Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2012.

esimerkkejä.

Kuva
Kuusi jäännöstilkuista ja –kaitaleista koottua tilkkukaitaletta odottaa ompelemistaan 25cm x 25cm kangasneliöön perustuvaan, tosi helppoon tilkkublokkiin: Ompelin eilen illalla vielä pari helppoa tilkkublokkia lisää. Samean vihreään kankaaseen yhdistin vaaleahkon tilkkukaitaleen: Ihmeellisesti minua viehättävä, sini-vihreäpohjainen ja ruskeapallollinen kangas sai räväkämmän punaisen tilkkukaitaleen keskelleen: Siivottavaksi ottamastani tilkkukangaslaatikosta löytyi isohko pala kasari-ysärivaihteesta peräisin olevaa kangasta. Sain aika paljon tätä kangasta lahjaksi amerikkalaiselta ystävättäreltäni ja ompelin siitä miehelleni hienon, pitkähihaisen paidan. Paita on nykysilmin katsottuna toooodella väljä! Ei sitä voi käyttää, mutta se on ehjä ja kangas on kuin uutta, joten pidän sen paitana enkä leikkaa tilkuiksi. Olkoon muistona 80-90-lukujen vaihteen muodista. Sini-vihreäsävyinen tilkkukaitale sopii kankaaseen erittäin hyvin! Luonnossa yhdistelmä on paremman näköin

tilkkublokkeja. siistiä.

Kuva
Puuhaa on viime aikoina ollut paljon, enkä ole päässyt ihan tarpeeksi tilkkuilun pariin. Jotain sentään. Olen vieraillut tilkkuaiheisissa blogeissa ahkerasti ja saanut lukuisia ideoita. En vain ehdi yhtä paljon tehdä kuin minulla on ideoita! Tänään sain tehdyksi kuusi helppoa tilkkublokkia valmiiksi: Blokit ovat jälleen melko satunnaisessa järjestyksessä eikä tällä kertaa ole mukana edes niitä yksivärisiä neliöitä. Tähtään 6 x 8 blokin kokoon ja minulla on nyt tehtynä/leikattuna 28 blokkia/neliötä. Taitellut tilkkukankaat  Toissapäivänä halusin viettää aikaa kankaitteni parissa mutten jaksanut ryhtyä ompelemaan, joten siivosin tilkkukangaslaatikoitani. Tein kankaista pinoja systeemillä, jonka englanninkielinen selitysvideo löytyy täältä. Laatikko on aika näyttävä nyt: Kolikon kääntöpuoli – pienempiä paloja ei kannata taitella näin, joten niitä jää laatikon käsittelyn jälkeen yli: Samalla tavalla nämä olisivat tosin jääneet yli millä muulla tekniikalla tahansa tai

ohje: helppo tilkkublokki.

Kuva
Helppo tilkkublokki ommellaan kolmesta osasta: Kaksi palaa, leikattu 25cm x 25cm kangasneliöstä  Jäännöstilkuista koottu, noin 25cm pitkä, 5cm korkeaksi tasattu kaitale. Katso tästä postauksestani, miten ompelen tällaisen. Blokin valmis koko on 25cm x 25cm. Leikkaa ensin 25cm x 25cm kangasneliö ja leikkaa sen jälkeen kangasneliöstä 7cm korkea kaitale. Saat kaksi palaa: Ompele jäännöspalakaitale näiden kahden palan väliin: Tasoita blokki 25cm x 25cm kokoiseksi. Älä leikkaa 7cm kaitaleen puolelta, vaan isomman kangasneliöstä leikkaamasi kappaleen puolelta. Helppoa tilkkupintaa helposta tilkkublokista  Tämän idean mukaiseen tilkkupintaan tulee sekä blokkeja että tavallisia kangasneliöitä. Kannattaa valita kaksi väriä. Itse valitsin punaisen ja vihreän, mutten tietenkään pystynyt rajoittumaan niihin, vaan käytin myös sinisävyisiä kankaita. Sommittelu ja suunnittelu on varmasti helpompaa, jos käyttää vain kahta väriä. Päätä, minkä kokoisen pinnan haluat koota. Palat

tositilkkuilua.

Kuva
Sain tilkkupintaidean, jossa käyttäisin sekä jäännöspaloja että isompia paloja. Jäännöspaloja kuluisi jonkun verran, mutta pinta syntyisi nopeammin kuin pienistä tilkuista kokoamalla. Valmista blokkia ei ole vielä, mutta ehkä lähtötilanne kiinnostaa. Otin sinisiä jäännöspaloja ja ompelin niitä yhteen: Ompelin myös punaisia jäännöspaloja yhteen: Sekavista paloista rakentuu siistejä rivejä, kun palat leikkaa noin 5cm – 5,5cm korkeiksi suorakaiteiksi. (Tasoitan pötköt tasan 5cm korkeiksi, joten leikkaan tässä vaiheessa paloihin vähän ylimääräistä korkeutta.)  Suorakaiteiden pituudella ei ole väliä, vain korkeus ratkaisee. Sitten suorakaiteet ommellaan tietyn mittaisiksi pötköiksi. Tässä tavoittelen noin 25cm leveyttä: Osa pötköistä on vielä vajaamittaisia, ja pötköjä tarvitaan tietysti lisää. Näistä kuitenkin syntyy muutama kokeilublokki. Tiedä sitten, vaikka saisin tehdyksi tästä tilkkutyöohjeen tapaisen! Tilkkulaatikko  Tyttären ja hänen ystävänsä siivousurakan jä

valmis vetoketjulaukku!

Kuva
Ompelin valmiiksi vetoketjulaukun tilkuista. Tämän laukun tilkkupintaan olen käyttänyt enimmäkseen jäännöspaloja. Ta-daa! "Elämänilo" -vetoketjulaukku! Elämänilo-vetoketjulaukun toinen puoli: Laukun vuori on kahdeksankymmenlukulaisesta, monivärisestä ja roiskekuvioisesta kankaasta. Ison sisätaskun ompelin 70-luvun kankaasta, jota sain palan tilkkuystävältäni Raijalta. Muistin kuin muistinkin kiinnittää taskuun Tilkunviilaaja-kangasmerkin. Laukku on noin 38cm leveä, 29cm korkea ja sen pohjan leveys on 9,5cm. Laukun kovikkeena on kiinni silitettävä tukihuopa. Vetoketju on 45cm pitkä, eli laukun saa ammolleen, jos on tarvis. Sangat ovat nyt valmiina noin 60cm pitkät. Laukkua voi siis mukavasti kantaa olalla, mutta sitä voi myös kantaa sangoista kädessä ilman että laukun pohja raahaa maata. Vetoketjun toisessa päässä on yhdestä laukun tilkkukankaasta tehty huolittelupala. Ihanaa, kun pitkästä aikaa a) sain tilkkulaukun valmiiksi ja b) pääsin

ompelen vetoketjulaukkua.

Kuva
Tytär kehotti ompelemaan jokin aika sitten aloittamani vetoketjulaukun valmiiksi, jotta ”saisin välillä tehdyksi jotain kiinnostavaakin”. Laukku oli saavuttanut kohokohdan eli siitä näkyi, millainen se olisi valmiina. Laukkuja ommellessa jännittävin vaihe on aina se, kun muotoonsa ommellun laukkuaihion voi kääntää oikein päin ja ensimmäisen kerran näkee, millainen laukku on kolmiulotteisena. Sitä kohti on kiinnostavinta pyrkiä ja sen jälkeen tekovaiheet ovat vähemmän innostavia. Kivoja kyllä, mutta eivät yhtä hauskoja. Vetoketjulaukun ompeluohje löytyy blogistani täältä. Erityisesti kynnys korottuu, ellen vielä ole valinnut laukkuun vetoketjulipareen ja sankojen kankaita. Hyvä tekemisen meininki keskeytyy, joskus pidemmäksi aikaa. Tähän laukkuun en ollut vielä valinnut lipare- ja sankakangasta. Liparekangas löytyi aika helposti. Ompelin ja vanutikkasin liparekappaleet ja mallasin, sopiihan kuosi myös vetoketjuun: Ompelin vetokejun tällä kertaa niin, että vedin asettui hu

taittelua. tilkkutaiteilua.

Kuva
Kankaantaitteluvinkki! Osuin sattumalta Jenin kankaantaittelu-tutoriaaliin, jota joku muu blogosfääriläinen kehui. Heti kiinnostuin! Ei sillä että kaipaisin lisää puuhia, mutta tässä taittelutavassa oli jotain hyvin zen-mäistä. Päätin kokeilla yhden säilytyshyllyllisen taittelemista näin. Hyllyllä oli jostain syystä sekä punaisia että keltaisia kankaita. Ensin taittelin punaiset kankaat: Minun taitoksistani ei tullut täysin samanlaisia kaikista! Riittävän saman kokoisia kuitenkin. Siirryin keltaisiin kankaisiin ja taittelin samalla periaatteella kaikki kangaspalat, olivatpa ne tasaisia, standardimittaisia tai eivät. Taittelutapa toimi hyvin! Jouduin työskentelemään lattialla (se on ainoa sopiva pinta koko ompeluhuoneessa makkarissa), ja keltaisia taitellessani aloin väsyä. Siksi pino on epämääräisempi kuin punainen pino. Olen aikaisemmin välillä taitellut kankaita säilytyshyllyyni sopivan pahvimallineen mukaan, mutta malli on aika iso ja kankaani enimmäkseen pieniä.

ennennäkemätön seinävaate tilkuista. punaisia tilkkublokkeja.

Kuva
Kangashanhet saivat jäädä taka-alalle, ja ryhdyin kokoamaan sekalaisen kokoisia tilkkublokkeja jäännöspaloista. Minulla on nyt melkein tuskallisen tarkka kuva siitä, miten paljon varastossa on jäännöspaloja. Nimittäin Tytär ja hänen Ystävänsä siivosivat todella huomaavaisesti vinttimme vähän aikaa sitten ja siivouksen ohessa he kokosivat kaikki löytämänsä tilkut ja epämääräiset kankaat (isoihin !) laatikkoihin. Niitä taitaa olla neljä ja ne ovat kaikki pursuamassa yli. Yhdessä laatikossa oli valmiita melkein-neliöitä, jotka olin joskus koonnut parista kolmiomaisesta palasta. Ne olivat kaikki punaisia, joten otin laatikosta mukaani punaisia ja punasävyisiä tilkkuja ja kokosin pian palaneliöiden ympärille kehykset. Näin: Yhden neliön ympärillä oleva kaitale oli koottu useammasta eri kankaasta: Tein itse ”tilkkukangasta” viime vuoden kevätpuolella toteuttaessani tilkkutyötä Syyringin ”Aikuinen nainen” –teemalla. Työt olivat esillä esimerkiksi "Kutsuttuna"-näyttel

tilkkukolmiot ratkaisivat ongelman.

Kuva
Irrotin oranssin hanhen vieressä leijailleet ruohomätäsyritelmät tekeillä olevasta tilkkuseinävaatteesta. (Mieleni tekisi nyt käyttää sanaa menneisyydestäni, mutta se ei ihan sovi tähän yhteyteen. Länsi-Suomessa kutimen purkaminen on riistämistä! Kirjakielessä ikävämerkityksinen sana voi siis esiintyä hyvin erilaisessa yhteydessä. Ompelutyön purkamiseen riistäminen ei sentään lännessäkään sovi.) Koska tykkäsin tehdä paper-piecing-kolmiokärkiä, ompelin ruohomättäiden tilalle oranssisävyisen kärkipinon: Voin melkein kuvitella, että hanhi olisi kävelemässä kohti havupuuta. Ööö, tai sama se, mitä nuo kolmiot ovat! Tilkkutyön esittävyyteen ne eivät tuo lisää, mutta näyttävät aika kivoilta! Juhlia  Viikonloppu oli pelkkää juhlintaa. Minulla oli lauantaina syntymäpäivä ja pidin oikein kekkeritkin, ja sunnuntaina juhlittiin tietysti kaikkia äitejä. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi neuloja, joihin ei lankaa tarvitse pujottaa (olikohan sen suomenkielinen nimitys ”sokeain neula,”