Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkupeitot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkupeitot. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Johan nyt on markkinat!

Sain juuri äsken valmiiksi karkkivärisistä Boys’ Nonsense -blokeista ompelemani tilkkupeiton, joka sai nimekseen Johan nyt on markkinat.


Olen ommellut tilkkublokit paperiompeluna. Käytin taittelutekniikkaa, jossa kaavapaperin voi käyttää monta kertaa. Opin tekniikan, kun tein tilkkuystäväni Arjan kanssa Tilkkuyhdistyksen ohjekokoelmaan videota.

Blokit valmistuivat hitaasti, mutta silti tein niitä vahingossa liikaa. Tai sitten laskin jotenkin väärin, montako blokkia aioinkaan tilkkupeittoon käyttää. Sijoitin ylimääräiset blokit tilkkupeiton taustakappaleeseen:


Kivat, tikatut kiehkurat näkyvät taustapuolella hyvin. Töölön Tilkkupajan Soile auttoi minua valitsemaan peittoon sellaisen kuvion, joka ei häiritsisi tilkkupinnan kirjavuutta ja tikkasi sen jälkeen peittoni kauniiksi. Tykkään!

Ompelin näköjään ensimmäiset näistä tilkkublokeista melkein päivälleen vuosi sitten, kesäkuussa 2018.


Nimilappu ei perinteisessä mielessä soinnu taustakappaleen kukkakankaaseen, mutta jollain tavalla pidän yhdistelmästä. Ompelin nimilapun kiinni niin, että se jäi reilusti irti reunakantista. Kiinnityspistot ovat näkymättömät, mutta lisäsin vaalean alueen ympärille näkyvän tikkauksen.


Kysyin Instagram-yhteisöltä nimi-ideoita peitolleni. Sain vaikka kuinka monta hienoa ehdotusta, joita eilen pähkäilin. Nimenhän on pakko olla valmiina ennen kuin nimilapun voi ommella kiinni!

Nimiehdotuksista minua sattui inspiroimaan @treadle_and_twine -käyttäjän kommentti. Hän sanoi tilkkutyöni tuovan hänen mieleensä paikkakuntansa vuotuiset maalaismarkkinat. Hän kertoi näkevänsä siellä paitsi kotiteollisuustuotteita, myös hattaroita ja syksyn kukkia. Maalaismarkkinoiden sijaan mieleeni putkahti huudahdus ”Johan nyt on markkinat!” Se sopii tilkkutyöni nimeksi, sillä olen itsekin ällistynyt työn värikkyydestä.


Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto on kooltaan noin 154 cm x 198 cm (noin 61” x 78”).


Johan nyt on markkinat -peittoa ei voinut kuvata nurmikolla, joka oli juuri leikattu. (Itse asiassa nurmivastaava käytteli ruohonleikkuria samaan aikaan kun minä kuvasin peittoa.) Peiton siistiminen ruohonpätkistä olisi käynyt liian työlääksi. Asettelin peiton sen sijaan taiteellisesti betonirappusillemme. Näin se ryöppyää:


Koska en voinut levittää Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoani nurmikolle, en saanut siitä kokokuvaa. Sen reunakanteista ei siis saa oikein käsitystä. Tästä kuvasta kuitenkin näkee, että käytin kahta erilaista kanttauskangasta.


Nurkat onnistuivat riittävän hyvin, joten otin niistäkin kuvan.


Tähän asentoon Johan nyt on markkinat -tilkkupeitto taitaa toistaiseksi jäädä:


Peitolla ei nimittäin ole vielä tiedettyä omistajaa. Siirrän sen pinoon muiden valmiiden peittojen kanssa ja toivon, että lopulta aika tavaran kaupitsee. Saatan myös käytellä sitä varovasti itse.

torstai 23. toukokuuta 2019

karkkivärejä ja kiemuroita.

Sain kuin sainkin ommelluksi taustakappaleen tilkkupinnalle, johon valmistin koko joukon aika pieniä, karkkivärisiä tilkkublokkeja paperiompelutekniikalla. Vein tilkkupinnan ja takakankaan tietenkin luotettavalle ja taitavalle Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan.

Hän ehdotti vaaleanpunertavaa tikkauslankaa ja hauskoja kiemuroita tikkauskuvioksi. Hänen ehdotuksiinsa oli helppo mieltyä! Kiemuratikkaus on juuri sopiva tälle terävälle blokkikuviolle:


Tikkauskuvio erottuu pinnasta hyvin, koska kuvassa on voimakas sivuvalo. Ulkona ottamissani kuvissa kuviointi on sivuosassa ja pääosassa on värikäs tilkkupinta.


Takakankaan tilkkublokkialue ja vauvamainen kangas vangitsevat katseen. Yhdistelin taustakappaleeseen kaikenlaisia, jossain määrin punertavia kuoseja.


Syyrinkiläiset tilkkuystäväni totesivat, etteivät osaisi yhdistellä kuvioita ja värejä näin. Hmm, en itse välttämättä luonnehtisi tätä ”osaamiseksi,” vaan ehkä pidäkkeettömyydeksi. Käytän kankaita, joita minulla on.

Tältä tikattu tilkkutyöni näyttää tasoittamattomana ja kanttaamattomana.


Kuvasta huomaan, että vasemmalla, vähän tilkkupinnan puolivälin alapuolella on yksi ympäristöään vaaleampi blokki. Nyt se pistää heti silmään, vaikka olen katsellut työtäni monta kertaa aiemminkin. Se ei haittaa, mutta katse osuu siihen.

Ehkä aloitan poikkeavan blokin tuomista mielleyhtymistä kehittäessäni tilkkupeitolleni nimeä…

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

osaan korjata, mutta en välttämättä laskea.

Käyttelin viikolla Quick Curve Ruler -työkaluani sinnikkäästi ja keskityin leikkaamaan ensin neliöitä ja sitten kaaripaloja pinkeistä, keltaisista, vihreistä ja vaaleista kankaista. Ompelin ahkerasti! Vihdoin minulla oli kuusi valmista blokkia.

Olin onnistunut korjaamaan blokkien väritystäkin niin, että taustan vaaleat neliöt todella olivat vaaleita, eivät kirjavia. (Näytin viikko sitten esimerkin kirjavataustaisesta blokista, jollaisen olin erehtynyt tekemään.)

Siivoilin leikkuualueen, jotta sommittelulattia tuli esiin ja sommittelin.


Olivathan blokit melko kivoja, mutta hyvänen aika! Miksi tilkkupinta oli jotenkin blaah?

Otin avuksi Internetin ja tutkailin minua innoittaneita kukkapeittoja. Ahaa! Kukkablokkien välissä ei ollutkaan mittaamatonta, vaaleaa avaruutta, vaan ne olivat paljon lähempänä toisiaan.

Ompelin siis muutaman kukkablokin, joissa ei ollut täyttä vaaleaa neliökehystä ja kokeilin, miltä tiheämpi pinta näyttäisi:


Kukkapinta alkoi heti miellyttää minua enemmän. Toinen esimerkki siitä, että pystyn korjaamaan erheitäni!

Tein vielä pari pientä blokkia lisää ja tuumailin, että tilkkupinta olisi koossa. Olihan minulla sentään yhteensä 12 kukkablokkia valmiina niin kuin pitikin…


Ääh, taas tuli todistetuksi, etten osaa laskea. Blokkeja oli vain yksitoista. Lisäpalojen leikkaaminen kutsuu! Mutta nyt olen taas aika innostunut tästä projektista, varsinkin kun sen loppu häämöttää!

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

juoppoja kukkia?

Jos juoponpolkublokeista ompelee kukkakuvion, onko syntynyt kukka juoppo? (Muistan hyvin, että äidillä oli välillä riesanaan juoppoja kukkia.)

No, olivat mitä tahansa, niin olen ommellut tällaisia jättikokoisia blokkeja nyt jo kolme. Tässä ensimmäinen kokeiluni:


Huomasin tietenkin vässä vaiheessa, että kukan ”vaaleasta” taustasta tulikin liian kirjava. En malttanut valita pelkkiä vaaleita neliöitä, ja näin kävi.

Ompelen juoponpolkublokkejani Quick Curve Ruler -työkalun avulla.


Työkalun mukana tuli lyhykäinen ohje, jonka lukaisin ja ymmärsin. Arvelin kuitenkin ymmärtäneeni vähän väärin, ja tein ensimmäiset blokit vähän eri tavalla kuin ohje neuvoi. Blokin kaareva sauma ei siis tullut aivan oikeaan kohtaan.


Jos katsoo tarkasti ensimmäistä kukkaani, voi huomata, ettei keskustasta tullut täydellisen pyöreä. Minua ei tällainen paljon haittaa. Menköön!

Seuraavassa kukassa on kuitenkin tasaisemmin pyöreä keskusta. Sen taustakin on vähemmän levoton.


Leikkasin kaksi tausta-alueen neliötä pienehköstä jäännöspalasta, jonka ostin kesällä tilkkuystävältäni Marjalta. (Toisten jäännöstilkut ovat aina tosi inspiroivia!) Sattumalta niiden kuviot sopivat tosi hyvin toisiinsa, vaikka leikkasin palat täysin satunnaisesti:


Kolmannen kukan taustasta tuli suunnilleen sellainen kuin piti – kunnolla vaalea.


Ehkä ompelen neljännen kukkablokin vielä paremmaksi kuin nämä ensimmäiset..? Kuka tietää!

Suhtaudun tähän projektiini hiukan kaksijakoisesti. Olin tosi innostunut mallista, jonka näin Instagramistä ja ostin siksi mallineenkin. Rupesin myös yhtä innostuneena leikkelemään ja ompelemaan kukkaa!

Toisen kukan paloja leikatessani tajusin, ettei projekti ole yhtä mielenkiintoinen kuin vaikka edellinen, karkkivärinen projekti. Tässähän minulla on tietyt värit joka palalle määritelty jo etukäteen. Pääsen vain leikkaamaan ja ompelemaan, ja luovuus on minimissä.

Minua häiritsee vähän sekin, että kaarevia paloja jää koko ajan yli! Tarvitsen yhteen blokkiin esimerkiksi vain neljä kapeampaa punaista palaa, mutta kahdeksan pulleata punaista. Neljä punaista kapeaa palaa jää siis yli! Ja kaikki keltaiset, kapeat palat. Niistä täytyy varmaan sommitella toisenlaisia juoponpolkuja peiton taustakappaleeseen. Tai jonnekin muualle.

Tarvitsen 12 tällaista kukkablokkia, jos tavoitteena on tehdä peittokokoinen työ - ja miksei olisi. Luultavasti jaksan ehkä sen verran näitä ommella, varsinkin jos välillä ompelen vaikka pussukan tai muutamia minipieniä neliöblokkeja.

torstai 28. maaliskuuta 2019

tilkkupinta koossa!

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään:


Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa.

Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö.

Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”.


Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense.

Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei tarvitse ommella.

Vinkki: Arja ja minä teimme oppimistuokiostani videon, jonka voit katsoa Finn Quiltin sivustolla.

Ompelin aluksi yli sata blokkia käyttäen tavallisia nuppineuloja – sellaisia pyöreän lasipäisiä – ja koska jouduin siirtelemään neulat aina paininjalan tieltä, paperikaavani kului reiälliseksi ja käyttökelvottomaksi useaan otteeseen!


Olikin onnenpotku, että voitin Tilkuista totta -blogin arvauskisassa palkinnon. Sain vaikka mitä kivaa ja lisäksi muutaman litteäpäisen nuppineulan. Jopa olikin helppo ommella blokkeja! Paperimalli ei kulunut puhki, ja ompelu sujui nopeammin.

Vinkki: Niin että lisäisin videon esittämään paperiompeluvinkkiin toisenkin vinkin: käytä ihmeessä litteäpäisiä neuloja!

Leikkasin paperiompelussa käytettävät palat vain suunnilleen sopivan muotoisiksi ja aika tavalla isommiksi kuin oikeastaan olisin tarvinnut. Ompelun jälkeen blokki näytti usein epämääräiseltä, mutta tasoitin jokaisen huolellisesti 6,5 tuuman neliöksi. Repaleiset reunat hävisivät ja blokista tuli ryhdikäs.


Tilkkupintani ”alareunassa” on melko tumman oloinen blokki, jonka keskipalakankaan ostin ihanasta bathilaisesta tilkkukangaskaupasta. Sen viereisessä blokissa on keskipalana sama kuosi eri värisenä. Huomaatteko, että palat ovat kissakangasta?!


Ompelin tällä kertaa blokit toisiinsa kiinni mielenkiintoisella menetelmällä, joka osoittautui joutuisaksi ja käteväksi. Opin menetelmän katsomalla tämän Suzy Quilts -blogin videon.

Olen aikaisemmin ommellut aina yhden rivin kerrallaan valmiiksi pötköksi. Olen numeroinut pötköjen vasemmanpuoleisimman blokin, jotta olen sitten osannut ommella pötköt yhteen oikeassa järjestyksessä. Uudella menetelmällä sainkin ommelluksi useamman rivin kerrallaan, ja jokainen blokki jäi naapureihinsa kiinni – joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.


Menetelmä olikin onnen omiaan tilanteeseeni: jouduin nimittäin jättämään pinnan kokoamisen kesken noin viikoksi. Olin ommellut kaikki rivit, joista aina kolme tai neljä oli vielä toisissaan sopivasti kiinni. Nostin palat tuolin selkänojalle ja viikon kuluttua nostin palat takaisin lattialle ja aloin ommella rivien välisiä saumoja.

Silittämätön, vielä keskeneräinen tilkkupinta:


Silittämisen jälkeen pinnan rytmi tuli paremmin näkyviin:


Vielä lähikuva:


Valitsin tämän kohdan, sillä siinä näkyy viisi blokkia, joissa on samaa, kivaa lintukangasta keskellä. Linnuista on toisilleen varmaan seuraa.

Valmis tilkkupinta on kooltaan noin 155 cm x 200 cm. Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että tein taas aivan älyttömän ajatusvirheen, kaksikin kertaa. Päätin ensin, että ompelen pinnasta 10 x 14 blokin kokoisen. Kun blokkeja rupesi olemaan noin 140 kpl, muistinkin muka, että pinnasta piti tulla 11 x 14 blokin kokoinen, joten ompelin lisää.

No niin, blokkeja oli 154 kpl. Otin esiin tummimmat blokit ja asettelin ne 10 blokin riveiksi. Ompelin neljä ensimmäistä riviä pötköiksi, jatkoin seuraavaksi tummimmilla ja niin edelleen. Kun olin aika lähellä yläreunaa, blokkeja näytti jäävän yli! Minulle jäi tosiaan 10 ylimääräistä blokkia, joita en enää pystynyt sommittelemaan sujuvasti tilkkupintaan mukaan.

Olisi tietysti ollut harmillisempaa, jos olisin ompelemisen loppuvaiheessa huomannut, että pitääkin valmistaa vielä kymmenen blokkia lisää!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

valmis tilkkupeitto raidallisista hirsimökkiblokeista.

Vaaleanharmaa reunakantti on paikoillaan ja Sokkelo-tilkkupeitto on valmis. Sain avustajan mukaan ja kiipesimme läheiselle pikku kalliolle, jotta sain peitosta erilaisen kuvan kuin yleensä.


Sokkelo-tilkkupeittoni on kooltaan noin 170 cm x 245 cm.

Ompelin Sokkelo-peiton hirsimökkiblokeista, joiden toisen puolen palkit olivat vuoroin valkoiset, vuoroin harmaat ja toisen puolen palkit kirjavista kankaista.

Blokin keskineliö oli kooltaan 1,5” x 1,5” ja palkit olivat tietenkin myös 1,5 tuumaa leveät. Valmiin blokin koko oli noin 25 cm x 25 cm.

Projektin edetessä mutta onneksi aika alkuvaiheessa tein tärkeän havainnon: jotta tilkkupinnasta tulisi tasaisen raidallinen, joka toisen blokin piti alkaa harmaalla, joka toisen valkoisella palkilla. Se oli ehkä projektissa vaikeinta!

Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi työni kauniisti Malachite-nimisellä kuviolla. Tikkaus on kivasti mutkittelevan raidallinen, mikä komppaa tilkkublokin suoria raitoja.


Peitto sai nimensä siitä, että sen raidalliset osuudet toivat mieleeni ensin geometrian. Googlettelin aihetta ja päädyin labyrintteihin, joista käytettiin myös suomenkielistä nimeä ”sokkelo”. Onneksi en jäänyt labyrintin vangiksi, vaan löysin suomalaisen, hauskemmalta kuulostavan sanan!

Levitin valmiin peiton heti sängylle, missä valo lankesi tikkauspinnalle juuri sopivasti.


Ostin tälle työlle varta vasten taustakankaat. Sokkelo-peitto menee miehelle, joten valitsin hillityn harmaan ja kivan kuorma-auto-traktorikankaan. Tykkään enemmän taustakappaleista, joissa on vähintään kahta eri kangasta.


Taustakappaleesta puheen ollen – olin näköjään päättänyt käyttää siellä myös ne kaksi ylimääräistä hirsimökkiblokkia jotka vahingossa ompelin! Enkä näköjään käyttänyt niitä.

Peiton alakulmassa on tietenkin myös nimilappu. Minulla on nyt hyvä varasto nimilapuiksi sopivia tilkkuja, sillä ostin tällaista kehyskuvioitua kangasta syksyllä käydessäni PeeKaan myymälässä Oulussa.


Puupinnalle muodostui hauskoja varjoja ja tilkkupinnan värit korostuivat hyvässä valossa:


Valitsemani vaaleanharmaa reunakanttikangas näyttää sopivan hillityltä.

Pysähdyin vielä pihaan ottamaan tavallisemman muotokuvan. Tilanteessa oli jotain erikoistakin: hankikanto. Lumipeite on pinnastaan niin kova, että sen päällä voi kävellä. En muista, että täällä asuessamme olisi ennen ollut tällaista. Kerran, pari on hanki ollut kissan käveltävissä, mutta minua se ei ole ennen kantanut.


Aurinko paistoi kirkkaasti, ja päätin ottaa varjoni mukaan Sokkelo-tilkkupeiton muotokuvaan:


Auringonpaiste piirsi myös tikkaukset terävästi näkyviin:


Sokkelo-peitto on vuoden 2019 ensimmäinen ja blogihistoriani 47. valmistunut tilkkupeitto. Tuntuu mahdottomalta, että olisin ommellut melkein 50 tilkkupeittoa, mutta kaipa se on uskottava! No, osa niistä on sentään pieniä vauvan- ja lapsenpeittoja!

lauantai 2. maaliskuuta 2019

keskeneräinen on edistynyt!

Innostuin elokuussa 2018 ompelemaan raidallisia hirsimökkiblokkeja. Olipa hauska lukea kirjoitukseni, koska siinä kerroin kärsiväni kuumuudesta! Hellepäivät olivat ehtineet unohtua jo ajat sitten. Lopetin kirjoituksen myös erityisen hauskasti: ” Koska blokit ovat niinkin isoja, mahtaako tämä tilkkupeitto valmistua nopeasti?”

Selkäkeikkanaurua!

Ei tietenkään valmistunut nopeasti, vaan vasta toissa viikolla ompelin sille taustakappaleen – johon siihenkin hankin kankaat syyskuussa. Soile tikkasi sitten peiton Malachite-nimisellä tikkauskuviolla Töölön Tilkkupajassa.


Sain valmiiksi tikatun peiton mukaani noin viikko sitten ja ehdin juuri ja juuri tuoda sen valoisaan aikaan kotipihalle kuvattavaksi.

Tikkauskuvio hieman lähempää:


Sain vinkkejä kanttauskankaan valintaan: erivärisistä tilkuista koottu; valkoinen; harmaa. Minulla olisi myös ollut musta-valko-raidallista kangasta, jota ostin nimenomaan reunakantiksi. Näistä valkoinen tuntuikin tosi sopivalta, ja ehdin jo leikata, ommella ja silittää valkoisen reunakaitaleen valmiiksi.

Onneksi en ehtinyt ommella sitä peittoon vielä - tulin nimittäin ajatelleeksi, että tilkkupeitto tulee oikeaan käyttöön. Tiedän, että saaja käyttää sitä joka päivä ja pesee sitä aika ajoin. Valkoinen reunakantti alkoi tuntua sellaiseen käyttötapaan liian aralta, joten leikkasin peittoon uuden, vaaleanharmaan kantin.

Tilkkupeitto on kohta valmis! Ei valmistunut nopeasti, mutta valmistuu kuitenkin.

Kanttaaminen sai odottaa tänään, kun menin käymään Vanhassa Satamassa Kädentaidot-messuilla. Täydensin siellä tilkkukangasvarastojani, vaikka ne eivät osoitakaan hupenemisen merkkejä. Kauniita kankaita ei vain voi vastustaa!


Tällä kertaa ostin myös yksivärisiä kankaita! Osaankohan edes käyttää niitä mihinkään..?

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

mikä on kivointa?

En haluaisi valittaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä kuin pakollista tekemistä olisi vähän liikaa. Tykkäisin paljon enemmän sellaisesta, että tekisin kaikkea vain huvikseni! Vetelehtisin ja lorvisin ja ompelisin niitä näitä.

Ensin ”jouduin” valmistamaan työn ehdolle EQA:n juhlanäyttelyyn. Tietenkin tavallaan halusin osallistua, mutta silti tekeminen tuntui vähän pakotetulta. Onneksi Käytä sydäntäsi -tilkkutyö on nyt valmis, ja pääsen ehdottamaan sitä juhlanäyttelyn osaksi.

Sitten tajusin, että ”joudun” ompelemaan työn myös Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn. Kyseessä on haaste, joka esitettiin ajat sitten. Olisin voinut ommella haastetyön koska tahansa, mutta vätkyttelin aloittamista, ja nyt olen pakkoraossa, koska näyttely pystytetään kuukauden päästä Kankaanpään tilkkupäiville.

Raidallisen hirsimökkityönkin pitäisi olla maaliskuussa valmis. Sentään sain ommelluksi sille vihdoin taustakappaleen (vain puoli vuotta sen jälkeen kun tilkkupinta oli valmis), joten saatoin viedä työn Töölön Tilkkupajaan eilen. Tikkaamisen jälkeenkin on toki muutama työvaihe edessä: nimilappu, työn suoristaminen ja kanttaaminen.

Vielä minulla on työpöydällä kaksi rikkinäistä pussukkaa, joiden keskellä on ehjät kangaskuvat – niiden ympärille pitäisi ommella uudet pussukat.

Puhumattakaan niistä korjattavien vaatteiden röykkiöistä ompelupöydällä.

Mutta koska kivointa on niiden-näiden ompeleminen, olen pitänyt viikon tauon "pakollisten" töiden tekemisestä (paitsi kun ompelin raidalliselle hirsimökkipinnalle taustakappaleen). Mieli kevenee, kun esimerkiksi leikkaan, ompelen, silitän ja trimmailen pieniä neliöitäni:


Hauskojen, karkkiväristen Boy’s Nonsense -blokkien ompeleminen on myös tosi kivaa, varsinkin nyt, kun sain käyttöön litteäpäisiä nuppineuloja.


Kaksi melkein viimeistä blokkia:


Olen nyt ommellut kaikki tarvitsemani blokit karkkiväriseen tilkkupintaan. Seuraavaksi levitän blokit jonkinlaiseen järjestykseen lattialle ja koetan kehiä kokoon sommitelman.

Löysin hyvän vinkkivideon: Suzy Quilts – How to chain piece quilt rows. Siinä kerrotaan itse käyttämääni systeemiä parempi ratkaisu blokkien ompelemiseksi yhteen tilkkupinnaksi. Ajattelin kokeilla uutta systeemiä sitten kun pääsen ompelemaan karkkiväriset blokkini yhteen.

perjantai 4. tammikuuta 2019

karkkivärejä.

En ole karkkilakossa: johan sen näkee tilkkutyöstänikin! Tässä on niin paljon kirkkaita ja vilkkaita värejä, että melkein hampaisiin sattuu. Hammaskivun haamusta huolimatta tykkään tästä:


Asetin blokit suunnittelulattialle aivan satunnaiseen järjestykseen, paitsi joka toisessa oli tummat, joka toisessa vaaleat kulmat.

Kuvasin yhtä aluetta hieman lähempää:


Seuraavaksi keräsin blokit lattialta (Mies ei niin tykkää, että jalkapohjaan tarttuu tilkkublokki, ja hän kuitenkin silloin tällöin joutuu vähän kävelemään makkarissakin) ja tekaisin kuusi blokkia lisää:


Näissä käytin kahta aivan ikivanhaa kangasta! Vasemman yläkulman keskikangas ja alemman rivin keskimmäisen blokin keskikangas ovat kumpikin päätyneet varastoihini joskus 1990-luvun puolessa välissä.

Kun olin ommellut muutaman blokin lisää, järjestelin kaikki blokit väreittäin pinoihin, tumma- ja vaaleakulmaiset erikseen. Ladoin ne sitten lattialle vähän enemmän värijärjestykseen kuin edellisellä kerralla.


Melko satunnainen järjestys on ihan yhtä hyvä, mutta taidan silti lopullisessa työssäni pitäytyä tähän jossain määrin värijärjestykseen.

Blokkeja ladellessani panin merkille muutaman asian.

Punaisessa yläkulmassa on aivan erityisen imelät värit:


Kolmessa vierekkäisessä blokissa on sattumalta jokaisessa perhonen, ja edellisessä blokkirivissä on vielä lisää perhosia.


Kissalla on iloinen ilme, koska se näkee alemmalla rivillä olevan linnun. Kumpikaan ei ole vielä huomannut pelätä telttailevaa karhua. Ehkä sitä ei tarvitsekaan pelätä, sillä se taitaa olla lomalla.


Totta kai löytyi myös toinen blokki, jonka kissat ovat maireina. Lähellä laulaa neljä eri lintua!


Olen koonnut nämäkin blokit taas pinoihin. Ne ovat seuraavassa ladonnassa jälleen hieman eri järjestyksessä. Ehkä seuraava ladonta on jo se lopullinen! Valmiissa tilkkupinnassa on suunnitelmieni mukaan 140 blokkia. Minun on siis väännettävä enää 12 blokkia!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails