Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2011.

seinävaatepinta. Farkkuketo-pussukka.

Kuva
Täytyy kirjoittaa tänään, sillä bloggaamiseen tulee todennäköisesti viikon tauko. Lähden työmatkalle, jonka aikana ei taatusti synny käsitöitä. Jos ilmenee jotain aiheeseen liittyvää, voin tehdä päivityksen, mutta sekin on epätodennäköistä. Yleensä työmatkoilla kaikki aika menee työssä eikä kangaskauppoja ole lähimailla. Kukkaneliöihin voimakkaasti tukeutuva seinävaate on edistynyt tosi hyvin! Sain yhdistetyksi blokkeja toisiinsa ja pystyin kuvittelemaan, miltä neliöiden välissä olevat tähtikuviot näyttäisivät. Totesin tässä yhdistämisvaiheessa, että vaikka blokkien tekeminen oli ollut melko vapaata, jouduin lopulta sovittamaan neliöitä toisiinsa tosi tarkasti. Olin luullut, että tässä oli vasta-alkajalle sopiva kuvio, mutta ehkä ei sittenkään. (En kyllä laske itseäni vasta-alkajaksi.) Sain kuin sainkin blokit yhdistetyksi toisiinsa kunnialla. Jossain kohdissa saumat eivät aivan osu kohdakkain, mutta yleisvaikutelma on kyllä riittävän tarkka. Kuva on taas vähän mitä sattuu. Känn

vähän edistystä.

Kuva
Mutta vain vähän! Taas on muuta tekemistä niin paljon, etten ehdi ompelupöydän ääreen kuin hetkiseksi kerrallaan. Seinävaatteesta on nyt kaksi neliötä ympäröity tummilla kaitaleilla ja sakaratähdillä: Viimeaikaisten blogihavaintojeni mukaan tämä tilkkutyö näyttäisi kuuluvan kategoriaan ”improvisoidut tilkkutyöt” (eli Improv Quilts). Enpä ollut ajatellut, että työskentelytapani olisi oikein joku oma luomisprosessityyppinsä! Mutta hienoa! Havaintoni saa minut pitämään tapaani suuremmassa arvossa – aikaisemmin minua on vähän nolottanut, etten osaa suunnitella töitäni tämän kummemmin etukäteen. Alalanka loppui sopivasti kun olin saanut ruudun valmiiksi. Puolasin uuden puolallisen, kun varastossa ei näyttänyt olevan sopivaa valmista. Valitsin alalangaksi punaisen (aiempi tilkkutyössä käyttämäni alalanka oli vaaleanpunaista) jolloin sain ommelluksi myös jojoalustaksi tarkoittamaani tilkkulaukkuun sangat. Tältä ne suunnilleen tulevat näyttämään: (Kuvassa vain yksi sanka ja sekin vain

hyvin menee.

Kuva
Kukkaneliötilkuista koottu seinävaate alkoi eilen illalla muotoutua. Sain ommelluksi ensimmäiset välikaitaleet epäsäännöllisine sakaroineen. Aikamoinen homma! Ehdin myös yhdistää vaakakaitaleet kukkaneliöiden ala- ja yläreunoihin. Etsin, valitsin ja leikkasin myös risteyskohtiin tulevat kuvioneliöt: (Neljä neliötä puuttuu kuvasta.) Suunnittelen keskitähtien väritystä ompelun edetessä. Noukin esiin sopivan värisiä ja kuvioisia kankaita sitä mukaa kuin työ kokoontuu, eli työ ei edisty nopeimmalla mahdollisella tavalla. Sain vielä ommelluksi ensimmäiseen kukkaneliöön kulmaneliö-kaitaleyhdistelmät: Nyt pystyy näkemään, millaisilta ”keskineliötähdet” suunnilleen näyttävät. Olin eilen ommellut niin monta sakarakaitaletta, etten jaksanut ryhtyä ompelemaan niitä urakalla lisää, joten työ jäi tähän vaiheeseen kun panin pillit pussiin ja lähdin valmistamaan perheelle pizzaa.

jojot-tilkkulaukku takkuaa.

