Tilkunviilaaja

Koska vetoketjupussukoilleni on ollut kysyntää, olen keskittynyt niiden valmistamiseen. Valmiita pussukoita on jo useampia kuin olen ehtinyt esitellä täällä blogissani. Edetään kuitenkin aikajärjestyksessä, joten tässä näette Ennallaan-tilkkupussukan. Kävin ottamassa tämän ja Leikkisä-vetoketjupussukan valmistujaiskuvat toisella puolella pihaa kuin yleensä, sillä toisella puolella lepäsi kauris, jota en hellämielisyyksissäni halunnut häiritä. Ihmettelin kyllä itseäni. Kauriit tekevät jatkuvasti tuhojaan puutarhassa ja ovat syöneet esimerkiksi kaikki ruusuni varsia lukuunottamatta. Toisaalta en ole loistelias puutarhuri, joten ne eivät varsinaisesti pilaa kätteni töitä (koska niitä töitä on puutarhassa rajoitetusti). Ne myös putsailivat omenapuun alta pudokkaita yhden kerrallaan ja säästivät vaivojamme (puun hedelmät maistuvat mitättömiltä). Kauriita on vaikea todella vihata, koska ne ovat viehättävän näköisiä – ja tällä yhdellä on vielä kaksi pikkukaurista hoidettavana. Joka tapauks...

Tilkunviilaaja®-pussukoille on viime aikoina ollut yllättävästi kysyntää, joten perustin pienen tehtaan ja valmistin uusia pussukoita melkein urakalla. Ensimmäisenä heistä valmistui Leikkisä: Leikkisä-tilkkupussukan pinnat ovat värikkäät, ja tällä niin sanotulla paraatipuolella on lapsekkaille sopivan kissakuvion lisäksi hauskoja pöllöhahmoja. Nimi on siten osuva, vaikka pussukka ei leikkiä laskekaan. Seuraavissa kuvissa paljastan, millaisista kappaleista kiva pussukkani on lähtöisin. Ensiksi kuva tikkaamattomista tilkkupinnoista, jotka olen nopeasti asetellut tikkausvanuille. Tunnustan, että välillä on tosi vaikea saada epämääräisen kokoisista paloista kootuksi silmää miellyttävät tilkkupinnat, jotka olisivat melko saman kokoiset keskenään ja näyttäisivät jotenkin kuuluvan yhteen. Jo ensimmäinen muodonmuutos on dramaattinen. Tikkaus – näin yksinkertainenkin – tekee pinnoista paljon paremman näköiset, ja tasoitus parantaa heidän ulkonäköään entisestään. Tykkään tummemman puolen s...

Tänään esittelyssä melko nopeasti valmistamani vetoketjupussukka, jonka nimi on Pian. Valmistujaiskuvassa hän seisookin eri ympäristössä kuin pussukkani yleensä, eli juukalaisen omakotitalon kauniilla pihaportailla. Vein Pian-tilkkupussukan tuliaisiksi talon omistajille. En ole vähään aikaan (tai koskaan) nähnyt yhtä ihastunutta pussukan vastaanottajaa kuin tämän saaja oli! Käytin tilkkupintoihin kaksi jo aikaisemmin kuittiompeluna valmistamaani pintaa. Täydensin niitä äskettäin syntyneillä jäännöspaloilla, ja tällä kertaa valitsin värit erityisen huolellisesti. Halusin toisesta puolesta dramaattisen ja toisesta herkemmän. Mustan neliön ansiosta tästä herkemmästä puolestakin tuli dramaattisehko. Pussukoitteni vuoripaloissa on toisinaan melko erikoisia kangasvalintoja, mutta nyt pelasin varman päälle. Toinen vuoripuolisko on suorastaan yhdestä kankaasta leikattua. Taustakappaleesta jäi jäljelle melkoinen määrä tätä ihanaa Kaffe Fassett -kuosia, kun trimmasin Haloo-tilkkupeittoa. K...

Ei uskoisi, että vielä kehittäisin uudenlaisen virheen, jonka teen pussukanvalmistuksessa. Tässä on kyseessä historiani 347. tilkkupussukka nimeltään Rantaniitty, ja se sai kyseenalaisen kunnian toimia todisteena kyvystäni erehtyä uusin, yllättävin tavoin. (Pussukka itse ei millään muotoa ole virhe! Se on oikein käyttökelpoinen ja edustavakin vielä.) 20. Tuplabrändäysvirhe. Ompelen Tilkunviilaaja-merkin oikeaan kohtaan pussukan vuorikappaleeseen. Ja ompelen merkin oikeaan kohtaan myös pussukan toiseen vuorikappaleeseen. Virheen hyvä puoli on kuitenkin se, että brändini näkyy erinomaisesti, katsoopa pussukan uumeniin sitten kummalta puolelta tahansa. Jos kaikki 19 muuta virhettä kiinnostavat, voit katsoa kattavan luettelon tästä kirjoituksestani, jonka päivitin vastaamaan tämänhetkistä todellisuutta: ”kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä?”   Ennen kuin palaan Rantaniitty-tilkkupussukka -aiheeseen, näytän kuvan projektin alkuvaiheesta: Olen ommellut ylempiin osiin neljäsosah...

Ehkä luitte otsikon ja ajattelitte minun istuneen ahkerasti ompelukoneen ääressä lomallani? En suinkaan ole, sillä olen nyt ollut kaksi viikkoa lomalla ja koko sen ajan muualla kuin ompelukoneen ääressä. Vasta eilen pääsin vähäksi aikaa taas tilkkujeni pariin. Sen sijaan minulla on ollut paljon aikaa hoitaa rästihommia. Siis sellaisia, jotka saatoin ottaa mökkireissulle mukaan. Meidän kesäpaikkamme on vuokrahuvila, joten siellä ei koskaan tarvitse olla työleirillä. Minimoimme vaivannäön loman ajaksi! Niinpä ehdin tehdä valmistujaiskirjoitukset monesta, jo paljon aiemmin valmistuneesta teoksesta. Heistä toiseksi viimeinen on Täyteläinen-vetoketjupussukka: Täyteläinen-vetoketjupussukassakin on spiraalitikkaukset, se on Avoin-mallistoa ja se on kooltaan tällainen:  Leveys ylhäältä noin 23,5 cm Korkeus noin 16 cm Pohjan leveys noin 7,5 cm.  Sain siis vihdoin tehdyksi hiukan kookkaamman pussukan! Täyteläinen-tilkkupussukka sai nimensä jälleen yhden ”Word of the Day” -sanan muk...

Vaikka pionit olivat täydessä kukassa uuden pussukkani valmistujaispäivänä, annoin sille kuitenkin nimeksi Orastava. Arvelin Orastava-pussukan näyttävän hehkeämmältä syvän fuksianpunaisten pionien vieressä ja olin oikeassa! Tekovaiheestakin sattuu olemaan kuva, nimittäin vuorikappaleen laatimisesta. Mukana on myös (ehkä) uuden tilkkupeiton blokkeja. Ompelen 1,5 tuuman neliöistä 9-patchejä. Nuo vasta odottavat ompelemistaan. Mainitsen vuorikappaleesta, että leikkasin siihen mukaan paloja, jotka jäivät tähteeksi tehdessäni ”Makuasioista”-seinätekstiiliä. Mieluummin unohtaisin koko teoksen, mutta rehellisyyden nimessä jaan välillä tietoja myös vähemmän onnistuneista töistäni. Orastava-tilkkupussukka kyllä onnistui oikein kivasti! Siinä on juuri oikeanlainen, heleän kevään tunnelma, vai mitä?! Avataan pussukkaa vähän, niin näette, että siellä toden totta on vuorikappale, jota aiemmassa kuvassa värkkäilin. Orastava-tilkkupussukka avautuu kätevästi oikein isosti auki, joten se o...

Jihuu, tässäpä taas uusi vetoketjupussukka, joka sai nimen Giro. Kylläpä sen paraatipuoli näyttää kesäiseltä, varsinkin auringonpaisteisessa kuvassa, jossa on heinää taustalla. Lähdin rakentamaan tätä puolta koeblokin ympärille. Kokeilin puolikkaan kuusikulmion ompelemista kehitellessäni Sixten-tilkkupeittoa ja sen kaavaa. Kuvastakin näkee, kuinka kaukana järkevän kokoisesta koeblokkini oli! Koeblokki kannattaakin ommella, kuten olen neuvonut viimevuotisen joulukalenterini ohjeessa ”kokeile ensin”. Olisin ollut tuskatuttavissa ongelmissa, jos olisin leikannut paljon liian pieniä paloja tulevia kuusikulmioita varten. En tietenkään olisi voinut ruveta ompelemaan tilkkupeittoa näin miniatyyrimäisistä blokeista! Paitsi ehkä nukelle. Takaisin Giro-pussukan alkuvaiheisiin. Tässä ensin tasoittamattomat pussukkapinnat: Seuraavaksi kaaritikkausten alkuvaihetta jonain kohtuullisen myöhäisenä iltahetkenä kuvattuna – tai sitten jonain erittäin pilvisenä ja pimeänä päivänä, joita touko-kesäk...