Showing posts with label ompelu. Show all posts
Showing posts with label ompelu. Show all posts

Wednesday, 12 December 2018

niukkuus.

Olen melko säästeliäs, mutta seuraavissa asioissa minulla EI vallitse niukkuus:
  • Tilkkukangasnyyteissä
  • Jäännöspaloissa
  • Väreissä
  • Kuvioissa.
Tilkkukankaita on jotenkin karttunut sekä kaappeihin että hyllyille, ja täytyy ehkä tunnustaa, että yli oman tarpeen. En silti malttaisi luopua yhdestäkään nyytistä! Ne ovat söpöjä, pino niitä on vielä söpömpi ja jos katse pystyy osumaan useampaan pinoon, söpöys on suorastaan yletöntä. Esimerkiksi säilytyskaappini (näkyy tässä "älytöntäkö" -kirjoituksessani) on sisällöltään tosi söpö.


Mitä enemmän kankaita käyttää, sitä enemmän on jäännöspaloja. Luonnonlaki! Ja vaikka kuinka ompelisi hiki hatussa jäännöspaloista tilkkupintaa, niitä ei pysty ompelemaan niin nopeasti, etteivät jäännöspalalaarit maagisesti täyttyisi entistä täydemmiksi. Toinen luonnonlaki!

Onneksi pidän jäännöspaloista! Silti pystyn joskus myös luopumaan niistä – en kuitenkaan niin isoista määristä kerrallaan, että se näkyisi palalaareissani mitenkään.

Olen onnistunut käyttämään jäännöspaloja erittäin tehokkaasti kerran.


Ompelin Mummola-tilkkupeiton jäännöspaloista vuonna 2015 niin, ettei tietyistä tilkkupinoista lopulta jäänyt jäljelle mitään.


(Oi, kuvassa näyttääkin ihanan kesäiseltä!)

Tässä kirjoituksessa kuvailen prosessiani hieman.

Periaatteessa pilkoin joka jäännöspalan ensin blokkiin tarvittaviin osiin ja leikkasin loput ohuiksi kaitaleiksi, joista tein minitilkkulasagneja.


Noin viisi minuuttia tuntui siltä, että jäännöspalalaarit olisivat vähän vajuneet.

Väreistä taasen ei voi olla niukkuutta sellaisella, jonka lempiväri on monivärinen! Ja kuviot ovat kiinnostavampia kuin yksivärisyys. Ei vain voi mitään!

Sunday, 26 August 2018

tilkkupeitto viimeistelyvaiheessa.

Kun saan tilkkupeiton tikkauspalvelusta, seuraava työvaihe on yleensä keksiä työlle nimi. Samaan aikaan pystyy kyllä tekemään myös ruumiillisia suorituksia, ja jos makuuhuoneen lattia on vapaana (eikä esimerkiksi täynnä jonkun muun tilkkutyön kankaita ja leikkuuasemia), levitän tikatun tilkkutyön siihen ja tasoitan sen.

Viimeisin tässä vaiheessa ollut työ on värikäs tilkkupeitto, johon käytin paljon Tula Pinkin kuviokankaita. Kissa oli tukena tasoitusvaiheessa. Sen mielestä onnistuin hyvin.


Myös mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta onnistui hyvin! Pyöreän-terävät tikkauskuviot ovat juuri sopivat! Tilkkupinta on kauttaaltaan kauniisti tikattu, ei liian tiheään eikä liian harvaan.

Kun tilkkutyön reunat on tasoitettu, reunakanttikangasta pystyy sovittelemaan paremmin kuin tasoittamattoman työn vieressä. Joskus löydän reunakaitaleen heti. Tällä kertaa jouduin kokeilemaan kymmenkunta vaihtoehtoa ennen kuin tein päätöksen.


Tilkkutyöllä täytyy olla nimi ennen kuin pystyn tekemään sille nimilapun. Tällä kertaa sain nimilapun valmiiksi, mutta kiinnittäminen oli vähän hankalaa, koska Kissa oli painona työn toisella reunalla. Päädyimme lopulta yhteisymmärrykseen, miten voin kiinnittää nimilapun niin ettei Kissan tarvinnut siirtyä.


Reunakantti oli leikattuna, palat ommeltuina yhteen, silitettynä ja rullalla, mutta en päässyt kiinnityshommiin. Jollakulla oli päiväunet kesken.


Onneksi ompeluhuoneessa on aina jotain vaihtoehtoista puuhaa, ettei tarvitse aiheuttaa Kissalle univajetta. Eikä tarvinnut kauan odottaa, kun se jo halusi vaihtaa paikkaa, ja pääsin ompelemaan peitolleni reunakanttia.

Jätän teidät jännitykseen, millainen peitosta lopulta tuli! Paljastan sen seuraavassa kirjoituksessani.

Tuesday, 26 June 2018

ekoilua ja valmis Köynnös-pussukka.

Valmistin aiemmin tänä vuonna Tyttärelle (mielestäni kekseliäästi) ekovanulappuja synttärilahjaksi. Hän sai myös säilytyspussukan, johon käytin hänen itsensä minulle valitsemaa Tom of Finland –kuosia.

Sana oli kiirinyt hänen verkostossaan, ja minulta kysyttiinkin, tekisinkö ekovanulappuja lisää - toiselle käyttäjälle. No, sekä pyjamaflanellia että vanhaa froteepyyhettä oli vielä, joten tekaisin äkkiä 18 kpl vanulappua, joissa on karheampi ja pehmeämpi puoli.


Kuvassa vain osa vanulapuista. Niistä tuli sopivan epämääräisen vaaleita, jotta ne näyttävät ekologisilta, eikä niin haittaa, vaikkei jokainen meikin hiven niistä puhdistuisikaan.

Piti oikein pinnistellä, jotta muistin, miten näitä viimeksi valmistin. Siis seuraavasti: - Piirsin ympyrämäisen paperimallin käyttäen voidepurkkia sapluunana - Asettelin sopivan kokoiset frotee- ja flanellineliöt päällekkäin ja neulasin paperimallin siihen keskelle. - Ompelin paperimallin ympäri suoran ompeleen. - Irrotin paperipallin ja leikkasin palan ympyräksi 2-3 mm:n päästä ompeleesta. - Siksakkasin vielä ympyrän ympäri.


Ei mennyt kauan! Muistelemiseen meni melkein kauemmin kuin näiden 18 kappaleen ompelemiseen. (No ei nyt sentään!) Viime kerralla käytin Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag –tutoriaalia ja niin nytkin. Toimii!


Annoin pussukalle nimen Köynnös, vaalean kankaan kuvioiden takia. Kankaan olen saanut lahjoituksena ja se on hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa.


Pussukan kiristysnauhat ovat batiikkikangasta. Tasapeli-peiton reunakanttia oli jäljellä juuri sopivan mittainen pala. Leikkasin 6 cm leveän kaitaleeni kahdeksi 2,5 cm kaitaleeksi ja sain tarvittavat kaksi nauhaa.

Wednesday, 7 March 2018

toisenlainen pussukka.

Nyörein tai nauhoin suljettava pussi on varmasti yksinkertaisimmasta päästä käsityö, mutta halusin pelata varman päälle ja katsoin siksi ohjeen Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag -tutoriaalista.

Ompelin nimittäin kerran paperipussia muistuttavan pussin – tai minun piti tehdä sellainen, mutta mittasuhteeni olivat kamalat, ja pussista tuli käyttökelvoton ja susiruma. (Yritin etsiä kuvaa siitä, mutta vaikka olen esitellyt jos jonkinlaista mokaani, niin tätä en löytänyt.) Taisin suivaantua tekosestani niin, että heitin sen suoraan roskikseen, ilman yritystäkään uusiokäytöstä.

Tutoriaali toimi (vaikka muunsin sitä hivenen) ja sain ommelluksi kivan pussin. Annoin sille nimen Tomppa, koska sen kankaassa on Tom of Finland –kuosia.


Pussin vieressä näkyvät pyöreät jutut ovat ekovanulappuja. Niihinkin katsoin sen verran netistä ohjetta, että sain selville mitan. Katsoin myös, mistä materiaalista muut ovat tällaisia tehneet.

Tekemäni vanulaput ovat reunoista rispaantuneen froteepyyhkeen keskiosaa – karheampi puoli – ja flanellia 1990-luvulla valmistuneesta pyjamasta – pehmeämpi puoli.

Tytär sai pakkauksen synttärilahjaksi. Sain nimittäin Tom of Finland -kankaan häneltä joululahjaksi, joten se oli tähän oiva valinta.

Monday, 26 February 2018

improvisoi jäännöstilkuista.

Toisella kanavalla kyseltiin, miten teen improvisoituja tilkkupintoja kaikenlaisista ja kaiken kokoisista tilkuista. Olen esitellyt jo minilasagne-tekniikan ja näyttänyt, miten olen kapeahkoista tilkuista ommellut raidallista pintaa ja yhdistellyt niitä isommaksi pinnaksi.

Olen tainnut pimeiden kuvien avulla kertoa lyhyesti, miten neliöitä voi ommella hirsimökkitekniikalla, ja taitaa minulla olla parempiakin kuvia tilkkuneliöistä (tai oikeastaan suorakaiteista).

Lisään ohjesoppaan kuitenkin vielä yhden. Näytän, miten epämääräinen kangaspalakasa jalostuu tällaiseksi tilkkupinnaksi:


Lähtötilanne oli tämä. Nostelin pienestä jäännöspalakassista tilkut lattialle. Näette, että tilkkuja on kaiken värisiä ja vaihtelevan mallisia. Toki eniten näyttäisi olevan pätkiä erilevyisistä kaitaleista.


Lajittelen tilkut värin mukaan kasoihin. Musta-valko-harmaat, keltaiset, vihreät, punaiset.


Minulla oli myös sininen kasa, ja kasa, johon siirsin näihin kasoihin kuulumattomat (esimerkiksi ruskeat ja violetit) tilkut.

Otin ompelupöydälle keltaisen ja vihreän kasan. Paikallistin kasoista ensin keskineliön kumpaakin väriä. Keskineliön (tai suorakaiteen) ympärille ompelin hirsimökkitekniikalla kierroksen samaa väriä. Käyttämäni palkit valitsin koon perusteella – ompelin tilkkuun sellaisen palan, joka oli pituudeltaan lähinnä sopiva.

Kohta minulla oli kaksi miniblokkia. Niistä ei vielä tee mitään, joten ompelin kaksi lisää, ja koska sen jälkeenkin minulla oli jäljellä hyviä keltasävyisiä kaitaleita, ompelin vielä yhden.

Vein viisi blokkiani silitettäviksi ja tarkastelin niitä sen jälkeen lattialla.


Kolmella blokilla oli keskenään yksi mitta aika sama, ja niin oli vastaavasti kahdella muulla. Ne voisi ommella riviksi.

Huomasin myös, että kaikki palat muodostaisivat yhtenäisen tilkkupinnan, jos lisäisin yhden sopivan levyisen kaitaleen kahden isomman blokin väliin.


Sitten minulla olikin kaksi riviä, jotka saattoi ommella yhteen, yhdeksi tilkkupinnaksi.


Seuraavana aamuna katsoin kelta-vihreää tilkkupintaani ja totesin sen aika pieneksi. Siitä ei vielä ompelisi kummoistakaan vetoketjupussukkaa. Koska lattialla oli vielä myös värilajiteltuja kasoja, otin esiin sinisen kasan ja ompelin kolme sinistä blokkia samalla periaatteella kuin kelta-vihreät edellisenä päivänä.

Ja kas, siniset blokkini sopivat täydentämään kelta-vihreää tilkkupintaa:


Tällaisessa improvisaatiotyössä voi pitää mielessä pari juttua:

  • Ompele suorat saumat. Jos palat ovat vähän epämääräisen muotoisia, piirrä nurjalle apuviiva.
  • Silitä välillä. Ihanteellista olisi silittää joka sauman jälkeen, mutta minä silitän kyllä vasta kun yksi kierros on koossa. (Ja jos ompelisin toisen kierroksen, suoristaisin palan reunat ennen uuden kierroksen aloittamista.)
  • Kaikki palat ovat jäännöspaloja. Niitä ei tarvitse kohdella arvokkaasti, vaan niitä voi pilkkoa ja ommella reippaasti.
  • Koska yksi blokki syntyy nopeasti, ei kannata käyttää kovin paljon ajatustyötä värien tai kuvioiden sommittelemiseen. Kaikki käy!
  • Kontrasti – eli vaaleiden ja tummien vaihtelu – on tärkeämpää kuin se, ”sopivatko” kankaat toisiinsa. Tilkkupinnasta tulee mielenkiintoinen, kun siinä on tummia ja vaaleita osuuksia.
  • Vaikka joku blokeista näyttäisi susirumalta, se voi silti toimia erinomaisesti toisten blokkien kanssa ja kompata niitä juuri sopivasti.

Toivotan kaikille kokeilijoille mukavia hetkiä improvisoinnin parissa!

Sunday, 11 February 2018

työvaiheita.

Otin suunnilleen jokaisen jäännöspalasäilyttimeni esille leikatessani paloja uusimman tilkkupinnan blokkeihin ja huomasin, miten paljon minulla oli pieniä jäännöspaloja kivoista kankaista. Blokkeja jo ommellessani kokosin pienistä tilkuista isompia pintoja ja kun tilkkupeiton pinta oli valmis, täydensin palat suunnilleen pussukan kokoisiksi.

Ompelin neljätoista pussukkapintaa. Niistä kuusi pääsi valokuvattavaksi vastasataneelle lumelle muutama päivä sitten.


Tilkkupintojen ompeleminen on helppoa ja kivaa, mutta pussukan seuraava vaihe on haastava. Pitää leikata sopivat palat tikkausvanusta ja välikerroskankaasta.

Välikerrokseksi käytän useimmiten collegejerseytä, joskin kauhtuneet ja/tai ohueksi hipuneet lakanat ja pyyhefrotee sopivat myös tarkoitukseen. Minulla oli hyvä varasto erinomaista collegetrikoota – löysin sitä Eurokankaan palalaarista – mutta käytin sen viimeistä senttiä myöten näihin seitsemään pussukka-aihioon eikä sekään riittänyt, vaan jouduin käymään vara-varastoillani.

Välikerros- ja tikkausvanupalojen leikkaamisen jälkeen seuraa vielä haastavampi työvaihe eli tikkaus! Tikkaan pussukkapinnat yleensä niin, että päällimmäisenä on tilkkupinta, sen alla välikerros ja alimpana tikkausvanu. Niin nytkin.

Teknisesti tällaista ”kerrosleipää” on helppo tikata, koska alin kerros eli tikkausvanu ei kovin helposti jää rypyille tai pussittamaan. Vaikeus onkin tikkauskuvioiden keksimisessä ja luontaisen tikkauslaiskuuden voittamisessa.

Ruskeasävyiset tilkkupinnat saivat niin perus-perus-tavallisen tikkauksen kuin olla saattaa eli orgaanisesti aaltoilevia suoria ompeleita pinnan poikki.


Poikkesin tylsyydestä vain toisen pinnan hirsimökkityyppisessä palassa, johon vetelin suoria tikkauksia labyrinttimäisesti.

Toinen pinkeistä pussukkapinnoista oli ylettömän kirjava ja siinä oli enimmäkseen erittäin pieniä paloja. Ajattelin, että vapaa tikkauskuvio lisäisi levottomuutta (ja muutenkin vapaa tikkaus tuntui kovin haastavalta; kädet hikosivat jännityksestä heti kun ajattelinkin). Pidinkin parhaana ommella pintoihin spiraalikuviot.


Paitsi kuvassa ylempänä näkyvän tilkkupinnan keltaiseen tilkkuun ompelin muutamia kaksoisviivoja keltaisella langalla. Olin koonnut tummanpuhuvat tilkkupinnat suhteellisen isoista paloista ja kummassakin oli mukana puna-oranssi katseenvangitsijatilkku.

Jätin katseenvangitsijat kokonaan tikkaamatta ja vedin muun pinnan orgaanisesti vain hieman aaltoilevilla kaksoisviivoilla, joita kutsun toisinaan liituraidoiksi.


Vaaleissa, keväisen sävyisissä tilkkupinnoissa oli sopivasti vinoja saumoja, joiden ympäri saatoin surrutella. En raaskinut ajaa toisessa pinnassa olevan kissan yli, vaan ompelin sen ympärille pari kierrosta vapaata viivaa.


Sinisen tilkkupinnan tikkaamisesta otin oikein ompeluaikaisen kuvankin:


En siis keksinyt näihinkään pintoihin mitään mielikuvituksellista, vaan ompelin vain vakiospiraalit.


Punaisiin tilkkupintoihin päästessäni yllätin itseni. Ompelin osaan vapaalla konetikkauksella muurahaisenpolkua! Muut osuudet tikkasin suorin ompelein, ja yhdessä kohdassa tein ”matchstick”-tikkausta eli suoria ompeleita tulitikun paksuisin välein.


Vihreät tilkkupinnat saivat myös spiraalikäsittelyn. Toiseen pintaan ompelin kaksi spiraalia ja ensimmäistä kertaa ikinä jouduin purkamaan spiraalitikkaustani, koska päällikangas jäi niin pahasti ryppyyn.


Päättelin sittemmin, että collegejerseyn nahkea puoli tilkkupintaa vasten sai kankaan vetämään. Muissa pussukoissa jerseyn nahkea puoli on tikkausvanuun päin eikä tikkaus tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia (paitsi keksimisen vaikeuden).

Olen päässyt pussukka-aihioitteni kanssa nyt seuraavaan vaiheeseen, jossa siinäkin on omat haasteensa. Leikkasin näille vuorikappaleet ja osalle sisätaskut, jotka myös ompelin ja kiinnitin.


Sisätaskuttomien pussukoiden vuorikappaleisiin ompelin Tilkunviilaaja-merkit. Mittailin vetoketjuja ja pussukkakappaleita ja ompelin ketjujen päähän kangaslipareen, jos sellainen näytti olevan tarpeen.


Jaoin näistä kuvia Instagram-tililläni, ja yksi kommentoija kysyi, mitä teen kaikilla pussukoillani. Hyvä kysymys! Tässäkin on kohta seitsemän uutta pussukkaa käsissä (onneksi ei ihan vielä).


Friday, 22 December 2017

v niin kuin vinokaitale.

Joulukalenterin päätös häämöttää jo. Näin kalkkiviivoilla ajattelin jakaa kaikki keksimäni vinkit liittyen vinokaitaleisiin.

Mitä kaikkea voi kertoa tilkkupeiton reunakantista?



Suorakulmaisen tilkkupeiton voi aivan hyvin kantata myös suoraan leikatulla kaitaleella, mutta itse valitsen melkein aina vinokaitaleen. Tässä blogikirjoituksessani vuodelta 2015 kerron, miksi niin on, ja lisäksi kerron monta muuta olennaista asiaa kanttaamisesta.



Vielä kerran! Minusta Cassandra Plott näyttää YouTube-videollaan parhaan tavan yhdistää reunakaitaleen päät:

http://www.youtube.com/watch?v=cuS76wVW210

Millainen on tyypillisin vinokaitaleeni?


Valmistan reunakaitaleen aina seuraavalla tavalla:

1.  Leikkaan 6 cm leveää kaitaletta, yleensä siis täysvinoon.

2.  Yhdistän kaitalepätkät saumalla, joka kulkee kaitaleen suhteen täysvinoon (täysvinossa kaitaleessa tällainen sauma kulkee lankasuoraan).

3.  Silitän pitkän kaitaleen pitkittäin kahtia. Samalla silitän yhdistyssaumat auki.

4.  Kierrän kaitaleen tyhjän lankarullan ympäri.

Viimeinen kohta on olennainen. Kun kaitale on rullalla, sen voi tyrkätä ompelukoneessa sen ylimääräiseen lankatappiin.


Kaitale syöttyy tasaisemmin ja vaivattomammin kuin jos kaitale olisi vain sekaisena läjänä ompelijan sylissä tai ompelupöydällä ja/tai lattialla. Sain vinkin blogiystävältäni Liziltä (Shush I’m Quilting). Hyvin toimii!

Erilainen vinokaitale!


Toisen reunakaitalevinkin annan kirjoituksessani ”Kirjavat kantit tilkkupeittoon”. Olen sitä kirjoittaessani juuri saanut tasoitetuksi tilkkupeittoaihion, joka sai valmistuttuaan nimen ”Aamuvirkku”. Tilkkupeitto on yhä yksi suosikeistani!

Vinokaitaleen jäännöspaloille käyttöä?


Yli jääneet vinokaitaleet viskaan ompelupöydän nurkassa olevaan laatikkoon. Siellä niitä on jos jonkinlaisia. Välillä etsin sieltä pienempää määrää kanttia johonkin projektiini, mutta useammin etsin sopivaa kangasta pussukan vetoketjun vedintä varten.

Tuesday, 12 December 2017

l niin kuin lasagne.

Kirjoittelin aiemmin jäännöspaloista ja siitä, miten sain hävitetyksi jäännöspaloja, kun ensin ompelin hauskoja tilkkublokkeja ja sen jälkeen leikkasin loput palat 2,5 sentin kaitaleiksi, joista tein tilkkulasagnen.

Mieleen putkahti siitä ajatus leikata yhdestä jäännöspalapinosta kaitaleita ja katsoa, millaisia lasagneja syntyisi. Ihan kivan punasävyisen tilkkulasagnen sain leikatuksi ja ommelluksi yhdessä illassa.


Pätkistä kokoamani pitkä kaitale oli todella pitkä! Ensimmäisen sauman ompeleminen kesti tovin, mutta seuraavat olivat tietenkin nopeampia surrutella.

Lopetin yhdistelemisen, kun lasagne alkoi olla keskikokoisen pussukkapinnan levyinen. Leikkasin palasestani ensin kaksi pussukkapinnan kokoista palaa (äskeisessä kuvassa) ja sen jälkeen muutaman matalamman palan, jotka yhdistän katseenvangitsijapalaan.


Ompelin katseenvangitsijapalan tilkuista, joita myös oli käden ulottuvilla. Täysin improvisoitua juttua tein!

Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Star Quilt Company kutsuu menetelmää ”Jelly Roll Race”. Jelly roll -kangaskaitalepakkauksesta onkin helppo ommella tilkkupinta tällä menetelmällä. Väritkin tulevat automaattisesti kauniit ja toisiinsa sopivat, kunhan valitsee omaa silmää miellyttävän kaitalepakkauksen!

Tuesday, 5 December 2017

e niin kuin ehtiminen.

Kirjoitanpa ehtimisestä, koska niin moni on viime aikoina kysynyt, miten ehdin tehdä näin paljon.

No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani.

1. Vähitellen.

Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman.

Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia.

Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun.

Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että pääsin lopulta lauantain alkuillasta ompelemaan yli tunniksi ja sain pussukankin melkein valmiiksi – tällaiseen vaiheeseen:


2. Yksinomaan.

Tilkkutyöt ovat melkein ainoa harrastukseni. Lisäksi pystyn yleensä lyömään laimin kaikkea muuta tekemistä, kuten puutarhanhoitoa, järjestelemistä ja siivoamista, ruuanlaittoa ja leivontaa, televisionkatselua, lehtien lukemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista sekä matkustamista.

Ansiotyö on ainoa harrastusaikaa jonkun verran verottava tekeminen.

3. Luetellen.

Laiska töitään luettelee, ja hyvästä syystä. Ellei tekemisistään pidä lukua, ihminen ei tajua, miten paljon saa aikaiseksi.

Ompelin aika tavalla tilkkujuttuja jo ennen blogini perustamista, mutta en tuolloin kirjannut aikaansaannoksiani muistiin. Valmistin esimerkiksi mittavan sarjan kaarevareunaisia vetoketjupussukoita. En vain tiedä enkä mitenkään pysty selvittämään, montako ompelin.

Nämä olivat kolme salaista asettani: teen vähitellen, en tee juuri mitään muuta ja ehkä tärkeimpänä, pidän kirjaa tilkkutöistäni.

Siitä puheen ollen, jo valmiiksi saamani Galleria-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Tältä näyttää uusin pussukkatehtaan tuotos:


Toinen puoli on tällainen:


Galleria on Avoin-mallistoa, koska ompelin sen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin ohjeen mukaan. Se avautuu ammolleen!


Galleria on 16. tänä vuonna valmistamani vetoketjupussukka, ja saan valmiiksi ainakin kaksi lisää, koska niidenkin tilkkupinnat ovat tätä kirjoittaessani tikatut ja leikatut.


Sunday, 29 October 2017

ompele rastiblokki batiikkikaitaleista.

Ostin äskettäin taas pakkauksellisen batiikkikangaskaitaleita ja kehitin niille sopivan blokkimallin, johon annan ohjeen. Blokeissa näkyy kiva rastikuvio.


Tarvitset batiikkikaitaleiden lisäksi myös taustakangasta. Voit valita taustalle yhden ja saman kankaan, mutta itse halusin käyttää useampaa eri sävyistä harmaata.


Ompele rastiblokki


Varoitus: Ohjeessa esiintyy sekä sentti- että tuumamittoja. Lisäksi yksi mitoista on aika omituinen.

Leikkaa yhtä rastiblokkia varten

  • Taustakankaasta 1 neliö, 20 cm x 20 cm
  • 2,5 tuuman batiikkikaitaleesta (väri A) neliö eli 2,5” x 2,5”
  • 2,5 tuuman batiikkikaitaleesta (väri B) 1 pala, 12,5 tuumaa pitkä
  • 2,5 tuuman batiikkikaitaleesta (väri B) 2 palaa,  6 3/8 tuumaa pitkiä

Kuvassa kaikki palat.


Leikkaa taustakangasneliö kulmittain halki. Saat kaksi kolmioita.

Ompele 12,5-tuumainen kaitale kolmioiden väliin. Varo venyttämästä kolmion reunaa. Se venyy helposti, koska se on leikattu täysvinoon. Kaitale kannattaakin pitää saumoja ommellessa päällimmäisenä.


Ompele neliö 6 3/8 –tuumaisten palojen väliin. (Kuvassa vasta ensimmäiset saumat ommeltavina.) Kun pitkä kaitale on ommeltu taustakangaskolmioiden väliin, silitä pala ja leikkaa se kulmasta kulmaan halki toiseen suuntaan.

Ompele kolmesta palasta juuri kokoamasi kappale nyt kolmioiden väliin, näin:


Silitä ja tasoita sopivan kokoiseksi neliöksi – itse näytän saavan tällä tavalla blokkeja, jotka ovat tasoitettuina 25 cm x 25 cm.


Ompelen epämääräisen määrän eri harmaataustaisia blokkeja ja kun niitä on tarpeeksi tilkkupeittoon, asettelen ne satunnaiseen, mutta toisaalta tiettyyn järjestykseen.


Rastien värityksen suhteen epämääräiseen järjestykseen, mutta taustakankaiden suhteen tiettyyn järjestykseen.


Taustaltaan tummimmat palat ovat ”alimpana”. Aloitan latomisen vasemmalta ja jatkan, kunnes tummataustaisia ei ole enempää. Sitten ladon seuraavaksi tummimmat harmaat, niin kauan kuin niitä riittää. Järjestyksessä vaaleimpiin, jotka tulevat peiton ”yläreunaan”.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails