Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. elokuuta 2019

kaksi kertaa neljä.

Uusin projektini olkoon vinkkinä aloittelevalle tilkkuilijalle tai kaitalepakettiin sopivan blokkimallin etsijälle! Film in the Fridge -blogin “Two by Four” -blokkiohje on erinomainen!

Tekijä on virittänyt alkuperäisen ohjeen Fat Quarter -palan koon mukaan, mutta se toimii hyvin myös valmiskaitaleilla. Minä käytin Valori Wellsin ”Marmalade” -kaitalepakkausta (”Jelly Roll”), jonka kaitaleet ovat 2,5 tuuman levyisiä. Blokin mittasuhteet ovat edelleen hyvät, eikä ylimääräistä haaskuupalaa synny juuri lainkaan.

Blokkiin voi siis hyödyntää valmiita kaitaleita, ja 40 kaitaleen pakkauksesta voi ommella 40 blokkia. Kahdesta kaitalepakkauksesta saa jo reilun kokoisen tilkkupeiton, eikä silloin tarvitse itse leikata kaitaleita lainkaan!

Käytin valmiskaitalepakkauksen lisäksi itse leikkaamiani kaitaleita, jotka eivät kaikki olleet ihanteellisen mittaisia. Paikkailin puutteita eri kankailla:


Ylemmissä blokeissa on jatkopalat, ja alemmissa blokeissa on kolmea tai neljää eri kangasta eikä vain kahta.

Blokkien leikkaamisesta jäävät suikaleet ovat todella kapeita:


Ompelin pari jäännössuikaletta aina yhteen ja yhdistin ne muilla jäännöspaloilla. Leveämpi pala vasemmassa reunassa on itse leikkaamistani kaitaleista.

Blokki on nopeatekoinen: valmistin melkein 80 blokkia noin viidessä päivässä ja ehdin tehdä paljon muutakin kuin leikata ja ommella.

Tilkkuilo jätti edelliseen postaukseeni kommentin: ”Moni aloittelija voi innostua, kun huomaa että ei tarvitse osata mitään ihmeellistä”.

Totisesti! Blokin valmistamisessa vaativinta on sen puolikkaiden leikkaaminen oikeaan kokoon (hairahduin itse muutaman kerran leikkaamaan liian kapeita paloja) ja puolikkaiden ompeleminen yhteen ensinnäkin oikeassa järjestyksessä (jos haluaa, että tumma palkki on aina vasemmassa yläkulmassa) ja niin, että saumat osuvat kohdakkain.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

tilkkutähdet tuikkivat.

Tilkkutähtiä on ollut hauska ommella. Viimeisimmät kolme näyttivät näin kivoilta, kun ripottelin ne terassilaudoille:


(Tähtien ompelemiseen löytyy hyviä ohjeita, jos käyttää hakusanoja "wonky star tutorial".)

Vinkki: Tähtien ompelemisessa tärkein juttu on, että sakaratilkut ulottuvat tarpeeksi paljon päällekkäin. En itse tajunnut tätä aluksi ja tein useamman projektin (!!! useamman !!!), joissa sakaroista tuli sitten tikkumaiset ja joissa keskineliö erottui sakaroista liian selvästi. Esimerkiksi Kukkea-seinävaatteen "tähdistä" tuli kaikkea muuta kuin tähtimäiset. Seuraa varoittava kuva:


(Kyllähän nuo voi tähdiksi mieltää, oikein hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella.)

Muutama sana omasta ompeluprosessistani.

Ompelen ensiksi keskimmäisen palan. Minulla on tosi tosi tosi paljon erittäin pieniä tilkkuja, koska en voi heittää mitään pois. Niitäkään ei kovin monta kulu näihin tähtiin. Koetan tehdä keskipaloista sellaiset, että pienimmät palat olisivat sen keskellä ja että reunoille osuisi vähän isompia paloja. Saumojen kanssa ei silloin tule yhtä hankalaa.

Pienimmät tilkkuni eivät riitä sakaroiksi saakka! Otan sakaravaiheessa esiin vähän isommat tilkut.

Teen vielä niin, että asetan tulevat sakaraneliöt keskipalan ympärille ja etsin niihin sopivan väriset sakaratilkut yksi kerrallaan. Yhdestä tähdestä tulee yleensä suunnilleen yhden värinen.


Tietenkin turkoosissa tähdessä on kuitenkin mukana violettia!

Osa tähdistä on isompia (niiden keskipaloihin kuluu vähän enemmän pikkutilkkuja, jipii), osa pienempiä.


Löysin sentään tähtiblokit, jotka ompelin keväällä 2018. Niitä oli aika paljon enemmän kuin muistin:


Minulla näyttääkin olevan tilkkupeittoon tarvittava määrä tähtiblokkeja kohta valmiina! Mikä yllätys!

torstai 18. heinäkuuta 2019

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

Haluaisitko ommella vetoketjupussukan, mutta vetoketjun kiinnittäminen tuntuu pelottavalta? Ehkä olet kokeillut vetoketjun ompelemista housuihin tai takkiin ja todennut sen vaikeaksi?

Kannattaa rohkaistua! Pussukkaan tai laukkuun on paljon helpompi ommella vetoketju siististi, koska kappaleet ovat suorat ja kankaaksi voit valita joustamattoman puuvillan.


Löysin aikoinaan erinomaisesti kuvitetun pussukan ompeluohjeen, jonka avulla opin tekemään vetoketjupussukan. Olin varmaankin tavallista pöljempi ompelija, koska minulle oli ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, miten simppelisti tällainen vetoketju kiinnittyi!

Valaistuin aikoinaan netistä löytämäni ohjeen ansiosta, mutta huomasin nyt katsoessani, että blogi on täynnä ärsyttävää mainontaa ja ennen niin hyvää tutoriaalia on vaikea katsoa. Päätin siis päivittää suositun blogikirjoitukseni, jonka julkaisin jo 1.9.2010.

Muinoin löytämässäni ohjeessa oli erityisen hyvää se, ettei siinä lähdetty liikkeelle tietyn mittaisesta vetoketjusta, vaan siinä käytettiin vetoketjua itseään mittana. Vetoketjun voi ommella pussukan reunoihin sellaisenaan tai sen päihin voi ommella siistit päättökappaleet.

Nyttemmin olen mieltynyt Noodleheadin hyvään ohjeeseen, jossa vetoketju on reippaasti pussukkakappaleita pidempi – Open Wide Zippered Pouch.

Ohje on englanniksi, mutta se on erinomainen ja selkeä!

Edelleen mittaan yleensä kappaleet vetoketjun mukaan enkä leikkaa kappaleita ohjeen mukaiseen kokoon. Saatan myös ommella tilkkupinnat ensin ja sitten etsiä varastoistani riittävän pitkän vetoketjun (Noodleheadin ohjetta käyttäessäni pussukan yläreunaa pidemmän, muussa tapauksessa sellaisen, jonka voin jatkokangaspaloin sovittaa oikeaan mittaan). Minulle on kertynyt jokusia vetoketjuja varastoon. Aloitellessani vetoketjuja oli vain pari, kolme ja siksi tykkäsin ohjeesta, joka lähti saatavilla olevan vetoketjun mitasta.

Ennen kuin päästään varsinaiseen ohjeeseen, jaan muutaman vinkin.

6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen

1. Suoraan reunaan koneella, kaarevaan reunaan käsin. Vetoketjun ompeleminen on helpointa, kun sen kiinnittää suorareunaiseen kappaleeseen. Jos joudun kiinnittämään vetoketjun kaarevaan kappaleeseen (esimerkiksi kun valmistan Dumpling-malliston pussukoita), ompelen käsin. Kaksinkertaisella langalla ja pienillä jälkipistoilla ommellen ketju kiinnittyy napakasti.

2. En surruta surutta. Koneella ommellessani etenen hitaasti ja lyhyissä pätkissä. Säädän koneen jättämään neulan pysähdyttäessä ala-asentoon, jotta ompeleeseen ei tule mutkia.

3. Samankokoiset kappaleet. Leikkaan päälli- ja vuorikappaleet tarkasti samankokoisiksi. Ommellessa tarkkailen, että kappaleet myös pysyvät samankokoisina. Lähimpänä paininjalkaa oleva kappale nimittäin syöttyy hitaammin. Jos minulla on päällimmäisenä vuori, syötän sitä käsin ohjaamalla lisää, jotta kappaleet ovat loppupäässäkin yhä reunat tasan. Vuorikappaleen voisi ovelasti leikata hivenen päällikappaletta pienemmäksikin, mutta en osaa. Syötän mieluummin.

(Kuvan tassu ei liity tapaukseen.)


4. Piirrän merkkiviivoja. Ommellessani Open Wide Zippered Pouch -pussukkaa merkkaan häviävällä tussilla sekä vuoriin että päällikappaleeseen viivan tuuman päähän reunasta ja kiinnitän neulalla viivat kohdakkain. Tiedän, että noiden kohtien täytyy osua lopuksi tasan, ja pystyn ommellessa käyttämään kohdistusta hyväkseni.

5. Käytän nuppineuloja säästeliäästi. Kiinnitän neuloilla vain aivan alun ja tuon kohdistuskohdan.

6. Siirrän vetimen pois tieltä. Jos teen Noodleheadin ohjeella, avaan vetoketjun kokonaan, jolloin vedin ei häiritse ompelemista. Jos teen tavanomaisen pussukan, avaan vetoketjua ensin vähän ja jonkin matkaa ommeltuani siirrän vetimen takaisin alkuun. Ompelukoneeni paininjalkaa saa nostettua tavallista ylemmäs, ja yleensä saan vetimen kulkemaan paininjalan ohi ilman että työtä pitää siirtää.

Näin ompelet vetoketjupussukan

Ota esiin vetoketju, jota haluat käyttää. Ompele siihen sopivan värisistä tilkuista pinnat, jotka ovat vähintään niin leveät kuin vetoketjun pituus on. Tikkaa pinnat haluamallasi tavalla vanulevyyn, jonka alle voit lisätä ohuen kankaan tai collegejerseypalan.

Tasoita tikkaamasi tilkkupinnat vetoketjun levyisiksi. Jos vetoketjusi on vähän lyhyt, voit jatkaa sitä kummastakin päästä kangaspaloilla. Jos käytät Noodleheadin ohjetta, tilkkupintojen täytyy olla ainakin 10 cm kapeammat kuin vetoketjusi.

Tasoita tikkaamistasi tilkkupinnoista sopivan korkuiset – leveyttä enemmän kuin korkeutta.
Leikkaa täsmälleen tilkkupintojen kokoiset vuorikappaleet. Jos haluat vuorikappaleeseen nimikoimislapun, kiinnitä se nyt.

Aseta vetoketjun oikea puoli toisen tilkkupinnan oikeaa puolta vasten, päät kohdakkain. Tee neulalla apukiinnitys. Aseta vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten, vuorin ja tilkkupinnan reunat tasan. Kiinnitä neulalla niin, että pääset ompeleen alkuun ennen kuin neula täytyy ottaa pois tieltä.


Kiinnitä neulalla vetoketjun toinenkin pää. Jos olet tasoittanut tilkkupinnan täsmälleen vetoketjun mittaiseksi, reunat menevät tietenkin tasan (eivätkä ole niin kuin minulla kuvassa).


Kappaleet ja vetoketju ovat nyt kerroksittain – tilkkupinnan oikea puoli vetoketjun oikeaa puolta vasten ja vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten. (Olen kuvassa kääntänyt vuorikappaleen ylös, jotta kerrosten keskinäinen järjestys erottuisi.)


Ompele kerrokset vetoketjupaininjalkaa käyttäen melko läheltä vetoketjun hammastusta.
Käännä saumanvarat tilkkupinnan puolelle, vuorikappale eri puolelle ja ompele päällitikkaus läheltä saumaa. Kun vuorikappale on taas käännetty päällikappaleen suuntaiseksi, lopputulos näyttää tällaiselta:


Kun kumpikin vetoketjun puoli on ommeltu ja päällitikattu ja vuorikappaleet on käännetty päällikappaleiden suuntaan, tilanne on tällainen:


Seuraavaksi avaat vetoketjun. TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ. Avaa vetoketju.

Jos haluat pussukalle sivulenkit tai kantolenkin, ompele ne nyt kiinni pussukan toiseen päällikappaleeseen, risareunat tilkkupinnan reunan suuntaisesti ja lenkkiosa tilkkupinnan puolelle. Ompele kapealla saumanvaralla, jotta ommel jää pussukan saumanvarojen puolelle.

Käännä päällikappaleet vastakkain, oikea puoli oikeaa vasten. Vuorikappaleet myös vastakkain, oikea oikeaa vasten. Jos olet leikannut ja ommellut tarkasti, kappaleet ovat keskenään samankokoiset. Kiinnitä neuloilla. Jos haluat pussukkaan pohjan, piirrä joka nurkkaan neliö. Pohjasta tulee kaksi kertaa piirtämäsi neliön sivun levyinen. (Piirrän itse yleensä 3,5 cm – 5 cm neliön – matalaan pussukkaan pienemmän ja korkeampaan isomman).

Voit toki ommella myös litteän pussukan, joka ei siis itsekseen pysy pystyssä vaan on aina makuuasennossa. Silloin neliöitä ei tarvitse piirtää. (Hejsan-mallistoni pussukat ovat tuollaisia litteitä ja "pohjattomia".)


Ompele ulkoreunoja pitkin ympäri, mutta jätä kääntöaukko vuorin puolelle. Neliöviivojen kohdalla ompelen yleensä edestakaisin, hyppään neliön yli ja jatkan taas, pari edestakaista pistoa ja sitten suoraa.

Tässä näkyy kääntöaukon reuna:


Kun olet ommellut pussukan ympäri (paitsi kääntöaukon kohdalta), leikkaa neliöviivoja pitkin kulmat pois. Avaa sivu- ja pohjasaumaa kulman kohdalta ja kohdista saumat. Ompele kiinni. Tee sama muille kulmille. Pussukka saattaa ennen kääntämistä näyttää suunnilleen tällaiselta:


Käännä pussukka oikein päin. (Koska avasit vetoketjun silloin kun kehotettiin, kääntäminen onnistuu. Ellet avannut vetoketjua, niin voi voi. Vetoketjun täytyy olla auki, taikka pussukkaa ei pysty kääntämään oikein päin.)

Ompele kääntöaukko kiinni ja työnnä vuori päällikappaleen sisään. Voit halutessasi silittää vuorikappaleen yläreunan, jotta se pysyy siistimmin paikallaan.

Halutessasi voit kiinnittää vetoketjun vetimeen vielä lenkin.


Ta-daa! Vetoketjupussukkasi on valmis!

torstai 28. maaliskuuta 2019

tilkkupinta koossa!

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään:


Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa.

Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö.

Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”.


Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense.

Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei tarvitse ommella.

Vinkki: Arja ja minä teimme oppimistuokiostani videon, jonka voit katsoa Finn Quiltin sivustolla.

Ompelin aluksi yli sata blokkia käyttäen tavallisia nuppineuloja – sellaisia pyöreän lasipäisiä – ja koska jouduin siirtelemään neulat aina paininjalan tieltä, paperikaavani kului reiälliseksi ja käyttökelvottomaksi useaan otteeseen!


Olikin onnenpotku, että voitin Tilkuista totta -blogin arvauskisassa palkinnon. Sain vaikka mitä kivaa ja lisäksi muutaman litteäpäisen nuppineulan. Jopa olikin helppo ommella blokkeja! Paperimalli ei kulunut puhki, ja ompelu sujui nopeammin.

Vinkki: Niin että lisäisin videon esittämään paperiompeluvinkkiin toisenkin vinkin: käytä ihmeessä litteäpäisiä neuloja!

Leikkasin paperiompelussa käytettävät palat vain suunnilleen sopivan muotoisiksi ja aika tavalla isommiksi kuin oikeastaan olisin tarvinnut. Ompelun jälkeen blokki näytti usein epämääräiseltä, mutta tasoitin jokaisen huolellisesti 6,5 tuuman neliöksi. Repaleiset reunat hävisivät ja blokista tuli ryhdikäs.


Tilkkupintani ”alareunassa” on melko tumman oloinen blokki, jonka keskipalakankaan ostin ihanasta bathilaisesta tilkkukangaskaupasta. Sen viereisessä blokissa on keskipalana sama kuosi eri värisenä. Huomaatteko, että palat ovat kissakangasta?!


Ompelin tällä kertaa blokit toisiinsa kiinni mielenkiintoisella menetelmällä, joka osoittautui joutuisaksi ja käteväksi. Opin menetelmän katsomalla tämän Suzy Quilts -blogin videon.

Olen aikaisemmin ommellut aina yhden rivin kerrallaan valmiiksi pötköksi. Olen numeroinut pötköjen vasemmanpuoleisimman blokin, jotta olen sitten osannut ommella pötköt yhteen oikeassa järjestyksessä. Uudella menetelmällä sainkin ommelluksi useamman rivin kerrallaan, ja jokainen blokki jäi naapureihinsa kiinni – joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.


Menetelmä olikin onnen omiaan tilanteeseeni: jouduin nimittäin jättämään pinnan kokoamisen kesken noin viikoksi. Olin ommellut kaikki rivit, joista aina kolme tai neljä oli vielä toisissaan sopivasti kiinni. Nostin palat tuolin selkänojalle ja viikon kuluttua nostin palat takaisin lattialle ja aloin ommella rivien välisiä saumoja.

Silittämätön, vielä keskeneräinen tilkkupinta:


Silittämisen jälkeen pinnan rytmi tuli paremmin näkyviin:


Vielä lähikuva:


Valitsin tämän kohdan, sillä siinä näkyy viisi blokkia, joissa on samaa, kivaa lintukangasta keskellä. Linnuista on toisilleen varmaan seuraa.

Valmis tilkkupinta on kooltaan noin 155 cm x 200 cm. Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että tein taas aivan älyttömän ajatusvirheen, kaksikin kertaa. Päätin ensin, että ompelen pinnasta 10 x 14 blokin kokoisen. Kun blokkeja rupesi olemaan noin 140 kpl, muistinkin muka, että pinnasta piti tulla 11 x 14 blokin kokoinen, joten ompelin lisää.

No niin, blokkeja oli 154 kpl. Otin esiin tummimmat blokit ja asettelin ne 10 blokin riveiksi. Ompelin neljä ensimmäistä riviä pötköiksi, jatkoin seuraavaksi tummimmilla ja niin edelleen. Kun olin aika lähellä yläreunaa, blokkeja näytti jäävän yli! Minulle jäi tosiaan 10 ylimääräistä blokkia, joita en enää pystynyt sommittelemaan sujuvasti tilkkupintaan mukaan.

Olisi tietysti ollut harmillisempaa, jos olisin ompelemisen loppuvaiheessa huomannut, että pitääkin valmistaa vielä kymmenen blokkia lisää!

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

mikä on kivointa?

En haluaisi valittaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä kuin pakollista tekemistä olisi vähän liikaa. Tykkäisin paljon enemmän sellaisesta, että tekisin kaikkea vain huvikseni! Vetelehtisin ja lorvisin ja ompelisin niitä näitä.

Ensin ”jouduin” valmistamaan työn ehdolle EQA:n juhlanäyttelyyn. Tietenkin tavallaan halusin osallistua, mutta silti tekeminen tuntui vähän pakotetulta. Onneksi Käytä sydäntäsi -tilkkutyö on nyt valmis, ja pääsen ehdottamaan sitä juhlanäyttelyn osaksi.

Sitten tajusin, että ”joudun” ompelemaan työn myös Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn. Kyseessä on haaste, joka esitettiin ajat sitten. Olisin voinut ommella haastetyön koska tahansa, mutta vätkyttelin aloittamista, ja nyt olen pakkoraossa, koska näyttely pystytetään kuukauden päästä Kankaanpään tilkkupäiville.

Raidallisen hirsimökkityönkin pitäisi olla maaliskuussa valmis. Sentään sain ommelluksi sille vihdoin taustakappaleen (vain puoli vuotta sen jälkeen kun tilkkupinta oli valmis), joten saatoin viedä työn Töölön Tilkkupajaan eilen. Tikkaamisen jälkeenkin on toki muutama työvaihe edessä: nimilappu, työn suoristaminen ja kanttaaminen.

Vielä minulla on työpöydällä kaksi rikkinäistä pussukkaa, joiden keskellä on ehjät kangaskuvat – niiden ympärille pitäisi ommella uudet pussukat.

Puhumattakaan niistä korjattavien vaatteiden röykkiöistä ompelupöydällä.

Mutta koska kivointa on niiden-näiden ompeleminen, olen pitänyt viikon tauon "pakollisten" töiden tekemisestä (paitsi kun ompelin raidalliselle hirsimökkipinnalle taustakappaleen). Mieli kevenee, kun esimerkiksi leikkaan, ompelen, silitän ja trimmailen pieniä neliöitäni:


Hauskojen, karkkiväristen Boy’s Nonsense -blokkien ompeleminen on myös tosi kivaa, varsinkin nyt, kun sain käyttöön litteäpäisiä nuppineuloja.


Kaksi melkein viimeistä blokkia:


Olen nyt ommellut kaikki tarvitsemani blokit karkkiväriseen tilkkupintaan. Seuraavaksi levitän blokit jonkinlaiseen järjestykseen lattialle ja koetan kehiä kokoon sommitelman.

Löysin hyvän vinkkivideon: Suzy Quilts – How to chain piece quilt rows. Siinä kerrotaan itse käyttämääni systeemiä parempi ratkaisu blokkien ompelemiseksi yhteen tilkkupinnaksi. Ajattelin kokeilla uutta systeemiä sitten kun pääsen ompelemaan karkkiväriset blokkini yhteen.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

pyöröleikkuri.

Tänään päivän sana on pyöröleikkuri. Näin joskus Facebookissa kysymyksen ”Onko pyöröleikkuri turhake” ja hätkähdin. Ymmärsin pian, että kysyjä pohti pyöröleikkurin käyttöä ennen kaikkea vaateompelussa.

Turhakeko?! Vielä mitä! Tilkkuilijallehan pyöröleikkuri on lähes välttämätön esine! Vain pelkkää English Paper Piecingiä tekevä saattaisi tulla toimeen saksipelillä. Olen kirjoittanut saksista ja leikkureista pari blogikirjoitusta – kerran esimerkiksi annoin "vinkki: aloittelevan tilkkuilijan välineet" kirjoituksessa vastauksen ihmiselle, joka kertoi halustaan tehdä tilkkutöitä, mutta ilmoitti saman tien, ettei aio ostaa leikkuria ja leikkuualustaa.

Palasin aiheeseen vielä tässä Miksi leikkuri, ei sakset –kirjoituksessani.


Pyöröleikkuri valikoitui päivän sanaksi, koska se on sanana niin hauska – tai ainakin sen alkuosa on. Pyörö!


Leikkurin käyttämiseen liittyy riskejä, koska se on niin nopea ja terävä. Onneksi olen välttynyt pahemmilta leikkurionnettomuuksilta (koputan puuta). Sen sijaan kommelluksen olen kokenut. Ostin nimittäin askarteluliikkeestä kerran uuden viivaimen ja leikkuualustan kuluneiden tilalle, ja samalla otin mukaan leikkuriin uuden terän.

Kotona sitten vaihdoin leikkuriini uuden terän, levitin leikkuualustan lattialle (leikkaan kaiken lattialla), sille kankaan, ja rupesin viivaimen avulla leikkaamaan kaitaletta. Siitä ei tullut mitään! Minun oli pakko palata entiseen terään. Olin aikeissa palauttaa kelvottoman terän myymälään, kun joku kommentoi blogiini (tietenkin kirjoitin tuskallisesta tapahtumasta), että olin todennäköisesti ostanutkin nuuttausterän – siis sellaisen terän, jolla pahviin tehdään suora viiva taittamista varten.

Kuulin myös, että uusien terien pakkaukseen liittyy kommellusriski. On mahdollista ostaa pakkaus, jossa on useita teriä. Pyöröterät ovat paitsi teräviä, myös perin ohuita ja niissä on suojaöljy pinnassa. Ellei pidä varaansa, voi tulla ottaneeksi esiin kaksi terää, vaikka luulee käsittelevänsä yhtä. Kun tuollaisen kaksoisterän kiinnittää leikkuriin, leikkuutulos on mielenkiintoinen. Hyvä leikkuureuna – ja kaupanpäälliseksi kapea, narumainen kangassoiro; sellainen alle millin levyinen.

Muistin virkistykseksi: näin leikkaat kangasta pyöröleikkurilla –ohjeeni.

Vielä tuli pyöröleikkurista mieleen kaksi asiaa.

Leikkuri tylsyy, mutta salakavalasti. Sitä vain käyttelee ja käyttelee ja tottuu vähitellen huonompaan ja huonompaan suoritukseen, kunnes lopulta ei pysty enää kunnolla leikkaamaan esimerkiksi kahta päällekkäistä kangasta yhtaikaa. Ja kun vaihtaa leikkuriin tuoreen terän, niin onpa leikkaaminen sata kertaa vaivattomampaa! Siinä vaiheessa miettii aina, että ”seuraavalla kerralla vaihdan terän aikaisemmassa vaiheessa.” (Vaan ei opi ainakaan tämä ihminen.)


Toinen asia on se, että kannattaa olla to-del-la varovainen käyttäessään leikkuria nuppineulojen lähellä. Jos terä yhtään osuu metalliseen neulaan, se tylsyy osumiskohdasta saman tien. Sen jälkeen leikkuri jättää tuolta kohdalta kankaan suunnilleen ehjäksi.

Mitenköhän monta kertaa olen ärsyyntynyt siitä, etteivät leikkaamani kaitaleet irtoakaan, vaan jäävät pienesti kiinni kankaaseen! Hyvässä lykyssä kangaskerrokset siirtyvät siinä tohinassa, eikä niitä tahdo saada leikkuuasentoon takaisin.

Minulle kävi kerran niin, että teloin muutaman kerran käyttämäni terän tuoreeltaan. En raaskinut panna terää vaihtoon, koska olin sen juuri vaihtanut, joten kärsin huonosta leikkuutuloksesta kauan!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

sopusointuista.

Koska Sopusointuja-pussukan tilkkupinta on kauniisti sanottuna mielenkiintoinen (ja suoraan sanottuna merkillinen), siitä oli tulla nimeltään ”Riitasointuja”. Jotenkin se onnistuu silti olemaan symppis, enkä siis voinut antaa sille negatiivista nimeä!


Pussukan pintaan löytyi monta minulle mieluista kangasta, ja spiraalitikkauskin onnistui mukavasti. Pidän sen väritystä hiukan omituisena itsekin, mutta luotan sen viehätysvoimaan. Kyllä se osoittautuu nimensä arvoiseksi!

Sopusointuja-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 18,5 cm
  • Korkeus 15,5 cm
  • Pohjan leveys 6,5 cm
  • Kantolenksu on pitkä, ompelin sen 6 cm leveästä kaitaleesta, joka oli alkujaan noin 40 cm pitkä.


Vaikka Sopusointuja on pieni ja rakenteeltaan tavanomainen, minulle sattui sitä ommellessani kaksikin kämmiä, tai kaksi ja puoli. Tai no, kolme. Käännän mokani tässä vinkeiksi, jotka voin kerrata ennen kuin lähden ompelemaan seuraavaa pussukkaa! Ehkä joku teistä lukijoistakin hyötyy näistä vinkeistä.

Ensimmäinen erhe.

Sijoitin vetoketjun toisen puolen lähtemään eri kohdasta kuin toinen puoli oli, joten jouduin purkamaan ompeleet ja yrittämään uudelleen. Onnistuin toisella kerralla.

Vinkki: Ennen kuin neulaat vetoketjun seuraavan reunan pussukkapaloihin, katso ainakin kerran mallia toisesta reunasta. Olisipa hyvä, jos vetoketjun päät olisivat samoilla kohdilla – muuten joudut ehkä kaventamaan kappaleita, jolloin pussukasta tulee pienempi kuin siitä voisi tulla.

Seuraavaa erhettä peliin.

Sitten olin jo unohtamassa vetoketjua kiinni, kun ompelin pussukkaa pussiin. En ollut ihan vielä ommellut loppuun kun ajattelin kokeilla, oliko se varmasti auki. Ei varmasti ollut, joten hiukan sorminäppäryyttä peliin ja vetoketju avoimeksi.

Vinkki: Ennen kuin edes alat ommella pussukkakappaleita pussiin, to-del-la-kin tarkista, että vetoketju on auki.

Ei niin vaarallinen moka, mutta kannattaa korjata - muuten syntyisi vähän epäkäytännöllinen pussukka.

Kun olin ommellut kappaleet pussiin ja tehnyt pussukalle alanurkatkin (eli pohjan muodon), tajusin, ettei siinä ollut kanto- tai roikotuslenksuja lainkaan. No, ompelin sellaisen jälkikäteen, purin sivusaumaa vähän ja pujotin kantolenksun pussukan sisään. Ommel uudelleen paikalleen ja unohdus oli korjattu.

Vinkki: Pussukassa kannattaa olla kiinnipito-, ripustus- tai kantolenksut. Ompele ihmeessä ne valmiiksi vaikkapa jo siinä vaiheessa, kun olet tikannut pussukkakappaleet!


Vetoketjun päähän sain kuitenkin ommelluksi kangaspalan kommelluksitta:


Kämmini eivät kuulosta tottuneen pussukkatehtailijan jutuilta! Saan pitää koko ajan varani, etten tee jotain väärin. Jos tarkkaavaisuuteni herpaantuu, tulee sekundaa. On se kumma, etten automaattisesti osaa tehdä kaikkea oikein, vaikka olen laskujeni mukaan urani aikana ommellut ainakin 187 vetoketjupussukkaa!

Lopuksi vielä: vaikeuksien kautta voittoon! Sopusointuja-pussukka on miellyttävä mittasuhteiltaan. Se myös avautuu hyvin auki ja siinä on pitkä kantolenksu, joten se on sekä Avoin- että Street-mallistoa.


tiistai 4. syyskuuta 2018

mikä on tärkeintä tilkkutyössä?

Onko tilkkutyössä tärkeintä sommitteleminen, kankaat, suorat/kaarevat/kohdistetut saumat; se, että työ näyttää omanlaiselta, vai että se on täsmälleen saman näköinen kuin kaavassa? Vai joku muu?

Kaikki on tietenkin tärkeää, mutta kun perusasiat ovat kohdallaan, yksi juttu on ylitse muiden, ja se on kontrasti, joka syntyy vaaleampien ja tummempien alueiden välisistä eroista.

Englanniksi on sanontakin: ”Value does the work, colour gets the credit” eli suomeksi suunnilleen ”Kontrasti tekee työn ja väri kerää kunnian”.

Tilkkuharrastusta aloittaessani en ymmärtänyt kontrastista mitään, kuten tässä ”älä tee näin” –kirjoituksessanikin kerron. Opettelin kuitenkin sittemmin alaa ja olen nyt tottunut järjestämään tilkkutöitteni kontrastin kuntoon.

Paitsi välillä! Esimerkiksi muutama päivä sitten! Teen paperiompeluna mielenkiintoisia tilkkublokkeja (joiden yleisnimitys on kuulemma Boy's Nonsense). Niitä pitäisi olla kahdenlaisia – toisissa on tummat kulmat ja toisissa vaaleat. Projekti oli hetken verran tauolla, jonka aikana unohdin, miten vaaleat kulmien pitää olla. Niinpä uudet blokkini näyttivät yhdessä tällaiselta:


Ei varmaan tarvitse olla kontrastiasiantuntija, että huomaa sommitelman olevan lähinnä sekava. Älkää turhaan puolustelko! Vaaleanurkkaiset blokkini saattavat olla kivan värisiä, mutta eivät ne tässä oikein toimi.

Mutta kun uusien blokkien seuraan latelee kunnolla vaaleanurkkaiset blokit, johan tilkkupinta näyttää rytmikkäältä!


Onneksi en vielä ehtinyt ommella kymmeniä liian tummanurkkaisia blokkeja! Ja kyllä niille tähän sopimattomille blokeillekin vielä löytyy käyttöä!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

tilkkutyö suunnitteilla? älä tee näin.

Oletko suunnitellut tai haaveillut ompelevasi tilkkupeiton? Ompele ihmeessä, mutta älä tee niin kuin minä tein! Ompelin ensimmäisen oikean tilkkupeittoni noin vuonna 1995 ja tein kolme valtavaa virhettä. Ole viisas ja opi minun tekemisistäni!

Virhe 1. Leikkasin saksilla.

Minä lähdin soitellen sotaan eli leikkasin parisängyn peittooni kaitaleet ja myöhemmin blokit saksipelillä. Mittasin senttimitalla kankaan leveydeltä kaitaleet, piirsin lyijykynän ja viivoittimen avulla leikkuuviivat ja leikkasin. Oi elämän kevät! Tärväsin varmasti 20-kertaisen ajan yhden kaitaleen leikkaamiseen verrattuna leikkuroimiseen.

Kerron tässä blogikirjoituksessani koko onnettoman tarinan.

Älä sinä tyydy saksiin! Tietenkin jos leikkaat peittoosi vain 20-30 isoa neliötä, saksetkin toimivat. Jos kuitenkin olet aikeissa ommella tilkkublokkeja, hanki kunnon välineet, eli leikkuri, viivain ja alusta.


Ellet halua ostaa sellaisia itse, sinulla on pari vaihtoehtoa lainata välineet.

  • Tilkkutyökurssi. Ellei kurssilaisille suoranaisesti tarjota välineitä lainaan, todennäköisesti kurssikaveri voi auttaa.
  • Tilkkukilta. Katso, toimiiko lähelläsi tilkkukilta. Harrastajat auttavat yleensä mielellään tulokkaita. (Tilkkukiltatoimintaan osallistuminen edellyttää Tilkkuyhdistyksen jäsenyyttä, mutta vuosimaksu saattaa olla tilkkutyökurssimaksua alempi.)

Tähdennän vielä: hanki käyttöösi leikkuri, viivain ja alusta. Älä tee saksipelillä. Lue tästä kirjoituksestani, miksi leikkuri on niin paljon parempi kuin sakset.

Virhe 2. En ymmärtänyt kontrastista mitään.

Värivalinnat ja tilkkutyön ulkonäkö ovat mielipidekysymyksiä, mutta yleensä tilkkupeitto on kivamman näköinen, kun siinä on kontrastia eli tumman ja vaalean vaihtelua.

Värien vaihtelu ei riitä – silmä ei havaitse sitä kunnolla. Tasaisen tummuinen tilkkutyö näkyy silmään melko hahmottomana. Esimerkiksi tässä tilkkublokissa on liian vähän kontrastia, eikä blokkikuvio erotu lainkaan:


Vältä yhdistämästä kahta keskiväristä kangasta, jos haluat kuvion erottuvan. Yhdistä keskiväriseen kankaaseen sen sijaan joko vaalea tai tumma kangas.

Ensimmäisessä tilkkupeitossa harmaat välikaitaleet olivatkin liian samaa tummuusastetta kuin blokkien vihreät osuudet, ja valmis peitto on aina ollut mielestäni aika tylsä.


En ymmärtänyt silloin, miksi lopputulos oli minusta niin vaisu, mutta nyt tajuan, että kontrastin puute latisti peiton.

Minä luulin myös pitkään, että eri värien tai yksivärisen ja kuviollisen kankaan vuorottelu riittäisi. Luulin lisäksi keltaisen olevan aina ”vaalea” väri. Tämän luettelon kakkoskohdassa havainnollistan, ettei keltainen todellakaan ole aina vaalea.

Virhe 3. En tikannut tarpeeksi.

Kun tuhertamisen ja ähertämisen jälkeen sain ensimmäisen tilkkupintani valmiiksi silloin vuonna 1995, osasin rakennella tilkkukerrokset ja harsia kerrokset yhteen. Olin myös lukenut sen verran ohjeita, että tiesin periaatteessa voivani tikata niinkin ison työn kotikoneella. Minua kuitenkin pelotti, että pilaisin peittoni, ja siksi valitsin tikkauslangaksi siimamaisen, läpinäkyvän monofilamenttilangan.

(Hankala valinta! Tavallisella tikkauslangalla olisi ollut paljon helpompi ommella.)

Pahemmin menin kuitenkin vikaan siinä, että tikkasin liian vähän. Halusin peitostani ”muhkean ja kuohkean näköisen”. Siksi jätin tikkauksen harvaksi (toinen syy oli tietysti tikkaamisen työläys).

Harvaan tikattu tilkkupeittoni näytti hetken verran kuohkeahkolta ja koholle jääneet tikkaamattomat osuudet hienoilta. Käytössä se kuitenkin litistyi eikä muhkeudesta jäänyt jäljelle mitään. Nykyisiin silmiini se näyttää hiukan väsyneeltä. Jos olisin tikannut sitä enemmän, se olisi varmasti edelleen ryhdikäs.

Onhan selvää, että kun pulleiden, tikkaamattomien osuuksien päällä istuu tai makaa pari kertaa, niin löyhäksi jäänyt kangas rypistyy ja alkaa lopulta pussittaa. Komeus on mennyttä. Ja jos tuollaisen tilkkutyön ripustaa seinälle, painovoima tekee ennen pitkää tehtävänsä ja löyhät kohdat alkavat roikkua.

Tikkausvanu saattaa myös ruveta työntymään tikkaamattomien kohtien läpi. Ilmiön nimi on englanniksi ”bearding” tai ”pilling”. Suuritöiselle Ajatus karkaa kesään -peitolleni on käynyt juuri niin. Kauempaa katsottuna tilkkupeitto näyttää edelleen kivalta:


Mutta! Jätin sen mustanpuhuvat reunat taiteellisesti osin tikkaamatta. Tässä kirjoituksessani kerron reunojen tikkaamisesta.

Tikatut kohdat ovat nyt 8 vuotta peiton valmistumisen jälkeen kyllä siistit, mutta valkoisen tikkausvanun hidut pyrkivät läpi niiden välistä (soikion sisällä näkyvät valkoiset pilkut) ja tikkaamattomat alueet näyttävät siksi epäsiisteiltä.


Jos riittävä tikkaaminen tuntuu vaikealta tavoitteelta, valitse tikkauspalvelu. Anna ammattimaisen tikkaajan - esimerkiksi Töölön Tilkkupajan Soilen - viimeistellä tilkkutyösi kauniiksi. Tilkkupeitosta tulee siisti ja tasainen kummaltakin puolelta!

Tässä olivat kolme virhettäni, joita sinun ei kannata toistaa ommellessasi ensimmäistä tilkkupeittoasi!

lauantai 23. kesäkuuta 2018

kulmikas tilkkublokki.

Löysin uusimman tilkkublokkini mallin ja mitat Sunny Steinkuhlerin kirjasta Blocks, Borders, Quilts, missä blokin nimeksi oli annettu Rolling Stone. Nimi johti harhaan – nimen googlettamalla löytyi noin viisisataa tuhatta aivan toisen näköistä blokkia.

Instagramissa minulle neuvottiin, että blokin nimi on Boy's Nonsense. Onpa vaikea kääntää! Tyydyn itse toistaiseksi kutsumaan tätä nimellä kulmikas.

Huomasin, että olen makustellut samanlaista blokkia jo kaksi vuotta sitten. Toteutin koeblokkini perinteisesti paloista kokoamalla, ja se oli paljon suurempikin, mutta sama kuvio!

Kirja antaa mitan keskineliölle (3,5 tuumaa) ja lisäksi kaksi erilaista paper-piecing-kaavaa, joiden avulla ommellaan loput blokista. Olen tasoittanut blokit kokoon 6,5 tuumaa kanttiinsa. (Tykkään mieluummin leikata ja ommella senttimitoilla, mutta jos malli on tuumamittainen, tyydyn yleensä siihen enkä yritä muuntaa mittoja.)


Meni tovi, että selvitin, millaisen kokoisia tilkkuja kannattaa leikata paper-piecing-osuuksiin. Arvioin mitat ensin ai-van alakanttiin, mutta nyt minulla on ruutuvihossani oikeat luvut. Voin leikata suunnilleen oikean kokoiset tilkut sen sijaan, että käyttäisin perinteiseen paper-piecing-tapaan satunnaisen kokoisia, mutta riittävän isoja paloja.

Nuppineulojen lisäksi käyttelen tietenkin paperikaavaa. Taittelumenetelmän ansiosta pystyn käyttämään samaa kaavakappaletta monta kertaa, eikä blokkien taustapuolelle jää paperia, joka pitäisi myöhemmin poistaa.


Katso Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n videolta, miten taittelumenetelmä toimii.

Pieni, vanhasta leikkuualustasta leikattu kulmapala toimii hyvin ompelupöydällä. Viivain ja leikkuri ovat samaa, pientä mittakaavaa. Viivaimessa on kätevästi selvä viiva saumanvaran leveyden kohdalla (neljäsosa tuumaa), joten palojen tasoittaminen käy helposti ja tarkasti.


Värimaailmaksi valitsin ”karamellivärit”. Etsin hehkeän värisiä kankaita - vähän sellaisia, joita katsoessa hampaita melkein vihloo. Osassa blokeista ei näyttäisi olevan tarpeeksi kontrastia kuvion ja taustan välillä, mutta lopullisessa työssä nuokin blokit löytänevät paikkansa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

millaisia ovat tilkkuharrastajan välityöt?

Viimeistelin reilu viikko sitten kaksikin tilkkupeittoa - Tuulenpesät- ja Tasapeli-peiton - ja vähän sitä aikaisemmin olin saanut uuden tilkkupinnan valmiiksi. Sitten olikin aivan höntti olo: mitä seuraavaksi?

Toivuin nopeasti hönttiydestäni ja aloitin sarjan välitöitä. Lähdin siis toteuttamaan ”mieletöntä” ompelua (mindless sewing). Joskus mielettömistä tuloksista syntyy jotain saman tien, mutta yleensä ei. Ei ole tarkoituskaan, sillä välitöillä ei ole väliä!

Omiin välitöihini liittyvät melkein aina jäännöspalat. Nostin taas kerran jäännöspalakassin viereeni ja leikkasin paloista pieniä neliöitä. Sitten ompelin niistä kaksi yhdeksän neliön blokkia.


Tästä välityöstä oli suoraan hyötyä, sillä sain siitä oivaa kuvamateriaalia Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:lle kokoamaani ”10 parasta silitysvinkkiä tilkkuilijalle” –ohjeeseen.

Ompelupöydän laidalla oleskeli yhä kivoja tilkkuja ”neliö ja sen varjo” –blokkien ompelun jäljiltä. Muistin neliötilkuista kootun peiton, jossa neliön keskiosat olivat epämääräisiä suunnikkaita. Leikkaamani kehyskangaskaitale riitti kolmeen blokkiin.


Totesin, että näistä tulisi silti aika tylsä tilkkupeitto. Kehykset täytyisi tehdä useaa eri sävyä. Ei riittänyt innostus tähän yhtään enempää.

Pikkuneliöitä leikatessani törmäsin moneen liian kapeaan jäännöspalaan. Leikkasin vähän myöhemmin niistä paloista noin tuuman levyisiä suorakaiteita/kaitaleita. Minulla on pieni, tuuman levyinen ja tuumamittainen viivoitin, jonka avulla juuri tällaisten kaitaleiden leikkurointi käy sutjakasti.

Ompelin kaitaleeni pitkiksi pötköiksi. Ensin järjestin kaitaleet liukuvaan järjestykseen ommellessani niitä lyhyistä päistään yhteen. Sitten toteutin pitkästä kaitaleesta tilkkulasagnen. Lopputuloksena tuo vasemmanpuoleinen. Se ei innostanut minua yhtään mihinkään, joten ompelin seuraavaksi ”yksiväriset” tilkkulasagnet. Näistä tuo kelta-ruskea onnistui minusta paremmin.


Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Start Quilt Company kutsuu menetelmää "Jelly Roll Race".

Tein vielä yhden tilkkulasagnen – oikein pienen, punaisista kaitaleista. Siinä vaiheessa osuin valtavaan määrään kolmio-neliöitä, jotka jäivät tähteeksi Niittykukkaset-tilkkupeittoa ommellessani. Tein kolmio-neliöistä pari neljän neliön blokkia ja kehystin niistä yhden.

Vastaavanlaisten kolmio-neliö-blokkien ympärille kehittämästäni tilkkupinnasta syntyi mukiinmenevä ja todellakin käytännöllinen Kulmittain-vetoketjulaukku, mutta nämä eivät inspiroineet pidemmälle.


Sitten selasin keräämiäni kuvia tilkkupeittoideoista. Niissä oli monta sellaista, jotka jo olen toteuttanut, mutta yksi blokkimalli jäi ajatuksiin. Löysin yhdestä kirjastani sopivan ohjeen, joka perustui mielenkiintoisesti paper-piecingiin.

Keskineliön ympärille ommellaan paper-piecingillä palat, ja lopputuloksena on tällainen blokki:


(Kuvassani on tietenkin kaksi blokkia.) Kokeilin ensin tehdä yhden blokin. Käytin hyväkseni taittelemiseen perustuvaa paper-piecing-tekniikkaa, jonka opin viime vuonna tehdessäni Arja Sallisen kanssa vinkkivideota Finn Quiltille.

Katso vinkkivideo tältä Paper-piecing -vinkkisivulta!

Välityöt tuottivat toivotun tuloksen: kehitin itselleni uuden, kivan projektin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails