valmiit batiikkineliöt.
Hurraa! Valmistin tilkkupinnan valmiista batiikkikaitalepaketista ja sain otetuksi työstäni myös pari kuvaa päivänvalossa.
Ompelin tilkkupintaa varten koko joukon bento box -nimisiä blokkeja. Ne olisi pitänyt ommella vieri viereen, jolloin pinnassa olisi näyttänyt olevan paitsi ompelemiani neliöitä, myös kuvioita, jotka syntyvät neljän vierekkäisen blokin yhdistelmästä.
Päädyin kuitenkin ompelemaan blokkien ympärille musta-valkoraidalliset kaitaleet, koska vieri viereen aseteltuina tilkkublokkini näyttivät väritykseltään jotenkin sameilta.
Tein sommitteluvaiheessa toisenkin muutoksen. Ompelin blokkeja niin monta kuin batiikkikaitalepakkauksesta suinkin syntyi, ja osasta blokkeja tuli vihreitä. Huomasin, että blokkeja oli jäämässä yli ja päätin suosia sini-violetteja sen sijaan, että olisin ottanut mukaan kaikki vihreät.
Valmiista pinnasta tuli siis ajateltua sini-violettisävyisempi. Vihreät blokit saattavat päätyä vaikka tilkkutyön taustakappaleeseen.
Tilkkupintaa on haastavampi asetella kuvattavaksi kuin tilkkupeittoa. Onnistuin juuri ja juuri asettelemaan tilkkupinnan melko sileäksi liukkaahkolle kalliolle ja näppäämään peräti yhden kuvan, ennen kuin tuuli tarttui sen reunaan ja käänsi:
Koetin myös heittää pinnan taiteellisesti kallion reunalle, mutta se ei asettunut kauniisti. Sain kuitenkin kuvan, jossa tilkkupinnan värityksestä saa hyvän käsityksen.
Ehdin jo jakaa pari näistä kuvista Instagram-kanavallani ja sain paljon myönteistä palautetta, osan oikein huutomerkkien kanssa. Onneksi sain kannustusta, sillä en itse jotenkin jaksanut innostua saavutuksestani. Tuntui paremminkin kuin olisin vain suorittanut projektin loppuun. Olen pohtinut, miksei tämä tilkkupinta tunnu minusta onnistuneelta, vaikka siinä ei varsinaisesti tunnu olevan mitään vikaa, mutta en ole vielä keksinyt siihen vastausta.
Ompelin tilkkupintaa varten koko joukon bento box -nimisiä blokkeja. Ne olisi pitänyt ommella vieri viereen, jolloin pinnassa olisi näyttänyt olevan paitsi ompelemiani neliöitä, myös kuvioita, jotka syntyvät neljän vierekkäisen blokin yhdistelmästä.
Päädyin kuitenkin ompelemaan blokkien ympärille musta-valkoraidalliset kaitaleet, koska vieri viereen aseteltuina tilkkublokkini näyttivät väritykseltään jotenkin sameilta.
Tein sommitteluvaiheessa toisenkin muutoksen. Ompelin blokkeja niin monta kuin batiikkikaitalepakkauksesta suinkin syntyi, ja osasta blokkeja tuli vihreitä. Huomasin, että blokkeja oli jäämässä yli ja päätin suosia sini-violetteja sen sijaan, että olisin ottanut mukaan kaikki vihreät.
Valmiista pinnasta tuli siis ajateltua sini-violettisävyisempi. Vihreät blokit saattavat päätyä vaikka tilkkutyön taustakappaleeseen.
Tilkkupintaa on haastavampi asetella kuvattavaksi kuin tilkkupeittoa. Onnistuin juuri ja juuri asettelemaan tilkkupinnan melko sileäksi liukkaahkolle kalliolle ja näppäämään peräti yhden kuvan, ennen kuin tuuli tarttui sen reunaan ja käänsi:
Koetin myös heittää pinnan taiteellisesti kallion reunalle, mutta se ei asettunut kauniisti. Sain kuitenkin kuvan, jossa tilkkupinnan värityksestä saa hyvän käsityksen.
Ehdin jo jakaa pari näistä kuvista Instagram-kanavallani ja sain paljon myönteistä palautetta, osan oikein huutomerkkien kanssa. Onneksi sain kannustusta, sillä en itse jotenkin jaksanut innostua saavutuksestani. Tuntui paremminkin kuin olisin vain suorittanut projektin loppuun. Olen pohtinut, miksei tämä tilkkupinta tunnu minusta onnistuneelta, vaikka siinä ei varsinaisesti tunnu olevan mitään vikaa, mutta en ole vielä keksinyt siihen vastausta.
Kommentit