Näytetään tekstit, joissa on tunniste jäännöspaloista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jäännöspaloista. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. helmikuuta 2020

lisää tähtiblokkeja ja neuvo.

Ompelupöydän tienoilla on ollut hiljaista muutaman päivän, sillä sain flunssan. Tilkkutyöt pyörivät kyllä ajatuksissa, mutta mitään en jaksa tehdä – eikä minun tarvitsekaan. Tänään sentään jaksan kirjoittaa vähän raporttia tähtiblokeista.

Olin viime viikolla urakoinut valmiiksi peräti neljän tähden verran sakarablokkeja, silittänyt, trimmannut ja asetellut lattialle. Kissa tuli tietenkin niiden päälle pyörimään, mutta en ehtinyt saada siitä kuvaan mukaan kuin yhden etutassun.


Yleensä urakoin joko neljä tai kahdeksan sakarablokkia kerrallaan.


Prosessiini kuuluu vielä, että asettelen valmistuneet blokit lattialle, tutkin vielä kerran niiden värejä ja onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kontrasteja. Ihailen kauniita kankaita. Mietin, osaanko seuraavalla kierroksella tehdä vielä hienommat tähdet. Otan kuvan ja sen jälkeen kokoan blokit pinoon.


Kuvassa näkyvä toisenlainen blokki on vanhaa perua. En edes muista, milloin olen sen ommellut, mutta siinä on kritiikittömästi tekokuituisia ja puuvillaisia paloja. Satuin näkemään sen ystävänpäivän tienoilla ja siitä inspiroituneena ompelin sille vihdoin kehykset.


Blokkia katsellessani tekisi mieli neuvoa itseäni siellä menneisyydessä: valitse nyt hyvä ihminen sydämen taustalle sen värinen kangas, että kumpikin puoli sydämestä erottuu taustasta! Joku sopivan vaaleahko yksivärinen kangas olisi paljon parempi kuin tuo oikein vaalea, harvaan kuvioitu kukkakuosi. Sydämen muoto ei nyt erotu, sinä ymmärtämätön!

Ainoa mahdollisuus saada sydämestä sydämen näköinen on tikata se sopivasti. Sitten joskus kun taas pääsen tilkkutyön syrjään kiinni.

perjantai 7. helmikuuta 2020

tuleekohan tästä hieno?

Nyt pääsin jälleen omalle mukavuusalueelleni eli käyttämään vaikka kuinka monta eri kangasta yhteen tilkkutyöhön! Kuviot pysyvät silti järjestyksessä, kun huolehdin, että blokin tietyt palat ovat tummia, toiset palat keskivärisiä ja loput vaaleita.


Olen katsonut kuvioon mallia Jen Kingwellin Shooting Star -blokista, mutta mitoitin ja piirsin itse paperimallikaavani. Toteutan jokaisen sakarablokin kahdesta kolmiosta paperiompeluna niin, etten ompele paperimallin läpi, vaan taitan paperin aina sauman kohdalta.

Opin paperiompelutekniikan toteuttaessani tilkkuystäväni Arjan kanssa video-ohjetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n käyttöön. 

Yksi sakarablokki on useimmiten suunnilleen yhtä väriä – punainen, keltainen, sininen, vihreä, violetti – mutta neljän kokonaisen tähden yhdistelmässä on jo vaikka kuinka paljon väriä!


Arvelin ensin, että sakarablokkien ompeleminen olisi hidasta, mutta ei se ole. Ymmärsin tehdä itselleni paperikaavat, joilla leikkaan valmiit palat blokkeja varten. Voin hyvin käyttää melko pieniä jäännöstilkkuja, sillä langansuunnalla ei ole oikeastaan väliä. Ompelen paperiompeluna, jolloin saumat pysyvät hallinnassa, vaikka paloilla olisi vinoon leikatut reunat.

Ompelen yleensä neljä blokkia valmiiksi, sen jälkeen silitän ja tasoitan blokit. Saatan ottaa kokonaisuudesta kuvan, kuten esimerkiksi tässä – en nimittäin muussa tapauksessa yhdistelisi sakarapaloja aivan näin riemunkirjavasti.


Olen leikannut paloja myös uunituoreista kankaistani. Täytyyhän niitäkin käyttää!


Viimeisimmät palat sain aseteltua jokseenkin sointuisasti.

Onneksi tätä puuhaa riittää vielä tovin! On hauska käydä läpi jäännöspaloja, leikata blokkeihin tarvittavia osia valmiiksi ja sen jälkeen sommitella sakaroita yksi kerrallaan.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

jännittävä tähtikuvio.

Nyt kun batiikkineliöt ovat turvallisesti paikoillaan yhtenäisessä tilkkupinnassa, voin keskittyä muihin tilkkutöihin. Otinkin esiin vähän isommat jäännöstilkkuni ja paperiompelumallit, jotka piirsin itselleni Jen Kingwellin Shooting Star Tempter -blokin innoittamana.

En osaa kovin hyvin hahmottaa avaruudellisesti ja kiinnittäessäni tilkkuja vinosti toisiinsa voin ommella monella merkillisellä tavalla väärin. Siksi tein itselleni summittaiset paperikaavat, joihin merkitsin myös, mitä tummuusastetta kunkin palan pitää olla.

Onnistuin melko hyvin! Paloja on ollut paaaaljon helpompi sovittaa kohdalleen, kun ne on leikattu suunnilleen oikean muotoisiksi.

Oikean yläkulman blokki oli harjoituskappaleeni. Ompelin sen vielä tavallisista tilkuista ja jouduin pari kertaa purkamaan ompeleen, kun pala ei kääntynytkään peittämään tarpeeksi kuvioalaa.


Uusi projektini inspiroi minua. Jokaiseen blokkiin (kuvassa on oikeastaan neljä blokkia) tulee tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. On kiinnostavaa sovittaa tummuusasteet oikein.

Minusta tuntuu, että projektiini tulee kaikenvärisiä blokkeja.


perjantai 31. tammikuuta 2020

Lastu.

Vaikka viimeisimmän tilkkuteokseni vetoketjun toinen pää on vielä viimeistelemättä, julistan sen silti riittävän valmiiksi. Koska kuvausolosuhteet ovat monta päivää olleet märät ja pimeät, päädyin ottamaan Lastu-tilkkulaukun valmistujaiskuvat sisätiloissa.


Lastu-tilkkulaukku on ollut tekeillä jonkin aikaa. Kirjoitin tilkkupintojen kokoamisesta jo marraskuun alussa pienen ohjeen tapaisenkin vastaamalla kysymykseen ”miten voi sovittaa sellaiset epätasaiset palat, jotka ovat toisesta päästään kapeampia kuin toisesta?”

Tilkkupinnat ovat olleet laukkuhuopaan tikattuinakin jo tovin – olen vain siirrellyt niitä paikasta toiseen. Lopulta ajattelin, että pianhan ne jo taittuvat vahingossa pilalle, otin ne esiin ja ompelin laukuksi. Katsoin omasta ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeestani vinkkejä ja mittoja ja huomasin, etten ollut tehnyt tästä tilkkupinnasta läheskään oman standardini kokoista. Valmis Lastu-tilkkulaukku onkin siksi kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 33 cm
  • Leveys alhaalta noin 27 cm 
  • Korkeus noin 25,5 cm
  • Pohjan leveys noin 9,5 cm. 

Tilkkupinnassa oli suunnilleen kaikkia värejä, joten muiden elementtien värityksessä riitti valitsemista. Päädyin melko nopeasti tekemään vetoketjun kiinnityskaitaleet yhdestä ja samasta kankaasta (en siis tilkuista) – lähinnä aikaa säästääkseni. Väriksi valikoitui turkoosi, koska olin löytänyt laukkuun sopivan mittaisen, turkoosin vetoketjun.


Sankoja varten leikkasin noin 60 cm pitkät kaitaleet eli kassia on mukava kantaa olalla, ja lyhytkin ihminen pystyy periaatteessa kantamaan sitä myös kädessä. Sangoissa on sisällä pyykkinarua. Toinen sanka on vihreä, toinen turkoosisävyinen kirjava:


Olin jo leikannut turkoosisävyisestä kukkakankaasta yläreunan huolittelukaitaleen, mutta se alkoi vaikuttaa liian sävy-sävyiseltä. Katse osui siinä vaiheessa vadelmanpunaiseen, melkein yksiväriseen kangasnyyttiin, ja päädyin leikkaamaan siitä uuden huolittelukaitaleen.

Vuorikangas juolahti mieleeni vasta kun olin melkein jo ompelemassa laukkua muotoonsa. Onneksi en ehtinyt aloittaa ompelemista, sillä tarvitsin laukkukappaleet, jotta pystyin leikkaamaan saman kokoiset ja muotoiset vuoripalat. Toisessa vuorikappaleessa on mukana tilkkupintaa:


Laukussa ei sen sijaan ole sisätaskua. Oli jotenkin niin kiire saada tämä valmiiksi!


Lastu-nimi on johdettu sanasta kaistale – laukun pinnassahan näkyy värikaistaleita. Kaistaleesta tuli mieleen sana ”suikale,” jolle löysin synonyymit ”riiste” ja ”lastu”. Lastu kuulosti sopivalta, ja esimerkiksi sisustussuunnitelussa käytetään apuna värilastuja.

Lastu-tilkkulaukun heleä väritys piristää päivän kuin päivän, ja siinä niin monta väriä, että se sopii käytettäväksi miltei minkä asun kanssa tahansa. Taidan pitää tämän itse.

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Iltasella.

Mistä näitä vetoketjupussukoita oikein tulee? Taas löytyi ompelupöydältä yksi – tai olihan se ensin alkutekijöissään tilkkuina, mutta nyt se on valmis. Kas tässä: Iltasella-pussukka.


Varmaan heti huomaattekin, että innoituin kivasta kettukankaasta! Ostin sitä ja saman sarjan pesukarhukangasta joskus, jotta minulla olisi tarvittaessa taustakappale myös lastenpeittoon, jos sellaisen sattuisin tekemään. Yllättäen innostuinkin ompelemaan pienen tilkkupeiton ”Yli järven,”  jossa oli kaikkea muuta kuin hempeät värit. Sen taustakappale oli kettukangasta, ja tasoitusvaiheessa siitä jäi pitkiä, kapeita reunasuikaleita tähteeksi.

Kylläpä Yli järven -tilkkupeitossa olikin muuten hauska tikkauskuvio!

Tasoituksesta yli jääneissä suikaleissa oli kokonaisia kettukuvioita, joita päätin käyttää tilkkupintaan. Otin mukaan myös oranssi- ja ruskeasävyisiä tilkkuja ja tietenkin Soilen antamasta ihanasta tilkkupussista tekemiäni löytöjä:


Muistelin, että tykkäsin tietynlaisen turkoosin ja ruskean yhdistelmästä – esimerkiksi Lokakuu-pussukassa vuodelta 2014. Lokakuu-tilkkupussukan ruskea-turkoosi-yhdistelmä on hillitty, mutta Iltasella-pussukan ruskeahkosävyisistä tilkkupinnoista löytyy sen sijaan huomiotaherättävän turkoosit palat.


Hahaa! Tälläkin kertaa osasin laitella tilkkupinnan alareunaan jokseenkin joutilasta kangasta, joka jää pohjan puolelle. Vaihtuvaväriset tikkaukseni erottuvat tummasta, melkein yksivärisestä pinnasta hyvin:


Tilkkupintojen ja vanukappaleiden väliin löysin kankaita pinosta, johon olin nostanut joutilaita/kuluneita paloja. Vuoriksi luokittelemieni kankaiden pinosta sen sijaan ei löytynyt sopivaa, joten jouduin vähän miettimään asiaa tilkkupintojen tikkauksen valmistuttua.

Muistin onneksi ostaneeni joskus muinoin kangasta, joka ehkä sopisi tähän. Löysinkin sen ja voilà!


Kuvassa pussukka ei näy reunasta reunaan, joten joudutte luottamaan sanaani: kyseessä on Avoin-malliston vetoketjupussukka eli olen ommellut tämän Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin ohjeen mukaisesti.

Seuraavassa kuvassa Iltasella-pussukka poseeraa yhdellä pienen, porrasmaisen turvetiiliseinäkkeen tasoista. Mies asensi turvetiilet (tai -palkit) muutamia vuosia sitten puutarhan yhteen kulmaukseen, ja sammal on pitänyt niitä hyvänä kasvualustana niin kuin oli tarkoituskin.


Iltasella-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22,5 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 


Avaan lopuksi uusimman pussukan nimi-ideaa. Ajattelin kettuja ja mietin, että olen nähnyt pari sellaista ihan täällä asuinalueellamme – siis kaupungissa – ja aina iltaisin. Siksi pussukan nimeksi tuli Iltasella.

torstai 23. tammikuuta 2020

Hedelmäpeli.

Uusin tilkkupussukkani on niin iloisen värinen, että mieleen tuli kutsumatta hedelmäsalaatti. Salaatti ei jotenkin sopinut pussukan nimeksi, joten jatkoin ajatusta ja keksin sitten nimen Hedelmäpeli.


Kävin maanantaina viemässä kukkablokeista rakentamani tilkkupinnan Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen käsittelyyn. Tällaisen:


Olin tehnyt keskiosan kukkien ympärille ensin piparkakkureunan tilkkublokeista, jotka ompelin kukkien ylijäämäkappaleista ja sen jälkeen leikannut ja kiinnittänyt vielä reunakaitaleen koko työn ympäri (uloin reunakaitale puuttuu vielä kuvastani). Olin niin kyllästynyt ompelemaan pitkiä saumoja ja taistelemaan ison kangasmäärän kanssa, että päätin teettää takakankaan Soilella.

Töölön Tilkkupajassa sitten - iik! Vaikka koetan tilkkutyöbingossani (jollain konstilla) tyhjentää yhden lukuisista jäännöstilkkusäilyttimistä, huomasin ilahtuvani suunnattomasti, kun sain Soilelta pussillisen hänen tilkkujaan. Toisen tilkut ovat NIIN paljon mielenkiintoisempia kuin omat!


Inspiroiduin saamistani tilkuista niin, että ryhdyin heti kotiin päästyäni kokoamaan niistä ja omista keltaisista tilkuistani pussukkapintoja. Eipä aikaakaan, kun pinnat olivat miltei valmiit:


Lisäsin melkein valmiiden pintojen pystyreunoihin vielä pari tilkkua ja alareunaan kaitaleen, kumpaankin palaan samanlaisen. Tikkauskuvioksi valikoituivat jälleen risteävät kaaret. Ne on maailman helpoin merkitä ja sen jälkeen ommella.


Tikkasin ja tikkasin ja sen jälkeen ompelin ja ompelin. Iltamyöhäisellä otin kuvan viimeistelyä vailla olleesta pussukasta.


Olin tosi innoissani, koska tilkkupinnoista tuli niin iloiset ja hauskat!

Hedelmäpeli-tilkkupussukka valmistui sopivasti, että sain otetuksi siitä valmistujaiskuvat lumisissa maisemissa!


Hedelmäpeli-pussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm 
  • Korkeus noin 15,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 

Varastoista löytyi tarpeeksi pitkä vetoketju, jotta pystyin tekemään tästä Avoin-malliston jäsenen. Vetoketju olikin tuore ostos: tiesin, että ryhtyisin piakkoin ompelemaan jotain keltaisista tilkuista, ja hankin vetoketjun varastoon. Tällä kertaa varasto kiersi nopeasti!


Hedelmäpeli-vetoketjupussukan vuorikankaan hankin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa, kun teemana oli kankaiden vaihto. Oivallisesta kangaspalasta kiitokset tilkkuystävälleni Virpille!

Tilkkupinnan alareunaan valitsemani kaitale oli sopivan monivärinen, ja osasin leikata siitä juuri oikean levyisen. Niinpä se asettuu pussukan pohjaan mukavasti:


Yleensä olen kuvioiden ja palojen sovitusjutuissa aivan törppö. On kiva kuitenkin joskus onnistuakin! En laske tätä oppimiseksi, sillä olen varma, että pian taas unohdan kaiken. Huomaan ehkä tästä kolmannen pussukan kohdalla, että tulipa ommeltua alareunaan juuri hankalan matala kaitale.


Lunta ei ollut paljon, mutta heti oli valoisampaa ja luontevampaa. Talvella kuuluu välillä olla valkoista maassa.


Hedelmäpeli oli jo kahdeksas tänä vuonna valmiiksi ompelemani tilkkupussukka. Jos jatkan tätä tahtia, minulla on vuoden lopussa noin sata uutta pussukkaa! Apua! Nyt täytyy kyllä painaa jarrua.

tiistai 21. tammikuuta 2020

ompelin taas tilkkupussukan.

Muistin hoopon tilkkutyöbingoni yhden ruudun ”Ompelen pussukan pelkistä kauniista tilkuista” ja päätin kokeilla, onnistuisiko minulta sellainen. Selailin ehtymättömiä jäännöspalavarastojani ja poimin sieltä kaikki käteen osuneet tilkut, joista voisin rehellisesti sanoa todella pitäväni. Se sai nyt riittää kauneuden määritelmäksi. Lopputuloksena Erilaisuus-tilkkupussukka pelkistä kauniista tilkuista:


Tilkkujen kauneutta voi olla helpompi teidän lukijoidenkin arvioida tästä keskeneräisyys-vaiheen kuvasta:


Erilaisuus-nimensä pussukka sai, koska sen toinen puoli on puna- ja toinen sinisävyinen:


Pussukan pohjaankin osui kauniita tilkkuja. Ommellessani teen parhaani, ettei pohjaksi taittuvassa tilkkupinnan osassa olisi kaikkein korvaamattomimman söpöjä tilkkuja, mutta nyt kun kaikkien tilkkujen piti olla kauniita, osa söpöyksistä jäi vääjäämättä pohjalle.


Valitsin Erilaisuus-pussukkaan violetin vetoketjun, joka ei ollut kovin pitkä. Sitä ei siis voinut kiinnittää pussukkaan Open Wide Zippered Pouch -ohjeen mukaisesti. Ompelin vetoketjun häntäpäähän kangaspalan, jottei saumakohdasta tulisi ylettömän paksu. Aika paksu siitä silti tuli, kuten kuvasta näkyy:


Valmistujaiskuvaustuokio osui tuuliselle päivälle. Tuuli jopa kaatoi pussukan pariin otteeseen sitä kuvatessani, vaikka sen sisällä oli pieni paino niiden villasukkien lisäksi, joilla toppasin pussukan alanurkat. En pystynyt kuvaamaan pussukkaa avoinna ja tyhjänä, joten sen vuorikappaleista näkyy vain näin vähän:


Kokosin vuorin useasta palasta, jotka löytyivät vuoriksi sopivien kankaiden pinosta. (Kerroin lajitelleeni kankaita tilkkujen ja käyttökankaiden lisäksi kahteen muuhun pinoon: vuorikankaiksi sopivat ja joutilaat sekä sen verran huonot tai epämieluisat, että ne sopivat vain tikkauksen välikerroksiksi.)


Ripustin Erilaisuus-pussukan pienen puun oksaan, missä se heilui villisti tuulessa. Taidan jakaa siitä ottamani lyhyen videon Instagram-kanavallani @tilkunviilaaja


Erilaisuus-tilkkupussukka on kooltaan suunnilleen seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm 
  • Korkeus noin 16,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Pussukassa on tällä kertaa hyvin tavanomaiset, lyhyehköt kiinnipitolenksut, ja vaikka vetoketju avautuu hyvin, se ei avaudu ammolleen, joten Erilaisuus ei ole mitään erityistä mallistoa. Jyrytän sen silti ”pussukaksi, johon olen käyttänyt pelkkiä kauniita kankaita” ja ruksaan toisen ruudun tilkkutyöbingolappusestani.


keskiviikko 15. tammikuuta 2020

luvassa leutoa.

Lämpimänä alkaneeseen tammikuuhun sopii uusimman pussukkani nimi, Lauhkea. Tämän puolen kissalla ainakin on peräti lauhkea ilme!


Kuten lukija voi arvata, tilkkupinnat syntyivät harmaista, mustanpuhuvista ja vaalean harmahtavista tilkuista, jotka noukin ehtymättömältä tuntuvista jäännöspalasäilyttimistäni.

Käytin tilaisuuden hyväkseni ja valitsin pussukan välikerrokseen tummia kankaita. Jos katsoo tarkasti, ne kuultavat hieman kaikkein vaaleimpien tilkkujen läpi, mutta en katso niin tarkasti. Älkää tekään katsoko!


Valitsin pintaan risteävät kaaritikkaukset ja vaaleanhramaan langan. Toinen puoli näyttää valmiissa Lauhkea-pussukassa tällaiselta:


Löysin vuoriksi kaikkea muuta kuin lauhkeaa kuosia. Maltillinen ulkomuoto kätkee sisäänsä villin yllätyksen:


Myös Lauhkea-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Sen mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 


Koska muut kuvat ovat niin monokromaattiset vihreää sammalta lukuun ottamatta, lisään vielä hieman punaista väriä:


Kissan mielestä päiväunet olisivat kivampaa tekemistä kuin kuvassa poseeraaminen.

maanantai 13. tammikuuta 2020

kuusessa.

Esittelen seuraavaksi kaksi uutta tilkkupussukkaa.

Uusin, Myötätuuli-niminen pussukka pääsi kuusen oksalle poseeraamaan valmistujaiskuvassaan. Se ei ole kuusen latvassa, oksien alla niin kuin pesä pienoinen on oravalla, vaan asettelin sen yhdelle matalimmista oksista.


Pysyttelin väriteemassa ja ompelin Myötätuuli-tilkkupussukan sinisävyisistä tilkuista. Tuumasin alkuun, että rakentaisin sen vaihteeksi kolmiomaisista paloista, vaikkakaan en kolmio-neliöistä. Sommittelinkin pari kierrosta kaitaleita alkupalaksi noukkimani kolmion ympärille.


Ei onnistunut minulta. Kyllästyin siihen, että jokainen kaitale oli joko liian lyhyt tai liian leveä. Niinpä käytin paria isohkoa tilkkua ja täydensin kolmiot suorakaiteiksi. Jatkoin tilkkupinnan rakentamista tavalliseen tapaan, pieniä ja vähän isompia suorakulmaisia tilkkuja käyttäen.


Tikkausvaiheessa hyödynsin kolmiomaisia muotoja. Aloitin tikkaukset sisimmän kolmion reunoista ja kiersin ommelta kolmion ympäri, kunnes koko pinta sisintä kolmiota lukuun ottamatta oli tikattu. Sitten palasin alkukohtaan ja kiersin siitä ompelein kolmion sisälle.


Kolmion keskeltä olisi ollut vaikea aloittaa ja päätyä tismalleen sopivasti kolmion ulkoreunoihin tikkauksineni.

Alareunan leveät palat on leikattu Ethän minua unhoita -peiton taustakappaleen ylimääräisistä reunoista. Töölön Tilkkupajaan tikattaviksi toimitettaviin tilkkutöihin pitää aina ommella jonkin verran tilkkupintaa isompi taustakappale. Tikkauksen jälkeen saan sitten valmiin peiton ja kaikki yli jääneet kankaat ja vanut. Kankaita käytän tilkkupussukoiden pintoihin tai vuoriin ja vanukaitaleet käytän myös tilkkupussukoihini. Kätevää!


Myötätuuli-pussukan strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Kiinnipito- tai kantolenksut ovat lyhyet, mutta pussukka avautuu jälleen erinomaisesti ammolleen, joten se on Avoin-mallistoa. Vuorikappaleet ovat Kukkasnelonen-tilkkupeiton taustakappaleen ylijäämiä.


Myötätuuli-nimen idea on ilmiselvä: varsinkin toisen puolen kolmiosta tulee heti mieleen alkeellinen purjevenepiirros.


Myötätuuli-pussukan kanssa samana päivänä tuli valmiiksi toinenkin pussukka.


Annoin toiselle pussukalle nimen Symmetria.


Tilkkupintojen lähtökohtana ovat Niittykukkaset-tilkkupeiton ompelemisessa syntyneet bonus-kolmio-neliöt. (Niitä löytyy jäännöspalavarastoistani yhä.) Toisella puolella blokin ympärillä on Kukkasneloset-tilkkupeiton ompelemisesta jääneitä kapeita soiroja.


Toisella puolella on tavallisia kaitaleita, koska soiroja ei riittänyt enempään:


Löysin neliöt tilkkukasoistani ja täydensin ne pussukkakokoon. Symmetrinen asetteleminen ei pysynyt enää mielessä, joten neliöt asettuivat pussukkapintojen toiseen reunaan. Sommittelu ei siis todellakaan ole symmetrinen, mutta en silti halunnut nimestä negatiivista. Sen takia tämä epäsymmetriseltä näyttävä pussukka on kuitenkin nimeltään Symmetria.


Tikkauksissa näin paljon vaivaa! Mukana on kaaria, muurahaisenpolkua, siksakkia, tavallisia suoria ompeleita, orgaanisia viivoja ja ”näkkileipätikkausta” (englanniksi matchstick quilting).

Symmetria-pussukasta tuli korkea ja melko kapea.


Symmetria-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 20,5 cm
  • Korkeus noin 21 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Ompelin pussukasta jälleen oikein hyvin avautuvan, eli se on Avoin-mallistoa. Kanto-/kiinnipitolenksut ovat lyhyehköt.


Ehkä minun pitäisi ajaa pussukkatehtaani alas, pitää tuotantotauko ja sen sijaan keskittyä valmistamaan tilkkupinta batiikkikangasblokeistani. Toisena vaihtoehtona on tutkailla tilkkutyöbingolappustani: pystyisinkö suorittamaan jonkun tehtävistä, jotta voisin ruksata sieltä ruudun?


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails