Tilkunviilaaja

Onko verryttelyhousuja enää olemassa terminä? Verkkareista puhutaan vielä yleisesti, mutta että mainitsisi verryttelyhousut? Lisäksi verkkarit ovat siirtyneet liikuntasuorituksen parista normivaatetukseen. Verskoiksikin niitä joskus kutsutaan. Vesa-Matti Loiri ääntää sanan yhdellä r-kirjaimella ”verytelyhousut” Uuno Turhapuro –laulussa. Tilkkuharrastuksessakin joskus verrytellään: esimerkiksi vapaan konetikkauksen kuvioita on hyväkin piirrellä verryttelymielessä ensin kynällä, sitten sormella ja sitten vasta koneella. Ensimmäisen kerran tajusin verrytellä ennen tikkaamaan ryhtymistä, kun halusin ommella sydänkuvioita Keisarinna Ramandu –tilkkupeittoon. Äh! Eiväthän sydänkuviot näy kuvassa lainkaan - siinä erottuvat vain nuo plup-maiset suorat tikkaukset. Siksi lisään tähän kuvan, jossa tikkaukset näkyvät peiton nurjalla puolella. Toteutin myös Pikku prinssi –tilkkupeittoon  kukkamaiset tikkauskuviot kotikoneella ja verryttelin kunnolla ennen liikkeelle lähtemist...

Hyvää naistenpäivää ja terveisiä etelämmästä! Tällaisessa paikassa olin viime viikolla: Nyt olen taas kotona! Käsityörintama on kärsinyt matkastani: jouduin siellä keskittymään aivan muihin puuhiin, ja ennen matkaa tein kaikenlaisia valmisteluja. Palattuani tein ensimmäiseksi edelleen jotain aivan muuta, vaikka sekin käsityötä. Lyhensin ystävälle hänen mekkonsa. Kuvaa varten ei todellakaan ole lavastettu, kuten ehkä huomaattekin. Mallinukke seisoo keskellä lattiaa – törs – ja takana on petivaatteiden vaihto meneillään. Halusin kuitenkin näyttää, että näin sitä taas ommellaan. Seuraavaksi olisin voinut tarttua tilkkutöihin, mutta voi voi, vielä oli matkavelvollisuuksia tekemättä:   Lesoilen vähän: onnistuin mahduttamaan tähän pieneen lentolaukkuun kolme paria kenkiä ja kolme eri vaatekertaa plus muutaman muun tarpeellisen tavaran. Tavarat täytyi kuitenkin purkaa, että laukun sai pois sommittelulattialta, jota tarvitaan seuraavaan palapelipeiton vaiheeseen. Pa...

Otin valkoisen keittiöpyyhkeen ja koristelin sen toisen lyhyen reunan nurjalta puolelta Marimekon kuviokankaasta leikkaamallani suikaleella. (10cm leveä, taitoin pitkiltä reunoilta noin sentin nurjalle.) Solmiamisnauha: Leikkasin samasta kuviokankaasta 10 cm leveää kaitaletta ja ompelin kaitaleita lyhyistä päistään yhteen niin kauan, että käsissä oli noin 240 cm pitkä pätkä. Kummassakin päässä oli hulpioreuna. Taitoin pitkiltä reunoilta silittämällä noin sentin nurjalle ja silitin sitten kaitaleen keskeltä taittaen. Ompelin pitkältä reunalta puolikkaat yhteen. Itse essu: Taitoin koristelemani pyyheliinan kahtia nurja puoli sisäänpäin, mutta en keskeltä, vaan niin, että koristelemani reuna jäi pidemmäksi. Siksi koristelu on pyyheliinan nurjalla puolella. Silitin taitteen ja ompelin solmiamisnauhan siihen kiinni. Suoralinjainen, kätevä essu oli valmis. Koska koristekaitaleessa on jotain ihme syötäviä, aioin antaa tälle nimeksi ”Etelän hetelmät,” mutta kun oikeasti osaan lausua ...

No niin, valtava määrä pieniä tilkkulappuja on jalostunut matkalaukun nimilapuiksi tai lasinalusiksi. Matkalaukun nimilappuja on 25 kappaletta. Niitä olisi 26, mutta annoin yhden jo lahjaksi. Nimilappujen tekeminen on kivaa ja joutuisaa, mutta kiinnityslenksun ompeleminen on hidasta! Säästäisin rutkasti aikaa, jos minulla olisi valmista nauhaa, josta leikata, mutta kun ei ole. Periaatteesta en osta ylimääräistä tarviketta, kun pärjään kaapista löytyvällä materiaalilla. Vaikka siihen sitten kuluukin aikaa. Lasinalusia on puolestaan 35 kappaletta. Näistä minun pitää laatia järkevän oloisia settejä, esimerkiksi neljän tai kuuden kokonaisuuksia. Olen aiemmin antanut seteille nimet, mutta nämä saavat lähteä maailmalle nimettöminä, kun näitä on kerralla syntynyt paljon. Jotain aivan muuta: Ainaisuus-huivi. Tällainenkin kangaspala (tai oikeastaan kaksi kertaa tämän kokoinen kangasapala) löytyi ompelupöytäni röykkiöistä. (Jälleen nolostuttaa.) Leikkasin kankaan kahtee...

Äitini on ommellut tämän paidan: Vuosilukua en tiedä, olisiko joskus 1960-luvulla? Hänellä ei ole paidalle enää käyttöä, joten otin sen itselleni kauniin kankaan takia. Minun on kyllä vaikea leikata ehjää mitään vaatetta tilkuiksi! Entisestään arveluttaa, kun tarkastelin paidan nurjaa puolta. Äidillä ei ollut kuin suoraa ommelta tikkaava poljettava Singer, joten hän oli viimeistellyt tarkkuutta (siis hitaampaa ompeluvauhtia) vaativat kohdat käsin, ja huolittelu oli tietysti myös käsin tehty. On ollut aikamoinen työ yliluotella paitakappaleet ennen ompelemisen aloittamista: Napinlävet oli tietysti myös ommeltu käsin: Luulin paitaa hartioista kinttanaksi, mutta se sopikin ylleni ihan ookoo. Sen pukevuudesta en ole aivan varma, mutta en taida ihan vielä leikellä sitä tilkuiksi. Jospa vaatteelle olisi kuitenkin vielä käyttöä!

Ensimmäinen valmis tilkkutyöni tänä vuonna oli Vanhat ystävät –tilkkupeitto, jonka annoin kahdelle vanhalle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. En ole käynyt heidän kotonaan, mutta onneksi arvasin käyttää sopivia värejä. Katsokaa vaikka, miten hyvin peitto sopii esimerkiksi makuuhuoneeseen: Ja peitto toimii oikein hyvin myös heidän sohvallaan: Jännittävä kuosi tuossa sohvassa muuten, ja tykkään siitä miten raidat komppaavat lampunvarjostinta. Onpa tilkkupeitto päässyt hyvään seuraan! Vain vähän edistystä Väkerrän edelleen vaaleita tilkkusilppuneliöitä kolmio-neliötähtipintaan. Tässä viimeisimmät tilkkusilppupinnat: Näyttävät hailakoilta ja vaaleilta, mutta niin näiden pitääkin näyttää. Viime postauksessa esittelemäni pussukkapinnat odottavat nyt tikkaamista: (Ohhoh, nyt näyttäisivät kameran säädöt olevan miten sattuu, kun valkoiset ovat aivan puhkivalkoiset.) Leikkasin näille froteesta välikerroksen ja puuvillavanusta vanun taakse ja kiinnitin kerrokset keske...

Kas tässä, Tilkunviilaajan maaliskuun 2013 kalenterikuva. Kuvassa on Taivaanranta-pussukka valmistujaiskuvassaan. Valmis on myös Tyttären kauan odottama applikointityö. Hän osti mustan collegepaidan ja mieleistään kuviokangasta – kun varastoistani ei löytynyt juuri sitä oikeaa kuviota – ja piirsi haluamansa kuvion kaavaksi minulle. Makuutin työtä ompelupöydällä luvattoman kauan, kunnes tänään vihdoin ompelin siihen viimeiset pistot ja paita on nyt valmis pidettäväksi. Tästä kuvasta näkee jotain valmiin työn värityksestä, vaikka musta ei nyt toistunutkaan mustana: Tässä on korjattunakin aivan merkilliset värit, parempaa en saanut aikaiseksi, mutta ainakin tästä näkee, millainen kuvio kokonaisuudessaan on: Tämän tilkkuparatiisi-postaukseni kommenteissa kyseltiin, pelastinko tilkkuja helvetistä. No totta kai pelastin! Hyväntekijä olen! Mukaan tarttui tällainen hevoskuvioinen tilkku: Ja lisäksi kahta sisustuskangasta: Raidallinen on samaa sarjaa kangasta, j...

Tytär innostui vaatteiden muokkaamisesta ja värväsi minut toteuttamaan applikaatiokuviota puseronsa etukappaleeseen. Ensin hän katsasti jokaisen kangasvarastoni kankaan ja totesi ne kaikki sopimattomiksi hänen tarkoituksiinsa. Kangaskaupasta hän sentään löysi mieluisan kuvion ja toi palan minun työpöydälleni varmasti pari kuukautta sitten. En ole tehnyt sen eteen mitään ennen kuin viikonloppuna. Tyttären ostama kangas oli ohutta trikoota, joten leikkasin applikoitavan palan muotoisen tukikangaskappaleen ja silitin kankaan nurjalle. Olin jo nuppineulottanut hänen kaavakappaleensa kankaalle, kun tulin ajatelleeksi, olikohan kankaassa suunta. Siinä ei ollut täysin selvää suuntaa, mutta kuvio (jota en ole kuvan kappaleesta vielä kokonaan leikannut) näytti silti kulkevan enemmänkin ylösalaisin. Hohhoijaa. Joudun siis leikkaamaan ja silittämään tukikankaan uudelleen. No, onneksi huomasin asian ennen kuin olin applikoinut kuvion valmiiksi. Niin ja hameeni  Kiiltävä, ruskeasävyine...

Arvelin, ettei kannattaisi tehdä ommelta varta vasten ratkottavaksi, vaan saisin kokeilla uutta blogivoittoani eli design-ratkojaa jossain todellisessa yhteydessä. Olin oikeassa. Katsokaa nyt: Luulisi, että näin paljon tilkkutöitä tehneenä muistaisin tarkistaa ennen ompeleen surauttamista, että palat ovat menossa oikein päin, mutta ei. Tässä korjattu blokki: Nyt olen huomannut, millaisia paloja tarvitsen seuraavaan blokkiriviin ja olen myös päässyt sovittelemaan, miltä tilkkupinta tulee näyttämään sitten kun sitä on enemmän: Tätä on tosi kiva tehdä! Minulla oli aikamoinen määrä vaaleita tilkkusilppupintoja, ja olen nyt voinut keskittyä tekemään kolmioneliöitä ja ompelemaan niistä isompia palasia. Tavoitteena on tehdä oikein paljon näitä isompia paloja ja sitten sovitella, miten vielä isompi pinta rakentuisi kivoimmin. Tässä kestää kyllä tovi vielä. Tässäkin tarvitsin ratkojaa  Sain taas viettää yhteisen ompelupäivän Töölön Tilkkupajassa Soilen kanssa. Hän on te...

Tartuin ompelupöydän siivottomaan kasaan ja yllättävän nopeasti olin jakanut siivottomuuden eri paikkoihin, enimmäkseen piiloon. Joten kitaratyönkin kanttaaminen onnistui. En joudu raatamaan jouluvalmisteluissa: Mies tekee lanttulaatikon, ystäviltä saamme palan kinkkua, ja loput ruuat ostamme suunnilleen valmiina. Lahjat minulla on ollut valmiina ja paketoituina jo viime viikolla. Olenkin voinut tänään keskittyä ihanaan tilkkuharrastukseeni! Olen saanut kootuksi lukuisia erilaisia tilkkupintoja, vaikka minun on vaikea päästä vauhtiin silloin, kun olen saanut jonkun isomman valmiiksi eikä minulla ole oikein muutakaan kovasti kesken. Tässä todiste, siivoutunut ompelupöydän reuna (johon olen tosin levitellyt tilkkuneliöitä ommellessani tarvitsemiani jäännöspaloja). Pussukkapinnan synty Kun olin tehnyt neljä tilkkuneliötä, kyllästyin etsimään kaitaleita kasasta, jossa niitä ei juuri ollut, ja ompelin sen sijaan sini- ja vihreäsävyisiä kankaita parin farkkukangaspal...

Olin keskiviikkona Soilen Tilkkupajassa kahden hengen ompeluseurassa. Siinä ompelusten ohessa Soile ehti myös näyttää varastoistaan löytämänsä mysteerilaatikon sisältöä. Laatikossa oli monen muun kankaan lisäksi yksi suunnattoman kaunis, punainen villakangaspala. Tällaista kangasta: Ihailin kangasta ja vitsailimme, että siitäpä tulisi hieno hame. Soile mallasi kangasta eteensä ja sanoi sen riittävän kahteenkin hameeseen. Lopputulos: kumpikin meistä sai puolet ihanasta hamekankaasta ja haasteen valmistaa siitä itselle hame. Haasteen kiinnostavuutta lisää, että tarvitsisin punaisen hameen ja olen sellaista turhaan etsinyt kaupoista jo kaksi vuotta. (Tukholman-matkallani tässä taannoin kävin läpi noin 867 hametta, joista kaksi oli punaista, kumpikin mallia "ämmämäinen". Lähimpänä tavoitettani oli tämä Desigualin hame. ) Kumpi voittaa hamehaasteen? Onko hameeni valmis tällä vuosikymmenellä? Ikinä? Pysykää kanavalla!

Löysin eilen kirjastosta Marie Claytonin kirjoittaman opuksen "Ultimate Quilting Bible – A Complete Reference with Step-by-Step Techniques". Ahmaisin sen heti eilen illalla. Kirja on näemmä vuodelta 2009, mutta ote on todella perinteinen verrattuna esimerkiksi hiljattain hankkimaani "Quilting Modern" –kirjaan. Tässä on piirroskuvia tekevistä käsistä ja itsekseen ompelevista neuloista ja tilkkublokeista on yleensä vain yksi kuva – ei kuvaa siitä, miltä blokeista tehty pinta näyttäisi. Minua masentavat kirjojen alussa olevat kattavat tarvikeluettelot: ihan kuin harrastuksesta haluttaisiin saada oikein monimutkainen heti kättelyssä. Tässäkin kirjoittaja luettelee 19 välinettä, joita tarvitaan mittaamiseen ja merkkaamiseen. No huh huh. Tässä kirjassa minua häiritsivät erityisesti ohjeiden sekaan sinne tänne asetellut valokuvat, joissa esiintyvillä tilkkupinnoilla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä sillä kohtaa olevien ohjeiden kanssa. Valokuvissa esiintyvien t...

Tilkunviilaajan elokuun 2012 kalenterikuva: Voi voi! Pussukat näyttävät ryhmäkuvassa kivoilta, mutta tänä vuonna en ole tehnyt vielä kuin kaksi vetoketjupussukkaa. Vain kaksi!! No, lohduttaudun sillä, että olen tehnyt useamman ison tilkkupinnan, ja jo kaksi peittoa valmiiksi asti. Tuliainen itselle  Bostonin turistialueelta löysin hauskan laukun, jollaista en ollut ennen nähnyt. Laukku näyttää ensin tältä: Kun vetoketjun sulkee loppuun saakka, Zip-It-laukku näyttääkin tältä: Elokuun ensimmäinen käsityö  Vielä viime töikseni New Yorkin lentokentällä sorruin ostamaan Desigualin mekon, joka oli muuten sopiva ja kiva, mutta siinä oli järjettömän syvään uurrettu kaula-aukko. (Monessa heidän paidoistaan ja mekoistaan on sama vaiva, ja olenkin ihmetellyt, miten suunnittelijat ovat ajatelleet vaatteitaan käytettävän oikeassa elämässä. Onko tarkoitus pitää jotain muuta vaatetta alla?) Jouduin siis ensi töikseni lisäämään v-kaula-aukon pohjalle kangaskolmion. Varas...