Tilkunviilaaja®

Happy Thursday, and it’s time to have a look at my sewing studio! This is a modern quilting blog focused on patchwork, scrappy quilts, zipper pouches, quilted bags, colour theory, and practical quilting tutorials. Today, I’ll share a recently finished project: a quilted zipper bag called May Day. This zipper bag got that name because I finished it in time to enjoy the May Day celebrations which are a big thing in Finland. I love the spring! Since I started blogging, I’ve grown to love the months that offer a lot of daylight even more than I used to because my makes look so much nicer in well-lit photos. Before looking at the other side of the May Day zipper bag, let’s go back in time to the moment when I’d built a small, rectangular surface and realised that I could make it more interesting. I found a large half-square triangle, sewn goodness knows when, and cut it mercilessly in half. The pieces looked good for making new corners for my original surface: In the photo, you ma...

Hello hello! Welcome to have a peek in my sewing studio! Lately, I’ve been busy sewing patchwork surfaces into quilted zipper bags, and this post introduces the first of those finishes. I’ve called it Legato, which is a music term meaning “tied together” – that the notes are to be played or sung smoothly without a silence between one note and another. I used to play the piano in my childhood and youth, so the notation and the term became familiar to me. Legato felt like the right name choice because of the way the petals of the coneflower blend into the neighbouring reds in this surface. The other side of the Legato quilted zipper bag is constructed in a similar way – around a focal fabric piece – but the orientation is horizontal: Both surfaces are a rarity for me because I built them using the quilt-as-you-go method. The surface ends up looking as if it has not been quilted though it has, and I’m not sure how I feel about the look. In some earlier projects, I have added qu...

If you’ve been following my work for a while, you’ll know that I like to share my own quilted makes in Tilkunviilaaja’s Instagram. It’s a pleasure to share more details of their stories here as well. The most recent finish is a zipper bag which I named Quiddity (or Olemus in Finnish). It is also the first zipper pouch that I’ve sewn this year. A milestone! I put together the surfaces quickly, to have a project for an upcoming quilting day with friends whom I first got to know in social media – through their blogs or Instagram accounts. And because I wanted a quick make, I just took whatever fabrics that I found on or at arm’s length from my sewing table and made “scrap-in-a-box” squares. The squares end up being of different sizes, but I trim them so that several of them are of the same width or length. Then they can be sewn together as columns (or as rows), to make a surface that is of suitable size for a zipper bag. I’ll have to share an image of another project to show you...

Viimeisin tilkkupussukkani valmistui jo ajat sitten, ja nyt vasta ehdin kirjoittaa hänestä eli Metsänelävät-pussukasta tarinaa. Kuvassa hän poseeraa samalla kohdalla kuin taannoin esittelemäni Tarha-apila. Silloin niityllä oli vihreää, korkeaa heinää. Nyt se on talvea vasten niitetty. Tällaiselta Metsänelävät-pussukan päälliset näyttivät elokuisena viikonloppuna Lappeenrannan ompelulaneissa, joista mainitsin Riikinkukkokarppi-pussukan valmistujaisjutussa: Olen hädin tuskin ehtinyt kehittää niille välikankaat ja tikkausvanut alle, tikkaus ei ole alkanut. Toisinaan tilkkupinnasta tulee niin silmääni sopiva, että pohdin, keksinkö koskaan yhtä kivaa sommitelmaa. Metsänelävät-pussukan paraatipuoli eli tuo linnun kuvalla varustettu puoli on sellainen. Jonkin aikaa toivon itseltäni vastaavanlaista suoritusta, sitten unohdan asian, kunnes taas jonain päivänä huomaan kehittäneeni uuden, oikein kivan pinnan. En pysty käskystä (siis edes omasta käskystäni) luomaan sellaista; se vain synt...

Tänään pääsette tutustumaan uuteen Tarha-apila-tilkkupussukkaan, joka poseeraa ilta-aurinkoisella, syksyisellä niityllä: Kuvaan sattui nimeen sopivasti myös apilankukka. Huomaamme kaikki, että uuden pussukan nimi on vain saanut inspiraatiota tilkun kuvasta. Koska Tarha-apila-pussukan paraatipuolella komeilee isohko kukkakuvio, ensimmäinen saamani nimi-idea oli luontevasti ”Lootuskukka”. Hahaa, muistin kuitenkin tarkistaa asian kattavasta Excel-tiedostostani, jonka kehitin nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Sain selville, että valmistin kauniin Lootuskukka-pannulapun taittelutekniikalla jo vuonna 2012. (Siihen oli ohje netissä, mutta se on sittemmin poistettu näkyvistä, joten en pysty tekemään samanlaista työtä enää, vaikka saattaisin haluta tehdä sellaisen.) Jotta ette saman tien eksyisi pois Tarha-apilan luota, näytän tässä kuvan Lootuskukka-pannulapusta: Pussukan toisella puolella kurkkii tietysti – mikäs muukaan eläin kuin kissa. Kuvaa katsellessani tulee mieleen, että nimi ol...

Katsoessani Ruoka-aika-vetoketjupussukkaa miltei kuulen, että joku on juuri kutsunut pinkit koirat syömään. Teitä epäilemättä kiinnostaa, miltä pussukan tilkkupinnat näyttivät ennen kuin ompelin ne pussukaksi. Ja saatte tietenkin nähdä. Tällaisilta ne näyttivät: Ompelin pinnat kivan tilkkuviikonlopun aikana siellä Kanavan Onni -nimisessä paikassa. (Kerroin viikonlopusta vähän esitellessäni valmista Riikinkukkokarppi-tilkkupussukkaa. ) En ehtinyt tikata niitä, vaan se työ jäi kotitehtäväksi. Tikkaushommissa ei mennyt kuin päivä, ja olin valmis ottamaan pussukasta valmistujaiskuvat. Hyvä minä! Tälle toiselle puolelle näytän juoksuttaneen ihan vain yksinkertaisia suoria tikkiviivoja, mutta niin sanotulla paraatipuolella on vähän monimutkaisempi kuvio – suorista viivoista kyllä sekin: Ruoka-aika-pussukka on muodoltaan vähän erilainen – tuollainen korkea ja kapea – ja sen mitat ovat seuraavanlaiset:  Leveys ylhäältä noin 20 cm  Korkeus noin 17 cm Pohjan leveys noin 8 cm. ...

Seuraava vetoketjupussukkani pääsi valmistujaiskuviin erilaisissa maisemissa kuin teokseni yleensä. Ensimmäisestä muotokuvasta ei toki vielä pysty päättelemään, missä Riikinkukkokarppi-tilkkupussukka poseeraa. Sain sen valmiiksi Kanavan Onni -nimisessä paikassa Lappeenrannassa. Meitä tilkkuilun ystäviä oli kokoontunut sinne elokuun lopun viikonlopuksi ompelemaan yhdessä. Olemme tavanneet samoissa merkeissä monta kertaa, ja tällä kertaa työskentelytila oli verraton. Sekä pöydän koko että sijainti olivat poikkeuksellisen hyvät. (Ja olemmekin varanneet saman paikan jo ensi elokuuksikin.) Kuvan vasemmalla puolella näkyy etualalla minun ompelukoneeni, joka on sittemmin päässyt taas kakkoskoneeksi. Tuolloin se oli vielä ainoa koneeni, sillä en ollut ehtinyt saada tilaamaani uutta Berninaa. Tikkaaminen sujui uskollisella Husqvarnallani totuttuun tapaan. Kävin kuvaamassa tikatun ja tikkaamattoman tilkkupinnan heti kun voin: Maisemaa Kanavan Onnen pihalta. Kanavasta nousi aamulla puoli kah...