rakennan taustakappaletta.

Kaapissa on taiteltuna pari tilkkupintaa, joista ajattelin vielä valmistaa tilkkupeitot. Niiltä vain puuttuu taustakappaleet!

Yksi taitoksilla olevista on tämä Scrap Crazy -mallineella tekemistäni blokeista ompelemani tilkkupinta, josta taisin näyttää jo talvella otettuja kuvia. Kuvissa blokkien syvät värit eivät tulleet näkyviin, mutta kevätaurinko herätti tilkkupintani eloon!

Ompelin tilkkublokit kauniista, syvän värisistä ja YKSIvärisistä kankaista, joita ostin kokonaisen pinon jo Imatran tilkkupäiviltä. Niiden lisäksi käytin Valori Wellsin suunittelemia kuviokuoseja, joita ostin pinon vasta viime syyskuussa. Yhtä pinoa siis hillosin, toisen sain avatuksi melkein saman tien.

Käytin blokkeihin myös joitain jäännöstilkkujani (scraps), mutta en kovin monta. Minun tilkkuni ovat nimittäin aika pieniä, kuten tästä blogikirjoituksestanikin voi todeta. Takaisin taustakappaleaiheeseen.

Olen ostanut muutamaakin kangasta varastoon sen verran, että saisin niistä taustakappaleet lisäämättä toisia kankaita mukaan, mutta ainakin jotkut ostokseni ovat sittenkin olleet liian kitsaita. Toisaalta tykkään taustakappaleista, joissa on mukava juju.

Koska tässä tilkkupinnassa on paljon keskivärisiä ja tummia kankaita ja aika vähän vaaleita, valitsin taustaan värikylläisen kankaan. Se ei yksinään aivan riitä, joten valitsin muutamia varsinaisen tilkkupinnan kankaita ryydittämään taustaa.

Päätin leikata ja ommella ainakin yhden neliöjonon, ja värit tulevat tähän järjestykseen:

Koska on ollut hellettä ja kaikenlaista kesätekemistä ja juhannuskin vielä, taustakappale ei ole edennyt tämän pidemmälle. Palaankin vielä tilkkupintaan. Tässä siitä hiukan lähempää otettu kuva:

Ihmettelette kenties, miksi tilkkupinta näyttää niin muhkuraiselta.

Levitin pinnan toukokuiselle, ylipitkäksi ennättäneelle ruohikolle. Emme nimittäin olleet hennoneet leikata ruohoa, koska se kukki näin somasti:

Meillä ei siis vihata voikukkia. Toukokuussa voikukan kukinnot ovat söpöt. Myöhemmin saatan niitä kitkeä, mutta en välttämättä nurmikosta. Sen taistelun nimittäin häviäisin varmasti. On parempi, että olemme opetelleet tykkäämään voikukista!

Johan nyt on markkinat!

Sain juuri äsken valmiiksi karkkivärisistä Boys’ Nonsense -blokeista ompelemani tilkkupeiton, joka sai nimekseen Johan nyt on markkinat.

Olen ommellut tilkkublokit paperiompeluna. Käytin taittelutekniikkaa, jossa kaavapaperin voi käyttää monta kertaa. Opin tekniikan, kun tein tilkkuystäväni Arjan kanssa Tilkkuyhdistyksen ohjekokoelmaan videota.

Blokit valmistuivat hitaasti, mutta silti tein niitä vahingossa liikaa. Tai sitten laskin jotenkin väärin, montako blokkia aioinkaan tilkkupeittoon käyttää. Sijoitin ylimääräiset blokit tilkkupeiton taustakappaleeseen:

Kivat, tikatut kiehkurat näkyvät taustapuolella hyvin. Töölön Tilkkupajan Soile auttoi minua valitsemaan peittoon sellaisen kuvion, joka ei häiritsisi tilkkupinnan kirjavuutta ja tikkasi sen jälkeen peittoni kauniiksi. Tykkään!

Ompelin näköjään ensimmäiset näistä tilkkublokeista melkein päivälleen vuosi sitten, kesäkuussa 2018.

Nimilappu ei perinteisessä mielessä soinnu taustakappaleen kukkakankaaseen, mutta jollain tavalla pidän yhdistelmästä. Ompelin nimilapun kiinni niin, että se jäi reilusti irti reunakantista. Kiinnityspistot ovat näkymättömät, mutta lisäsin vaalean alueen ympärille näkyvän tikkauksen.

Kysyin Instagram-yhteisöltä nimi-ideoita peitolleni. Sain vaikka kuinka monta hienoa ehdotusta, joita eilen pähkäilin. Nimenhän on pakko olla valmiina ennen kuin nimilapun voi ommella kiinni!

Nimiehdotuksista minua sattui inspiroimaan @treadle_and_twine -käyttäjän kommentti. Hän sanoi tilkkutyöni tuovan hänen mieleensä paikkakuntansa vuotuiset maalaismarkkinat. Hän kertoi näkevänsä siellä paitsi kotiteollisuustuotteita, myös hattaroita ja syksyn kukkia. Maalaismarkkinoiden sijaan mieleeni putkahti huudahdus ”Johan nyt on markkinat!” Se sopii tilkkutyöni nimeksi, sillä olen itsekin ällistynyt työn värikkyydestä.

Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto on kooltaan noin 154 cm x 198 cm (noin 61” x 78”).

Johan nyt on markkinat -peittoa ei voinut kuvata nurmikolla, joka oli juuri leikattu. (Itse asiassa nurmivastaava käytteli ruohonleikkuria samaan aikaan kun minä kuvasin peittoa.) Peiton siistiminen ruohonpätkistä olisi käynyt liian työlääksi. Asettelin peiton sen sijaan taiteellisesti betonirappusillemme. Näin se ryöppyää:

Koska en voinut levittää Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoani nurmikolle, en saanut siitä kokokuvaa. Sen reunakanteista ei siis saa oikein käsitystä. Tästä kuvasta kuitenkin näkee, että käytin kahta erilaista kanttauskangasta.

Nurkat onnistuivat riittävän hyvin, joten otin niistäkin kuvan.

Tähän asentoon Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto taitaa toistaiseksi jäädä:

Peitolla ei nimittäin ole vielä tiedettyä omistajaa. Siirrän sen pinoon muiden valmiiden peittojen kanssa ja toivon, että lopulta aika tavaran kaupitsee. Saatan myös käytellä sitä varovasti itse.

kahdessadas.

Vaikka sain tänään valmiiksi blogihistoriani 200. tilkkupussukan, annoin sille nimeksi – en Kahdessadas, vaan – Vesimeloniviboja.

Nimi olikin helppo keksiä, sillä sain Instagram-päivitykseeni kommentin, jossa kirjoittaja kertoi saavansa tilkkupinnastani vesimeloniviboja (watermelon vibes). Tein päivityksiä tikattavana olevista tilkkupinnoista.

Valitsin melko huolellisesti pinkkejä ja vaaleanvihreitä kankaita tulevaan työhöni ja olin lopulta melko pettynyt siihen, millaisen pinnan sain aikaiseksi. Olisin halunnut neliöpalasiin enemmän kontrastia. Onneksi tilkkupinnassa on kontrastia neliörivien välillä, vaikka neliöt itse ovat aika tasaväriset.

Suunnitelmallisuus ja tietynlaisen lopputuloksen tavoitteleminen ei taida olla minun juttuni, vaan minun pitää tyytyä improvisoimaan.

Tikkaamisen jälkeen pinta ei näyttänyt enää niin suurelta pettymykseltä. Ja kun olin ommellut tilkkupinnat pussukaksi, pettymys on vaihtunut tyytyväisyydeksi.

Lähinnä sen takia, että sain pussukan valmiiksi, ja että se on kahdessadas ompelemani!

Onhan tässä myös tosi kesäiset värit.

Ompelin pussukan eilen melkein valmiiksi. Minulta jäi tekemättä vain päällitikkaus vetoketjun viereen, vetoketjun päättävä lipare ja pieni lensku vetoketjun vetimeen. Vaikka pussukka oli kesken, en malttanut olla jakamatta Instagramissä tätä salaperäistä kuvaa, jossa keskeneräisyys näkyy hieman ja jossa tilkuista tehty sisätasku näkyy aika hyvin.

Sama sisätasku pilkistää valmiissa pussukassa. En ottanut tämän syvemmälle näyttävää kuvaa, sillä olin topannut pussukan pohjan kuvausta varten villasukkaparilla. Ne olisivat pilanneet söpön vaikutelman!

Otin vaihteeksi kuvan myös vetoketjun päättävästä kangaspalasta. Samaa kangasta esiintyy myös Vesimeloniviboja-pussukan tilkkupinnassa.

Aurinko piirtää spiraalimaiset tikkauskuviot hienosti näkyviin. Värit näyttävät paitsi kesäisiltä, myös hampaita vihlovan makeilta!

Vesimeloniviboja-vetoketjupussukka on hiukan isompi kuin yleensä ompelemani pussukat. Sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:

• Leveys ylhäältä noin 28 cm
• Korkeus noin 21 cm
• Pohjan leveys noin 8 cm. 

Vetoketju avautuu kunnolla, joten pussukka on Avoin-mallistoa. Siinä on lyhyet kanto-/ripustuslenksut, jotka näkyvät jotenkuten seuraavassa kuvassa:

Minulla on enää tämä kesä aikaa ottaa tilkkutavaroiden valmistujaiskuvia kulahtaneilla betonirappusillamme ja ravistuneilla puuaskelmilla, sillä loppukesästä kuisti ja sen ympäristö puretaan, ja meille rakennetaan uusi, paljon entistä ehompi kuisti. Raputkin siirtyvät toiseen paikkaan.

Vaikka ajan patinoimat pinnat näyttävät kuvissa kiinnostavilta, ne eivät todellisuudessa tunnu enää kivoilta. On todellakin uudistuksen aika!

Nyt voitte tietenkin heittää arvauksia/arvioita, montako tavaraa ehdin kesä-, heinä- ja elokuussa vielä näillä vanhoilla tasoilla kuvata!

kirjavuus.

Karkkivärisistä blokeista ompelemani ja Soilen jo tikkaamakin tilkkupeitto on tasoitettu ja vain nimi, nimilappu ja kanttaus puuttuvat. Projekti seisoo.

Käpylä-tilkkublokkeja en ole ommellut viikkoon. Scrap Crazy -mallineella toteuttamani tilkkupinta on edelleen ilman taustakappaletta, eivätkä kukkakuviotkaan ole edenneet. Puhumattakaan vanhemmista keskeneräisistä.

Mitäkö olen tehnyt sen sijaan? Olen käynyt töissä, työmatkalla ja sitten olen taas ommellut yhteen minipieniä jäännöspaloja. Ne inspiroivat minua! Sain ommelluksi sen verran isot palat, että pystyin valmistamaan yhden erittäin kirjavan vetoketjupussukan. Annoin tälle nimen Kirjavuus.

Tilkkupinnoissa on enimmäkseen paloja, jotka ovat jääneet yli Käpylä-blokeista. Olen tietenkin käyttänyt vain niitä aivan pienimpiä jäännöspaloja. Minulla on toki isompiakin tilkkuja, mutta säästelen niitä mielessäni johonkin tärkeämpään. Mitä se mahtaa olla?

Palataan hiukan ajassa taaksepäin. Tällaisista paloista lähdin liikkeelle:

Täydensin pieniä palojani parilla isommalla palalla – pohjaa varten leikkasin violettia kangasta, koska olin jo valinnut projektiini violetin vetoketjun. Tikkasin kumpaankin pintaan kaksi spiraalia.

Jos haluat kokeilla spiraalitikkausta, olen kirjoittanut siitä ohjeitakin. Näin tikkaan yhden spiraalin ja näin tikkaan useamman spiraalin.

Kirjavuus-pussukan toisella puolella on myös pari tilkkua, jotka nappasin mukaan anteliaan tilkkuystäväni Kikin tilkkulaatikosta. Hän oli tuonut Kässäfestarit-tapahtumaan tilkkuja sitä varten, että uudet harrastajat voisivat kokeilla tilkkutyön tekemistä. Onneksi tilkkuja riitti meille vanhoillekin harrastajille.

Kirjavuus-pussukan tilkkupinnat on tikattu ohuehkoon tikkausvanuun, jota on jäänyt yli jostain tilkkupeittoprojektista. Vanun alla on vielä pala vanhaa pussilakanaa.

Oli muuten vaikea keksiä nimi tälle uutuudelle. Koska tilkkupintoihin on käytetty kaikkia käsiin osuneita paloja, ajattelin ensin nimeksi ”Pappilan hätävara,” joka kootaan samaan tyyliin. Totesin nimityksen kuitenkin liian alentavaksi.

Seuraavaksi makustelin kesäaiheisia nimiä, mutta sanana kesä on kyllä niin nähty. Olen käyttänyt esimerkiksi nimet ”Kesäunia,” ”No, onkos tullut kesä,” ”Hellekesä,” ”Jäätelökesä,” ja jopa sellaisen nimen kuin ”Keltaisen kissan farkkukesä”. Kukkiakin rupesin sovittelemaan nimeen, mutta onneksi sentään tajusin miettiä pussukan väritystä. Se on kirjava, joten nimi oli siinä.

Leikkasin poikkeuksellisesti vuorikappaleet yhdestä kankaasta!

Vetoketju avautuu kunnolla, joten Kirjavuus-pussukkani on Avoin-mallistoa.

Violetit osuudet sattuivat sopivasti pussukan pohjan kohdalle.

Ompelin Kirjavuus-vetoketjupussukkaan pitkähkön kantolenksun, joten se on myös Street-mallistoa. Olen muuten viimein oppinut melko luotettavasti järkeilemään, kumpaan reunaan lenksu kannattaa kiinnittää. Mietin, että jos pussukkaa kantaa ranteessa, vetoketjun vetimen kannattaa olla lenksureunassa. Muuten pussukan joutuu avaamaan hankalasti, ranteesta katsottuna kauempaa.

Kirjavuus-pussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

• Leveys ylhäältä noin 22,5 cm
• Korkeus noin 15 cm
• Pohjan leveys noin 6 cm.

Viimeisessä kuvassa ei näy Tilkunviilaaja-kylttiä, koska asettelin pussukan juhannusruusupensaan oksille.

Toivottavasti tekin olette nauttineet kauniista kesäpäivistä!

ompele Käpylä-tilkkublokki.

Käpylä-tilkkublokin koko valmiina ja tasoitettuna on 8,5” x 8,5”. Blokin värikkäät osat voi ommella jäännöspaloista. Keskineliöihin voi halutessaan sovittaa tarkasti jonkun kankaassa näkyvän kivan kuvion.

Blokkien lisäksi tilkkupinnassa voi olla myös yhdestä kankaasta leikattuja isoja neliöitä. Voit käyttää isokuvioista kangasta, jota et raaski pilkkoa pieneksi!

Kuvassa on kokeilublokkini, jossa yksi keskineliöistä on liian pieni.

Leikkaa ensin palat, joista ompelet blokin värikkäät neliöt.

Leikkaa myös värikkäiden neliöiden väliin tulevaa vaaleaa, yhden tuuman levyistä kaitaletta. Yhteen Käpylä-blokkiin tarvitset noin 18,5 tuumaa pitkän pätkän.

Itse leikkaan blokin värikkäisiin osuuksiin neljät tällaiset palat, joissa keskineliötä lukuun ottamatta on hiukan ylimääräistä. Voit halutessasi leikata täsmälleen oikean kokoiset hirret, mutta sellaisiin minulla ei ole mittoja.

Neliöt kootaan hirsimökkitekniikalla eli keskineliön ympärille ommellaan kierros kaitaleita tai ”hirsiä”. Ompele leveämpi kaitale kiinni keskineliön yhteen sivuun. Leikkaa ylimääräinen osuus pois ja ompele se keskineliön seuraavalle sivulle.

Ota toinen kapeista kaitaleista ja ompele se keskineliön kolmannelle sivulle. Tasoittele kaitaleen päät. Viimeinen kaitale keskineliöön neljännelle sivulle, ja taas tasoittelet.

Ompele näitä värikkäitä neliöitä yhteen Käpylä-blokkiin aina neljä kappaletta.

Olen itse ommellut blokit niin, että kahdessa neliössä on vaalea keskusta ja tummat hirret, kahdessa tumma keskusta ja vaaleat hirret.

Tässä vaiheessa silitän palat, mutta en trimmaa niitä tasaisiksi, sillä minulle riittää tämä tarkkuus.

Yhdistä värikkäät neliöt vaaleaa kangasta olevalla ristikolla.

Ompelen itse kaitaleen ensin vasemmanpuoleisiin neliöihin. Sitten ompelen oikeanpuoleiset neliöt vaaleaan välikaitaleeseen kiinni.

Minulla on silloin käsissäni blokin ylä- ja alapuoli.

Ennen vaakakaitaleen kiinnittämistä tasoitan ylä- ja alapuolen:

Kun kaitale on kiinni toisessa puolessa, teen siihen kohdistusmerkinnät häviävällä tussilla. Näen, mihin kohtaan toisen palan vaalean ristikkokaitaleen pitää osua.

Kun värikkäät neliöt on yhdistetty vaalealla/valkoisella ristikolla, tasoita blokki kokoon 8,5” x 8,5”. Olen suunnitellut blokin nimenomaan tämän kokoiseksi, koska minulla sattuu olemaan tuon kokoinen neliöviivain.

Tasoittaminen viimeistelee Käpylä-blokin ilmeen. Ja pyörivä leikkuualusta olisi tässä työssä tosi kätevä!

Siisti ja tasainen blokki näyttää paljon uskottavammalta.

Käpylä-blokit voi toki yhdistää tilkkupinnaksi sellaisenaan, mutta itse aion ommella blokkien väliin vaaleat kaitaleet, jotka ovat blokin ristikkoja leveämmät. En ole vielä päättänyt tarkasti, kuinka leveät.

Kun blokkien välissä on kaitaleet, ristikkokaitaleiden saumat eivät osu päällekkäin. Ristikoiden kohdistamisessakaan ei tarvitse olla supertarkka.

Kehittämäni Käpylä-blokki sai nimen Milja Samilalta. Hän keksi omien sanojensa mukaan nimen äärimmäisen helposti. Hän näki blokissa pieniä tontteja, joilla on yksittäisiä taloja ja välissä kapeita katuja. Kirjavista kankaista tehdyt puutarhat vielä vahvistivat asiaa.

karkkivärejä ja kiemuroita.

Sain kuin sainkin ommelluksi taustakappaleen tilkkupinnalle, johon valmistin koko joukon aika pieniä, karkkivärisiä tilkkublokkeja paperiompelutekniikalla. Vein tilkkupinnan ja takakankaan tietenkin luotettavalle ja taitavalle Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan.

Hän ehdotti vaaleanpunertavaa tikkauslankaa ja hauskoja kiemuroita tikkauskuvioksi. Hänen ehdotuksiinsa oli helppo mieltyä! Kiemuratikkaus on juuri sopiva tälle terävälle blokkikuviolle:

Tikkauskuvio erottuu pinnasta hyvin, koska kuvassa on voimakas sivuvalo. Ulkona ottamissani kuvissa kuviointi on sivuosassa ja pääosassa on värikäs tilkkupinta.

Takakankaan tilkkublokkialue ja vauvamainen kangas vangitsevat katseen. Yhdistelin taustakappaleeseen kaikenlaisia, jossain määrin punertavia kuoseja.

Syyrinkiläiset tilkkuystäväni totesivat, etteivät osaisi yhdistellä kuvioita ja värejä näin. Hmm, en itse välttämättä luonnehtisi tätä ”osaamiseksi,” vaan ehkä pidäkkeettömyydeksi. Käytän kankaita, joita minulla on.

Tältä tikattu tilkkutyöni näyttää tasoittamattomana ja kanttaamattomana.

Kuvasta huomaan, että vasemmalla, vähän tilkkupinnan puolivälin alapuolella on yksi ympäristöään vaaleampi blokki. Nyt se pistää heti silmään, vaikka olen katsellut työtäni monta kertaa aiemminkin. Se ei haittaa, mutta katse osuu siihen.

Ehkä aloitan poikkeavan blokin tuomista mielleyhtymistä kehittäessäni tilkkupeitolleni nimeä…