torstai 20. helmikuuta 2020

viisi irrallista asiaa.

Ensimmäiseksi kysyn: miten niin on ilmiselvää, että tällainen vuode löytyy vain tilkkuilijan kotoa?


Toiseksi sanon, etteivät kaikki kuvan teokset ole minun käsialaani. Keskimmäisen tyynyn tilkkumaalaus on Tyttären käsialaa vuosien takaa, ja oikeanpuoleisen tyynynpäällisen on ommellut uusiseelantilainen tilkkuystäväni Liz. Lisäksi Ruutuässä-päiväpeiton ja sen päällä näkyvän Kangasvuokko-peiton tikkaukset on ihanasti toteuttanut Töölön Tilkkupajan taitava Soile.

Kolmanneksi kerron, että kaikista maailman henkilöistä Kissa arvostaa tilkkuteoksiani ehkä kaikkein eniten. Tässäkin se makaa yhdellä tilkkupeitolla, nojaa toiseen, ja kaksi muuta on vielä lähietäisyydellä taiteltuina.


Neljänneksi jaan tiedon (nimenomaan tiedon): Kissa osoittaa arvostustaan peseytymällä – tilkkupeitolle vain suihkun kautta!


Viidenneksi esittelen kaikkien aikojen ensimmäisen tekemäni tilkkupeiton. Sillä ei edes ole nimeä:


Otin siitä kuvan, jotta voin jakaa siihen liittyviä juttuja Järvenpään tilkkupäiville valmistamallani luennolla ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” – siis kuvan kanssa.

Ompelin peiton noin vuonna 1995. Valitsin kankaat huolellisesti, leikkasin palat idioottimaisesti ja työläästi saksilla ja ompelin sen jälkeen työn urheasti kokoon. (Kuvasin typerän työprosessini kerran blogissanikin.) Tikkasin työn harvakseltaan monofilamenttilangalla ja kanttauksen sijaan käänsin peiton reunat sisäkkäin ja ompelin reunan umpeen. Tilkkutyöni on todistus siitä, että näinkin voi valmistaa tilkkupeiton – vaikka ei kyllä pitäisi!

tiistai 18. helmikuuta 2020

lisää tähtiblokkeja ja neuvo.

Ompelupöydän tienoilla on ollut hiljaista muutaman päivän, sillä sain flunssan. Tilkkutyöt pyörivät kyllä ajatuksissa, mutta mitään en jaksa tehdä – eikä minun tarvitsekaan. Tänään sentään jaksan kirjoittaa vähän raporttia tähtiblokeista.

Olin viime viikolla urakoinut valmiiksi peräti neljän tähden verran sakarablokkeja, silittänyt, trimmannut ja asetellut lattialle. Kissa tuli tietenkin niiden päälle pyörimään, mutta en ehtinyt saada siitä kuvaan mukaan kuin yhden etutassun.


Yleensä urakoin joko neljä tai kahdeksan sakarablokkia kerrallaan.


Prosessiini kuuluu vielä, että asettelen valmistuneet blokit lattialle, tutkin vielä kerran niiden värejä ja onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kontrasteja. Ihailen kauniita kankaita. Mietin, osaanko seuraavalla kierroksella tehdä vielä hienommat tähdet. Otan kuvan ja sen jälkeen kokoan blokit pinoon.


Kuvassa näkyvä toisenlainen blokki on vanhaa perua. En edes muista, milloin olen sen ommellut, mutta siinä on kritiikittömästi tekokuituisia ja puuvillaisia paloja. Satuin näkemään sen ystävänpäivän tienoilla ja siitä inspiroituneena ompelin sille vihdoin kehykset.


Blokkia katsellessani tekisi mieli neuvoa itseäni siellä menneisyydessä: valitse nyt hyvä ihminen sydämen taustalle sen värinen kangas, että kumpikin puoli sydämestä erottuu taustasta! Joku sopivan vaaleahko yksivärinen kangas olisi paljon parempi kuin tuo oikein vaalea, harvaan kuvioitu kukkakuosi. Sydämen muoto ei nyt erotu, sinä ymmärtämätön!

Ainoa mahdollisuus saada sydämestä sydämen näköinen on tikata se sopivasti. Sitten joskus kun taas pääsen tilkkutyön syrjään kiinni.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

kukallinen tilkkupeitto.

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis!


Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa.

No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon.

Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen.

Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin kaariblokit ”pykäreunaksi” ja vielä yhden kierroksen punaista tai keltaista kaiken ympäri. Kyllä oli työlästä ja rasittavaa hommaa! Minusta tuntui vielä, että kehykset jäivät aivan löpröiksi, mutta onneksi ne osoittautuivat riittävän tasaisiksi. Valmis peitto on ainakin aivan suora.

Annoin tilkkupeitolleni pitkän pohdinnan jälkeen nimen Kangasvuokko. 


Nimeä ei ollut helppo keksiä. Koska kukkaset on ommeltu juoponpolkublokeista, etsin nimi-ideoita googlettamalla sanan juoppo. Osumia oli muun muassa termiin juoppokuski. Eikö muuten ole mielenkiintoista, että juoppo kuski ja juoppokuski ovat käytännössä toistensa vastakohdat?

Juoppoaiheen pohtiminen ei johtanut mihinkään, mutta lopulta lähdin etsimään, mitä todellista kukkaa tilkkukukkani muistuttaisivat. Amerikanvuokko (Anemone multifida rubra) on saman näköinen, mutta otin taiteellisen vapauden ja valitsin vitsikkäämmän nimen ”Kangasvuokko”. Tilkkupeitossanihan on käytännössä kankaisia vuokkoja eli kangasvuokkoja.

Kokosin reunakantin kolmesta eri kankaasta. Tällä kertaa onnistuin saamaan kulmista nätit.


Kukkakuvio lehdyköineen on Sea Sherilyn Sew'n suunnittelema/julkaisema, ja ompelin blokit Quick Curve Ruler -viivainta käyttäen.

Vinkki: Juoponpolkublokeista tuli vielä mieleen, että kannattaa opetella ompelemaan kaaret ilman nuppineuloja. Se ei ole vaikeata, ihan totta! Löysin lyhyen video-ohjeen netistä jo monta vuotta sitten, katsoin sen kerran ja sitten toisen kerran samalla kun kokeilin itse ommella, ja opin saman tien. Ei tulisi enää mieleenkään ruveta sovittelemaan kaaria nuppineuloilla!

Jouduin ottamaan Kangasvuokko-tilkkupeiton valmistujaiskuvat sisällä, koska ulkona on niin märkää.


Töölön Tilkkupajan taitava Soile ehdotti kukkakuvioita tikkaukseenkin ja löysi pintaan kauniisti sointuvan langan. Hän todellakin tikkasi tilkkupinnastani kauniin peiton!


Kangasvuokko-tilkkupeitto on kooltaan noin 177 cm x 217 cm.

Vuosiyhteenvedossani mainitsin kukkablokkityön keskeneräiseksi ja sanoin näin:
"Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen."
Täten julistan siis saaneeni yhden keskeneräisen työn valmiiksi ja piirrän jo kolmannen ruksin tilkkutyöbingolapulleni:


Hyvä, minä! Jos vielä keksin hyvät jutut Järvenpään tilkkupäiville valmistamaani esitykseen/luentoon aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” niin pääsen juomaan bingosarakekahvit!

tiistai 11. helmikuuta 2020

useampia tähtiä.

Teillä on ehkä muistissakin, että työskentelytilanani toimii makuuhuoneen lattia. Leikkuroin lattialla ja sommittelen lattialla. Jos harsisin peittoni, tekisin myös sen lattialla.

Lattia on kelvollinen työtila, mutta on siinä haittapuolensakin. Jos projekti on innostava ja kirjava ja leikkaan paljon, lattiatila täyttyy nopeasti. Siinä voi kyllä yhä leikellä, mutta sommittelukokeilut eivät onnistu, koska pinta-alaa ei vain ole.

Tähtiblokkiprojektini on juuri sellainen! Otan esiin aina vain uusia tilkkuja ja kankaita, leikkaan tovin ja siirryn sitten taas ompelupöydän ääreen kokoamaan muutaman valmiin sakarablokin.

Pari päivää sitten sain kuitenkin sommittelulattiankin esiin ja kokeilin, miltä useampi tähtiblokki näyttäisi pintana. Tällaiselta näyttäisi:


Lattia oli juuri ennen sommitteluhetkeä tämän näköinen:


Tuolikin oli poikkeuksellisesti tyhjä! Yleensä se peittyy kaikenlaisten röykkiöiden alle. Ehkä huomaatte myös, että kaappien päälliset ovat täynnä kangaspinoja… Punaisessa kaapissa on myös sisällä kangaspinoja, mutta valkoinen on (enimmäkseen) kirjakaappi. Ehkä pitäisi siirtää suosiolla kirjat muualle, jotta kankaat voisivat muuttaa kaappiin?

Näytän vielä kaksi yksittäistä tähtiblokkia (siis neljän sakarablokin yhdistelmää). Ensiksi tällainen, jossa tummat osiot ovat myös selkeähkön kuviollisia:


Yksi keskimmäisistä paloista on oikeastaan hiukan liian tumma, ainakin tässä porukassa. Todennäköisesti sakarablokki menee kuitenkin sellaiseen yhdistelmään, jossa on muitakin mustanpuhuvia tummia, ja silloin sen poikkeava tummuus ei niin erotu.

Sitten oranssisävyinen sommitelma, jossa näkyy myös kurpitsakangasta:


Ompelupöydällä odottaa nyt kahdeksan silittämätöntä ja tasoittamatonta sakarablokkia, ja leikkasin eilen lisää blokkipaloja – eli sommittelulattiani on jälleen leikkurointikäytössä.

perjantai 7. helmikuuta 2020

tuleekohan tästä hieno?

Nyt pääsin jälleen omalle mukavuusalueelleni eli käyttämään vaikka kuinka monta eri kangasta yhteen tilkkutyöhön! Kuviot pysyvät silti järjestyksessä, kun huolehdin, että blokin tietyt palat ovat tummia, toiset palat keskivärisiä ja loput vaaleita.


Olen katsonut kuvioon mallia Jen Kingwellin Shooting Star -blokista, mutta mitoitin ja piirsin itse paperimallikaavani. Toteutan jokaisen sakarablokin kahdesta kolmiosta paperiompeluna niin, etten ompele paperimallin läpi, vaan taitan paperin aina sauman kohdalta.

Opin paperiompelutekniikan toteuttaessani tilkkuystäväni Arjan kanssa video-ohjetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n käyttöön. 

Yksi sakarablokki on useimmiten suunnilleen yhtä väriä – punainen, keltainen, sininen, vihreä, violetti – mutta neljän kokonaisen tähden yhdistelmässä on jo vaikka kuinka paljon väriä!


Arvelin ensin, että sakarablokkien ompeleminen olisi hidasta, mutta ei se ole. Ymmärsin tehdä itselleni paperikaavat, joilla leikkaan valmiit palat blokkeja varten. Voin hyvin käyttää melko pieniä jäännöstilkkuja, sillä langansuunnalla ei ole oikeastaan väliä. Ompelen paperiompeluna, jolloin saumat pysyvät hallinnassa, vaikka paloilla olisi vinoon leikatut reunat.

Ompelen yleensä neljä blokkia valmiiksi, sen jälkeen silitän ja tasoitan blokit. Saatan ottaa kokonaisuudesta kuvan, kuten esimerkiksi tässä – en nimittäin muussa tapauksessa yhdistelisi sakarapaloja aivan näin riemunkirjavasti.


Olen leikannut paloja myös uunituoreista kankaistani. Täytyyhän niitäkin käyttää!


Viimeisimmät palat sain aseteltua jokseenkin sointuisasti.

Onneksi tätä puuhaa riittää vielä tovin! On hauska käydä läpi jäännöspaloja, leikata blokkeihin tarvittavia osia valmiiksi ja sen jälkeen sommitella sakaroita yksi kerrallaan.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

jännittävä tähtikuvio.

Nyt kun batiikkineliöt ovat turvallisesti paikoillaan yhtenäisessä tilkkupinnassa, voin keskittyä muihin tilkkutöihin. Otinkin esiin vähän isommat jäännöstilkkuni ja paperiompelumallit, jotka piirsin itselleni Jen Kingwellin Shooting Star Tempter -blokin innoittamana.

En osaa kovin hyvin hahmottaa avaruudellisesti ja kiinnittäessäni tilkkuja vinosti toisiinsa voin ommella monella merkillisellä tavalla väärin. Siksi tein itselleni summittaiset paperikaavat, joihin merkitsin myös, mitä tummuusastetta kunkin palan pitää olla.

Onnistuin melko hyvin! Paloja on ollut paaaaljon helpompi sovittaa kohdalleen, kun ne on leikattu suunnilleen oikean muotoisiksi.

Oikean yläkulman blokki oli harjoituskappaleeni. Ompelin sen vielä tavallisista tilkuista ja jouduin pari kertaa purkamaan ompeleen, kun pala ei kääntynytkään peittämään tarpeeksi kuvioalaa.


Uusi projektini inspiroi minua. Jokaiseen blokkiin (kuvassa on oikeastaan neljä blokkia) tulee tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. On kiinnostavaa sovittaa tummuusasteet oikein.

Minusta tuntuu, että projektiini tulee kaikenvärisiä blokkeja.


tiistai 4. helmikuuta 2020

valmiit batiikkineliöt.

Hurraa! Valmistin tilkkupinnan valmiista batiikkikaitalepaketista ja sain otetuksi työstäni myös pari kuvaa päivänvalossa.


Ompelin tilkkupintaa varten koko joukon bento box -nimisiä blokkeja. Ne olisi pitänyt ommella vieri viereen, jolloin pinnassa olisi näyttänyt olevan paitsi ompelemiani neliöitä, myös kuvioita, jotka syntyvät neljän vierekkäisen blokin yhdistelmästä.

Päädyin kuitenkin ompelemaan blokkien ympärille musta-valkoraidalliset kaitaleet, koska vieri viereen aseteltuina tilkkublokkini näyttivät väritykseltään jotenkin sameilta.


Tein sommitteluvaiheessa toisenkin muutoksen. Ompelin blokkeja niin monta kuin batiikkikaitalepakkauksesta suinkin syntyi, ja osasta blokkeja tuli vihreitä. Huomasin, että blokkeja oli jäämässä yli ja päätin suosia sini-violetteja sen sijaan, että olisin ottanut mukaan kaikki vihreät.


Valmiista pinnasta tuli siis ajateltua sini-violettisävyisempi. Vihreät blokit saattavat päätyä vaikka tilkkutyön taustakappaleeseen.

Tilkkupintaa on haastavampi asetella kuvattavaksi kuin tilkkupeittoa. Onnistuin juuri ja juuri asettelemaan tilkkupinnan melko sileäksi liukkaahkolle kalliolle ja näppäämään peräti yhden kuvan, ennen kuin tuuli tarttui sen reunaan ja käänsi:


Koetin myös heittää pinnan taiteellisesti kallion reunalle, mutta se ei asettunut kauniisti. Sain kuitenkin kuvan, jossa tilkkupinnan värityksestä saa hyvän käsityksen.


Ehdin jo jakaa pari näistä kuvista Instagram-kanavallani ja sain paljon myönteistä palautetta, osan oikein huutomerkkien kanssa. Onneksi sain kannustusta, sillä en itse jotenkin jaksanut innostua saavutuksestani. Tuntui paremminkin kuin olisin vain suorittanut projektin loppuun. Olen pohtinut, miksei tämä tilkkupinta tunnu minusta onnistuneelta, vaikka siinä ei varsinaisesti tunnu olevan mitään vikaa, mutta en ole vielä keksinyt siihen vastausta.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails