Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. toukokuuta 2020

6 tapaa ajatella tilkkutyövirheistä eri tavalla.

Osa meistä tilkkuilijoista ahdistuu kokiessaan tekevänsä virheitä. Osa taitaa kyllä kokea, että tekevälle nyt sattuu, mutta aika monelle virheet tuntuvat olevan kova paikka. Kerron nyt kuudesta tilkkutyövirheestä ja ehdotan vaihtoehtoisia tapoja ajatella niitä.

Huom! Olen luokitellut seuraavat kuusi ”virheiksi,” mutta yhtä hyvin niitä voi ajatella lopputuloksina tai tapauksina tai sattumuksina.

1.  Blokkiin valittu kangas loppuu kesken

Toiset tekevät tilkkutyönsä niin, että valitsevat blokin ja suunnittelevat sille värit. Värisuunnitelman mukaan he hankkivat sopivat kankaat huolehtien siitä, että kankaat riittävät suunniteltuun määrään blokkeja.

Entä jos käykin niin, että joku kangas loppuukin kesken? Vaikka sen takia, että on leikannut jossain kohtaa väärin. Täydellisyyden tavoittelijalle tilanne on katastrofi, mutta minä sanon: ei hätää! Ongelman voi ratkaista esimerkiksi hankkimalla toista, riittävän saman väristä ja mahdollisimman samaa tummuusasteista kangasta.

En voi esittää täydellistä esimerkkinä omasta elämästäni, sillä olen ommellut vain yhden ainoan tilkkutyön blokit keskenään samoista kankaista. Viimeaikaisessa economy-blokkiprojektissani olen kuitenkin toteuttanut samaa periaatetta. Koska olen leikannut blokkien keskineliöt jäännöspaloista, minulla ei joka kerta ole ollut samaa kangasta käytettäväksi uloimmissa kolmioissa. Silloin olen etsinyt samaa väriä, saman oloista kuviota ja samaa tummuusastetta olevaa kangasta tilalle.

Tässä kuvassa näkyy pari blokkia, joiden keskineliön ympärille olen valinnut jokseenkin sopivan muun kankaan.


Tämän kuvan blokeista taas vain yhden keskineliö on samaa kangasta kuin reunakolmiot. Muihin olen valinnut riittävän samankaltaisen kankaan (paitsi vaaleimpaan kyllä valitettavasti paljon keskineliötä vaaleammat reunakolmiot).


Varaosakankaasta voi tehdä vain ne blokit, jotka tilkkutyöstä puuttuvat. Toinen vaihtoehto on ommella muutamia vähän erilaisia ja sirotella ne sinne tänne tilkkupintaan.

”Väärä” kangas ei välttämättä erotu pinnasta kun tilkkutyötä katsoo vähänkään kauempaa, etenkin jos on löytänyt hyvin samaa tummuusastetta olevan varaosakankaan.

Ja jos hivenen erilaisia blokkeja on jokusia eikä vain yksi tai pari, tilkkupinta voi jopa näyttää mielenkiintoisemmalta kuin sellainen, jossa blokit olisivat kaikki olleet samoista kankaista.

2.  Joku sanoo, etteivät värit sovi yhteen

Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Minun kehotukseni on olla välittämättä tällaisista kommenteista, paitsi jos sanoja olet sinä itse.

Eri ihmiset nimittäin näkevät värit eri tavoin. On mahdotonta saavuttaa absoluuttisen sopivaa väritystä – sellaista jonka kaikki näkisivät varmasti samalla tavalla ja josta kaikki varmasti pitäisivät.

Ainoaksi mahdollisuudeksi jää toteuttaa omia mieltymyksiään. Olla itse oma tavoiteyleisönsä.

Muistan kyselleeni blogin lukijoilta vuonna 2015, miten jatkaisin hyvin alkanutta tilkkupintaani. Osa lukijoista näki, että punaiset blokkini sopivat hyvin sinisten ja violettien oheen, osa taas piti sommitelmaani epäonnistuneena.


Lopulta päädyin lisäämään violettien ja punaisten blokkien väliin tumman raidan. Kerroin lisänneeni sen toisaalta eriävien mielipiteiden voimasta, toisaalta kasvattaakseni tilkkupinnan kokoa hieman. Valmiina tilkkutyöni sai nimen ”Mummola,” ja se näytti tällaiselta:


Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme. Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.

3.  Tikkausompeleet eivät ole tasapitkiä

Erityisesti vapaassa konetikkauksessa käy väkisinkin niin, etteivät kaikki tikit tule yhtä pitkiä. Joissain ompelukoneissa tosin on systeemi, joka tuottaa tasapitkää tikkiä, mutta vähänkään tavallisemmissa mallissa ompelija on omillaan. Ja välillä kangas nyt vain liikkuu eri vauhdilla, ja tikit ovat hetken aikaa toooosi pitkät tai aivan pikkiriikkisen lyhyet.

Kuten edellisessä kohdassa, tässä auttaa, kun tikkauksia katsoo kauempaa. Sen sijaan, että itkisit ompelukoneen ja työsi ääressä, ota työ pois koneesta, vie se kahden metrin päähän ja katso uudestaan. Lyön vetoa, ettet enää huomaa eripituisia ompeleitasi.

Lähikuvassa yhdenkin tilkkutyöprojektini tikkaukset. Minulla ei ole ompelukoneen upeaa lisälaitetta, joten tikit ovat keskenään eripituisia. (Eivät hirvittävän eripituisia, mutta kuitenkin.)


Katsopa samaa projektia valmiina ja kauempaa. Haittaavatko vaihtelevan mittaiset tikit? Vaivaavatko ne kovastikin silmää?


4.  Kangas vetää eri suuntiin tikkausten välissä

Erityisesti vinoon tikattujen ommelviivojen haaste on, että kangas siirtyy vähän siinä samalla kun koneella surauttaa yhden viivan. Kun seuraavan viivan surauttaa vastakkaiseen suuntaan, kangas siirtyy vähän, ja se siirtyykin toiseen suuntaan. Silloin tikkausompeleiden välissä kangas vetää – muodostuu pieniä poimuviivoja.

Tilkkutyökilpailuun lähetetyssä työssä poimuviivoista saisi ehkä miinuspisteitä (ja ehkä ei, jos kilpailutuomari painottaisi toisenlaisia asioita). Tilkkupeittoa taas käytetään, jolloin siihen ajan mittaan muodostuu muitakin poimuja ja ryppyjä. Vetävät kankaat häviävät siihen joukkoon.

Jos poimuviivat häiritsevät, ne voi hävittää tikkaamalla vähän lisää. Seuraavasta ”Uhrauksia” -seinätekstiilin nurjan puolen kuvasta näkee, että kangas vetää vaihteleviin suuntiin harvakseltaan vedeltyjen tikkausten välissä:


Kuvasta näkee myös, että tiuhemmin tikatut osuudet eivät näyttäisi vetävän ollenkaan.

5.  Liian vähän tikkausta

Ennen vanhaan tikkausta piti olla tietty määrä, jotta peiton välikerroksena ollut vanu pysyisi paikallaan. Nyt kun vanu myydään levyinä, sitä ei tarvitse ommella kiinni yhtä tiheästi.

Ellei tilkkupeiton tikkaaminen huvita, niin sinulla on täysi vapaus tikata sitä vain vähän. Minun mielipiteeni on, että harvakseltaan tikattu tilkkupeitto on vähän surullinen teos, mutta sinä oletkin oma kohdeyleisösi! Älä välitä! Jos harva tikkaus riittää sinulle, se on ok.

Jos jossain vaiheessa katse sitten kyllästyykin säästeliäästi tikattuun peittoon, sitä voi aivan hyvin tikata lisää! Eikä tikkausten tarvitse olla samalla tekniikalla toteutettuja kuin aiemmat. Konetikkauksia voi täydentää käsintikkauksin ja päinvastoin. Myös solmuja voi lisätä, niin kone- kuin käsintikkauksiakin komppaamaan.

6.  Taustakappale on vähän (tai vähän enemmänkin) vinossa

Ennen Töölön Tilkkupajan iki-ihanaa tikkauspalvelua jouduin tietenkin tikkaamaan myös isot tilkkutyöni. Se ei totisesti ollut lempipuuhaani, ja yksi asia minua harmitti oikein erityisesti.

Vaikka olisin miten huolellisesti asetellut taustakappaleen, tikkausvanun ja tilkkupinnan päällekkäin ja suorat linjat samansuuntaisesti, niin taustakappale ei koskaan asettunut aivan viivasuoraan. Kun katsoin tilkkupeiton taustakappaletta, pystysuorat saumat olivat sittenkin vähän kenossa. Voi että!

Tänään pyytäisin silloista itseäni rauhoittumaan. Tilkkupeiton kääntöpuolta ei yleensä tarkastella kovin yksityiskohtaisesti. Vaikka peiton saisi esille näyttelyyn, kääntöpuoli jää melkein aina seinän puolelle piiloon (peitot ripustetaan aika harvoin niin, että niitä voi katsoa molemmin puolin). Kuka sitä paitsi tietää, vaikka olisit koko ajan aikonutkin sijoittaa saumat juuri niin kuin ne sattuivat tulemaan?


Siinä! Kuusi tilkkutyövirhettä, joista en olisi kovin huolissani. Ja jos jokin sattumus häiritsee kovin, voit joko korjata asian tai toistaa riittävän monta kertaa: ”siitä pitikin tulla tuollainen”. Lopulta alat uskoa tarinaasi!

lauantai 16. toukokuuta 2020

uusi systeemi.

Ajatukseni ovat tuolloin tällöin palanneet vuosien taa, jolloin ompelin jäännöstilkuistani palkkipötköjä. Roosan nimi -tilkkupussukka vuodelta 2014 on söpö esimerkki palkkipötköistä!

Muistan myös, että pötköjen kokoaminen oli haastavaa. En raaskinut aina leikata sopivan kapeita palkkeja tilkuistani enkä välttämättä saanut palkkeja pysymään suorina, vaan pötkö alkoi kasvaa vinoon. Sitten jouduin kaventamaan pötköistä sydäntä särkevän määrän kangasta.

Pohdin pari kertaa, että leikkaisin paperista sopivia pötköjä, joihin ompelisin palkit paperiompeluna. Pötköt olisivat silloin varmasti suorat, mutta toisaalta joutuisin repimään paperit kankaiden alta. Työlästä!

Mutta hei! Nyttemmin olen oppinut kätevän taittelutekniikan paperiompeluun! Kehitinkin uuden systeemin tällaisten palkkipötköjen ompelemiseksi pienehköistä jäännöspaloista:


Jos nyt ihmettelette värivalintojani, niin tartuin ruskeaan laatikolliseen tilkkuja siksi, etten ollut vielä käyttänyt niitä mihinkään. Halusin kuitenkin vähentää ruskean ylivaltaa, joten lisäsin mukaan turkoosia ja sinistä.

Näin sinäkin ompelet tilkkupalkit paperin avulla 

Piirrä ainakin kaksi palkkikaavaa ruutupaperille. Jos käytät millimetripaperia, voit valita taittelukohdat tarkasti mihin vain. Tavallisella ruutupaperilla palkkien korkeuksia voi vaihdella vähemmän, jos siis taittelet ruutuviivoja pitkin.

Kaavoja kannattaa olla kaksi, jotta sinun ei tarvitse joka palkin ommeltuasi katkaista lankaa.


Nyt kannattaa katsoa Tilkkuyhdistyksen video, jossa opetetaan käyttämäni taittelutekniikka. Videolla toteutetaan tilkkublokki. Kaavasi on myös tavallaan raidallinen tilkkublokki, mutta teet taitokset sitä mukaa kun asettelet tilkkuja; et etukäteen niin kuin videossa.

Aseta ensimmäinen tilkku suunnilleen kaavan keskivaiheille ja kiinnitä neulalla.


Käännä paperi nurinpäin ja tee paperiin taite sopivalle kohdalle. Tasoita tilkku saumanvaran päästä taitetta.


Aseta seuraava tilkku oikea oikeaa vasten edellisen päälle, reunat tasan.


Käännä paperipuoli taas ylöspäin ja ompele aivan taitteen vierestä.


Sitten käännät tilkun oikein päin, kiinnität neulalla ja teet paperiin uuden taitteen, tasoitat tilkun, ompelet seuraavan tilkun ja niin edelleen, kunnes koko kaava-alueesi on peitossa.

Seuraavaksi palaat takaisin aloituspalan kohdalle ja ompelet palkkeja, kunnes kaava-alue on siltäkin suunnalta peitossa. Haluamasi korkuinen pala on valmis.


Voit vielä taittaa paperin pystysuunnassa kummankin palkin reunasta ja tasoittaa pötkön. Muista saumanvara! Jos pötkösi leveys riittää, voit tasoittaa sitä vähemmän, jolloin pötköstä tulee eri levyinen kuin muut. Se ei haittaa lainkaan!

Ompele niin monta pötköä kuin tarvitset tilkkupintaasi – vaikka pussukkaa varten – ja ompele pötköt pitkistä reunoistaan yhteen pinnaksi. (Kuvassa pötköt ovat vain vierekkäin, silittämättä ja yhteen ompelematta.)


Kaava- ja taittelumenetelmän etuja ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Tilkkusi voivat olla vinoja ja epätasaisia! Se ei haittaa. Palat tasoitetaan ennen ja jälkeen sauman ompelun, ja sinulla on paperin reuna apuviivana.
  • Sinun on helpompi ommella oikein kapeitakin palkkeja tilkkupintaan. Voit nimittäin ommella korkeamman tilkun ensin ja kaventaa sen vasta sitten, joten ommellessa ei tarvitse käsitellä niin kapeaa palaa.

tiistai 28. huhtikuuta 2020

tilkkutyömoka, jota ei aina kannata korjata.

Tekevälle sattuu! Olen usein päässyt jakamaan kokemuksia, jotka eivät ole olleet maailman onnistuneimpia. Esimerkiksi pussukoita ommellessani olen pystynyt kautta aikain tekemään ainakin 15 eri mokaa.

Yksi luettelemistani mokista oli numero 14 eli ”Tilkkupinnan nurjuusvirhe,” ja mainitsinkin, ettei sitä suinkaan aina tarvitse tai edes kannata korjata. Avaan tätä hieman lisää, koska käsillä sattuu olemaan pari tuoretta esimerkkiä.

Olen ompelemassa tilkkupussukkaa itselleni oudosta väristä eli sinapinkeltaisesta. Olin leikannut kivasta kissakankaasta kolme palaa ja kehystänyt ne kaikki, kun huomasin, ettei pussukkapintoihin kauniisti sopisi kuin yksi tuollainen katseenvangitsija kummallekin puolelle.

Päätin siis tehdä ylimääräisestä palasta sisätaskun pussukkaan. Jatkoin palaa vähän, jotta taskusta tulisi luontevamman muotoinen. Löysin myös pussukkaan sopivaa vuorikangasta, jota oli sopiva pala myös taskun vuoriksi. Vuoritettu tasku poseeraa tässä vuorikangaspalan kanssa:


Aioin ommella vuorikankaan toisin päin, mutta tein nurjuusvirheen.


Taskun vuoriin tuli on kankaan nurja puoli näkyviin, ei oikea puoli.

Lohdutin itseäni kuitenkin, että tasku on näin ehkä käytännöllisempikin! Olikin oikeastaan hyvä, että tein nurjuusvirheen! Kun vuorikappale on vaaleampi, sisätaskussa oleva tavara näkyy sieltä paremmin. On valoisampaa.

Minulla on nyt ollut käynnissä myös sinisten (ja punaisten) economy-blokkien valmistus, jonka sivutuotteena on syntynyt pienempiä jäännöspaloja. Niistä olen blokkien ompelun välissä rakennellut ensin pienempiä ja sitten isompia pintoja.

Kuinka ollakaan, olen pariin otteeseen sortunut nurjuusvirheeseen ja vieläpä niin, että virheelliset palat päätyivät samaan tilkkupintaan.


Taas lohduttelen itseäni! Kangas on kangasta, ja varsinkin jäännöstilkun nurja puoli on ihan yhtä arvokas kuin oikea puoli. Välillä on hyväkin katsoa, sointuisiko tilkku toiseen palaan paremmin nurjalta puoleltaan.


Silti minua hiukkasen kaihertaa, että Elizabeth Hartmanin kauniin kankaan ihana oikea puoli päätyikin tilkkupinnan nurjalle puolelle ja jää sinne ikuisiksi ajoiksi näkymättömiin!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

esimerkkityöt luennoltani ”Värit – uhka vai mahdollisuus?”

Koska Tilkkurata eli Tilkkuyhdistyksen tämänvuotiset tilkkupäivät meidän tilkkuilijoiden harmiksi jouduttiin perumaan, toteutin (erityisesti itselleni) lohdutukseksi sunnuntaille aikataulutetun luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” Facebook Live -tapahtumana.

Voit katsoa noin 45 minuuttia kestäneen live-esitykseni Tilkkuyhdistyksen Facebook-videotallenteena: https://www.facebook.com/FinnQuilt/videos/259727698391971/

Koska esimerkkinä käyttämäni tilkkutöiden kuvat näkyvät videolla tosi pieninä, jaan kuvat myös tässä blogikirjoituksessa.

Kerroin kolmesta tilkkutyön väreihin ja värisommitteluun liittyvästä ongelmasta ja ehdottelin myös ratkaisuja.

Ensimmäinen ongelma: En osaa valita!

Ratkaisu: Valitse kaksi väriä (plus mahdollinen neutraali).

Näytin Uhrauksia-seinätekstiilin kuvan esimerkkinä työstä, johon valitsin kahta eri väriä. Kaikki blokit on ommeltu kaksivärisistä kolmio-neliöistä.


Valitsin vihreän ja punaisen värin, koska minulla sattui olemaan eniten erilaisia tuon värisiä kankaita. En ajatellut mitään väri-vastaväri-juttua! Ihan käytännön tilanteesta lähdin!

Valitsin kankaat laajalla skaalalla. Kaikenlaisia punaisia, oranssinpunaisista sinisävyisiin ja violetihtaviin punaisiin. Kirjassa tähdennettiin, että pitää olla vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita kumpaakin väriä.

Kirjassa oli kehotus katsoa, että kankaan kuvioissa on vaihtelua. Valitse kukkia, ruutuja, raitoja, isoja ja pieniä kuvioita, itse värjättyjä tilkkuja, kirjavia ja yksivärisiä. Scrappy-tyyppiseen tilkkutyöhön voi myös ottaa mukaan omituisesti kuvioituja kankaita tai rumeliineja. Tämä toteutui automaattisesti, koska käytin todellakin KAIKKIA löytämiäni punaisia ja vihreitä.

Joissain kirjavista kankaista on väistämättä kumpaakin valitsemaasi väriä. Niitä onkin tärkeä olla mukana. Jos kangas sattuu olemaan sellainen, että se voisi olla kumpaa väriä tahansa, päätä, kumman värinen se on ja käytä sitä työssäsi johdonmukaisesti aina sen värisenä.

Tällaisella väriopilla minä lähdin lopulta liikkeelle ja saavutin ainakin omissa silmissäni jonkinlaisen menestyksen.

Vuonna 2012 valmistuneeseen Jäätelökesä-tilkkupeittoon valitsin väreiksi pinkin ja vaaleanpunaisen sekä ruskean. Tilkkujen välissä on neutraalin vaaleat kaitaleet.


Yhdistele eri tummuusasteisia tilkkuja – tummaa vaalean viereen, keskivärisiä joko tumman tai vaalean viereen. Vaalea ei tarjoa kontrastia toiselle vaalealle, keskiväri ei toiselle keskivärille eikä tumma tummalle. Tällaiset vierekkäiset tilkut näyttävät enemmän yksivärisiltä eikä blokkikuvio enää erotu.

Syksyllä 2012 ompelemaani ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeittoon valitsin myös kaksi väriä –  sinisen ja vihreän.


Blokin keskellä on aina vihreä neliö, ympärillä näkyvät osuudet ovat sinistä. Mukana lisäksi neutraali valkoinen/vaalea.

Isokuvioiset kankaat sopivat kivasti pienikuvioisten viereen ja ruudut, raidat ja pilkut erilaisten kuvioiden, vaikkapa kukkakuvioiden viereen.

Toinen ongelma: Jotain puuttuu!

Joko kuvioiden rytmi ei erotu haluamallasi tavalla. Tai sinulla on epämääräinen tunne, että tilkkutyöstä puuttuu jotain.

Ratkaisu: Käytä kontrastia.

Törmäsin tähän ongelmaan, kun sain valmiiksi ensimmäisen varsinaisen tilkkutyöni (sängynpeiton). Kesti monta vuotta, ennen kuin ymmärsin, miksi se ei säväyttänytkään minua, vaikka olin huolellisesti valinnut siihen sopivat ja kivat kankaat.


Tästä saa rauhassa tykätä, mutta minulle tämä on varoittava esimerkki.

Toisiinsa sopivat, kivat kankaat. Hauska blokkimalli. Miksi tämä ei oikein säväytä?

Vastaus: pinnassa ei ole tarpeeksi kontrastia eli tummuus- ja vaaleusasteiden vaihtelua. Opimme jo aiemmin, että ihmisen silmä erottaa kontrastin tumman/vaalean välillä paljon helpommin kuin kontrastin eri värien välillä. Silmä löytää kuviot tummuusasteiden vaihtelusta, ei värien vaihtelusta.

Esimerkiksi blokkien kuviot on tarkoitettu erottumaan. Nehän eivät muuten olisi kuvioita. Jos blokin tekee kokonaan saman tummuusasteen paloista – vaikka ne olisivat eri väriäkin – niin kuvio ei välttämättä erotu kunnolla, ainakaan kauempaa katsottuna.

Vuonna 2013, Arvoitus-tilkkupeittoa tehdessäni en taaskaan muistanut, ettei pelkkä värien ero riitä kontrastiksi. Sitä paitsi blokkeja ommellessa kontrastin puutetta ei välttämättä huomaa.


Heti kun olin latonut blokkini sommittelulattialle, huomasin, että tummimmissa blokeissa oli kunnollinen kontrasti ja muualla vähäinen. Minusta työn olisi pitänyt olla kokonaan jompaakumpaa.

Onneksi tilkkupeiton uudelle omistajalle riitti, että peitto oli suunnilleen oikean värinen.

Ajatus karkaa kesään on esimerkki tilkkupeitosta, josta tuli kivasti monivärinen ja jossa on kontrastit kohdallaan, mutta joka oli vähällä kokonaan epäonnistua kontrastin puutteen takia.


Minulle oli 2000-luvun alkuvuosina jo kertynyt sen verran puuvillakangastilkkuja, että päätin ommella niistä värikkään tilkkupeiton. Blokkiin leikattiin ensin kolmioita, jotka yhdistettiin ensin ”ympyrän” puolikkaiksi ja sitten kokonaisiksi ”ympyröiksi”, joiden nurkkiin ommeltiin myöhemmin sopivan väriset lisäkolmiot. Blokista tuli näin neliön muotoinen.

Aloitin työn ja ompelin ”ympyrät” kahdesta eri värisestä kankaasta.x Eihän niistä tullut kivan näköisiä ollenkaan, ja projekti jäi kesken.

Muistan hyvin, että jossain vaiheessa vain YMMÄRSIN, että kahden eri värin vuorottelun sijaan minun pitääkin vuorotella vaaleampia ja tummempia kolmioita. Sain lopulta työn valmiiksi.

Ruutuässä-tilkkupeittoni vuodelta 2019 on sen sijaan onnistuminen.


Ompelin Ruutuässä-peittoni mallilla, jossa annettiin vain blokkipalojen tummuusasteet – tumma, keskivärinen, vaalea. Värin pystyi valitsemaan itse, tai ei edes tarvinnut valita väriä, vaan voi käyttää kaikkia värejä, kunhan tummuusasteet olivat oikein. Tämä on erinomainen harjoitus! Suosittelen!

Malli on nimeltään Plaid-ish Quilt ja sen pdf-muotoinen kaava/malli löytyy ilmaiseksi Kitchen Table Quilting -blogista.

Jos tilkkutyön kokoaa keskivärisistä sinisistä, vihreistä ja violeteista, se näyttää samealta kauempaa katsottuna. Mutta jos mukaan heittää pari tosi vaaleaa violettia ja tummista tumminta sinisistä, tilkkutyöstä tulee automaattisesti kiinnostavampi. Sitten vielä kun otat mukaan vähäsen vaaleaa oranssia tai jonkun muun aivan hullun värin – silloin saat jotain mitä on visuaalisesti houkutteleva katsella.

Tässä kohtaa korostaisin myös sitä, että pitää ostaa sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluaa tehdä. Ja kaikkia tummuusasteita! Varaston kankaista ei synny kontrastoivaa pintaa, jos kaikki kankaat siellä ovat keskivärisiä ja keskikokoisesti kuvioituja.

Voi ihan kirjoittaa muistiin: hanki sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluat tehdä – ja kaikkia tummuusasteita!

Ethän minua unhoita -tilkkupeitto on esimerkki siitä, ettei työssä tarvitse olla rytmikästä kuviointia, mutta se hyötyy silti kontrastista.


Jos haluat tehdä rauhallisen tilkkutyön, jossa ei ole paljon visuaalista rouheutta, kontrastia ei tarvita yksittäisessä blokissa. Silti usean eri tummuusasteen käyttäminen lisää työn visuaalista kiinnostavuutta.

Katsojan silmää varten voi lisätä pari yllätystäkin.

Jos taas sommittelun ja kuvion haluaa erottuvan, kontrastia on pakko olla.

Kolmas ongelma: En osaa sommitella!

Entä jos osaan kyllä tehdä kivoja tilkkublokkeja, joissa kuvio erottuu, mutta vain jos teen jokaisesta samanlaisen?! Entä jos teenkin tilkkutyöni scrap-tyyppisesti – erivärisistä blokeista? Miten pystyn sommittelemaan ne?

Vastaus 1: Sattumanvaraisesti.

Yksi mahdollisuus on latoa eri väriset blokit pinnaksi satunnaisesti. Minulle tämä ei ole koskaan sopinut, vaan olen aina toteuttanut jonkinlaista järjestystä.

Vastaus 2: Käytä hyväksesi blokin taustaväritystä.

Jackpot-tilkkupeittoni on ommeltu Sarah Cooperin On The Bubble -tilkkutyön ohjeen mukaan. Tärkeintä tässä oli saada neutraalit taustavärit kuvioksi, ja muu väritys on tavallaan sivuosassa.


Ompelin tilkkuympyrät satunnaisesti pohjakangastilkuille ja sommittelin lopuksi. Asettelin saman väriset ympyrät lähekkäin, ja mielestäni tästä tuli kivampi näin kuin jos tässä olisi mielivaltainen järjestys.

Herkkupalat-tilkkupeiton blokeissa esiintyi ikään kuin värikkään neliön varjo. Käytin varjopaloissa erilaisia harmaita, tummempia ja vaaleampia. Tummimmat harmaat varjot ovat työn alareunassa ja sieltä varjot vaalenevat ylöspäin.


Blokkeja ommellessani muistin yhdistää lähinnä vaaleampia värikkäitä vaalean harmaisiin ja tummemmat sitten tummanharmaiden kanssa, mutta on pinnassa muutama poikkeuskin.

Silti koetin myös järjestellä keltaisia ja punaisia lähelle toisiaan, sillä katse osuu erityisesti niihin.

Vastaus 3: Tummimmat alas, vaaleimmat ylös, keskiväriset keskelle.

Enimmäkseen ompelen vain riittävän monta tilkkublokkia ja sommittelen niistä tilkkupinnan. Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki.

Yleensä järjestän tilkkublokit seuraavalla tavalla:

  1. Jaan blokit kolmeen pinoon: tummat – keskiväriset – vaaleat
  2. Sitten järjestän blokit niin, että ladon tummimmat alas ja vaaleimmat ylös. Keskiväriset tulevat keskelle.
  3. Yleensä ladon blokit siinä järjestyksessä kuin ne ovat pinoissa ja sen jälkeen siirtelen muutamaa. 

Koska keltainen ja punainen erottuvat silmään yleensä parhaiten, ryhmittelen useimmiten ne samoille kohdille pintaa.


Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme.

Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.

Värit tosiaan ovat ihana mahdollisuus!

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

kukallinen tilkkupeitto.

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis!


Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa.

No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon.

Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen.

Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin kaariblokit ”pykäreunaksi” ja vielä yhden kierroksen punaista tai keltaista kaiken ympäri. Kyllä oli työlästä ja rasittavaa hommaa! Minusta tuntui vielä, että kehykset jäivät aivan löpröiksi, mutta onneksi ne osoittautuivat riittävän tasaisiksi. Valmis peitto on ainakin aivan suora.

Annoin tilkkupeitolleni pitkän pohdinnan jälkeen nimen Kangasvuokko. 


Nimeä ei ollut helppo keksiä. Koska kukkaset on ommeltu juoponpolkublokeista, etsin nimi-ideoita googlettamalla sanan juoppo. Osumia oli muun muassa termiin juoppokuski. Eikö muuten ole mielenkiintoista, että juoppo kuski ja juoppokuski ovat käytännössä toistensa vastakohdat?

Juoppoaiheen pohtiminen ei johtanut mihinkään, mutta lopulta lähdin etsimään, mitä todellista kukkaa tilkkukukkani muistuttaisivat. Amerikanvuokko (Anemone multifida rubra) on saman näköinen, mutta otin taiteellisen vapauden ja valitsin vitsikkäämmän nimen ”Kangasvuokko”. Tilkkupeitossanihan on käytännössä kankaisia vuokkoja eli kangasvuokkoja.

Kokosin reunakantin kolmesta eri kankaasta. Tällä kertaa onnistuin saamaan kulmista nätit.


Kukkakuvio lehdyköineen on Sea Sherilyn Sew'n suunnittelema/julkaisema, ja ompelin blokit Quick Curve Ruler -viivainta käyttäen.

Vinkki: Juoponpolkublokeista tuli vielä mieleen, että kannattaa opetella ompelemaan kaaret ilman nuppineuloja. Se ei ole vaikeata, ihan totta! Löysin lyhyen video-ohjeen netistä jo monta vuotta sitten, katsoin sen kerran ja sitten toisen kerran samalla kun kokeilin itse ommella, ja opin saman tien. Ei tulisi enää mieleenkään ruveta sovittelemaan kaaria nuppineuloilla!

Jouduin ottamaan Kangasvuokko-tilkkupeiton valmistujaiskuvat sisällä, koska ulkona on niin märkää.


Töölön Tilkkupajan taitava Soile ehdotti kukkakuvioita tikkaukseenkin ja löysi pintaan kauniisti sointuvan langan. Hän todellakin tikkasi tilkkupinnastani kauniin peiton!


Kangasvuokko-tilkkupeitto on kooltaan noin 177 cm x 217 cm.

Vuosiyhteenvedossani mainitsin kukkablokkityön keskeneräiseksi ja sanoin näin:
"Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen."
Täten julistan siis saaneeni yhden keskeneräisen työn valmiiksi ja piirrän jo kolmannen ruksin tilkkutyöbingolapulleni:


Hyvä, minä! Jos vielä keksin hyvät jutut Järvenpään tilkkupäiville valmistamaani esitykseen/luentoon aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” niin pääsen juomaan bingosarakekahvit!

tiistai 7. tammikuuta 2020

katso vielä nämä neljä!

Tutkailin muutama päivä sitten viime vuoden blogikirjoitusteni katselukertoja ja yllätyin, etteivät muutamat omat suosikkini olleet niiden ahkerimmin katsottujen joukossa.

Seuraavien kolmen kirjoituksen soisin tulevan luetuksi muutaman kerran lisää. Ne ansaitsisivat sen! Suosittelen lisäksi neljättä, kylläkin aika suosittua kirjoitusta, koska se on oma suosikkini viimevuotisista.


1.
Ehdin jo esitellä tämän vuoden ensimmäisen tilkkutyöni eli Sinivuorten yö -peiton, ja tässä kirjoituksessa näytän, millaisia yksittäisiä tähtiblokkeja siihen värkkäilin viime vuoden heinäkuussa. Lukija voisi innostua itsekin kokeilemaan epämääräis-sakaraisen ja kirjavan tilkkutähden ompelemista jäännöspaloista.

2.
Koska kontrastittomuus saattaa olla ongelmallista, niin kannattaa muistaa kontrasti. Lisäksi pitäisi muistaa, ettei liian kova kontrastikaan välttämättä ole hyvä juttu. Ellei sitten halua tehdä kontrastitonta tai kovakontrastista tilkkutyötä.

3.
Tässä kirjoituksessa esittelen variaation Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -pussukalle. Toinen vetoketjun pää on huoliteltu lipareella ennen vetoketjun kiinnittämistä pussukkaan, toinen pää on puolestaan huolittelematon. Esittelemäni pussukan pinnassa on lisäksi tosi monta ihanaa tilkkua.

4.
Omista suosikeistani puheen ollen – tässä viime vuoden suosikkini. Luettelen ja kuvailen peräti viisitoista erilaista virhettä, jotka olen tehnyt vetoketjupussukoita ommellessani. Siis olen tehnyt näistä jokaisen virheen! Viimeisimpänä tämän tosi nolon - ompelin vuorikappaleen niin, että sen nurja puoli jäi esille. Vaikka olin ommellut kappaleeseen Tilkunviilaaja-merkinkin!


lauantai 4. tammikuuta 2020

suosituimmat!

Tutkin viimevuotisten blogikirjoitusteni katselumääriä ja esittelen teille nyt viime vuoden suosituimmat eli top-kympin 2019. Kuvallinen yhteenveto suosituimmista postauksista näyttää tällaiselta:

Lähdetään liikkeelle loppupäästä ja päätetään katsaus vuoden parhaimmistoon, joka saa pronssi-, hopea- ja kultamitalit.

Ken olikaan kymmenenneksi luetuin postaus? Tietenkin Ruutuässä-tilkkupeiton esitellyt kirjoitukseni sijoittui. Samaisen tilkkupeiton kuvat olivat ylivoimaisesti suosituimmat Instagram-kanavallani viime vuonna. Ehkä kirjoitus olisi sijoittunut vielä paremmin, jos olisin julkaissut sen alkuvuonna. Katselukertoja olisi ehtinyt kertyä useammalta kuukaudelta.

Yhdeksäntenä on kirjoitus, jonka otsikkona on kysymys. Ehkä lukijoita on todellakin askarruttanut, mitä erikoista on uudessa pussukassani! Tässä on myös idea jäännöspalojen hyödyntämiseen.

Kahdeksanneksi suosituin kirjoitus esittelee sekin valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Sokkelo.

Entä seitsemäs? No, sekin liittyi Ruutuässä-peittooni. Ennen kuin peitto oli valmis, näytin ja kerroin ruudullisesta tilkkupinnasta.

Henkilökohtaisia ominaisuuksiani paljastanut kirjoitukseni osaan korjata, mutta en välttämättä laskea oli kuudenneksi katsotuin kirjoitukseni viime vuonna.

Viidenneksi kiri kirjoitus, jossa esittelin European Quilt Associationin juhlavuoden näyttelyyn ehdolle aikomani tilkkutyön. Ehkä kuvia käytiin katsomassa lisää kun paljastui, että työni hyväksyttiin näyttelykokonaisuuteen.

Jostain syystä pienet ja vielä pienemmät neliöt ovat kiinnostaneet, ja postauksen nimen henkeen neljänneksi eniten.

Jännitys tiivistyy: pääsemmehän jo top-kolmoseen!

Pronssia blokkiohjeelle! Ohjeet ovat suosittuja, ja niinpä jonkinlainen blokkiohjeeni itse kehittämälleni Käpylä-tilkkublokille oli viime vuoden kolmanneksi suosituin kirjoitus.


Hopeaa karkkiväriselle tilkkupeitolle! Valmis, ehkä maailman värikkäin tilkkupeitto houkutteli lukijoitani toiseksi eniten.


Kultaa vetoketjuohjeelle! Totta kai viime vuoden luetuin blogikirjoitus oli vetoketjupussukan ompeluohje vinkkeineen. Kirjoitin sen nimittäin entisen kirjoituksen tilalle, jolloin sillä oli jo valmiiksi useampi tuhat lukijaa. Tuntuu vähän epäreilultakin julistaa se voittajaksi, mutta ei voi mitään! Kelpo kirjoitus se kuitenkin on ja ansainnee voittonsa.


Ajattelin myöhemmin esitellä vähemmille katselukerroille yltäneitä kirjoituksia, joiden itse soisin tulevan luetuiksi.

tiistai 24. joulukuuta 2019

ompele vetoketjulaukku.

Hyvää joulua! Joulukalenterin 24. luukussa on paitsi kehote, myös lahja. Olen uudistanut vetoketjulaukun ompeluohjeen, jonka julkaisin alkujaan kesäkuussa 2011. Kuvat ovat osittain vuodelta 2011, mutta vetoketjulipareen ompeluvaiheista otin uudet kuvat.

Aloitetaan lopputuloksesta. Esimerkiksi Idänsinililja -laukku on ommeltu tämän ohjeen mukaisesti:



Ennen laukun kokoamista:

Valmista ensin kaksi noin 45 cm x 35 cm (leveys x korkeus) tilkkupintaa. Tikkaa ne kiinni suunnilleen saman kokoiseen collegejersey- ja tikkausvanupalaan tai laukkuhuopaan. Nämä ovat laukun tärkeimmät osat.

Tasoita tilkkupinnat kokoon 43,5 cm x 34 cm (leveys x korkeus).

Ota esiin tilkkupintaan sopivat kankaat ja leikkaa:
- 2 vuorikappaletta, täsmälleen saman kokoiset kuin tikatut laukkukappaleet (43,5 cm x 34 cm)
- 2 vetoketjun reunakappaletta, 35 cm x 10 cm
- 2 vetoketjun reunakappaleen huolittelukaitaletta, 3,5 cm x 9 cm
- 2 sankakappaletta, 9 cm x 65 cm
- 4 cm leveää kaitaletta laukun yläreunan huolitteluun, noin metrin pituinen pätkä
- (sisätaskuun 2 palaa, esimerkiksi 30 cm x 15 cm).

Lisäksi:
- 2 pyykkinarun pätkää, noin 62 cm pitkät (sankojen sisälle)
- silitettävästä tukikankaasta palat sankakappaleiden taakse.
- tikkausvanusta hieman vetoketjun reunakappaleita pienemmät palat.

Vetoketjulaukun ompelussa on seuraavat vaiheet:

  1. Sisätasku 
  2. Laukun ompeleminen pussin muotoiseksi (vuorikappaleet, laukkukappaleet) 
  3. Laukun pohjan ompeleminen (vuorikappaleet, laukkukappaleet) 
  4. Vetoketjulipare tilkkulaukkuun 
  5. Laukun sangat 
  6. Tilkkulaukun sankojen ja vetoketjulipareen kiinnittäminen 
  7. Laukun yläreunan huolitteleminen 
  8. Vetoketjun pään huolittelukappale. 


Sisätasku

Ennen kuin vuorikappaleet ompelee yhteen, niihin kannattaa tehdä sisätasku – jos siis sellaisen laukkuun haluaa. Sisätasku saa sopia vuorin väriin, mutta sisätaskun vuorikappale voi olla mitä tahansa puuvillakangasta.

Jos olet ompelemassa sisätaskuun tekijän merkin, ompele se tässä vaiheessa taskun päällikappaleen yläreunaan.

Ompele sisätaskun ulompi kappale ja vuorikappale oikeat puolet vastakkain yhteen reunoja pitkin, jätä kääntöaukon alareunaan. Käännä kappaleet oikein päin ja silitä. Silitä kääntöaukko siistiksi samalla.

Vinkki: Voit silittää pienen laskoksen taskun alareunaan. Laskos tekee sen, että taskussa on vähän syvyystilaa. Taskussa ei voi säilyttää kuin ihan litteitä juttuja, ellei siinä ole syvyyttä.


Tikkaa taskun yläreuna läheltä ulkoreunaa.

Asettele tasku vuorikappaleelle, kiinnitä nuppineuloilla niin, että reunat ovat suorassa ja vuorikappaleen reunojen suuntaisesti. Laskoksen kanssa kannattaa olla huolellinen.

Kun tasku on neuloilla kiinni vuorikankaassa, ompele sen kiinni läheltä reunoja. Päättele.

Laukun ompeleminen pussin muotoiseksi

Ompele vuorikappaleet yhteen pussiksi oikeat puolet vastakkain. Ompele myös laukkukappaleet yhteen pussiksi, oikeat puolet vastakkain.

Laukun pohjan ompeleminen

Ompele seuraavaksi laukkuun pohjan muoto. Avaa sivu- ja pohjasaumoja vähän kynnellä ja levitä laukkua kolmiomaisesti auki nurkasta:


Litistä kolmiota ja tarkista, että sivu- ja pohjasauma osuvat kohdakkain. Tämän kokoiseen laukkuun voi ommella 10 cm leveän pohjan: mittaa saumasta kumpaankin suuntaan 5 cm, merkitse kohdat ja ompele sauma kolmion poikki (kuvassa viivaimen suuntaisesti).


Kuvissa näkyy tilkkulaukun vuorikappale, ja laukkukappaleihin ommellaan pohja samalla tavalla. Ompele pohjasta saman kokoinen.

Laukkukappaleiden pohjakolmio kannattaa leikata pois, koska se on niin paksu. Jätä noin 1 cm leveä saumanvara ja siksakkaa sen risareuna.

Asettele laukkuaihio ja vuori sisäkkäin. Itse kiinnitän ne yleensä nuppineuloin tai wonderclipseillä toisiinsa, ensin sivusaumat tismalleen kohdakkain ja sen jälkeen suunnilleen keskikohdasta, plus muutaman muun neulan/clipsin. Tässä vaiheessa laukku alkaa antaa käsitystä siitä, millainen siitä tulee valmiina!



Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat vuodelta 2011, ja uudistamaani ohjetta varten otin kuvia uudemman laukun vetoketjulipareesta. Tuo laukkuaihio näytti tällaiselta:


Vetoketjulipareen ompeleminen

Aseta tikkausvanupalat reunakappaleiden alle ja tikkaa kerrokset yhteen.

Taita kappaleet pitkittäin kaksin kerroin, oikeat puolet vastakkain ja ompele toiset lyhyet reunat pussiin. Käännä. Vetoketjun kummallekin puolelle on nyt reunakappale.

Ompele toinen reunakappale vetoketjun päälle, kappaleen taitepuoli vetoketjun puolelle. Sovittele niin, että lyhyt risareuna on suunnilleen tasan vetoketjun ”yläreunan” kanssa. Aloita ommel siististä reunasta.


Merkitse vetoketjun toiselle puolelle, mihin asti reunakappale ulottuu, asettele toinen reunakappale sen kanssa tasan ja ompele kiinni. Ommel kannattaa edelleen aloittaa siististä reunasta. Kappaleet eivät nimittäin juuri koskaan pysy saman mittaisina, vaan toinen venyy ommeltaessa enemmän kuin toinen.


Vetoketjulipareen epäsiistit reunat pitääkin huolitella kaitaleilla niin, että reunat menevät tasan.



Jos huolittelisin vetoketjun reunakappaleet kummastakin päästä, ne eivät varmasti menisi tasan. On varminta huolitella toiset päät vasta vetoketjun kiinnittämisen jälkeen.

Risareunan huolittelemisen jälkeen vetoketjukaitale on valmis kiinnitettäväksi laukun yläreunaan.

Laukun sangat

Tilkkulaukkua on tarkoitus kantaa myös olalla, ja sangat ovat siksi 65 cm pitkät.

Silitä tukikangas sankakappaleiden nurjalle puolelle.

Silitä sankakappaleet pitkittäin puoliksi. Avaa taitos ja taita risareunat taitoksen kohdalle. Kangas on sangassa siis nelinkertaisenna.

Ota esiin toinen muovinen pyykkinarun pätkä.


Asettele pyykkinaru sankakappaleen sisään, keskitaitoksen uomaan. Nipistä taitetut reunat yhteen niin että ne osuvat tasan ja kiinnitä nuppineulalla niin läheltä pyykkinarua kuin pystyt. Jatka näin koko kappaleen mitalta.

Valmista toinen sankakappale samoin.

Vaihda koneeseen vetoketjupaininjalka ja ompele suora ommel niin läheltä pyykkinarua kuin pystyt. Katso, että taitereunat pysyvät edelleen tasan. Tikkaa toinen pitkä ommel aivan taitereunan läheltä.

Tilkkulaukun sankojen ja vetoketjulipareen kiinnittäminen

Merkitse laukun yläreunaan etu- ja takakappaleen keskikohta. (Tämän voisi tehdä jo siinä vaiheessa, kun tasaa tikatun tilkkupinnan, mutta itse koskaan muista.)

Mittaa keskikohdasta 6,5 cm kumpaankin suuntaan ja merkitse neuloin. Aseta sankojen litteä sisäreuna neulan kanssa kohdakkain ja kiinnitä nuppineulalla.


Vinkki: Sankojen käytännöllinen etäisyys toisistaan on noin 12-13 cm. Sangat voi toki kiinnittää lähemmäs toisiaan, mutta juuri etäämmälle niitä ei kannata kiinnittää, jottei laukun yläreuna nitkahda sankojen välistä longolle.

Kun sangat on kiinnitetty, ota esille vetoketjulipare. Merkitse sen risareunoihin keskikohdat.

Kiinnitä vetoketjulipareen keskikohta laukun keskikohtaan ja jatka kiinnittämistä nuppineuloilla pitkin laukun muuta reunaa. Toinen puoli samalla tavalla.

Laukun yläreunan huolitteleminen

Ompele huolittelukaitale laukun yläreunaan oikea oikeaa vasten (kaitaleen oikea puoli, laukun ulkopuoli), paininjalan etäisyydeltä reunasta. Kaikki kiinnittyvät kaitaleeseen samalla: laukkupinta, vuori, sangat ja vetoketjulipareen kumpikin puoli.


Huolittelukaitale saa olla lankasuora: koska laukun yläreuna on suora, kaitaletta ei tarvitse leikata vinoon.

Taita laukun yläreunan huolitteleva kaitale ja kiinnitä laukun sisäpuolella näkyvään ommelviivaan käsin ompelemalla.

Käännä laukun sangat ylöspäin ja kiinnitä neulalla. Tikkaa laukun yläreunan huolittelukaitale yläreunastaan, tikkaus kiinnittää sangat oikeaan asentoon.


Vetoketjun pään huolittelukappale

Kun olet ommellut vetoketjun vedinpäähän huolittelukappalen, laukku sisätaskuineen, vetoketjuineen ja sankoineen on valmis.


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails