Showing posts with label jäännöspaloista. Show all posts
Showing posts with label jäännöspaloista. Show all posts

Tuesday, 4 December 2018

kimurantti.

Valmista Herkkupalat-tilkkupeiton pintaa katsellessa voisi luulla, että siinä käytetty blokki olisi päivän sanan mukainen eli kimurantti ommeltava, mutta eipä vain olekaan.


Katso "Neliö ja sen varjo" -blokin ompeluohje tästä kirjoituksestani.

Blokki on tosi helppo ja joutuisa ommella! Vaikeinta on leikata paloja, joista osa leikataan tuuma-, osa senttimitoilla.

”Neliö ja sen varjo” –blokki on osoitus siitä, että yksinkertaisinkin blokki voi näyttää kimurantilta ommella, kun se asetellaan tilkkupintaan nurkalleen.

Kimuranttia minulla kyllä oli tilkkutöiden kanssa vuoden 2016 kesällä, jolloin ompelin kolmio-neliöistä tilkkupinnan. Tehtävä olisi ollut helppokin, mutta olin unohtanut ottaa mukaan nuppineuloja. Minulla taisi olla niitä kolme mukana, joten jouduin pitämään palat tarkasti järjestyksessä – ja melko pitkään, koska ompelin käsin.


Kimurantti-nimistä tilkkutyötä en ole tehnyt, vaikka olin vähällä antaa tuon nimen Kiemurantti-pussukalle, joka valmistui vuonna 2013. Onneksi Tytär tuli hätiin ja keksi pussukalleni vielä hauskemman nimen!


Saturday, 24 November 2018

lentävä lähtö.

On vaikea tulkita aivoituksiani, sillä tätä kuvaa katsellessani keksin uusimmalle ompelemalleni tilkkupussukalle nimen Lentävä lähtö. ???


Kysyin Kissaa poseeraamaan nätisti pussukan kanssa, jotta se (pussukka siis) näyttäisi oikein edustavalta. ”En taida,” kissa vastasi ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. Jonkinlaisen yhteiskuvan sain silti näpätyksi. Ja kissa nyt ainakin näyttää edustavalta!

Sain sentään kunnon kuvan Lentävä lähtö -pussukasta – tosin se on tässä yksinään, ilman kissaa:


Ehkä lentäminen ja lentävyys ovat ajatuksissa, sillä luin juuri Alistair MacLeanin ”Where Eagles Dare” -kirjan avauskohtauksen, jonka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen lentokoneeseen. Tilkkupinnan geometriset muodot näyttävät hyväntahtoisiin silmiin myös lennokkailta tai lennokkaahkoilta.

Lentävä lähtö -pussukan toisella puolella on kivaa punaistakin väriä!


Huomaatte ehkä, että toista ja toista puolta yhdistävät nuo kauniin harmaanruskeat kaitaleet! Muuten näissä ei olisi paljon yhteistä.

Esittelen tässä välissä vetoketjun päättävän lipareen. Yöllä heräsin ja mieleen tupsahti, että lipare voisi olla neliskanttisempikin. Ehkä kokeilen seuraavaan pussukkaan, osaisinko leikata vaihteeksi sellaisen palan.


Pohjaankin on osunut kivoja kuvioita:


Lehtävä lähtö -tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 17,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys 5,5 cm.


Tällä kertaa muistin ajoissa ommella sivulenksutkin. Löysin niihin samaa kangasta, mitä esiintyi tilkkupinnassakin, joten ne sopivat väreihin. Ne ovat tavalliset lyhyehköt lenksut. Pussukka on kuitenkin mallistoa, siis Avoin-mallistoa, koska se avautuu tarvittaessa ammolleen:


Ompelin vuorin Tula Pinkin kankaasta, jota käytin myös Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappaleeksi. Se on mukavan pehmeää ja liukasta, oikein ylellisen tuntuista. Pussukkaan ei tullut sisätaskua.


Lentävä lähtö -pussukka pysyy tukevasti jalat maassa, tai pohja nurmikossa, jota koristavat päärynäpuun pudonneet lehdet. En ole innokas haravoimaan!

Sunday, 4 November 2018

aika kultaa muistot…

…ja aika kultaa myös jostain projektista jääneet tilkut. Kaksi päivää sitten löysin jo unohtaneeni pinon kaikenlaisia paloja, jotka olivat peräisin Massey Ferguson -tilkkupeiton blokeista. Kuvassa vain murto-osa pinosta:


Muistin virkistykseksi pari kuvaa valmiista Massey Ferguson -peitosta. Ompelin sitä kesällä ja syksyllä 2014, mutta sain sen kantatuksi vasta tammikuussa 2015.



Kyllästyin peiton kuosiyhdistelmiin, sillä blokkeja ommellessa syntyi tosi paljon hankalan muotoista jäännöspalaa, jota koetin sittemmin jalostaa edelleen. Tilkkuja tosiaan syntyi mittava määrä! Totesin tässä ”tilkkutyötä” –nimisessä postauksessanikin, etten olisi tilkkuiluhistoriani alkuaikoina tehnyt traktorinjälkikuvioista tilkkublokkia kuin korkeintaan yhden kokeilukappaleen, sillä siitä jäi valtava määrä kangasta haaskuun.

No, nyt kun muistot olivat kultaisia, kehitin taas isoimmille paloille käyttöä. Jäännöspalapinossa oli jäljellä monta kolmiomaista tasoituspalaa. Ompelin nyt ne neliöiksi, silitin ja trimmasin ”kolmio-neliöiksi” käyttäen uutta Bloc Loc –neliöviivaintani. Kylläpä muuten oli mainio työväline! Luulin ostavani sen turhamaisuuttani – täytyyhän tilkkuharrastajalla olla välillä uusia välineitä – mutta olipa superkäytännöllinen tavara!

Osa tilkkupaloista oli niin isoja, että pystyin leikkaamaan niistä kolmen tuuman neliöitä:


Osa jäi pieniksi ja leikkasin niistä joko 23/4 tuuman neliöitä tai 2,5 tuuman neliöitä. (En näe kuvasta enkä muista, kumpia nämä olivat.)


Sain muutaman pussukkakokoisen pinnan valmiiksi, mutta vasta pimeään aikaan. Niistä ei ole vielä kuvia. Olen kyllä ommellut vastaavista tilkkupaloista ainakin yhden pussukan, nimittäin tämän Tyyneys-nimisen.

Näitä sen sijaan ajan ei tarvinnut erityisesti kullata, sillä en ollut ehtinyt kyllästyä Mikki Hiiri -kuosiin, jota myös löytyi varastoistani. Olen saanut palat lahjaksi! Nepä olivat raikkaan näköiset, ja mikä vielä parempaa, ne riittivät juuri sopivasti Scrap Crazy –blokin isoimmaksi palaksi. Mikki Hiiret pääsivät siis mukaan uusimpaan tilkkupintaani:


Täytyy varmaan välillä laskea, montako palaa näitä pitää vielä tehdä, että on peitto koossa.

Sunday, 28 October 2018

meneillään juuri nyt.

Työstän paraikaa kolmea erilaista projektia. Lupaavin ja sievin on ehkä paper-piecing-projekti, missä valmistan ”Boy’s Nonsense” –nimisiä blokkeja. Käytän tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä paperin voi käyttää monta kertaa, sillä sitä ei ommella blokkiin kiinni missään vaiheessa. Toimii tässä hyvin.

Arja ja minä teimme menetelmästä videon, jonka voit katsoa Finn Quiltin sivustolla.

Tässä vähän makua blokeista. Valitsin yhdeksän satunnaista blokkia ja tein asetelman.


Noin puolella blokeista on vaaleat nurkat ja noin puolella tummat/tummemmat. Blokkeja on aika monta, mutta ei vielä tarpeeksi peittoa varten, tai ihan pieneen peittoon kyllä olisi.


Toinen projektini on aivan eri värinen. Ompelen Scrap Crazy –mallineella leikkaamiani paloja tilkkublokeiksi, jotka ovat valmiina noin 16 cm x 16 cm. Kankaat ovat enimmäkseen kahdesta esivalikoidusta nyytistä. Yhdessä oli pelkkiä yksivärisiä Kona-puuvilloja ja toisessa oli Valori Wellsin suunnittelema kuviokangassarja.


Tietenkin olen täydentänyt valikoimaa oman varaston kankailla. Etsiskelin jopa jäännöspaloistani sopivia käytettäviksi tähän projektiin, mutta palani ovat kovin pieniä. Niistä ei moni riittänyt edes pienimpään blokin osaan.

Jäännöspaloista pystyy sen sijaan aika usein leikkaamaan 4 cm x 4 cm neliöitä, ja niin olen tehnytkin nyt monta päivää. Sitten ompelen niistä 4-patch-blokkeja, jotka ovat valmiina vajaat 6,5 cm x 6,5 cm. (Ne ovat siis 2,5-tuumaisia neliöitä.)

Valmiina on reilut 50 pientä 4-patch-blokkia.


Näistä minipienistä blokeista ompelen jossain vaiheessa peiton.

Pöydällä tai oikeastaan lattialla olevien projektien lisäksi minulla on vaiheessa vielä Glasgow’n näyttelyyn ehdolle tuleva tilkkutyö. Siitä puuttuu nimilappu, kanttaus ja ripustuskuja. Koska inhoan ripustuskujien ompelemista, ehkä jätän sen tekemättä siihen asti, että kuulen, tuliko työ valituksi näyttelyyn!

Tuesday, 23 October 2018

nyt ei säväytä.

Vaikka olen sitä mieltä, ettei tilkkutyöhön tekemiään virheitä kannata osoitella muille, niin nyt en voi olla osoittelematta. En edes osoittele virhettä, vaan tekisi mieleni sanoa, että koko tilkkutyö on ihan virhe – mutta en raaski sanoa, ettei Neutriino-pussukalle tule paha mieli.


Uusimmassa pussukassani ei ole suoranaista vikaa. Se vain ei miellytä minua muuta kuin mittasuhteiltaan. Sen mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys noin 5 cm.

Neutriino-pussukassa on pitkä kantohihna, joten se on Street-mallistoa.

Kuvasin Neutriino-pussukan työpaikkani ulkopuolella olevien istutusten luona, mutta en väitä, etteikö omaltakin pihalta löytyisi yhtä elinvoimaisia nokkosia kuin kuvissa näkyvät.


Pussukka avautuu kunnolla, mutta ei täysin ammolleen:


Käytin Neutriino-pussukan tilkkupintoihin pieniä koeblokkejani. Ompelin 4 cm x 4 cm neliöitä 4-patch-blokeiksi ja halusin myös nähdä, miltä ne näyttäisivät yhdistettyinä vaaleisiin välineliöihin.

Koska käsissä oli siinä vaiheessa kaksi melkein pussukan kokoista tilkkupintaa, päätin jatkaa niitä vähän, tikata ja niin edelleen. Jotenkin tylsä tästä kuitenkin tuli. Aioin antaa tälle nimen ”Mitäänsanomaton,” mutta se olisi negatiivissävytteinen. ”Neutraali” tuli seuraavaksi mieleen, mutta se ei kuulostanut nimeltä. Seuraavaksi olin kahden vaiheilla, tulisiko tästä ”Neutroni” vai ”Neutriino,” ja koska neutriinoja on kuuleman mukaan vaikea havaita, nimi oli helppo valita.

Neutriino-pussukkaanikin on vaikea havaita, kun järjestelen sen pinon alimmaiseksi, ettei minun tarvitse katsella sitä. (Anteeksi, pussukka! Vika on minussa, ei sinussa.)

Friday, 19 October 2018

tosi pieniä blokkeja.

Pohdin eilisessä kirjoituksessani nopeasti, rupeaisinko rakentamaan minipieniä tilkkublokkeja minipienistä jäännöspaloistani. Ei pitäisi päästää ajatuksiin kaikenlaisia pohteita – löysin nimittäin yhtäkkiä itseni leikkaamasta ja ompelemasta pieniä paloja (4 cm x 4 cm) pieniksi tilkkublokeiksi. Tällaisiksi:


Valmiit 4-patch-blokit ovat 2,5” x 2,5” kooltaan.x

Inspiraatio ja ajatus lähtivät Crazy Mom Quilts –bloginpitäjän projektikuvista ”Lost in Crowd”. Hän puolestaan oli inspiroitunut näkemästään tilkkupeitosta.

En voinut itsekään olla innostumatta, joten yhdistelin 4-patch-blokkini sopivan kokoisiin, vaaleisiin neliöihin. Kuvan viivain on mukana mittasuhdetta antamassa.


Tulisihan tästäkin aika kivaa pintaa. Ehkä rakennan koeblokeistani pienen laukun tai kassin – tai pussukan.


Leikkasin silti jo eilen aikamoisen pinon pieniä neliöitä näiden lisäksi, vaaleita ja tummia. Ajattelin, että voisin tehdä niistä itselleni ”leaders and enders” –projektin Quiltville Bonnien tapaan. Ompelen aina pari yhteen joka välissä kun muuten joutuisin katkaisemaan langan.

Saa nähdä, riittääkö intoni! Pieniä tilkkuja joka tapauksessa riittää, niin että materiaalista ei heti tule pula. Jäännöspalani tahtovat olla pienenpuoleisia – niin pieniä, ettei niistä pysty kokoamaan edes Scrap Crazy –blokkeja.

Thursday, 18 October 2018

Vinksin vonksin –pussukka.

Tytär sai tänään heittää nimen uusimmalle pussukalleni ja tästä tuli sitten Vinksin vonksin. Mielleyhtymän ymmärtää katsellessaan tätä puolta pussukasta:


Toisella puolella sen sijaan palat ovat siististi järjestyksessä, ainakin minusta:


Vinksin vonksin –tilkkupussukka on edellisiä valmistuneita pienempi, joten olin itse sovitellut sille nimeä ”Mini”. Mitat ovat nimittäin seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Tällä kertaa ompelin pussukkaan kaksi pitkähköä kiinnipito- tai roikotuslenksua, joista kumpikaan ei kuitenkaan yletä käden ympäri. Niinpä kyseessä on Avoin-malliston edustaja, koska Vinksin vonksin avautuu tällä lailla ammolleen:


Ompelin vuorin aluslakanan jäännöspaloista. Se oli keskeltä hipunut melkein puhki, mutta reunoissa oli vielä topakkaa kangasta hyvin jäljellä. Ehkä erotatte kuvasta, että vuorikappaleen poikki kulkee sauma. Topakka reunaa ei nimittäin ollut kovin leveältä.

Kovasti koetin pitäytyä hillityissä ja hallituissa sävyissä, mutta toinen puoli Vinksin vonksin -pussukasta on kyllä aivan mahdoton. Siellä on pinkkiä palaa ja vaaleanpunaista ja kukkakuvioitakin vielä! Ei tainnut tästäkään tulla pussukkaa miehiseen ja/tai karuun makuun.


Vetoketjun päättölipare on asiallinen.


Tällä puolen pussukkaa palat voivat hyppelehtiä lievästi heikun keikun, mutta väritys on sentään sopivan hillitty ja pinkitön.


Mitähän seuraavaksi? Pienet tilkut eivät hupene nopeasti, kun ompelen niitä yhteen vain muutaman ja julistan tilkkupinnan valmiiksi! Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?

Vetoketjupussukoita on toisaalta mukava ommella! Innostun joka kerralla kaksi eri kertaa. Ensimmäisen kerran innostun, kun olen tikannut tilkkupinnan ja tasoittanut sen siistiksi pussukkakappaleeksi. Joskus pidän tuollaisia paloja muutaman päivän tai viikon lattialla ja ihastelen välillä. (Koska vuorikappaleen löytäminen ja leikkaaminen on minusta niin paljon tylsempää.)

Toisen kerran innostun, kun olen ommellut pussukan pussiin ja rupean kääntämään sitä oikein päin. Ensin se on ihan myttynä – varsinkin jos kääntöaukko on vähän pieni. Sitten rupean aukomaan saumoja ja suoristamaan sitä ja yhtäkkiä minulla on käsissä kolmiulotteinen juttu! Koska en tee pussukoistani tietoisesti minkään erityisen mittaisia, niin vasta kääntövaiheen jälkeen pääsen toteamaan, onnistuivatko mittasuhteet.

Wednesday, 17 October 2018

uusinta uutta.

Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota.


Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti.

Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä:


Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.


Muutakin uutta on pöydällä (tai lattialla). Toisen vanhat jäännöspalat ovat nyt minun uusimmat hankintani. Kävin Kumpulan kylätilassa Kässämarttojen käsityökirppiksellä ja ostin kaksi kivaa tilkkunyyttiä:


Olen leikannutkin näistä jo! Heti tulivat käyttöön! (Mutta kuvaa ei ole vielä.)

Viikonloppuna näin muutakin kuin käsityökirppiksen – näin tilkkukilta Lentävien hanhien näyttelyn Helsingin Bokvillanissa (lähellä Arabian tehtaita). He ovat tehneet nuppupeittoja, joissa tietenkin on lentävä hanhi –blokkeja. Suosikkini oli tällainen värikäs peitto:


Näyttelyssä oli myös kiva tilkkutäyteinen nurkkaus!


Yksityiskohta seinälle ripustetusta tilkkutyöstä, joka oli kauniin värinen, kauniisti toteutettu ja kauniisti tikattu:


En ollut näyttelyssä itsekseni, joten en ehtinyt jäädä tutkimaan mitään työtä kovin tarkasti. (Toisella meistä rupesi olemaan kiire lähteä.) Nyt jäin miettimään, miten nuo kuvioneliöt on toteutettu. Applikoiden?

Joka tapauksessa suuritöinen tilkkupeitto!

Pahoittelen, etten mainitse tekijöiden nimiä! Töiden vieressä oli numerolaput, mutta ei kattavia tekijätietoja, enkä löytänyt näyttelyluetteloa käyttööni.

Sunday, 14 October 2018

suut makeaksi!

Tästä Marmeladi-nimisestä herkusta voi nauttia hyvällä omallatunnolla, vaikka olisi millaisella ruokavaliolla. Se on nimittäin uusin tilkkupussukkani. Onnistuin valitsemaan siihen makeat värit.


Toinen puoli on pinkki ja toinen on enimmäkseen vihreä, ja mieleen tulivat Hellaksen hedelmämarmeladirasiat. Siitä nimi.


Vaikka minulla oli Glasgow’n työtä (olen ompelemassa tilkkutyötä, jota tarjoan Glasgow'n tilkkutapahtumassa pidettävään Tilkkuyhdistys Finn Quiltin näyttelyyn) tikatessa ollut ongelmia, päätin silti kokeilla krysanteemimaista tikkausta. Kone, neula ja lanka toimivat taas loistavasti yhteen, ja sain molemmat pinnat tikattua ilman yhtäkään hyppytikkiä.


Valitsin langat, jotka olivat tilkkupintaa keskimäärin vaaleammat, jolloin tikkaukset erottuvat paremmin. Olisin myös halunnut ottaa kuvan sivuvalossa, joka olisi korostanut tikattua pintaa, mutta valokuvauspäivä oli auringonpaisteeton.

Marmeladi-tilkkupussukassa on yhtä iloisen värinen vuori kuin tilkkupintakin on:


Erityisesti toinen puoli on virkistävä. Vahingossa onnistuin näin kivasti!


Marmeladi-vetoketjupussukka on melkein saman kokoinen kuin viimeksi esittelemäni Kaikki käy –pussukka eli seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Ompelin pussukan vetoketjuun päättökappaleen, jonka toinen puoli on vihreä ja toinen pinkki. Vihreät reunat pilkistämässä pinkin takaa hivenen häiritsevät silmää. Taidan ainakin lähitulevaisuudessa pitäytyä yksivärisissä päättölipareissa.


Vihreän puolen tikkaukset näyttävät lähempää tällaisilta:


Marmeladi-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa, koska sen saa kunnolla auki, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu. Nyt olen tämän vuoden aikana ommellut 17 tilkkupussukkaa. Kehtaankohan sanoa, monesko pussukka se on kaikkiaan? No sanon kuitenkin: Marmeladi on 182. blogihistoriani aikana ompelemani pussukka. En olisi ehkä uskonut, jos joku olisi silloin vuonna 2009 blogia perustaessani tällaista minulle ennustanut.

Tässä välissä kävin lukemassa blogini ensimmäisiä kirjoituksia ja totesin, että pussukantuotantotodellisuus on vielä tuotakin lukemaa järkyttävämpi! Ompelin nimittäin ennen blogin perustamista kymmenittäin pyöreäreunaisia pussukoita. Ne raukat eivät saaneet nimiä enkä luetteloinut niitä muutenkaan, joten ne oli helppo hetkeksi unohtaa.

Saturday, 13 October 2018

kaikki käy!

Saanko esitellä: uusin tilkkupussukkani ”Kaikki käy”!


Valitsin pussukan toiselle puolelle tilkkuja, joissa näkyi sinistä ja harmaata. Mukaan tuppasi myös keltaista, varsinkin tälle paraatipuolelle. Ehkä tilkut saivat tartunnan pienestä palasta, jonka halusin ehdottomasti mukaan, sillä siinä näkyi pieni kissa.

Kaikki käy –nimi tulee tietenkin siitä, että tilkkupintaan käyvät kaikki tilkut! Minä en syrji enkä boikotoi, paitsi niin, että valitsen tilkut usein ”yhtä väriä”. Lopputuloksesta näkyy silti, että siniharmaassa pinnassa voi olla myös keltaista. Kaikki käy!

Toisen puolen tilkut pysyivät sini-violetteina, eikä keltaista tuppautunut mukaan.


Tikkausten keksiminen vei taas aikaa. Mikään ei tuntunut sopivalta, joten lopulta lähdin vain seuraamaan saumoja pitkin ja poikin.


Lopputuloksena on orgaaninen ruudukko, joka on ihan ookoo, mutta ei erityisesti säväytä.


Otin pitkästä aikaa kuvan keskeneräisestä pussukasta! Vein sen ulos ja kaikkea.


Kun ompelen pussukan pitkään vetoketjuun (Avoin-malliston tyyliin), päällitikkaus tehdään vasta kun pussukka on muuten valmis. Helpottaakseni ompelemista puristan sauman sormilla suoraksi ja kunnolla auki ja kiinnitän nuppineuloin. Sitten vasta päällitikkaan.

Päättelin vetoketjun hillityn värisellä tilkulla. Vetimeen en kiinnitäkään lenksua, koska se on tällaista umpinaista mallia.


Kaikki käy –tilkkupussukan kokoa voi kuvitella mielessään, kun annan sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Käytin vuorikappaleisiin monta sekalaista tilkkua ja tilkkupintaa. Kylläpä vuorista tulikin kirjava! Jestas sentään!


Vielä yksi lähikuva Kaikki käy –pussukan tikkauksista.


Kaikki käy –pussukka on sekä Street- että Avoin-mallistoa. Siinä on siis pitkä kantolenksu ja se avautuu hyvin auki.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails