organisoi.

Tänään voisi olla hyvä päivä miettiä joulusiivousta, jos sellaista harrastaa. Siitä inspiroituneena annan peräti 11 vinkkiä organisointiin liittyen.

1.-5. Voisit esimerkiksi tutkailla tämän kauan sitten kirjoittamani blogikirjoituksen viittä vinkkiä työtilan organisoimiseen - ja jos otat oikein hyvin oppia vinkeistäni, työtilasi ei näytä samalta kuin minun (joka en tietenkään noudata omia neuvojani).

Jos työtilan organisoiminen tuntuu helpolta, seuraavassa on kolme kangasvarastojen organisoimiseen liittyvää vinkkiä:

6. Toteuta isosti. Ompele useampia isoja töitä, joihin surutta käytät mittavia kangasvarantojasi.

7. Toteuta pienempää. Ompele paljon useampia pienehköjä töitä, joihin käytät (mielellään melko tuhlaavaisesti leikellen) jäännöspalavarastojasi.

8. Luovu. Voit myös miettiä, malttaisitko luopua osasta kankaitasi muiden, niitä enemmän tarvitsevien ihmisten hyväksi.

Vielä annan kolme vinkkiä siihen, miten voit organisoida tilkkublokkisi tilkkupinnaksi.

9. Tummemmat blokit alareunaan, vaaleimmat yläreunaan. Tätä menetelmää käytän useimmin. Otan kaikki tilkkublokkini ja jaan ne yleensä kolmeen pinoon: tummimmat, keskiväriset ja vaaleimmat. Sitten otan tummimmat-pinon ja latelen ne alimmaisiksi riveiksi, jatkan keskivärisillä ja lopulta ladon vaaleimmat ylimmäisiin riveihin.

Esimerkiksi Matka maailman ympäri -peiton tilkkupinta on organisoitu/sommiteltu näin, vaikka ei ehkä ensi näkemältä uskoisi.

10. Sateenkaarimainen järjestys. Esimerkiksi Cynthia Brunzin suunnittelemaan Geese Migration -malliin (jota ei enää näytä löytyvän verkosta) perustuva Aamuvirkku-tilkkupeittoni on sommiteltu sateenkaaren värijärjestykseen perustuen.

11. Värit levittyvät työn keskeltä. Toisinaan on kätevintä aloittaa blokkien järjestäminen keskeltä, ja tähän voi yhdistää sateenkaarimaista järjestelyä. Esimerkiksi Jackpot-peiton blokit on organisoitu keskeltä aloittaen, sillä blokkien taustaväri muodosti ensisijaisen kuvion.

Onneksi sain myös väriympyrät sommiteltua niin, että keltaista oli yhdellä alueella ja punaisia, violetteja ja sinisiä omilla alueillaan.

nopeuta.

Neljännessätoista luukussa piilee neljä nopeutusvinkkiä (ja yksi bonusvinkki).

1. Ompele varastoon. Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkupintoja tai -blokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten.

Sopivalla hetkellä nuo joutilaat pinnat tai blokit voi ottaa esiin ja tekaista niistä nopeasti jotain. Ellei muuta, niin ainakin tilkkupussukan, kuten minä tein ommellessani Aaltoliikettä-pussukan. Tässä pussukan pinnat tekeillä:

2. Napinompeluun vinkki: Pujota (pitkä) ompelulanka neulaan kaksinkertaisena ja taita se vielä kaksinkerroin. Pystyt kiinnittämään napin tukevasti parilla pistolla!

3. Leikkaa kaitaleista neliöitä tai suorakaiteita joutuisasti. Tällä menetelmällä työ sujuu nopeammin kuin jos leikkaisit paloja yhdestä kaitaleesta kerrallaan.

Ota esiin kaitaleet, joista olet leikkaamassa. Asettele ensin yksi kaitale leikkuualustalle pitkät reunat tarkasti alustan viivojen mukaan. Jos kaitale on valmiiksi kaksinkertainen, voit pitää sen näin taitettuna. Huolehdi kuitenkin, että sekä alemman että ylemmän kaitalepuoliskon reunat ovat täsmälleen viivojen mukaisesti.

Aseta sitten toinen kaitale alustalle seuraavan sopivan viivan mukaisesti. Kaitaleet asettuvat limittäin. Jatka, kunnes limittäisessä pinossa on 6-7 kaitaletta.

Leikkaa viivaimen avulla. Käytä leikkuualustan mittoja apuna, ellei viivaimesi ole tarpeeksi leveä (kuten minun kuvassani ei ollut).

Nyt pystyt leikkaamaan kaikista kaitaleista saman kokoisen neliön tai suorakaiteen yhdellä vedolla. Koska kaitaleet ovat limittäin, eivät tasan päällekkäin, leikkuuviiva pysyy helpommin suorana koko matkan.

4. Ompele tilkkupeitto isoista tilkkublokeista. Minulle tämä ilmiselvä totuus valkeni vasta kun olin ommellut pari peittoa blokeista, jotka rakensin 5 cm x 5 cm neliöistä (esimerkiksi Iltahämärässä-peiton).

Lähdinkin sitten rakentamaan isoista paloista ”nopeasti valmistuvaa tilkkupeittoa,” jonka valmistumiseen Keisarinna Ramandu -tilkkupeitoksi kului lopulta melkein vuosi – mutta toisaalta tikkasin sen itse.

Yksi isoimmista käyttämistäni blokeista on itse kehittämäni ”Helppo tilkkublokki,” ja ompelinkin siihen perustuvan Vanhat ystävät -tilkkupeiton valmiiksi noin kolmessa viikossa.

Siitä tuli mieleeni vielä bonusvinkki.

Bonusvinkki: Innostu työstä, niin se vie sinut mukanaan ja valmistuu nopeasti. Ompelin Ruutuässä-tilkkupeittoni ennätysmäisen nopeasti, sillä @kitchentablequilting’in malli inspiroi, ja onnistuin myös valitsemaan innostavat kankaat työhöni.

Ehkä innostukseni välittyy katsojalle myös tilkkupinnasta, sillä @tilkunviilaaja-Instagram-tilini kolme suosituinta kuvaa vuodelta 2019 ovat kaikki Ruutuässä-peitosta.

Kooste on toteutettu työkalulla, joka löytyy sivulta https://topnine.co

muista.

Tänään muistuttelen vain yhdestä asiasta, joka on tilkkutyön tekijälle tärkeä: Kontrastittomuus on usein ongelmallista.

Vinkki: Silmä havaitsee tummuuserot paljon herkemmin kuin värin vaihtelun. Jos tilkkublokista aikoo tehdä sellaisen, että sen eri muotoiset palat erottuvat toisistaan, kannattaa valita riittävän eri tummuiset kankaat. Ei siis näin kuin minä tein tässä blokissa:

Luulin, että selvästi musta-valkoinen kuvio erottuisi selvästi sinisävyisestä. Ei erottunut.

Samaten tässä op-art-tyyppisessä, juopon polku -blokkeihin perustuvassa kuviossa keskisävyisetkään vihreät kankaat eivät piirry esiin harmaasta taustastaan niin hyvin kuin niiden pitäisi:

Tämän blokin eri osat - keskellä näkyviä pystyraitoja lukuun ottamatta - eivät erotu toisistaan juuri lainkaan (mitä oikein ajattelin valitessani nämä kankaat yhteen blokkiin):

Jos tilkkutyössä ei ole tarkoituskaan olla kontrastia (”low contrast” -tyyppiset työt), tummuuseroja ei tietenkään tarvita. Työ näyttää silloin melko tasaisen väriseltä eikä siinä silloin ole kiinnekohtaa katseelle.

Liian kova kontrasti ei tietysti sekään aina ole hyväksi. Esimerkiksi täysin musta melko vaaleiden vieressä.

Olin itsekin vähällä käyttää mustaa kontrastina ommellessani leijuvia neliöitä Ruususen päiväuni -peittoon, mutta onneksi tilkkuystäväni Soile vihjasi vaaleamman värin sopivan työhön ehkä hieman paremmin. Hän oli oikeassa.

Mustat neliöt yhdistettyinä melko vaaleisiin kankaisiin:

Tässä taas olen jo huomannut, että pikimustan sijaan vaaleampi on parempi:

En silti jättänyt kaikkia pikimustia neliöitä pois peitostani, niin kuin tästä valmiin peiton kuvasta näkyy:

 Seuraavassa luukussa onkin taas useampi kuin yksi vinkki, ja aivan toisesta aiheesta.

mittaa.

Joulukalenterin yhdestoista luukku antaa viisi hyödyllistä, mittaamiseen liittyvää vinkkiä.

1. Mittaa kahdesti, leikkaa kerran. En useinkaan muista tätä ohjetta. Huokaus.

Minun olisi pitänyt muistaa tämä nimenomaan silloin kun minulla oli käytössäni idioottimaisen typerä viivain (jonka toisessa reunassa senttinumeroinnilta näyttävät lukemat alkoivat toki ykkösestä, mutta ykkönen olikin kahden sentin päässä viivaimen reunasta). En silti osannut varoa, vaan yhdessäkin projektissa leikkelin vaikka minkälaista sutta ja sekundaa.

2. Pitkästä on hyvä pätkästä. Muistuttelen tätä mieleeni erityisesti leikatessani tilkkua isommasta jäännöspalasta. Leikkaan mielelläni niin, että jäljelle jää mahdollisimman pitkä pala.

Hirsimökkiblokkien tekemiseen ja pitkäisy-pätkäisyyn liittyvä huomio. Jos leikkaat hirsimökkiblokkeihisi aina valmiiksi sopivan mittaiset kaitaleet (”hirret”), pisimmät kannattaa leikata ensin – erityisesti, jos toteutat hirsimökkejä jäännöspaloista. Muuten voi käydä niin, ettei kankaan mitta enää riitä kuin lyhyempiin hirsiin.

3. Mittaa tilkkupintasi kolmesta kohdasta ennen kuin leikkaat sille kehyksiä. Ota mitta kummastakin reunasta ja kolmas keskeltä ja laske näiden mittojen keskiarvo. Leikkaa sen pituinen kehys ja ompele se reunaan sopivasti sovitellen.

Ellei kehyksiä mittaa ja leikkaa tilkkutyön reunojen mukaisiksi, on vaarana, että ommellessa kehyskangasta syöttyy liikaa reunan mittaan nähden. Kun tuollaisen tilkkupinnan asettaa lattialle, uloimmat reunat aaltoilevat – kehyksissä on liikaa kangasta. Kotikoneella sellaista pintaa on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta saada tikatuksi niin, ettei taustapuolelle (tai jopa etupuolelle) muodostu ryppyjä.

Kuvassa on Villit kuviot -tilkkupeittoni, jonka ompelin raidallisista tilkkublokeista. Kirjoitin myös ohjeen, jolla sinäkin voit ommella samanlaisia raidallisia blokkeja jos haluat.

4. Mittaa peiton reunakantti ilman mittanauhaa. Olen toisinaan niin laiska ottamaan mittanauhan esiin, että mieluummin käytän tilkkupeittoa mittana.

Leikkaan vinokaitalepätkiä kankaastani roiman määrän (mutta summamutikassa) ja asettelen ne sitten perä perää tilkkupeittoaihioni reunan päälle. Ensin kaksi kertaa lyhyen reunan päälle ja sitten kaksi kertaa pitkän reunan päälle.

Jos olen ottanut saumanvarat huomioon, reunakaitaleen pitäisi kaiken järjen mukaan olla riittävän pitkä!

5. Katso tästä tilkkupeittojen standardimitat. Tai ota osviittaa:

Vauvanpeitto = 75 cm x 100 cm
Lapsenpeitto = 90 cm x 130 cm
Pieni torkkupeitto =130 cm x 165 cm
Reilu torkkupeitto = 180 cm x 220 cm
Päiväpeitto = mittojen mukaan. Se kannattaa tehdä vähintään 250 cm korkeaksi ja niin leveäksi, että reunat yltävät peittämään patjan reunan.

Katsoin peittojen mitat täältä (ja pyöristin): https://suzyquilts.com/quilt-sizes-chart/

Torkkupeiton voi tehdä tietenkin muunkin kokoisen - esimerkiksi noin 170 cm x 215 cm, kuten minun Sisäinen villapaita -tilkkupeittoni on.

kierrä.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Juhlapäivästä huolimatta kuudennen luukun vinkki liittyy arkisempaan, mutta toki kivaan aiheeseen eli tilkkupeiton kanttaamiseen. (Vaikka ehkä luulit, että kehottaisin kiertämään jotain tilkkuilusääntöä.) Luukussa neljä oli myös kanttaamiseen liittyviä vinkkejä.

Valmistan yleensä tilkkupeittoni reunakantit itse – eli leikkaan vinokaitaleet kankaistani. Ompelen paloista pitkän kaitaleen, jonka silitän kahtia. Ennen vanhaan keräilin kaitaleen jonkunlaiseksi vyyhdiksi (tai sitten en) ja kanttia kiinnittäessäni minulla oli aina vaikeuksia pitää vyyhti (tai kasa) hallinnassa.

Sain lopulta erinomaisen vinkin uusiseelantilaiselta tilkkuystävältäni Liziltä @lizfromshush. Hän kehotti kiertämään reunakantin tyhjän lankarullan ympärille ja nostamaan rullan ompelukoneen kakkosrullatappiin.

Pitkää kanttikaitaletta on helpompi juoksuttaa tilkkutyön reunaan rullalta. Erinomainen vinkki!

(Ja nyt on syy säästää tyhjentyneiden lankarullien rullat, joita jostain syystä tuntuu haikealta heittää roskikseen. Näin tulee myös vähemmän roskaa, mikä on sekin aika hyvä juttu.)

ideoi.

Mitä tehdä, ellei keksi, millaisen tilkkutyön seuraavaksi tekisi? Joulukalenterini kolmas luukku kehottaa ideoimaan ja antaa kolme vinkkiä siihen, mistä voit noukkia lisää ideoita.

1. Ensimmäisenä vinkki, joka ei edellytä verkkoyhteyttä. Tarkastele kaikkea sillä silmällä. Esimerkiksi valokuvakirjoja tai sisustuslehtiä. Muotikuvista voi saada ideoita. Televisiossa ja elokuvissa voi vilahtaa väriyhdistelmiä ja kuvioita, jotka synnyttävät idean.

Sain idean sisustus-/lifestylekirjan kuvasta esimerkiksi Karaoke-tilkkulaukkuuni.

Tässä alkuperäinen kirjan kuva:

Tässä työstän ideaani:

Tässä valmis tilkkulaukku:

En muuten koskaan raaskinut myydä tätä laukkua, vaan pidin sen itse.

2. Toinenkaan vinkki ei edellytä verkkoyhteyttä. Lue tilkkulehdet tarkasti. Tilkkutyö- ja blokkiohjeiden lisäksi kaupallisissa lehdissä on muuta sisältöä, josta voi saada ideoita. Esimerkiksi mainoksissa voi näkyä tilkkutöitä, samoin kuin haastateltavien henkilöiden taustalla.

Tilkkuyhdistyksen jäsenlehti, Tilkkulehti on täynnä tilkkutöiden kuvia. Niitä kannattaa myös käyttää innoittajina.

3. Kolmantena vinkkinä nykyisin varmaan yleisimmin käytetty tapa etsiä ideoita: surffaa netissä. Verkosta löytyy lyhimmässä ajassa ehdottomasti eniten ideoita. Toiset keräävät netistä löytämänsä ideat Pinterest-tauluille. Kun itse näen mielenkiintoisen tai kauniin tilkkutyön, näppään siitä yleensä näyttökuvan kännykällä tai isommalla laitteellani ja tallennan ne koneelle omaan hakemistoon. Tarkastelen kuvia aika ajoin.

Näin löysin esimerkiksi nämä tänä vuonna toteuttamani ideat:

Kivat, juoponpolkublokeista ommellut kukkakuviot:

Plaidish-Quilt-mallin:

Snowflake Quilt -lumihiutaleen:

Jos sinäkin haluat toteuttaa Plaidish-Quilt-mallin, voit ladata pdf-muotoisen tutoriaalin Kitchen Table Quilting’in digikaupasta ilmaiseksi. Ja jos jättiläismäinen lumihiutale kiinnostaa, voit ostaa Modern Handcraft’in Snowflake Quilt -pdf-kaavan hänen verkkokaupastaan.

Katselemani kuvat jäävät jonnekin ajatusten poimuihin, mistä joku välillä ponnahtaa esiin. Jossain vaiheessa alkaa lopulta tuntua siltä, että tietty ajatuksiin jäänyt malli on pakko toteuttaa. Ellen katselisi kuvia, minulta saattaisivat ideat loppua! Hui kauhistus!

aloittele.

Aloittelen tässä Tilkunviilaajan joulukalenteria, ja ensimmäiseen luukkuun sopivat tietenkin aloittelemiseen liittyvät vinkit. Annan niitä peräti viisi!

1. Aivan ensiksi vinkki numero yksi: Aloita ihmeessä tilkkutyöharrastus, ellet ole jo aloittanut! 

Päätöksen jälkeen sinun kannattaa tutustua kirjoittamiini vinkkeihin.

2. Tässä kirjoituksessani vastaan lukijan kysymyksiin, millaisilla aloittelijan välineillä tilkkutyötä kannattaa tehdä.

3. Kun olet hiukkasen tutustunut tärkeisiin välineisiin, kannattaa tutustua pyöröleikkuriin syvällisemmin, vaikkapa lukemalla pyöröleikkurista kirjoittamani blogiteksti.

4. Sen jälkeen kannattaa vielä ottaa oppia minun tyhmyyksistäni. Älä sinä tee niin kuin minä silloin aloitellessani!

5. Lisäksi sinun kannattaa lukea Tilkkuyhdistyksen vinkit aloittelevalle tilkkuilijalle.

joulu etuajassa?

Muutama päivä sitten ulkona oli sen verran kylmä, että nurmikko oli jäässä eikä litimärkänä. Valoakin oli jonkin verran. Niinpä levitin uusimman, jättiläismäistä lumihiutaletta esittävän tilkkutyöni (ohje: Modern Handcraftin Snowflake Quilt) puutarhaan ja otin pari kuvaa siitä. Värit ovat todellisemman oloiset kuin blogikirjoituksessa, jossa viimeksi kerroin lumihiutaleprojektistani.

Lähikuvasta ehkä näkee, että olen käyttänyt työhön paljon joulukankaitani. Niiden pino on vajunut huomattavasti!

Rakennan paraikaa lumihiutaleelle taustakappaletta – kokoan myös sen joulukankaista. Tavoitteenani on ollut käyttää jouluaiheista varastoani niin paljon kuin mahdollista (ja jättää uudet jouluaiheet myymälään). Muu ompeleminen on viime päivinä jäänyt vähiin, sillä olin koko viime viikonlopun töissä Suomen Kädentaidot -messut -tapahtumassa Tilkkuyhdistyksen messuosastolla, ja sen jälkeen olen tehnyt ja palauttanut kolme harjoitustyötä opintoihini liittyen.

Askartelin yhdistykselle uuden esitteen, jossa näkyy uusi, värikäs logo:

Messuilla tapasin myös veljentyttäreni ja hänen tyttärensä, joka oli askarrellut silkkimassasta (?) näin hauskan kettukoristeen:

Olen itse kolmiulotteisissa jutuissa aivan poropeukalo – en vain pysty ajattelemaan enkä hahmottamaan mitään kolmiulotteisesti. On kiva nähdä esimerkkejä toisenlaisesta osaamisesta, niin kuin tämä.

Ja hei! Joulu taisi tulla etuajassa. Ensiksikin saimme Tilkkuyhdistyksen osastolla houkuteltua 65 uutta jäsentä yhdistykseen. Se on valtava määrä!

Valtava määrä minulle tarttui mukaan myös kangastarviketta. (Melkein nolottaa, mutta ei ihan.)

Onneksi olin töissä melkein koko lauantain ja sunnuntain enkä ehtinyt kuin nopeasti käväistä ostoksilla – muuten olisin varmaan nyt konkurssissa hankintojeni takia!

Mainitsen vielä blogiarvontaani ja sen voittajiin liittyen seuraavaa:

• Olen tavoittanut onnekkaat ja voitostaan onnellisilta vaikuttaneet henkilöt, ja postitan voittopussukat heille heti kun saan aikaiseksi. Tai lähetän Matkahuollon kautta, sillä Posti on edelleen lakossa.
• En kerro oikeaa vastausta, tai siis 24 oikeaa vastausta. Arvonnassahan piti arvata yksi joulukalenterini sanoista (kehotteista / verbeistä), ja muutama kommentoija arvasi oikein. Joulukalenterin idea on kuitenkin, että joka päivä paljastuu joku yllätys, ja jos kerron yhdenkin sanoistani, se ei enää ole yllätys. Sanat paljastuvat kuitenkin joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen yksi kerrallaan. Seuratkaa ihmeessä vinkkipainotteista kalenteriani 1.12.2019 alkaen!

lumihiutale on valmis.

Innostuin ompelemaan jättiläiskokoista lumihiutaletta esittävän tilkkupinnan Modern Handcraftin Snowflake Quilt -ohjeen mukaisesti – mutta senttimetrimitoilla.

Leikkasin värikkäät neliöt joulukankaistani, joita höystin muutamilla punasävyisillä kankaillani. Päätin, että lumihiutaleen tausta olisi tummempi alareunasta ja vaalenisi ylöspäin ja muuttuisi samalla värikkäämmäksi.

Olisi ollut kiva sommitella koko kuvio kerralla valmiiksi, mutta 10 cm x 10 cm -kokoisia paloja oli liian monta, jotta olisin jaksanut latoa ne kerralla järjestykseen lattialle. Eivätkä ne olisi pysyneet järjestyksessä kuitenkaan!

Niinpä ompelin työni osissa. Aloitin alareunasta ja etenin ylöspäin.

Hiukan huolestutti, tulisiko tilkkupintaan varmasti tarpeeksi värikästä. Punaista ja tummaa tuntui riittävän runsaasti yli puolen välin.

Värikästä olisi saanut olla enemmänkin, mutta tehty mikä tehty.

Aloitin työn noin viikko sitten leikkaamalla tuhottoman määrän joulukangasneliöitä ja sain tilkkupinnan jo valmiiksi! En vain pysty ottamaan siitä kunnon kuvaa! Kotioloissa kuvakulma ei riitä, enkä voi mennä uloskaan kuvaamaan, koska sataa.

Koska lumihiutalekin valmistui jo, olen nyt ihan öönä. Pitäisi keksiä seuraava projekti!

lumihiutale.

Medaljonkityön tikkaaminen ei siis huvita. Sen sijaan inspiroiduin ompelemaan lumihiutalekuvioista tilkkupintaa. Kuvion on suunnitellut Modern Handcraftin Nicole, ja hän organisoi myös Instagramissä suositun ”ommellaan yhdessä” -aktiviteetin. Mitä useampia lumihiutaleversioita näin, sen innokkaammin halusin itsekin ommella sellaisen.

Olisin voinut ommella pinnan katsomalla kuvista mallia, mutta halusin olla suunnittelijalle reilu. Ostin hänen Snowflake Quilt -pdf-kaavansa, ja nyt voin jakaa työni kuvia hyvällä omallatunnolla.

Koska aloitin työni ennen kuin minulla oli oikea ohje, päätin toteuttaa työn senttimitoilla. Laskin, että 10 cm x 10 cm kokoisista neliöistä tulisi sopivan mittainen peitto.

Leikkasin sitten valtavan määrän neliöitä joulukankaistani, joita minulle on kertynyt hämmentävän paljon. Valitsin tummia kankaita, joista ompelisin tarvittavat kolmio-neliöt. Taas minulle oli hyötyä Bloc-loc-viivaimestani, jonka ostin tänä vuonna luullen, ettei sitä ehkä tulisi käytettyä. Kyllä tuli hyvä mieli!

Leikkuurupeaman jälkeen pintaa alkoi syntyä yllättävän nopeasti:

Silitin osat ja asettelin lattialle ihailtavaksi. Tässä vaiheessa paloja oli kolme, jotka piti yhdistää.

Sitten seurasikin taas minulle niin tyypillinen tilkkumoka. Käänsin paloja vahingossa ja ompelin viimeisen yhdistyssauman ihan vääriin reunoihin:

Harmin paikka, että ehdin jo myös SILITTÄÄ ompelemani väärän sauman. Tällainen asemointi ei toimisi edes, vaikka päättäisin ommella lumihiutaleeni viereen toisen. Ei auttanut kuin purkaa ja ommella sauma uudelleen. Onneksi kahvi oli juuri valmista ja tuskastumiseni ehti laantua kahvinjuonnin aikana.

Kyllä kannatti korjata! Näyttää lumihiutaleelta!

Jatkoin sommittelua ja osien ompelemista.

Lumihiutaleeni alkuvaiheista ei pystynyt päättelemään koko ideaani eli sitä, että työn vasemmassa reunassa ja yläosassa tulisi esiintymään muitakin kuin punaisia ja tummia joulukankaita.

Kun saan seuraavat osat kokoon, pystyn tarkastelemaan, pitääkö joihinkin alempien kerrosten osiin lisätä vähän värikkyyttä. Sommittelulattia ei ole kaikkiin tarkoituksiin maailman paras!

ei kahta ilman kolmatta?

Lokakuun kolmas valmis tilkkupeitto on nimeltään Ruutuässä.

Ruutuässä-nimensä peitto sai tietenkin ruudutuksesta, mutta myös tikkauskuviosta, jossa hyvällä tahdolla voi nähdä pelikorttiruudun, ja vielä siitä, että peiton kuvien esitteleminen Instagram-kanavassani oli kuin olisin lyönyt ässän pöytään. Kuvat saivat osakseen hämmentävän paljon ihailua! Onhan lopputulos toki kiva, mutta että niin kiva?!

Kuvan vaalealla alueella erottuu kuvio, jota voi myös pitää pelikorttiruudun näköisenä:

Vinkki/Ohje/Idea

Ompelin Ruutuässän Plaid-ish-tutoriaalin mukaan. Suosittelen sitä, sillä se ei turhaan määrittele peiton värejä, vaan vain tummuusasteet. Tekijä voi itse valita haluamansa värit. Ohje on ladattavissa Kitchen Table Quilting'in digikaupasta pdf-muodossa ja se on ilmainen.

Ruutuässä sopi syksyiseen maisemaan hyvin!

Tämä tilkkupeitto valmistui ennätysajassa! Ompelin ensimmäisen tilkkublokin 22. syyskuuta, ja jo kolme päivää myöhemmin olin leikannut kaikki palat. Sen jälkeen blokkien sommitteleminen oli helppoa ja nopeaa sekä kaiken lisäksi hauskaa!

Tilkkupinnan ompelemiseen ensimmäisestä leikkausviillosta valmiiksi pinnaksi asti kului noin viikko. Takakappale ei sentään syntynyt heti seuraavana päivänä, mutta valmistuihan sekin, ja Soile myös tikkasi peiton erittäin lyhyellä toimitusajalla. Kävin hakemassa tikatun peittoni 8. lokakuuta ja lopulta 13. lokakuuta päättelin reunakanttiompeleet.

Kiiruhdin heti ottamaan Ruutuässästä valmistujaiskuvat. Kuvaustilanteessa iltapäivä oli silti pitkällä ja aurinko matalalla. Kuvista tulikin erikoisen sävyisiä.

Ruutuässä-peittoni on kooltaan noin 161 cm x 206 cm.

Leikkasin peittoon reunakantit kahdesta eri kankaasta, joiden kummankin väritys liukui hulpion suuntaisesti. Toinen oli sateenkaaren väristä Effervescence-kangasta, toinen Tula Pinkin suunnittelemaa violettia. Leikkasin siksi reunakaitaleet loimen suuntaisesti, en täysvinoon, jotta sain reunasta liukuväritetyn näköisen.

Tässä kuvassa reunakantin violetin värin liukuminen erottuu jotenkuten:

Koska Effervescence-kangas on niin monivärinen, reunakantista tuli kivan kirjava:

Tikkauskuvio muistuttaa paitsi pelikorttiruutua, myös kukkakuviota.

Valitsin Töölön Tilkkupajan Soilen kanssa tähän rohkeasti oranssin tikkauslangan enkä kadu valintaamme yhtään! Erinomainen valinta meiltä!

Ompelin Ruutuässä-peittoon takakappaleen itse – en siis ostanut sitä tikkauspalvelun yhteydessä. Tein taustakappaleelle vielä neljä ruutublokkia ja sommittelin muut kankaat niiden ympärille. Taustakappaleesta ei ole nyt kuvaa eikä se mikään hehkeä edes ole, mutta taustaa tuli näkyviin yhdessä kuvassa. Tuuli nimittäin tarttui Ruutuässä-tilkkupeittoni kulmaan ja paljasti vähän taustakappaleen yhtä kangasta:

Olin niin innostunut ideasta ja blokkimallista, että raaskin käyttää myös kauneimpia ja uusimpia kankaitani – esimerkiksi tätä Tula Pinkin kissakangasta, jota ostin vasta viime kuussa, Ranskan tilkkutapahtumasta:

Kivoista kankaista on tavallaan helpompi ommella kiva tilkkupeitto. Ei aina!

Ruutuässän jälkeen seuraa tauko tilkkupeittojen valmistumisessa, ja hyvä niin! On kiva välillä ommella jotain pienempää. On minulla silti pari tilkkupintaa joko valmiina tai melkein valmiina, niin että ehkä tänä vuonna vielä pääsen ottamaan peiton tai kahden valmistujaiskuvat. Yhtä kauniin syksyisissä maisemissa ei silloin kyllä enää poseerata!