Näytetään tekstit, joissa on tunniste jäännöspaloista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jäännöspaloista. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

viikonlopun tilkkuleikkejä.

Esittelin viime blogikirjoitukseni loppupuolella satunnaisesti löytämiäni economy-blokkien keskineliöitä ja niihin valitsemiani, satunnaisen värisiä nurkkaneliöitä. Näin satunnaisista aineksista syntynyt economy-blokkierä oli kuin tilkkukasasta ommeltu. Ja niinhän se olikin tilkkukasasta ommeltu!


Asettelin vaihtelevan väriset tilkkublokkini järjestykseen ja totesin taas, etten to-del-la-kaan tykkää sommitella satunnaisesti. Asetelmassani on jonkinlainen järjestys, mutta blokkien väritys on satunnainen, ja jos ompelisin blokit yhteen juuri näin, pinta olisi kamala.


Tykkään jokaisesta pinnassa näkyvästä blokista – ehkä toiseksi ylimmäisen rivin keskimmäisestä blokista eniten – mutta yhdessä ne näyttävät ihan kököiltä.

Halusin uusien blokkieni pääsevän paremmin oikeuksiinsa, joten tein uuden sommitelman. Olin diagnosoinut väritysongelman juontuvan keltaisen ja sinisen yhdistelmästä ja vaihdoin sinisen tilalle punaisempia blokkeja. Lopputulos miellyttää silmääni jo paljon enemmän:


Viikonlopun järjestelmällinen tilkkuleikki oli siinä. Olen käynyt järjestämäni tilkkusäilyttimet läpi pariin kertaan, eikä keskineliöiksi tyrkyttäytyviä tilkkuja enää löydy (paitsi mustia, harmaita, ihan vaaleita ja ruskeita, joita en tilkkupintaani halua). Jouduin seisahtumaan projektissani hetkeksi, ja päätin kokeilla, saisinko pienenpienet tilkkupalaseni vähän hupenemaan.

Tällaiselta näyttää käynnissä oleva tilkkuleikki:


Ei aikaakaan, kun jo jouduin lopettamaan tilkkuleikkini. Koossa oli taas neljä pussukan kokoista tilkkupintaa eli materiaalia kahteen vetoketjupussukkaan.

Ensimmäisissä pinnoissa ei ole päätä eikä häntää.


Näissä toisissa on päätä ja häntää ehkä vielä vähemmän:


Keksimälläni palkkimenetelmällä kokoamani tilkkupinnat ovat odottaneet tikkauksen aloittamista jo muutaman päivän. Eilen ehdin siihenkin hommaan. (Puutarha- ja kotityöt saivat jälleen kerran jäädä hunningolle, kun istuin vain ompelukoneen ääressä.)


Etsin pikkutilkkuja myös parista pienestä paperikassista, joiden sisältö on vielä järjestämättä. Sieltä löytyi muutama keskineliöiksi sopiva tilkku, joihin ompelin saman tien ensimmäiset kierrokset kolmioita. Löysin heille sopivat nurkkaneliökankaat myös:


Tähän tapaan minun projektini yleensä sujuvat: vähitellen. Teen yhtä, teen toista, palaan johonkin keskeneräiseen, vaihdan taas,… Ja sitten jonain päivänä käsissä on taas uusi pussukka, tilkkulaukku tai peräti tilkkupeitto. Tänä vuonnakin valmiita on taloudessani nähty jo 21 päivänä – keskimäärin joka viikko siis! (Voi apua.)

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

jaksaa, jaksaa!

Mitä sitten koetkin, että sinun pitää jaksaa, niin ehkä tämä pussukka auttaa. Sen nimi on nimittäin Jaksuhali!


Jouduin vähän miettimään pussukan nimeä, koska ensimmäiset mieleen putkahtaneet ideat liittyivät tilkkupintojen kissakuvioihin. Kissa sitä ja kissa tätä -nimisiä pussukoita on jo tosi monta! Halusin keksiä jotain erilaista.

No, tämän puolen kissa näyttää siltä kuin se odottaisi halausta. Kerroin Tyttärelle aikovani ehkä antaa pussukalleni nimen ”Hali,” johon hän ehdotti nimeä ”Halipula”. En innostunut sävyltään vähän kielteisestä nimestä. Sitten hän huudahti: ”Mä tiedän, totta kai sä annat tälle nimeksi Jaksuhali!”

Nauroimme ääneen!

Tässä Jaksuhali-tilkkupussukka poseeraa kuvausrekvisiittana käyttämäni lohkarekasan päällä:


(Minun on ollut pakko löytää uusia taustoja ja kuvausalustoja nyt kun ikivanhat betonirappuset on purettu ja tilalla on uudenkarhea portaikko.)

Jaksuhali-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoani ja se on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm 
  • Korkeus noin 16,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm. 

Raaskin leikata koko vuorin samasta kankaasta. Elizabeth Hartmanin kiva kangas löytyi Eurokankaan palalaarista. Minulla on samaa kuviota mutta eri väriä toinenkin palalaarilöytö, eri kerralta.


Löysin tilkkupintoihin hauskat vihertävät tilkut ja jotenkin sain sommitelmastakin tavanomaista mieleisemmän.


Päätän raporttini yleiskuvaan. Näette, että puutarhamme näyttää suunnilleen metsiköltä.


Kivenlohkareet ovat Kissaa varten. Se ei tykkää istua nurmikolla muutenkaan, ja kiville kiivettyään se on myös mukavasti maanpintaa ylempänä. Väliäkö sillä, että lohkareet näyttävät puutarhassa vähän oudoilta! Kissan mukavuus ennen kaikkea!

(Emmekä halua luopua lohkareista, joten jossainhan niitä on säilytettävä.)

lauantai 16. toukokuuta 2020

uusi systeemi.

Ajatukseni ovat tuolloin tällöin palanneet vuosien taa, jolloin ompelin jäännöstilkuistani palkkipötköjä. Roosan nimi -tilkkupussukka vuodelta 2014 on söpö esimerkki palkkipötköistä!

Muistan myös, että pötköjen kokoaminen oli haastavaa. En raaskinut aina leikata sopivan kapeita palkkeja tilkuistani enkä välttämättä saanut palkkeja pysymään suorina, vaan pötkö alkoi kasvaa vinoon. Sitten jouduin kaventamaan pötköistä sydäntä särkevän määrän kangasta.

Pohdin pari kertaa, että leikkaisin paperista sopivia pötköjä, joihin ompelisin palkit paperiompeluna. Pötköt olisivat silloin varmasti suorat, mutta toisaalta joutuisin repimään paperit kankaiden alta. Työlästä!

Mutta hei! Nyttemmin olen oppinut kätevän taittelutekniikan paperiompeluun! Kehitinkin uuden systeemin tällaisten palkkipötköjen ompelemiseksi pienehköistä jäännöspaloista:


Jos nyt ihmettelette värivalintojani, niin tartuin ruskeaan laatikolliseen tilkkuja siksi, etten ollut vielä käyttänyt niitä mihinkään. Halusin kuitenkin vähentää ruskean ylivaltaa, joten lisäsin mukaan turkoosia ja sinistä.

Näin sinäkin ompelet tilkkupalkit paperin avulla 

Piirrä ainakin kaksi palkkikaavaa ruutupaperille. Jos käytät millimetripaperia, voit valita taittelukohdat tarkasti mihin vain. Tavallisella ruutupaperilla palkkien korkeuksia voi vaihdella vähemmän, jos siis taittelet ruutuviivoja pitkin.

Kaavoja kannattaa olla kaksi, jotta sinun ei tarvitse joka palkin ommeltuasi katkaista lankaa.


Nyt kannattaa katsoa Tilkkuyhdistyksen video, jossa opetetaan käyttämäni taittelutekniikka. Videolla toteutetaan tilkkublokki. Kaavasi on myös tavallaan raidallinen tilkkublokki, mutta teet taitokset sitä mukaa kun asettelet tilkkuja; et etukäteen niin kuin videossa.

Aseta ensimmäinen tilkku suunnilleen kaavan keskivaiheille ja kiinnitä neulalla.


Käännä paperi nurinpäin ja tee paperiin taite sopivalle kohdalle. Tasoita tilkku saumanvaran päästä taitetta.


Aseta seuraava tilkku oikea oikeaa vasten edellisen päälle, reunat tasan.


Käännä paperipuoli taas ylöspäin ja ompele aivan taitteen vierestä.


Sitten käännät tilkun oikein päin, kiinnität neulalla ja teet paperiin uuden taitteen, tasoitat tilkun, ompelet seuraavan tilkun ja niin edelleen, kunnes koko kaava-alueesi on peitossa.

Seuraavaksi palaat takaisin aloituspalan kohdalle ja ompelet palkkeja, kunnes kaava-alue on siltäkin suunnalta peitossa. Haluamasi korkuinen pala on valmis.


Voit vielä taittaa paperin pystysuunnassa kummankin palkin reunasta ja tasoittaa pötkön. Muista saumanvara! Jos pötkösi leveys riittää, voit tasoittaa sitä vähemmän, jolloin pötköstä tulee eri levyinen kuin muut. Se ei haittaa lainkaan!

Ompele niin monta pötköä kuin tarvitset tilkkupintaasi – vaikka pussukkaa varten – ja ompele pötköt pitkistä reunoistaan yhteen pinnaksi. (Kuvassa pötköt ovat vain vierekkäin, silittämättä ja yhteen ompelematta.)


Kaava- ja taittelumenetelmän etuja ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Tilkkusi voivat olla vinoja ja epätasaisia! Se ei haittaa. Palat tasoitetaan ennen ja jälkeen sauman ompelun, ja sinulla on paperin reuna apuviivana.
  • Sinun on helpompi ommella oikein kapeitakin palkkeja tilkkupintaan. Voit nimittäin ommella korkeamman tilkun ensin ja kaventaa sen vasta sitten, joten ommellessa ei tarvitse käsitellä niin kapeaa palaa.

perjantai 15. toukokuuta 2020

orvon kukka?

Onko Orvokki-niminen tilkkupussukkani kuin orpolapsi, jonka joku on häätänyt lumeen ja kylmään?


Vastaan: ei ole. Toki kuvassa näkyy lumipeitteinen, orvon kukaksikin nimitetty orvokki, mutta Orvokki-pussukka pääsi heti kuvauksen jälkeen sisään lämpimään eikä sen tarvinnut mennä ulos ennen kuin siellä oli paljon kivampi ilma! Tällainen:


Ompelin Orvokki-vetoketjupussukan tilkuista, jotka olin järjestellyt väreittäin laatikoihin. Käytin toiselle puolelle keltaisia ja mustia tilkkuja ja toiselle puolelle enimmäkseen violetteja ja vain vähän keltaista.

Keltasävyisen pussukkapinnan keskivaiheille sattui erityisen musta tilkku, jota päätin vaalentaa tikkauksella. Tilkku tarjosikin sitten muotonsa koko tikkauskuviolle.


Toisella puolella ei ollut vastaavanlaista tilkkua, mutta kolmiomaisista paloista ideoin kulmikkaan spiraalikuvion. Taaimpana on kolmas tikattu tilkkupinta, joka tulee toiseen pussukkaan. Jos haluat tietää, miten spiraalikuvio ommellaan, tutustu ohjeeseeni ”Näin tikkaan useamman spiraalin”.

Näppäsin kuvan vielä keskeneräisen pussukan vuorista, koska kangas on minusta niin kivaa:


Orvokki-pussukka valmistui jo eilen, mutta valo oli illalla pihassa jo niin sinistä, etteivät sen värit toistuneet kuvassa oikein.


Siksi otin tänään toiset valmistujaiskuvat. Tässä on paljon paremmat värit (vaikka toisaalta rajasin kuvan typerästi niin, ettei pussukka näy kokonaan)!


Tohdin lisätä vielä toisen lumisen kuvan, koska olette jo nähneet, ettei Orvokkia ole hylätty hankeen.


Orvokki-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa ja aika pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 19 cm 
  • Korkeus noin 14,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

lauantai 9. toukokuuta 2020

vaikka mitä väriä.

Punaisten ja sinisten economy-blokkien jälkeen tartuin vihreisiin tilkkuihini, jotka olin seitsemänpäiväisessä projektissa koonnut yhteen laatikkoon. Tottahan minulla on vihreitä tilkkuja muuallakin, sillä kaapista löytyy jäännöspalasäilytin jos toinenkin, mutta laatikko on ainoa järjestelty paikka. Sieltä oli hyvä selailla esiin riittävän isot tilkut, joista leikata keskineliöitä ja/tai reunaan tulevia kolmioita (jotka ensimmäisessä leikkuuvaiheessa ovat neliöitä nekin).

Ensimmäiset blokit olivat yllättävän sinisävyisiä ollakseen vihreistä tilkuista ommeltuja.


Seuraava valmistuserä oli aidomman vihreä.


Viimeinen vihreä erä:


Punaiset, vihreät ja siniset blokkini ryhmäkuvassa:


Vihreiden economy-blokkien sivutuotteena syntyi jokusia aika pieniä tilkkuja, joista kokosin kaksi aika kivaa tilkkupintaa. Nämä odottavat päätymistä tilkkupussukoiksi:


Seuraavaksi otin esiin keltaiset tilkut ja leikkasin muutaman blokin verran neliöitä. Ja mitä sitten tein? Jostain syystä jätin ne odottamaan ompelua ja siirryin leikkaamaan violetteja tilkkujani.


No, osa näistä on kyllä sinisiäkin.

Olin tässä vaiheessa nostanut pienimmät keltaiset tilkkuni ompelupöydälle odottamaan, että ompelisin niistä tilkkumosaiikkeja. Päätin yhdistellä jokaisen pienen keltaisen johonkin mustanpuhuvaan palaan. Taas olivat tilkut hyvin hollilla, koska olin koonnut kaikki mustat yhteen laatikkoon!

Alkaa tuntua, että tilkkujen järjesteleminen väreittäin voisi olla hyväkin idea. Siis kaikkien jäännöspalatilkkujen lajitteleminen värin mukaisiin laatikoihin. Hmmm…

Tällaisia tuli kelta-mustista paloistani. Löysin yhdestä epämääräisestä pikkulaatikosta vielä raidallisia blokkeja, jotka ompelin monta monituista vuotta sitten. Niissä oli keltaista mukana, joten otin niitä paloihini mukaan.


Yhtäkkiä huomasin, että keltaiset economy-blokit olivat vielä ompelematta. Surautin leikkaamani yhdeksän blokkia valmiiksi miltei tuossa tuokiossa. Kokeilin ryhmäkuvassa yhdistellä keltaisia vastaväriinsä violettiin.


Värisommitelma ei erityisesti miellytä minua! Ainakaan näin en tule niitä sommittelemaan tilkkupintaan sitten kun se vaihe on käsillä. Sen sijaan violetti ja keltainen toimivat oikein hyvin yhdessä epämääräisinä tilkkupaloina:


Näistäkin paloista tulee ennen pitkää tilkkupussukka. Tai tilkkulaukku tai -kassi tai jotain.

lauantai 2. toukokuuta 2020

uusi pussukka!

Ompelin sinisistä tilkuista pienen vetoketjupussukan, jolle annoin nimen Muu-au. Tällä puolella asustelee se ”muu”:


Ja toiselta puolelta löytyy elikko, joka sanoisi ”miau”:


Käyttelin Muu-au-pussukkaan tosiaan sinisiä tilkkuja, jotka jäivät yli sinisistä economy-blokeista tai jotka eivät ylipäätään riittäneet blokkipaloiksi.

Tilkkupintoja kootessani etu- ja takakappale eivät olleet saman kokoisia tai muotoisia. Jouduin täydentämään paloja suunnasta jos toisestakin.


Kuvasta näkee myös, etten malttanut pitäytyä pelkissä sinisävyisissä kankaissa. Oranssi-pinkki-vihreä pala tempautui mukaan melkein omin voimin.


Sitten piti keksiä, miten tikkaisin. Kaaritikkauksia on niin helppo surauttaa, että minulla on aina suuri houkutus valita juuri se kuvio. Nytkin valitsin:


Vuorikappaleessa on Kangasvuokko-tilkkupeiton pintaa ommellessani poistamiani vaaleita välineliöitä. Huomasin nimittäin kesken ompelemisen, että pinnasta oli tulossa jotenkin blaah. Diagnosoin tuntemusteni johtuneen siitä, että kukat olivat pinnassa liian harvassa ja korjasin ongelman. Osa poistetuista neliöistä jäi silloin odottamaan parempia aikoja, jotka koittivat siis äsken.


Muu-au-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa ja sen mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Pohjaan jäi kivoja tilkkuja – mutta koko pinta oli täynnä kivoja tilkkuja. En useinkaan löydä väreihin sopivia, ei-kivoja tilkkuja, jotka joutaisivat jäädä pohjaan piiloon. Silti mietin joka kerta, että raaskinko laittaa tämän tai tämän kivan palan tilkkupinnan alareunaan. Olen minä kanssa pöhkö!


Tykkään valita vetoketjun päähän kankaan, jota olen käyttänyt tilkkupinnassa. Tällä kertaa löytyi sopiva pala sinistä lintukangasta, jonka ostin Sinivuorten yö -tilkkupeiton taustakappaleeksi.


Muu-au-vetoketjupussukka on aika töpäkkä ja pysyy hyvin pystyssä tyhjänäkin.


Muu-au-pussukassa on bambuvanu ja välikerroksena tosi ohueksi hipunutta 1970-luvun pussilakanaa.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

sinistä ja punaista.

Maalari ei täällä maalaa taloa, vaan tilkkuilija ompelee economy-blokkeja, sinistä ja punaista. Ympäröin keskineliön joko tumman- tai vaaleanharmailla kolmioilla, jolloin näyttää, kuin neliö olisi toisen neliön sisässä. Ympärille tulee vielä keskineliökankaasta tai vastaavasta kuviokankaasta kolmiot.

Järjestelin osan jäännöspaloistani seitsemän päivän projektissa väreittäin. Olen nyt leikannut keskineliöitä noista järjestelemistäni paloista, ja osaan olen pystynyt leikkaamaan niistä myös uloimman kerroksen palat.


Ellen ole löytänyt keskineliön kanssa samaa kangasta tai jos sitä ei ole ollut tarpeeksi, olen käyttänyt saman väristä ja tummuista kangasta.

Vietin ensin monta päivää punasävyisten kankaiden parissa. Sitten siirryin tarkastelemaan sinisiä tilkkujani.


Keskineliöitä on joutuisa leikata, vaikken edes omista automaattista Accuquilt-leikkuria. Luulen myös, että minusta on hauskempaa edetä vähän kerrallaan. Olen tainnut leikata kaikki tarvittavat palat kerralla vain Plaid-ish-ohjeella toteuttamaani Ruutuässä-peittoon.


Ensimmäiset siniset palat viettivät lattiallani muutamia tunteja. Kuljin niiden ohi monta kertaa, ja joka kerta ihailin samaa blokkia. Tätä näin:


Blokki miellyttää silmääni, vaikken edes onnistunut leikkaamaan uloimman kerroksen neliöitä niin, että kuvio olisi kaikissa samansuuntainen. Tietenkin! Minun lempiväriäni ei ole vain yksi väri, vaan monta väriä.

Kokeilin myös, miltä blokit mahdollisesti näyttäisivät pintana – jos siis päättäisin tehdä tilkkupinnasta sini-punaisen:


Tasoitetut blokit ovat 11,5 cm kanttiinsa. Jotta blokeista rakentuu reippaan kokoinen tilkkupeitto (en sentään tavoittele parisängyn peiton mittaa), tarvitsen ainakin 430-450 tällaista blokkia. Jäännöspala-askarteluni jatkuvat varmasti aika pitkään!

Tarkasti ompelemisen lomassa rentoudun epämääräisen muotoisten palasten parissa ja kokoan niistä tilkkupintoja:


Tarkkaan katsomalla kuvasta näkee, että todella ompelen neliöiden ympärille kolmiot. Yleensä olen ommellut vastaavat muodot yhdistämällä kaksi neliötä sopivasti ja leikkaamalla ylimääräisen kulman vasta sen jälkeen pois. Nyt minulle ei kerry valtavaa määrää pieniä kolmio-neliöitä, mikä on hyvä juttu!

Viskasin tasoittamani blokit sikinsokin lattialle:


Vähän taiteellisempi asetelma. Tästä näen taas, että melkein jokainen blokki on suosikkini – eri syistä. Lehmäkuvioinen tietenkin! Kukkakeskustaisen reunapalat ovat eri kangasta, mutta sopivat väriin. Kaikki kukkakuvioiset ovat yleensäkin kivoja. Sini-valko-pilkulliset ovat eri sävyä, mutta toimivat silti hyvin.

Olen siis ommellut ensin punasävyisiä economy-blokkeja ja nyttemmin sinisävyisiä.


Miten on mahdollista, että yksi ompelemistani blokeista on lähinnä vihreä?!

Siksi, etten näköjään pysty pitäytymään yhden sävyisissä kankaissa. Ja siksi, että turkoosi – jonka luokittelen siniseksi – on niin lähellä tiettyä vihreän sävyä.

Vihreä blokki ei muutenkaan haittaa! Jossain vaiheessa varmaan tartun myös sen värisiin jäännöspaloihini. Teen näitä blokkeja ilman ennakkosuunnitelmaa: ompelen tarpeeksi monta ja katson vasta sitten, millainen tilkkupinta valmiista blokeista syntyy.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails