Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ompelu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

kanttaa.

Ellet vielä ole tutustunut reunakanttiohjeisiini, joulukalenterini neljännessä luukussa on sinulle uutta. Muille vinkki on muistin virkistystä:

Kootut reunakanttausohjeet

Tässä blogikirjoituksessani annetaan yksityiskohtaiset ohjeet siihen, miten kanttaat tilkkupeiton reunan.

Tekstissä kerron myös, miksi niin usein käytän vinoon leikattua reunakanttia - toisin kuin tämän kuvan tilkkupeitossa:


Reunakantin päiden yhdistämisestä pari sanaa

Minulla oli aiemmin ongelma: osasin ommella kanttaukseeni siistit kulmat, mutta ompeleen alku- ja loppukohdan kanttinauhasaumaa en vain saanut siistiksi. Sitten löysin erinomaisen ratkaisun.

Linkitän tuossa blogikirjoituksessa Cassandra Plottin mainioon YouTube-videoon, jolla hän selittää, miten reunakantin päät on hyvä yhdistää toisiinsa silloin kun käyttää kaksinkerroin taitettua kanttia.

Kannattaa katsoa videolta mallia - ei kannata tehdä niin kuin minä tein Miehen syntymäpäivälahjatyölle. Tiesin kyllä, että kanttinauhan päät pystyisi yhdistämään muutamallakin eri neropattimaisella systeemillä aivan näkymättömästi, mutten osannut mitään menetelmää ulkoa. (En edelleenkään osaa!) Niinpä tein summamutikkaisen yhdistyssauman, jolloin tuloksena oli vähän nolostuttava muhkura:


Olen nyt toiminut varoittavana esimerkkinä.

Jotta te sen sijaan varmasti houkuttuisitte katsomaan, miten kanttikaitaleiden päiden yhdistäminen - ”the final connection” - sujuu Cassandralta helposti kuin heinänteko, tässä linkki vielä kertaalleen:

https://www.youtube.com/watch?v=cuS76wVW210

Cassandran menetelmä on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras tapa.

maanantai 30. syyskuuta 2019

paljon vaatimattomampaa.

Uusin, skottiruudullinen tilkkupintani on ollut suunnilleen kaikkien katsojien mielestä spektaakkelimaisen hieno. Olen saanut suorastaan ylistävää palautetta. Palautan teidät blogin seuraajat kuitenkin maan tasalle ja kerron paljon vaatimattomammista suorituksistani. Arki jatkuu!

Plaid-ish-tilkkupintani lepäili vielä lattialla suoristumassa kuvaussession jäljiltä, kun nostin viimeisimmät jäännöstilkkuni ompelukoneen viereen. Ison tilkkupinnan valmistuttua on hyvä palautua ja askarrella jotain pientä:


Vähän päästä paloista oli muotoutunut paljon mielenkiintoisempia ja jokseenkin tasareunaisia pintoja:


Kului vielä tovi, ja suunnittelulattialla alkoi näkyä pussukan kokoisia tilkkupintoja:


Poimin kaksi alempaa pintaa jatkoon ja ompelin niille vähän jatkopaloja. Kohta palat olivat juuri sopivan kokoiset, ja saatoin aloittaa niiden tikkaamisen. Olin nähnyt Instagram-kaverini @alborve’n tilkkupussukassa kivat, kaarevat tikkaukset, jollaisia en ollut vielä hoksannut kokeilla. Oli hyvä hetki pistellä sellainen kuvio menemään.


Piirsin konetikkauskehyksen avulla kaarien uloimmat osat ja jatkoin viivoittimella suorat osuudet. Ompelin piirrosviivoja pitkin ja tein seuraavat ompeleet aina paininjalan päähän.

Pidän erityisesti vinoruudutuksesta, jota syntyy pinnan ylä- ja alaosaan. Sitä on juuri sopivasti. En sentään halua koko tikkauksesta vinoruutuista – siihen kuluisi iäisyys!


Nyt pohdin, pitäisikö saman tien ommella pari muutakin tilkkupintaa ja valmistaa sitten kolme tai viisi pussukkaa samalla kertaa. En ole vielä keksinyt seuraavaa tilkkupeittoprojektia, joten minulla riittää aikaa tehdä välitöitä.

lauantai 28. syyskuuta 2019

ruudullinen tilkkupinta valmis!

Jihuu, olen megainnoissani uusimmasta, ruutukuvioisesta tilkkupinnastani, jonka ompelin @kitchentablequilting ’in tekemällä, ilmaisella Plaid-ish-ohjeella violeteista, oransseista ja vähän turkooseistakin kankaista, terästettyinä mustanpuhuvilla ja hyvin vaaleilla osioilla.


Olosuhteiden pakosta (piha on täynnä rakennusmateriaalia, koneita ja kivijalan kiviä) aktivoiduin järjestämään kuvaussession muualla kuin kotipihalla. Kävelin läheisille kallioille, ja aurinkokin sattui paistamaan sopivasti. Kalliot olivat kuivia, en häirinnyt ketään eikä kukaan häirinnyt minua.

Aamulla rivit olivat vielä ompelematta, mutta iltapäiväksi sain pinnan kokoon. Ompeluvaiheessa näppäsin kuvan tilkkupinnan herkkuvärisestä alakulmasta:


Aloitin palojen leikkaamisen suunnilleen viikko sitten. Ohje antaa tarkat määrät sille, montako palaa leikataan, ja minkä kokoisia ja tummuisia palojen pitää olla. Päätin kerrankin leikata kaikki palat ennen kuin ompelisin blokkeja ja niin teinkin – mitä nyt pari koeblokkia satuin ompelemaan.

Blokkien ompeleminen oli kivaa, ei ollenkaan tylsää! Sommittelin aina yhden blokin viereeni ja ompelin sen, sitten sommittelin seuraavan ja niin edelleen. Leikkaamani palat riittivät hyvin – joitakin paloja minulla oli jopa ylimääräisiä.

Kuvassa tilkkupinta ei näy kokonaan, mutta taiteellinen vaikutelma on kiva:


Kuvasta näkee myös, että elämme syksyä.

Matkalla kallioille levitin tilkkupinnan lyhyeksi kerittyyn heinikkoon. Sen takia pinta näyttää epätasaiselta. Aurinko osuu pintaan kauniisti:


Vielä yksi kuva, jossa tilkkupinta näkyy miltei kokonaan. Vaikka asettelin sen jyrkälle kalliolle ja seisoin itse alempana, en silti saanut siitä ihan kokokuvaa. Tässä sitä näkyi eniten:


Minulla oli tietenkin kova kiire ja innostus ommella tilkkupinta valmiiksi! Se on aina tavoite! Mutta nyt olen tyhjän päällä. Mitä teen seuraavaksi?

Onnistuin kaiken lisäksi ompelemaan upean värisen tilkkupinnan. Nyt on mielessä ajatus: osaanko ja keksinkö ikinä tehdä toista yhtä hienoa? Olen kyllä ajatellut aikaisemminkin näin: esimerkiksi Keisarinna Ramandu, Aamuvirkku ja Jackpot olivat sellaiset tilkkupeitot; samoin Kaikki pallot ilmassa, Enemmän on enemmän ja tietenkin Herkkupalat!

Siksi lohdutan itseäni, että aina tulee uusia hienoja kankaita, upeita väriyhdistelmiä ja kiinnostavia ja innostavia malleja.

lauantai 10. elokuuta 2019

taas väärässä.

Ei uskoisi, että minullakin oli koulussa joskus kymppi matikassa, koska tunnun laskevan (ja mittaavan) niin pieleen. Olin nimittäin aivan varma, että minulla oli koossa noin 80 Two by Four -blokkia, mutta eipä niitä ollutkaan kuin 69 kappaletta!

Huomasin laskuvirheeni vasta kun olin latonut blokit suunnittelulattialleni:


Olin jakanut valmiit blokit neljään eri kasaan: tummimmat; aika tummat; vaaleammat ja vaaleimmat. Silmällä katsoin enkä piitannut blokkien värityksestä jakoa tehdessäni.

Otin tummimman kasan ensin esiin ja jaoin blokit uusiin kasoihin värin perusteella: siniset; vihreät; violetit; punaiset.

Lähdin latomaan blokkeja niin, että tummimmat tulivat alareunaan. Siniset ensin ja sitten vihreät ja violetit; lopuksi punaiset.


Seuraavaksi otin käteen aika tummien kasan, josta ladoin satunnaisessa järjestyksessä olleet blokit melko summittaisesti lattialle. Jatkoin vaaleammilla ja lopuksi ladoin tilkkupinnan yläreunaan kaikkein vaaleimmat blokit.

Kuvista huomaa, että värien järjestys on alareunaa lukuun ottamatta melko satunnainen.

Latoessani huomasin siis matemaattis-geometriset virheeni. Ensiksikin blokkeja ei ollut 77 kappaletta tai yli, mikä oli tavoitteeni, vaan vain 69 kappaletta.

Ajattelin ensin, että teen vain yhden blokin lisää – en kahdeksaa uutta. Ehdin jo vähän kyllästyä, ja löysin puuttuvaan blokkiin sopivat kankaatkin. Työstä tulisi kuitenkin vain pari metriä korkea, ja se on kyllä liian vähän. Ei auta muu kuin leikata muutama kaitale lisää ja sommitella 8-10 uutta tällaista blokkia. Ehkä teen muutaman ylimääräisenkin siinä samalla! Ken tietää?!


Geometrisempi virheeni oli tietenkin mittavirhe: yhden blokin yksi puolisko on liian leveä. Puoliskot leikattiin 4 ¾ tuuman kokoisiksi, ja sepä oli vaikea mitta! Leikkelin useamman liian kapean palan ja kalkkiviivoilla vielä tämän liian leveän.


Onneksi blokki on helppo korjata! Ei tarvitse muuta kuin vähän trimmata toisesta reunasta.

lauantai 20. heinäkuuta 2019

vastoinkäymisistä huolimatta valmis pussukka.

Ompelin tämän Saimi-nimisen pussukan vähän kuin tilaustyönä. Kummityttöni mieltyi Facebook-päivätyksessäni näkemäänsä Sydänkäpy-pussukkaan ja olisi toivonut sen tyttärelleen, mutta Sydänkävyllä on jo uusi omistaja. Niinpä lupasin pyöräyttää hänelle ihan oman vetoketjupussukan tilkuista.

Sain muutamia värivinkkejä ja niitä soveltaen ompelin tällaisen tilkkupussukan:


Aloitus oli rivakka. Tuntui kuin tilkkupinnat olisivat ommelleet itse itsensä kokoon. Kummallekin puolelle löytyi myös kuin itsestään tilkku, jossa oli lapselle sopivaa kuvitusta – kilpikonnarivistö ja pieni kärpässieni. Siitä voi vaikka opiskella, millaisen näköistä sientä EI kannata mennä maistelemaan.

Koska olin juuri katsellut Sydänkäpy-pussukan tikkauksia, ompelin tähän samanlaiset:


Sain vuorikappaleet valmiiksi ja rupesin kokoamaan pussukkaa. Sen minä osaan, koska olen ommellut suunnilleen tällaisia jo yli kaksisataa!

Paitsi että ompelin vetoketjun juuri niin väärin kuin sen voi ommella. Toiselle puolelle oikein päin, mutta toiselle puolelle tasan väärin päin. Pakkohan se oli purkaa! Ratkoja on paras kaverini ja huonoin kaverini olen minä itse, sillä ompelen väärin menevät saumat aina erittäin huolellisesti ja hyvin, jotta niitä on kaikkein hankalin purkaa.


Minua kohtasi toinenkin vastoinkäyminen. Ompelukoneeni elektroniikka ei ole kunnossa – kangaslaatua valitessani se esimerkiksi vaihtaa myös ompeleen. Lisäksi sain siltä viestin: "lähetä tämä järjestelmäviesti Husqvarna-koneiden tukeen".

Viestin kerrottuaan kone ei tahtonut totella poljinta. Panin siitä virrat päältä ja lähdin jäähdyttelemään. Totesin, että kaikki konekorjaamot ovat lomalla suunnilleen kuun loppuun saakka. Onneksi minulla on sentään entinen koneeni hollilla.

Rauhoituttuani palasin koneen äärelle. Sen sijaan että olisin pakannut sen odottamaan korjattavaksi lähtöä, päätin kokeilla, toimisiko se sittenkin. Edes jollain tavalla.

Sain kuin sainkin pussukan ommelluksi kokonaan tällä koneella. Huomaan, ettei se ole oma itsensä, vaan hieman höperö. Aavistan, että siinä on ohjelmistovika, ja nyt mietityttää, kuinka paljon sellaisen korjaaminen mahtaa maksaa.

Mutta takaisin iloisiin näkymiin!


Saimi-tilkkupussukka on seuraavanlainen kooltaan:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Ompelin sivusaumoihin lyhyet kiinnipitolenksut, ja koska kiinnitin vetoketjun Noodleheadin tutoriaalin ohjeiden mukaisesti, tässä on jälleen Avoin-malliston pussukka.


Spiraalimaisesti, mutta suorakulmaisesti ommellut tikkaukset ovat oikein kivat.


Tältä puolelta katsottuna ja varsinkin raollaan Saimi-pussukan värit oikein hehkuvat!


Tikkaukset osuvat pohjassa kivasti kohdakkain.

Saimi on 14. tänä vuonna valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka.

torstai 18. heinäkuuta 2019

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

Haluaisitko ommella vetoketjupussukan, mutta vetoketjun kiinnittäminen tuntuu pelottavalta? Ehkä olet kokeillut vetoketjun ompelemista housuihin tai takkiin ja todennut sen vaikeaksi?

Kannattaa rohkaistua! Pussukkaan tai laukkuun on paljon helpompi ommella vetoketju siististi, koska kappaleet ovat suorat ja kankaaksi voit valita joustamattoman puuvillan.


Löysin aikoinaan erinomaisesti kuvitetun pussukan ompeluohjeen, jonka avulla opin tekemään vetoketjupussukan. Olin varmaankin tavallista pöljempi ompelija, koska minulle oli ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, miten simppelisti tällainen vetoketju kiinnittyi!

Valaistuin aikoinaan netistä löytämäni ohjeen ansiosta, mutta huomasin nyt katsoessani, että blogi on täynnä ärsyttävää mainontaa ja ennen niin hyvää tutoriaalia on vaikea katsoa. Päätin siis päivittää suositun blogikirjoitukseni, jonka julkaisin jo 1.9.2010.

Muinoin löytämässäni ohjeessa oli erityisen hyvää se, ettei siinä lähdetty liikkeelle tietyn mittaisesta vetoketjusta, vaan siinä käytettiin vetoketjua itseään mittana. Vetoketjun voi ommella pussukan reunoihin sellaisenaan tai sen päihin voi ommella siistit päättökappaleet.

Nyttemmin olen mieltynyt Noodleheadin hyvään ohjeeseen, jossa vetoketju on reippaasti pussukkakappaleita pidempi – Open Wide Zippered Pouch.

Ohje on englanniksi, mutta se on erinomainen ja selkeä!

Edelleen mittaan yleensä kappaleet vetoketjun mukaan enkä leikkaa kappaleita ohjeen mukaiseen kokoon. Saatan myös ommella tilkkupinnat ensin ja sitten etsiä varastoistani riittävän pitkän vetoketjun (Noodleheadin ohjetta käyttäessäni pussukan yläreunaa pidemmän, muussa tapauksessa sellaisen, jonka voin jatkokangaspaloin sovittaa oikeaan mittaan). Minulle on kertynyt jokusia vetoketjuja varastoon. Aloitellessani vetoketjuja oli vain pari, kolme ja siksi tykkäsin ohjeesta, joka lähti saatavilla olevan vetoketjun mitasta.

Ennen kuin päästään varsinaiseen ohjeeseen, jaan muutaman vinkin.

6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen

1. Suoraan reunaan koneella, kaarevaan reunaan käsin. Vetoketjun ompeleminen on helpointa, kun sen kiinnittää suorareunaiseen kappaleeseen. Jos joudun kiinnittämään vetoketjun kaarevaan kappaleeseen (esimerkiksi kun valmistan Dumpling-malliston pussukoita), ompelen käsin. Kaksinkertaisella langalla ja pienillä jälkipistoilla ommellen ketju kiinnittyy napakasti.

2. En surruta surutta. Koneella ommellessani etenen hitaasti ja lyhyissä pätkissä. Säädän koneen jättämään neulan pysähdyttäessä ala-asentoon, jotta ompeleeseen ei tule mutkia.

3. Samankokoiset kappaleet. Leikkaan päälli- ja vuorikappaleet tarkasti samankokoisiksi. Ommellessa tarkkailen, että kappaleet myös pysyvät samankokoisina. Lähimpänä paininjalkaa oleva kappale nimittäin syöttyy hitaammin. Jos minulla on päällimmäisenä vuori, syötän sitä käsin ohjaamalla lisää, jotta kappaleet ovat loppupäässäkin yhä reunat tasan. Vuorikappaleen voisi ovelasti leikata hivenen päällikappaletta pienemmäksikin, mutta en osaa. Syötän mieluummin.

(Kuvan tassu ei liity tapaukseen.)


4. Piirrän merkkiviivoja. Ommellessani Open Wide Zippered Pouch -pussukkaa merkkaan häviävällä tussilla sekä vuoriin että päällikappaleeseen viivan tuuman päähän reunasta ja kiinnitän neulalla viivat kohdakkain. Tiedän, että noiden kohtien täytyy osua lopuksi tasan, ja pystyn ommellessa käyttämään kohdistusta hyväkseni.

5. Käytän nuppineuloja säästeliäästi. Kiinnitän neuloilla vain aivan alun ja tuon kohdistuskohdan.

6. Siirrän vetimen pois tieltä. Jos teen Noodleheadin ohjeella, avaan vetoketjun kokonaan, jolloin vedin ei häiritse ompelemista. Jos teen tavanomaisen pussukan, avaan vetoketjua ensin vähän ja jonkin matkaa ommeltuani siirrän vetimen takaisin alkuun. Ompelukoneeni paininjalkaa saa nostettua tavallista ylemmäs, ja yleensä saan vetimen kulkemaan paininjalan ohi ilman että työtä pitää siirtää.

Näin ompelet vetoketjupussukan

Ota esiin vetoketju, jota haluat käyttää. Ompele siihen sopivan värisistä tilkuista pinnat, jotka ovat vähintään niin leveät kuin vetoketjun pituus on. Tikkaa pinnat haluamallasi tavalla vanulevyyn, jonka alle voit lisätä ohuen kankaan tai collegejerseypalan.

Tasoita tikkaamasi tilkkupinnat vetoketjun levyisiksi. Jos vetoketjusi on vähän lyhyt, voit jatkaa sitä kummastakin päästä kangaspaloilla. Jos käytät Noodleheadin ohjetta, tilkkupintojen täytyy olla ainakin 10 cm kapeammat kuin vetoketjusi.

Tasoita tikkaamistasi tilkkupinnoista sopivan korkuiset – leveyttä enemmän kuin korkeutta.
Leikkaa täsmälleen tilkkupintojen kokoiset vuorikappaleet. Jos haluat vuorikappaleeseen nimikoimislapun, kiinnitä se nyt.

Aseta vetoketjun oikea puoli toisen tilkkupinnan oikeaa puolta vasten, päät kohdakkain. Tee neulalla apukiinnitys. Aseta vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten, vuorin ja tilkkupinnan reunat tasan. Kiinnitä neulalla niin, että pääset ompeleen alkuun ennen kuin neula täytyy ottaa pois tieltä.


Kiinnitä neulalla vetoketjun toinenkin pää. Jos olet tasoittanut tilkkupinnan täsmälleen vetoketjun mittaiseksi, reunat menevät tietenkin tasan (eivätkä ole niin kuin minulla kuvassa).


Kappaleet ja vetoketju ovat nyt kerroksittain – tilkkupinnan oikea puoli vetoketjun oikeaa puolta vasten ja vuorikappaleen oikea puoli vetoketjun nurjaa puolta vasten. (Olen kuvassa kääntänyt vuorikappaleen ylös, jotta kerrosten keskinäinen järjestys erottuisi.)


Ompele kerrokset vetoketjupaininjalkaa käyttäen melko läheltä vetoketjun hammastusta.
Käännä saumanvarat tilkkupinnan puolelle, vuorikappale eri puolelle ja ompele päällitikkaus läheltä saumaa. Kun vuorikappale on taas käännetty päällikappaleen suuntaiseksi, lopputulos näyttää tällaiselta:


Kun kumpikin vetoketjun puoli on ommeltu ja päällitikattu ja vuorikappaleet on käännetty päällikappaleiden suuntaan, tilanne on tällainen:


Seuraavaksi avaat vetoketjun. TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ. Avaa vetoketju.

Jos haluat pussukalle sivulenkit tai kantolenkin, ompele ne nyt kiinni pussukan toiseen päällikappaleeseen, risareunat tilkkupinnan reunan suuntaisesti ja lenkkiosa tilkkupinnan puolelle. Ompele kapealla saumanvaralla, jotta ommel jää pussukan saumanvarojen puolelle.

Käännä päällikappaleet vastakkain, oikea puoli oikeaa vasten. Vuorikappaleet myös vastakkain, oikea oikeaa vasten. Jos olet leikannut ja ommellut tarkasti, kappaleet ovat keskenään samankokoiset. Kiinnitä neuloilla. Jos haluat pussukkaan pohjan, piirrä joka nurkkaan neliö. Pohjasta tulee kaksi kertaa piirtämäsi neliön sivun levyinen. (Piirrän itse yleensä 3,5 cm – 5 cm neliön – matalaan pussukkaan pienemmän ja korkeampaan isomman).

Voit toki ommella myös litteän pussukan, joka ei siis itsekseen pysy pystyssä vaan on aina makuuasennossa. Silloin neliöitä ei tarvitse piirtää. (Hejsan-mallistoni pussukat ovat tuollaisia litteitä ja "pohjattomia".)


Ompele ulkoreunoja pitkin ympäri, mutta jätä kääntöaukko vuorin puolelle. Neliöviivojen kohdalla ompelen yleensä edestakaisin, hyppään neliön yli ja jatkan taas, pari edestakaista pistoa ja sitten suoraa.

Tässä näkyy kääntöaukon reuna:


Kun olet ommellut pussukan ympäri (paitsi kääntöaukon kohdalta), leikkaa neliöviivoja pitkin kulmat pois. Avaa sivu- ja pohjasaumaa kulman kohdalta ja kohdista saumat. Ompele kiinni. Tee sama muille kulmille. Pussukka saattaa ennen kääntämistä näyttää suunnilleen tällaiselta:


Käännä pussukka oikein päin. (Koska avasit vetoketjun silloin kun kehotettiin, kääntäminen onnistuu. Ellet avannut vetoketjua, niin voi voi. Vetoketjun täytyy olla auki, taikka pussukkaa ei pysty kääntämään oikein päin.)

Ompele kääntöaukko kiinni ja työnnä vuori päällikappaleen sisään. Voit halutessasi silittää vuorikappaleen yläreunan, jotta se pysyy siistimmin paikallaan.

Halutessasi voit kiinnittää vetoketjun vetimeen vielä lenkin.


Ta-daa! Vetoketjupussukkasi on valmis!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

unohduksista esille – ja valmiiksi.

Sain juuri valmiiksi vuoden ensimmäisen vetoketjulaukun, jolle annoin nimeksi Idänsinililja. Esittelen kirjoituksessani paitsi laukun, myös sen moninaisia tekovaiheita.


Taustatutkimus paljasti, että olin marraskuussa 2018 valmistanut kaksi laukkukokoista tilkkupintaa ja silittänyt ne kiinni tukihuopaan. Pari päivää sitten tekemäni havainnon perusteella pystyin sherlockholmesmaisesti päättelemään, että olin siirtänyt palat makuuhuoneen tuolin käsinojalle ”odottamaan tikkaamista”. Ehkä minun piti tikata ne miltei saman tien, mutta tuokiohan (viisi kuukautta) siinä kului.

Löysin palat tuolin käsinojalta luvattoman monen vaatekappaleen alta pari päivää sitten ja hämmästytin itseäni ryhtymällä saman tien tikkaamaan niitä. Kuvassa on toinen kappale, johon olen jo tikannut vähän:


Ja hieman lähempää:


Olen vähän ylpeä terälehtimäisistä tikkauksistani. a) Koska keksin tikata tuollaista kuviota ja b) koska tikkaukset tulivat tosi siistit.

Tässä valmiiksi tikkaamani laukkukappale:


Ompelin laukkuun ylimääräisen hienouden eli klipsupäisen nauhan, johon voi kiinnittää vaikka avaimen. Nauhasta vetämällä avain löytyy aina helposti. Klipsun ostin Syyringin viime kiltaillassa tilkkuystävältäni Lealta sopuhintaan – ja siis se tulee heti käyttöön! Ihme juttu!


Tykkään tilkkulaukkujen tekemisestä, koska niistä näkee aikaisessa vaiheessa suunnilleen, millainen niistä tulee valmiina.


Valmiin oloista laukkuaihiota katsellessani ajattelin seuraavaa:

”Olen varmasti tehnyt jonkinlaista ajatustyötä ommellakseni kokoon suunnilleen sopivan kokoiset laukkupalat, mutta ääh, mitä ajattelin?! Olisi pitänyt ommella vähän matalammat palat, niin valmis laukku olisi ollut mittasuhteiltaan parempi.”

Näin valmista laukkua en rupea madaltamaan, joten purin hammasta. Lohduttauduin katselemalla kivan näköistä vuoripuolta:


Tuon enempää valmistumisvaiheen kuvia en esittele, vaan seuraa valmistujaiskuvakavalkadi. Tässä Idänsinililja-vetoketjulaukku puutarhan kivikasan edessä.


Tällä puolella on ne kivat terälehtitikkaukset, mutta myös ruutukuvioista kangasta Miehen entisestä paidasta. Tilkkutöissä on usein ideana uusiokäyttö ja jee, minäkin uusiokäytin! Tässäkin tilkkulaukussa on ihan 5 cm x 8 cm pala paitakangasta. Wuu-huu!

Ja toinen puoli:


Tällä toisella puolella on hauskoja osuuksia. Pidän oikean alakulman tummasta tuuliviiristä. Ja sitten pidän punaisesta kukista, jotka pilkistävät esiin oikeassa yläkulmassa.

Seuraavaksi nostin Idänsinililja-tilkkulaukkuni kukkapenkkiin, jossa myöhemmin kukkivat päivänliljat.


Rikkaruohot näkyvät kuvassa armeliaan pienesti.

Olen tyytyväinen siihen, että löysin yhä kangasta, jota olin käyttänyt marraskuussa valmistamiini tilkkupintoihin. Sain ommelluksi laukkuun erityisen hyvin sopivan vetoketjulipareen.


Vetoketju oli tosi-tosi paljon pidempi kuin olisin tarvinnut. Tällaista pihiä ihmistä hiukan arvelutti leikellä vetoketjusta pitkä pätkä pois, mutta sitten ajattelin, että ainakin osa ketjusta pääsee käyttöön. Kaapissa siitä ei ole mitään hyötyä, vaikka se siellä olisikin kokonainen.


Onnistuin jälleen kerran tekemään vetoketjuun kelvollisen päättöpalan.

Laukussa on iso sisätasku ja vaaleankirjava vuori. Vuorin pitää aina olla vaalea!

Vielä yksi lähikuva tikkauksista:


Idänsinililja-vetoketjulaukku on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 34 cm
  • Korkeus noin 34 cm
  • Pohjan leveys noin 12 cm
  • Sangat noin 30 cm korkeat (ommeltu noin 65 cm pitkistä kaitaleista).

Sangat ovat niin pitkät, että laukkua on mainio kantaa olalla. Lisäksi sitä pystyy juuri ja juuri kantamaan kädessä sangoista riiputtaen ilman että sen pohja laahaa maata. Mutta vain juuri ja juuri. Siksikin minun olisi pitänyt tehdä tästä hiukan matalampi. Mitä oikein ajattelin?!

Tärkeintä kuitenkin on, että nojatuolissa kuukausikaupalla viruneet palat ovat nyt käytännöllisen esineen muodossa. Ehkä jonain päivänä löydän omistajankin Idänsinililja-tilkkulaukulleni.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

mitä erikoista on uudessa pussukassani?

Sain juuri valmiiksi pienen vetoketjupussukan, joka poikkeaa tyypillisistä luomuksistani viidellä tavalla.

  1. Valitsin tilkkupintaan poikamaisemmat värit kuin yleensä.
  2. Ompelin tilkkupinnan pitkästä aikaa quilt-as-you-go-menetelmällä.
  3. Kiinnitin pussukan vetoketjun käsin ompelemalla.
  4. Toto-pussukalla on pyöreä yläreuna – se on siis uutta, Dumpling-mallistoa.
  5. Tiheä tikkaus teki pussukasta erikoisen jäpäkän. Se on niin jäykkä, että luulisi minun esimerkiksi käyttäneen jonkinlaista reunan jäykistettä.


Ompelin pienemmistä paloista pitkiä kaitaleita, jotka kiinnitin tikkausvanuun quilt-as-you-go-tekniikalla. Olin kiinnittänyt jo kolme kaitaletta siististi, kun muistin, että minunhan piti ottaa mukaan myös tilkkupinnan taustakappale (siis pussukan vuoriksi jäävä pala)! Quilt-as-you-go jäi siis puolittaiseksi.


Jouduin tikkaamaan tilkkupinnan vielä erikseen. Intouduin tikkaamaan pinnan tosi tiheästi, ja siitä tuli jäykän tuntuinen. Poikamaisen (no, melko poikamaisen) värisen tilkkupinnan reunaan ompelin kuitenkin aika naisellisen oloisen, kukkakuvioisen vinokaitaleen.


Minulla oli vajaat 20 cm pitkä vetoketju, ja koko ajan vähän huolestutti, olisiko se tarpeeksi pitkä.


Koska Dumpling-malliston pussukassa on kaareva yläreuna, vetoketju on kätevin ommella käsin. Kun käytän kaksinkertaista ompelulankaa, kiinnitystikistä tulee vahva. Tikkinä ovat pienet jälkipistot, jolloin valmis ommel on niin näkymätön, että pistot saavat olla epätasaisetkin.


Pussukkatehtailua aloitellessani kymmenisen vuotta sitten ompelin tällä mallilla tusinoittain pussukoita, ja sinä aikana pistokäsialastani kehittyi aika tasainen. Ei silti haittaa, ettei ommel juuri erotu kankaasta.


Kuvassa näkyy kohdistusmerkki. Merkitsen häviävällä tussilla esimerkiksi pussukan ja vetoketjun molempien reunojen keskikohdat. Käsin kun ompelen, pystyn säätämään sauman niin, että merkit menevät tismalleen kohdakkain.

 Ta-daa! Vetoketju oli kuin olikin tarpeeksi pitkä. Se vain vaikutti lyhyeltä, koska en ollut vielä ommellut pussukalle pohjaa.


Toto-pussukasta tuli uskomattoman pinkeän ja jäpäkän tuntuinen.


Tilkkukaitaleissa oli mukana pieni pala vaaleaa kukkaketokangasta. Se osui pussukan pohjaosaan.


Muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-merkin ”vuorikappaleeseen” eli valmiiksi tikkaamani pussukkakappaleen nurjalle puolelle.


Toto-tilkkupussukan tällä puolella on pieni pala kirkasväristä Kaffe Fassett -kangasta – yhtä lemppareistani. Sen alapuolella on vielä pienempi tilkku mekosta, jollainen minulla oli aivan pienenä. Äiti teki nukellenikin samasta kankaasta mekon.


Toto-vetoketjupussukkaa on aika vaikea mitata tarkasti, mutta noin-arviot ovat seuraavat:

  • Kaarevassa yläreunassa on noin 18 cm pitkä vetoketju
  • Korkeus keskeltä mitattuna on noin 12,5 cm
  • Leveys leveimmältä kohdalta on noin 21 cm
  • Pohjan leveys on noin 7,5 cm.

Ja kuten jo mainitsin, Toto on Dumpling-mallistoni ensimmäinen virallinen edustaja. Saa nähdä, teenkö mallistoon lisää pussukoita!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails