Tilkunviilaaja

Olipa vaikea keksiä nimi uusimmalle tilkkuluomukselle eli kehittämälläni, paperitaitteluompelua hyödyntämällä menetelmällä ompelemistani paloista kokoamalleni Selkenevää-tilkkupussukalle.


Sattuman kauppa ratkaisi pussukan värityksen. Olin käynyt läpi kaikki muut värit järjestelemistäni tilkkulaatikoista: jäljelle oli jäänyt ruskea. Koska musta- ja harmaasävyisistä tilkuista ei syntynyt minua sykähdyttäviä economy-blokkeja, päätin suosiolla jättää ruskeat väliin. Siksi lähdin rakentamaan ruskeista tilkuistani näitä uudenlaisia pötköjä. Ja koska ruskea tuntui yksinään ikävystyttävältä, lisäsin mukaan turkoosia ja sinistä.

Valmista pussukkaa katsellessani ei tullut yhtään nimi-ideaa mieleen.


No, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jostain syystä Karibia putkahti mieleen, mutta se ei tuntunut sopivalta. Mikä neuvoksi?!

Ihmettelen, miten ihmiset löysivät mitään järkevää tietoa ennen kuin oli Internet hakuineen! Minäkin suuntasin seuraavaksi hakukoneelle ja etsin sanoilla ”turkoosi ja …

Mitä sitten koetkin, että sinun pitää jaksaa, niin ehkä tämä pussukka auttaa. Sen nimi on nimittäin Jaksuhali!


Jouduin vähän miettimään pussukan nimeä, koska ensimmäiset mieleen putkahtaneet ideat liittyivät tilkkupintojen kissakuvioihin. Kissa sitä ja kissa tätä -nimisiä pussukoita on jo tosi monta! Halusin keksiä jotain erilaista.

No, tämän puolen kissa näyttää siltä kuin se odottaisi halausta. Kerroin Tyttärelle aikovani ehkä antaa pussukalleni nimen ”Hali,” johon hän ehdotti nimeä ”Halipula”. En innostunut sävyltään vähän kielteisestä nimestä. Sitten hän huudahti: ”Mä tiedän, totta kai sä annat tälle nimeksi Jaksuhali!”

Nauroimme ääneen!

Tässä Jaksuhali-tilkkupussukka poseeraa kuvausrekvisiittana käyttämäni lohkarekasan päällä:


(Minun on ollut pakko löytää uusia taustoja ja kuvausalustoja nyt kun ikivanhat betonirappuset on purettu ja tilalla on uudenkarhea portaikko.)

Jaksuhali-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoani ja se on kooltaan seuraavanlainen:

Leveys ylhäältä noin 20 cm Kork…

Kaikenlaisista paikoista voi saada inspiraatiota tilkkutöihin, jos on tosi innokas harrastaja, niin kuin vaikka itse olen. Piirsin itselleni paperiompelukaavan, jolla ompelin kokeeksi ensin yhden blokin ja melkein heti vielä neljä lisää.


Inspiraatio on peräisin Helsingin keskustakirjasto Oodin kakkoskerroksen akustiikkalevyistä. Olin viikko sitten maanantaina menossa Tilkkurata-tapahtuman projektikokoukseen, ja neukkariin jonottaessani huomasin (ehkä jo kolmatta kertaa) seinän rytmikkään kuvion.


Maarit Kinnunen ehdotti, että tekisin kuvion mukaisen paperikaavan Tilkkulehteen, ja piirsinkin kaavan. Kokeilin sitä tietysti ensin itse. Tällainen oli ensimmäinen koeblokkini:


Koeblokin kontrastit eivät toimi täydellisesti, mutta kuitenkin riittävän hyvin. Olen todennut, että hyvässä tilkkupinnassa voi olla joku epäonnistuneempikin blokki mukana.

Mitoitin blokin niin, ettei niitä tarvitsisi valtavaa määrää sen kokoiseen pintaan kuin 60 cm x 60 cm. 25 blokkia riitti, ja kun olin ommellut sen …

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis!


Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa.

No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon.

Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen.

Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin kaariblokit ”py…

Muutama viikko sitten avasin kaapissa kauan viruneen, kauniin batiikkikaitalepakkauksen, leikkasin vähän lisää neliöitä ja kaitaleita niiden kaveriksi ja ompelin koko joukon tilkkublokkeja.

Aika ajoin olen latonut blokkeja lattialle ja ottanut niistä kuvia. Joka kerta olen jotenkin pettynyt. Tilkkupinta ei ole puoliksikaan niin kiva kuin alkuperäisestä batiikkipakkauksen värityksestä olisi voinut ajatella.


Vika ei ole väreissä eikä blokissa, vaan omissa mieltymyksissäni. En vain halua, että tilkkupinta näyttää massalta. Mutta mitä tehdä?

Olin päätynyt tilanteeseen, jota esimerkiksi Jamie Holmesin kirjassa Nonsense. The Power of Not Knowing kuvaillaan. Holmesin mielestä meidän pitäisi tottua siihen, että epäonnistuminen ja epävarmuus ovat luonnollinen osa luovaa prosessia. Kun tunnemme olomme epävarmaksi, meidän pitäisi ymmärtää se vihjeeksi siitä, että pohdintaa pitää jatkaa. Epävarmuus ei ole mukava tunne, mutta täytyy ajatella, että käsillä on mahdollisuus oivaltaa jotain uutta.

Blo…

Sain tietää, että tilkkuystäväni Virpi lupasi tänä vuonna ommella ainakin yhden Tilkunviilaaja-tyyppisen pussukan. Koska hänen bravuurivärinsä on vihreä, lupasin minä vastavuoroisesti ommella ainakin yhden vihreän pussukan. Tuumasta toimeen: tässä on vihreistä tilkuista kokoamani tilkkupussukka, jolle annoin nimeksi Biodiversiteetti.


Ensimmäinen nimiajatus oli tietenkin vihreän mielleyhtymä "Saku Sammakko," mutta olisipa ollut kapea-alaista antaa sellainen nimi melkein heti Sammakkoprinssin jälkeen. "Kosiomatka" oli seuraava ajatus, mutta jotenkin pussukka ei sopinut siihen ajatukseen.

Katselin sitten pussukan kankaissa esiintyviä aiheita, joista moni on luonnosta. Löysin kärpäsen tai ampiaisen, perhosia, pöllöperhosen, sammakon osia, paljon erilaisia kukkia ja vielä pingviininkin. Niissä jos missä on biodiversiteettiä!


Mieleeni tuli edelleen se, miten Mies vuosia sitten kuvaili Las Palmasin keskustassa kulkenutta ihmisvirtaa verrattuna siihen, millaisen keskellä t…

Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä esittelen edellisen vuoden viimeisinä päivinä valmistuneen tilkkupussukan, jonka tein tilaustyönä Tyttärelle. Hän antoi sille nimen ”Äiti, kato!”


Nimen hän keksi siitä, että hän pienenä sanoi usein juuri ”äiti, kato!” Tiedämme tämän hyvin, sillä olimme amerikkalaisystäviemme vieraana hänen ollessaan viisivuotias, ja eräänä päivänä perheen poika kysyi minulta: ”What does äiti kato mean?”

Välillä tuntui hankalalta olla koko ajan katse tytössä, mutta ajattelin silloin aina Miehen kommenttia: ”ellei toinen muuta tarvii kuin että katsoo, niin kyllähän sen mielellään tekee”.

Nyt kehotan kuitenkin, että ”lukija, kato!” Olipa kiva auringonpaiste kuvaushetkellä!


Tytär pyysi hiukan tavanomaista isompaa pussukkaa, jossa olisi oranssia ja sinistä, mutta tästä taisi tulla vähän turhankin iso. Niin siis kuinka iso?

En valitettavasti pysty kertomaan pussukan strategisia mittoja, sillä unohdin mitata sen ennen kuin se lähti uuteen kotiinsa.


Selvää kuitenkin on, että …