinkin kankaasta, jota käytin myös Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappaleeksi. Se on mukavan pehmeää ja liukasta, oikein ylellisen tuntuista. Pussukkaan ei tullut sisätaskua.


Lentävä lähtö -pussukka pysyy tukevasti jalat maassa, tai pohja nurmikossa, jota koristavat päärynäpuun pudonneet lehdet. En ole innokas haravoimaan!

maanantai 19. marraskuuta 2018

giveaway eli blogiarvonta!

Koska blogini täytti marraskuun alussa jo yhdeksän vuotta, juhlistan merkkipäivää blogiarvonnalla, joka jatkuu 30.11. asti.

*** Arvonta on siis päättynyt ***

Olen suunnitellut blogiini joulukalenterin, ja sen teemana ovat päivän sanat. Olen valinnut sattumanvaraiset 24 sanaa, joista kirjoitan niitä näitä ja kehitän aasinsiltoja omiin tekemisiini.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu luonnollisesti 1.12.

Näin osallistut -

Osallistu blogiarvontaan arvaamalla yksi sana, joka esiintyy joulukalenterini päivän sanana. Sanoja on siis yhteensä 24 kpl ja olen valinnut ne jo. Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseen. Yksi arvaus per osallistuja.

Muista myös, että voit voittaa! Siksi kommenttiisi täytyy liittyä jokin keino ottaa sinuun yhteyttä siinä onnellisessa tapauksessa. Anonyyminä voit toki kommentoida, mutta minun on vaikea toimittaa palkintoa anonyymille voittajalle!

No, mitä voisit voittaa? No, voit voittaa omaksesi yhden näistä pussukoista – saat itse valita, minkä.


Arvaa siis yksi joulukalenterini päivän sanoista! Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseeni. Yksi arvaus per osallistuja!

Voit osallistua 30.11.2018 asti. Arvon voittajan kaikkien sanoja arvanneiden kesken - sinun ei siis tarvitse arvata oikein voidaksesi voittaa! Kannattaa silti tähdätä oikeaan arvaukseen. Saatat nimittäin saada erikoispalkinnon, jos keksit yhden päivän sanoistani.

Osallistu heti! Jätä arvauksesi kommenttina nyt!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

sopusointuista.

Koska Sopusointuja-pussukan tilkkupinta on kauniisti sanottuna mielenkiintoinen (ja suoraan sanottuna merkillinen), siitä oli tulla nimeltään ”Riitasointuja”. Jotenkin se onnistuu silti olemaan symppis, enkä siis voinut antaa sille negatiivista nimeä!


Pussukan pintaan löytyi monta minulle mieluista kangasta, ja spiraalitikkauskin onnistui mukavasti. Pidän sen väritystä hiukan omituisena itsekin, mutta luotan sen viehätysvoimaan. Kyllä se osoittautuu nimensä arvoiseksi!

Sopusointuja-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 18,5 cm
  • Korkeus 15,5 cm
  • Pohjan leveys 6,5 cm
  • Kantolenksu on pitkä, ompelin sen 6 cm leveästä kaitaleesta, joka oli alkujaan noin 40 cm pitkä.


Vaikka Sopusointuja on pieni ja rakenteeltaan tavanomainen, minulle sattui sitä ommellessani kaksikin kämmiä, tai kaksi ja puoli. Tai no, kolme. Käännän mokani tässä vinkeiksi, jotka voin kerrata ennen kuin lähden ompelemaan seuraavaa pussukkaa! Ehkä joku teistä lukijoistakin hyötyy näistä vinkeistä.

Ensimmäinen erhe.

Sijoitin vetoketjun toisen puolen lähtemään eri kohdasta kuin toinen puoli oli, joten jouduin purkamaan ompeleet ja yrittämään uudelleen. Onnistuin toisella kerralla.

Vinkki: Ennen kuin neulaat vetoketjun seuraavan reunan pussukkapaloihin, katso ainakin kerran mallia toisesta reunasta. Olisipa hyvä, jos vetoketjun päät olisivat samoilla kohdilla – muuten joudut ehkä kaventamaan kappaleita, jolloin pussukasta tulee pienempi kuin siitä voisi tulla.

Seuraavaa erhettä peliin.

Sitten olin jo unohtamassa vetoketjua kiinni, kun ompelin pussukkaa pussiin. En ollut ihan vielä ommellut loppuun kun ajattelin kokeilla, oliko se varmasti auki. Ei varmasti ollut, joten hiukan sorminäppäryyttä peliin ja vetoketju avoimeksi.

Vinkki: Ennen kuin edes alat ommella pussukkakappaleita pussiin, to-del-la-kin tarkista, että vetoketju on auki.

Ei niin vaarallinen moka, mutta kannattaa korjata - muuten syntyisi vähän epäkäytännöllinen pussukka.

Kun olin ommellut kappaleet pussiin ja tehnyt pussukalle alanurkatkin (eli pohjan muodon), tajusin, ettei siinä ollut kanto- tai roikotuslenksuja lainkaan. No, ompelin sellaisen jälkikäteen, purin sivusaumaa vähän ja pujotin kantolenksun pussukan sisään. Ommel uudelleen paikalleen ja unohdus oli korjattu.

Vinkki: Pussukassa kannattaa olla kiinnipito-, ripustus- tai kantolenksut. Ompele ihmeessä ne valmiiksi vaikkapa jo siinä vaiheessa, kun olet tikannut pussukkakappaleet!


Vetoketjun päähän sain kuitenkin ommelluksi kangaspalan kommelluksitta:


Kämmini eivät kuulosta tottuneen pussukkatehtailijan jutuilta! Saan pitää koko ajan varani, etten tee jotain väärin. Jos tarkkaavaisuuteni herpaantuu, tulee sekundaa. On se kumma, etten automaattisesti osaa tehdä kaikkea oikein, vaikka olen laskujeni mukaan urani aikana ommellut ainakin 187 vetoketjupussukkaa!

Lopuksi vielä: vaikeuksien kautta voittoon! Sopusointuja-pussukka on miellyttävä mittasuhteiltaan. Se myös avautuu hyvin auki ja siinä on pitkä kantolenksu, joten se on sekä Avoin- että Street-mallistoa.


lauantai 17. marraskuuta 2018

marraskuun harmain päivä?

Marraskuu on aika harmaa, mutta siellä on ilon pilkahduksia. Siksi uusimmassa Marraskuu-nimisessä tilkkupussukassakin näkyy vaaleita kohtia.


Meidän perheessä vietetään syntymäpäiviä marraskuussa: pilkahdus vaaleaa. Kullankellertävät osuudet saavat luvan tuoda mieleen kantarellit, jotka ihmeekseni löysin viime viikonloppuna mökillä ollessamme. Niitä oli sen verran, että sain niistä syntymään kolmen hengen lisukekastikkeen.

Niin ettei marraskuu ole ollut ikävän harmaa kokonaan, niin kuin Marraskuu-tilkkupussukkakaan ei ole. Toiselta puolelta löytyy myös sinisävyjä:


Marraskuu-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys 8 cm.

Siinä on normaalit kiinnipito- ja roikotuslenksut ja kangaslipareilla päätelty vetoketju, joten Marraskuu ei ole mitään erityistä mallistoa.


Ompelin kappaleiden keskiosat tilkkupaloista, joita jäi ylitse Massey Ferguson -tilkkupeiton blokkien trimmaamisesta. Täydensin paloja muutamalla erillisellä kuviotilkulla. Keskiosan ympärille ompelin kehyksen kauniista, ruskeanharmaasta kankaasta, jota ostin Sainte-Marie-aux-Minesin tilkkupäiviltä vuonna 2013. Sitä oli jäljellä juuri sen verran, että sain nämä kehykset.


Loppu pussukkapinnoista on neutraalia harmaata varastoistani. Olen vihdoin ymmärtänyt, että neutraaleja värejä (musta, valkoinen ja vaalea sekä harmaa) kannattaa ostaa niitä nähdessään, sillä niitä tarvitaan moneen kivaan malliin. Koska laajavalikoimaisia kangaskauppoja ei pääkaupunkiseudulla ole, ei voi luottaa löytävänsä sopivaa kangasta juuri silloin kun sitä sattuu tarvitsemaan. (Onneksi Töölön Tilkkupaja sentään myy juuri näitä hyviä neutraaleja puuvilloja pakalta!)

torstai 15. marraskuuta 2018

pussukoita tuloillaan.

Voisin melkein sanoa, että ”pussukoita tulvillaan on pimeä marraskuinen sää,” mutta minulla on sentään vasta tilkkupintoja käsillä; ei valmiita pussukoita. Tuloillaan on joka tapauksessa useita! Ompelin esimerkiksi kaksi tämän tapaista tilkkupintaa ja panostin tikkaamiseen. Ensin tikkasin keskiosan, sitten laitoin silmukoita kehysmäiseen osaan ja loput täytin harvahkolla muurahaisenpolulla.


Pussukasta tulee hyvin hillitty. Ei yhtään minun väriseni.

Yksi tilkkupinnoista näyttää siltä, kuin olisin tärvännyt pienten palojen ompelemiseen suunnilleen ikuisuuden. Kokosin kuitenkin palat valmiiksi tilkkumaisista osista, joten pinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin se oli ommella.


Tein monimutkaiselle pinnalle hieman kunniaa ompelemalla siihen sekä spiraalia että suoria. Jopa tulitikkutikkausta (matchstick quilting) laittelin!

”Meistä tulee isona tilkkupussukka”


No, he eivät tuosta enää kasva, mutta tilkkupussukaksi he ovat matkalla. Tässä vielä lähikuvaa:


Valmiit työt ovat omituisen värisiä ja kovin kirjavia, mutta miellyttävät minua paljon enemmän kuin hillitty Neutriino-pussukka! Minulla on omituinen maku.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

aika kultaa muistot…

…ja aika kultaa myös jostain projektista jääneet tilkut. Kaksi päivää sitten löysin jo unohtaneeni pinon kaikenlaisia paloja, jotka olivat peräisin Massey Ferguson -tilkkupeiton blokeista. Kuvassa vain murto-osa pinosta:


Muistin virkistykseksi pari kuvaa valmiista Massey Ferguson -peitosta. Ompelin sitä kesällä ja syksyllä 2014, mutta sain sen kantatuksi vasta tammikuussa 2015.



Kyllästyin peiton kuosiyhdistelmiin, sillä blokkeja ommellessa syntyi tosi paljon hankalan muotoista jäännöspalaa, jota koetin sittemmin jalostaa edelleen. Tilkkuja tosiaan syntyi mittava määrä! Totesin tässä ”tilkkutyötä” –nimisessä postauksessanikin, etten olisi tilkkuiluhistoriani alkuaikoina tehnyt traktorinjälkikuvioista tilkkublokkia kuin korkeintaan yhden kokeilukappaleen, sillä siitä jäi valtava määrä kangasta haaskuun.

No, nyt kun muistot olivat kultaisia, kehitin taas isoimmille paloille käyttöä. Jäännöspalapinossa oli jäljellä monta kolmiomaista tasoituspalaa. Ompelin nyt ne neliöiksi, silitin ja trimmasin ”kolmio-neliöiksi” käyttäen uutta Bloc Loc –neliöviivaintani. Kylläpä muuten oli mainio työväline! Luulin ostavani sen turhamaisuuttani – täytyyhän tilkkuharrastajalla olla välillä uusia välineitä – mutta olipa superkäytännöllinen tavara!

Osa tilkkupaloista oli niin isoja, että pystyin leikkaamaan niistä kolmen tuuman neliöitä:


Osa jäi pieniksi ja leikkasin niistä joko 23/4 tuuman neliöitä tai 2,5 tuuman neliöitä. (En näe kuvasta enkä muista, kumpia nämä olivat.)


Sain muutaman pussukkakokoisen pinnan valmiiksi, mutta vasta pimeään aikaan. Niistä ei ole vielä kuvia. Olen kyllä ommellut vastaavista tilkkupaloista ainakin yhden pussukan, nimittäin tämän Tyyneys-nimisen.

Näitä sen sijaan ajan ei tarvinnut erityisesti kullata, sillä en ollut ehtinyt kyllästyä Mikki Hiiri -kuosiin, jota myös löytyi varastoistani. Olen saanut palat lahjaksi! Nepä olivat raikkaan näköiset, ja mikä vielä parempaa, ne riittivät juuri sopivasti Scrap Crazy –blokin isoimmaksi palaksi. Mikki Hiiret pääsivät siis mukaan uusimpaan tilkkupintaani:


Täytyy varmaan välillä laskea, montako palaa näitä pitää vielä tehdä, että on peitto koossa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails