Johan nyt on markkinat!

Sain juuri äsken valmiiksi karkkivärisistä Boys’ Nonsense -blokeista ompelemani tilkkupeiton, joka sai nimekseen Johan nyt on markkinat.

Olen ommellut tilkkublokit paperiompeluna. Käytin taittelutekniikkaa, jossa kaavapaperin voi käyttää monta kertaa. Opin tekniikan, kun tein tilkkuystäväni Arjan kanssa Tilkkuyhdistyksen ohjekokoelmaan videota.

Blokit valmistuivat hitaasti, mutta silti tein niitä vahingossa liikaa. Tai sitten laskin jotenkin väärin, montako blokkia aioinkaan tilkkupeittoon käyttää. Sijoitin ylimääräiset blokit tilkkupeiton taustakappaleeseen:

Kivat, tikatut kiehkurat näkyvät taustapuolella hyvin. Töölön Tilkkupajan Soile auttoi minua valitsemaan peittoon sellaisen kuvion, joka ei häiritsisi tilkkupinnan kirjavuutta ja tikkasi sen jälkeen peittoni kauniiksi. Tykkään!

Ompelin näköjään ensimmäiset näistä tilkkublokeista melkein päivälleen vuosi sitten, kesäkuussa 2018.

Nimilappu ei perinteisessä mielessä soinnu taustakappaleen kukkakankaaseen, mutta jollain tavalla pidän yhdistelmästä. Ompelin nimilapun kiinni niin, että se jäi reilusti irti reunakantista. Kiinnityspistot ovat näkymättömät, mutta lisäsin vaalean alueen ympärille näkyvän tikkauksen.

Kysyin Instagram-yhteisöltä nimi-ideoita peitolleni. Sain vaikka kuinka monta hienoa ehdotusta, joita eilen pähkäilin. Nimenhän on pakko olla valmiina ennen kuin nimilapun voi ommella kiinni!

Nimiehdotuksista minua sattui inspiroimaan @treadle_and_twine -käyttäjän kommentti. Hän sanoi tilkkutyöni tuovan hänen mieleensä paikkakuntansa vuotuiset maalaismarkkinat. Hän kertoi näkevänsä siellä paitsi kotiteollisuustuotteita, myös hattaroita ja syksyn kukkia. Maalaismarkkinoiden sijaan mieleeni putkahti huudahdus ”Johan nyt on markkinat!” Se sopii tilkkutyöni nimeksi, sillä olen itsekin ällistynyt työn värikkyydestä.

Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto on kooltaan noin 154 cm x 198 cm (noin 61” x 78”).

Johan nyt on markkinat -peittoa ei voinut kuvata nurmikolla, joka oli juuri leikattu. (Itse asiassa nurmivastaava käytteli ruohonleikkuria samaan aikaan kun minä kuvasin peittoa.) Peiton siistiminen ruohonpätkistä olisi käynyt liian työlääksi. Asettelin peiton sen sijaan taiteellisesti betonirappusillemme. Näin se ryöppyää:

Koska en voinut levittää Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoani nurmikolle, en saanut siitä kokokuvaa. Sen reunakanteista ei siis saa oikein käsitystä. Tästä kuvasta kuitenkin näkee, että käytin kahta erilaista kanttauskangasta.

Nurkat onnistuivat riittävän hyvin, joten otin niistäkin kuvan.

Tähän asentoon Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto taitaa toistaiseksi jäädä:

Peitolla ei nimittäin ole vielä tiedettyä omistajaa. Siirrän sen pinoon muiden valmiiden peittojen kanssa ja toivon, että lopulta aika tavaran kaupitsee. Saatan myös käytellä sitä varovasti itse.

kirjavuus.

Karkkivärisistä blokeista ompelemani ja Soilen jo tikkaamakin tilkkupeitto on tasoitettu ja vain nimi, nimilappu ja kanttaus puuttuvat. Projekti seisoo.

Käpylä-tilkkublokkeja en ole ommellut viikkoon. Scrap Crazy -mallineella toteuttamani tilkkupinta on edelleen ilman taustakappaletta, eivätkä kukkakuviotkaan ole edenneet. Puhumattakaan vanhemmista keskeneräisistä.

Mitäkö olen tehnyt sen sijaan? Olen käynyt töissä, työmatkalla ja sitten olen taas ommellut yhteen minipieniä jäännöspaloja. Ne inspiroivat minua! Sain ommelluksi sen verran isot palat, että pystyin valmistamaan yhden erittäin kirjavan vetoketjupussukan. Annoin tälle nimen Kirjavuus.

Tilkkupinnoissa on enimmäkseen paloja, jotka ovat jääneet yli Käpylä-blokeista. Olen tietenkin käyttänyt vain niitä aivan pienimpiä jäännöspaloja. Minulla on toki isompiakin tilkkuja, mutta säästelen niitä mielessäni johonkin tärkeämpään. Mitä se mahtaa olla?

Palataan hiukan ajassa taaksepäin. Tällaisista paloista lähdin liikkeelle:

Täydensin pieniä palojani parilla isommalla palalla – pohjaa varten leikkasin violettia kangasta, koska olin jo valinnut projektiini violetin vetoketjun. Tikkasin kumpaankin pintaan kaksi spiraalia.

Jos haluat kokeilla spiraalitikkausta, olen kirjoittanut siitä ohjeitakin. Näin tikkaan yhden spiraalin ja näin tikkaan useamman spiraalin.

Kirjavuus-pussukan toisella puolella on myös pari tilkkua, jotka nappasin mukaan anteliaan tilkkuystäväni Kikin tilkkulaatikosta. Hän oli tuonut Kässäfestarit-tapahtumaan tilkkuja sitä varten, että uudet harrastajat voisivat kokeilla tilkkutyön tekemistä. Onneksi tilkkuja riitti meille vanhoillekin harrastajille.

Kirjavuus-pussukan tilkkupinnat on tikattu ohuehkoon tikkausvanuun, jota on jäänyt yli jostain tilkkupeittoprojektista. Vanun alla on vielä pala vanhaa pussilakanaa.

Oli muuten vaikea keksiä nimi tälle uutuudelle. Koska tilkkupintoihin on käytetty kaikkia käsiin osuneita paloja, ajattelin ensin nimeksi ”Pappilan hätävara,” joka kootaan samaan tyyliin. Totesin nimityksen kuitenkin liian alentavaksi.

Seuraavaksi makustelin kesäaiheisia nimiä, mutta sanana kesä on kyllä niin nähty. Olen käyttänyt esimerkiksi nimet ”Kesäunia,” ”No, onkos tullut kesä,” ”Hellekesä,” ”Jäätelökesä,” ja jopa sellaisen nimen kuin ”Keltaisen kissan farkkukesä”. Kukkiakin rupesin sovittelemaan nimeen, mutta onneksi sentään tajusin miettiä pussukan väritystä. Se on kirjava, joten nimi oli siinä.

Leikkasin poikkeuksellisesti vuorikappaleet yhdestä kankaasta!

Vetoketju avautuu kunnolla, joten Kirjavuus-pussukkani on Avoin-mallistoa.

Violetit osuudet sattuivat sopivasti pussukan pohjan kohdalle.

Ompelin Kirjavuus-vetoketjupussukkaan pitkähkön kantolenksun, joten se on myös Street-mallistoa. Olen muuten viimein oppinut melko luotettavasti järkeilemään, kumpaan reunaan lenksu kannattaa kiinnittää. Mietin, että jos pussukkaa kantaa ranteessa, vetoketjun vetimen kannattaa olla lenksureunassa. Muuten pussukan joutuu avaamaan hankalasti, ranteesta katsottuna kauempaa.

Kirjavuus-pussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

• Leveys ylhäältä noin 22,5 cm
• Korkeus noin 15 cm
• Pohjan leveys noin 6 cm.

Viimeisessä kuvassa ei näy Tilkunviilaaja-kylttiä, koska asettelin pussukan juhannusruusupensaan oksille.

Toivottavasti tekin olette nauttineet kauniista kesäpäivistä!

ompele Käpylä-tilkkublokki.

Käpylä-tilkkublokin koko valmiina ja tasoitettuna on 8,5” x 8,5”. Blokin värikkäät osat voi ommella jäännöspaloista. Keskineliöihin voi halutessaan sovittaa tarkasti jonkun kankaassa näkyvän kivan kuvion.

Blokkien lisäksi tilkkupinnassa voi olla myös yhdestä kankaasta leikattuja isoja neliöitä. Voit käyttää isokuvioista kangasta, jota et raaski pilkkoa pieneksi!

Kuvassa on kokeilublokkini, jossa yksi keskineliöistä on liian pieni.

Leikkaa ensin palat, joista ompelet blokin värikkäät neliöt.

Leikkaa myös värikkäiden neliöiden väliin tulevaa vaaleaa, yhden tuuman levyistä kaitaletta. Yhteen Käpylä-blokkiin tarvitset noin 18,5 tuumaa pitkän pätkän.

Itse leikkaan blokin värikkäisiin osuuksiin neljät tällaiset palat, joissa keskineliötä lukuun ottamatta on hiukan ylimääräistä. Voit halutessasi leikata täsmälleen oikean kokoiset hirret, mutta sellaisiin minulla ei ole mittoja.

Neliöt kootaan hirsimökkitekniikalla eli keskineliön ympärille ommellaan kierros kaitaleita tai ”hirsiä”. Ompele leveämpi kaitale kiinni keskineliön yhteen sivuun. Leikkaa ylimääräinen osuus pois ja ompele se keskineliön seuraavalle sivulle.

Ota toinen kapeista kaitaleista ja ompele se keskineliön kolmannelle sivulle. Tasoittele kaitaleen päät. Viimeinen kaitale keskineliöön neljännelle sivulle, ja taas tasoittelet.

Ompele näitä värikkäitä neliöitä yhteen Käpylä-blokkiin aina neljä kappaletta.

Olen itse ommellut blokit niin, että kahdessa neliössä on vaalea keskusta ja tummat hirret, kahdessa tumma keskusta ja vaaleat hirret.

Tässä vaiheessa silitän palat, mutta en trimmaa niitä tasaisiksi, sillä minulle riittää tämä tarkkuus.

Yhdistä värikkäät neliöt vaaleaa kangasta olevalla ristikolla.

Ompelen itse kaitaleen ensin vasemmanpuoleisiin neliöihin. Sitten ompelen oikeanpuoleiset neliöt vaaleaan välikaitaleeseen kiinni.

Minulla on silloin käsissäni blokin ylä- ja alapuoli.

Ennen vaakakaitaleen kiinnittämistä tasoitan ylä- ja alapuolen:

Kun kaitale on kiinni toisessa puolessa, teen siihen kohdistusmerkinnät häviävällä tussilla. Näen, mihin kohtaan toisen palan vaalean ristikkokaitaleen pitää osua.

Kun värikkäät neliöt on yhdistetty vaalealla/valkoisella ristikolla, tasoita blokki kokoon 8,5” x 8,5”. Olen suunnitellut blokin nimenomaan tämän kokoiseksi, koska minulla sattuu olemaan tuon kokoinen neliöviivain.

Tasoittaminen viimeistelee Käpylä-blokin ilmeen. Ja pyörivä leikkuualusta olisi tässä työssä tosi kätevä!

Siisti ja tasainen blokki näyttää paljon uskottavammalta.

Käpylä-blokit voi toki yhdistää tilkkupinnaksi sellaisenaan, mutta itse aion ommella blokkien väliin vaaleat kaitaleet, jotka ovat blokin ristikkoja leveämmät. En ole vielä päättänyt tarkasti, kuinka leveät.

Kun blokkien välissä on kaitaleet, ristikkokaitaleiden saumat eivät osu päällekkäin. Ristikoiden kohdistamisessakaan ei tarvitse olla supertarkka.

Kehittämäni Käpylä-blokki sai nimen Milja Samilalta. Hän keksi omien sanojensa mukaan nimen äärimmäisen helposti. Hän näki blokissa pieniä tontteja, joilla on yksittäisiä taloja ja välissä kapeita katuja. Kirjavista kankaista tehdyt puutarhat vielä vahvistivat asiaa.

löytöpaloista pussukaksi.

Ompelupöytäni oikea laita on räjähtänyt hallitsemattomaksi röykkiöksi kaikenlaista. Pari iltaa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin päällimmäisistä – eli parsin vihdoinkin neljät sukkahousut ja yhdet käsineet. Niiden alta paljastui kaksi kivaa, pienehköä pintaa, jotka olin koonnut Niittykukkaset-tilkkupeiton sivutuotteena syntyneistä pienistä kolmio-neliöistä.

Heti kun olin saanut parsimukset käsistäni, tartuin tilkkupintoihin. Viis siitä, vaikka siivoilu jäi kesken! (Oli vain kiva, että sain tekosyyn jälleen lykätä siivousurakkaa.)

Käytin samanlaisia bonuspaloja jo Kulmittain-tilkkulaukussa, joten tällä kertaa päätin ommella vetoketjupussukan. Valmis pussukka sai nimen Metsätähdet, ja se näyttää tällaiselta:

Päädyin taas asemoimaan tilkkupinnan kärjelleen, ja koska batiikkikuvioitu kehys miellyttää silmääni esimerkiksi Siam-tilkkupussukassa, valitsin tähänkin batikkikaitaleet. Kangasta vain oli niin niukasti, että jouduin valitsemaan neliön alareunaan eri värin.

Kolmio-neliöt eivät kovin lujaan ääneen puhuneet tikkauskuviotoiveistaan, joten päätin aivan itse, että tikkaan niihin kaaria. Lopputulos olikin aika hauska, vai mitä:

Reunuksiin ompelin laiskasti suoraa ja rupesin sitten miettimään, miten tikkaisin vaaleat kulmapalat. Muurahaisenpolkuako?

Muistin kuitenkin, että osaan tikata myös krysanteemimaista kukkakuviota – samanlaista, jolla tikkasin esimerkiksi Marmeladi-tilkkupussukan viime vuonna.

Havaitsin kohta muistaneeni väärin. En osannut tuottaa kaunista pintaa, vaan tikkauskuviosta tuli ontuva. Periaatteessa ookoo, mutta ei sittenkään ihan priima.

Päätinkin konsultoida itse itseäni. Katsoin blogistani, miten oikein tikkasinkaan krysanteemimaista kuviota. Syyssatoa-tilkkupussukkaan vuonna 2015 ompelemani versio vaikutti lupaavammalta, koska Marmeladi-pussukan pinnan jatkuvasti ommeltavaksi sopiva versio ei tuntunut sujuvan.

Tässä kuvioversiossa oli haittapuolena se, että ommelkuvio alkoi ja loppui vähän väliä, ja jouduin lopuksi päättelemään monta monituista langanpäätä. Tulos oli silti vaivan arvoinen.

Löysin pussukkaan batiikkikuvion värejä komppaavan, pinkin vetoketjun.

Eilen oli harmaa, räntää viskova ja kolea sää, ja onneksi Metsätähdet valmistuikin vasta tänään! Niinpä se pääsi poseeraamaan kauniiseen auringonpaisteeseen:

Metsätähdet-tilkkupussukasta tuli kooltaan seuraavanlainen:

• Leveys ylhäältä noin 22 cm
• Korkeus noin 22 cm
• Pohjan leveys noin 9 cm.

Käytin jälleen Noodleheadin maanmainiota Open Wide Zippered Pouch -ohjetta, ja Metsätähdet on siis Avoin-mallistoa.

Ohje edellyttää, että vetoketju on pussukkaa jonkin verran pidempi. Lopuksi ylimääräinen häntä lyhennetään, jos on tarvis, ja pää siistitään kangaspalalla.

Yleensä valitsen vetoketjun päättökappaleeseen kankaan, jota esiintyy tilkkupinnassa. Tällä kertaa se ei onnistunut: pieniä kolmio-neliökankaita ei ole enää yhtään jäljellä. Batiikkikangaskin meni jo kaikki tyynni, eivätkä vihreä tai harmaanvaalea tuntuneet sopivilta. Niinpä sovitin kankaan ainoastaan vetoketjun väriin.

Tilkkupintojen alla on ohut tikkausvanu, jonka alla on vielä ohueksi kulunutta vanhaa pussilakanaa. Tikkasin kerrokset osin tavallisella suoralla tikillä, osin vapaalla konetikkauksella. Käytin useita erivärisiä tikkauslankoja.

Pussukkakappaleet olivat periaatteessa aivan samanlaiset. Tasoitusvaiheessa en ollut erityisen tarkkana enkä leikannut paloja aivan identtisiksi. Värikkäät neliöt kohtaavat silti sivusaumassa riittävän tarkasti.

Vielä viimeinen valmistujaiskuva Metsätähdet-vetoketjupussukastani:

Minulla oli jo kuvat otettuna eikä silti harmainta aavistusta, minkä nimen pussukalleni antaisin. Ajattelin hakea innoitusta alkuperäisestä tilkkupeitosta eli niittykukkasista, mutta päädyin kuitenkin metsässä kasvaviin kukkiin. Tikkauskuviosta tuli mieleen yksi suosikkikukistani eli metsätähti.

Metsätähdet-tilkkupussukka on 197. Tilkunviilaajana ompelemani pussukka. Kahdennensadan kohdalla täytyy varmaan pitää ihan pirskeet!

melkein unohdin.

Olen tänä vuonna saanut valmiiksi toisenkin seinätekstiilin, jolle annoin nimen Ympyrän neliöinti. Tällainen se oli valmiina:

Seinätekstiilini oli haastetyö, jonka Pirjo Ihalainen Tilkkuyhdistyksen väistyvänä puheenjohtajana kehitti hallituksen jäsenille. Hän antoi kaikille palan paksua tikkausvanua, jota piti käyttää työssä jotenkin. Työn teemana oli ”Kankaan päät,” koska valmiit työt tulisivat näytteille Kankaanpään tilkkupäiville.

Kun tekemiselle on paljon aikaa – niin kuin tässä oli – puuhaan ei tule ryhdyttyä. Minä tyrkkäsin vanupalan kangaskaappiini ajatellen, että sieltä sen varmasti löydän sitten kun on hyvä aika aloittaa työ.

Vanu löytyi sieltä, aivan oikein, mutta vähän liian aikaisin! Se osui käteen etsiessäni paksumpaa vanua joululahjaksi ompelemiini pannulappuihin. Muistan lyhyesti ihmetelleeni, miksi vanupala oli kaapissa, mutta reippaasti siihen silti tartuin ja leikkasin palat sydämenmuotoiseen pannulappuun.

Helmikuun alkupuolella Kankaan päät muistuivat mieleen, ja vanupala löytyi taas – nyt paljon aiempaa vajaampana! Onneksi haasteen muotoilu oli salliva, joten projektia ei tarvinnut keskeyttää heti alkuunsa.

Sain pitkästä aikaa jonkinlaisen idean. Otin Marimekon kankaista hulpioita, tikkasin ne harvakseltaan kiinni vanuun, panin palan pesupussiin ja edelleen pesukoneeseen. Ajattelin, että vanu kutistuisi, ja tikattuun pintaan syntyisi tekstuuria.

Mitä tapahtui? Vanupala ei kutistunut, mutta sen sijaan lähdetti itsestään julmetusti nöyhtää. Siivosin Marimekon kankaiden mustista osuuksista nöyhtää melkoisen tovin ennen kuin palani kelpasi yhtään mihinkään. Eikä palaan syntynyt mitään tekstuuria.

Työn mitaksi oli annettu 60 cm x 60 cm. Otin tekstuurittoman, edelleen hieman nöyhtäisen ja kieltämättä aika omituiselta näyttävän palani ja aloin lisätä sen ympärille tilkkuja ja orpoblokkeja. Hienot ideani loppuivat lyhyeen, joten etenin improvisoimalla ja sattumanvaraisuudella.

Tässä vaiheessa ajattelin vielä, että työssäni olisi visuaalisia viitteitä Hämeen linnasta.

Valmiista tilkkupinnasta tuli sen näköinen, millaisia orpoblokkeja ja tilkkuja satuin ensimmäiseksi löytämään. Linnantornitkin muuttuivat alareunan ruudukoksi.

Alareunan ruudukossa on muuten tilkkuja, jotka jäivät yli Tähtipölyä-tilkkupeitosta. Ne ovat odottaneet käyttöön pääsyä siis viitisen vuotta!

Tilkkupinta ei ollut tarpeeksi iso, joten kehystin värikkään keskiosan melkein mustalla.

Marimekko-osuudessa on erottuvia käsintikkauksia ja myös tuttuja spiraaleja.

Yleisesti ottaen tikkaukset noudattelivat tilkkujen muotoja. Vapaat kiemuratikkaukset eivät huvittaneet, koska olin juuri tikannut Käytä sydäntäsi -tilkkuseinävaatetta päiväkausien ajan.

Arvioin kehyksen leveydet aivan väärin ja jouduin leikkaamaan suurimman osan kehyksestä pois. Siitä suivaantuneena päätin tehdä kehyksestä tarkoituksella vinon. Samalla vinous ehkä kompensoisi tilkkupinnassa loistavaa oranssia, vinossa kulkevaa kaitaletta.

Tässä vielä yksi kuva melkein valmiista Ympyrän neliöinti -tilkkuseinävaatteesta:

Näette myös, miten huolellisesti olin tikannut kehysosuuksia, jotka sitten jouduin viistämään työstä pois, jotta sain siitä 60 cm x 60 cm -kokoisen. Mutta väliäkö sen?! Työ valmistui ajoissa ja oli esillä Kankaanpään tilkkupäivillä maaliskuussa.