Hyvästä tilkkutyöstäsi verraton – Askel 12: Opettele tykkäämään

Kehotin tämänvuotisen joulukalenterini luukussa 10 ottamaan askeleen kohti kivoja tilkkujuttuja. Askel helpottuu vielä, kun otat tämän kahdennentoista askeleen ja opettelet tykkäämään asioista, jotka eivät ehkä luonnostaan miellytä.

Yksi tilkkutyön turhauttavimmista jutuista on joutua ratkomaan jo ommeltuja saumoja tai tikkejä. Ratkomisesta tulee siedettävämpää, kun käsillä on terävä työkalu. (Tiesithän, että ratkojakin tylsyy vähitellen samoin kuin mikä tahansa väline, jossa on terä?!) Ratkomisen voi myös tehdä ainakin kolmella kätevällä tavalla.

Tapa 1: Pura yksi tikki kerrallaan

Vedä ensin purettavan kohdan langanpäästä, jolloin toisen puolen lankalenkki nousee esiin. Käytä ratkojan kärkeä (tai nuppineulaa) vapauttamaan ensimmäinen lanka lenkistä. Hidas, mutta hyvä menetelmä silloin, kun langat pitää saada purettua ehjinä.

Tapa 2: Katkaise joka kolmas tai neljäs tikki

Katkaise ratkojan terävällä väkäsellä toisen puolen tikeistä joka kolmas tai neljäs (tai joka viides). Sen jälkeen työn toisella puolella on helppo vetäistä sen puolen lanka kerralla irti.

Tämä on minun suosikkini - siis jos ratkomista ylipäätään voi sanoa suosikiksi.

 

Tapa 3: Ratko sauma kankaiden välistä

Asettele pallolla suojattu väkänen kankaan puolelle ja pidempi, terävä kärki saumanvaran puolelle. Terävä ratkoja katkoo langat helposti. Ratkottavan osuuden toisen pään voit vielä panna painon alle (tai lukita sen ompelukoneen paininjalan alle), jolloin pystyt yhdellä kädellä pitämään kankaan tiukalla.

Ratkomisohjeeni on aiemmin julkaistu Tilkkulehdessä 1/2020.

Ratkominen saattaa olla maailman ikävintä, jos purettava ommel on pientä ja tiivistä tikkiä. Ota silloin aseeksi hopeareunus myrskypilvessä eli tsemppaa itseäsi kehumalla aiempaa suoritustasi! Niin hyvin ommeltu!

Silittäminen on myös monen inhokki. Itse miellyin lopulta siihen, kun käytin kolmea keinoa.

1

Aloin tarkastella silitettyjä pintoja ja ihailla sitä, miten paljon kivammilta ne näyttävät kuin ei-silitetyt. Vastavalmistuneet blokitkin ovat välillä melkein säälittäviä, mutta muuttuvat sileytettyinä hienoiksi. Katso vaikka! Ennen silitystä:

Silityksen jälkeen:

2

Silitän pidemmät rupeamat silityslaudalla, jolloin selkä ei väsy. Silitän lyhyemmät rupeamat (ja sopivan pienet pinnat) lattialle nostamani huopa-alusen päällä. Silityslaudan esille ottaminen ja takaisin pois laittaminen vievät aikaa, mistä en pidä. Huopa-alunen on kätevä, koska sen saa nopeasti esille ja taas syrjään. Nämä periaatteet takaavat, että silittäminen on mahdollisimman kätevää ja mukavaa.

3

Aloin arvostaa sitä, että viileällä säällä lämpiän mukavasti silittäessäni, vaikka olisin muuten ollut palelevainen kotona. Tämä totuttautumistapa ei tietenkään toimi yhtä hyvin kesäisin.

Jotkut eivät tykkää tikkaamisesta (esimerkiksi minä en erityisesti pidä siitä), blokkien tasoittamisesta tai valmiin tilkkupeiton kanttaamisesta.

Oli näistä mikä tahansa sitten epämieluisaa, siitä kannattaa opetella tykkäämään, tai ainakin sitä pitää sietää sen verran, ettei sen karttaminen ole karhunpalvelus tilkkutyölle.

Päivän nimi: Aikuinen

Oikea aikuinen kestää sitäkin, että joutuu tekemään jotain ei-niin-mieluisaa. Ja erityisesti aikuinen pystyy opettelemaan tykkäämään sellaisesta. Jos tilkkutyön valmistuminen on kestänyt kauan – vaikkapa tuon 18 vuotta, mikä ei kenties ole niin harvinaista kuin voisi luulla – sille voisi hyvin antaa nimeksi Aikuinen.

Sitäkin hitaammin valmistuneelle työlle voisi valita Kauko Röyhkän levyn nimen ”Mieluummin vanha kuin aikuinen”.

 - - - - -

Vielä tuli mieleen anekdootti astronauteista, joiden avaruusmatkan aikana aluksen jokin osa alkoi pitää jatkuvaa, todella ärsyttävää ääntä. He pyysivät komentokeskukselta neuvoja vian korjaamiseen, koska he olivat tulla hulluiksi äänen takia. Tutkittuaan asiaa komentokeskus kertoi, ettei heillä ollut antaa toimivaa ratkaisua.

”Mitä me sitten oikein teemme tälle äänelle?” astronautit kysyivät. Ja vastaus oli:

”Opetelkaa tykkäämään siitä”.

Nyt oli syvällinen askel. Ja tilkkutyösi on aina vain lähempänä verrattomuutta!