Tilkunviilaaja

Tänään ensiesittelyssä on tilkkupeittoni nimeltään Jälkiviisautta. Nappasin nimen alkujaan Daniel Kahnemanin teorioista: merkitsen muistiin sopivalta kuulostavia nimiä tulevia projekteja varten, ja tämä oli yksi niistä. Nimi tuntui sopivalta tälle työlle! Jälkiviisaana toteaisin nimittäin, ettei minun olisi kannattanut leikata applikaatioympyröiden takaa harmaata kangasta pois. Kehitin siten vain lisämateriaalia tuleviin projekteihin. Minäkin näen nyt, että tietysti haluaisin käyttää ylimääräiset, hyvät kangaspalat, vaikka luulin leikkaamista aloittaessani, että raaskisin heittää palat roskikseen. (Kahneman on varoittanut meitä jälkiviisaudesta, sillä se tekee meistä sokeita niille epävarmuuksille, joiden kanssa elämme. Koska kaikki tapahtumakulut on helppo/mahdollista selittää jälkikäteen, alamme herkästi luulla, että pystymme ennustamaan tulevia tapahtumia.) Koko projektin hauskin osuus oli tilkkupyörylöiden ompeleminen. Pyörylöiden kiinnittäminen taustaneliöille ei ollut aivan y...

On, minulla on juuri nyt vaikka mitä kiireitä, mutta sentään jotain oikein mukaviakin kiireitä. Onneksi pari viikkoa sitten oli aikaa viimeistellä uusimmat tilkkupeittoni. Ensimmäisenä valmistui Busy, joka seuraavassa kuvassa poseeraa vastatikattuna, mutta tasoittamattomana ja viimeistelemättömänä. (Ja otsikon kysymys viittaa tietysti tämän peiton nimeen.) Kävin hakemassa Busy-tilkkupeittoni Töölön Tilkkupajasta heti tikkauksen valmistuttua, ja kun paluumatkalla näin auringon paistavan baanan viereisille kallioille, minun oli pakko pysähtyä ottamaan ensimmäiset kuvat. Auringonpaistetta kannattaa aina hyödyntää, jos voi. Tilkkupeitot näyttävät parhailta keväisessä ja kesäisessä luonnonvalossa. Tilkkupajan Soile valitsi tähän yhdessä kanssani täydellisen tikkauskuvion! Kuvio erottuu kirjavammalla puolella, kun sitä katsoo tarkasti, mutta taustapuolen rauhallisemmalta puolelta sen näkee selvästi. Eikö olekin ihana?! Ehdin tehdä esivalmisteluja odottaessani Töölön Tilkkupajan paluut...

Huh, vihdoinkin näen, että Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoprojektin seurauksena syntyneiden ylijäämäneliöiden, -blokkien ja -palojen loppu häämöttää. Sain nimittäin valmiiksi tilkkupinnan ylijäämäblokeista, joita täydensin varta vasten Tilkkunen-myymälästä hankkimillani Grunge-kankailla. En tervehdi tätä tilkkupintaa riemusta hihkuen, mutta ainakin se on valmis nyt. Olen keksinyt sille melko sopivalta tuntuvan nimen Todistaja. Nimi lähti kehittymään siitä, että kuviot ja värit toivat minulle ensin mieleen amerikkalaiset alkuperäiskansat ja sen jälkeen amerikkalaiset Amishit. Näinä aikoina ei noin vain voi käyttää ihmisryhmien nimiä, joten etenin mielijohteissa elokuvaan, jossa Amishit olivat isossa roolissa. Näin Harrison Fordin tähdittämän Todistaja-elokuvan melko äskettäin. Edellisestä katselukerrasta oli piiiitkä aika, ja olin unohtanut, miten äkkipikaisen väkivaltainen päähenkilö oli. Monta muuta asiaa kyllä muistin hyvin. Elokuva pärjää edelleen vaikka kuinka monelle...

Katsopa tätä! Ompelin valmiiksi jo neljännen tilkkupinnan tänä vuonna! Projektillani oli työnimi Mummola Vol.2, sillä toteutin samanlaisista blokeista Mummola-tilkkupeiton vuonna 2015. (Ajatella! Kymmenen vuotta sitten!) Mummolaan valitsin kyllä kankaat tiukemmin perustein kuin nyt, ja blokit olivat kaikki joko sinisiä, punaisia tai violetteja. Tähän sen sijaan ompelin ensin vaikka minkä värisiä blokkeja. Hetken päästä aloin epäillä, saisinko järjestettyä niin sekalaisen valikoiman yhtään järkeväksi pinnaksi. Kävinkin hankkimassa lisää vaaleanpunertavia kuoseja Tilkkunen-myymälästä. Siksi punasävyisiä blokkeja on tässä eniten. Aloitin projektin jo viime vuoden puolella. Jostain syystä siirryin työstämään muita projekteja, kun minulla oli 80 blokkia koossa. En edes muista, miksi panin ne syrjään. No, joka tapauksessa otin tämän projektin esiin heti Busy-tilkkupinnan valmistuttua ja ompelin, kunnes blokkeja oli tarpeeksi 11 x 14 blokin kokoiseen pintaan. Sommittelin sitä jälleen des...

Olen ainakin kerran kysellyt itseltäni, tuliko tilkkupinnastani sittenkin liian kirjava. Olin aloittanut projektin lupaavasti mutta siirtynyt väärän värisiin kankaisiin, ja pinta meni pilalle. Pelastin sen myöhemmin Spektroliitti-peitoksi, mutta paljon myöhemmin. Tänään olen vuosikymmenen verran viisaampi kuin tuohon aikaan, ja uusimmasta tilkkupinnastani tuli juuri sopivan kirjava! Minun ei tarvitse tarttua ratkojaan, vaan voin taitella tämän kaappiin odottamaan Töölön Tilkkupajan paluuta. Tykkään megakirjavasta tilkkupinnastani siksi, että onnistuin kontrastissa. Blokit muodostavat tummia ja vaaleita neliökuvioita, ja ne erottuvat oikein hyvin, vaikka olen käyttänyt jos sun mitä värejä vierekkäin. Toinen syy tilkkupinnan mieluisuuteen on se, että valitsin siihen mieluisia kankaita. Vinkki: Jos haluat lukea lisää näistä onnistumisen edellytyksistä eli mieluisista kankaista ja kontrastista, olen käsitellyt oppeja joulukalentereissani, vuoden 2021 jaksossa 12 – kontrasti on tärkeämp...

Sain jo marraskuussa valmiiksi tilkkupeiton, johon käytin kaikkia suinkin löytämiäni orpo- ja kokeilublokkeja. Annoin sille nimen Cocktail, ja tässä on sen virallinen valmistujaiskuva: Syksy on tuntunut pitkältä, märältä ja harmaalta tai pimeältä. Tai loskaiselta. Tämä marraskuun päivä on ollut ainoa kunnolla aurinkoinen naismuistiin. Onneksi tajusin lähteä kuvaamaan peiton, sillä siitä ei olisi muuten yhtäkään valoisaa kuvaa. Tästä voit tutkia blokkeja ja eritoten tikkauskuviota lähempää: Taidokkaat tikkaukset Cocktail-peiton pintaan loihti jälleen Soile, longarm-taituri Töölön Tilkkupajasta. Tämä peitto oli jo melko lupaava pelkkänä tilkkupintana – varsinkin verrattuna tekovaiheen ilmiasuun – mutta vasta tikkaus puhaltaa kaikkeen hengen. Vaikka kävin läpi jokaisen kätköni ja etsin esiin jokaisen suinkin löytämäni orpoblokin, löysin Cocktail-peiton valmistuttua vielä vaikka kuinka monta whirlygig-blokkia. Ne olisivat joutaneet tähän mukaan! Tai, voihan olla, että ei-tietoinen ...

Verraton tilkkutyö on tietenkin mielestäsi kivan värinen. Siksi kehotan sinua valitsemaan tilkkutöihisi mieluisan väriset kankaat. Ensiksi tietenkin mietit, mistä väreistä pidät. Selkeistä väreistä? Vaaleista väreistä? Dramaattisista? Hempeistä? Murretuista? Raikkaista? Valintojasi helpottaa, jos katselet tilkkutöiden kuvia kirjoissa tai verkossa. Tutki kuvia ja pohdi, mistä pidät ja mistä et pidä. Kannattaa myös katsoa omia töitä sillä silmällä ja miettiä, mikä niistä on mieluinen ja miksi. Olen itse esimerkiksi pahasti pettynyt yhteen tilkkutyöhöni, Elokuunasterit-tilkkupeittoon. Vaikka olen ihastellut valkoisella kehystettyjä tai terästettyjä, muiden tekemiä tilkkutöitä, omastani tuli jostain syystä pliisu. Blokkini olivat ihania (ja ovat yhä), mutta tilkkupeitto ei. Tässä yhdeksän blokkia, joissa suosin minulle mieluisia värejä. Niissä on kauniit kuosit ja hyvät sävyt. Tässä näkyy valmis tilkkupeitto, jonka yleisilme on pastellinvaalea. Syvät värit eivät erotu. On kuin blokkie...