ompelupöydällä juuri nyt.

Tämä tilkkutehtailija on viime aikoina saanut harvinaisen vähän mitään todellista aikaiseksi, sillä tilkkutähtiblokkien ompeleminen on hyvin hidasta.

Kokoan ensin pikkutilkuista tähden keskipalan. Pitää olla tarkkana, etten vahingossa tee liian isoa palaa, sillä silloin palan tasoitusleikkaaminen tuntuu haljulta. Palan täytyy olla mieluummin juuri sopiva, niin että tasoituksessa leikkautuvat osuudet ovat vähäiset.

Sitten tähdelle pitää ommella kahdeksan sakaraa. Olen käynyt jäännöspalakassit jo monta monituista kertaa läpi ja poiminut sieltä pikkuisia paloja tähtien keskustoihin ja isompia paloja sakaroihin. Innostus alkaa taas uhkaavasti hyytyä.

Viimeisimmät valmiit ja silitetyt tähtiblokit näyttivät tällaisilta:

Tutkailin tähtiblokkipinoa, ja ehkä voisin vähitellen ruveta sommittelemaan blokeista tilkkupintaa. Blokit ovat vaihtelevan kokoisia, joten sommitteleminen on haastavaa.

Tähtiblokkien välissä olen ommellut muutamia neljän neliön miniblokkeja, joihin minulla on valmiiksi leikattuja neliöitä.

Pidän tavoitteena ommella noin 1200 pikkublokkia ennen kuin rupean ompelemaan niistä isompia kokonaisuuksia. Mielessä väikkyy, että näistä syntyisi melko iso tilkkupeitto sitten joskus!

Laskin nopeasti, että blokkeja on nyt koossa 820 kappaletta. (Tosin mehän tiedämme, miten tarkasti pystyn laskemaan vaikkapa kahteentoista.)

Kahdestatoista puheen ollen, nostin kukkakuvioisen tilkkupintani ulos ja otin siitä luonnonvalossa kuvan.

Tilkkupinta on peitoksi vielä kovin pieni, ja ajattelin kasvattaa sen kokoa ompelemalla sille jonkunlaisen reunuksen käyttäen esimerkiksi tästä projektista jääneitä juoponpolkublokin osia. Minulla on paljon punaisia kapeita kappaleita ja vastaavasti valkoisia pulleita kappaleita.

Kehys tuskin häiritsisi teoksen yleisilmettä, ja lopputuloksena olisi järkevämmän kokoinen tilkkupeitto.

taas väärässä.

Ei uskoisi, että minullakin oli koulussa joskus kymppi matikassa, koska tunnun laskevan (ja mittaavan) niin pieleen. Olin nimittäin aivan varma, että minulla oli koossa noin 80 Two by Four -blokkia, mutta eipä niitä ollutkaan kuin 69 kappaletta!

Huomasin laskuvirheeni vasta kun olin latonut blokit suunnittelulattialleni:

Olin jakanut valmiit blokit neljään eri kasaan: tummimmat; aika tummat; vaaleammat ja vaaleimmat. Silmällä katsoin enkä piitannut blokkien värityksestä jakoa tehdessäni.

Otin tummimman kasan ensin esiin ja jaoin blokit uusiin kasoihin värin perusteella: siniset; vihreät; violetit; punaiset.

Lähdin latomaan blokkeja niin, että tummimmat tulivat alareunaan. Siniset ensin ja sitten vihreät ja violetit; lopuksi punaiset.

Seuraavaksi otin käteen aika tummien kasan, josta ladoin satunnaisessa järjestyksessä olleet blokit melko summittaisesti lattialle. Jatkoin vaaleammilla ja lopuksi ladoin tilkkupinnan yläreunaan kaikkein vaaleimmat blokit.

Kuvista huomaa, että värien järjestys on alareunaa lukuun ottamatta melko satunnainen.

Latoessani huomasin siis matemaattis-geometriset virheeni. Ensiksikin blokkeja ei ollut 77 kappaletta tai yli, mikä oli tavoitteeni, vaan vain 69 kappaletta.

Ajattelin ensin, että teen vain yhden blokin lisää – en kahdeksaa uutta. Ehdin jo vähän kyllästyä, ja löysin puuttuvaan blokkiin sopivat kankaatkin. Työstä tulisi kuitenkin vain pari metriä korkea, ja se on kyllä liian vähän. Ei auta muu kuin leikata muutama kaitale lisää ja sommitella 8-10 uutta tällaista blokkia. Ehkä teen muutaman ylimääräisenkin siinä samalla! Ken tietää?!

Geometrisempi virheeni oli tietenkin mittavirhe: yhden blokin yksi puolisko on liian leveä. Puoliskot leikattiin 4 ¾ tuuman kokoisiksi, ja sepä oli vaikea mitta! Leikkelin useamman liian kapean palan ja kalkkiviivoilla vielä tämän liian leveän.

Onneksi blokki on helppo korjata! Ei tarvitse muuta kuin vähän trimmata toisesta reunasta.

kokeiluja.

Olen päällystänyt keittiön tuolit jo kahteen kertaan, ja nyt koitti kolmannen kerroksen aika, sillä edelliset päälliset olivat paikoitellen puhki.

Päätin valita kankaan Eurokankaan valikoimasta, sillä en halunnut tutkia tilauskangastilkkuja ja sitten odottaa tuotetta ties miten pitkään. Canvas-kankaissa kivat kuviot olivat joko liian samanlaisia kuin edelliset, epäsopivan värisiä tai kuvioiltaan sellaisia, etten haluaisi istua niiden päälle. Marimekon pakkakankailta löytyi sopivan oloinen, jota ostin kokeeksi kahteen tuoliin. On niin vaikea kuvitella, miltä kangas näyttää istuimena!

No, ei tarvitse kuvitella, vaan voi katsoa. Tällaiselta näyttää Siirtolapuutarha-kankaan jättikuosi istuimena:

Jaoin kuvan myös Instagram-tililläni ja sain siihen melkein ennätysmäärän kommentteja. Ilmeisesti onnistuin valitsemaan kuosin niin, että päällystystyöni näyttää paremmalta kuin se onkaan!

Päälliset kelpasivat hyvin myös Miehelle. Hän totesi jopa, että tuolille on helppo tähdätä ahteri, kun siinä on maalitaulua muistuttava kuviokin valmiina. Kokeilu onnistui niin, että hain tänään lisää kangasta ja päällystän loputkin tuolit.

Toinen kokeiluni liittyi edellisessä postauksessa mainitsemaani loppuvuoden toiveeseen/tavoitteeseen eli kaitalepakettien käyttämiseen. Ajattelin kokeilla mallia Two by Four, johon löytyy ohje Film in the Fridge -blogista. Hän käytti kolmen tuuman kaitaleita, koska se on yksi fat quarter -kokoisen kangaspalan ihannemitoista, mutta minulla on 2,5 tuuman kaitalepaketti, joten poikkean ohjeesta niiltä osin.

Kokeilublokkini on vasemmalla. Oikeanpuoleiseen blokkiin käytinkin sitten jo yhtä keväällä ostamani Valori Wellsin kaitalepaketin kuosia.

Minulla oli hetkessä valmiina 11 blokkia!

Olisi ollut 12 blokkia valmiina, mutta hitsit, tein yhden väärän leikkauksen ja jouduin paikkaushommiin. Paikattu blokki on tuo violetti-tumma-turkoosi oikeassa reunassa alempana.

Tekaisin siis koko joukon blokkeja miltei ennätysajassa. Mieskin kysyi, eikö tämä ole aika yksinkertainen malli monenlaisissa mehuissa keitetylle tilkkutyöläiselle. Totta kai on!

Selitin hänelle, että koetan aina valmiiksi leikatuista kankaista tehdä sellaisia blokkeja, joita tehdessä syntyy erittäin vähän hukkapalaa. Tähän hän totesi, ettei harrastukseni ole niin pääomavaltainen, että minun olisi PAKKO sillä tavalla säästää.

Hän ei aavista, millaiset summat rahaa olen sijoittanut kangasvarastooni. Hyvä niin!

Kokeiluista puheen ollen, Kissa kokeili uuden Johan nyt on markkinat -tilkkupeittoni viihtyisyyttä.

Se totesi peiton oikein viihtyisäksi. Kissa arvostaa tilkkupeittojani ehkä eniten koko perheessä!

Kesälomamatkalla Tanskassa liikuimme paljon pyörällä ja pysyttelimme Kööpenhaminassa. Näin sentään pari kangaskauppaa, joista toiseen poikkesin. Siellä ei myyty ollenkaan käsityöpuuvilloja! Jouduinkin toteamaan vaatetuskangasvalikoiman äärellä, että ”voi kun osais ommella!” En tunnu osaavan enää tehdä minkäänlaista vaatekappaletta! Tosin myönnän, etten ole pahemmin yrittänytkään viime aikoina.

No, käsityöpuuvillattomasta kangaskaupasta löysin sentään jotain kivaa:

Järkevän värisiä ja pituisia vetoketjua, hyvälaatuista ompelulankaa ja muutaman rullan tikkauslankaa. Kaksi langoista on hauskoja vaihtuvavärisiä! Täytyy varmaan surauttaa sopiva tilkkupinta, että pääsen koeompelemaan näitä uusia lankoja.

katsahdus ensimmäiseen vuosipuoliskoon ja kauemmaskin.

Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa.

Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori; 2 - Sangat ja huolittelukaitale; 3 – Viimeistely.

No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?!

Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin.

Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani tosi säästeliäästi. Nykyiset ovat lähes "kuoliaaksi tikattuja" kun vertaan niitä esimerkiksi tähän heinäkuiseen "Kesäillan valssiin":

Vuoden 2012 heinäkuisia kirjoituksia katsoessani tuli hiukan haikea olo, sillä perheeni oli sinä vuonna lomaillut rakkaiden amerikkalaisystäviemme kanssa Yhdysvaltain itärannikolla. Ajatella, etten yli kahden viikon automatkalla osunut yhteenkään kangaskauppaan?!?!

Heinäkuu vuonna 2013 läväytti eteeni keskeneräisen Tähtipölyä-tilkkupeiton. Muistan tuon valtavan ja monimutkaisen hankkeen! Peiton valmistujaiskuvat pääsin ottamaan vasta marraskuun alussa, vaikka suurin osa tilkkupinnasta oli jo heinäkuussa valmis.

Hyppään vuoteen 2015, jolloin ompelin Aamuvirkku-tilkkupeittoa. Sain sen pian valmiiksikin - valmistujaiskuvat ovat elokuulta 2015.

Siinäpä olikin hauskat blokit! Olen monta kertaa ajatellut, että tekisin toisenkin peiton samanlaisista blokeista, koska niitä oli niin kiva ommella.

Hypähdys edelleen lähelle nykyaikaa. En muistanut kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa tarkastella sitä, ovatko viime vuoden lopussa tälle vuodelle esittämäni tilkkutoiveet toteutumassa, mutta nyt selvitän asian.

Hmm, millaiset mahtoivat toiveeni olla? Jaa, melko vaatimattomat kyllä:

”1 - Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.” – Olen järjestellyt ompelupöytääni, mutta se EI ole yhtä siisti kuin kuva vuodelta 2011. En toki pyrkisikään noin askeettiseen järjestykseen, mutta vähän jotain sinne päin voisi olla. Tämä toive ei ole vielä toteutunut.

”2 - Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.” – Hahaa, olen pitänyt tätä muistin etualalla ja TOTEUTTANUT vastikään. Päivitin ”vetoketju pussukkaan” -ohjeeni, joka alkuperäisessä muodossaan oli jokaiselle klikkaajalle varmasti jonkinlainen pettymys. Enää ei pitäisi olla.

Entä sitten uusi ohje? Ta-daa! ”Ompele Käpylä-tilkkublokki” kelpaa kyllä ohjeeksi. Toiveeni on siis toteutunut jo. Olenpa ollut onnekas!

Olen myös suunnitellut klikatuimman postaukseni eli ”Ompele vetoketjulaukku” -ohjeen päivittämistä vetoketjulipareen osalta. Alkuperäisessä ohjeessa vetoketjun suljettu pää on lipareen päässä, jolloin laukku ei avaudu kokonaan auki.

Lipareen päähän kannattaisi sijoittaa sen sijaan vetoketjun vedinpää. Olen ottanut kuviakin ja korjaan ohjeen heti kun inspiraatio ottaa minut valtoihinsa.

”3 - Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.” – On pysynyt. Olen saanut olla mukana ja uskoisin, että moni muukin on päässyt mukaan tekemään Suomen parasta tilkkulehteä.

Nyt olisi ehkä syytä esittää uusi toive tuon jo toteutuneen tilalle. No, toivon, että aloitan uuden projektin, johon käytän ainakin yhtä, mielellään vähintään kahta kaitalepakkaustani! Joulukuussa voin sitten katsoa, miten tälle toiveelleni on käynyt.

ompelin tilkkupeiton.

Ompelin tilkkupeiton käyttäen Scrap Crazy -mallinetta, kahta valmiiksi sommiteltua kangaspinoa sekä vaatimatonta määrää oman varastoni kankaita. Ensimmäinen blokki valmistui syyskuussa 2018 ja tilkkupinta oli valmis joulukuun lopulla 2018.

Tilkkupinta joutui odottamaan taustakappaletta pitkään, mutta valmistuihan sekin lopulta. Töölön Tilkkupajan Soile toteutti tilkkupinnalle kauniit tikkaukset, minä viimeistelin peiton kirjavalla kanttauksella ja nyt se on tässä: Sallittu ajosuunta.

Mietin nimeä tovin. Kuvassa tilkkupinnan kuviointi tuo mieleen sirpaleet, mutta en halunnut nimen viittaavan rikkinäisyyteen. Mieleen tulivat myös nuolenkärjet ja se, että palat tuntuvat osoittavan mikä mihinkin suuntaan.

Suunta-sanasta keksin sitten sallitun ajosuunnan. Sellaista liikennemerkkiä ei tietenkään ole! Kaikki sallimiset – jos niitä ikinä on edes ollut – on muutettu pakollisuuksiksi. Koska salliminen on myönteistä (ja pakollinen ei niin kovin myönteistä), nimi tuntui oivalliselta.

Mahdollinen (ei kovin vapaaehtoinen tosin, tiedän entuudestaan) peitonpitelijä ei ollut paikalla kuvaustuokioni aikana, mutta keksin kokeilla peiton kiinnittämistä pyykkinarulle. Tuuli tarttui siihen heti kun olin kuvausetäisyydellä ja puhalsi sen alareunan piiloon.

Menin peiton toiselle puolelle ja otin nopeasti kuvan taustakappaleesta. Pyykkinarutolpan varjo lankeaa ikävästi peiton reunan poikki, mutta kyllä tästä käsityksen saa. Tosi hillitty taustakappale – kerrankin!

Siirsin tilkkupeiton alareunan taas näkyviin ja otin paremman pyykkinarukuvan. Tikkausten tuoma struktuuri piirtyy hyvin esiin!

Asettelin peiton myös ryöppyämään alas kulahtaneita ulkorappusiamme vielä kun voin. Raput puretaan ehkä jo parin kuukauden sisällä. Seuraavat portaat eivät ehkä ole näin kuvaukselliset.

(En silti ajatellut jäädä betonirappujamme kaipaamaan. Ne ovat jo aikansa palvelleet.)

Kuistiremonttimme takia saatamme siirtää myös erikoisen kivikasan, joka on entisen asukkaan pystyttämästä terassista muistona olevan puuritilän päällä. Kivikasalla on tehtävä: se on Kissan valtaistuin ja sen tärkeily- ja tähystyspaikka. Asettelin Sallittu ajosuunta -tilkkupeiton taiteellisesti kivikasan päälle.

Lopuksi näytän, että Sallittu ajosuunta -tilkkupeitossani on siistit kulmat ja monikuosinen reunakantti:

Sallittu ajosuunta -tilkkupeitto on noin 150 cm leveä ja noin 210 cm korkea. Sopivan kokoinen esimerkiksi jos sohvalla haluaa jaloille lisälämmintä. Sillä ei ole vielä muuta omistajaa kuin minä.

Olen tyytyväinen, että osasin käyttää kauan hyllyllä hilloamiani yksivärisiä ja minulle epätyypillisen värisiä kankaita. Scrap Crazy -blokkeja oli hauska ommella. Leikatut palat sopivat yhteen just eivätkä melkein, eikä saumoja tarvinnut kohdistaa. Jäännöspalojani en pystynyt tähän projektiin kuitenkaan käyttämään juuri lainkaan, koska lähes kaikki jäännöstilkkuni ovat tosi pieniä. En miellä esimerkiksi puolikasta fat quarter -palaa vielä jäännöspalaksi!

Sallittu ajosuunta on kolmas tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupeitto. Vaikka ensimmäiset kokemukseni mallineen ja näiden blokkien parissa tuntuivat epäilyttävän minua, valmis työ on kuitenkin mielestäni onnistunut ja kiva. Onneksi jatkoin, vaikka olin epäuskoinen! Valmis on parempi kuin täydellinen.

apuväline ja apulainen.

Ellei tällaista tilkkuilijan apuvälinettä olisi olemassa, se pitäisi keksiä. Vaakatasossa toimiva lasersuorakulma! Mies löysi tämän Lidlin erikoistavaralaareista jokunen vuosi sitten, mutta sen koommin tuotetta ei ole ollut tarjolla.

Käytän laitetta joka kerta kun tasoitan tikatut tilkkupeittoprojektini. Levitän peiton lattialle, painan laitteen nappia ja piirrän laserviivaa pitkin merkkejä, joita pitkin sitten leikkaan. Tasoitan yksi sivu kerrallaan. Käytän apuna myös mittanauhaa, mutta ensimmäisen sivun määrittelen aina laserviivalla.

Olin ostanut pitkähkön pätkän kangasta taustakappaleeksi sopivaan projektiin. Tähän sirpalemaiseen Scrap Crazy -tilkkupintaan tuo kangas sopi, mutta ei riittänyt yksinään, joten täydensin sitä kääntöpuolella käyttämilläni yksivärisillä paloilla.

Reunakantin valitseminen on välillä työlästä. Toisinaan löydän heti sopivan kankaan, jota on tarpeeksi, mutta tällä kertaa pääsin kokoamaan kantin useasta eri kuosista.

Kuvassa toiseksi alimpana näkynyttä vihreää en lopulta käyttänyt.

Leikkasin kanttiin 6 cm leveitä kaitaleita täysvinoon, yhdistelin kaitaleet pitkäksi pötköksi ja silitin kahtia. (Työ kävi kuin tanssi uuden ihmesilitysrautani ansiosta.) Kiersin kahtia silittämäni kantin tyhjän lankarullan ympärille:

Otin kuvan todistellakseni, että kanttikangasvalintani komppaavat tilkkupinnan väritystä.

Peittoni jäi tasoittamisen jäljiltä lattialle. Keräsin sitä vain hiukan kokoon, ettei sen päälle astuttaisi.

Ohhoh! Apulaiseni mielestä uuden peiton päällä on kiva maata! (Kissan mielestä minä taidan olla hänen apulaisensa...)

tikatut sirpaleet.

Epämukavuusalueella toteuttamani, Scrap Crazy -mallineella tekemiini blokkeihin perustuva tilkkupinta on nyt kauniisti tikattu, kiitos Töölön Tilkkupajan ja Soile Kivisen. Työllä ei ole vielä nimeä enkä ole ehtinyt kantata sitä, mutta levitin sen silti heti kotiin päästyäni pihaan ja räpsäisin pari kuvaa.

Tilkkupinnassa on melko tummia ja maanläheisen värisiä kankaita, hämmentävän paljon yksivärisiä. En ehkä pitäisi pinnasta lainkaan, ellei mukana olisi niin paljon kellanvihreää. Se jotenkin valaisee työn.

Toinen kiva juttu työssä ovat kolme Mikki Hiiri -kuvioista palaa. Ne ovat täysin eri värimaailmaa kuin kaikki muut tilkut, mutta ehkä ne näyttävät juuri siksi niin sopivilta.

Soile suositteli tikkauskuvioksi neutraalia, ei-kukkakuvioista mallia. Itse halusin jotain, missä olisi sekä pyöreää että terävää. Kuvio erottuu taustakappaleella selvemmin kuin tilkkupinnassa.

Seuraavaksi tasoitan tilkkupinnan. Se käykin helposti, sillä Töölön Tilkkupajan long-arm-koneen jäljiltä tilkkupinnan ympärillä on koko mitaltaan harsinommel, joka litistää tilkkupinnan reunan. Merkkaaminen ja leikkaaminen on kätevämpää kuin jos reuna pullistelisi (niin kuin se teki aina kun vielä itse tikkasin työni).

Sitten keksin työlle nimen ja kirjoitan sen nimilappuun, jonka ompelen työn oikean alakulman taustapuolelle. Enää jäävät jäljelle reunakantin valitseminen ja leikkaaminen, silittäminen, keriminen ja ompeleminen.

yksisarvisia ja Käpylä-blokkeja.

Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet.

Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla.

1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on.

2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut.

Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin.

En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli!

Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. Blokki sopii toki muihinkin isokuvioisiin kankaisiin!

Tässä yksisarvisneliöt näkyvät hyvin. Satuolennot kirmaavat tilkkupinnan poikki:

Nyt sain kuviini häivähdyksen tilkkupinnan todellista värikkyyttä!

vähän ihmetyttää.

Jos Mielensäpahoittajalle on ominaista pahastua kaikenlaisista jutuista, niin minä olen kaikenlaisen ihmettelijä. Ihmettelen usein. Esimerkiksi äskettäin paria asiaa.

Kuten Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton valmistujaistarinassa uumoilin, olen pitänyt uutta peittoa varovasti esillä kotona. Se on yhä käytännössä käyttämätön, mutta kuitenkin ilahduttaa silmää.

Paitsi tämä suuresti ihmetyttävä juttu. Olen törkännyt (ainakin) yhden blokin aivan väärään paikkaan. (Kuvassa syypää on ympyröity.)

Sommittelussa ei ollut juuri muuta ideaa kuin vaihdella vuorotellen tumma keskineliö, tummat nurkat – vaalea keskineliö, vaaleat nurkat. Ja sitten olen latonut vaaleaneliöisen tilalle tummaneliöisen ja -kulmaisen. Ihan pokkana.

Ihmettelen.

Toinen asia ihmetyttää myös. Nyt on kesä ja päivänvaloa on välillä niin paljon, että melkein toivoisi hiukan pimeämpää olevan (mutta vain melkein). Miksi silti ompeluhuoneeseeni makkariin tulviva päivänvalo on surkean väristä verrattuna todelliseen tilanteeseen?

Esimerkki. Ladoin Käpylä-blokit lattialle ja otin kuvan. Päiväsaikaan oli valoisaa, mutta kuvasta tuli himmeä ja sinisävyinen. Säädin kuvan värejä säätämästä päästyäni, mutta kyllä on kehno tulos. Anteeksi nyt kamalan kuvan puolesta!

Tässä sain värit hiukan paremmin näkyviin, mutta himmeät ja luonnottomat ne ovat silti. (Kuva on eri tilanteesta.)

Tuntuu kuin en saisi kunnollisia kuvia värikkäistä töistäni, en sitten millään!

Vertaa vaikka: tässä ulkona otettu kuva.

Ihanat värit, juuri sellaiset värikkäät kuin ne oikeasti ovat. Kaikki piirtyy terävänä.

Ensimmäinen blokkirivikin näyttää ulkokuvassa luonnolliselta, vaikka otin kuvan melko myöhään illalla.

Pitääkö siirtyä ulos tekemään blokkisommitelmat? Sitä ei ainakaan tuulisella säällä voi tehdä.

Ihmettelinkö ehkä vielä sitäkin, miksi Kissa korjasi blokkisommitelmaani näin?

No sitä en sentään ihmetellyt. Kissan mielestä sommitelma oli tosi hyvä – blokki siirtyi ihan vahingossa, kun se ensin istahti ja sitten taas lähti liikkeelle.

kesäistä.

Kesäkuu on viimeisessä päivässään – uskomatonta! Odotan kovasti, että lomani alkaisi, jotta pääsen täysin siemauksin nauttimaan kesästä.

Todellisuudessa nautin kesästä melko samalla tavalla kuin keväästä, syksystä tai talvesta. Istun mieluusti ompelupöytäni ääressä, satoi tai paistoi. Mutta kesällä on kiva, kun tietää, että voisi mennä ulos nauttimaan kauniista ja vehreästä luonnosta, jos haluaisi.

Jotta voin häpeilemättä käyttää sandaaleita, laitatan itselleni aina kesäjalat. Tässä ne esittäytyvät Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton kanssa:

Käpylä-tilkkublokkeja on jälleen muutama lisää. Olin tietenkin taas unohtanut laatimani mitat ja leikkasin kaitaleet vähän minkä sattuu mittaiset, mutta onneksi kankaita riitti, että pystyin paikkaamaan leikkuuerheeni. Uusimmat kolme blokkia esittäytyvät tässä – vasemman alakulman blokki on aiempaa erää:

Anteeksi - kuva on jostain syystä osittain epäterävä.

Olen kirjoittanut vihkooni (onkin hyvä, että teen muistiinpanoja, sillä en parin viikon kuluttua enää muista aivoituksiani), että aion ommella 8 x 9 blokin tilkkupinnan eli tarvitsen yhteensä 72 blokkia. Tässä pinossa niitä on noin 65 kappaletta:

Koska olen niin lähellä suunnittelulattiavaihetta, otin tuntumaa tapahtuma-alueeseen. Tein ensin puolisatunnaisen, enimmäkseen sinisävyisen asetelman:



Sitten otin esiin punasävyisempiä blokkeja ja tein toisen asetelman:

En ole vielä päättänyt, minkä levyiset kaitaleet Käpylä-blokkien väliin tulee. Blokkinikin ovat niin monen värisiä, että askarruttaa, miten saan sommitelluksi ne kivaksi tilkkupinnaksi. Mutta työ tekijäänsä neuvoo. Olen saanut kaiken sopimaan ennenkin!

Lopuksi jotain söpöä. Kissa ottaa mielellään päiväunet. (Ja aamu-, ilta- ja yöunet.) Onkohan siitä mieluisinta nukkua tilkkupeitolla? Näyttäisi siltä: