ompelupöydällä juuri nyt.

Tämä tilkkutehtailija on viime aikoina saanut harvinaisen vähän mitään todellista aikaiseksi, sillä tilkkutähtiblokkien ompeleminen on hyvin hidasta.

Kokoan ensin pikkutilkuista tähden keskipalan. Pitää olla tarkkana, etten vahingossa tee liian isoa palaa, sillä silloin palan tasoitusleikkaaminen tuntuu haljulta. Palan täytyy olla mieluummin juuri sopiva, niin että tasoituksessa leikkautuvat osuudet ovat vähäiset.

Sitten tähdelle pitää ommella kahdeksan sakaraa. Olen käynyt jäännöspalakassit jo monta monituista kertaa läpi ja poiminut sieltä pikkuisia paloja tähtien keskustoihin ja isompia paloja sakaroihin. Innostus alkaa taas uhkaavasti hyytyä.

Viimeisimmät valmiit ja silitetyt tähtiblokit näyttivät tällaisilta:

Tutkailin tähtiblokkipinoa, ja ehkä voisin vähitellen ruveta sommittelemaan blokeista tilkkupintaa. Blokit ovat vaihtelevan kokoisia, joten sommitteleminen on haastavaa.

Tähtiblokkien välissä olen ommellut muutamia neljän neliön miniblokkeja, joihin minulla on valmiiksi leikattuja neliöitä.

Pidän tavoitteena ommella noin 1200 pikkublokkia ennen kuin rupean ompelemaan niistä isompia kokonaisuuksia. Mielessä väikkyy, että näistä syntyisi melko iso tilkkupeitto sitten joskus!

Laskin nopeasti, että blokkeja on nyt koossa 820 kappaletta. (Tosin mehän tiedämme, miten tarkasti pystyn laskemaan vaikkapa kahteentoista.)

Kahdestatoista puheen ollen, nostin kukkakuvioisen tilkkupintani ulos ja otin siitä luonnonvalossa kuvan.

Tilkkupinta on peitoksi vielä kovin pieni, ja ajattelin kasvattaa sen kokoa ompelemalla sille jonkunlaisen reunuksen käyttäen esimerkiksi tästä projektista jääneitä juoponpolkublokin osia. Minulla on paljon punaisia kapeita kappaleita ja vastaavasti valkoisia pulleita kappaleita.

Kehys tuskin häiritsisi teoksen yleisilmettä, ja lopputuloksena olisi järkevämmän kokoinen tilkkupeitto.

kaksi kertaa neljä.

Uusin projektini olkoon vinkkinä aloittelevalle tilkkuilijalle tai kaitalepakettiin sopivan blokkimallin etsijälle! Film in the Fridge -blogin “Two by Four” -blokkiohje on erinomainen!

Tekijä on virittänyt alkuperäisen ohjeen Fat Quarter -palan koon mukaan, mutta se toimii hyvin myös valmiskaitaleilla. Minä käytin Valori Wellsin ”Marmalade” -kaitalepakkausta (”Jelly Roll”), jonka kaitaleet ovat 2,5 tuuman levyisiä. Blokin mittasuhteet ovat edelleen hyvät, eikä ylimääräistä haaskuupalaa synny juuri lainkaan.

Blokkiin voi siis hyödyntää valmiita kaitaleita, ja 40 kaitaleen pakkauksesta voi ommella 40 blokkia. Kahdesta kaitalepakkauksesta saa jo reilun kokoisen tilkkupeiton, eikä silloin tarvitse itse leikata kaitaleita lainkaan!

Käytin valmiskaitalepakkauksen lisäksi itse leikkaamiani kaitaleita, jotka eivät kaikki olleet ihanteellisen mittaisia. Paikkailin puutteita eri kankailla:

Ylemmissä blokeissa on jatkopalat, ja alemmissa blokeissa on kolmea tai neljää eri kangasta eikä vain kahta.

Blokkien leikkaamisesta jäävät suikaleet ovat todella kapeita:

Ompelin pari jäännössuikaletta aina yhteen ja yhdistin ne muilla jäännöspaloilla. Leveämpi pala vasemmassa reunassa on itse leikkaamistani kaitaleista.

Blokki on nopeatekoinen: valmistin melkein 80 blokkia noin viidessä päivässä ja ehdin tehdä paljon muutakin kuin leikata ja ommella.

Tilkkuilo jätti edelliseen postaukseeni kommentin: ”Moni aloittelija voi innostua, kun huomaa että ei tarvitse osata mitään ihmeellistä”.

Totisesti! Blokin valmistamisessa vaativinta on sen puolikkaiden leikkaaminen oikeaan kokoon (hairahduin itse muutaman kerran leikkaamaan liian kapeita paloja) ja puolikkaiden ompeleminen yhteen ensinnäkin oikeassa järjestyksessä (jos haluaa, että tumma palkki on aina vasemmassa yläkulmassa) ja niin, että saumat osuvat kohdakkain.

uusin tilkkupussukka.

Löysin taas pari melkein valmiin kokoiseksi ompelemaani tilkkupintaa jäännöspalojeni joukosta. Inspiroiduin sen verran, että tikkasin ne kiinni vanuun ja palaan hipunutta pussilakanaa. Löysin väreihin sopivan vetoketjunkin, joten kun minulla oli tovi aikaa, ompelin pussukan valmiiksi. Annoin uusimmalle teokselleni nimeksi Keltti.

Nimi juontuu tutkimuksesta, jota tein Wikipediassa. Nimi-ideoiden keksimistä jouduttaakseni tein haun termillä ”green and blue together” ja opin, ettei kaikissa kielissä ole eri sanaa siniselle ja vihreälle. Walesin kielessä on sinistä tarkoittava sana, mutta samaa sanaa on silti voitu käyttää kuvattaessa meren, ruohon tai hopean väriä. Walesin kieli on kelttiläinen kieli; pussukassa on sininen ja vihreä puoli (tai no, toisella puolella ON vihreää); Keltti sopii siis pussukan nimeksi.

Pitäydyin Saimi-pussukan tikkaustyylissä eli kulmikkaissa spiraaleissa. Vinoon kulkevat tikkaukset pukevat erityisesti tätä vihreää (vihreämpää) puolta:

Löysin pari isohkoa, vihreää jäännöspalaa, jotka sopivat pussukan vuoriksi.

Vuorissa ei ole sisätaskua, mutta Tilkunviilaaja-merkki on paikallaan.

Pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

• Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
• Korkeus noin 15,5 cm
• Pohjan leveys noin 7 cm.

Ompelin pussukkaan vetoketjun käyttäen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalista oppimaani menetelmää, joten Keltti-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa. Muuta mallistoa se ei edustakaan, sillä siinä on pohja (se ei ole litteä Hejsan-pussukka) ja lyhyet kiinnipitolenksut (se ei siis ole ranteessa kannettavaksi sopivaa Street-mallistoa).

Keltti-tilkkupussukan pohjassa näkyy omenakuvioinen kangas, josta Tytär ompeli koulukäsitöissä sortsit. Ne olivat hänestä kamalat, ja hän lahjoitti ne minulle tilkkutyömateriaaliksi. Olen käyttänyt kangasta ilomielin!

Kuvassa saattaa erottua myös vetoketjun päättelevä kangaspala, josta tein vahingossa aika omituisen pitkän. Totesin heti sen ommeltuani, että ohhoh, mutta en lähtenyt sitä lyhentämään, saati sitten että olisin tehnyt uuden. Olkoon!

tilkkutähdet tuikkivat.

Tilkkutähtiä on ollut hauska ommella. Viimeisimmät kolme näyttivät näin kivoilta, kun ripottelin ne terassilaudoille:

(Tähtien ompelemiseen löytyy hyviä ohjeita, jos käyttää hakusanoja "wonky star tutorial".)

Vinkki: Tähtien ompelemisessa tärkein juttu on, että sakaratilkut ulottuvat tarpeeksi paljon päällekkäin. En itse tajunnut tätä aluksi ja tein useamman projektin (!!! useamman !!!), joissa sakaroista tuli sitten tikkumaiset ja joissa keskineliö erottui sakaroista liian selvästi. Esimerkiksi Kukkea-seinävaatteen "tähdistä" tuli kaikkea muuta kuin tähtimäiset. Seuraa varoittava kuva:

(Kyllähän nuo voi tähdiksi mieltää, oikein hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella.)

Muutama sana omasta ompeluprosessistani.

Ompelen ensiksi keskimmäisen palan. Minulla on tosi tosi tosi paljon erittäin pieniä tilkkuja, koska en voi heittää mitään pois. Niitäkään ei kovin monta kulu näihin tähtiin. Koetan tehdä keskipaloista sellaiset, että pienimmät palat olisivat sen keskellä ja että reunoille osuisi vähän isompia paloja. Saumojen kanssa ei silloin tule yhtä hankalaa.

Pienimmät tilkkuni eivät riitä sakaroiksi saakka! Otan sakaravaiheessa esiin vähän isommat tilkut.

Teen vielä niin, että asetan tulevat sakaraneliöt keskipalan ympärille ja etsin niihin sopivan väriset sakaratilkut yksi kerrallaan. Yhdestä tähdestä tulee yleensä suunnilleen yhden värinen.

Tietenkin turkoosissa tähdessä on kuitenkin mukana violettia!

Osa tähdistä on isompia (niiden keskipaloihin kuluu vähän enemmän pikkutilkkuja, jipii), osa pienempiä.

Löysin sentään tähtiblokit, jotka ompelin keväällä 2018. Niitä oli aika paljon enemmän kuin muistin:

Minulla näyttääkin olevan tilkkupeittoon tarvittava määrä tähtiblokkeja kohta valmiina! Mikä yllätys!

unohduksista ompelupöydälle.

Pikkutilkkuja hyödyntävät tähtiblokit palautuivat mieleeni pari päivää sitten. Katsoin läpi usean kuukauden blogikirjoitukset viime vuodelta, mutta en löytänyt mainintaa tähtiblokeistani toukokuun 2018 jälkeen. Nauratti lukea kirjoitukseni viimeinen lause: ”Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.” (Viittasin taustalle valitsemaani tummansiniseen kankaaseen.)

Tummansinistä batiikkikangasta oli yhä jäljellä ja löysin sekalaisista pinoistani myös muutaman sakarakappaleen. Jatkoin parhaani mukaan, ja kohta minulla oli kaksi uutta tähtiblokkia. Yli vuoden tauon jälkeen!

Tein kolmannenkin blokin:

Muistin sitten, että pienet tähdet näyttivät oikein hauskoilta ja neljännestä blokista tuli muita pienempi:

Viideskin blokki tulee samaan tapaan vähän pienempi.

Koska tummansinistä kangasta kului tähtiin paljon arvioimaani enemmän, ostin (ehkä silloin vuosi sitten toukokuussa tai kohta sen jälkeen) toistakin sinistä kangasta tämä projekti mielessäni. Luulen, että minun kannattaa siirtyä ompelemaan tähtiä, joissa on tuo toinen taustasininen. Valmiit blokit näyttäisivät muuten tilkkupinnassa virheiltä eivätkä tarkoituksella tehdyiltä.

yksisarvisia ja Käpylä-blokkeja.

Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet.

Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla.

1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on.

2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut.

Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin.

En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli!

Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. Blokki sopii toki muihinkin isokuvioisiin kankaisiin!

Tässä yksisarvisneliöt näkyvät hyvin. Satuolennot kirmaavat tilkkupinnan poikki:

Nyt sain kuviini häivähdyksen tilkkupinnan todellista värikkyyttä!

ihan parasko?

Ompelupöydälle kertyi iloisenvärisiä tilkkuja Käpylä-tilkkublokkien ylimäärinä. Ompelin niitä melko satunnaisesti yhteen, ja kohta minulla oli taas tilkkupinnat pussukoiksi.

Suurin osa tilkuista oli kauniita ja erityisiä, joten annoin valmiille pussukalle nimen ”Parhaus”.

Toinen puoli pussukasta on ommeltu isommista paloista kuin ensimmäinen puoli.

En halunnut jälleen yhtä spiraalitikattua pussukkaa, joten turvauduin orgaanisesti aaltoileviin, pysty- ja vaakasuoriin ommelviivoihin. Koska pinnat olivat niin palasista kootut, en halunnut myöskään vapaata tikkausta, vaan kaikkein yksinkertaisinta.

Tein Parhaus-pussukasta aika pienen, eli seuraavanlaisen:

• Leveys ylhäältä noin 22 cm
• Korkeus noin 13,5 cm
• Pohjan leveys noin 7 cm.

En tällä kertaa ommellutkaan Avoin-malliston pussukkaa, vaan aivan tavallisen. Parhaus-pussukkani on kiva, mutta ei silti mitään erityistä mallistoa.

Vetoketjun toisessa päässä on kangaslipare, toinen pää on vetoketjun oma. Pussukka avautuu silti oikein suurelle asti auki.

Parhaus-tilkkupussukan värit ovat kyllä herkulliset! On hienoa, että suunnittelijat keksivät toinen toistaan hienompia kangaskuoseja! Tälläkin puolella on ainakin Tula Pinkin, Vera Bradleyn, Kaffe Fassettin, Amy Butlerin ja Brendan Mablyn suunnittelemia kuvioita. Lisäksi batiikkeja ja erilaisia raitoja:

Aito kuva pussukan tekovaiheesta:

Kehitän kuvassa vuorikappaleita tähän sekä Ikkuna-pussukkaan. Lattialla näkyy myös mainio neulakirjani, jonka ostin Turun tilkkupäiviltä. Käytän sitä melkein joka kerta tilkkutöitä tehdessäni. Siitä löytyy paras ja käyttökelpoisin silmäneulani sekä erittäin toimiva sokeain neula. Sokeain neula on kätevä käyttää langanpäiden päättelyyn, esimerkiksi sen takia, että siihen voi helposti laittaa kaksi lankaa yhtaikaa.

Seuraavasta kuvasta näkyy, että tavallinen pussukkani (oikealla) avautuu sekin oikein kivasti, vaikkei tietenkään yhtä ammolleen kuin vasemmanpuoleinen, eli Avoin-malliston Ikkuna-pussukka.

Tällainen on Parhaus-pussukka pohjimmiltaan:

Vielä yksi kuva siitä puolesta, jota pidän hiukan kivampana:

Osasin esimerkiksi sovittaa linnun lentämään oikeaan suuntaan, ja kaksi kasvia tuntuu kasvavan myös luontevasti. Räväkän pinkin ja melkein neon-vihreän yhdistelmä on sekin jollain tavalla viehättävä, ainakin näin kesällä.

Muistinpa taas käyttää hienoa Tilkunviilaaja-kylttiäni, jonka sain ihanalta mieheltäni nimipäivälahjaksi pari kesää sitten. Hän ei tainnut edes arvata, miten hyödyllisen lahjan hän minulle keksi! (Nyt kun välillä muistan ottaa sen mukaan kuvauksiin!)

valmis tilkkupussukka.

Saanko esitellä: tilkkupussukka nimeltä Ikkuna.

Ensin minulle ei tullut yhtään mitään muuta nimiajatusta mieleen kuin jotain siniseen liittyvää, mutta sitten katse osui noihin kukkamaisiin tikkauksiin, ja tulin ajatelleeksi katedraalin ikkunaa. Sen jälkeen tuntui ilmeiseltä, että pussukassa on ikkuna, ainakin tällä puolella.

Toisen puolen ikkunassa on kyllä niin eriväriset puitteet, ettei sitä heti ikkunaksi tajua.

Tämän puolen tikkauksissa on jotain puolirohkeaa: käytin spiraalin alkuvaiheisiin oranssinkeltaista lankaa ja jatkoin vasta muutaman kierroksen jälkeen vaalealla violetilla. Kuvassa ja oikeassa elämässä tikkaukset eivät näytä lainkaan räväköiltä eikä värinvaihdosta välttämättä edes huomaa. Mutta tein kuitenkin henkisesti rohkeahkon valinnan.

Ompelin tilkkupinnat jo jonkin aikaa sitten, mutta ne jäivät tikkaamatta. Nyt on sitten tikattu senkin edestä.

Ikkuna-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

• Leveys ylhäältä noin 23 cm
• Korkeus noin 16,5 cm
• Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Pussukassa on pitkähkö kantolenksu, joten se on Street-mallistoa.

Ompelin Ikkuna-pussukan Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -ohjeella, joten se avautuu kunnolla auki ja on niin ollen myös Avoin-mallistoa.

Sisällä ei ole taskua - pelkkä Tilkunviilaaja-merkki vain.

Tilkkupinnan lähtökohtana olivat pienet kolmio-neliöt, joita minulle jäi vaikka kuinka paljon bonuspaloiksi ommellessani Niittykukkaset-tilkkupeittoa keväällä 2017.

Ikkuna-pussukan tilkkupinnasta tuli mielenkiintoinen, koska käytin siihen paljon pieniä tilkkuja. Jos pussukkapintaan valitsee vain isoja tai keskenään samankokoisia paloja, siitä ei tule kovin jännittävä. Tietysti voi olla, etteivät kaikki haluakaan jännittäviä tilkkupussukoita, vaan turvallisen oloisia!

kesäistä.

Kesäkuu on viimeisessä päivässään – uskomatonta! Odotan kovasti, että lomani alkaisi, jotta pääsen täysin siemauksin nauttimaan kesästä.

Todellisuudessa nautin kesästä melko samalla tavalla kuin keväästä, syksystä tai talvesta. Istun mieluusti ompelupöytäni ääressä, satoi tai paistoi. Mutta kesällä on kiva, kun tietää, että voisi mennä ulos nauttimaan kauniista ja vehreästä luonnosta, jos haluaisi.

Jotta voin häpeilemättä käyttää sandaaleita, laitatan itselleni aina kesäjalat. Tässä ne esittäytyvät Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton kanssa:

Käpylä-tilkkublokkeja on jälleen muutama lisää. Olin tietenkin taas unohtanut laatimani mitat ja leikkasin kaitaleet vähän minkä sattuu mittaiset, mutta onneksi kankaita riitti, että pystyin paikkaamaan leikkuuerheeni. Uusimmat kolme blokkia esittäytyvät tässä – vasemman alakulman blokki on aiempaa erää:

Anteeksi - kuva on jostain syystä osittain epäterävä.

Olen kirjoittanut vihkooni (onkin hyvä, että teen muistiinpanoja, sillä en parin viikon kuluttua enää muista aivoituksiani), että aion ommella 8 x 9 blokin tilkkupinnan eli tarvitsen yhteensä 72 blokkia. Tässä pinossa niitä on noin 65 kappaletta:

Koska olen niin lähellä suunnittelulattiavaihetta, otin tuntumaa tapahtuma-alueeseen. Tein ensin puolisatunnaisen, enimmäkseen sinisävyisen asetelman:



Sitten otin esiin punasävyisempiä blokkeja ja tein toisen asetelman:

En ole vielä päättänyt, minkä levyiset kaitaleet Käpylä-blokkien väliin tulee. Blokkinikin ovat niin monen värisiä, että askarruttaa, miten saan sommitelluksi ne kivaksi tilkkupinnaksi. Mutta työ tekijäänsä neuvoo. Olen saanut kaiken sopimaan ennenkin!

Lopuksi jotain söpöä. Kissa ottaa mielellään päiväunet. (Ja aamu-, ilta- ja yöunet.) Onkohan siitä mieluisinta nukkua tilkkupeitolla? Näyttäisi siltä:

rakennan taustakappaletta.

Kaapissa on taiteltuna pari tilkkupintaa, joista ajattelin vielä valmistaa tilkkupeitot. Niiltä vain puuttuu taustakappaleet!

Yksi taitoksilla olevista on tämä Scrap Crazy -mallineella tekemistäni blokeista ompelemani tilkkupinta, josta taisin näyttää jo talvella otettuja kuvia. Kuvissa blokkien syvät värit eivät tulleet näkyviin, mutta kevätaurinko herätti tilkkupintani eloon!

Ompelin tilkkublokit kauniista, syvän värisistä ja YKSIvärisistä kankaista, joita ostin kokonaisen pinon jo Imatran tilkkupäiviltä. Niiden lisäksi käytin Valori Wellsin suunittelemia kuviokuoseja, joita ostin pinon vasta viime syyskuussa. Yhtä pinoa siis hillosin, toisen sain avatuksi melkein saman tien.

Käytin blokkeihin myös joitain jäännöstilkkujani (scraps), mutta en kovin monta. Minun tilkkuni ovat nimittäin aika pieniä, kuten tästä blogikirjoituksestanikin voi todeta. Takaisin taustakappaleaiheeseen.

Olen ostanut muutamaakin kangasta varastoon sen verran, että saisin niistä taustakappaleet lisäämättä toisia kankaita mukaan, mutta ainakin jotkut ostokseni ovat sittenkin olleet liian kitsaita. Toisaalta tykkään taustakappaleista, joissa on mukava juju.

Koska tässä tilkkupinnassa on paljon keskivärisiä ja tummia kankaita ja aika vähän vaaleita, valitsin taustaan värikylläisen kankaan. Se ei yksinään aivan riitä, joten valitsin muutamia varsinaisen tilkkupinnan kankaita ryydittämään taustaa.

Päätin leikata ja ommella ainakin yhden neliöjonon, ja värit tulevat tähän järjestykseen:

Koska on ollut hellettä ja kaikenlaista kesätekemistä ja juhannuskin vielä, taustakappale ei ole edennyt tämän pidemmälle. Palaankin vielä tilkkupintaan. Tässä siitä hiukan lähempää otettu kuva:

Ihmettelette kenties, miksi tilkkupinta näyttää niin muhkuraiselta.

Levitin pinnan toukokuiselle, ylipitkäksi ennättäneelle ruohikolle. Emme nimittäin olleet hennoneet leikata ruohoa, koska se kukki näin somasti:

Meillä ei siis vihata voikukkia. Toukokuussa voikukan kukinnot ovat söpöt. Myöhemmin saatan niitä kitkeä, mutta en välttämättä nurmikosta. Sen taistelun nimittäin häviäisin varmasti. On parempi, että olemme opetelleet tykkäämään voikukista!