Näytetään tekstit, joissa on tunniste Avoin-mallisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Avoin-mallisto. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. heinäkuuta 2019

uusin tilkkupussukka.

Löysin taas pari melkein valmiin kokoiseksi ompelemaani tilkkupintaa jäännöspalojeni joukosta. Inspiroiduin sen verran, että tikkasin ne kiinni vanuun ja palaan hipunutta pussilakanaa. Löysin väreihin sopivan vetoketjunkin, joten kun minulla oli tovi aikaa, ompelin pussukan valmiiksi. Annoin uusimmalle teokselleni nimeksi Keltti.


Nimi juontuu tutkimuksesta, jota tein Wikipediassa. Nimi-ideoiden keksimistä jouduttaakseni tein haun termillä ”green and blue together” ja opin, ettei kaikissa kielissä ole eri sanaa siniselle ja vihreälle. Walesin kielessä on sinistä tarkoittava sana, mutta samaa sanaa on silti voitu käyttää kuvattaessa meren, ruohon tai hopean väriä. Walesin kieli on kelttiläinen kieli; pussukassa on sininen ja vihreä puoli (tai no, toisella puolella ON vihreää); Keltti sopii siis pussukan nimeksi.


Pitäydyin Saimi-pussukan tikkaustyylissä eli kulmikkaissa spiraaleissa. Vinoon kulkevat tikkaukset pukevat erityisesti tätä vihreää (vihreämpää) puolta:


Löysin pari isohkoa, vihreää jäännöspalaa, jotka sopivat pussukan vuoriksi.


Vuorissa ei ole sisätaskua, mutta Tilkunviilaaja-merkki on paikallaan.


Pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Ompelin pussukkaan vetoketjun käyttäen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalista oppimaani menetelmää, joten Keltti-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa. Muuta mallistoa se ei edustakaan, sillä siinä on pohja (se ei ole litteä Hejsan-pussukka) ja lyhyet kiinnipitolenksut (se ei siis ole ranteessa kannettavaksi sopivaa Street-mallistoa).


Keltti-tilkkupussukan pohjassa näkyy omenakuvioinen kangas, josta Tytär ompeli koulukäsitöissä sortsit. Ne olivat hänestä kamalat, ja hän lahjoitti ne minulle tilkkutyömateriaaliksi. Olen käyttänyt kangasta ilomielin!

Kuvassa saattaa erottua myös vetoketjun päättelevä kangaspala, josta tein vahingossa aika omituisen pitkän. Totesin heti sen ommeltuani, että ohhoh, mutta en lähtenyt sitä lyhentämään, saati sitten että olisin tehnyt uuden. Olkoon!

lauantai 20. heinäkuuta 2019

vastoinkäymisistä huolimatta valmis pussukka.

Ompelin tämän Saimi-nimisen pussukan vähän kuin tilaustyönä. Kummityttöni mieltyi Facebook-päivätyksessäni näkemäänsä Sydänkäpy-pussukkaan ja olisi toivonut sen tyttärelleen, mutta Sydänkävyllä on jo uusi omistaja. Niinpä lupasin pyöräyttää hänelle ihan oman vetoketjupussukan tilkuista.

Sain muutamia värivinkkejä ja niitä soveltaen ompelin tällaisen tilkkupussukan:


Aloitus oli rivakka. Tuntui kuin tilkkupinnat olisivat ommelleet itse itsensä kokoon. Kummallekin puolelle löytyi myös kuin itsestään tilkku, jossa oli lapselle sopivaa kuvitusta – kilpikonnarivistö ja pieni kärpässieni. Siitä voi vaikka opiskella, millaisen näköistä sientä EI kannata mennä maistelemaan.

Koska olin juuri katsellut Sydänkäpy-pussukan tikkauksia, ompelin tähän samanlaiset:


Sain vuorikappaleet valmiiksi ja rupesin kokoamaan pussukkaa. Sen minä osaan, koska olen ommellut suunnilleen tällaisia jo yli kaksisataa!

Paitsi että ompelin vetoketjun juuri niin väärin kuin sen voi ommella. Toiselle puolelle oikein päin, mutta toiselle puolelle tasan väärin päin. Pakkohan se oli purkaa! Ratkoja on paras kaverini ja huonoin kaverini olen minä itse, sillä ompelen väärin menevät saumat aina erittäin huolellisesti ja hyvin, jotta niitä on kaikkein hankalin purkaa.


Minua kohtasi toinenkin vastoinkäyminen. Ompelukoneeni elektroniikka ei ole kunnossa – kangaslaatua valitessani se esimerkiksi vaihtaa myös ompeleen. Lisäksi sain siltä viestin: "lähetä tämä järjestelmäviesti Husqvarna-koneiden tukeen".

Viestin kerrottuaan kone ei tahtonut totella poljinta. Panin siitä virrat päältä ja lähdin jäähdyttelemään. Totesin, että kaikki konekorjaamot ovat lomalla suunnilleen kuun loppuun saakka. Onneksi minulla on sentään entinen koneeni hollilla.

Rauhoituttuani palasin koneen äärelle. Sen sijaan että olisin pakannut sen odottamaan korjattavaksi lähtöä, päätin kokeilla, toimisiko se sittenkin. Edes jollain tavalla.

Sain kuin sainkin pussukan ommelluksi kokonaan tällä koneella. Huomaan, ettei se ole oma itsensä, vaan hieman höperö. Aavistan, että siinä on ohjelmistovika, ja nyt mietityttää, kuinka paljon sellaisen korjaaminen mahtaa maksaa.

Mutta takaisin iloisiin näkymiin!


Saimi-tilkkupussukka on seuraavanlainen kooltaan:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Ompelin sivusaumoihin lyhyet kiinnipitolenksut, ja koska kiinnitin vetoketjun Noodleheadin tutoriaalin ohjeiden mukaisesti, tässä on jälleen Avoin-malliston pussukka.


Spiraalimaisesti, mutta suorakulmaisesti ommellut tikkaukset ovat oikein kivat.


Tältä puolelta katsottuna ja varsinkin raollaan Saimi-pussukan värit oikein hehkuvat!


Tikkaukset osuvat pohjassa kivasti kohdakkain.

Saimi on 14. tänä vuonna valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

valmis tilkkupussukka.

Saanko esitellä: tilkkupussukka nimeltä Ikkuna.


Ensin minulle ei tullut yhtään mitään muuta nimiajatusta mieleen kuin jotain siniseen liittyvää, mutta sitten katse osui noihin kukkamaisiin tikkauksiin, ja tulin ajatelleeksi katedraalin ikkunaa. Sen jälkeen tuntui ilmeiseltä, että pussukassa on ikkuna, ainakin tällä puolella.

Toisen puolen ikkunassa on kyllä niin eriväriset puitteet, ettei sitä heti ikkunaksi tajua.


Tämän puolen tikkauksissa on jotain puolirohkeaa: käytin spiraalin alkuvaiheisiin oranssinkeltaista lankaa ja jatkoin vasta muutaman kierroksen jälkeen vaalealla violetilla. Kuvassa ja oikeassa elämässä tikkaukset eivät näytä lainkaan räväköiltä eikä värinvaihdosta välttämättä edes huomaa. Mutta tein kuitenkin henkisesti rohkeahkon valinnan.


Ompelin tilkkupinnat jo jonkin aikaa sitten, mutta ne jäivät tikkaamatta. Nyt on sitten tikattu senkin edestä.


Ikkuna-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 16,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Pussukassa on pitkähkö kantolenksu, joten se on Street-mallistoa.

Ompelin Ikkuna-pussukan Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -ohjeella, joten se avautuu kunnolla auki ja on niin ollen myös Avoin-mallistoa.


Sisällä ei ole taskua - pelkkä Tilkunviilaaja-merkki vain.

Tilkkupinnan lähtökohtana olivat pienet kolmio-neliöt, joita minulle jäi vaikka kuinka paljon bonuspaloiksi ommellessani Niittykukkaset-tilkkupeittoa keväällä 2017.


Ikkuna-pussukan tilkkupinnasta tuli mielenkiintoinen, koska käytin siihen paljon pieniä tilkkuja. Jos pussukkapintaan valitsee vain isoja tai keskenään samankokoisia paloja, siitä ei tule kovin jännittävä. Tietysti voi olla, etteivät kaikki haluakaan jännittäviä tilkkupussukoita, vaan turvallisen oloisia!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

kahdessadas.

Vaikka sain tänään valmiiksi blogihistoriani 200. tilkkupussukan, annoin sille nimeksi – en Kahdessadas, vaan – Vesimeloniviboja.


Nimi olikin helppo keksiä, sillä sain Instagram-päivitykseeni kommentin, jossa kirjoittaja kertoi saavansa tilkkupinnastani vesimeloniviboja (watermelon vibes). Tein päivityksiä tikattavana olevista tilkkupinnoista.


Valitsin melko huolellisesti pinkkejä ja vaaleanvihreitä kankaita tulevaan työhöni ja olin lopulta melko pettynyt siihen, millaisen pinnan sain aikaiseksi. Olisin halunnut neliöpalasiin enemmän kontrastia. Onneksi tilkkupinnassa on kontrastia neliörivien välillä, vaikka neliöt itse ovat aika tasaväriset.

Suunnitelmallisuus ja tietynlaisen lopputuloksen tavoitteleminen ei taida olla minun juttuni, vaan minun pitää tyytyä improvisoimaan.


Tikkaamisen jälkeen pinta ei näyttänyt enää niin suurelta pettymykseltä. Ja kun olin ommellut tilkkupinnat pussukaksi, pettymys on vaihtunut tyytyväisyydeksi.


Lähinnä sen takia, että sain pussukan valmiiksi, ja että se on kahdessadas ompelemani!

Onhan tässä myös tosi kesäiset värit.


Ompelin pussukan eilen melkein valmiiksi. Minulta jäi tekemättä vain päällitikkaus vetoketjun viereen, vetoketjun päättävä lipare ja pieni lensku vetoketjun vetimeen. Vaikka pussukka oli kesken, en malttanut olla jakamatta Instagramissä tätä salaperäistä kuvaa, jossa keskeneräisyys näkyy hieman ja jossa tilkuista tehty sisätasku näkyy aika hyvin.


Sama sisätasku pilkistää valmiissa pussukassa. En ottanut tämän syvemmälle näyttävää kuvaa, sillä olin topannut pussukan pohjan kuvausta varten villasukkaparilla. Ne olisivat pilanneet söpön vaikutelman!


Otin vaihteeksi kuvan myös vetoketjun päättävästä kangaspalasta. Samaa kangasta esiintyy myös Vesimeloniviboja-pussukan tilkkupinnassa.


Aurinko piirtää spiraalimaiset tikkauskuviot hienosti näkyviin. Värit näyttävät paitsi kesäisiltä, myös hampaita vihlovan makeilta!


Vesimeloniviboja-vetoketjupussukka on hiukan isompi kuin yleensä ompelemani pussukat. Sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 21 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm. 

Vetoketju avautuu kunnolla, joten pussukka on Avoin-mallistoa. Siinä on lyhyet kanto-/ripustuslenksut, jotka näkyvät jotenkuten seuraavassa kuvassa:


Minulla on enää tämä kesä aikaa ottaa tilkkutavaroiden valmistujaiskuvia kulahtaneilla betonirappusillamme ja ravistuneilla puuaskelmilla, sillä loppukesästä kuisti ja sen ympäristö puretaan, ja meille rakennetaan uusi, paljon entistä ehompi kuisti. Raputkin siirtyvät toiseen paikkaan.


Vaikka ajan patinoimat pinnat näyttävät kuvissa kiinnostavilta, ne eivät todellisuudessa tunnu enää kivoilta. On todellakin uudistuksen aika!

Nyt voitte tietenkin heittää arvauksia/arvioita, montako tavaraa ehdin kesä-, heinä- ja elokuussa vielä näillä vanhoilla tasoilla kuvata!

tiistai 11. kesäkuuta 2019

kirjavuus.

Karkkivärisistä blokeista ompelemani ja Soilen jo tikkaamakin tilkkupeitto on tasoitettu ja vain nimi, nimilappu ja kanttaus puuttuvat. Projekti seisoo.

Käpylä-tilkkublokkeja en ole ommellut viikkoon. Scrap Crazy -mallineella toteuttamani tilkkupinta on edelleen ilman taustakappaletta, eivätkä kukkakuviotkaan ole edenneet. Puhumattakaan vanhemmista keskeneräisistä.

Mitäkö olen tehnyt sen sijaan? Olen käynyt töissä, työmatkalla ja sitten olen taas ommellut yhteen minipieniä jäännöspaloja. Ne inspiroivat minua! Sain ommelluksi sen verran isot palat, että pystyin valmistamaan yhden erittäin kirjavan vetoketjupussukan. Annoin tälle nimen Kirjavuus.


Tilkkupinnoissa on enimmäkseen paloja, jotka ovat jääneet yli Käpylä-blokeista. Olen tietenkin käyttänyt vain niitä aivan pienimpiä jäännöspaloja. Minulla on toki isompiakin tilkkuja, mutta säästelen niitä mielessäni johonkin tärkeämpään. Mitä se mahtaa olla?

Palataan hiukan ajassa taaksepäin. Tällaisista paloista lähdin liikkeelle:


Täydensin pieniä palojani parilla isommalla palalla – pohjaa varten leikkasin violettia kangasta, koska olin jo valinnut projektiini violetin vetoketjun. Tikkasin kumpaankin pintaan kaksi spiraalia.


Jos haluat kokeilla spiraalitikkausta, olen kirjoittanut siitä ohjeitakin. Näin tikkaan yhden spiraalin ja näin tikkaan useamman spiraalin.

Kirjavuus-pussukan toisella puolella on myös pari tilkkua, jotka nappasin mukaan anteliaan tilkkuystäväni Kikin tilkkulaatikosta. Hän oli tuonut Kässäfestarit-tapahtumaan tilkkuja sitä varten, että uudet harrastajat voisivat kokeilla tilkkutyön tekemistä. Onneksi tilkkuja riitti meille vanhoillekin harrastajille.


Kirjavuus-pussukan tilkkupinnat on tikattu ohuehkoon tikkausvanuun, jota on jäänyt yli jostain tilkkupeittoprojektista. Vanun alla on vielä pala vanhaa pussilakanaa.


Oli muuten vaikea keksiä nimi tälle uutuudelle. Koska tilkkupintoihin on käytetty kaikkia käsiin osuneita paloja, ajattelin ensin nimeksi ”Pappilan hätävara,” joka kootaan samaan tyyliin. Totesin nimityksen kuitenkin liian alentavaksi.

Seuraavaksi makustelin kesäaiheisia nimiä, mutta sanana kesä on kyllä niin nähty. Olen käyttänyt esimerkiksi nimet ”Kesäunia,” ”No, onkos tullut kesä,” ”Hellekesä,” ”Jäätelökesä,” ja jopa sellaisen nimen kuin ”Keltaisen kissan farkkukesä”. Kukkiakin rupesin sovittelemaan nimeen, mutta onneksi sentään tajusin miettiä pussukan väritystä. Se on kirjava, joten nimi oli siinä.

Leikkasin poikkeuksellisesti vuorikappaleet yhdestä kankaasta!


Vetoketju avautuu kunnolla, joten Kirjavuus-pussukkani on Avoin-mallistoa.


Violetit osuudet sattuivat sopivasti pussukan pohjan kohdalle.


Ompelin Kirjavuus-vetoketjupussukkaan pitkähkön kantolenksun, joten se on myös Street-mallistoa. Olen muuten viimein oppinut melko luotettavasti järkeilemään, kumpaan reunaan lenksu kannattaa kiinnittää. Mietin, että jos pussukkaa kantaa ranteessa, vetoketjun vetimen kannattaa olla lenksureunassa. Muuten pussukan joutuu avaamaan hankalasti, ranteesta katsottuna kauempaa.


Kirjavuus-pussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 22,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.



Viimeisessä kuvassa ei näy Tilkunviilaaja-kylttiä, koska asettelin pussukan juhannusruusupensaan oksille.


Toivottavasti tekin olette nauttineet kauniista kesäpäivistä!

torstai 16. toukokuuta 2019

Nasu.

Ompelin taas vetoketjupussukan tilkuista. Tämänkertainen pussukka sai nimen Nasu, vaikka käytin mukana hauskaa siilikuvaa. Nasu-nimi tulee pussukan yleisvärityksestä ja pienestä possukuvioisesta osuudesta.


Oikeastaan pussukan paraatipuolen pitäisi olla tämä (ja nimen perustua tähän puoleen):


Koko tilkkupinnan tekeminen alkoi nimittäin kirjotusta palasta, kuten kerroin edellisessä blogikirjoituksessani.

Tikkaukset taitavat erottua hyvin myös valmistujaiskuvissa, mutta näytän silti myös ompeluaikaisen kuvan tikatuista, vielä tasoittamattomista tilkkupinnoista:


Päätin, etten tikkaisi kirjotun kuvion yli. Koko palan jättäminen tikkaamatta tuntui löperöltä, joten valitsin kolmiokuvion. Aloitin kohdasta, jonka arvioin kolmiolle sopivaksi kärjeksi ja ompelin suoran viivan käyttäen viivoitinta apunani. Jatkoin toisen ja kolmannen sivun samalla tavalla, viivoittimen avulla. Muuten en olisi pystynyt tuottamaan noin suoria tikkausviivoja.

Olisin normaalioloissa piirtänyt ensimmäiset apuviivat häviävällä tussilla, mutta emmin sen käyttämistä kirjottuun tilkkuun. Ellei muste häviäisikään näkyvistä juuri tällaisella kankaalla..?

Nasu-pussukassa on vuori, jonka kokosin jälleen useammasta palasta. Kuvaa katsoessa melkein luulisi, että vuorissa on sisätasku, mutta ei ole.


Nasu-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat tällaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 


Ompelin pussukkaan pidemmän kantolenksun, joten se on Street-mallistoa. Koska se avautuu hyvin auki ja on ommeltu Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin ohjeiden mukaan, se on myös Avoin-mallistoa.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

löytöpaloista pussukaksi.

Ompelupöytäni oikea laita on räjähtänyt hallitsemattomaksi röykkiöksi kaikenlaista. Pari iltaa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin päällimmäisistä – eli parsin vihdoinkin neljät sukkahousut ja yhdet käsineet. Niiden alta paljastui kaksi kivaa, pienehköä pintaa, jotka olin koonnut Niittykukkaset-tilkkupeiton sivutuotteena syntyneistä pienistä kolmio-neliöistä.

Heti kun olin saanut parsimukset käsistäni, tartuin tilkkupintoihin. Viis siitä, vaikka siivoilu jäi kesken! (Oli vain kiva, että sain tekosyyn jälleen lykätä siivousurakkaa.)

Käytin samanlaisia bonuspaloja jo Kulmittain-tilkkulaukussa, joten tällä kertaa päätin ommella vetoketjupussukan. Valmis pussukka sai nimen Metsätähdet, ja se näyttää tällaiselta:


Päädyin taas asemoimaan tilkkupinnan kärjelleen, ja koska batiikkikuvioitu kehys miellyttää silmääni esimerkiksi Siam-tilkkupussukassa, valitsin tähänkin batikkikaitaleet. Kangasta vain oli niin niukasti, että jouduin valitsemaan neliön alareunaan eri värin.

Kolmio-neliöt eivät kovin lujaan ääneen puhuneet tikkauskuviotoiveistaan, joten päätin aivan itse, että tikkaan niihin kaaria. Lopputulos olikin aika hauska, vai mitä:


Reunuksiin ompelin laiskasti suoraa ja rupesin sitten miettimään, miten tikkaisin vaaleat kulmapalat. Muurahaisenpolkuako?

Muistin kuitenkin, että osaan tikata myös krysanteemimaista kukkakuviota – samanlaista, jolla tikkasin esimerkiksi Marmeladi-tilkkupussukan viime vuonna.

Havaitsin kohta muistaneeni väärin. En osannut tuottaa kaunista pintaa, vaan tikkauskuviosta tuli ontuva. Periaatteessa ookoo, mutta ei sittenkään ihan priima.


Päätinkin konsultoida itse itseäni. Katsoin blogistani, miten oikein tikkasinkaan krysanteemimaista kuviota. Syyssatoa-tilkkupussukkaan vuonna 2015 ompelemani versio vaikutti lupaavammalta, koska Marmeladi-pussukan pinnan jatkuvasti ommeltavaksi sopiva versio ei tuntunut sujuvan.


Tässä kuvioversiossa oli haittapuolena se, että ommelkuvio alkoi ja loppui vähän väliä, ja jouduin lopuksi päättelemään monta monituista langanpäätä. Tulos oli silti vaivan arvoinen.


Löysin pussukkaan batiikkikuvion värejä komppaavan, pinkin vetoketjun.


Eilen oli harmaa, räntää viskova ja kolea sää, ja onneksi Metsätähdet valmistuikin vasta tänään! Niinpä se pääsi poseeraamaan kauniiseen auringonpaisteeseen:


Metsätähdet-tilkkupussukasta tuli kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 22 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.


Käytin jälleen Noodleheadin maanmainiota Open Wide Zippered Pouch -ohjetta, ja Metsätähdet on siis Avoin-mallistoa.


Ohje edellyttää, että vetoketju on pussukkaa jonkin verran pidempi. Lopuksi ylimääräinen häntä lyhennetään, jos on tarvis, ja pää siistitään kangaspalalla.

Yleensä valitsen vetoketjun päättökappaleeseen kankaan, jota esiintyy tilkkupinnassa. Tällä kertaa se ei onnistunut: pieniä kolmio-neliökankaita ei ole enää yhtään jäljellä. Batiikkikangaskin meni jo kaikki tyynni, eivätkä vihreä tai harmaanvaalea tuntuneet sopivilta. Niinpä sovitin kankaan ainoastaan vetoketjun väriin.


Tilkkupintojen alla on ohut tikkausvanu, jonka alla on vielä ohueksi kulunutta vanhaa pussilakanaa. Tikkasin kerrokset osin tavallisella suoralla tikillä, osin vapaalla konetikkauksella. Käytin useita erivärisiä tikkauslankoja.


Pussukkakappaleet olivat periaatteessa aivan samanlaiset. Tasoitusvaiheessa en ollut erityisen tarkkana enkä leikannut paloja aivan identtisiksi. Värikkäät neliöt kohtaavat silti sivusaumassa riittävän tarkasti.


Vielä viimeinen valmistujaiskuva Metsätähdet-vetoketjupussukastani:


Minulla oli jo kuvat otettuna eikä silti harmainta aavistusta, minkä nimen pussukalleni antaisin. Ajattelin hakea innoitusta alkuperäisestä tilkkupeitosta eli niittykukkasista, mutta päädyin kuitenkin metsässä kasvaviin kukkiin. Tikkauskuviosta tuli mieleen yksi suosikkikukistani eli metsätähti.

Metsätähdet-tilkkupussukka on 197. Tilkunviilaajana ompelemani pussukka. Kahdennensadan kohdalla täytyy varmaan pitää ihan pirskeet!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails