Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2024.

Q.

Kuva
Q-pussukan nimi tulee – arvaatkohan mistä? Kuten olen aiemmin maininnut, pidän kirjaa valmistuneiden tilkkuteosten nimistä. Olen myös laskenut, monenko teoksen nimi alkaa milläkin kirjaimella. Q-kirjaimella alkavia nimiä ei tätä ennen ollut vielä yhtään, joten tuntui sopivalta käyttää tilaisuus hyväksi. Q-kirjain on visuaalisesti hauska ja tuo mieleen pari viihdekirjallisuuden hahmoa. Tietenkin hämmästyttäviä keksintöjä esittelevä Q James Bond -elokuvissa, mutta myös 1990-luvun vaihteen tietämillä seuraamassani Star Trek the Next Generation -sarjassa esiintyi Q. Q oli sekä koko rodun/sivilisaation nimi ja myös henkilön/olennon nimi. Tällä oli ääretön voima hallita aikaa, avaruutta, fysiikan lakeja ja koko todellisuutta. Sarjassa mainittiin toisinaan myös Q-jatkumo: eri ulottuvuus, johon vain Q (tai Q:t) ja tämän ”kutsumat” vierailjat pääsivät. Minun ajatuksenikin kävivät toisessa ulottuvuudessa ommellessani pussukkaa kokoon, sillä sorruin taas tekemään virheen. Kyseessä oli puolivirh

valmis Käpylä-tilkkupeitto.

Kuva
Toukokuussa, omenapuun kukkiessa sain Käpylä-tilkkupeittoni valmiiksi! Käpylä on aiemman, Pellervontie-nimisen peiton toisinto. En ehtinyt kuvata Pellervontie-peittoa kunnollisissa valaistusolosuhteissa ennen kuin se muutti uuteen kotiinsa, mikä on harmittanut minua pitkään. Olikin siis syytä tehdä uusi, jotta saisin kivasta blokkimallista aidomman väriset kuvat. Blokkien ompelun aloitin elokuussa 2023 Tilkkuvestivaaleilla ja pääsin hyvään vauhtiin seuraavana viikonloppuna, jonka vietin Soilen kanssa heidän kesäpaikassaan. Pidin sen jälkeen pitkän tauon ja jatkoin työtä vasta nyt huhtikuussa.  Seuraavassa kuvassa kissamme ”Sakke” tarkistaa, että olen varmasti ompelemassa blokkeihin välikaitaleita oikein. Käpylä-tilkkupeitto osoittautui vaikeaksi kuvattavaksi, ainakin minun laitteistollani, joka on kännykkäkamera. Kännykkään on varmasti pakattu valtava määrä älykkyyttä, joka korjaa oma-aloitteisesti värejä niin, että lopputulos näyttää mälsältä. Esimerkki. Otin peitosta ensin tes

persikkaisia unelmia.

Kuva
Persikka ei ole lempivärini, mutta silti Unelmia-tilkkupussukka miellyttää silmääni! Satuin saamaan siihen kaiken kohdalleen mittasuhteita myöten. Paitsi että se yhdeksästoista ompeluvirhe sattuikin tätä pussukkaa eikä Runsas-pussukkaa ommellessa, kuten eilen kirkassilmäisesti väitin. Unelmia-tilkkupussukan pinnassa on paraatipuolella pari Ohituskaista-peiton ompelusta yli jäänyttä blokkia ja luullakseni myös Noususuhdanne-peiton ylijäämiä. Kääntöpuolella on Naapurisopu-peiton tasoituksesta jääneitä kolmioita. Tämä on selvästi Unelmia-pussukan toinen puoli tai kääntöpuoli, ei se paraatipuoli. Tilkkupinta on mukiinmenevä, mutta ei hivele silmää. Katsokaa nyt vaikka, miten paljon kivammalta tämä etupuoli näyttää: Unelmia-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa ja kooltaan tällainen:  Leveys ylhäältä noin 27 cm  Korkeus noin 18,5 cm  Pohjan leveys noin 8 cm. Pussukka näyttää kuvassa vähän pullealta. Ehkä olin tunkenut sen sisään parin villasukkia?! Huhtikuussa, tämän valmistujaispäiv

runsaasti väriä.

Kuva
Blogini on kaukana ajantasaisesta, sillä tänään esittelemäni Runsas-tilkkupussukka valmistui jo huhtikuussa! Kääk! Kuten niin moni tätä ennen, hänkin sai alkunsa resurssipalakasoista. Tarkkasilmäiset ja -muistiset näkevät kohtsiltään, että ainakin osa tilkuista esiintyi edellisessä kirjoituksessani ”improvisoi tilkuista”. Muistan, että kiirehdin kuvaamaan valmiin pussukan myöhään iltapäivällä, jolloin puutarhaan lankesi hetken aikaa aurinko. Kevät oli muistini mukaan vähäaurinkoinen. Olin koko pimeän syksyn ja talven odottanut, että pääsisin ottamaan kuvia kunnon valossa, mutta huhtikuun loppupuolikin oli vielä liian aikaista. No, ihan sopivasti Runsas-pussukan värit sentään toistuvat. Epämääräinen nurmikon ja sammalen sekoitus eli puutarhamme yleisin pinta näyttää sekin ihan hauskalta kuvassa! Haha! Taas kerran ompelin pussukan Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaan – tosin minun ei ole enää aikoihin tarvinnut katsoa sitä, vaan osaan sen ulkoa. Sen sijaan p

improvisoi tilkuista.

Kuva
Melkein kaikkein hauskinta tilkkutyötä on ommella pieniä, sattumalta käteen osuvia tilkkuja yhteen ja jatkaa, kunnes kooste on tarpeeksi suuri pussukkapinnaksi. Ehkä siksi pussukoita valmistuukin niin paljon!  Kerron nyt, miten ompelin improvisoituja pintoja pienistä tilkuista, jotka olivat vain sattuneet jäämään ompelupöydälle. Ensiksi otin käteen yhden tilkun ja etsin sille joko saman värisen tai väriin sopivan parin, jonka jokin mitta sopi mahdollisimman hyvin ensimmäisen tilkun johonkin reunaan. Kuvassa näkyy näitä pareja (ja muutama vähän kehittyneempikin sarja) odottamassa, että ompelisin saumat. Tasoitin tilkkuparien saumanvarat ja painelin sormella saumat sileiksi. Etsin pareille vastaavia pareja ja ompelin yhteen. Jatkoin näin – tai otin lisää tilkkuja ompelupöydän kasasta pinosta, kunnes saumoja oli sen verran, että oli syytä silittää palat siisteiksi. Silitetyt palat olivat jo sen kokoisia, että niistä alkoi voida visioida pussukkapintoja, tässä: Ensimmäinen pussukan ko

menneitä mä muistelen.

Kuva
Jotta ei pääse käymään niin, ettei kesäkuussa ilmesty yhtään blogikirjoitusta, tekaisen tähän jutun tyyliin ”joka vanhoja muistelee”. Aloitan kaukaisemmasta menneisyydestä eli kesäkuusta kymmenen vuotta sitten. (KYMMENEN VUOTTA! Kääk!) Julkaisin silloin juttuja melkein liukuhihnalta. Jaoin vaikka minkälaisia keskeneräiskuvauksia ja -kuvia! Silti taisin ylittää itseni julkaisemalla kesäkuussa 2014 kokonaista 24 blogikirjoitusta.  Kymmenen vuotta sitten Tasan kymmenen vuotta sitten juttuni ”näenkö punaista” kuulosti siltä kuin olisin puhunut itsekseni. Kuvat olivat myös kaikkea muuta kuin lavastettuja ja aseteltuja! Jutussani esiintyi esimerkiksi tällainen kuva: Tuosta aihiosta sukeutui myöhemmin Ruususen päiväuni -niminen tilkkupeitto. Olin valinnut siihen tosi nättejä kankaita. Olenkohan nyttemmin tullut kitsaammaksi? Käyttelen mieluiten resursseja enkä raaskisi leikellä pitkistä kankaistani juuri mitään… Viisi vuotta sitten Siirrytään aikajanalla eteenpäin. ”Kahdessadas” -nimisestä