Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyöideat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyöideat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. lokakuuta 2019

viisi syytä ommella vetoketjupussukka.

Olin juuri ommellut ja tikannut kuusi tilkkupintaa ja etsinyt niille kolme sopivaa vetoketjua, ja mieleen juolahti kysymys ”miksi ihmeessä ompelen aina vain lisää pussukoita”. Tuumin asiaa hetken ja keksin viisi oikein hyvää syytä.

1. Sinulla sattuu olemaan käyttämätön vetoketju.
Pussukka on helppo ommella vetoketjun pituuden mukaan! Vaikka suurin osa ohjeista kertoo ensin, minkä kokoiset kangaspalat tarvitset pussukkaan ja minkä tietyn mittaisen vetoketjun tarvitset, ei ole pakko toimia niin. Sen sijaan kangas- tai tilkkupintapalat voi mitata vetoketjulla, kuten tässä blogikirjoituksessani kuvailen.x

2. Sinulla on vaatteesta purettu, hyväkuntoinen vetoketju, jolle et keksi erityistä käyttöä. 
Ei haittaa, vaikka ketju olisi järkevää pussukkakokoa pidempi. Pussukkapintaa pidempi vetoketju käsitellään kuten Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaali neuvoo.

3. Tarvitset pussukan. Esimerkiksi matkoilla on kätevää, kun meikit ovat yhdessä, lääkkeet toisessa ja korut kolmannessa pussukassa.

4. Haluat antaa pussukan jollekulle lahjaksi. 
Melkein kaikki muutkin kuin sinä itse tarvitsevat pussukan. Katso kohta neljä! Monet koululaiset ja opiskelijat tarvitsevat penaalin, nappikuulokkeet voi säilyttää pussukassa ja kolikkokukkaroakin moni vielä käyttää.

5. Viides syy on kyllä painavin: vetoketjupussukan ompeleminen on kivaa! 
Pussukkaan voi käyttää kauneimpia silppukankaita, harjoittelublokin tai muusta projektista yli jääneen blokin. Pieneen tilkkupintaan voi harjoitella vapaata konetikkausta. Siihen voi lisätä käsintikkauksia tai peräti kirjottuja yksityiskohtia.

Uusin, Kössi K -niminen pussukka on esimerkki kauniin silpun hyödyntämisestä. Siinä on ylijäämäpaloja niin Kukkasnelonen- kuin Ruutuässä-peitostakin.


Minua voi luonnehtia pussukkamaakariksi, sillä olen kymmenen vuoden aikana ommellut yli kaksisataa pussukkaa, kaikki erilaisia. Onneksi ne eivät vie paljon tilaa! Minulla olisi muutoin aikamoinen varastointiongelma, sillä eiväthän ne kaikki ole minulla tai muilla käytössä, vaan osa odottaa yhä löytävänsä varsinaisen omistajan.

Kössi K -pussukallakaan ei vielä ole omistajaa!


Kössi K odottaa uutta omistajaansa käyttövalmiina ja seuraavan kokoisena:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys 6,5 cm. 



Pussukkatehtaani lähti yhdessä vaiheessa käymään niin kovaa, että ryhdyin luokittelemaan pussukoita tiettyihin mallistoihin. Mies sen keksi: hän totesi, että ”laita niihin pitkä kantolenkki ja anna sille nimeksi Street-mallisto”. Aluksi pussukkani olivat siis mallistottomia tai Street-mallistoa.

Olen tehnyt muutamia litteitä pussukoita, jotka eivät pysy itsekseen seisaallaan, ainakaan tyhjänä. Ne ovat Hejsan-mallistoa, jonka ensimmäisen jäsenen ompelin tammikuussa 2016.

Avoin-mallisto on viime aikoina saanut eniten uusia jäseniä. Kehitin nimen samoihin aikoihin kuin Hejsanin. Kokeilin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalia ensimmäisen kerran ommellessani Loppiaisaatto-tilkkupussukan tammikuussa 2016.

Osa Avoin-malliston pussukoista on lisäksi Street-mallistoa. Niin Kössi K -vetoketjupussukkakin! Avautuu kunnolla auki, ja toisessa reunassa pitkähkö kantolenksu.


Dumpling-mallisto on uusin keksintöni. Esimerkiksi Koto-pussukka on Dumpling-mallistoa. Pussukoissa on pyöreästi kaartuva yläreuna, johon kiinnitän vetoketjun käsin ompelemalla, pienillä pistoilla, joiden nimi EI ole pikeeraustikki.

Luulin hetken, että käyttämäni pistot – englanniksi ”pick stitch” – olisivat suomeksi pikeeraustikkiä, mutta eivät ne ole. Pistoasiantuntijoita on kuitenkin ensisijaisesti kiinnostanut korjata virheeni, ei selvittää, mikä piston nimi oikeasti olisi. Siksi en voi kertoa, mitä pistoa olen käyttänyt.x

Ehkä jäit vielä miettimään, miksi uusimman tilkkupussukan nimi on juuri Kössi K? No, sen toisen puolen tilkkupinnassa on tilkku, jossa näkyy kauriin pää. Koska siitä näkyy vain pää, se toi mieleeni lapsuusajan höpsön Kössi Kenguru -animaation.


sunnuntai 22. syyskuuta 2019

leikkuulattialla juuri nyt.

En muista, olenko jo kuvaillut tilkkutyöprosessejani, mutta jaan silti pari sanaa niistä.

Koska ompelen kaikki tilkkupeittoni scrap-tyyppisesti – lukuisasta määrästä erilaisia kankaita – niin leikkaan palat vähitellen. Leikkelen ensin osat muutamaan blokkiin; sitten saatan leikata vähän enemmän, jotta ompeluosuus kestää hieman pidempään. Loppuvaiheessa voin vielä tehdä hiukan tarkemmat laskelmat ja leikata tismalleen tarvittavan määrän paloja.

En edes muista, olisinko koskaan leikannut KAIKKIA tilkkupeittoon tulevia paloja kerralla, mutta nyt tein parhaani, että leikkaisin. Minulla on nimittäin edessäni tarkka ohje! Sekin on lähes ennenkuulumatonta.


Löysin internetin ihmeellisistä syövereistä (ja Instagramin avulla) mallin nimeltä ”Plaid-ish,” jonka on tehnyt @kitchentablequilting. Ohje on ladattavissa hänen digikaupastaan pdf-muodossa ja se on ilmainen. Kun ohjeen löytää, voi siis turvallisin mielin klikata ”Add to Cart” ja ”mene maksamaan,” koska veloitus on nolla.

Ohjeessa ei anneta valmiita värityksiä, vaan tummuusmäärittelyt, ja sepä onkin yllättävän haastavaa! Minun pitää leikata tietty määrä tietyn kokoisia oikein tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. Niistä kokoan sitten blokkeja.

Jotta saisin kuvioinnin varmemmin näkyviin, olen jopa tarkastellut kangasvaihtoehtojani mustavalkoiseksi sävytettynä. Kännykkäkamera on tässä oivallinen apu!


Olen valinnut väritykseksi violetin, turkoosin ja oranssin. (Siis oranssin! Peräti outo värivalinta minulle!) Mukana on myös jonkun verran sini- ja keltavihreää.

Tietenkin halusin välillä kokeilla, miltä blokit näyttäisivät:


Nyt jo näen, etteivät minun keskimmäiset pikkuneliöni näissä blokeissa ole tarpeeksi tummat. Olen iltaisin pohtinut, mitä tehdä niille. Väritänkö niitä kangasväreillä? Puranko blokin ja vaihdan tilalle uuden neliön? Lisäänkö neliön päälle kirjontapistoja?

Saatan myös jättää neliöt korjaamatta ja siedän epätäydellisyyden valmiissa tilkkupinnassa. Tai käytän kokeilublokkini tilkkupeiton taustakappaleeseen. Aika näyttää!

sunnuntai 4. elokuuta 2019

kaksi kertaa neljä.

Uusin projektini olkoon vinkkinä aloittelevalle tilkkuilijalle tai kaitalepakettiin sopivan blokkimallin etsijälle! Film in the Fridge -blogin “Two by Four” -blokkiohje on erinomainen!

Tekijä on virittänyt alkuperäisen ohjeen Fat Quarter -palan koon mukaan, mutta se toimii hyvin myös valmiskaitaleilla. Minä käytin Valori Wellsin ”Marmalade” -kaitalepakkausta (”Jelly Roll”), jonka kaitaleet ovat 2,5 tuuman levyisiä. Blokin mittasuhteet ovat edelleen hyvät, eikä ylimääräistä haaskuupalaa synny juuri lainkaan.

Blokkiin voi siis hyödyntää valmiita kaitaleita, ja 40 kaitaleen pakkauksesta voi ommella 40 blokkia. Kahdesta kaitalepakkauksesta saa jo reilun kokoisen tilkkupeiton, eikä silloin tarvitse itse leikata kaitaleita lainkaan!

Käytin valmiskaitalepakkauksen lisäksi itse leikkaamiani kaitaleita, jotka eivät kaikki olleet ihanteellisen mittaisia. Paikkailin puutteita eri kankailla:


Ylemmissä blokeissa on jatkopalat, ja alemmissa blokeissa on kolmea tai neljää eri kangasta eikä vain kahta.

Blokkien leikkaamisesta jäävät suikaleet ovat todella kapeita:


Ompelin pari jäännössuikaletta aina yhteen ja yhdistin ne muilla jäännöspaloilla. Leveämpi pala vasemmassa reunassa on itse leikkaamistani kaitaleista.

Blokki on nopeatekoinen: valmistin melkein 80 blokkia noin viidessä päivässä ja ehdin tehdä paljon muutakin kuin leikata ja ommella.

Tilkkuilo jätti edelliseen postaukseeni kommentin: ”Moni aloittelija voi innostua, kun huomaa että ei tarvitse osata mitään ihmeellistä”.

Totisesti! Blokin valmistamisessa vaativinta on sen puolikkaiden leikkaaminen oikeaan kokoon (hairahduin itse muutaman kerran leikkaamaan liian kapeita paloja) ja puolikkaiden ompeleminen yhteen ensinnäkin oikeassa järjestyksessä (jos haluaa, että tumma palkki on aina vasemmassa yläkulmassa) ja niin, että saumat osuvat kohdakkain.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

kokeiluja.

Olen päällystänyt keittiön tuolit jo kahteen kertaan, ja nyt koitti kolmannen kerroksen aika, sillä edelliset päälliset olivat paikoitellen puhki.

Päätin valita kankaan Eurokankaan valikoimasta, sillä en halunnut tutkia tilauskangastilkkuja ja sitten odottaa tuotetta ties miten pitkään. Canvas-kankaissa kivat kuviot olivat joko liian samanlaisia kuin edelliset, epäsopivan värisiä tai kuvioiltaan sellaisia, etten haluaisi istua niiden päälle. Marimekon pakkakankailta löytyi sopivan oloinen, jota ostin kokeeksi kahteen tuoliin. On niin vaikea kuvitella, miltä kangas näyttää istuimena!

No, ei tarvitse kuvitella, vaan voi katsoa. Tällaiselta näyttää Siirtolapuutarha-kankaan jättikuosi istuimena:


Jaoin kuvan myös Instagram-tililläni ja sain siihen melkein ennätysmäärän kommentteja. Ilmeisesti onnistuin valitsemaan kuosin niin, että päällystystyöni näyttää paremmalta kuin se onkaan!

Päälliset kelpasivat hyvin myös Miehelle. Hän totesi jopa, että tuolille on helppo tähdätä ahteri, kun siinä on maalitaulua muistuttava kuviokin valmiina. Kokeilu onnistui niin, että hain tänään lisää kangasta ja päällystän loputkin tuolit.

Toinen kokeiluni liittyi edellisessä postauksessa mainitsemaani loppuvuoden toiveeseen/tavoitteeseen eli kaitalepakettien käyttämiseen. Ajattelin kokeilla mallia Two by Four, johon löytyy ohje Film in the Fridge -blogista. Hän käytti kolmen tuuman kaitaleita, koska se on yksi fat quarter -kokoisen kangaspalan ihannemitoista, mutta minulla on 2,5 tuuman kaitalepaketti, joten poikkean ohjeesta niiltä osin.

Kokeilublokkini on vasemmalla. Oikeanpuoleiseen blokkiin käytinkin sitten jo yhtä keväällä ostamani Valori Wellsin kaitalepaketin kuosia.


Minulla oli hetkessä valmiina 11 blokkia!


Olisi ollut 12 blokkia valmiina, mutta hitsit, tein yhden väärän leikkauksen ja jouduin paikkaushommiin. Paikattu blokki on tuo violetti-tumma-turkoosi oikeassa reunassa alempana.


Tekaisin siis koko joukon blokkeja miltei ennätysajassa. Mieskin kysyi, eikö tämä ole aika yksinkertainen malli monenlaisissa mehuissa keitetylle tilkkutyöläiselle. Totta kai on!

Selitin hänelle, että koetan aina valmiiksi leikatuista kankaista tehdä sellaisia blokkeja, joita tehdessä syntyy erittäin vähän hukkapalaa. Tähän hän totesi, ettei harrastukseni ole niin pääomavaltainen, että minun olisi PAKKO sillä tavalla säästää.

Hän ei aavista, millaiset summat rahaa olen sijoittanut kangasvarastooni. Hyvä niin!

Kokeiluista puheen ollen, Kissa kokeili uuden Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoni viihtyisyyttä.


Se totesi peiton oikein viihtyisäksi. Kissa arvostaa tilkkupeittojani ehkä eniten koko perheessä!

Kesälomamatkalla Tanskassa liikuimme paljon pyörällä ja pysyttelimme Kööpenhaminassa. Näin sentään pari kangaskauppaa, joista toiseen poikkesin. Siellä ei myyty ollenkaan käsityöpuuvilloja! Jouduinkin toteamaan vaatetuskangasvalikoiman äärellä, että ”voi kun osais ommella!” En tunnu osaavan enää tehdä minkäänlaista vaatekappaletta! Tosin myönnän, etten ole pahemmin yrittänytkään viime aikoina.

No, käsityöpuuvillattomasta kangaskaupasta löysin sentään jotain kivaa:


Järkevän värisiä ja pituisia vetoketjua, hyvälaatuista ompelulankaa ja muutaman rullan tikkauslankaa. Kaksi langoista on hauskoja vaihtuvavärisiä! Täytyy varmaan surauttaa sopiva tilkkupinta, että pääsen koeompelemaan näitä uusia lankoja.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

katsahdus ensimmäiseen vuosipuoliskoon ja kauemmaskin.

Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa.

Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori; 2 - Sangat ja huolittelukaitale; 3 – Viimeistely.


No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?!


Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin.

Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani tosi säästeliäästi. Nykyiset ovat lähes "kuoliaaksi tikattuja" kun vertaan niitä esimerkiksi tähän heinäkuiseen "Kesäillan valssiin":


Vuoden 2012 heinäkuisia kirjoituksia katsoessani tuli hiukan haikea olo, sillä perheeni oli sinä vuonna lomaillut rakkaiden amerikkalaisystäviemme kanssa Yhdysvaltain itärannikolla. Ajatella, etten yli kahden viikon automatkalla osunut yhteenkään kangaskauppaan?!?!

Heinäkuu vuonna 2013 läväytti eteeni keskeneräisen Tähtipölyä-tilkkupeiton. Muistan tuon valtavan ja monimutkaisen hankkeen! Peiton valmistujaiskuvat pääsin ottamaan vasta marraskuun alussa, vaikka suurin osa tilkkupinnasta oli jo heinäkuussa valmis.


Hyppään vuoteen 2015, jolloin ompelin Aamuvirkku-tilkkupeittoa. Sain sen pian valmiiksikin - valmistujaiskuvat ovat elokuulta 2015.


Siinäpä olikin hauskat blokit! Olen monta kertaa ajatellut, että tekisin toisenkin peiton samanlaisista blokeista, koska niitä oli niin kiva ommella.

Hypähdys edelleen lähelle nykyaikaa. En muistanut kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa tarkastella sitä, ovatko viime vuoden lopussa tälle vuodelle esittämäni tilkkutoiveet toteutumassa, mutta nyt selvitän asian.

Hmm, millaiset mahtoivat toiveeni olla? Jaa, melko vaatimattomat kyllä:

”1 - Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.” – Olen järjestellyt ompelupöytääni, mutta se EI ole yhtä siisti kuin kuva vuodelta 2011. En toki pyrkisikään noin askeettiseen järjestykseen, mutta vähän jotain sinne päin voisi olla. Tämä toive ei ole vielä toteutunut.

”2 - Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” – Hahaa, olen pitänyt tätä muistin etualalla ja TOTEUTTANUT vastikään. Päivitin ”vetoketju pussukkaan” -ohjeeni, joka alkuperäisessä muodossaan oli jokaiselle klikkaajalle varmasti jonkinlainen pettymys. Enää ei pitäisi olla.

Entä sitten uusi ohje? Ta-daa! ”Ompele Käpylä-tilkkublokki” kelpaa kyllä ohjeeksi. Toiveeni on siis toteutunut jo. Olenpa ollut onnekas!

Olen myös suunnitellut klikatuimman postaukseni eli ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeen päivittämistä vetoketjulipareen osalta. Alkuperäisessä ohjeessa vetoketjun suljettu pää on lipareen päässä, jolloin laukku ei avaudu kokonaan auki.


Lipareen päähän kannattaisi sijoittaa sen sijaan vetoketjun vedinpää. Olen ottanut kuviakin ja korjaan ohjeen heti kun inspiraatio ottaa minut valtoihinsa.

”3 - Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” – On pysynyt. Olen saanut olla mukana ja uskoisin, että moni muukin on päässyt mukaan tekemään Suomen parasta tilkkulehteä.

Nyt olisi ehkä syytä esittää uusi toive tuon jo toteutuneen tilalle. No, toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani! Joulukuussa voin sitten katsoa, miten tälle toiveelleni on käynyt.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

yksisarvisia ja Käpylä-blokkeja.

Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet.


Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla.

1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on.

2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut.

Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin.


En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli!

Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. Blokki sopii toki muihinkin isokuvioisiin kankaisiin!

Tässä yksisarvisneliöt näkyvät hyvin. Satuolennot kirmaavat tilkkupinnan poikki:


Nyt sain kuviini häivähdyksen tilkkupinnan todellista värikkyyttä!

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

tilkkutapahtumia.

Tilkkukiltamme Syyrinki oli perjantaina ja lauantaina 10.-11.5. mukana Kaapelitehtaan Kässäfestari-tapahtumassa. Kyseessä oli tee-se-itse-painotteinen tapahtuma, missä kävijät pääsivät kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdellä pääsylipulla. Kaupallisia toimijoita oli tietenkin mukana, mutta myös maksuttomia pajoja.

Me syyrinkiläiset keskityimme jakamaan tilkkuharrastuksen ilosanomaa. Pyöröleikkurin käyttöä ja tilkkujen ompelemista pääsi myös kokeilemaan. Sivupöydällä oli Lean Marimekko-kankaista ompelema tilkkupeitto, jota ihailtiin, ja Marjan, Lean ja minun ompelemia pussukoita.


Takaseinän kankaaseen oli helpohko kiinnittää esimerkiksi Syyringin banderolli:


Kässäfestareilla kului koko lauantaipäivä. Monellekohan ihmiselle mahdoin kertoilla tilkkutöiden menetelmistä..? Aika usein meiltä kysyttiin, miten ihmisen kärsivällisyys voi riittää johonkin näin pikkutarkkaan ja työlääseen. Hmm, päinvastoin: tilkkutöitä tehdessä mieli oikein lepää!

Tilkkutapahtumista saa ideaa myös katsastamalla Tilkkuyhdistyksen kalenterin: https://finnquilt.fi/kalenteri/

Kerron vielä parista tapahtumasta, jotka eivät löydy yhdistyksen kalenterista, sillä ne rajoittuvat ompelupöydälleni. Sain esimerkiksi aikaiseksi vähän siivota sitä. Huomaako, että tila on jo melko siisti?


Varsinkin kun rajasin isoimman pinon pois kuva-alueelta.

Olen myös ommellut uudet pussukkapinnat:


Etualan tilkkupinnassa on erikoista, että siinä on mukana kirjottu tilkku. Minulla on monia kirjottuja pöytäliinoja, ja välillä olen pohtinut ottavani niiden kuvioita uusiokäyttöön. En kuitenkaan raaski leikellä ehjää (tai vain hiukan rikkinäistä) liinaa, koska sitä voi yhä käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa – vaikka en liinoja muista kattaa näkyviin melkein koskaan.

No, Wanhan Sataman Kädentaidot-messuilla aiemmin keväällä oli myynnissä valmiiksi leikattuja, kirjottuja paloja. Ostin yhden, ja nyt se on muuttumassa osaksi vetoketjupussukkaa.

Viimeiseksi kerron, että kehitin uuden tilkkublokin, jolle Kvilttaaja ehdotti nimeä Käpylä. Niin oli mainio ehdotus, että totta kai valitsin tuon nimen! Tässä sini-turkoosi-violetteja Käpylä-blokkeja:


Uusimmat ompelemani Käpylä-blokit ovat puolestaan punaoranssin sinivihreitä.


Käpylä-tilkkublokki on kooltaan 8” x 8” ja siihen on kätevä yhdistää samankokoisia kangasneliöitä. Nämä blokit on tarkoitus ommella tilkkupinnaksi niin, että niiden välissä on kapeahko, valkoinen välikaitale.

Olen tietenkin suunnitellut, että kirjoitan Käpylä-tilkkublokista myöhemmin myös ohjeen.

lauantai 9. helmikuuta 2019

ahkerana ja onnekkaana.

Blogin päivittämisessä en ole ollut ahkera, mutta muuten olen puuhannut ja puurtanut. Tilkkupalapelini eli ”Käytä sydäntäsi” -tilkkuseinävaatteen tultua valmiiksi halusin paneutua projektiin, missä ei tarvitsisi miettiä.

Helppo valinta! Nostin taas esiin loppumattomilta tuntuvat jäännöspalakassini ja leikkasin tilkuista pieniä 4 cm x 4 cm neliöitä. Kun leikkaaminen alkoi kyllästyttää, tehtailin niistä neljän neliön blokkeja, jotka sitten erä kerrallaan silitin ja trimmasin 2,5-tuumaisiksi neliöiksi.


Kuvatessani kokoan pikkublokeista asetelmia, mutta mielessäni olevaan malliin tulee kyllä joka four-patch-neliön väliin vaalea/valkoinen neliö.


Neliöissäni näkyvät kuosit ovat suunnilleen mitä tahansa. Neljän neliön blokkiin valitsen kuitenkin aina tumma-vaalea-yhdistelmät.


Lasken trimmaamani neliöt ja asettelen ne kymmenen kappaleen pinoihin karkkirasian kannelle. Kun pinoja on koossa kymmenen, siirrän kaikki pinot pakastepussiin. Pysyn kärryillä siitä, montako neliötä olen ommellut, ja neliötkin pysyvät siisteinä. Juuri nyt minulla on koossa 437 pientä blokkia.

Kun vain en hukkaisi jotain sadan blokin pussia projektin aikana! Olisi minun tapaistani.

Vuoteni on alkanut vallan onnekkaissa merkeissä! Arvasin Tilkuista totta -blogissa lähimmäksi oikeaa lukua, ja Irma lähetti minulle UPEAN arvontavoiton! KANKAITA! Lempiväristäni tikkauslankaa (moniväristä siis)! Ja litteäpäisiä nuppineuloja kivassa neulatyynyssä! Suklaata ja pähkinä-hedelmäsekoitusta.


Kiitos Irmalle vielä kerran!

Kun palaan paperitekniikalla ommeltavien blokkien pariin, pääsen kokeilemaan litteäpäisiä nuppineuloja. Tähän asti olen joutunut siirtelemään tavallisia lasipäisiä neuloja paikasta toiseen blokin ompelemisen aikana, mikä on paitsi hidasta, myös paperimallia kuluttavaa!

Instagramissa @lemonshark piti myös arvonnan, missä voitin kirjanmerkin. Eikö olekin söpö?!


Nyt saan vaihtaa nykyisin käyttämäni kauppakuitin vakavasti otettavaan, kunnon kirjanmerkkiin.

lauantai 22. syyskuuta 2018

hulluna jäännöspaloihin.

…Vai miten pitäisi kääntää äskettäin ostamani Scrap Crazy –mallineen nimi?


Malline oli jotenkin vain niin houkutteleva, että ostaa täräytin sen, samalla kun ostin sulkakuvioiden kaavat. Aika nopeasti sain myös koeblokin leikatuksi ja ommelluksi:


Blokki ei vakuuttanut minua yhtään! En myöskään heti keksinyt, millaista työtä rupeaisin mallineella värkkäilemään. Sitten tulin ajatelleeksi tuota neljä vuotta kaapissa koristeena virunutta fättäripinoa ja myös kuviollista pinoa, jonka vastikään ostin Oulusta. Pelkistä yksivärisistä ompeleminen ei houkutellut minua, mutta kuviokankaat innostivat minua!

Ensin leikkasin paloja muutamasta kankaasta ja sommittelin niistä blokkeja:


Ompelin palat blokeiksi. Sepä olikin mekaaninen suoritus! Mallineella leikatut palat sopivat toisiinsa tismalleen, eikä blokissa ole yhtään sovitettavaa saumaa. Tekeminen tuntui jopa liian helpolta.


Lisäksi lopputulos ei jotenkin innostanut minua lainkaan. Mahtoiko tämä olla minulle sopiva projekti, vai jättäisinkö kesken?

No, olin leikannut kaikki ensimmäisen erän palat uusista kankaista. Ehkä innostuisin enemmän, jos käyttäisin sekalaisempia kankaita eli jäännöspalavarastojani? Etsin muutamia paloja, jotka kenties sopisivat nippukankaisiin.


Jäännöspaloja ja uusia kankaita sekaisin. Enpä tiedä, onko tämä yhtään sen innostavampi kokonaisuus!


Seuraavaksi olisin mielelläni leikannut vielä lisää jäännöspalapaloja, mutta tulikin tenkkapoo. Vertaa mallineiden kokoa jäännöspaloihini:


Hyvällä tahdollakaan näistä ei saa yhtään lisäpalaa! Jos malline on kehitetty nimenomaan sitä varten, että sillä leikattaisiin jäännöspaloista kivoja blokin osia, niin minulla on vääränlaisia jäännöksiä! Toisten ihmisten projekteista varmaan jää eri verran paloja jäljelle kuin minulla.

Palasin uusien kangasnippujeni pariin ja täydensin valikoimaa parilla muulla kankaalla:


Jatkan sinnikkäästi, vaikka minua edelleen epäilyttää, tuleeko tästä millainenkaan tilkkupinta.


Ehkä onnistun jotenkin maagisesti järjestelemään blokit niin, että lopputulos miellyttää minua.


Näissä kuvissa olen vain latonut palat riveihin satunnaisessa järjestyksessä, mutta saumakuviot aina tietyllä lailla vaihdellen.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

mitään ajattelematta.

Koska sain juuri valmiiksi kaksi tilkkupeittoa – Reilua peliä –peiton ja Herkkupalat-tilkkupeiton – mieleni teki välillä ommella jotain ajattelematta mitään.

Ensimmäiseksi löysin erinomaisen työn tehtäväksi! Avasin vihdoinkin ihanan kangaspinon, jonka ostin Imatran tilkkupäiviltä maaliskuussa 2014! Kuvassa pino odottaa vielä avaamistaan.


Voitte ehkä kuvitella, että rusettinauha oli ehtinyt painaa melkoiset rypyt osaan kankaista! Siksakkasin joka palan reunat (tai kolme reunaa, koska yksi reunoista on aina hulpio) ja käytin pesukoneessa. Nyt minulla on sama pino kankaita, mutta esipestynä ja ilman rusettia.

Enää tarvitsen projekti-idean näille! Sepä vaatiikin ajattelemista, joten jouduin siirtymään seuraavaan ajatustyöttömään tehtävään.

Totta kai otin esiin jäännöspalasäilyttimeni! Noukin sieltä kaikkein pienimmät palat ja ompelin niistä useita eri kokoisia tilkkupintoja. Yksi neliö näytti oikein hyvältä ja ompelin sille mustat kehykset. Kehystäminen yleensä korostaa silppupintaa.

Muistin sitten, että pidin tosi paljon Kuutio-tilkkupussukastani ja päätin ommella neliöstäni vastaavanlaisen. Ompelin neliölle vaaleat kulmat. Ajattelin ensin asetella neliöni pussukkaan näin päin, koska keskimmäisessä tilkussa oleva lehväkuvio olisi silloin oikein päin:


Päätin silti kääntää neliön toisin päin, lehväkuviosta huolimatta. Tumma näyttää paremmalta neliön alareunassa:


Muistin myös, että katseenvangitsija kannattaa sijoittaa tilkkupinnassa lähemmäs yläreunaa, koska pussukan pohja lyhentää pintaa alhaalta. Siksi ompelin neliölle jatkopalan – ja jälleen kerran tein aloittelijan virheen:


(Tietenkin teen virheitä, koskapa ompelen mitään ajattelematta!) Ompelin jatkopalan oikea nurjaa vasten. Purkuhommiin jouduin!

Kauniinvärisellä neliölläni täytyy tietenkin olla sopiva pari, muuten ei synny pussukkaa. Löytämäni pari tulee valitettavasti asettumaan tilkkupinnalle epäsuhtaisemmin, koska se on isompi. Sille ei tarvinnut ommella jatkopalaa, ja se on silti yhtä korkea kuin ensimmäinen palani.


No niin, ja nyt kihosi otsalle tuskanhiki, kun täytyy päättää, miten nämä pinnat tikkaan! Taidan siirtyä seuraavaan työhön, jota voin taas tehdä mitään ajattelematta…

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails