Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

151 blokin rajapyykki.

Olen ommellut noin 82 % blokeista, jotka tarvitsen uusimpaan tilkkupeittoprojektiini. Rajapyykin kunniaksi raivasin lattiaa sen verran, että sain levitetyksi kokonaista 20 tähtiblokkia (siis 80 sakarablokkia) yhteiskuvaan. Minun ei edes tarvinnut työskennellä yksin, vaan minulla oli karvalapsi apulaisena ja ihmislapsi vieressä (hänen sukkajalkansa näkyy kuvassa rapsuttamassa karvalapsen korvallista).


Matkan varrella kävi niinkin, että aioin ommella 12 sakarablokin erän, jotta voisin koota ja kuvata kolme tähtiblokkia, mutta laskin taas väärin. Blokkeja olikin 13, ja asetelmasta tuli tällainen:


Seuraavan erän kanssa olin varovaisempi ja ompelin tasan kahdeksan sakarablokkia:


Fiilistellään yhdessä kuudentoista sakarablokin kanssa ja ihaillaan niihin päässeitä kauniita kankaita!


Vähän ennen megaraivausta lattialla oli juuri ja juuri tilaa yhdeksälle tähtiblokille. Sattui myös olemaan valoisaa, jotta sain kuvan:


Tätä olette odottaneet! 20 tähtiblokin asetelma!


Asetelmasta tuli herkullinen – totta kai, kun karva-apulaiseni on niin nokkela. Tässä hän peseytyy:


Olihan se kova homma, kun autteli minua noin vaativassa tehtävässä!

torstai 20. helmikuuta 2020

viisi irrallista asiaa.

Ensimmäiseksi kysyn: miten niin on ilmiselvää, että tällainen vuode löytyy vain tilkkuilijan kotoa?


Toiseksi sanon, etteivät kaikki kuvan teokset ole minun käsialaani. Keskimmäisen tyynyn tilkkumaalaus on Tyttären käsialaa vuosien takaa, ja oikeanpuoleisen tyynynpäällisen on ommellut uusiseelantilainen tilkkuystäväni Liz. Lisäksi Ruutuässä-päiväpeiton ja sen päällä näkyvän Kangasvuokko-peiton tikkaukset on ihanasti toteuttanut Töölön Tilkkupajan taitava Soile.

Kolmanneksi kerron, että kaikista maailman henkilöistä Kissa arvostaa tilkkuteoksiani ehkä kaikkein eniten. Tässäkin se makaa yhdellä tilkkupeitolla, nojaa toiseen, ja kaksi muuta on vielä lähietäisyydellä taiteltuina.


Neljänneksi jaan tiedon (nimenomaan tiedon): Kissa osoittaa arvostustaan peseytymällä – tilkkupeitolle vain suihkun kautta!


Viidenneksi esittelen kaikkien aikojen ensimmäisen tekemäni tilkkupeiton. Sillä ei edes ole nimeä:


Otin siitä kuvan, jotta voin jakaa siihen liittyviä juttuja Järvenpään tilkkupäiville valmistamallani luennolla ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” – siis kuvan kanssa.

Ompelin peiton noin vuonna 1995. Valitsin kankaat huolellisesti, leikkasin palat idioottimaisesti ja työläästi saksilla ja ompelin sen jälkeen työn urheasti kokoon. (Kuvasin typerän työprosessini kerran blogissanikin.) Tikkasin työn harvakseltaan monofilamenttilangalla ja kanttauksen sijaan käänsin peiton reunat sisäkkäin ja ompelin reunan umpeen. Tilkkutyöni on todistus siitä, että näinkin voi valmistaa tilkkupeiton – vaikka ei kyllä pitäisi!

tiistai 18. helmikuuta 2020

lisää tähtiblokkeja ja neuvo.

Ompelupöydän tienoilla on ollut hiljaista muutaman päivän, sillä sain flunssan. Tilkkutyöt pyörivät kyllä ajatuksissa, mutta mitään en jaksa tehdä – eikä minun tarvitsekaan. Tänään sentään jaksan kirjoittaa vähän raporttia tähtiblokeista.

Olin viime viikolla urakoinut valmiiksi peräti neljän tähden verran sakarablokkeja, silittänyt, trimmannut ja asetellut lattialle. Kissa tuli tietenkin niiden päälle pyörimään, mutta en ehtinyt saada siitä kuvaan mukaan kuin yhden etutassun.


Yleensä urakoin joko neljä tai kahdeksan sakarablokkia kerrallaan.


Prosessiini kuuluu vielä, että asettelen valmistuneet blokit lattialle, tutkin vielä kerran niiden värejä ja onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kontrasteja. Ihailen kauniita kankaita. Mietin, osaanko seuraavalla kierroksella tehdä vielä hienommat tähdet. Otan kuvan ja sen jälkeen kokoan blokit pinoon.


Kuvassa näkyvä toisenlainen blokki on vanhaa perua. En edes muista, milloin olen sen ommellut, mutta siinä on kritiikittömästi tekokuituisia ja puuvillaisia paloja. Satuin näkemään sen ystävänpäivän tienoilla ja siitä inspiroituneena ompelin sille vihdoin kehykset.


Blokkia katsellessani tekisi mieli neuvoa itseäni siellä menneisyydessä: valitse nyt hyvä ihminen sydämen taustalle sen värinen kangas, että kumpikin puoli sydämestä erottuu taustasta! Joku sopivan vaaleahko yksivärinen kangas olisi paljon parempi kuin tuo oikein vaalea, harvaan kuvioitu kukkakuosi. Sydämen muoto ei nyt erotu, sinä ymmärtämätön!

Ainoa mahdollisuus saada sydämestä sydämen näköinen on tikata se sopivasti. Sitten joskus kun taas pääsen tilkkutyön syrjään kiinni.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

luvassa leutoa.

Lämpimänä alkaneeseen tammikuuhun sopii uusimman pussukkani nimi, Lauhkea. Tämän puolen kissalla ainakin on peräti lauhkea ilme!


Kuten lukija voi arvata, tilkkupinnat syntyivät harmaista, mustanpuhuvista ja vaalean harmahtavista tilkuista, jotka noukin ehtymättömältä tuntuvista jäännöspalasäilyttimistäni.

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja valitsin pussukan välikerrokseen tummia kankaita. Jos katsoo tarkasti, ne kuultavat hieman kaikkein vaaleimpien tilkkujen läpi, mutta en katso niin tarkasti. Älkää tekään katsoko!


Valitsin pintaan risteävät kaaritikkaukset ja vaaleanhramaan langan. Toinen puoli näyttää valmiissa Lauhkea-pussukassa tällaiselta:


Löysin vuoriksi kaikkea muuta kuin lauhkeaa kuosia. Maltillinen ulkomuoto kätkee sisäänsä villin yllätyksen:


Myös Lauhkea-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Sen mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 


Koska muut kuvat ovat niin monokromaattiset vihreää sammalta lukuun ottamatta, lisään vielä hieman punaista väriä:


Kissan mielestä päiväunet olisivat kivampaa tekemistä kuin kuvassa poseeraaminen.

tiistai 31. joulukuuta 2019

tilkkuvuoden 2019 yhteenveto.

Nyt saat taas lukea jo perinteiseksi muodostuneen yhteenvedon. Muistelen vuosi sitten sekä kesällä esittämiäni toiveita ja tutkailen, ovatko toiveeni toteutuneet. Luettelen töitäni – niin valmiita kuin keskeneräisiäkin.

Mä mistä alkaisin? Kissa on asettunut sopivaan asentoon, että jaksaa seurata koko pitkän tarinan:


Ompelin vuoden 2019 aikana 

25 tilkkupussukkaa – kolme enemmän kuin viime vuonna.


  • Ra-vetoketjupussukka
  • Mansikkapaikka-tilkkupussukka
  • Frutti di Maare -tilkkupussukka
  • Pikkuinen-vetoketjupussukka
  • Maitosuklaa-tilkkupussukka
  • Seinäkukkanen-tilkkupussukka
  • O.C.-vetoketjupussukka
  • Kössi K -tilkkupussukka
  • Palkkapäivä-tilkkupussukka
  • Pirteä-vetoketjupussukka
  • Keltti-tilkkupussukka
  • Saimi-tilkkupussukka
  • Parhaus-vetoketjupussukka
  • Ikkuna-tilkkupussukka
  • Vesimeloniviboja-pussukka
  • Kirjavuus-tilkkupussukka
  • Nasu-vetoketjupussukka
  • Metsätähdet-tilkkupussukka
  • Sydänkäpy-tilkkupussukka
  • Kurkkaus-tilkkupussukka
  • Aito-vetoketjupussukka
  • Koto-tilkkupussukka
  • Toto-tilkkupussukka
  • Wolfe-vetoketjupussukka
  • Annie-pussukka


  • Näistä kolme pussukkaa – Toto, Koto ja Aito – olivat uusvanhaa Dumpling-mallistoa. Ompelin kymmenisen vuotta sitten tosi monta vetoketjupussukkaa juuri samalla kaarevalla mallilla. Kiinnitin vetoketjut käsin, erityisellä ompeleella, jolle ei ole löytynyt kuvaavaa suomenkielistä nimeä.

    Kaksi pussukkaa – Annie ja Wolfe – olivat pelastusoperaatioita. Ystävälläni oli kuluneet ja rikkinäiset, mutta mieluisat vetoketjupussukat, jotka purin ja joiden toiset puolikkaat ompelin entistä ehompiin tilkkupussukoihin. Vanhat aarteet saivat uuden elämän.

    Yhden tilkkulaukun eli Idänsinililjan (viime vuonna ompelin kaksi).

    Seitsemän tilkkupeittoa (järjetön määrä, mutta hei: viime vuonna ompelin vielä järjettömämmän määrän eli yksitoista).


  • Kuurankukka-tilkkupeitto
  • Ruutuässä-tilkkupeitto
  • Kukkasnelonen-tilkkupeitto
  • Pellervontie-tilkkupeitto
  • Sallittu ajosuunta -tilkkupeitto
  • Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto
  • Sokkelo-tilkkupeitto

  • Ompelin lisäksi neljä seinätekstiiliä (joista kahteen ompelin jo ripustuskujankin) kolmeen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilting Associationin 30-vuotisjuhlanäyttelyyn, yhdeksi kuudesta Suomen edustajasta (ja työni valittiin mukaan); Kankaanpään tilkkupäiville Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn; ja kaksi työtä, jotka ovat toivottavasti tulossa Järvenpään tilkkupäivien näyttelyihin.


    Pohdin lyhyesti, mitä opin näiden seinätaiteeksi päätyvien teosten tekemisestä, ja vastaus on ainakin: värit ovat minulle ja osalle katsojistakin tärkeämmät kuin tekninen toteutus.

    Perustelen vastaustani sillä, että medaljonkityyppinen tilkkutyöni Sammakkoprinssi sai ihmisiä antamaan nimenomaan väreihin liittyviä kommentteja. Epätäydelliset saumojen kohdistukset ja palojen mitoitukset ovat selvästi sivuseikka. (Ainakaan sellaisia kommentteja ei viitsitty jättää, mikä puolestaan kertoo myös tilkkuharrastajien kannustavuudesta ja suvaitsevaisuudesta.)

    Entä keskeneräiset?

    Keskeneräisiksi on jäänytkin useampi työ.

    - Tähtiblokeista rakentamani tilkkupinta on jo saanut kauniin taustakankaan ja se on tikattu. Vain tasoitus, nimilappu ja kanttaus puuttuvat. Ehkä siitä tulee ensi vuoden ensimmäinen valmis tilkkupeitto.

    - Minipienistä jäännöspalaneliöistä rakentuva tilkkupinta (valmiina on noin tuhat 2,5-tuumaista neljän neliön blokkia, mutta tarvitsen pintaan ehkä kaksisataa blokkia lisää. Täytyy varmaan laskea, etten vahingossa tee liikaa!

    - Kukkablokit. Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen.

    - Äskettäin aloittamani Bento Box -blokeista koottava tilkkutyö on tietenkin vielä kesken, vaikka etenikin lupaavasti ja nopeasti.

    - Rakensin tosi värikkäät tilkkupinnat ja uhosin ompelevani niistä vetoketjulaukun, mutta toistaiseksi palat ovat kaapissa, toki jo silitettyinä laukkuhuopaan. (Niin että laukkuhan on miltei valmis!)x

    - Saksalaisen Sigin ihanasta tilkkulahjasta kokoamani kaksi minulle epätyypillisen väristä tilkkupintaa odottavat nekin sitä, että ompelisin ne tilkkulaukuksi.

    Olen kuitenkin saanut valmiiksi neljä viime vuonna tähän aikaan keskeneräisenä olleista tilkkutöistä. Scrap crazy -tilkkupeitto sai nimekseen Sallittu ajosuunta ja karkkivärisistä blokeista ompelin Johan nyt on markkinat -peiton. Raidallinen hirsimökkiblokkipintakin valmistui peitoksi. Sen nimeksi tuli Sokkelo.

    No niin, näistä saavutuksista rohkaistuneena tarkastelen harrastukseni epäonnistuneempaa osiota. Kissa tukee minua henkisesti rentoutumalla jouluisella Kuurankukka-tilkkupeitolla.


    Vuoden 2019 hudit

    Vaivojen vanupala. 

    Tarkkaan ottaen ensimmäinen huti tapahtui jo vuoden 2018 puolella, kun käytin suurimman osan Tilkkuyhdistyksen hallitukselle asetettuun haastetyöhön tarkoitetusta vanusta sydämenmuotoiseen pannulappuun. Tehtailin pannulappuja joulun alla ja paksua vanua kului. Löysin kaapista mystisen vanupalan, joka vaikutti aivan joutilaalta. Ei kun saksimaan!

    Kun sitten piti ruveta valmistamaan ”Kankaan päät” -teemaista tilkkutyötä, saksittu vanu löytyi ja sen alkuperäinen käyttötarkoituskin palasi mieleen. Onneksi haaste oli asetettu niin väljäksi, ettei vanua ollut pakkokaan käyttää kaikkea, eikä sen tarvinnut näkyä työssä mitenkään.

    Ompelemani ”Ympyrän neliöinti” -tilkkuseinävaatekin oli jonkinlainen huti. Olin ajatellut kerrankin käyttäväni hyväksi sitä, että puuvillakangas kutistuu pesussa eri tavoin kuin vanu. Tikkasin vanurippeet kankaaseen ja laitoin pesukoneeseen.

    Kutistuiko mikään? Ei, mutta vanu lähdetti partaansa mustan kankaan pinnalle, minkä näin sitten kun vaivalla sain tuhannen taitoksilla olleen palan suoraksi.

    Projektista voitte lukea vielä hieman tarkemman kuvauksen ”melkein unohdin” -kirjoituksestani.

    Pikeeraustikki.

    Olin riemuissani löydettyäni nimityksen käsin ommeltavalle pistolle, jolla kiinnitän vetoketjut esimerkiksi Dumpling-malliston pussukoihini. Pisto on englanniksi ”pick stitch,” ja menetelmää nimitetään englanniksi ”picking a seam”.

    Löysin käännöksen luotettavalta vaikuttaneesta sanastopankista, mutta minulle on sittemmin sekä suullisesti että Tilkkulehden jutun välityksellä huolellisesti selitetty, että pisto EI missään tapauksessa ole pikeerausta. Keneltäkään en ole kuullut ehdotusta piston oikeaksi nimitykseksi, mutta pikeeraustikki se EI OLE.

    Vinkkivideo (siis sen puuttuminen).

    Ei vieläkään vinkkivideota. Mikä minua oikein vaivaa? Toiveistani huolimatta en saanut aikaiseksi vinkkivideota. Itseään on hankala kuvata, ainakin vasta-alkajana, enkä saanut järjestymään sellaistakaan, että esimerkiksi tilkkuystävä olisi ollut mukana joko esittelemässä tai kuvaamassa. Videoinnissa tein siis täysoharin.

    Vuoden 2019 parhaat jutut 

    Hudit tuntuvat pienemmiltä heti kun käännän katseen todellisiin parhausasioihin! Itse asiassa hudit olivat tosi pieniä, sillä parhainta tilkkuvuodessa 2019 olivat esimerkiksi:

    Plaidish Quilt -tilkkupeitto!

    Löysin kivan, ruudulliselta näyttävän mallin ja myös ohjeen. Ohje oli laadittu niin, että blokkien värit voi itse päättää – ohjeessa puhuttiin vain vaaleista, keskivärisistä ja tummista paloista. Keksin saman tien peittooni värityksen (violettia, oranssia ja turkoosia sekä mustanpuhuvia ja oikein vaaleita tilkkuja). Leikkasin ja ompelin peiton ennätysajassa.

    Valmis peitto sai nimekseen Ruutuässä, ja sitä on ihailtu ja kehuttu niin, että välillä jo melkein nolotti. Olen kuitenkin itse tärkein kohdeyleisöni, joten kehut eivät nolota, sillä pidän peitostani! Se on ehkä kivoin ikinä!

    Ompelulanit!

    Voi että! Tilkkuystäväni Anu kutsui muutaman tosi kivan tilkkuilijan ja minutkin luokseen ompelulaneihin. Päivä oli ihana, aurinkoinen ja tehokas. Vaikka ompeleminen on tosi kivaa itsekseen, niin yhdessä ompeleminen se vasta hauskaa onkin!

    Ranskanmatka!

    Huikean hieno, loistavasti onnistunut ryhmämatka European Patchwork Meetingiin Ranskan Alsaceen oli yksi vuoden kohokohdista. Hehkutin matkasta tapahtumaterveiset Ranskasta -blogikirjoituksessani.

    Kankaat!

    Tein törkeän paljon kangashankintoja, ainakin Tyttären mielestä. Ja nyt kun katson tätä luetteloa, niin omasta mielestäni myös. Mutta kankaat toimivat innoittajinani!


    Tämänvuotisen joulukalenterini lasken myös onnistumiseksi. 23 vinkkipäivän aikana jaoin yhteensä 86 vinkkiä! Lukijat jättivät lisäksi monen monta kiittävää kommenttia – joidenkin mielestä kirjoitteluni oli jopa parasta joulukalenteritarjontaa ikinä. No huh huh!

    Miten toiveeni toteutuivat

    Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2019?
    ”Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.”
    Aargh! En ole onnistunut tässä yhtään. Jaoin hyveellisen oloisena organisointivinkkejä joulukalenterissani, mutta epäonnistuin itse surkeasti. Ompelutilani ja tarvikkeeni ovat edelleen tärviön näköisessä järjestyksessä.
    ”Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” 
    Päivitin vetoketjulaukkuohjeeni ja julkaisin sen uudelleen joulun kunniaksi. Päivitin ompele vetoketjupussukka -ohjeeni. Kirjoitin jonkinlaisen ohjeen Käpylä-tilkkublokkiin.
    ”Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” 
    Luulisin, että Tilkkulehteen ehdotetaan sisältöä ja juttuja enemmän kuin ennen. Tykkään siitä, että lehdillä on jokin sisällöllinen teema.

    Heinäkuussa esitin vielä yhden toiveen, koska olin siinä vaiheessa toteuttanut kolmesta toiveestani jo kaksi.
    ”Toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani!” 
    – ja toteutin tämänkin toiveen. Ompelin Kukkasnelonen-tilkkupeittoni ihanasta Valori Wellsin Marmalade Dreams -kaitalerullasta.

    Lisäksi avasin joulukuussa toisenkin kaitalepakkauksen, kauan hyllyssä hilloutuneen batiikkikaitalekokoelman, ja ompelen Bento Box -tyyppisiä blokkeja.

    Kannattaa esittää toiveita! Niillä on tapana toteutua – ainakin kun toiveet ovat vain omasta tekemisestä kiinni.

    Niinpä keksin kokonaista…

    …viisi toivetta tilkkuvuodelleni 2020!

    Toivon, että

    - Tilkkuyhdistyksen 30-vuotisjuhlavuoden tilkkupäivät Järvenpäässä onnistuvat.

    - keksin hyvät jutut puheenvuorooni aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus”! Toivon samalla sinne paljon kiinnostuneita kuulijoita.

    - ainakin yksi ompelemani tilkkupeitto on taas ”ehkä kivoin ikinä”.

    - muistan ja ehdin arvostella ensi vuoden aikana ainakin kaksi tilkkuaiheista kirjaa blogissani.

    - pystyn järjestelemään ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin! Tämän toiveen esitän, koska yrittänyttä ei laiteta! Ellei onnistunut tänä vuonna, niin ehkä ensi vuonna sitten!

    Hohhoijaa! Kirjoituksen maksimimitta on kyllä ohittunut jo moneen kertaan. On pakko kohta levätä kuten kissamme ”Sakke”:


    Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2019! Kommenttinne ovat aina kivoja. Ehkä jatkan tässä vielä toiset kymmenen vuotta – ainakin.

    Toivotan kaikille tilkkutyöteliästä ja palkitsevaa tilkkuvuotta 2020!

    maanantai 30. joulukuuta 2019

    ompelupöydällä: bento box.

    No niin, pääsin kuin pääsinkin sommittelemaan bento box -tilkkublokkejani. Ompelin muutamia sellaisella periaatteella, että ompelisin joka toisen kulman tummaksi ja joka toisen vaaleammaksi.

    Huomasin kuitenkin useampaa blokkia yhteiskuvaan asetellessani, että lopputulos näyttääkin sekavalta. En pitänyt tästä sommitelmasta:


    Enkä liioin tästäkään sommitelmasta:


    Päätin sitten sommitella blokit niin, ettei kulmien välillä olisi yhtä kova kontrasti, ja että kapea neliöviiva olisi yhdessä blokissa aina joko tumma tai vaalea. Ompelin ensin kaksi blokkia nähdäkseni, toimisiko toinen ideani paremmin:


    Hmm, näytti lupaavammalta. Ompelin sitten pari tummaneliöistä blokkia lisää:


    Taidan purkaa aiemmalla periaatteella jo ompelemani blokit ja ommella tällaisia kivampia. Hyvä, että ompelin blokkeja vähän kerrallaan enkä tehnyt koko pinoa kerralla valmiiksi!

    Blokkien ompelemisen välillä kokosin pari tilkkupintaa tilaustyöpussukkaa varten. Pussukan pitää olla isompi kuin yleensä ja sen väreiksi annettiin oranssi ja sininen. Minulla olikin hauskaa käydessäni läpi lähimpiä tilkkupinoja. Otin sieltä jokaisen oranssin ja jokaisen sinisen – mutta vain nättejä kankaita!

    Ompelin tilkut yhteen ja täydensin syntyneitä pintoja parilla pitkästä kankaasta leikkaamallani kaitaleella. Luulisin, että tästä pussukasta tulee hauska:


    Kissa ahkeroi koko ajan kanssani:


    Huomenna onkin vuorossa perinteiseen tapaan koko tilkkuvuoteni yhteenvetopostaus. Luettelen siinä töitäni, paljastan vuoden hitit ja hudit, tutkailen tälle vuodelle esittämieni toiveiden toteutumista ja kerron myös toiveeni ensi vuodelle!

    maanantai 9. joulukuuta 2019

    merkitse.

    Joulukalenterin yhdeksännessä luukussa on kaksi vinkkiä siihen vaiheeseen, kun kokoat blokkeja tilkkutyöksi.

    1. Pinoa blokit tietyllä tavalla ja merkitse pinot. 

    Jos saat blokkisi oikeaan järjestykseen, mutta et ehdi ommella niitä heti tilkkupinnaksi, sinun kannattaa pinota blokit tietyllä tavalla ja merkata rivit. Muuten blokit saattavat joutua epäjärjestykseen – varsinkin jos suunnittelet työsi lattialla niin kuin minä.


    Tässä on minun systeemini:

    Teen jokaisesta rivistä oman pinon. Ensimmäiseksi pinoan ylimmän rivin blokit.

    Rivin vasemmanpuolimmaisin blokki on pinon päällimmäinen ja muut blokit ovat järjestyksessä siinä alla. Kiinnitän pinon blokit yhteen neulalla, joka on myös yksi merkitsemiseen käyttämäni neula. Ylimmästä rivistä tekemääni pinoon tulee yksi neula.

    Toisen rivin blokkipinoon laitan kaksi neulaa ja kolmannen rivin pinoon kolme. Mutta neljänteen en laitakaan neljää neulaa, vaan asettelen kolme neulaa roomalaisten numeroiden muotoon: IV. Viidennessä on tietenkin V, kuudennessa VI ja niin edelleen.

    Tilkkupeittopinoa ei tarvitse merkitä, mutta sitä voi pitää kurissa kissapunnuksella:


    2. Lisävinkki, joka ei liity merkitsemiseen, vaan blokkien pitämiseen järjestyksessä -

    Kun sinulla on niin paljon aikaa, että ehdit ommella blokit yhteen, kokeile Suzy Quilts -blogin video-ohjetta. Videon menetelmällä pystyy ompelemaan rivit niin, että jokainen blokki on kiinni jossain naapurissaan joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.

    Kuvassa on jokusia tuolla menetelmällä kiinni ompelemiani rivejä - ja blokkeja, joiden sijaintia en vielä ollut päättänyt:


    Saumat voi kaikki sitten silittää kerralla ja sen jälkeen ommella vaakasaumat. Lopuksi vielä viimeisten saumojen silitys, ja tilkkupinta on koossa.

    maanantai 28. lokakuuta 2019

    Vilkkilässä on kissoja…

    …ja kangaskaapissa kissakankaita. Löysin nimittäin hyvin vähällä etsimisellä yli kolmeakymmentä erilaista kissakangasta omista kaapeistani ja varastoistani. Leikkasin jokaisesta pienen palan:


    Kankaiden väritys vaihteli, mutta valitsin mukaan parhaiten sopivat ja sainkin järjestetyksi 30 erilaista tilkkua aika kivasti – kaikki keltaisesta ruskeaan ja turkoosiin sekä tummanpuhuvaan:


    Seuraavaksi ompelin palat yhteen, jolloin syntyi tilkkupinta:


    Ompelin tilkkupinnalle kehykset. Hifistelin ja lisäsin tilkkupinnan ja kehyskankaan väliin ohuen kerroksen keltaista väriä. Leikkasin kapean, keltaisen kaitaleen, taitoin sen kahtia ja käytin kuin tereenä. En välittänyt, vaikka kulmat eivät joka kohdassa menneet aivan tasan:


    Hifistelin myös tikatessani ja otin osaan tikkauksista mukaan metallilankaa keltaisen tikkauslangan lisäksi. HUOM! Vaihdoin koneeseen metallilangan tikkaukseen tarkoitetun neulankin!


    Tummaan kehykseen ompelin vain tummalla langalla suorat tikkaukset. Valitsin vaaleamman reunakaitalekankaan. Työ valmistui nopeasti, koska blokit olivat pelkkiä suorakaiteita! Tässä on Vilkkilässä-tilkkuseinävaate, kooltaan 30 cm x 30 cm:


    Tikkauskuvio erottuu kuviopuolella vain vaivoin, mutta nurjalla puolella kuvio on aivan selkeä:


    Tässä vielä lähikuva valmiista Vilkkilässä-seinävaatteesta:


    Montakohan kissaa Vilkkilässä oikein mahtoi olla? Ja oliko niitä monta, vai olivatko ne muutamat vain kovin vikkeläliikkeisiä niin että niitä tuntui olevan joka puolella?

    perjantai 27. syyskuuta 2019

    todellista skottiruutua.

    Ommeltuani muutamia Plaid-ish-blokkeja kokeilin kiinnostuneena, tuottaisivatko ne toivotun ruudullisen vaikutelman. Kyllä vain tuottivat! Violetit, oranssit, turkoosit ja yksittäinen vihertäväkin syttyivät melkein hehkumaan, kun ne asettuivat mustanpuhuvien ja vaaleiden blokkien viereen.


    Jos sinäkin haluaisit ommella samanlaisen skottiruutupeiton, hae Kitchen Table Quiltingin laatima ilmainen ohje täältä.

    Lopulta blokkeja oli tarvittava määrä. Jaoin keskiväriset vielä vaaka- ja pystysuuntaisiin. Kokeilujeni aikana onneksi totesin, että jos haluaisin kuvioiden olevan valmiissa peitossa ”oikein päin,” tarvitsisin pystysuuntaisten blokkien lisäksi vaakasuuntaisia. Muuten osassa blokeista kuviot tulisivat asettumaan ”kyljelleen”.

    Käytän hipsukoita, koska peitto ei käytössä välttämättä aina ole tietyssä asennossa, joten kuvioiden suunnat eivät ole ensiarvoisen tärkeät. Tietenkin jos työni pääsisi vaikka näyttelyyn: silloin olisi hyvä voida ripustaa peitto tietyn suuntaisesti.


    Ennen varsinaista blokkien latomista suunnittelulattialle luokittelin blokit vielä tummuusasteittain. Aloitin kaikkein tummimmista ja jatkoin kohti vaaleampia.

    Sommittelemani pinta lattialla odottamassa ompelemista:


    Ahersin tovin ja sain ommelluksi kaikki vaakarivit kokoon. Koska ompelin palat sopivassa järjestyksessä, rivit ovat ompeleilla kiinni toisissaan, vaikka vaakasaumat ovat vielä ompelematta. Blokit eivät siis enää voi mennä sekaisin, vaan järjestys pysyy.


    Leväytin blokkirivit lattialle ja sain Kissan kiinnostumaan niin, että se teki lyhyen tarkastuskäynnin.

    Olen pohjimmiltani laiska, joten mietin nyt, viitsisinkö silittää jo ompelemani saumat, vai lähtisinkö ompelemaan vaakarivejä tuosta vain. (Jos joku muu kysyisi minulta tätä, neuvoisin silittämään.)

    keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

    kokeiluja.

    Olen päällystänyt keittiön tuolit jo kahteen kertaan, ja nyt koitti kolmannen kerroksen aika, sillä edelliset päälliset olivat paikoitellen puhki.

    Päätin valita kankaan Eurokankaan valikoimasta, sillä en halunnut tutkia tilauskangastilkkuja ja sitten odottaa tuotetta ties miten pitkään. Canvas-kankaissa kivat kuviot olivat joko liian samanlaisia kuin edelliset, epäsopivan värisiä tai kuvioiltaan sellaisia, etten haluaisi istua niiden päälle. Marimekon pakkakankailta löytyi sopivan oloinen, jota ostin kokeeksi kahteen tuoliin. On niin vaikea kuvitella, miltä kangas näyttää istuimena!

    No, ei tarvitse kuvitella, vaan voi katsoa. Tällaiselta näyttää Siirtolapuutarha-kankaan jättikuosi istuimena:


    Jaoin kuvan myös Instagram-tililläni ja sain siihen melkein ennätysmäärän kommentteja. Ilmeisesti onnistuin valitsemaan kuosin niin, että päällystystyöni näyttää paremmalta kuin se onkaan!

    Päälliset kelpasivat hyvin myös Miehelle. Hän totesi jopa, että tuolille on helppo tähdätä ahteri, kun siinä on maalitaulua muistuttava kuviokin valmiina. Kokeilu onnistui niin, että hain tänään lisää kangasta ja päällystän loputkin tuolit.

    Toinen kokeiluni liittyi edellisessä postauksessa mainitsemaani loppuvuoden toiveeseen/tavoitteeseen eli kaitalepakettien käyttämiseen. Ajattelin kokeilla mallia Two by Four, johon löytyy ohje Film in the Fridge -blogista. Hän käytti kolmen tuuman kaitaleita, koska se on yksi fat quarter -kokoisen kangaspalan ihannemitoista, mutta minulla on 2,5 tuuman kaitalepaketti, joten poikkean ohjeesta niiltä osin.

    Kokeilublokkini on vasemmalla. Oikeanpuoleiseen blokkiin käytinkin sitten jo yhtä keväällä ostamani Valori Wellsin kaitalepaketin kuosia.


    Minulla oli hetkessä valmiina 11 blokkia!


    Olisi ollut 12 blokkia valmiina, mutta hitsit, tein yhden väärän leikkauksen ja jouduin paikkaushommiin. Paikattu blokki on tuo violetti-tumma-turkoosi oikeassa reunassa alempana.


    Tekaisin siis koko joukon blokkeja miltei ennätysajassa. Mieskin kysyi, eikö tämä ole aika yksinkertainen malli monenlaisissa mehuissa keitetylle tilkkutyöläiselle. Totta kai on!

    Selitin hänelle, että koetan aina valmiiksi leikatuista kankaista tehdä sellaisia blokkeja, joita tehdessä syntyy erittäin vähän hukkapalaa. Tähän hän totesi, ettei harrastukseni ole niin pääomavaltainen, että minun olisi PAKKO sillä tavalla säästää.

    Hän ei aavista, millaiset summat rahaa olen sijoittanut kangasvarastooni. Hyvä niin!

    Kokeiluista puheen ollen, Kissa kokeili uuden Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoni viihtyisyyttä.


    Se totesi peiton oikein viihtyisäksi. Kissa arvostaa tilkkupeittojani ehkä eniten koko perheessä!

    Kesälomamatkalla Tanskassa liikuimme paljon pyörällä ja pysyttelimme Kööpenhaminassa. Näin sentään pari kangaskauppaa, joista toiseen poikkesin. Siellä ei myyty ollenkaan käsityöpuuvilloja! Jouduinkin toteamaan vaatetuskangasvalikoiman äärellä, että ”voi kun osais ommella!” En tunnu osaavan enää tehdä minkäänlaista vaatekappaletta! Tosin myönnän, etten ole pahemmin yrittänytkään viime aikoina.

    No, käsityöpuuvillattomasta kangaskaupasta löysin sentään jotain kivaa:


    Järkevän värisiä ja pituisia vetoketjua, hyvälaatuista ompelulankaa ja muutaman rullan tikkauslankaa. Kaksi langoista on hauskoja vaihtuvavärisiä! Täytyy varmaan surauttaa sopiva tilkkupinta, että pääsen koeompelemaan näitä uusia lankoja.

    LinkWithin

    Related Posts with Thumbnails