Tekstit

Näytetään tunnisteella lehdet merkityt tekstit.

uutta ja vanhaa.

Kuva
Ompelupisteen järjestettyäni katsoin tilkkutyöbingolappua etsiäkseni sieltä seuraavaa rastitettavaa. Sinapinkeltainen ei huvittanut, joten päätin etsiä Make Modern -lehdestä jonkin toteutettavan tilkkutyöprojektin.

Lehdestä numero 25 löytyi Hide and Seek -tilkkupeiton kuva ja ohje. En kyllä halunnut tehdä aivan samanlaista kuin malli on, mutta ajattelin palata Economy-blokin pariin. Tein vastaavia paloja vuonna 2017 ja ompelin niistä Pöydät täyteen -tilkkupeiton.

Lehden mallissa tehdään ensin yksi Economy Block ja täydennetään sitä vielä toisellakin kierroksella. Keskineliö on 2,5 tuuman neliö ja ensimmäinen kierros on aina yksivärinen. Minulla oli varastossa tummanpuhuvaa harmaata, jota kokeilin käyttää.


Kuvaa ottaessa mietin vielä, minkä ihmeen kokoisiksi joutuisin palani tasoittamaan! Tuumamitoista ei tahtonut löytyä tasalukua!


Onneksi palat olivat niin pieniä, että senttimittainen neliöviivaimeni riitti. Sieltä löytyi järjellisesti käytettävä mitta 8,5 cm. Koeblokin alut ovatkin n…

karta.

Kuva
Joulukalenterini viidennessä luukussa on kaksi vinkkiä, jotka ovat samalla varoitus.

1. Karta kankaita, joiden kestävyydestä ei ole takeita.

Vaikka kukaan ei anna sinulle sakkoja, jos valitset tilkkutyöhösi muitakin kuin puuvillakankaita, kankaiden valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Ei kannata esimerkiksi yhdistää mitä vain silkkitilkkuja peittoon, jota aktiivisesti käytetään - tietynlaiset silkkikankaat kestävät paljon puuvillaisia heikommin kulutusta. Itselläni on esimerkiksi ”Ajatus karkaa kesään” -tilkkupeitto, jonka muutamassa blokissa on silkkisiä kolmioita.


Kuvan nuoli osoittaa puhki hiutuneeseen silkkipalaan, ja niitä on peitossa useampia. Minun pitäisi oikeastaan siis paikata peittoa, mutta olen siirtänyt sen vinttivarastoon, sillä olen laiska korjaamaan mitään.

Karta myös kuluneita kankaita. Tilkkupeiton ompeleminen on tuntien tai kymmenien tuntien työ, eikä materiaaleissa kannata pihistellä. Käytettyjä tekstiilejä voi tietenkin hyödyntää (niin kuin jo kerroin joulukalenteri…

kolme kysymystä Tilkkulehdestä 2/2015.

Kuva
Miksi viherkasvi vie yli puolet TILKKUlehden kansikuvasta?


Oliko lehteni painatuksessa tapahtunut värivirhe, vai miksi suurin osa kuvista oli omituisen värisiä?


Miksi lehden parhaan (ja ainoa modernin) näköinen sivu on takakansi, joka on kansainvälisen tilkkutapahtuman mainos?


luin tilkkulehden.

Kuva
Seuraavassa esitän seitsemän sekalaista huomiota Tilkkulehden numerosta 4/2014. Lisäksi luettelen viisi asiaa, jotka todella haluaisin Tilkkulehdessä muuttaa, jos vain voisin. Lopuksi kerron muutaman kenties yllättävän asian Tilkkulehtien sisällöstä (tiedot ovat kyllä peräisin vuodelta 2012, mutta ne ovat silti yllättäviä).

7 sekalaista huomiota Tilkulehdestä 4/2014 

1 - En lue koskaan sisällysluettelosivua. Paitsi joskus jälkikäteen katson.

2 – Päätoimittajan pääkirjoituksesta luin, millä tavalla osa kuvista saattaa valikoitua lehteen. Hyvä tietää. Tietysti sitä toivoisi, että kuvaaja varmistuisi kuvan onnistumisesta ja kuvan lähettäjä vaivautuisi tarkistamaan, että kuva on kelvollinen. Nykyään kuvataan diginä, joten filmiä ei ole tarpeen säästellä.

3 – Pakko oli vähän naurahtaa toimituksen kämmille (hyväntahtoisesti, huom). Juttu alkaa ”Tilkkuyhdistys Finn Quilt täyttää 25 vuotta ensi vuonna. Tähän tarvittaisiin jotain esim. Pirjolta.” Teen työssäni asiakaslehteä ja ymmärrän, miten …

pari plussaa.

Kuva
Olen pari iltaa leikellyt neliöitä sekä vaaleista että tummista kankaistani ja niitä on valmiina sen verran, että olen päässyt plus-kuvioisten tilkkublokkien ompelun makuun. Tässä ihana japanilaistunnelmainen plussa, jonka taustalla on kuosiin täysin sopimattomia kankaita:


Ja tässä paljon vaaleampi plussa, jonka taustakankaat ovat melko hillityt:


Tilkkublokkini ei vaikuttane ihmeelliseltä, mutta onnittelin itseäni, kun keksinkin leikata raitakankaan täysvinoon. Ihmeellinen päähänpisto! Kas, kun huomasin.

Sitten silppusälää. Ompelen yhteen paloja kerrankin kaikki keskenään sointuneista Eurokangas-ostoksistani tavoitteena saada jossain vaiheessa kokoon tilkkupussukka.


Turkoosin ja punaisen yhdistelmä on aika ärtsy. En ajatellut sen näyttävän ommeltuna ihan tuollaiselta, mutta menköön nyt. Vielä on harmahtava kangas ja oikein, oikein punainen kangas käyttämättä.

Vielä näytän tämänpäiväisen ostokseni kannen.


Ostin siis lehden nimeltä "Vintage Quilt Inspirations". Huomasin vasta …

tilkkulehti.

Kuva
Olen silloin tällöin ostanut American Patchwork and Quilting –lehden, koska ensimmäisestä ostamastani numerosta sain mallin Jäätelökesä-tilkkupeittooni. Muista numeroista en ole tainnut ihan peittomallia löytää, mutta jokusia hyödyllisiä tiedonmuruja lehdissä on ollut ja aina joku ideantynkäkin sentään.

Kesäkuun 2014 numero on tänään käsillä.


Lehdessä on kiinnostavalta näyttävä blokkiohje ja peittomalli, joka kuitenkin vaatii noin kolmen metrin palat kahta eri kangasta – muut kankaat voivat olla mitä tahansa ja minun tilkkupinnassani varmasti olisivatkin. En siis voi heti toteuttaa tuota mallia, vaikka mieli tekisikin.

Ehdottomasti kiinnostavin juttu tässä numerossa kertoo kuitenkin kuosien valitsemisesta. Weeks Ringle –niminen suunnittelija neuvoo, miten kankaat saa toimimaan keskenään.


Jutussa ratkaistaan ilmeisesti melko yleinen ongelma, eli kun kankaita on varastossa vaikka kuinka paljon ja vaikka minkälaisia, mutta mitään järkevää niistä ei keksi tehdä. Minun kangasvarastooni lii…

vertaa!

Kuva
Sain pari päivää sitten sähköpostiini uusinta Stitch-lehteä mainostavan viestin, jossa luvattiin lehden sisältävän vaikka mitä uusinta uutta tehtävää.

Yksi mainostetuista malleista oli "dresden bag," joka toi heti mieleeni vuonna 2011 ompelemani Spektriaurinko-vetoketjulaukun!

Katso vaikka:


Kuvassa siis ompelemani Spektriaurinko-vetoketjulaukku toukokuulta 2011.

Stitch-lehden laukussa on tietysti erilainen muoto, käytetyt kankaat ovat erilaisia ja dresden-kuviokin on eri kokoinen, mutta silti! Hauska yhteneväisyys!

moderni tilkkupeite KVV. luettua.

Kuva
Eli moderni tilkkupeite on Kanttausta Vailla Valmis. Leikkuroin tikatun peiteaihion (tikkautin sen Töölön Tilkkupajassa, ja pinnassa vilistelee söpöjä gekko-liskoja) suorakaiteen muotoon ja olin unohtaa, että peitteen nimilappu täytyy kiinnittää mielellään ennen kuin ompelee reunakaitaleet.

Niin sitten pysähdyin keksimään peitteelle nimen. En paljasta sitä vielä, mutta nimilappu pilkistää peitteen reunojen välistä tässä (sumeassa!) kuvassa:


Tällä kertaa minulla oli valmiina ajatus siitä, millainen reunakaitaleen pitää olla. Siinä piti olla mustaa, pinkihtävää ja vihreää, ja nämä ehdot täyttävä kangas löytyi varastoistani ensimmäisellä yrittämällä:


(Kangas näkyy kuvan oikeassa reunassa. Kuvaa otettaessa olin juuri todennut, että kyllä, tämä on sopiva reunakaitalekangas.) Varmasti joku muukin väri/kuvio olisi sopinut peittoon, mutta tämän kuitenkin valitsin.

Kaitaleet (6cm leveät) on leikattu, yhdistetty ja silitetty kahtia:

Hupsista! Aitausmaisen, sini-vihreän tilkkutyön taustakappale …

ostin lehden. suunnittelin.

Kuva
Olen tuolloin tällöin ostanut American Patchwork & Quilting –lehden ja edellisestä ostamastani numerosta toteutinkin mallin, eli triojäätelöä muistuttavan tilkkupeitteeni. Nyt ostin elokuun numeron.


Suoranaista innostuksen heti herättävää ohjetta siinä ei nyt ollut, mutta tässä mallissa on houkuttelevat värit.


Minulle tällaisen tekeminen olisi vaikeaa, koska mallissa on käytetty paljon yksivärisiä kankaita ja hyvin vähän kirjavia. Joutuisin varmaan heti ensimmäiseksi kangaskauppaan (ja sekös olisi kova koettelemus)!

Eniten juuri nyt minua kiehtoisi toteuttaa tällaisia blokkeja, jotka sattumalta näin Capitola Quilterin blogissa. Innostuin niin paljon, että laskeskelin jo valmiiksi, minkä levyisistä kaitaleista kokoaisin tämän. Käyttäisin tietysti vaivaa säästäviä ratkaisuja – niitäkin mietin. Kankaiden leikkaamiseen saakka en ole päässyt.

kolme konetikkauskuviota. mekkoko?

Kuva
Voisi luulla, että olen ryhtynyt konetikkausasiantuntijaksi, kun yhteen työhön ilmestyy näin monta erilaista kuviota. Ei kannata luulla! Kunhan räpistelen jotain.

1. Pikkukivikuvio. Kankaan kuvioita noudatellen melko ympyrämäisiä tikkauksia. Jos seuraava kukka oli vähän kauempana, siirryin sinne tikkaamalla. Olisi tietysti hienoa, jos tässä olisi täydellinen sarja tikkauksia eikä mitään suoria kaaria välissä, mutta tämäkin menee loppupelissä täydestä.


2. Muurahaisenpolkua kuvioinnin lomassa. Tämä ruusukangas on ehkä kaunein, minkä olen ikinä nähnyt! Juuri ja juuri raaskin leikata siitä palan työhöni, ja kun mietin tikkauksia, en voinut ajatellakaan ompelevani ruusujen ylitse. Siksi tikkasin vain taustavärialueet.


3. Yhdistelmäkuvio. Kukkaneliötyötä aloittaessani minulla ei ollut tarpeeksi monta selkeän kukallista kangasta, vaan jouduin ottamaan mukaan paremminkin kuviollisen kuin kukallisen neliön. Ompelin ensin kuviointia mukaillen punaista tikkiä ja täydensin muurahaisenpolkutikkauksel…