Tilkunviilaaja

Ehkä teistä lukijoista tuntuu, että tuotan tilkkupeittoja aivan liukuhihnalta, kun olen kuukauden sisällä esitellyt kokonaista kuusi uutta peittoa. Siis nyt kun esittelen taas uuden peiton, jonka nimi on Haloo. On totta, että sain toukokuussa valmiiksi kuusi peittoa, mutta olin kyllä ommellut kaikki pinnat talven aikana. Tikkaukset puuttuivat, eikä tikkaamaton tilkkutyö ole valmis! Valmistumisen edellytykset vaativat sitä, että Töölön Tilkkupaja -tikkauspalvelu palasi talvitauolta. Olisin ehkä ommellut peitot valmiiksi vähitellen, mutta jouduin kiirehtimään valmistumisia, jotta saisin uutta näytettävää Soile Kivisen ja minun Hyviä sävyjä -yhteisnäyttelyihin. Jos Haloo-tilkkupeitto näyttää tutulta, olet saattanut nähdä blokkeja kirjoituksessani ”ompelupöydälläni edenneet projektit” tai jopa koko tilkkupinnan, jonka esittelin huhtikuussa.   Valmistujaispäivänään Haloo-tilkkupeitto pääsi poseeraamaan ihanasti kukkivan omenapuun oksalle. Taustalla näkyy myös kaunis lemmikkimätäs! ...

Tänään pääsette terveellisyyden pariin, sillä Terveellistä-tilkkupeiton pinnassa on ukonhattuja muistuttavia mielikuvituskukkia. Ukonhattu-uutehan oli joskus 1970-luvulla kovassa huudossa estämään flunssaa tai lievittämään sen oireita. Terveellistä ei ole lempityöni, vaikka moni asia siinä onnistui. Ensiksi tietenkin onnistuin käyttämään muutamia niistä harmaista pyörylöistä, jotka jäivät yli Jälkiviisautta-tilkkupeitosta.   Olen myös aika tyytyväinen kukkaseen, jonka suunnittelin ihan itse. Voit tutustua kukkablokkien kehittymiseen tammikuisessa kirjoituksessani, jolle annoin nimeksi noidankehä. Kolmas onnistuminen oli se, että maltoin lopultakin ottaa käyttöön batiikkikaitalepakkauksen, joka oli virunut hyllylläni monta vuotta. Vielä onnistuin löytämään yllättävän kivan kankaan kolmioihin, jotka täydentävät raidallisten blokkien välit niin että peitto on suorakaiteen muotoinen. Onnittelen itseäni vielä siitäkin, että tosiaan tajusin käydä ostamassa sopivan kankaan enkä tavalli...

Nyt näette jotakin yllättävää: tilkkupeiton, joka näyttää jonkun muun kuin minun tekemältäni. Saanko esitellä: Todistaja. Palaan vielä  Todistaja-tilkkupeiton alkuhetkiin. Tarkastelin jossain vaiheessa Pimeyden ja valon välissä -projektista yli jääneitä, lukuisia four-patchejä ja päätin jatkaa niitä kulmapaloilla. Aloitin varastoistani löytyvillä kankailla. Ompelemani blokit näyttivät kuitenkin sekavilta, ja olin hetken ymmälläni. Tässä kuvassa vielä ihastelin kivaa täydennyskangasta, mutta kirjavammat 4-patch-neliöt eivät sitten näyttäneetkään yhtä hyviltä monivärisine nurkkineen. Koska varastossani on maailman vähiten yksivärisehköjä kankaita, en löytänyt ratkaisua sieltä. Keksin kuitenkin lähteä kangasostoksille! Mikäs sen mukavampaa! Muutama aiempi projekti on saanut minut ostamaan Grunge-sarjan kankaita esimerkiksi välikaitaleiksi. Olen ihaillut sitä, että ne näyttävät yksivärisiltä, mutta sävykkäiltä. Koska Tilkkunen tarjoaa loistavan valikoiman Grunge-kankaita, päätin ...

Tänään ensiesittelyssä on tilkkupeittoni nimeltään Jälkiviisautta. Nappasin nimen alkujaan Daniel Kahnemanin teorioista: merkitsen muistiin sopivalta kuulostavia nimiä tulevia projekteja varten, ja tämä oli yksi niistä. Nimi tuntui sopivalta tälle työlle! Jälkiviisaana toteaisin nimittäin, ettei minun olisi kannattanut leikata applikaatioympyröiden takaa harmaata kangasta pois. Kehitin siten vain lisämateriaalia tuleviin projekteihin. Minäkin näen nyt, että tietysti haluaisin käyttää ylimääräiset, hyvät kangaspalat, vaikka luulin leikkaamista aloittaessani, että raaskisin heittää palat roskikseen. (Kahneman on varoittanut meitä jälkiviisaudesta, sillä se tekee meistä sokeita niille epävarmuuksille, joiden kanssa elämme. Koska kaikki tapahtumakulut on helppo/mahdollista selittää jälkikäteen, alamme herkästi luulla, että pystymme ennustamaan tulevia tapahtumia.) Koko projektin hauskin osuus oli tilkkupyörylöiden ompeleminen. Pyörylöiden kiinnittäminen taustaneliöille ei ollut aivan y...

On, minulla on juuri nyt vaikka mitä kiireitä, mutta sentään jotain oikein mukaviakin kiireitä. Onneksi pari viikkoa sitten oli aikaa viimeistellä uusimmat tilkkupeittoni. Ensimmäisenä valmistui Busy, joka seuraavassa kuvassa poseeraa vastatikattuna, mutta tasoittamattomana ja viimeistelemättömänä. (Ja otsikon kysymys viittaa tietysti tämän peiton nimeen.) Kävin hakemassa Busy-tilkkupeittoni Töölön Tilkkupajasta heti tikkauksen valmistuttua, ja kun paluumatkalla näin auringon paistavan baanan viereisille kallioille, minun oli pakko pysähtyä ottamaan ensimmäiset kuvat. Auringonpaistetta kannattaa aina hyödyntää, jos voi. Tilkkupeitot näyttävät parhailta keväisessä ja kesäisessä luonnonvalossa. Tilkkupajan Soile valitsi tähän yhdessä kanssani täydellisen tikkauskuvion! Kuvio erottuu kirjavammalla puolella, kun sitä katsoo tarkasti, mutta taustapuolen rauhallisemmalta puolelta sen näkee selvästi. Eikö olekin ihana?! Ehdin tehdä esivalmisteluja odottaessani Töölön Tilkkupajan paluut...

Huh, vihdoinkin näen, että Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoprojektin seurauksena syntyneiden ylijäämäneliöiden, -blokkien ja -palojen loppu häämöttää. Sain nimittäin valmiiksi tilkkupinnan ylijäämäblokeista, joita täydensin varta vasten Tilkkunen-myymälästä hankkimillani Grunge-kankailla. En tervehdi tätä tilkkupintaa riemusta hihkuen, mutta ainakin se on valmis nyt. Olen keksinyt sille melko sopivalta tuntuvan nimen Todistaja. Nimi lähti kehittymään siitä, että kuviot ja värit toivat minulle ensin mieleen amerikkalaiset alkuperäiskansat ja sen jälkeen amerikkalaiset Amishit. Näinä aikoina ei noin vain voi käyttää ihmisryhmien nimiä, joten etenin mielijohteissa elokuvaan, jossa Amishit olivat isossa roolissa. Näin Harrison Fordin tähdittämän Todistaja-elokuvan melko äskettäin. Edellisestä katselukerrasta oli piiiitkä aika, ja olin unohtanut, miten äkkipikaisen väkivaltainen päähenkilö oli. Monta muuta asiaa kyllä muistin hyvin. Elokuva pärjää edelleen vaikka kuinka monelle...

Katsopa tätä! Ompelin valmiiksi jo neljännen tilkkupinnan tänä vuonna! Projektillani oli työnimi Mummola Vol.2, sillä toteutin samanlaisista blokeista Mummola-tilkkupeiton vuonna 2015. (Ajatella! Kymmenen vuotta sitten!) Mummolaan valitsin kyllä kankaat tiukemmin perustein kuin nyt, ja blokit olivat kaikki joko sinisiä, punaisia tai violetteja. Tähän sen sijaan ompelin ensin vaikka minkä värisiä blokkeja. Hetken päästä aloin epäillä, saisinko järjestettyä niin sekalaisen valikoiman yhtään järkeväksi pinnaksi. Kävinkin hankkimassa lisää vaaleanpunertavia kuoseja Tilkkunen-myymälästä. Siksi punasävyisiä blokkeja on tässä eniten. Aloitin projektin jo viime vuoden puolella. Jostain syystä siirryin työstämään muita projekteja, kun minulla oli 80 blokkia koossa. En edes muista, miksi panin ne syrjään. No, joka tapauksessa otin tämän projektin esiin heti Busy-tilkkupinnan valmistuttua ja ompelin, kunnes blokkeja oli tarpeeksi 11 x 14 blokin kokoiseen pintaan. Sommittelin sitä jälleen des...