Tilkunviilaaja

Tervetuloa seuraamaan vuotuista katsausta menneen vuoden tilkkutekemisiini! Tänäkin vuonna kissamme Sakke valvoo tilinpäätöstä – että kaikki tulee kerrotuksi oikein. Kuvastakin näkee, että Sakke keskittyy ja kuuntelee tarkasti. Laiska töitään luettelee, sanotaan. Tilkkutöissä en ole laiska, mutta luettelen silti. Ensimmäiseksi kehuskelen pussukkasuorituksillani! Kun viime vuonna ompelin vaatimattomat 13 pussukkaa, tänä vuonna niitä valmistui tasan kaksinkertainen määrä eli peräti 26!  • Kupliva-tilkkupussukka   • Lumous-vetoketjupussukka   • Ystävänpalvelus-pussukka   • Maailmanlaajuinen-pussukka   • Pergola-tilkkupussukka   • Söpöli-vetoketjupussukka   • Tyttöpoika-tilkkupussukka   • Rehti-vetoketjupussukka   • Hassu hatuntekijä -pussukka   • Nektariini-tilkkupussukka   • Marit-vetoketjupussukka   • Keiju-tilkkupussukka   • Kaukainen galaksi -pussukka   • Puistotie-tilkkupussukka   • Muhkea-vetoketjupussi   • Kolmiotrokari-vetoketjupussukka   • Syyskesä-tilkkupussukk

Sain kuin sainkin valmiiksi kuusikulmioista kokoamani tilkkupeiton vielä tämän vuoden puolella! Säät eivät ole suosineet tilkkutyövalokuvausta, mutta eilen sain otetuksi yhden, melko aidon värisen kuvan Sixten-tilkkupeitostani. Kehitin mallin, koska halusin käyttää kolmioviivaintani, joka oli ollut miltei käyttämättömänä ostopäivästä asti. Sixten on ilmestymässä myös kaavan muodossa. Jos siis haluat toteuttaa modernilta näyttävän, värikkään kuusikulmiopeiton, tarkkaile tätä kanavaa! Tilkkupinta on hauska ja joutuisa ommella! Itse leikkasin ensimmäiset palat syyskuun viimeisinä päivinä ja noin kuukauden kuluttua ompelin viimeisen sauman tilkkupintaan. Ja käyn sentään kokopäivätöissäkin. Sixten-tilkkupeittoon menee aika tavalla kangasta, ja paras vaikutelma syntyy, kun kuusikulmiot ompelee useammasta eri kuosia olevasta kolmiosta, jotka kuitenkin ovat suunnilleen samaa väriä ja tummuusastetta. Sixten on kooltaan noin 186 cm x 223 cm (73” x 88”). Valitsin peittoon mustavalkoraidall

Kenties teillä lukijoilla on nyt aaton jälkeen tovi aikaa lukea lisää tilkkutarinoitani. Esittelen tänään kaksi hyvin erilaista tilkkutyötä. Ensiksi tämä epätavallisempi eli Sveitsin tilkkuyhdistyksen Bobbin Roll -haasteaktiviteettiin tuleva minityö. Helsingin tilkkukilta Syyrinki toteuttaa yhteisesti rullallisen pieniä tilkkutöitä, joista jokainen on saanut innoituksen tietystä sanasta. Minun sanani oli viini. Piirsin ensin paperille viinilasin, johon kaadetaan punaviiniä melkoisella vauhdilla. Leikkasin palat irti ja käytin niitä mallina, kun leikkasin kangaspalat kuvaa varten. Olisi ollut paljon helpompaa, jos minulla olisi ollut silitettävää liimapaperiharsoa, johon ensin olisin kiinnittänyt kankaat ja sen jälkeen silittänyt palat kiinni taustakappaleeseen. Ei ollut sellaista, joten jouduin soveltamaan. Tässä kuva siitä vaiheesta, kun olin liimannut kangaspalat taustakankaaseen (tavallisella liimapuikolla). Tikkasin palat kiinni taustaan ja lisäsin tikkauksia antaakseni kuvalle

Jouluaatto! Säästin tähän luukkuun todellisen aarteen – Dick Francisin kirjan Perintö. Perintö on yksi parhaista Dick Francis -romaaneista, ellei paras. Miettikää nyt kirjan ensimmäisiä virkkeitä: "I inherited my brother's life. Inherited his desk, his business, his gadgets, his enemies, his horses and his mistress. I inherited my brother's life and it nearly killed me." Oma suomennokseni: ”Perin veljeni elämän. Perin hänen työpöytänsä, hänen yrityksensä, hänen vempaimensa, hänen vihollisensa, hänen hevosensa ja hänen rakastajattarensa. Perin veljeni elämän ja siksi melkein menetin henkeni.” Pystyn arvioimaan kirjan paremmuutta, sillä olen lukenut kaikki Francisin kirjat – osan jopa kolme tai neljä tai viisi kertaa. Olen Dick Francis -kirjojen asiantuntija (haha)! Perintöön liittyvää tilkkutyötä en pysty esittelemään. Kirjan alkukielinen nimi ”Straight” eli suora ei osunut sekään yhteenkään työhön, mutta mutkan kautta löytyi sopiva edustaja, nimittäin Sokkelo-tilkk

Aatonaaton luukusta hohtaa Sujata Masseyn kirjoittama Satapurin jalokivi. Olen tykännyt Sujata Masseyn Rei Shimura -sarjasta, mutta toisaalta harmitellut päähenkilön nössöyttä ihmissuhteissaan. Intialainen Perveen Mistry vaikuttaa vähemmän turhauttavalta hahmolta. Satapurin jalokiven lukija kokee seikkailun matkatessaan 1930-luvun Intiaan. Ainakin minusta kaikki tuntui niin todelliselta, että oli kuin olisin ratkonut mysteeriä yhdessä Perveen Mistryn kanssa. Ihana kirja! Tähän kirjaan liittyy selkeä muisto. Kävin korona-aikaan kirjastossa ja hämmästyin kovasti, kun en päässyt lainaustiskejä edemmäs! Virkailija halusi olla avuksi ja kysyi, voisiko noutaa minulle haluamani kirjan. Hän taisi hämmästyä, kun pyysin häntä tuomaan kymmenkunta englanninkielistä kirjaa, vaikka dekkareita ja jännitystä. Ei väliä, kuka on kirjoittanut. Virkailijan poissa ollessa vilkaisin sallitulla alueella ollutta ”tänään tarjolla” -hyllyä ja löysin ihmeekseni juuri tämän Satapurin jalokivi -kirjan, joka oli

Tänään luukusta löytyy yhden lempikirjailijani eli Louise Pennyn toistaiseksi suomentamaton kirja Kingdom of the Blind. Kansiteksti lupaa ”huipputason tarinan,” eikä liioittele yhtään. Jouduin säännöstelemään lukutuokioitani tai olisin ahmaissut tämän kerralla! Louise Pennyn sankari on rikostarkastaja Armand Gamache, joka on jämerä ja viisas. Hän opastaa nuoria etsiviään ja antaa heille neljä virkettä, jotka johtavat viisauteen. Seuraavat virkkeet pitää pystyä sanomaan niin, että tarkoittaa, mitä sanoo: ”En tiedä.” ”Tarvitsen apua.” ”Olin väärässä.” ”Olen pahoillani.” Olen totisesti tavannut ihmisiä, jotka eivät ole koskaan väärässä. Olen huomannut, miten vaikea joillekuille on todeta vain, ettei tiedä jotain. Mieluummin keksivät jotain höpöjä kuin myöntävät, etteivät vain tiedä. Kirjan nimen kuningaskunta-osaan liittyisi hienosti tilkkuteos, jonka nimessä olisi mukana kuningas, mutta kas kas, sellaista teosta ei ole! Siksi tyydyn tuomaan esille Ikkunaprinsessa-tilkkupussukan. Vin

Joulu on lähellä, ja tänään tutustutan teidät Ruth Rendellin romaaniin ”No Man’s Nightingale,” jota ei ole suomennettu. Kirja oli perinteinen salapoliisiromaani – ja ei ollut. Rikostarkastaja Wexford on jo eläkkeellä ja päättää tutkia tarkemmin naispapin kuolemaa, vaikka poliisin mielestä murhaaja on jo selvillä. Hän tutkii tapausta yksityishenkilönä, saa selville totuuden uhrista ja lopulta myös murhasta. Jotkut kirjailijat osaavat asettaa sanansa niin, että lukukokemuksesta tulee miellyttävä, ja jotkut kertovat sen lisäksi mielenkiintoisen tarinan. Ruth Rendell osasi taidon. Tämä kirja oli jälleen yksi niistä, joiden olisin halunnut jatkuvan ainiaan (mutta silti paloin halusta tietää, kuka oli syyllinen). Nyt on mailin mittainen aasinsilta tässä. Olin heinäkuussa listannut kirjat ja keksinyt niihin sopivat tilkkutyöt, mutta jo elokuussa näiden kahden välinen looginen yhteys oli unohtunut. Mitä mahdoin ajatella?! En keksi muuta yhteyttä kuin sanan yö (vaikka ”nightingale” onkin suo