Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

unohduksista esille – ja valmiiksi.

Sain juuri valmiiksi vuoden ensimmäisen vetoketjulaukun, jolle annoin nimeksi Idänsinililja. Esittelen kirjoituksessani paitsi laukun, myös sen moninaisia tekovaiheita.


Taustatutkimus paljasti, että olin marraskuussa 2018 valmistanut kaksi laukkukokoista tilkkupintaa ja silittänyt ne kiinni tukihuopaan. Pari päivää sitten tekemäni havainnon perusteella pystyin sherlockholmesmaisesti päättelemään, että olin siirtänyt palat makuuhuoneen tuolin käsinojalle ”odottamaan tikkaamista”. Ehkä minun piti tikata ne miltei saman tien, mutta tuokiohan (viisi kuukautta) siinä kului.

Löysin palat tuolin käsinojalta luvattoman monen vaatekappaleen alta pari päivää sitten ja hämmästytin itseäni ryhtymällä saman tien tikkaamaan niitä. Kuvassa on toinen kappale, johon olen jo tikannut vähän:


Ja hieman lähempää:


Olen vähän ylpeä terälehtimäisistä tikkauksistani. a) Koska keksin tikata tuollaista kuviota ja b) koska tikkaukset tulivat tosi siistit.

Tässä valmiiksi tikkaamani laukkukappale:


Ompelin laukkuun ylimääräisen hienouden eli klipsupäisen nauhan, johon voi kiinnittää vaikka avaimen. Nauhasta vetämällä avain löytyy aina helposti. Klipsun ostin Syyringin viime kiltaillassa tilkkuystävältäni Lealta sopuhintaan – ja siis se tulee heti käyttöön! Ihme juttu!


Tykkään tilkkulaukkujen tekemisestä, koska niistä näkee aikaisessa vaiheessa suunnilleen, millainen niistä tulee valmiina.


Valmiin oloista laukkuaihiota katsellessani ajattelin seuraavaa:

”Olen varmasti tehnyt jonkinlaista ajatustyötä ommellakseni kokoon suunnilleen sopivan kokoiset laukkupalat, mutta ääh, mitä ajattelin?! Olisi pitänyt ommella vähän matalammat palat, niin valmis laukku olisi ollut mittasuhteiltaan parempi.”

Näin valmista laukkua en rupea madaltamaan, joten purin hammasta. Lohduttauduin katselemalla kivan näköistä vuoripuolta:


Tuon enempää valmistumisvaiheen kuvia en esittele, vaan seuraa valmistujaiskuvakavalkadi. Tässä Idänsinililja-vetoketjulaukku puutarhan kivikasan edessä.


Tällä puolella on ne kivat terälehtitikkaukset, mutta myös ruutukuvioista kangasta Miehen entisestä paidasta. Tilkkutöissä on usein ideana uusiokäyttö ja jee, minäkin uusiokäytin! Tässäkin tilkkulaukussa on ihan 5 cm x 8 cm pala paitakangasta. Wuu-huu!

Ja toinen puoli:


Tällä toisella puolella on hauskoja osuuksia. Pidän oikean alakulman tummasta tuuliviiristä. Ja sitten pidän punaisesta kukista, jotka pilkistävät esiin oikeassa yläkulmassa.

Seuraavaksi nostin Idänsinililja-tilkkulaukkuni kukkapenkkiin, jossa myöhemmin kukkivat päivänliljat.


Rikkaruohot näkyvät kuvassa armeliaan pienesti.

Olen tyytyväinen siihen, että löysin yhä kangasta, jota olin käyttänyt marraskuussa valmistamiini tilkkupintoihin. Sain ommelluksi laukkuun erityisen hyvin sopivan vetoketjulipareen.


Vetoketju oli tosi-tosi paljon pidempi kuin olisin tarvinnut. Tällaista pihiä ihmistä hiukan arvelutti leikellä vetoketjusta pitkä pätkä pois, mutta sitten ajattelin, että ainakin osa ketjusta pääsee käyttöön. Kaapissa siitä ei ole mitään hyötyä, vaikka se siellä olisikin kokonainen.


Onnistuin jälleen kerran tekemään vetoketjuun kelvollisen päättöpalan.

Laukussa on iso sisätasku ja vaaleankirjava vuori. Vuorin pitää aina olla vaalea!

Vielä yksi lähikuva tikkauksista:


Idänsinililja-vetoketjulaukku on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 34 cm
  • Korkeus noin 34 cm
  • Pohjan leveys noin 12 cm
  • Sangat noin 30 cm korkeat (ommeltu noin 65 cm pitkistä kaitaleista).

Sangat ovat niin pitkät, että laukkua on mainio kantaa olalla. Lisäksi sitä pystyy juuri ja juuri kantamaan kädessä sangoista riiputtaen ilman että sen pohja laahaa maata. Mutta vain juuri ja juuri. Siksikin minun olisi pitänyt tehdä tästä hiukan matalampi. Mitä oikein ajattelin?!

Tärkeintä kuitenkin on, että nojatuolissa kuukausikaupalla viruneet palat ovat nyt käytännöllisen esineen muodossa. Ehkä jonain päivänä löydän omistajankin Idänsinililja-tilkkulaukulleni.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

mitä erikoista on uudessa pussukassani?

Sain juuri valmiiksi pienen vetoketjupussukan, joka poikkeaa tyypillisistä luomuksistani viidellä tavalla.

  1. Valitsin tilkkupintaan poikamaisemmat värit kuin yleensä.
  2. Ompelin tilkkupinnan pitkästä aikaa quilt-as-you-go-menetelmällä.
  3. Kiinnitin pussukan vetoketjun käsin ompelemalla.
  4. Toto-pussukalla on pyöreä yläreuna – se on siis uutta, Dumpling-mallistoa.
  5. Tiheä tikkaus teki pussukasta erikoisen jäpäkän. Se on niin jäykkä, että luulisi minun esimerkiksi käyttäneen jonkinlaista reunan jäykistettä.


Ompelin pienemmistä paloista pitkiä kaitaleita, jotka kiinnitin tikkausvanuun quilt-as-you-go-tekniikalla. Olin kiinnittänyt jo kolme kaitaletta siististi, kun muistin, että minunhan piti ottaa mukaan myös tilkkupinnan taustakappale (siis pussukan vuoriksi jäävä pala)! Quilt-as-you-go jäi siis puolittaiseksi.


Jouduin tikkaamaan tilkkupinnan vielä erikseen. Intouduin tikkaamaan pinnan tosi tiheästi, ja siitä tuli jäykän tuntuinen. Poikamaisen (no, melko poikamaisen) värisen tilkkupinnan reunaan ompelin kuitenkin aika naisellisen oloisen, kukkakuvioisen vinokaitaleen.


Minulla oli vajaat 20 cm pitkä vetoketju, ja koko ajan vähän huolestutti, olisiko se tarpeeksi pitkä.


Koska Dumpling-malliston pussukassa on kaareva yläreuna, vetoketju on kätevin ommella käsin. Kun käytän kaksinkertaista ompelulankaa, kiinnitystikistä tulee vahva. Tikkinä ovat pienet jälkipistot, jolloin valmis ommel on niin näkymätön, että pistot saavat olla epätasaisetkin.


Pussukkatehtailua aloitellessani kymmenisen vuotta sitten ompelin tällä mallilla tusinoittain pussukoita, ja sinä aikana pistokäsialastani kehittyi aika tasainen. Ei silti haittaa, ettei ommel juuri erotu kankaasta.


Kuvassa näkyy kohdistusmerkki. Merkitsen häviävällä tussilla esimerkiksi pussukan ja vetoketjun molempien reunojen keskikohdat. Käsin kun ompelen, pystyn säätämään sauman niin, että merkit menevät tismalleen kohdakkain.

 Ta-daa! Vetoketju oli kuin olikin tarpeeksi pitkä. Se vain vaikutti lyhyeltä, koska en ollut vielä ommellut pussukalle pohjaa.


Toto-pussukasta tuli uskomattoman pinkeän ja jäpäkän tuntuinen.


Tilkkukaitaleissa oli mukana pieni pala vaaleaa kukkaketokangasta. Se osui pussukan pohjaosaan.


Muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-merkin ”vuorikappaleeseen” eli valmiiksi tikkaamani pussukkakappaleen nurjalle puolelle.


Toto-tilkkupussukan tällä puolella on pieni pala kirkasväristä Kaffe Fassett -kangasta – yhtä lemppareistani. Sen alapuolella on vielä pienempi tilkku mekosta, jollainen minulla oli aivan pienenä. Äiti teki nukellenikin samasta kankaasta mekon.


Toto-vetoketjupussukkaa on aika vaikea mitata tarkasti, mutta noin-arviot ovat seuraavat:

  • Kaarevassa yläreunassa on noin 18 cm pitkä vetoketju
  • Korkeus keskeltä mitattuna on noin 12,5 cm
  • Leveys leveimmältä kohdalta on noin 21 cm
  • Pohjan leveys on noin 7,5 cm.

Ja kuten jo mainitsin, Toto on Dumpling-mallistoni ensimmäinen virallinen edustaja. Saa nähdä, teenkö mallistoon lisää pussukoita!

torstai 28. maaliskuuta 2019

tilkkupinta koossa!

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään:


Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa.

Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö.

Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”.


Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense.

Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei tarvitse ommella.

Vinkki: Arja ja minä teimme oppimistuokiostani videon, jonka voit katsoa Finn Quiltin sivustolla.

Ompelin aluksi yli sata blokkia käyttäen tavallisia nuppineuloja – sellaisia pyöreän lasipäisiä – ja koska jouduin siirtelemään neulat aina paininjalan tieltä, paperikaavani kului reiälliseksi ja käyttökelvottomaksi useaan otteeseen!


Olikin onnenpotku, että voitin Tilkuista totta -blogin arvauskisassa palkinnon. Sain vaikka mitä kivaa ja lisäksi muutaman litteäpäisen nuppineulan. Jopa olikin helppo ommella blokkeja! Paperimalli ei kulunut puhki, ja ompelu sujui nopeammin.

Vinkki: Niin että lisäisin videon esittämään paperiompeluvinkkiin toisenkin vinkin: käytä ihmeessä litteäpäisiä neuloja!

Leikkasin paperiompelussa käytettävät palat vain suunnilleen sopivan muotoisiksi ja aika tavalla isommiksi kuin oikeastaan olisin tarvinnut. Ompelun jälkeen blokki näytti usein epämääräiseltä, mutta tasoitin jokaisen huolellisesti 6,5 tuuman neliöksi. Repaleiset reunat hävisivät ja blokista tuli ryhdikäs.


Tilkkupintani ”alareunassa” on melko tumman oloinen blokki, jonka keskipalakankaan ostin ihanasta bathilaisesta tilkkukangaskaupasta. Sen viereisessä blokissa on keskipalana sama kuosi eri värisenä. Huomaatteko, että palat ovat kissakangasta?!


Ompelin tällä kertaa blokit toisiinsa kiinni mielenkiintoisella menetelmällä, joka osoittautui joutuisaksi ja käteväksi. Opin menetelmän katsomalla tämän Suzy Quilts -blogin videon.

Olen aikaisemmin ommellut aina yhden rivin kerrallaan valmiiksi pötköksi. Olen numeroinut pötköjen vasemmanpuoleisimman blokin, jotta olen sitten osannut ommella pötköt yhteen oikeassa järjestyksessä. Uudella menetelmällä sainkin ommelluksi useamman rivin kerrallaan, ja jokainen blokki jäi naapureihinsa kiinni – joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.


Menetelmä olikin onnen omiaan tilanteeseeni: jouduin nimittäin jättämään pinnan kokoamisen kesken noin viikoksi. Olin ommellut kaikki rivit, joista aina kolme tai neljä oli vielä toisissaan sopivasti kiinni. Nostin palat tuolin selkänojalle ja viikon kuluttua nostin palat takaisin lattialle ja aloin ommella rivien välisiä saumoja.

Silittämätön, vielä keskeneräinen tilkkupinta:


Silittämisen jälkeen pinnan rytmi tuli paremmin näkyviin:


Vielä lähikuva:


Valitsin tämän kohdan, sillä siinä näkyy viisi blokkia, joissa on samaa, kivaa lintukangasta keskellä. Linnuista on toisilleen varmaan seuraa.

Valmis tilkkupinta on kooltaan noin 155 cm x 200 cm. Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että tein taas aivan älyttömän ajatusvirheen, kaksikin kertaa. Päätin ensin, että ompelen pinnasta 10 x 14 blokin kokoisen. Kun blokkeja rupesi olemaan noin 140 kpl, muistinkin muka, että pinnasta piti tulla 11 x 14 blokin kokoinen, joten ompelin lisää.

No niin, blokkeja oli 154 kpl. Otin esiin tummimmat blokit ja asettelin ne 10 blokin riveiksi. Ompelin neljä ensimmäistä riviä pötköiksi, jatkoin seuraavaksi tummimmilla ja niin edelleen. Kun olin aika lähellä yläreunaa, blokkeja näytti jäävän yli! Minulle jäi tosiaan 10 ylimääräistä blokkia, joita en enää pystynyt sommittelemaan sujuvasti tilkkupintaan mukaan.

Olisi tietysti ollut harmillisempaa, jos olisin ompelemisen loppuvaiheessa huomannut, että pitääkin valmistaa vielä kymmenen blokkia lisää!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

tilkkupäivät.

Suomalaiselle tilkkuharrastajalle räätälöidyt tilkkupäivät – tänä vuonna nimeltään Tilkkukampus – pidettiin viime viikonloppuna 16.-17.3.2019. Tapahtuma oli mahtava!

Päällimmäisenä jäi tietenkin mieleen vuosikokouksen luja luottamus: tulin valituksi uudelle kaudelle Tilkkuyhdistyksen hallitukseen ilman äänestystä. Kiitos kaikille minua kannattaneille!

Hauskinta oli jutella muiden harrastajien kanssa! Miehitin Tilkkuyhdistyksen myyntipöytää ja siinä sain vaihtaa kampuslaisten kanssa sanan jos toisenkin. Kivaa oli myös tapaaminen yhden Instagram-ystäväni kanssa IRL (in real life).

Riensin viikonlopun aikana tapaamisesta ja tehtävästä toiseen, mutta ehdin sentään kangaskaupoille. Tässä järkevät hankintani:


Koska olin tilkkupäivillä töissä, en voinut osallistua kursseille. Opin kuitenkin yhden uuden asian non-stop-pajassa. Kävin nopeasti opiskelemassa japanilaisittain taiteltujen kangaskukkasten valmistamista Ritva Klenbergin johdolla. Tykkäsin!

Olin vähän kiireinen, joten viimeistely on, mitä sattuu, mutta oivalsin periaatteen. Kuvassa neilikan kaavat ja malli:


Valitsin alempaan osaan vähän turhan paksun kankaan, joten neilikkani on hiukan kolmiulotteisempi kuin haluaisin sen olevan:


Ensi vuonna tilkkupäivät ovatkin melkein omilla huudeilla eli Järvenpäässä. Tavataanko siellä?!

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

mikä on kivointa?

En haluaisi valittaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä kuin pakollista tekemistä olisi vähän liikaa. Tykkäisin paljon enemmän sellaisesta, että tekisin kaikkea vain huvikseni! Vetelehtisin ja lorvisin ja ompelisin niitä näitä.

Ensin ”jouduin” valmistamaan työn ehdolle EQA:n juhlanäyttelyyn. Tietenkin tavallaan halusin osallistua, mutta silti tekeminen tuntui vähän pakotetulta. Onneksi Käytä sydäntäsi -tilkkutyö on nyt valmis, ja pääsen ehdottamaan sitä juhlanäyttelyn osaksi.

Sitten tajusin, että ”joudun” ompelemaan työn myös Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn. Kyseessä on haaste, joka esitettiin ajat sitten. Olisin voinut ommella haastetyön koska tahansa, mutta vätkyttelin aloittamista, ja nyt olen pakkoraossa, koska näyttely pystytetään kuukauden päästä Kankaanpään tilkkupäiville.

Raidallisen hirsimökkityönkin pitäisi olla maaliskuussa valmis. Sentään sain ommelluksi sille vihdoin taustakappaleen (vain puoli vuotta sen jälkeen kun tilkkupinta oli valmis), joten saatoin viedä työn Töölön Tilkkupajaan eilen. Tikkaamisen jälkeenkin on toki muutama työvaihe edessä: nimilappu, työn suoristaminen ja kanttaaminen.

Vielä minulla on työpöydällä kaksi rikkinäistä pussukkaa, joiden keskellä on ehjät kangaskuvat – niiden ympärille pitäisi ommella uudet pussukat.

Puhumattakaan niistä korjattavien vaatteiden röykkiöistä ompelupöydällä.

Mutta koska kivointa on niiden-näiden ompeleminen, olen pitänyt viikon tauon "pakollisten" töiden tekemisestä (paitsi kun ompelin raidalliselle hirsimökkipinnalle taustakappaleen). Mieli kevenee, kun esimerkiksi leikkaan, ompelen, silitän ja trimmailen pieniä neliöitäni:


Hauskojen, karkkiväristen Boy’s Nonsense -blokkien ompeleminen on myös tosi kivaa, varsinkin nyt, kun sain käyttöön litteäpäisiä nuppineuloja.


Kaksi melkein viimeistä blokkia:


Olen nyt ommellut kaikki tarvitsemani blokit karkkiväriseen tilkkupintaan. Seuraavaksi levitän blokit jonkinlaiseen järjestykseen lattialle ja koetan kehiä kokoon sommitelman.

Löysin hyvän vinkkivideon: Suzy Quilts – How to chain piece quilt rows. Siinä kerrotaan itse käyttämääni systeemiä parempi ratkaisu blokkien ompelemiseksi yhteen tilkkupinnaksi. Ajattelin kokeilla uutta systeemiä sitten kun pääsen ompelemaan karkkiväriset blokkini yhteen.

lauantai 12. tammikuuta 2019

tilkkupalapeli.

Aloitin tilkkuvuoden 2019 rakentamalla tilkkupalapelin. Eurooppalaisen tilkkuyhdistyksen EQA:n juhlanäyttelyyn osallistumiseen saatiin jatkoaikaa ja siihen voi edelleen ehdottaa työtään, kunhan lähettää ehdotuksesta kuvan viimeistään 10. toukokuuta. Ajattelin, että ehtisin sentään siihen junaan mukaan.

Näyttelyn teemana on ”Lankoja ilman rajoja,” joka ei synnyttänyt minussa varsinaista ideaa. Siksi lähdin tekemään työtä niin kuin teen tilkkupussukkani, eli ompelemalla yhteen satunnaisen kokoisia ja melkein satunnaisen värisiäkin jäännöspaloja. Aloitin punaisella.


Kävin läpi jäännöspalalaatikoitani ja löysin myös muutamia teemaan jotenkin sopivia, valmiita tilkkuyhdistelmiä. Ja koska punaiset tilkut kävivät siitä laatikosta vähiin, ajattelin siirtyä punaisesta violetin kautta siniseen väriin.


Tässä vaiheessa totesin, että kyseessä on palapeli, johon ompelen palaset itse!

Siirtymä punaisesta siniseen näytti onnistuvan, joten rupesin miettimään tilkkutyön ”alareunaa”. Totesin, että sen on PAKKO olla musta-harmaa.


Seuraavasta jäännöspalasäilyttimestä purkautui sitten muutama tilkkuyhdistelmä, joissa oli mustia palkkeja. Päätin ottaa ne mukaan tilkkupintaani ja sommittelin ne punaisten ja violettien väliin. Liukuva väritys katkesi siltä kohtaa, mutta pidin tästä sommitelmasta enemmän.

Kissan oli pakko tulla tarkastelemaan uutta sommitelmaani:


Kuva melkein valmiista tilkkupinnasta, josta tulee valmiina 80 cm x 120 cm:n kokoinen. Tässä vaiheessa pinnasta on muutama sauma vielä ompelematta:


Eilen sain koko tilkkupinnan ommelluksi kokoon, silitetyksi ja suunnilleen tasoitetuksi. Tänään vein sen ulos lumelle muotokuvattavaksi:


Seuraavana on vaikein osuus kaikista: tikkaaminen.

torstai 27. joulukuuta 2018

sydämenmuotoiset pannulaput.

Marras-joulukuun aikana ompelin kokonaista 16 erilaista, sydämenmuotoista tilkkupannulappua.

Pannulapuissa on toisella puolella ”taskut,” joihin käsi sujautetaan. Niin pannulappu ei luiskahda kädestä. Myöhempänä on vielä ompeluohje tämän tyyppiselle pannulapulle – mutta ilman kaavaa, sillä olen kopioinut sen lehdestä, jolloin en valitettavasti voi sitä jakaa.


Annoin niistä kahdeksan lahjaksi ja myin seitsemän. En ensin ajatellut tehdä niitä myyntiin, mutta vein kaksi ensimmäistä valmistunutta töihin, koska halusin näyttää niitä työkavereille, ja he halusivat mielellään ostaa sellaiset myös.

Tein muutamia keltasävyisiä ja mustanpuhuvan:


Olin suunnitellut, että toteutan etupuolen tilkuista ja taustapuolella käytän jouluisempia kankaita. Niin joululahja on sekä jouluinen että neutraali.


Tein myös vihertävän ja sinisävyisiä pannulappuja. Oikeanpuoleisessa pannulapussa on Äidin vanhasta esiliinasta leikattu kuvio. Annoin sen veljelle joululahjaksi.


Toinen pannulappu vasemmalta on puolestaan lahja Tyttären poikaystävän vanhemmille. Tytär osti heille Marimekon keittiöpyyhkeen, ja minulla sattui olemaan samaa kuosia kankaana. Niinpä pannulapun toisella puolella on sitä kangasta:


Puna- ja muun kirjavia pannulappuja ompelin myös.




Miten sitten ompelin nämä?


Kaava ja summittainen ompeluohje on julkaistu Suuressa Käsityölehdessä jokunen vuosi sitten. Siksi en valitettavasti voi jakaa kaavaa tässä, mutta annan seuraavassa yksityiskohtaisen ompeluohjeen.

1. Ompelin ensiksi tilkkupinnan suunnilleen sydämenmuotoisen kaavan mukaiseksi.

2. Leikkasin trikookankaasta kaksi sydäntä suurempaa palaa. Leikkasin puuvilla-, villa- tai bambuvanusta yhden vastaavanlaisen palan ja vielä yhden palan jostain sopivasta taustakappalekankaasta.

3. Pannulapussa oli toinenkin kaava: vajaa puolikas sydän kankaan taitteelta. Tällaisia kappaleita leikkasin jouluisesta kankaasta kaksi. Leikkasin kaavan muotoisen palan myös vanusta - en taitteelta - ja asetin sen taitetun palan sisään.

4. Neulotin sydänkaavan ja muut palat yhteen: paperikaava, tilkkupinta, trikoot, vanu, taustakappale. Ompelin paperikaavan reunoja pitkin suoran ompeleen eli kiinnitin pannulapun kerrokset yhteen.

5. Irrotin kaavan ja nuppineulat ja tikkasin tilkkupinnan.

6. Leikkasin ompeluviivaa pitkin pannulapun muotoisen palan.

7. Nyt tarvitsin niitä vajaita puolikkaita sydämiä, jotka kiinnitin nuppineuloilla äsken tekemääni kappaleeseen. Ompelin siksak-ompeleen kaiken tämän ympäri.

8. Ompelin pannulapulle ripustuslenkin ja kiinnitin sen sydämen sisämutkaan, avoimet päät reunan suuntaan, läheltä pannulapun reunaa.

9. Otin 3,5 cm leveää vinonauhaa ja ompelin pannulapun ympäri. Kiinnitin vinonauhan ensin nurjalle puolelle. Käänsin oikealle puolelle ja ompelin. (Tässä järjestyksessä ommellen päällipuolelle tulee siisti ommel.)

10. Käänsin ripustuslenkin oikeaan asentoonsa ja kiinnitin kahdella ompeleella.

Valmis! Ja koska leikkuu- ja ompeluvaiheita oli vähintään nämä kymmenen, voitte uskoa, ettei yhtä pannulappua pystynyt ompelemaan ihan hetkessä. Jäännöspaloja näihin sai kyllä kulumaan tosi mukavan määrän! Minä rupesin loppuvaiheessa kärsimään jo tilkkupulasta siinä mielessä, että jäännöspalat olivat kaikki väärän värisiä tai liian isoja.

Pannulappupinon kasvaessa ihastelin vinonauhan avulla syntyneitä, pyöreitä ja tasaisia reunoja.


Vihreän tähtikuvioisen reunan yläpuolella näkyy kukallista kanttia, josta tuli mieleen muistoja. Töölön Tilkkupajan Soile oli ommellut juuri tämän kanttikankaan omaan tilkkutyöhönsä, mutta todennut sen sopimattomaksi. Hän irrotti valmiin kantin työstä ja vaihtoi tilalle uuden. Minä sain hänen purkujätteensä, joka oli omaan projektiini juuri sopivaa. Kanttasin sillä ”Villit kuviot” -tilkkupeittoni vuonna 2013 ja nyt käytin vihoviimeisen pätkän yhteen pannulappuun.

Vielä kerran Soilelle kiitos! Hänen roskansa oli minun aarteeni!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails