torstai 28. marraskuuta 2019

tikkausurakka ohi.

Jipii! !!! Huutomerkkejä! ! ! Sain tikatuksi värikkään tilkkutyöni! ! ! Työvoitto minulle, sillä tikkaaminen ei ole tilkkutyössä minulle se kivoin osuus.

Olen miettinyt, mistä se mahtaisi johtua. Pystyn kyllä vapaaseen konetikkaukseen, aika siististikin, ja pystyn myös tuottamaan erilaisia kuvioita. Tikkaaminen vain ei tuo minulle muuta tunnetta kuin hermostuneisuuden - ja tietenkin huojennuksen sitten kun työ lopulta on valmis! Ehkä hermostun, koska en tykkää ommella nopeasti, ja tikatessa on pakko painaa kaasua jonkin verran, jotta tikistä tulee siisti.

Medaljonkityyppisessä työssäni on keskellä räätälöidympiä kuvioita, ja muualla paitsi raidallisessa välikaitaleessa on muurahaisenpolkua aina sen värisellä langalla, mikä tuntui sopivan kankaiden väritykseen.


Keskellä on siis kuvioita harmaiden tilkkujen päällä. Tikkasin vinoneliöiden kuvioihin jokusia ääriviivoja ja suoran ompeleen vinoneliön ympäri.


Muurahaisenpolkua keltaisella alueella:


Tikkaaminen sujui melko hyvin. Neula ja langat tottelivat aluksi täysin ongelmitta. Sen sijaan kompastuin tilkkutyön reunoissa. Ehdin jo ihastella siistiä lopputulosta tällä punaisella alueella:


Tilkkutyö tuntui kuitenkin jollain tavoin kanittavan, kun suoristelin sitä lattialle. Eikä ihme: olin tikannut takakappaleen taitokselle jäänyttä reunaa:


Koska tikkaukset kulkivat tuolla reunassa, tilkkumokani oli helppo korjata. Ei tarvinnut purkaa kuin aivan lyhyet pätkät valmista tikkausta. Tein kuitenkin saman virheen toisella sivulla! Paljon pidemmällä matkalla vielä, ja jouduin kesken kaiken pysähtymään pitkäksi toviksi purkamaan ja päättelemään ja sen jälkeen paikkailemaan tekosiani. Olisi luullut, että yhden kerran jälkeen katsoisin tarkemmin, ettei reuna taitu! Mutta ei.

Loppuvaiheessa tikkaus alkoi tökkiä. Lanka katkesi pari kertaa, jolloin vaihdoin koneeseen oikean tikkausneulan. Lanka katkesi pari kertaa lisää, jolloin vaihdoin tilalle ohuemman tikkausneulan. Vielä yhden kerran lanka katkesi, mutta sain sen jälkeen tikatuksi lopun osuuden.

Minulle sattuu aika usein sitä että lanka rupeaa katkeilemaan mystisistä syistä, ja tämä on toinen syy siihen, etten erityisemmin välitä harrastaa vapaata konetikkausta. On paljon hauskempaa koota kivoja tilkkupintoja kuin vaihdella neuloja ja lankoja tämän tästä, tietämättä tarkkaan, missä vika oikeastaan on. Kokeilemalla löytäisin ehkä toimivat yhdistelmät, mutta käytän aikani mieluummin muuhun kuin tällaiseen kokeilemiseen!

Viime päivinä olen käyttänyt aikaa muun muassa joulukalenterini valmistelemiseen. Muistathan käydä Tilkunviilaajan blogissa joka päivä 1.-24.12.2019!! Jokaisesta luukusta löytyy ainakin yksi vinkki.

perjantai 22. marraskuuta 2019

joulu etuajassa?

Muutama päivä sitten ulkona oli sen verran kylmä, että nurmikko oli jäässä eikä litimärkänä. Valoakin oli jonkin verran. Niinpä levitin uusimman, jättiläismäistä lumihiutaletta esittävän tilkkutyöni (ohje: Modern Handcraftin Snowflake Quilt) puutarhaan ja otin pari kuvaa siitä. Värit ovat todellisemman oloiset kuin blogikirjoituksessa, jossa viimeksi kerroin lumihiutaleprojektistani.


Lähikuvasta ehkä näkee, että olen käyttänyt työhön paljon joulukankaitani. Niiden pino on vajunut huomattavasti!


Rakennan paraikaa lumihiutaleelle taustakappaletta – kokoan myös sen joulukankaista. Tavoitteenani on ollut käyttää jouluaiheista varastoani niin paljon kuin mahdollista (ja jättää uudet jouluaiheet myymälään). Muu ompeleminen on viime päivinä jäänyt vähiin, sillä olin koko viime viikonlopun töissä Suomen Kädentaidot -messut -tapahtumassa Tilkkuyhdistyksen messuosastolla, ja sen jälkeen olen tehnyt ja palauttanut kolme harjoitustyötä opintoihini liittyen.

Askartelin yhdistykselle uuden esitteen, jossa näkyy uusi, värikäs logo:


Messuilla tapasin myös veljentyttäreni ja hänen tyttärensä, joka oli askarrellut silkkimassasta (?) näin hauskan kettukoristeen:


Olen itse kolmiulotteisissa jutuissa aivan poropeukalo – en vain pysty ajattelemaan enkä hahmottamaan mitään kolmiulotteisesti. On kiva nähdä esimerkkejä toisenlaisesta osaamisesta, niin kuin tämä.

Ja hei! Joulu taisi tulla etuajassa. Ensiksikin saimme Tilkkuyhdistyksen osastolla houkuteltua 65 uutta jäsentä yhdistykseen. Se on valtava määrä!

Valtava määrä minulle tarttui mukaan myös kangastarviketta. (Melkein nolottaa, mutta ei ihan.)


Onneksi olin töissä melkein koko lauantain ja sunnuntain enkä ehtinyt kuin nopeasti käväistä ostoksilla – muuten olisin varmaan nyt konkurssissa hankintojeni takia!

Mainitsen vielä blogiarvontaani ja sen voittajiin liittyen seuraavaa:

  • Olen tavoittanut onnekkaat ja voitostaan onnellisilta vaikuttaneet henkilöt, ja postitan voittopussukat heille heti kun saan aikaiseksi. Tai lähetän Matkahuollon kautta, sillä Posti on edelleen lakossa.
  • En kerro oikeaa vastausta, tai siis 24 oikeaa vastausta. Arvonnassahan piti arvata yksi joulukalenterini sanoista (kehotteista / verbeistä), ja muutama kommentoija arvasi oikein. Joulukalenterin idea on kuitenkin, että joka päivä paljastuu joku yllätys, ja jos kerron yhdenkin sanoistani, se ei enää ole yllätys. Sanat paljastuvat kuitenkin joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen yksi kerrallaan. Seuratkaa ihmeessä vinkkipainotteista kalenteriani 1.12.2019 alkaen!

maanantai 18. marraskuuta 2019

voittajat!

Blogiarvonnassani ensimmäisen palkinnon voitti Mirja Kaikko, joka ei ollut jättänyt riittäviä yhteystietoja kommenttiinsa. Hän ei varmaan uskonut voittoonsa, mutta yllätys, yllätys! Palkintopussukka - yksi seuraavista - on hänellä miltei käsissä!


  • Ylinnä: Tunnelma-pussukka
  • Alhaalla vasemmalla: Kaustinen-pussukka
  • Alhaalla oikealla: Katinkontit-pussukka.

Veikkaan saavani oikeaan Mirjaan yhteyden Facebookin/Messengerin avulla.

Arvontaan osallistui yhteensä 42 kommentoijaa, joista osa lähetti arvauksensa muilla keinoin kuin blogikommenttina. Blogger on koko ajan vaikeuttanut kommentointia, ja olenkin kiitollinen aina kun joku ylipäätään jättää kommentin.

Numeroin vastaukset niiden saapumisjärjestyksessä ja käytin onnettarena Internetissä olevaa, todellisia satunnaislukuja tarjoavaa palvelua.



Ilokseni näin, että arvontaan oli tullut myös oikeita arvauksia. Numeroin ne taas yhdestä alkaen ja käytin samaa onnetarta. Tällä kertaa arvonta suosi Sinikkaa, joka hänkään ei ollut huomannut kertoa mitään yhteystietoja itsestään. Ehkä Sinikka näkee nyt blogikirjoituksestani voittaneensa ja lähettää minulle vaikka sähköpostin tilkunviilaaja (ät) gmail.com !!

Katsotaan, kumpaan saan ensin yhteyden, jolloin hän saa valita mieluisan pussukan ensin.

Onnea blogiarvonnan voittajille! Kiitos kaikille arvaajille! Kiitos myös onnentoivotuksista 10-vuotiaalle blogilleni!

torstai 14. marraskuuta 2019

lumihiutale on valmis.

Innostuin ompelemaan jättiläiskokoista lumihiutaletta esittävän tilkkupinnan Modern Handcraftin Snowflake Quilt -ohjeen mukaisesti – mutta senttimetrimitoilla.

Leikkasin värikkäät neliöt joulukankaistani, joita höystin muutamilla punasävyisillä kankaillani. Päätin, että lumihiutaleen tausta olisi tummempi alareunasta ja vaalenisi ylöspäin ja muuttuisi samalla värikkäämmäksi.

Olisi ollut kiva sommitella koko kuvio kerralla valmiiksi, mutta 10 cm x 10 cm -kokoisia paloja oli liian monta, jotta olisin jaksanut latoa ne kerralla järjestykseen lattialle. Eivätkä ne olisi pysyneet järjestyksessä kuitenkaan!

Niinpä ompelin työni osissa. Aloitin alareunasta ja etenin ylöspäin.


Hiukan huolestutti, tulisiko tilkkupintaan varmasti tarpeeksi värikästä. Punaista ja tummaa tuntui riittävän runsaasti yli puolen välin.


Värikästä olisi saanut olla enemmänkin, mutta tehty mikä tehty.


Aloitin työn noin viikko sitten leikkaamalla tuhottoman määrän joulukangasneliöitä ja sain tilkkupinnan jo valmiiksi! En vain pysty ottamaan siitä kunnon kuvaa! Kotioloissa kuvakulma ei riitä, enkä voi mennä uloskaan kuvaamaan, koska sataa.

Koska lumihiutalekin valmistui jo, olen nyt ihan öönä. Pitäisi keksiä seuraava projekti!

tiistai 12. marraskuuta 2019

sovita epätasaiset tilkkupinnat toisiinsa.

Suorareunaisiksi tasoitetut tilkkusilppupalat on helppo ommella yhteen, mutta miten voi sovittaa sellaiset epätasaiset palat, jotka ovat toisesta päästään kapeampia kuin toisesta?

Ompelin juuri sellaisia kapenevia/leveneviä paloja omasta silpustani. Halusin koota paloista suunnilleen suorakaiteen (siis tilkkulaukkupinnan) muotoisen kappaleen, joten joutuisin sovittamaan paloja toisiinsa suunnilleen näin:


Esimerkiksi kuvan punasävyinen ja vihreäsävyinen pala on helpoin tasoittaa ja sovittaa yhdellä kertaa. Asetan palat päällekkäin ja asetan viivaimen kohtaan, jossa palat ovat varmasti päällekkäin – niiden väliin ei saa jäädä tyhjää. Etsin samalla myös kohdan, jossa hukkapalaa syntyy mahdollisimman vähän.


Leikkaan viivaimen reunaa pitkin. Poistan päällimmäiset hukkapalat varovasti, pintoja liikuttamatta. Sitten käännän ylemmän palan alemman palan päälle niin, etten liikuta palaa sivusuunnassa ollenkaan.

Kiinnitän palat kohdakkain esimerkiksi klipseillä.


Ompelen yhteen ja silitän. Palat osuvat kohdalleen juuri oikein.

Valmis-kuvaan käänsin tilkkupinnan toisin päin, sillä halusin asettaa vasemman alakulman tilkut vähemmän näkyvälle paikalle eli pohjapuolelle, en (tilkkulaukun) yläkulmaan.


Kuvasarjasta saa toivottavasti käsityksen kätevästä liikkeestä, jolla kaksi epätasaista kappaletta sovitetaan toisiinsa ja tasoitetaan yhdellä kertaa.

Jos epätasaisten tilkkupintojen sijaan haluaakin saada kaksi kuviollista kangasta sopimaan yhteen, se käy kätevästi: ei tarvitse kuin ommella ne yhteen. :-)

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

millaisia blogiarvontoja olen järjestänyt?

Kymmenen bloggaamisvuoteni aikana olen järjestänyt muutaman blogiarvonnan. Ensimmäiset järjestin, jotta saisin blogille lisää lukijoita – arvontoja pidettiin yleisesti hyvänä keinona siihen. Muutamana vuonna en muistanut tai ehtinyt järjestää mitään, mutta olen sentään juhlinut blogini syntymäpäiviä yhteensä kuusi kertaa.

Tänä vuonna arvontaani saattoi osallistua 15.11.2019 keskiyöhön saakka jättämällä arvauksen kommenttina kirjoitukseeni blogiarvonta eli giveaway – ja voittaja saisi valita haluamansa kolmesta Tilkunviilaaja-pussukasta (joiden kuvat näkyvät samaisessa blogikirjoituksessa).

Seuraavassa on katsaus viiteen muuhun järjestämääni blogiarvontaan. Mikä palkinnoista olisi ollut sinun suosikkisi?

Vuonna 2018 –

Sain viimevuotiseen blogiarvontaani 56 kommenttia. Ennätysmäinen osallistujamäärä! (Arvauksen kohteena ollut joulukalenterini ei puolestaan ollut lainkaan yhtä suosittu kuin vuoden 2017 kalenteri, jossa jaoin tilkkuilijan aakkosia.)

Sitä edellisen kerran järjestin blogiarvonnan 5-vuotissynttärin kunniaksi – vuonna 2014:

Arvontaan osallistuttiin kertomalla, miksi seuraa blogiani. Toisen arvan sai, jos oli blogini seuraaja ja kolmannen, jos seurasi Tilkunviilaajaa Pinterestissä. Ah, siinäpä kanava, jota en ole käyttänyt kuukausikaupalla! Ei kannata juuri nyt ruveta minua siellä seuraamaan.

Voittona oli tietenkin vetoketjupussukka – Lokakuu-niminen, ja arvontaan osallistui 38 henkilöä.

Vuonna 2012 blogiarvonnassani piti hyvin vähäisen vinkin eli alempana olevan kuvan perusteella arvata, mitä silloin vielä tekeillä ollut tilkkupalapelini esittää.


Arvontaan osallistui 47 henkeä, joista kukaan ei tietenkään arvannut oikein. Palkitsin kuitenkin yhden arvaajan sillä perusteella, että hänen arvauksensa oli niin mielenkiintoinen!

"Auh, onpa mieltä kutkuttava arvuuttelu. Oma arvaukseni on, että työ esittää Johannes Vermeerin maalausta `Tyttö ja helmikorvakoru`." 

Tiitin arvaus oli minun eli blogiarvauskisan tuomarin mielestä paras: se oli kuin olisi pistetty neulalla heinäsuovaan. Millä todennäköisyydellä tekisin tilkkutyönä toisinnon juuri tuosta maalauksesta? Aika pienellä. Arvaus on siis täysin väärä, mutta Tiiti voitti silti arvauskilpailuni.

Tilkkupalapelini muuten esitti kitaraa. Ompelin Miehelle kitaraa esittävän tilkkutyön syntymäpäivälahjaksi. Työ on myös päässyt seinälle: kuvassa sille tekee seuraa uusi Ruutuässä-tilkkupeittoni.


Vuonna 2011 Tilkunviilaajan blogi oli jo kaksivuotias! Juhlistin merkkipäivää blogiarvonnalla, johon lopulta osallistui 36 henkilöä. Kyselin silloin, minkälaisen ohjeen tai tutoriaalin lukijat tykkäisivät minun tekevän.

Arvonnan voitti tuolloin Eija ja sai palkinnoksi tällaisen tilkkupussukan:


Eija oli toivonut minulta ohjetta kansion päällystämiseksi tilkkutyötekniikalla. Hän on tietenkin odottanut ohjetta siitä asti ja koko ajan joutunut pettymään. Oi voi!

Ensimmäisen blogiarvonnan pidin tietenkin vuonna 2010, kun blogini täytti vuoden.

Tytär asui silloin vielä kotona ja avusti minua kivasti ja monin eri tavoin blogiharrastuksessani. Tällä kertaa hän auttoi minua suunnittelemaan arvontavoiton. Poikkeuksellisesti voittoon sisältyi paitsi pussukka, myös kangastilkkuja! Ajatella, että olin niin epäitsekäs, että annoin tilkkuja palkinnoksi!


Kyselin tuolloin joulukankaista ommeltaviksi sopivien juttujen perään ja houkuttelin mukaan 28 osallistujaa. Mahtaakohan tuon blogiarvonnan voittaja eli Mauno edelleen seurailla blogiani..?

perjantai 8. marraskuuta 2019

lumihiutale.

Medaljonkityön tikkaaminen ei siis huvita. Sen sijaan inspiroiduin ompelemaan lumihiutalekuvioista tilkkupintaa. Kuvion on suunnitellut Modern Handcraftin Nicole, ja hän organisoi myös Instagramissä suositun ”ommellaan yhdessä” -aktiviteetin. Mitä useampia lumihiutaleversioita näin, sen innokkaammin halusin itsekin ommella sellaisen.

Olisin voinut ommella pinnan katsomalla kuvista mallia, mutta halusin olla suunnittelijalle reilu. Ostin hänen Snowflake Quilt -pdf-kaavansa, ja nyt voin jakaa työni kuvia hyvällä omallatunnolla.

Koska aloitin työni ennen kuin minulla oli oikea ohje, päätin toteuttaa työn senttimitoilla. Laskin, että 10 cm x 10 cm kokoisista neliöistä tulisi sopivan mittainen peitto.

Leikkasin sitten valtavan määrän neliöitä joulukankaistani, joita minulle on kertynyt hämmentävän paljon. Valitsin tummia kankaita, joista ompelisin tarvittavat kolmio-neliöt. Taas minulle oli hyötyä Bloc-loc-viivaimestani, jonka ostin tänä vuonna luullen, ettei sitä ehkä tulisi käytettyä. Kyllä tuli hyvä mieli!

Leikkuurupeaman jälkeen pintaa alkoi syntyä yllättävän nopeasti:


Silitin osat ja asettelin lattialle ihailtavaksi. Tässä vaiheessa paloja oli kolme, jotka piti yhdistää.


Sitten seurasikin taas minulle niin tyypillinen tilkkumoka. Käänsin paloja vahingossa ja ompelin viimeisen yhdistyssauman ihan vääriin reunoihin:


Harmin paikka, että ehdin jo myös SILITTÄÄ ompelemani väärän sauman. Tällainen asemointi ei toimisi edes, vaikka päättäisin ommella lumihiutaleeni viereen toisen. Ei auttanut kuin purkaa ja ommella sauma uudelleen. Onneksi kahvi oli juuri valmista ja tuskastumiseni ehti laantua kahvinjuonnin aikana.

Kyllä kannatti korjata! Näyttää lumihiutaleelta!


Jatkoin sommittelua ja osien ompelemista.


Lumihiutaleeni alkuvaiheista ei pystynyt päättelemään koko ideaani eli sitä, että työn vasemmassa reunassa ja yläosassa tulisi esiintymään muitakin kuin punaisia ja tummia joulukankaita.


Kun saan seuraavat osat kokoon, pystyn tarkastelemaan, pitääkö joihinkin alempien kerrosten osiin lisätä vähän värikkyyttä. Sommittelulattia ei ole kaikkiin tarkoituksiin maailman paras!

torstai 7. marraskuuta 2019

medaljonkipinta valmis.

Olen jo muutama päivä sitten saanut valmiiksi medaljonkityöni tilkkupinnan. Viimeksi näyttämäni tilanteen jälkeen ompelin tilkkupintoja järjettömänkin kapeista jäännöspalakaitaleista. Ajattelin tasoittaa palat 15 cm x 15 cm:n neliöiksi tai 15 cm korkeiksi suorakaiteiksi ja tehdä niistä keskiosalle kehyksen.


Sinne tänne osoittavat palat eivät näyttäneet hyvältä, joten asettelin palat uudelleen.


Totesin, että minun pitäisi ommella vielä mittava määrä kaitalepintoja, että saisin kierroksen täyteen. Päätin saman tien, että leikkaankin palat 7 cm korkeiksi. Huomasin yhtäkkiä myös ommelleeni värikkään keskiosan ympärille yhden kierroksen vaaleanharmaata kaitaletta, jota minulla sattui olemaan käsillä.


Asettelin leikkaamani palat keskiosan ympärille ja totesin, että ne riittäisivät juuri sopivasti. Väritkin näyttivät kulkevan niin kuin niiden piti.

Kun ompelin palat yhteen, ne lyhenivät paljon luultua enemmän. Jouduin jatkamaan pötköjäni sieltä täältä. Värit eivät solju niin liukuvasti kuin olin ajatellut, mutta tulos oli riittävän hyvä.

Voitte myös panna merkille, että musta-valko-raidallinen kangas esiintyy myös tällä kierroksella (ja siitä tulee työhön tietysti myös reunakaitale. Varmaankin.


Työn pitää olla 90 cm x 90 cm, ja kun tässä vaiheessa mittasin medaljonkini, äimistyin. Joutuisin lisäämään vielä yhden kierroksen jotain, koska pinta oli vielä hivenen liian pieni.

Siirryin epämukavuusalueelle ja leikkasin ensimmäisessä ruudullisessa kierroksessa käyttämäni kokoisia neliöitä musta-valko-harmaista tai muuten värittömän oloisista kankaista. Päätin ommella niistäkin liukuväriset kaitaleet.


Tilkkupinta on valmis, ja nyt minun pitää keksiä siihen tikkauksia. Ei huvita! Nostin tilkkupinnan syrjään ja aloitin uuden projektin. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

tiistai 5. marraskuuta 2019

blogiarvonta eli giveaway!

Koska blogini täytti KYMMENEN VUOTTA 3.11.2019, juhlistin merkkipäivää blogiarvonnalla, joka jatkui 15.11. asti.

*** Arvonta on päättynyt. ***

Näin osallistut –

Osallistu blogiarvontaan arvaamalla yksi verbi eli teonsana, joka esiintyy joulukalenterini päivän vinkkinä. Jaan yhteensä 24 vinkkiä, jotka olen otsikoinut yhden sanan kehotteella. (Jos esimerkiksi tämä kirjoitus olisi ollut yksi 24 vinkistä, sen otsikkona olisi voinut olla kehote ”osallistu.”) Sanoja on siis yhteensä 24 kpl ja olen valinnut ne jo.

Kirjoita arvauksesi – verbi eli teonsana, jonka arvelet sisältyvän joulukalenterini vinkkeihin – kommenttina tähän blogikirjoitukseen. Yksi arvaus per osallistuja.

Hei, arpaonni voi suosia juuri sinua! Muista siksi liittää kommenttiisi riittävästi tietoa, jonka avulla saan sinuun yhteyden, jos voitat. Voit toki jättää kommentin anonyymisti, mutta en pysty toimittamaan palkintoa anonyymille voittajalle!

Jos arpa osuu sinuun, voitat omaksesi yhden näistä kolmesta pussukasta – saat itse valita, minkä.

Katinkontit-pussukka (kuva alla) - pehmeä, Street-malliston pussukka, jonka strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Vetoketju noin 15 cm pitkä
  • Kantolenksu ommeltu noin 43 cm pitkästä kaitaleesta.


Kaustinen-pussukka (kuva alla) - Avoin- ja Street-malliston edustaja, joka on kooltaan seuraavanlainen:
  • Leveys ylhäältä noin 23 cm 
  • Korkeus noin 15 cm 
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Tunnelma-pussukka (kuva alla) - Street-malliston pussukka, jossa on siis pitkähkö kantolenksu. Siinä on myös sisätasku, ja sen mitat ovat seuraavat:
  • Leveys ylhäältä noin 21 cm 
  • Korkeus noin 14,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Voitot ovat toivottavasti houkuttelevat. Arvaa siis 15.11.2019 mennessä yksi joulukalenterini päivän sanoista! Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseeni. Yksi arvaus per osallistuja!

Arvon voittajan kaikkien arvanneiden kesken - sinun ei siis tarvitse arvata oikein voidaksesi voittaa! Kannattaa silti tähdätä oikeaan arvaukseen. Saatat nimittäin saada erikoispalkinnon, jos keksit yhden päivän sanoistani.

Arvonta sulkeutuu 15.11.2019 keskiyöllä Suomen aikaa.

Osallistu heti! Jätä arvauksesi kommenttina nyt!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails