Tilkunviilaaja

Kehotin tämänvuotisen joulukalenterini luukussa 10 ottamaan askeleen kohti kivoja tilkkujuttuja. Askel helpottuu vielä, kun otat tämän kahdennentoista askeleen ja opettelet tykkäämään asioista, jotka eivät ehkä luonnostaan miellytä. Yksi tilkkutyön turhauttavimmista jutuista on joutua ratkomaan jo ommeltuja saumoja tai tikkejä. Ratkomisesta tulee siedettävämpää, kun käsillä on terävä työkalu. (Tiesithän, että ratkojakin tylsyy vähitellen samoin kuin mikä tahansa väline, jossa on terä?!) Ratkomisen voi myös tehdä ainakin kolmella kätevällä tavalla. Tapa 1: Pura yksi tikki kerrallaan Vedä ensin purettavan kohdan langanpäästä, jolloin toisen puolen lankalenkki nousee esiin. Käytä ratkojan kärkeä (tai nuppineulaa) vapauttamaan ensimmäinen lanka lenkistä. Hidas, mutta hyvä menetelmä silloin, kun langat pitää saada purettua ehjinä. Tapa 2: Katkaise joka kolmas tai neljäs tikki Katkaise ratkojan terävällä väkäsellä toisen puolen tikeistä joka kolmas tai neljäs (tai joka viides). Sen jälke...

Hei taas! Olet varmasti valmis ottamaan askeleen kolme. Säästä viivaintasi! Teräväkulmainen ja tarkka viivain on tilkkuilijan hyvä ystävä, ja sitä kannattaa vaalia. Niin, nyt en kehota säästämään viivaintasi niin, ettet käyttäisi sitä, vaan niin, ettet rasita sitä kolhuilla ja muilla. Tietenkin huolehdit siitä, ettei viivain vahingossa putoa (nurkka edellä) kovalle lattialle. Etkä myöskään anna sen taittua. Mutta tiesitkö tällaista vinkkiä? (Minä löysin sen juuri joulukalenteriani varten täältä: https://scissortailquilting.com/quilting-info/tips/ ) Kun olet tasoittamassa blokkejasi ja käytät viivaimen suoraa kulmaa apuna, aseta leikkurin terä viivaimen viereen reilun sentin verran sen kulmasta ja peruuta ensin kulman ohi. Jatka vasta sitten leikkuuta poispäin kulmasta. Jos nimittäin aloitat leikkaamisen viivaimen kulman kohdalta, nurkka kuluu hiljalleen tylpemmäksi eikä lopulta enää ole tarkka. Sitten kun viivaimesi nurkka on oikein kunnolla kulunut, myös leikkuroimisen tuloksena ...

Tilkkutyö on ihanaa ja tuottaa minulle iloa lukemattomin tavoin. Tänään kerron satunnaisesti valitsemani seitsemän pientä ilon aihetta. 1. Terävä leikkurin terä.   Kivojen juttujen jakaminen tuli mieleen juuri tästä. Luin sosiaalisesta mediasta päivityksen, joka vakuutti jokaisen meistä olevan tuoreen ja terävän terän arvoinen. Pian sen luettuani menin vihdoinkin kaapille ja etsin sieltä vaihtoterän. Voi hyvänen aika, miten hienosti uusi terä leikkasikaan! Miksi, oi miksi odotin näinkin kauan ennen kuin heivasin tylsyneen terän?!? Milloin sinä olet viimeksi vaihtanut leikkuriisi terävän terän? Olisiko jo aika tehdä niin?  Pyöröleikkurin ylistystä lisää tässä blogikirjoituksessani. 2. Se, että on hyvät työkalut.  Leikkurista tulivat mieleen myös muut tilkkuilijan hyvät työkalut. Pidän ompelukoneistani. Käytän monikkoa, sillä minulla on varsinainen kone ja varakone. Varsinainen kone on ihana – siinä on syvä kurkku ja erinomainen valo, ja paininjalka laskeutuu automaattise...

Eihän tämä oikeasti ole ihan uusi, sillä olen väläyttänyt maistiaisia uudesta kuusikulmiotyöstäni jo tammikuussa, mutta sain tilkkupinnan hiljattain valmiiksi. Siinä mielessä tässä on jotain ihan uutta tarjolla! Ostin aikoinaan Scrap Crazy -mallinepaketin ja tein niiden avulla Sallittu ajosuunta -tilkkupeiton. Paketissa on mukana kaksi neljäsosakuusikulmion muotoista mallinetta, joiden avulla on kätevä leikata paloja kuusikulmiopintaan. Valitsin mallineista isomman. Päätin toteuttaa riemunkirjavan tilkkutyön ja leikkasin paljoja vaikka minkä värisistä kankaista. Olin laskenut, montako palaa tarvitsisin tietyn kokoiseen pintaan ja leikkasin kaikki palat valmiiksi. Tarkasti juuri tarvitsemani määrän. Päätin myös, että kuusikulmioiden välissä olisi vastaavanlainen kapea välikaitale kuin Naapurisopu-tilkkupeitossa. Siten pinnasta tulisi rytmikkään näköinen ja tilkkutyömäinen. Tällä kertaa en halunnut, että työ näyttäisi väripinnalta. Koska palat olivat kuusikulmioiden neljäsosia, pin...

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun...

Marras-joulukuu kuluivat monipuolisen tilkkutyötekemisen merkeissä – ansiotyön lisäksi. Kirjoitin joulukalenteriin juttuja ja viimeistelin ensimmäistä, kaupalliseksi ajattelemaani tilkkublokin ja -peiton kaavaa sekä pyöritin kaavatestausrinkiä. Samalla rakensin uutta tilkkupintaa. Inspiroiduin @stashbanditquilting ’in The Big Cheese -tilkkutyöstä ja päätin kehittää siitä oman versioni. Jotenkin päädyin puna-turkoosiin väritykseen. Ensimmäiset inspiraatiovärit olivat tällaiset: Visioin niin, että pinnassa olisi tumman- ja vaaleanpunaisia x-blokkeja ja välissä vaalean- ja tummanturkooseja raita-alueita. Päädyin x-blokeissa viiden tuuman alkuneliöön, johon ompelisin kahteen kulmaan lumipallotekniikalla kolmiot. Ensimmäisten väriajatusten jälkeen päädyin käyttämään vaaleampia punaisia. Väliin tulevat raita-alueet tuntuivat kuitenkin mitoiltaan hankalilta. Pitkähköä pätkäpötköä oli hankala ommella. Lopulta sentään tajusin, että voisin ommella raitapalat neljästä viiden tuuman neliöstä n...