Tilkunviilaaja

Tänään te luulette, että olen oikea Veikko Lavi -fani – ja olette luulossanne oikeassa! Kirjoituksessani on mukana myös tilkkutyöohjeeseen vievä linkki. Esittelen ensin pussukan, jonka nimeksi olisin näin jälkiviisaana voinut antaa Silakka-apajalla. Olisihan se ollut mielikuvituksellisempi kuin teoksen oikea nimi ”Kylkiruoto”. Ehkä myönteisempikin! Ompelin Kylkiruoto-pussukan tilkkupinnoista, jotka valmistin Tilkkuyhdistykselle tekemääni "ompele kalanruotokuvioita" -ohjetta varten. Ohjeen mukaan voit ommella kivan, siksakkaavan tilkkupinnan tai -blokin. Kylkiruoto-pussukan valmistujaiskirjoitus päättyy täysin epäajankohtaisesti hyvän kevään toivotuksiin. Tosin huomenna on laskujeni mukaan vuoden lyhin päivä, jonka jälkeen alamme käydä kohti kevättä. Ehkä toivotus ei sovikaan ajankohtaan maailman huonoimmin.  Biisi sen sijaan sopii tähän yhteyteen kuin nenä päähän. Kuuntele se tästä ja koeta laulaa mukana:   Minun kieleni ei taivu yhtä kerkeästi kuin Veikon! Huomenna ollaan...

Terveiset Vaasasta! Suomen aurinkoisin kaupunki oli lauantain ajan maineensa veroinen ja sunnuntaina sateinen. Kumpikaan säätila ei haitannut, sillä tunnelma TilkkuWaasa-tapahtumassa oli lämmin ja iloinen. Minulla oli suuri ilo vihdoin pitää luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” yleisölle, joka oli kanssani samassa tilassa. Olin päivittänyt sanomaani verrattuna Facebook Live -esitykseen, jotta se sopi uudempiin tilkkutöihini. Valitsin työt sillä perusteella, että saatoin näyttää ne yleisölle oikeasti enkä vain kuvina. En saanut itsestäni kuvaa luennoimassa, mutta lopetettuani otin kuvan yleisöstä. Olen huomannut, että esiintyvät muusikotkin ottavat kuvaa ja videota yleisöstään ja usein myös selfien, jonka taustalla yleisö näkyy. En mennyt aivan niin pitkälle. Ilahduttavan moni kuulija kertoi minulle myöhemmin saaneensa ideoita ja inspiraatiota luennoltani. Värit ovatkin tilkkuilijalle ihana mahdollisuus! Otin tapahtumassa sentään yhden selfien, kun löysin yllätyksekseni oman Lank...

Pussukkavarastoni on taas täydentynyt! Ompelin kuittipaperitekniikalla kokoamistani tilkkupötköistä punaisen ja vihreän tilkkupinnan ja tikkasin sekä tasoitin ne valmiiksi äskeisissä ompelulaneissa. Nyt sain pussukan kokonaan valmiiksi vetoketjuineen kaikkineen, ja tässä se on: Koska aloitin punaisen puolen tikkaukset possun kohdalta, tuntui oikeudenmukaiselta nimetä koko pussukka sen kuva-aiheen perusteella. Keksinkin lopulta nimen Säästöpossu. Nimi on yllättävän osuva! Possu ja säästö samassa sanassa – tilkkupinnan kuvio ja säästäväisyyden periaate, joka ajaa minut kehittämään yhä uusia ja uusia hyödyllisiä tavaroita pienistä, muista projekteista yli jääneistä tilkuista. Voisi myös ajatella, että johonkin käyttämistäni kuittipapereista on jäänyt merkintä vaikka 20 prosentin säästöstä.  Löysin kuittipaperitekniikan Tilkkuyhdistyksen ohjeesta ”Kehystetty kuittiblokki”. Tutustuin ohjeeseen nopeasti ja unohdin, että siinä neuvottiin vielä ompelemaan kaitaleet kumpaankin reunaan. S...

Lyhyestä virsi kaunis, joten seuraava pussukka sai nimekseen Koivu. Parhaalla tahdolla pystyy kuvittelemaan, että sen paraatipuolella on koivunlehti. Jos haluat ommella samanlaisen lehden, voit katsoa ohjeen ja ladata kaavan Tilkkuyhdistyksen sivulta Lehtiblokki paperiompeluna.   Jos kävit katsomassa linkin takana olevaa ohjetta, huomasit minun käyttäneen Koivu-pussukkaan blokkia, jonka ompelin ohjetta varten. Se oli siis valmis resurssipaloista ommeltu tilkkupinta, ja taas sain sellaisen käytettyä. Ompelin lehtiblokin viereen kuittipaperin avulla kokoamani tilkkupinnat, ja pussukan toinen puoli on kokonaan kuittipaperipötköjä. Löysin suurimman osan punaisemmista kankaista Soilelta saamastani resurssipalasäkistä, ja tilkkupinnasta tuli ihanan hempeä! Koivu-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 23 cm  Korkeus noin 17,5 cm  Pohjan leveys noin 6 cm.  Koivu-pussukka on taas kerran Avoin-mallistoa.  Hyödynsin valmiita tilkku...

Helmikuussa Tilkkuyhdistys julkisti haasteväriksi turkoosin. Ompelin nopeasti turkoosit tilkkupinnat, mutta ne jäivät kesken, kun uppouduin ensin karhuntassublokkien tehtailemiseen ja sitten tilkkupeittojen viimeistelemiseen. En ehtinyt edes jakaa tilkkupintojen kuvia blogissani. Eilen tilkkupinnoista rakentui kuitenkin vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Paratiisilintu. Tilkkupussukan toisella puolella on kiva lintukuvio, ja mukana on sopivasti kukkia sun muita, joten se voi hyvin laulella paratiisissa. Toiselle puolelle sattui katseenvangitsijaksi teekuppi. Tula Pinkin Curiouser and Curiouser -sarjasta. Harkitsin siksi myös nimeä Teekutsut, mutta lintukuvion innoitus voitti. Kokeilin ottaa Paratiisilintu-pussukasta dramaattisen kuvan vastavaloon. No, ainakin kuvassa on selkeästi talvi. Naapurin aita pääsi taustaksi toiseen kuvauspaikkakokeiluun. Tämän puolen tilkkupinnasta näkee, miten vaikea minun on pitäytyä yhden värisissä paloissa. Kun teekupissa oli oranssia, niin yhtäkk...

Ystävät ovat elämän suola, ja tilkkuystävät ovat aivan erityisiä. Suosittelen heidänlaisiaan kaikille tilkkuharrastajille. Ymmärsin tilkkuystävien hienouden saman tien kun kävin kokeeksi kiltaillassa. Olin edennyt tilkkuharrastuksessani vähän, ja eräällä kurssilla sain tietää Tilkkuyhdistyksestä ja paikallisesta tilkkuilijaryhmästä eli killasta. Kokoukset olivat sopivasti omilla huudeilla, joten päätin käydä katsastamassa kiltatoimintaa. Siihen mennessä en ollut ollut aktiivinen yhdessäkään yhdistyksessä, joten pyysin killanvetäjältä luvan käydä yhden kerran katsomassa ennen kuin liittyisin Tilkkuyhdistykseen. En tuntenut ryhmästä yhtäkään ihmistä, mutta tunsin heti päätyneeni ystävien pariin. Olin ensimmäisen kerran jossain, missä jokaista kiinnosti tilkkutyö. Tilkkuilusta ja tilkkutöistä sai puhua ihan niin paljon kuin halusi, eikä kukaan ikävystynyt – päinvastoin! Kiltatoiminta ja Tilkkulehteen kirjoittaminen johti minua vääjäämättä kohti Tilkkuyhdistyksen toimintaa. Hallituksen j...

Ajatukseni ovat tuolloin tällöin palanneet vuosien taa, jolloin ompelin jäännöstilkuistani palkkipötköjä. Roosan nimi -tilkkupussukka vuodelta 2014 on söpö esimerkki palkkipötköistä! Muistan myös, että pötköjen kokoaminen oli haastavaa. En raaskinut aina leikata sopivan kapeita palkkeja tilkuistani enkä välttämättä saanut palkkeja pysymään suorina, vaan pötkö alkoi kasvaa vinoon. Sitten jouduin kaventamaan pötköistä sydäntä särkevän määrän kangasta. Pohdin pari kertaa, että leikkaisin paperista sopivia pötköjä, joihin ompelisin palkit paperiompeluna. Pötköt olisivat silloin varmasti suorat, mutta toisaalta joutuisin repimään paperit kankaiden alta. Työlästä! Mutta hei! Nyttemmin olen oppinut kätevän taittelutekniikan paperiompeluun! Kehitinkin uuden systeemin tällaisten palkkipötköjen ompelemiseksi pienehköistä jäännöspaloista: Jos nyt ihmettelette värivalintojani, niin tartuin ruskeaan laatikolliseen tilkkuja siksi, etten ollut vielä käyttänyt niitä mihinkään. Halusin kuit...