taittelua. tilkkutaiteilua.

Kankaantaitteluvinkki! Osuin sattumalta Jenin kankaantaittelu-tutoriaaliin, jota joku muu blogosfääriläinen kehui.

Heti kiinnostuin! Ei sillä että kaipaisin lisää puuhia, mutta tässä taittelutavassa oli jotain hyvin zen-mäistä. Päätin kokeilla yhden säilytyshyllyllisen taittelemista näin.

Hyllyllä oli jostain syystä sekä punaisia että keltaisia kankaita. Ensin taittelin punaiset kankaat:

Minun taitoksistani ei tullut täysin samanlaisia kaikista! Riittävän saman kokoisia kuitenkin.

Siirryin keltaisiin kankaisiin ja taittelin samalla periaatteella kaikki kangaspalat, olivatpa ne tasaisia, standardimittaisia tai eivät. Taittelutapa toimi hyvin!

Jouduin työskentelemään lattialla (se on ainoa sopiva pinta koko ompeluhuoneessa makkarissa), ja keltaisia taitellessani aloin väsyä. Siksi pino on epämääräisempi kuin punainen pino. Olen aikaisemmin välillä taitellut kankaita säilytyshyllyyni sopivan pahvimallineen mukaan, mutta malli on aika iso ja kankaani enimmäkseen pieniä. Sillä tavoin taittelemalla pienistä paloista tulee liian löröjä kaappin laiteltaviksi.

Improvisoitu punainen tilkkupinta elää 

Jäin edelleen miettimään tummaa, vinoa kehystä tilkkupinnassa ja arvelin, että se täytynee erottaa visuaalisesti pois jättikokoisesta tummasta tilkkuneliöstä. Punaisia pintoja tulisi siis kaksi. Näistä paloista muodostuva pinta:

Ja jäljelle jäänyt pinta, täydennettynä muutamalla uudella blokilla. Tekaisin nopeasti kolme uutta tilkkuneliötä ja ompelin niistä kaksi jo yhteenkin. Nyt loppuivat valmiit kangaskaitaleet.

Täytyy joko käydä uudelleen ylipursuavilla tilkkulaatikoillani vintissä tai tarttua taittelemaani kangaspinoon ja leikata tuoreista kankaista sopivia kaitaleita.

Ääh, en millään viitsisi taas kykkiä lattialla leikkelemässä!