Näytetään tekstit, joissa on tunniste Avoin-mallisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Avoin-mallisto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. lokakuuta 2019

seinäkukkanen.

Viimeisin tilkkupussukkani sai nimen Seinäkukkanen.


Seinäkukkanen-pussukassa on paljon violettia väriä, varsinkin toisella puolella, ja kun hain violet-sanalla ideoita, löysin englanninkielisen termin ”shrinking violet,” josta mieleeni putkahti seinäkukkanen-sana.


Maastossa kuvattuna Seinäkukkanen-vetoketjupussukkani ei ainakaan näytä sulautuvan taustaansa, mutta eksoottinen kukka se melkein voisi olla.


Seinäkukkanen-tilkkupussukka avautuu jälleen kunnolla auki – se on siis Avoin-mallistoa. Sen strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 22,5 cm 
  • Korkeus noin 16,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.


Ompelin pussukkaan tavanomaisemmat kantolenksut – kumpaankin reunaan yhden juuri sen verran pitkän, että niistä pussukan voi ripustaa melkein minkälaiseen koukkuun tahansa. Siksi se EI ole Street-mallistoa.

Kokosin tilkkupinnan erittäin söpöistä tilkuista! Maltoin rakennella suorastaan hirsimökki-tyyppisiä osia ennen kuin sovittelin paloja yhteen, mutta lopputuloksena syntyneessä tilkkupinnassa niitä ei juuri erota.


Pohjassa näkyy pari aivan upouutta tilkkua, jotka jäivät yli Ruutuässä-peiton ompelusta.


Syksyinen metsälämpäre on kyllä kiva tausta näille kirkasvärisille pussukoilleni!

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

ylellinen asuinalue.

Uusin tilkkupussukkani sai nimensä ylellisen asuinalueen eli kalifornialaisen Orange Countyn mukaan. Kas tässä se on: vetoketjupussukka nimeltä O.C.


Ensimmäistä kuvaa katsoessa mielleyhtymä voi jäädä arvoitukseksi, mutta O.C.-pussukan toisella puolella on kuvioita, joita voi pitää appelsiiniviipaleina. Appelsiini = Orange à Orange County.


Semminkin kun O.C-niminen televisiosarja muodostui meidän koko perheemme suosikiksi aikoinaan.

Tässä muuten kuva pussukan valmistusprosessista. Kun vuori ja päällinen on ommeltu pussiin ja pohja valmis, seuraa vaihe, joka on aina yhtä mielenkiintoinen. Ensin käy väistämättä mielessä ajatus ”jätinhän varmasti vetoketjua auki” ja sen jälkeen huojennus, joka ei kestä kauan. Huojennus muuttuu tuskastuneisuudeksi, kun joutuu kiskomaan paksuhkoja pintoja melko pienen kääntöaukon läpi.


Silti tykkään joka kerta siitä kun ensimmäistä kertaa näen pussukkani kolmiulotteisena ja melko valmiin näköisenä!

Sain tikkauskuvioon idean Instagramin @alborve ’lta. Tilkkupintaan muodostuu kaaria ja kaksi verkkomaisesti kuvioitua aluetta. Kuvio erottuu esimerkiksi pohjan tummalla alueella hyvin:


Huomasin pohjaa kuvatessani, että lehdellä kimaltelivat hienot vesipisaratimantit:


Tämänkertainen vetoketjun siistivä lipare onnistui aika hyvin. Välillä tikit näyttävät rumilta, koska joudun ompelemaan läheltä reunaa ja myös hammastuksen yli.


Vuoriin käytin kangasta, jota löysin Eurokankaan palalaarista ja jota käytin Herkkupalat-tilkkupeiton taustakappaleeseen. Ostin muistaakseni kaiken mitä sitä löytyi, ja sitä on riittänyt myös nyt Ruutuässä-peiton taakse. Jäännöspalat ovat niin isoja, että voin niistä ommella vuorin vielä useaan pussukkaan, jos haluan.


Voitte verrata valmistujaiskuvaa tähän vaihekuvaan. Olen kääntänyt pussukan oikein päin, sulkenut kääntöaukon ja työntänyt vuorin oikealle kohdalleen. En kuitenkaan vielä ole tikannut yläreunaa, joka näyttääkin viimeistelemättömältä.


O.C.-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 19,5 cm
  • Korkeus noin 16,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8,5 cm. 

Ompelin O.C.-pussukan taas Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaisesti. Lisäsin toiseen reunaan pitkähkön kantolenksun, joten pussukkani on Avoin- ja Street-mallistoa.


Kuistiremontista on ollut se toisaalta hyvä seuraus, että olen joutunut järjestämään kuvaussessiot muualla kuin kotipihassa. Valmistujaiskuvissa on nyt ollut entistä monipuolisemmat maisemat taustalla. Tämäkään kuvauspaikka ei kuitenkaan ole kuin yhden talon päässä meiltä.

perjantai 20. syyskuuta 2019

palkkapäivä.

Tänään olisi ollut palkkapäiväni ja olisin saanut palkan tililleni kuten yli kolmekymmentä vuotta olen joka kuukausi saanut, mutta olen palkattomalla opintovapaalla, joten tilille ei tullut mitään. Tämän historiallisen päivän kunniaksi annoin uusimmalle pussukalleni nimeksi Palkkapäivä.


Nimi on siinäkin mielessä sopiva, että pussukka on aika pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 17,5 cm 
  • Korkeus noin 15 cm 
  • Pohjan leveys 5 cm. 

Toteutin pussukan Noodleheadin erinomaisen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin opein, joten se on Avoin-malliston edustaja. Kuvasta näkee – ei ainoastaan sen, että olen onnistunut ompelemaan vuorin oikein päin, toisin kuin edellisessä pussukassa tein, vaan myös, että pussukka tosiaan avautuu anteliaasti avoimeksi asti.


Toisen puolen yläreunaan raaskin käyttää suikaleen tosi-tosi kaunista kangasta.


Kirjoitin jo aiemmin, että orpo tilkkupinta tupsahti käsiin pyytämättä ja yllättäen, ja näytin myös kuvaa sille valmistamastani parista. Näytän silti vielä tämän kuvan, koska tikkaukseni erottuvat siinä niin hienosti:


Minulla sattuu olemaan toinenkin kuva ompeluprosessin ajalta. Nyt kun minulla on lukuisia ihmeklipsejä (Wonder Clips), voin käyttää niitä avuksi, kun valmistelen vetoketjun vierustan päällitikkausta varten.


Työnnän saumanvaroja ja päälli- sekä vuorikangasta tiukasti poispäin vetoketjusta ja kiinnitän klipsillä. Ennen vanhaan käytin nuppineuloja. Sekin toimi ihan hyvin, mutta klipsin kiinnittämisessä ei tarvitse käyttää läheskään niin paljon voimaa kuin työntäessä nuppineuloja paksuun saumakohtaan.

Eikö olekin suloiset ja kivat värit tässä Palkkapäivä-tilkkupussukassa?!


Onhan palkkapäivä toki kiva, eikö olekin? Meillä on ollut tapana silloin tällöin ostaa palkkapäivän kunniaksi tilipullat. Mies lähti juuri kauppaan, mutta ostoslista oli niin pitkä, ettei hän varmaan mitään tilipullia muista!

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

valmis ja pirteä.

Uusin vetoketjupussukkani on varmasti pirteä, sillä annoin sille nimen ”Pirteä”.


Ompelin tilkkupinnat pienistä paloista, joita jäi jäljelle 2 x 4 -tilkkublokkieni ompelemisesta. Mitoitin blokkiaihiot sen verran tarkasti, ettei ylijäämää ollut kuin kapeat soirot, mutta niistäkin pystyi siis kokoamaan hauskaa tilkkupintaa.


Pikkupalasoirojen lisäksi käytin enimmäkseen kaitalepaloja, joista ei enää saanut 2 x 4 -blokkia. Voin siis hyvin luonnehtia Pirteä-pussukkaa 2 x 4 -tilkkupinnan bonustuotteeksi.

Pirteä-pussukkaa ommellessani erehdyin kerran - mutta pahan kerran. Erehdys innoitti minua kirjoittamaan luettelon ompelukömmähdyksistäni, ja sepä onkin kiinnostanut lukijoita! On tietenkin aina lohdullista lukea toisten tekemistä virheistä. Yllätyin kyllä, miten monella eri tavalla olen voinut mokailla – ja silti tiedän, että listaltani puuttuu varmasti jokunen virhe, joita en vain muista.

Koska Tilkunviilaaja-merkki oli kömmähdykseni takia jäänyt vuorin ja päällikappaleen väliin näkymättömiin, ja koska sen kuuluu olla pussukan sisällä näkyvissä, minun ei auttanut muu kuin ratkoa merkin kiinnitysompeleet, purkaa vuoripalaa pohjasta ja poimia merkki talteen. Sen jälkeen ompelin sen käsin kiinni samalle kohdalle, mistä sen olin irrottanut.


Vuorikappale sai jäädä nurja puoli ulospäin. Tai siis näkyviin.

Maltoin ommella pussukan vetoketjuun kivan päättöpalan. Nurmikko näyttääkin olevan siivottoman pitkää, mutta ei voi mitään! Kuistiremonttimme välineistö on vallannut melkein koko puutarhan, eikä siellä oikein mahdu käyttelemään ruohonleikkuria.


Pirteä-pussukasta tuli kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 26,5 cm 
  • Korkeus noin 17 cm 
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Pirteä-vetoketjupussukassa on pitkähkö kantolenksu, joten se on Street-mallistoa.

Vetoketju on taas kiinnitetty Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin opein, joten Pirteä on myös Avoin-mallistoa.


Vielä yksi kuva! Nyt en voi kuvata pussukoita tutuilla rappusilla, sillä ne on purettu. Tyydyin tähtäilemään pussukkaa maan tasalta.


Tarkkasilmäisimmät huomaavat ehkä, että toisen puolen sininen kaitale on puolestaan jäännöstä tähtiblokeistani.

torstai 25. heinäkuuta 2019

uusin tilkkupussukka.

Löysin taas pari melkein valmiin kokoiseksi ompelemaani tilkkupintaa jäännöspalojeni joukosta. Inspiroiduin sen verran, että tikkasin ne kiinni vanuun ja palaan hipunutta pussilakanaa. Löysin väreihin sopivan vetoketjunkin, joten kun minulla oli tovi aikaa, ompelin pussukan valmiiksi. Annoin uusimmalle teokselleni nimeksi Keltti.


Nimi juontuu tutkimuksesta, jota tein Wikipediassa. Nimi-ideoiden keksimistä jouduttaakseni tein haun termillä ”green and blue together” ja opin, ettei kaikissa kielissä ole eri sanaa siniselle ja vihreälle. Walesin kielessä on sinistä tarkoittava sana, mutta samaa sanaa on silti voitu käyttää kuvattaessa meren, ruohon tai hopean väriä. Walesin kieli on kelttiläinen kieli; pussukassa on sininen ja vihreä puoli (tai no, toisella puolella ON vihreää); Keltti sopii siis pussukan nimeksi.


Pitäydyin Saimi-pussukan tikkaustyylissä eli kulmikkaissa spiraaleissa. Vinoon kulkevat tikkaukset pukevat erityisesti tätä vihreää (vihreämpää) puolta:


Löysin pari isohkoa, vihreää jäännöspalaa, jotka sopivat pussukan vuoriksi.


Vuorissa ei ole sisätaskua, mutta Tilkunviilaaja-merkki on paikallaan.


Pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Ompelin pussukkaan vetoketjun käyttäen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalista oppimaani menetelmää, joten Keltti-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa. Muuta mallistoa se ei edustakaan, sillä siinä on pohja (se ei ole litteä Hejsan-pussukka) ja lyhyet kiinnipitolenksut (se ei siis ole ranteessa kannettavaksi sopivaa Street-mallistoa).


Keltti-tilkkupussukan pohjassa näkyy omenakuvioinen kangas, josta Tytär ompeli koulukäsitöissä sortsit. Ne olivat hänestä kamalat, ja hän lahjoitti ne minulle tilkkutyömateriaaliksi. Olen käyttänyt kangasta ilomielin!

Kuvassa saattaa erottua myös vetoketjun päättelevä kangaspala, josta tein vahingossa aika omituisen pitkän. Totesin heti sen ommeltuani, että ohhoh, mutta en lähtenyt sitä lyhentämään, saati sitten että olisin tehnyt uuden. Olkoon!

lauantai 20. heinäkuuta 2019

vastoinkäymisistä huolimatta valmis pussukka.

Ompelin tämän Saimi-nimisen pussukan vähän kuin tilaustyönä. Kummityttöni mieltyi Facebook-päivätyksessäni näkemäänsä Sydänkäpy-pussukkaan ja olisi toivonut sen tyttärelleen, mutta Sydänkävyllä on jo uusi omistaja. Niinpä lupasin pyöräyttää hänelle ihan oman vetoketjupussukan tilkuista.

Sain muutamia värivinkkejä ja niitä soveltaen ompelin tällaisen tilkkupussukan:


Aloitus oli rivakka. Tuntui kuin tilkkupinnat olisivat ommelleet itse itsensä kokoon. Kummallekin puolelle löytyi myös kuin itsestään tilkku, jossa oli lapselle sopivaa kuvitusta – kilpikonnarivistö ja pieni kärpässieni. Siitä voi vaikka opiskella, millaisen näköistä sientä EI kannata mennä maistelemaan.

Koska olin juuri katsellut Sydänkäpy-pussukan tikkauksia, ompelin tähän samanlaiset:


Sain vuorikappaleet valmiiksi ja rupesin kokoamaan pussukkaa. Sen minä osaan, koska olen ommellut suunnilleen tällaisia jo yli kaksisataa!

Paitsi että ompelin vetoketjun juuri niin väärin kuin sen voi ommella. Toiselle puolelle oikein päin, mutta toiselle puolelle tasan väärin päin. Pakkohan se oli purkaa! Ratkoja on paras kaverini ja huonoin kaverini olen minä itse, sillä ompelen väärin menevät saumat aina erittäin huolellisesti ja hyvin, jotta niitä on kaikkein hankalin purkaa.


Minua kohtasi toinenkin vastoinkäyminen. Ompelukoneeni elektroniikka ei ole kunnossa – kangaslaatua valitessani se esimerkiksi vaihtaa myös ompeleen. Lisäksi sain siltä viestin: "lähetä tämä järjestelmäviesti Husqvarna-koneiden tukeen".

Viestin kerrottuaan kone ei tahtonut totella poljinta. Panin siitä virrat päältä ja lähdin jäähdyttelemään. Totesin, että kaikki konekorjaamot ovat lomalla suunnilleen kuun loppuun saakka. Onneksi minulla on sentään entinen koneeni hollilla.

Rauhoituttuani palasin koneen äärelle. Sen sijaan että olisin pakannut sen odottamaan korjattavaksi lähtöä, päätin kokeilla, toimisiko se sittenkin. Edes jollain tavalla.

Sain kuin sainkin pussukan ommelluksi kokonaan tällä koneella. Huomaan, ettei se ole oma itsensä, vaan hieman höperö. Aavistan, että siinä on ohjelmistovika, ja nyt mietityttää, kuinka paljon sellaisen korjaaminen mahtaa maksaa.

Mutta takaisin iloisiin näkymiin!


Saimi-tilkkupussukka on seuraavanlainen kooltaan:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Ompelin sivusaumoihin lyhyet kiinnipitolenksut, ja koska kiinnitin vetoketjun Noodleheadin tutoriaalin ohjeiden mukaisesti, tässä on jälleen Avoin-malliston pussukka.


Spiraalimaisesti, mutta suorakulmaisesti ommellut tikkaukset ovat oikein kivat.


Tältä puolelta katsottuna ja varsinkin raollaan Saimi-pussukan värit oikein hehkuvat!


Tikkaukset osuvat pohjassa kivasti kohdakkain.

Saimi on 14. tänä vuonna valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

valmis tilkkupussukka.

Saanko esitellä: tilkkupussukka nimeltä Ikkuna.


Ensin minulle ei tullut yhtään mitään muuta nimiajatusta mieleen kuin jotain siniseen liittyvää, mutta sitten katse osui noihin kukkamaisiin tikkauksiin, ja tulin ajatelleeksi katedraalin ikkunaa. Sen jälkeen tuntui ilmeiseltä, että pussukassa on ikkuna, ainakin tällä puolella.

Toisen puolen ikkunassa on kyllä niin eriväriset puitteet, ettei sitä heti ikkunaksi tajua.


Tämän puolen tikkauksissa on jotain puolirohkeaa: käytin spiraalin alkuvaiheisiin oranssinkeltaista lankaa ja jatkoin vasta muutaman kierroksen jälkeen vaalealla violetilla. Kuvassa ja oikeassa elämässä tikkaukset eivät näytä lainkaan räväköiltä eikä värinvaihdosta välttämättä edes huomaa. Mutta tein kuitenkin henkisesti rohkeahkon valinnan.


Ompelin tilkkupinnat jo jonkin aikaa sitten, mutta ne jäivät tikkaamatta. Nyt on sitten tikattu senkin edestä.


Ikkuna-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 16,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Pussukassa on pitkähkö kantolenksu, joten se on Street-mallistoa.

Ompelin Ikkuna-pussukan Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -ohjeella, joten se avautuu kunnolla auki ja on niin ollen myös Avoin-mallistoa.


Sisällä ei ole taskua - pelkkä Tilkunviilaaja-merkki vain.

Tilkkupinnan lähtökohtana olivat pienet kolmio-neliöt, joita minulle jäi vaikka kuinka paljon bonuspaloiksi ommellessani Niittykukkaset-tilkkupeittoa keväällä 2017.


Ikkuna-pussukan tilkkupinnasta tuli mielenkiintoinen, koska käytin siihen paljon pieniä tilkkuja. Jos pussukkapintaan valitsee vain isoja tai keskenään samankokoisia paloja, siitä ei tule kovin jännittävä. Tietysti voi olla, etteivät kaikki haluakaan jännittäviä tilkkupussukoita, vaan turvallisen oloisia!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

kahdessadas.

Vaikka sain tänään valmiiksi blogihistoriani 200. tilkkupussukan, annoin sille nimeksi – en Kahdessadas, vaan – Vesimeloniviboja.


Nimi olikin helppo keksiä, sillä sain Instagram-päivitykseeni kommentin, jossa kirjoittaja kertoi saavansa tilkkupinnastani vesimeloniviboja (watermelon vibes). Tein päivityksiä tikattavana olevista tilkkupinnoista.


Valitsin melko huolellisesti pinkkejä ja vaaleanvihreitä kankaita tulevaan työhöni ja olin lopulta melko pettynyt siihen, millaisen pinnan sain aikaiseksi. Olisin halunnut neliöpalasiin enemmän kontrastia. Onneksi tilkkupinnassa on kontrastia neliörivien välillä, vaikka neliöt itse ovat aika tasaväriset.

Suunnitelmallisuus ja tietynlaisen lopputuloksen tavoitteleminen ei taida olla minun juttuni, vaan minun pitää tyytyä improvisoimaan.


Tikkaamisen jälkeen pinta ei näyttänyt enää niin suurelta pettymykseltä. Ja kun olin ommellut tilkkupinnat pussukaksi, pettymys on vaihtunut tyytyväisyydeksi.


Lähinnä sen takia, että sain pussukan valmiiksi, ja että se on kahdessadas ompelemani!

Onhan tässä myös tosi kesäiset värit.


Ompelin pussukan eilen melkein valmiiksi. Minulta jäi tekemättä vain päällitikkaus vetoketjun viereen, vetoketjun päättävä lipare ja pieni lensku vetoketjun vetimeen. Vaikka pussukka oli kesken, en malttanut olla jakamatta Instagramissä tätä salaperäistä kuvaa, jossa keskeneräisyys näkyy hieman ja jossa tilkuista tehty sisätasku näkyy aika hyvin.


Sama sisätasku pilkistää valmiissa pussukassa. En ottanut tämän syvemmälle näyttävää kuvaa, sillä olin topannut pussukan pohjan kuvausta varten villasukkaparilla. Ne olisivat pilanneet söpön vaikutelman!


Otin vaihteeksi kuvan myös vetoketjun päättävästä kangaspalasta. Samaa kangasta esiintyy myös Vesimeloniviboja-pussukan tilkkupinnassa.


Aurinko piirtää spiraalimaiset tikkauskuviot hienosti näkyviin. Värit näyttävät paitsi kesäisiltä, myös hampaita vihlovan makeilta!


Vesimeloniviboja-vetoketjupussukka on hiukan isompi kuin yleensä ompelemani pussukat. Sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 21 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm. 

Vetoketju avautuu kunnolla, joten pussukka on Avoin-mallistoa. Siinä on lyhyet kanto-/ripustuslenksut, jotka näkyvät jotenkuten seuraavassa kuvassa:


Minulla on enää tämä kesä aikaa ottaa tilkkutavaroiden valmistujaiskuvia kulahtaneilla betonirappusillamme ja ravistuneilla puuaskelmilla, sillä loppukesästä kuisti ja sen ympäristö puretaan, ja meille rakennetaan uusi, paljon entistä ehompi kuisti. Raputkin siirtyvät toiseen paikkaan.


Vaikka ajan patinoimat pinnat näyttävät kuvissa kiinnostavilta, ne eivät todellisuudessa tunnu enää kivoilta. On todellakin uudistuksen aika!

Nyt voitte tietenkin heittää arvauksia/arvioita, montako tavaraa ehdin kesä-, heinä- ja elokuussa vielä näillä vanhoilla tasoilla kuvata!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails