Tilkunviilaaja

Oikeastaan otsikossa pitäisi mainita myös lattia, sillä ompelupöydän tuotokset päätyvät lopulta vääjäämättä lattialle, missä niitä voi tarkastella ja kuvata. Tosin kuvaamisesta ei ole tullut mitään pitkään aikaan, koska valoa ei vain ole. Tätä lukiessaan Mies kehottaisi ottamaan esiin lisävalon, jonka hankin noin kaksi vuotta sitten nimenomaan ratkaistakseni valottomuusongelman – ja jota en ole kertaakaan edes kokeillut ottaa käyttöön. Huokaus. Keskityn kuitenkin kertomaan tilkkutöistä, sillä niistä te olette kiinnostuneita, ette mistään mahdollisista valoratkaisuistani! Aloitan Ikkuna-blokeista. Minulla on koossa noin 80 blokkia, ja olen päättänyt tehdä niitä vielä noin 65 kappaletta. Leikkasin ensin tilkkuja sen värisistä kankaista, joita resurssilaatikosta osui käsiin, mutta kaikenkirjavien blokkien sommittelu alkoi vaikuttaa haastavalta. Ja osaan blokeista oli päätynyt melko huonosti kontrastoivia paloja. Voi minua! Mutta kyllä se siitä! Kävin reilu viikko sitten Tilkkunen-myymälä...

Kerroin jo, että minulle jäi Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeitosta yli harmaita neliöitä. Käytin ne tilkkupintaan, jossa neliöiden päälle on applikoitu tilkkuraidallisia pyörylöitä. Kerroin myös, että minulle jäi tuosta projektista harmaat pyörylät, jotka leikkasin pois raidallisten pyörylöiden takaa. Pohdin pitkään, mihin nuo harmaat käyttäisin, ja lopulta keksin ommella niistä kukkien keskiöt. Ja kukat applikoisin neliölle, joka muodostuisi kolmesta kaitaleesta. Ja olipa onni, että päädyin sellaiseen taustaneliöön, sillä nyt voin vihdoinkin käyttää viimeisen Töölön Tilkkupajasta muinoin ostamistani batiikkikaitalepakkauksista (tai ainakin osan siitä)! Tuumasta toimeen! Tein itselleni mallineet pahvista. Pyörylän piirsin jotain purkkia pitkin, terälehden piirsin pahville omatoimisesti. Ensin ajattelin, että kukassa olisi kolme terälehteä, näin: Neljä terälehteä vaikutti kuitenkin järkevämmältä valinnalta. Katsokaa, miten söpö tuo kaitalepakkaus on! Sen päällä on muita varastoni...

Tänään esittelen satukirjan. Philip Pullman muodisti Grimmin sadut meille 2020-luvun eläville sopiviksi kirjoittamalla ne nykyenglanniksi. Kirjaa ei ole suomennettu. Huh huh! Jäin koukkuun lukiessani näitä satuja. Luin yhden ja yhtäkkiä huomasin lukeneenikin monta. Pullman oli lisännyt kommenttinsa joka sadun jälkeen, ja ne kuulostivat siltä kuin hän olisi puhunut suoraan minulle. Moderni kieliasu sai miettimään tarinoita tarkemmin. Totta kai moni satu oli tuttu lapsuudesta. Mutta miksi en yhtään ihmetellyt sitä, että isä kuningas kohteli tytärtään prinsessaa kovin julmasti?! Tai että myllärin kaunis tytär suostui ilomielin häntä vaikeilla tehtävillä koetelleen kuninkaan puolisoksi ja rakastuikin vielä? Osaa kirjan saduista ei voinut nauramatta lukea, osa tuntui kauheilta. Luettiinko tällaisia juttuja todella lapsille? Siirryn Grimmin saduista lempeämpään maailmaan eli Hanhiemon tarinoihin. Olen nimennyt yhden tilkkutyöni niin, vaikka se kirja ei ollut lempparini. Kun olin pieni, min...

Tunnelmasta toiseen – tänään ollaan John Cleesen omaelämäkerran Piti sanomani… parissa. Vaikka et olisi Monty Python -sarjan ylin ystävä, Cleesen tarinoita on hauska lukea. En ole kovin innokas elämäkertojen lukija, mutta tähän tarttumista en totisesti katunut. Cleese kertoi mielenkiintoisen elämäntarinansa sekä informatiivisesti että viihdyttävästi. Koska kirja osoittautui niin erinomaiseksi, se oli kuin lottovoitto – tai jackpot, kuten angloamerikkalaiset tapaavat sanoa. Muistutan siis mieleenne Jackpot-tilkkupeittoni vuodelta 2015. Vinkki. Minulle oli uusi ja ihmeellinen ajatus tehdä pahvimalli, jonka avulla asetin kangaspyörylän aina oikeaan kohtaan tilkkua – en keskelle. Itse en olisi keksinyt sitä. Yleensähän tilkkuilija etsii keskikohdan kummastakin kappaleesta ja kohdistaa ne. Pahvimallia voisi käyttää kohdistamisen apuna muulloinkin. Kannattaa muistaa! Havainnollistavat kuvat löytyvät ”uusi projekti alkakoon” -blogikirjoituksestani vuodelta 2015. Toinen vinkki. Kangaspy...

Jos Pikku Hukka -läppäritasku oli epäonnistua, niin tämän Täysi-ikäinen-tilkkupussukan ompelussa onnistuin ainakin kahdella eri tavalla. Ensiksikin osasin sijoittaa kuusikulmiorivit sopivasti kankaalle niin, että ne asettuvat luontevaan kohtaan valmista pussukkaa. Eivät roiku merkillisen alhaalla pinnassa niin kuin joissain teoksissani on vähän käynyt. Toiseksi, leikkasin pussukkaan kaksi samanlaista palaa ja satuin ompelemaan ne niin, että raidat kohtaavat lähes täydellisen katkeamattomina sivusaumoissa. Pussukkaa kootessani en muistanut koko asiaa, joten yllätyin tästä kovasti! Näytän vielä lähikuvan pussukan kuusikulmioista, joiden alle lisäsin tuplakerroksen vanua. Kuva on otettu ennen pussukan viimeistelyä. Toisen puolen ilmeestä tuli sattumalta vähän ruskehtava. Alareunan punaiset raidatkin näyttävät ruskeammilta kuin toisella puolella. Täysi-ikäinen-tilkkupussukka on jälleen yksi Avoin-malliston jäsen, ja se on kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 25 cm Kor...

Vähänkö olen ylpeä itsestäni, että olen jo nyt pystynyt hyödyntämään melkein kaikki viime vuoden kesälomalla valmistamani kuusikulmiot ja vielä jokusia kuusikulmioerästä, joka valmistui jo vuonna 2017. Hyvä minä! Ompelin jo aikaisemmin Kolibri-pussukan, jossa oli viimekesäisiä kuusikulmoita. Nytkin sommittelin kuusikulmiot pinnoiksi, jotka eivät näytä kukkamaisilta. Applikoin pinnat kankaanpaloille ja lisäsin niiden alle vanupalan, jonka tikkasin kiinni juuri kuusikulmioiden ulkopuolelle jäävällä ompeleella. Leikkasin nurjalta ylimääräiset vanut. Sitten tikkasin koko tilkkupinnan kiinni vanuun tavalliseen tapaan. Lopuksi lisäsin tikkaukset kuusikulmioiden kiinnityssaumoja pitkin. Kuusikulmiot näyttävät nyt herkullisen pulleilta tilkkupinnassa! Kuusikulmioin koristeltuja vetoketjupussukoita valmistui tällä erää kaksi. Ensin valmistui tämä Kaukainen galaksi -pussukka: Kaukainen galaksi -tilkkupussukka on tällainen korkeampi ja kapeampi. Toisella puolella on tummempia kuusikulmio...