Kuva
Kangasjojojen ”alustaksi” ompelemani tilkkulaukku on tuottanut ylimääräistä vaivaa. Tai rehellisyyden nimissä, syypää ei ole ollut laukku, vaan huoleton suhtautumiseni ja pyrkimykseni nopeaan valmistumiseen. Alkuun laukun kokoaminen sujui mainiosti! Olin tosi tyytyväinen pohjakappaleeseen ompelemiini mutkittelevan suoriin tikkauksiin, ja kappale tuntui sopivan etu-/takakappaleeseen hyvin. Myös sivukappaleet sopivat pohja- ja päällikappaleisiin moitteettomasti. Laukun päälliosan koottuani siirryin kokoamaan laukkuun vuoria. Leikkasin vuorikappaleen japanilaisesta kirjasta ottamani ohjeen mukaisesti mutta unohdin, että laukkuun ommeltiin myös sivukappaleet. Ohjetta ei ole maailman yksinkertaisin seurata, koska piirrokset ja ompeluvaiheet on selitetty japaniksi. Numerot ovat onneksi samoja heillä ja meillä. Ompelin vuorin pussiksi ensin ilman sivukappaleita ja ihmettelin hetken, miksi siitä tuli laukun sisälle sovitettuna kummallisen pieni. Ei auttanut kuin lisätä sivukappaleet jä

tilkkutyönäyttely maaliskuussa.

Kuva
Helsingin tilkkukilta Syyrinki järjestää taas tilkkutyönäyttelyn, ja itsekin saan ainakin yhden työn sinne esille. Näyttelyn nimi on ”Villit ja vapaat”. Tässä sen esite/juliste: Tervetuloa maaliskuussa sankoin joukoin katsomaan hienoja, villejä ja vapaita töitämme! Näyttelystä puhuttiin eilisessä kiltaillassa. Katsoimme myös kuvia ällistyttävistä ja häkellyttävistä tilkkutöistä, joita oli ollut esillä Ranskan Carrefourissa viime kesänä. Kiltaillan Show and Tell –osiossa läväytin esille viikolla ostamani ”paperinukkeaiheisen” kankaan, ja se herätti kiinnostusta. Pari syyrinkiläistä taitaa viipymättä suunnata kulkunsa Helsingin keskustan Eurokankaaseen, mistä kangas löytyi.

kankaat eivät lopu.

Kuva
Kun oikein pysähdyn miettimään kangasvarastoani, se on käytännössä jo nyt loputon. Ja eilisestä alkaen vielä hieman loputtomampi. Jouduin hakemaan mustaa kangasta suunnittelemaani kukkaneliöseinävaatteeseen, ja mukaan tarttui tietysti muutakin. Kuvassa vasemmalta lukien: Vera Bradley-kangas, joka on iloinen ja sopii ehkä farkkukankaan kaveriksi; musta kangas, jollaista tulin hakemaan; toinen Vera Bradley-kangas, jollaista melkein samanlaista minulla on ollut aikaisemminkin ja joka on osoittautunut erittäin monipuolisesti käyttökelpoiseksi. Tietenkin tarjolla täytyi myös olla kangasta, jota vain täytyy ostaa: Kangas toi mieleen lapsuuteni lempipaperinuket, jotka eivät olleet omiani, vaan lainassa isoveljen tyttöystävältä. Tätä kangasta oli Eurokankaassa muistaakseni kolmea eri sävyä: sininen, punainen ja keltainen. Sain hillityksi itseni ja ostin vain tätä sinistä. Hyvä minä! En päässyt ompelupöydän ääreen eilen illalla, sillä melkein koko ilta kului kuusen riisumiseen, kuusen-

leikkuuta. vuori.

Kuva
Tartuin eilen illalla leikkuriin ja sain leikatuksi yhdeksän neliötä seinävaatteeseen. Neliöt ovat 20.5cm x 20.5cm kooltaan. Koko määräytyi pienimmän kankaan koon perusteella – olin aikoinaan ostanut vaaleaa, ruusukuvioista kangasta malliksi, ja vain 20cm. Olin siis saanut kangasta puoli senttiä ylimääräistä. Näiden neliöiden väliin tulee tummaa ristikkoa. Luultavasti joudun vielä kangasostoksille, sillä ainoa tummanpuhuva kankaani on aika vähissä (käytin sitä melko lailla ”Ajatus karkaa kesään” –tilkkupeitteeseen ). Voi sentään, että joudun kangaskauppaan! Kukkakankaista ylärivin keskimmäinen on mielenkiintoisesta palasta, jonka ostin hyvin huokealla tilkkuilijaystävältäni Tintalta. Tein kankaasta pari kesää sitten kesähousut, jotka onnistuivat yllättävänkin hyvin. Keskirivin keskimmäisestä kankaasta minulla oli 80- ja 90-lukujen vaihteessa mekko. Kankaan olin perinyt isoäidiltäni kaaaauan aikaa sitten. Alarivin keskimmäisen kuponkikankaan ostin myös aikoja, aikoja sitten ja sain

tikkauksia ja suunnitelmia.

Kuva
Jojojen alustaksi aikomani tilkkulaukun tikkaus on valmis. Pidin lupaukseni ja tikkasin tiheämpään kuin yleensä jaksan. Olen lisäksi tikannut ja leikannut laukkuun tulevat kaksi sivukappaletta, mutta pohjakappale on vielä tekemättä. Olisin tietysti tehnyt sen samalla, mutta huomasin vasta lopuksi, että tähän malliin tulee erillinen pohjakappale. Sitten täytyy valita ja leikata laukkuun vuori, sangat ja huolittelukaitale. Vuoriin ompelen sisätaskun. Ehkä laukkuun tulee myös kiinnitystamppi. Jojot ja mahdollinen nauharuusuke (löysin toissailtana valmiin, työhön ehkä sopivan) kiinnittyvät laukkuun aivan viimeisinä. Seinävaate tilkuista Tilkkuharrastajien blogeja selaillessani sain idean, joka sopii seinävaatteeksi. Ei sillä, että minulla olisi vapaata seinäpintaa tilkkutöiden taustalle, mutta yksi asia kerrallaan! Etsin eilen yhdeksän erilaista mutta toivottavasti jotenkuten samaan työhön ehkä sopivaa kangasta esiin. Eiköhän se seinävaate lähde näistä kankaista. Eri asia on, mil

jojojen innoittama tilkkulaukku - ideantyngästä tikkaukseen

Kuva
Nämä kauan sitten väkertämäni kangasjojot aika kasari-henkisen mintunvihreäraidallisen kankaan päällä innoittivat minut valmistamaan tilkkulaukun jojo-alustaksi. Tartuin lähimpään jäännöskangaspinoon, mistä käteen osui pilkullinen, torkkupeiton taustakankaana käyttämäni kangas. Se sopi jotenkin jojoihin ja raitakankaaseen, ja hulpiosta löytyivät kohdistusmerkitkin. Muistin Mrs Moenin blogista löytämäni värivalintavinkin ja noukin jäännöskangaspinosta kaikki ympyröiden väriset (tai niihin sopivat) tilkut. Olin jo puolittain päättänyt, minkä mallisen tilkkulaukun tällä kertaa tekisin. Haluan ehdottomasti tehdä laukun, jossa on keskeltä kurottu sanka. Hahmottelin mallin muistiin (kaava on alkujaan eräästä japanilaisesta tilkkutyölehdestä). Nyt kun tiesin, minkä kokoiset tilkkupinnat tarvitsisin, leikkasin jojoille sopivat taustakappaleet mintturaidallisesta kankaasta ja lähdin niistä pintaa kasvattamaan. Löysin pari väreihin sopivaa tilkkuneliötäkin ja otin ne mukaan. Tätä puo

valmis Tilkkupantteri-vetoketjupussukka

Kuva
Ihanaa Pink Panther –kangasta löytyi vielä muutama tilkku sen jälkeen, kun tein siitä Vyötetyn tilkkulaukun, PinkPanther-laukun ja Pikkupantteri-pussukan. Niistä syntyi uusi vetoketjupussukka samanlaisen vaaleanpunaisen vetoketjun ympärille kuin on Ruusutarha-vetoketjupussukassa. Lisäsin tilkkujen ympärille muutaman sopivan kankaan. Tukevoitin pussukkaa koltsarikankaisella (college-trikoisella) välikerroksella ja tein pintaan loivia, mutkittelevia tikkauksia vihertävällä tikkauslangalla. Päätin tehdä pussukkaan pohjan, ja koska päällikerros oli paksu, kokeilin toisenlaista pohjaompelutekniikkaa, eli leikkasin kulmiin kolot. Lisäksi muistin tehdä pussukan sivusaumaan lipareen, josta saa otteen, kun pussukan vetoketjua alkaa avata. Mutta en muistanut ommella Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä vuorikappaleeseen ennen kuin olin ommellut pussukan kokoon. Onneksi muistin sen ennen kuin suljin vuoriin jättämäni kääntöaukon! Saatoin siis jokseenkin kätevästi kiinnittää merkin vuoriin k

ristikot ommeltu torkkupeittoon.

Kuva
Ompelin lilahtavaa torkkupeittoani ahkerasti koko loppiaisen, tai siis aina kun muilta toimiltani ennätin. Ehdinkin sommitella peitteeseen tulevien tilkkuneliökehysten pystysuorat (pidemmät) osuudet, ommella vaakasuorat kaitaleet kappaleiden väliin ja sen jälkeen tilkkuneliöpötköt pystysuoriin reunoihin. Tietysti olisi ollut tilkkutyötekniikkamielessä kätevämpää koota tilkkuneliökehys samaan tahtiin kuin muu peittokin, mutta ennakkosuunnittelukykyni eivät taipuneet niin paljoon. Kun ompelin pitkää neliöpötköä peiton reunaan, mietin, että toisinkin olisi voinut tehdä. Oli kuitenkin liian myöhäistä siinä vaiheessa! Vielä täytyy ommella tilkkuneliökehyksen ulkopuolelle yksi kierros lilahtavan viininpunaista kaitaletta, ja sitten peiton tilkkupinta on valmis. Sen jälkeen seuraa tikkaaminen! Iik, minulla on yhtä vähän tikkausideoita kuin yleensä. Edellisen tällä mallilla ompelemani peitteen tikkasin aaltomaisin viivoin, vaihtuvavärisellä langalla. En haluaisi toistaa tässä samaa. Ole

kimaltava vetoketjupussukka valmis.

Kuva
Päälliseen käytin varsinaisten kuviokankaiden lisäksi vaaleanpunaista lakanakangasta. Sitä on myös kimaltavan kankaan alla, koska sen pohja on verkkomainen. Nyt muistin ommella kangasmerkin vuoriin! Pussukan rakenne: päällinen, tukikankaalla stabiloitu koltsarikangas (college-trikoo) – nämä tikattu yhteen. Vuorikangas ommeltu muotoon erillisenä, kiinnitin sen päälliseen käsin ompelemalla. Vetoketjun kiinnitin taas kaitaleeseen, jonka leikkasin 5.5cm leveäksi ja taitoin kaksin kerroin ennen ompelemista kiinni nurjalle. Käänsin taitetun reunan oikealle puolelle kiinnitysompeleen päälle ja tikkasin. Valmis Timanttikissat-vetoketjupussukka: Vaaleanpunainen lakanakangas näkyy käytännössä vain päätykappaleissa. Vetoketjukaitaleen ja vetoketjun kiinnitysompeleet olisivat voineet olla suoremmatkin! Epäilen osasyylliseksi kieroa ompelulankaa. Tässä näkyy oivallisesti sekä vuorin kuvio että kangasmerkki: Kateissa ollut kangas löytyi Vielä kuva työpisteeseen jättämästäni näyttelyt

vuoden tilkkutyöavaus.

Kuva
Jipii! Vuoden ensimmäinen tilkkutyö on jo valmis! Tein vetoketjupussukan sillä erittäin yksinkertaisella menetelmällä, joka oli vielä puoli vuotta sitten minulle täysi arvoitus. Lisäsin mallin haastavuutta hieman tekemällä pussukkaan pohjan (ommellen kolmiot sivu- ja pohjasauman yli). Aivan ensiksi etsin lyhyen vetoketjun, ja varastoista löytyi vaaleanpunainen, 13cm pitkä. Sitten menin kangasvarastoilleni. Hempeitä kukkakankaita ja raikastavia raitakankaita löytyi. Leikkasin kokoamani tilkkupinnat vetoketjun kokonaismitan levyiseksi ja 15cm korkeiksi. Vetoketjuun käytin jälleen Lisa Lamin The Bag Making Bible –kirjasta oppimaani juttua, eli ompelin vedinpään päät yhteen muutamalla käsinpistolla ennen vetoketjun kiinnittämistä. Tässä siis se kolmio, jonka ompeleminen muodostaa pussukkaan pohjan. Maailman helpoin vetoketjupussukka on edelleen aivan helppo tehdä, vaikka ompelee pohjan näin. Ja koska päälli- ja vuorikappale ommellaan kahdesta palasta, kolmiot on helppo saada t

turhaa haeskelua.

Kuva
(Teksti kirjoitettu uudenvuodenaattona.) Kun olin koonnut ja silittänyt tilkkurivit, halusin heti siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli kiinnittämään (tässä) vaakasuoria välikaitaleita. Kangashan minulla oli valmiina. Meninkin ottamaan sen esille kaapista… Mutta kangas ei ollutkaan siellä! Kangas ei ollut missään muuallakaan. Etsin jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomistakin paikoista. Kummallisinta oli, että muistin selvästi nähneeni sen melko äskettäin, juuri sen kaapin vaiheilla, missä sen pitikin olla. Haeskellessani löysin toki muutamia valmiiksi leikkaamiani kaitaleita, jotka olivat jääneet yli näiden lyhyiden pystykaitaleiden ompelun jälkeen. Pakko oli luovuttaa, kun kangasta ei vain löytynyt! Ja siinä samassa kun lakkasin etsimästä, muistin, missä kangas on. Se on muutaman työpaikalla näyttelyssä olleen kassin ja pussukan kanssa samassa muovikassissa. Työpaikalla. Olin ottanut tämän kankaan mukaan näyttelypöydän liinaksi, koska se on melko neutraalin värinen yksivärinen ja sopi