viisi irrallista asiaa.

Ensimmäiseksi kysyn: miten niin on ilmiselvää, että tällainen vuode löytyy vain tilkkuilijan kotoa?

Toiseksi sanon, etteivät kaikki kuvan teokset ole minun käsialaani. Keskimmäisen tyynyn tilkkumaalaus on Tyttären käsialaa vuosien takaa, ja oikeanpuoleisen tyynynpäällisen on ommellut uusiseelantilainen tilkkuystäväni Liz. Lisäksi Ruutuässä-päiväpeiton ja sen päällä näkyvän Kangasvuokko-peiton tikkaukset on ihanasti toteuttanut Töölön Tilkkupajan taitava Soile.

Kolmanneksi kerron, että kaikista maailman henkilöistä Kissa arvostaa tilkkuteoksiani ehkä kaikkein eniten. Tässäkin se makaa yhdellä tilkkupeitolla, nojaa toiseen, ja kaksi muuta on vielä lähietäisyydellä taiteltuina.

Neljänneksi jaan tiedon (nimenomaan tiedon): Kissa osoittaa arvostustaan peseytymällä – tilkkupeitolle vain suihkun kautta!

Viidenneksi esittelen kaikkien aikojen ensimmäisen tekemäni tilkkupeiton. Sillä ei edes ole nimeä:

Otin siitä kuvan, jotta voin jakaa siihen liittyviä juttuja Järvenpään tilkkupäiville valmistamallani luennolla ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” – siis kuvan kanssa.

Ompelin peiton noin vuonna 1995. Valitsin kankaat huolellisesti, leikkasin palat idioottimaisesti ja työläästi saksilla ja ompelin sen jälkeen työn urheasti kokoon. (Kuvasin typerän työprosessini kerran blogissanikin.) Tikkasin työn harvakseltaan monofilamenttilangalla ja kanttauksen sijaan käänsin peiton reunat sisäkkäin ja ompelin reunan umpeen. Tilkkutyöni on todistus siitä, että näinkin voi valmistaa tilkkupeiton – vaikka ei kyllä pitäisi!

kukallinen tilkkupeitto.

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis!

Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa.

No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon.

Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen.

Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin kaariblokit ”pykäreunaksi” ja vielä yhden kierroksen punaista tai keltaista kaiken ympäri. Kyllä oli työlästä ja rasittavaa hommaa! Minusta tuntui vielä, että kehykset jäivät aivan löpröiksi, mutta onneksi ne osoittautuivat riittävän tasaisiksi. Valmis peitto on ainakin aivan suora.

Annoin tilkkupeitolleni pitkän pohdinnan jälkeen nimen Kangasvuokko. 

Nimeä ei ollut helppo keksiä. Koska kukkaset on ommeltu juoponpolkublokeista, etsin nimi-ideoita googlettamalla sanan juoppo. Osumia oli muun muassa termiin juoppokuski. Eikö muuten ole mielenkiintoista, että juoppo kuski ja juoppokuski ovat käytännössä toistensa vastakohdat?

Juoppoaiheen pohtiminen ei johtanut mihinkään, mutta lopulta lähdin etsimään, mitä todellista kukkaa tilkkukukkani muistuttaisivat. Amerikanvuokko (Anemone multifida rubra) on saman näköinen, mutta otin taiteellisen vapauden ja valitsin vitsikkäämmän nimen ”Kangasvuokko”. Tilkkupeitossanihan on käytännössä kankaisia vuokkoja eli kangasvuokkoja.

Kokosin reunakantin kolmesta eri kankaasta. Tällä kertaa onnistuin saamaan kulmista nätit.

Kukkakuvio lehdyköineen on Sea Sherilyn Sew'n suunnittelema/julkaisema, ja ompelin blokit Quick Curve Ruler -viivainta käyttäen.

Vinkki: Juoponpolkublokeista tuli vielä mieleen, että kannattaa opetella ompelemaan kaaret ilman nuppineuloja. Se ei ole vaikeata, ihan totta! Löysin lyhyen video-ohjeen netistä jo monta vuotta sitten, katsoin sen kerran ja sitten toisen kerran samalla kun kokeilin itse ommella, ja opin saman tien. Ei tulisi enää mieleenkään ruveta sovittelemaan kaaria nuppineuloilla!

Jouduin ottamaan Kangasvuokko-tilkkupeiton valmistujaiskuvat sisällä, koska ulkona on niin märkää.

Töölön Tilkkupajan taitava Soile ehdotti kukkakuvioita tikkaukseenkin ja löysi pintaan kauniisti sointuvan langan. Hän todellakin tikkasi tilkkupinnastani kauniin peiton!

Kangasvuokko-tilkkupeitto on kooltaan noin 177 cm x 217 cm.

Vuosiyhteenvedossani mainitsin kukkablokkityön keskeneräiseksi ja sanoin näin:

"Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen."

Täten julistan siis saaneeni yhden keskeneräisen työn valmiiksi ja piirrän jo kolmannen ruksin tilkkutyöbingolapulleni:

Hyvä, minä! Jos vielä keksin hyvät jutut Järvenpään tilkkupäiville valmistamaani esitykseen/luentoon aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” niin pääsen juomaan bingosarakekahvit!

valmiit batiikkineliöt.

Hurraa! Valmistin tilkkupinnan valmiista batiikkikaitalepaketista ja sain otetuksi työstäni myös pari kuvaa päivänvalossa.

Ompelin tilkkupintaa varten koko joukon bento box -nimisiä blokkeja. Ne olisi pitänyt ommella vieri viereen, jolloin pinnassa olisi näyttänyt olevan paitsi ompelemiani neliöitä, myös kuvioita, jotka syntyvät neljän vierekkäisen blokin yhdistelmästä.

Päädyin kuitenkin ompelemaan blokkien ympärille musta-valkoraidalliset kaitaleet, koska vieri viereen aseteltuina tilkkublokkini näyttivät väritykseltään jotenkin sameilta.

Tein sommitteluvaiheessa toisenkin muutoksen. Ompelin blokkeja niin monta kuin batiikkikaitalepakkauksesta suinkin syntyi, ja osasta blokkeja tuli vihreitä. Huomasin, että blokkeja oli jäämässä yli ja päätin suosia sini-violetteja sen sijaan, että olisin ottanut mukaan kaikki vihreät.

Valmiista pinnasta tuli siis ajateltua sini-violettisävyisempi. Vihreät blokit saattavat päätyä vaikka tilkkutyön taustakappaleeseen.

Tilkkupintaa on haastavampi asetella kuvattavaksi kuin tilkkupeittoa. Onnistuin juuri ja juuri asettelemaan tilkkupinnan melko sileäksi liukkaahkolle kalliolle ja näppäämään peräti yhden kuvan, ennen kuin tuuli tarttui sen reunaan ja käänsi:

Koetin myös heittää pinnan taiteellisesti kallion reunalle, mutta se ei asettunut kauniisti. Sain kuitenkin kuvan, jossa tilkkupinnan värityksestä saa hyvän käsityksen.

Ehdin jo jakaa pari näistä kuvista Instagram-kanavallani ja sain paljon myönteistä palautetta, osan oikein huutomerkkien kanssa. Onneksi sain kannustusta, sillä en itse jotenkin jaksanut innostua saavutuksestani. Tuntui paremminkin kuin olisin vain suorittanut projektin loppuun. Olen pohtinut, miksei tämä tilkkupinta tunnu minusta onnistuneelta, vaikka siinä ei varsinaisesti tunnu olevan mitään vikaa, mutta en ole vielä keksinyt siihen vastausta.

väläyttelen vähän.

Juoponpolkublokeista kokoamani kukkakuvioinen tilkkutyö on hivenen lähempänä valmistumista, sillä sain sen takaisin Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta. Väläytän tilkkutyöstäni teille pari kuvaa, vaikkei peitto ole vielä valmis.

Mestaritikkaaja Soile suositteli pinnalle kaunista, kukkakuvioista tikkausmallia ja hivenen hohtavaa, lämpimän vaaleanpunaista lankaa. Nappivalinnat!

Kuvassa näkyy myös piparkakkukuvio, jonka toteutin kukkablokkien ympärille kehykseksi.

Ihmeellistä, miten paljon tilkkupinta muuttuu edukseen, kun sen tikkaa kauniisti!

Ennen tikkausta katselin tilkkupintaani ja aprikoin, olivatko sen reunat sittenkin liian löpröt. Olisiko niitä vaikea tikata siististi? Epäilyistäni huolimatta tilkkutyöni on nyt tikattuna pintana kaunis, tasainen ja taipuisa. Reunojen löpröydestä ei ole tietoakaan!

Seuraavaksi tasoitan tikatun työni reunat. Sitten se saa nimen, nimilapun ja reunakantin. Sitten se on valmis – oltuaan tekeillä kymmenisen kuukautta.

suosituimmat!

Tutkin viimevuotisten blogikirjoitusteni katselumääriä ja esittelen teille nyt viime vuoden suosituimmat eli top-kympin 2019. Kuvallinen yhteenveto suosituimmista postauksista näyttää tällaiselta:

Lähdetään liikkeelle loppupäästä ja päätetään katsaus vuoden parhaimmistoon, joka saa pronssi-, hopea- ja kultamitalit.

Ken olikaan kymmenenneksi luetuin postaus? Tietenkin Ruutuässä-tilkkupeiton esitellyt kirjoitukseni sijoittui. Samaisen tilkkupeiton kuvat olivat ylivoimaisesti suosituimmat Instagram-kanavallani viime vuonna. Ehkä kirjoitus olisi sijoittunut vielä paremmin, jos olisin julkaissut sen alkuvuonna. Katselukertoja olisi ehtinyt kertyä useammalta kuukaudelta.

Yhdeksäntenä on kirjoitus, jonka otsikkona on kysymys. Ehkä lukijoita on todellakin askarruttanut, mitä erikoista on uudessa pussukassani! Tässä on myös idea jäännöspalojen hyödyntämiseen.

Kahdeksanneksi suosituin kirjoitus esittelee sekin valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Sokkelo.

Entä seitsemäs? No, sekin liittyi Ruutuässä-peittooni. Ennen kuin peitto oli valmis, näytin ja kerroin ruudullisesta tilkkupinnasta.

Henkilökohtaisia ominaisuuksiani paljastanut kirjoitukseni osaan korjata, mutta en välttämättä laskea oli kuudenneksi katsotuin kirjoitukseni viime vuonna.

Viidenneksi kiri kirjoitus, jossa esittelin European Quilt Associationin juhlavuoden näyttelyyn ehdolle aikomani tilkkutyön. Ehkä kuvia käytiin katsomassa lisää kun paljastui, että työni hyväksyttiin näyttelykokonaisuuteen.

Jostain syystä pienet ja vielä pienemmät neliöt ovat kiinnostaneet, ja postauksen nimen henkeen neljänneksi eniten.

Jännitys tiivistyy: pääsemmehän jo top-kolmoseen!

Pronssia blokkiohjeelle! Ohjeet ovat suosittuja, ja niinpä jonkinlainen blokkiohjeeni itse kehittämälleni Käpylä-tilkkublokille oli viime vuoden kolmanneksi suosituin kirjoitus.

Hopeaa karkkiväriselle tilkkupeitolle! Valmis, ehkä maailman värikkäin tilkkupeitto houkutteli lukijoitani toiseksi eniten.

Kultaa vetoketjuohjeelle! Totta kai viime vuoden luetuin blogikirjoitus oli vetoketjupussukan ompeluohje vinkkeineen. Kirjoitin sen nimittäin entisen kirjoituksen tilalle, jolloin sillä oli jo valmiiksi useampi tuhat lukijaa. Tuntuu vähän epäreilultakin julistaa se voittajaksi, mutta ei voi mitään! Kelpo kirjoitus se kuitenkin on ja ansainnee voittonsa.

Ajattelin myöhemmin esitellä vähemmille katselukerroille yltäneitä kirjoituksia, joiden itse soisin tulevan luetuiksi.

vuoden ensimmäinen tilkkupeitto.

Olipa hienoa käydä heti vuoden ensimmäisenä päivänä eli eilen kuvaamassa vastavalmistunut tilkkupeitto! Tässä hän on – Sinivuorten yö:

Kuvia katsellessa tulee ensimmäiseksi mieleen päivän harmaus, vaikka sinistä taivasta näkyikin siellä täällä. Aurinko pilkisti esiin aiemmin samana päivänä, mutta en vain ehtinyt ommella reunakanttia kiinni yhtään aikaisemmin.

Meistä kyllä tuntui, että kallioilla oli valoakin.

No, tilkkupeitto jäi pakosti valoisaa taivastaustaansa pimeämmäksi, mutta kun sen levitti kalliolle, valo lankesi sen pinnalle, ja värit tulivat paremmin esiin:

Tällä kertaa en koonnut taustakappaletta tilkuista ja kankaanpaloista, vaan ostin Töölön Tilkkupajasta upean, lintukuvioisen taustakankaan. Soile myös tikkasi tilkkupeittoni kauniisti, upouudella kuviolla, jossa siinäkin välkkyy tyyliteltyjä tähtiä tai kimallusta.

Kuvausassistentti oli kärsivällinen eikä valittanut. Tuuliolosuhteet olivat suotuisat, paitsi aivan hetkittäin:

Suoristuihan Sinivuorten yö sentään lopulta – ja jotain komeaa on siinä, että tilkkupeitto poseeraa ikiaikaisilla kallioilla. (Nimensä puolesta se olisi pitänyt tietenkin viedä vuorille kuvattavaksi!)

Sinivuorten yö -tilkkupeitto on kooltaan noin 169 cm x 222 cm.

Ompelin näköjään ensimmäiset wonky star -blokit jo toukokuussa 2018. Tämä ei siis ollut pikainen projekti!

Olen oppinut jotain tilkkutöistä, koskapa tiesin jo alkuvaiheessa, että vaihtelevan kokoisia blokkeja olisi tavanomaista haastavampi sovitella valmiiksi tilkkupinnaksi! Totta totisesti, sommitteleminen oli vaikeaa! En olisi selvinnyt siitä, ellen olisi käyttänyt tietokonetta suunnittelun apuna.

tasoita.

Hyvä Tuomas joulun tuopi! Tämä joulukalenterin luukku tuopi viisi vinkkiä tasoittamiseen.

1. Pienet blokit kannattaa ehdottomasti tasoittaa. Mitä pienempi blokki, sitä merkitsevämpi on pienikin heitto blokkien koossa – ja blokkeja on vastaavasti vaikeampi ommella siistiksi pinnaksi keskenään.

2. Tasoita myös valmiit, isommat tilkkublokkisi. Ompelemistasi blokeista syntyy pinta paaaaljon helpommin, kun jokainen on saman kokoinen. Blokki voi myös olla helpompi ommella, kun palojen sovittelussa ei tarvitse olla auringontarkka.

Esimerkiksi niin kutsuttu geometrinen tilkkublokki on kiva lopuksi tasoittaa täydelliseksi neliöksi.

Olen jättänyt tasoittamisen toisinaan väliin. Esimerkiksi Scrap Crazy -mallineella leikatut palat sopivat toisiinsa täydellisesti eikä blokkia tarvinnut lopuksi tasoittaa.

3. Ellet tasoita muita blokkeja, niin tasoita ainakin kolmio-neliöt. Jokaiseen jää aina kolmiomaiset korvat saumoihin, ja ne tietenkin viistetään pois, mutta lisäviitseliäisyys kannattaa! Taas on paaaljon helpompi ommella kolmio-neliöistä pintaa, kun ne ovat täsmälleen neliömäiset.

Itse en ole aina tasoittanut kolmio-neliöitäni. Vuonna 2013 sellainen ei tullut pieneen mieleeni, ja niinpä "näin ompelen kolmio-neliöt" -ohjeeni ei mainitse tasoittelusta mitään. Leikkasin sentään kolmiomaiset korvat pois saumoista.

Tarkkasilmäinen näkeekin tässä, etteivät ainakaan vasemmanpuoleisen lentävän hanhen kaksi kolmio-neliötä ole saman kokoiset:

Sen sijaan vuonna 2018 minun oli vähän pakkokin tasoittaa kolmio-neliöni. Noudatin ohjetta, jossa kolmio-neliöt olisi pitänyt valmistaa kahdesta 2 7/8 tuuman neliöstä. Olipa hankala mittayksikkö! Siksi leikkasin 7,5-senttisiä neliöitä ja tasoitin lopuksi kolmio-neliöt tasan 2 ½ -tuumaisiksi.

Nämä kolme ensimmäistä vinkkiä ovat tärkeät, koska niitä noudattavalla on lopulta käsissään keskenään saman kokoisia paloja. Jos tasoittamisesta tinkii, joutuu sovittelemaan eri kokoisia paloja toisiinsa ja lopullisessa tilkkupinnassa on väistämättä kupruja tai työn toinen reuna tulee hämmästyttävän eri pituinen kuin toinen. Tilkkupintaa tikatessa sitten kaduttaa, että ei viitsinyt nähdä tasoittamisen vaivaa.

4. Kolmio-neliöiden tasoittamisessa Bloc-Loc-viivain on oiva apuri. Luulin ostavani sen turhamaisuuttani – täytyyhän tilkkuharrastajalla olla välillä uusia välineitä – mutta onpa ollut superkäytännöllinen tavara! Viimeksi tarvitsin sitä tasoittaessani lumihiutaletyöni kolmio-neliöitä.

Viivaimessa on keskellä matala lovi, johon kolmio-neliön poikki kulkeva sauma solahtaa kohdalleen miltei itsestään. Sitten vain leikkuri käteen ja vips-vips, kaksi reunaa ovat kohta tasaiset.

Viivaimessa on tuumamitat, mutta jos pala pitää tasoittaa senttimittoihin, palalle vain käännös ja toinen viivain käyttöön toisten reunojen tasaamiseen.

5. Tilkkupeiton tasoittamisessa auttaa lasersuorakulma. Kun tilkkupeitto on tikattu, se pitää vielä tasoittaa ennen kuin sen kanttaa. Käytän apuna lasersuorakulmaa, jonka Mies osti minulle kerran Lidlistä. Sen koommin työkalua ei ole ollut Lidlissä myytävänä! Vinkkaisin kyllä, jos olisi.

Mittaan tietysti myös, että tilkkupeitosta tulee riittävän tarkasti yhtä leveä ylhäältä ja alhaalta ja yhtä korkea vasemmalta ja oikealta. Muuten peittoa ei saa taiteltua tasaiseksi nyytiksi silloin kun on taittelun paikka.

rajoitu.

Kahdeksastoista luukku kehottaa rajoittumaan ja on itsekin niin rajoittunut, että antaa vain yhden vinkin. Toisaalta luukusta paljastuu upouusi tilkkutyö! Ensin kuitenkin siihen vinkkiin.

Vinkki: Käytä kahta väriä. 

Esimerkiksi voit järjestellä jokusia jäännöspalojasi värin perusteella pinoihin, joista valitset kaksi - niin kuin minä helmikuussa 2018 valitsin keltaisen ja vihreän. Improvisoin pinoista pieniä tilkkupintoja ja yhdistelin ne kelta-vihreäksi pinnaksi.

Pinta taisi jäädä jonnekin virumaan, sillä yhdistelin siihen myöhemmin näköjään sinisiä/turkooseja tilkkupaloja ja lopulta ompelin pinnoista Kissanhäntä kainalossa -tilkkulaukun.

Jos monivärisen pinnan kokoaminen tuntuu liian haastavalta värien sovittelemiselta, kahteen väriin rajoittuminen helpottaa sommittelua huomattavasti.

Uusin tilkkutyöni on nimeltään Kuurankukka, ja siinä rajoituin kahteen väriin: valkoiseen/vaaleaan ja punaiseen.

No hah hah! Kuvasta näette heti, miten hyvä minä olen rajoittumaan! Mukana on vihreitä ja melkein mustia neliöitä ja vasemmassa yläkulmassa monta muutakin väriä.

Ompelin Kuurankukka-tilkkupeittoni Modern Handcraftin Snowflake Quilt -ohjeella, jonka ostin hänen verkkomyymälästään.

Valmis peitto on kooltaan noin 175 cm x 210 cm. Taitava Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta tikkasi peiton kauniiksi Sashiko-nimisellä kuviolla. Seuraava kuva on otettu sisällä ja on sen näköinen, mutta tikkauskuviot erottuvat hyvin:

Valitsimme peittoon villavanun, joten se on kivan pullea mutta silti kevyt (ja lämminkin).

Kuvassa pilkistää nimilapun lisäksi taustakappale. Sisällä otetusta kuvasta näette, millaisen joulukankaita tulvillaan olevan taustakappaleen ompelin Kuurankukalleni.

En tohtinut ulkona kuvatessani kääntää lumihiutaletta märkiin ruohoihin päin, sillä kuvauspäivää edeltäneinä päivinä satoi, ja edellisenä yönä satoi kaatamalla, joten kaikkialla oli kovin märkää ja likaantumisen vaara oli suuri.

Kuurankukka on seitsemäs tänä vuonna ompelemani tilkkupeitto.

raidoita.

Luukussa 17 on kolme raitoihin liittyvää vinkkiä. Tai no, kakkosvinkki on linkki blokkiohjeeseen.

1. Kokeile välillä selkeän raidallista välikaitaletta. Raidallinen kaitale tuo kivasti särmää esimerkiksi Sammakkoprinssi-tilkkutyöhöni.

2. Ompele kiva, raidallinen tilkkublokki. Toistan hieman itseäni kun mainostan tätä uudestaan (kerroin blokkiohjeesta jo 11. luukussa), mutta ei voi mitään. Ehkä haluat silti kokeilla tällaisten blokkien ompelemista:

Annan kirjoituksessa myös vinkkejä siihen, miten blokin kankaat kannattaa valita. Valmiista blokeista kokosin lopulta tilkkupeiton, joka sai nimen Villit kuviot.

3. Valitse vaihteeksi raidallinen kangas reunakantiksi. Siis jos valmistat kaitaleen itse. Voit leikata kankaan täysvinoon, jolloin reunasta tulee kivasti vinoraidallinen. Niin kuin esimerkiksi suurin osa Mummola-tilkkupeittoni reunasta:

Näytän vielä kesäisen kuvan valmiista Mummola-peitosta:

Totta kai voit leikata reunakantin myös lankasuoraan. Itsekin valitsin suoraraidallisen reunakantin On laaksoa, on kukkulaa -tilkkupeittooni.

Pidän vinoon leikatun kantin kiinnittämisestä kyllä enemmän, mutta valitsen raidoituksen suunnan ulkonäön perusteella. Ja koska kanttikuvassa näkyi vain peiton taustakangas, näytän melko talvisen kuvan On laaksoa, on kukkulaa -tilkkupeitosta:

Avaan vino-vai-suora-kantti-aihetta vähän lisää.

Sammakkoprinssi-medaljonkityöhöni valitsin tietenkin suoraraidoitetun reunakantin niiden raidallisten välikaitaleiden kaveriksi, mutta en pitänyt sen kiinnittämisestä yhtikäs yhtään. Vaikka venyttelin kaitaletta sitä ommellessani, siitä ei silti tullut täydellinen, vaan vähän löperö. Täytyy varmaan vähän vielä silittää työtä. (Tämä ratkaisu viittaa äidin naapurinrouvaan, jolla oli tapana sanoa ”kyllä se siitä kun sen rässää,” jos jonkin käsityön onnistuminen epäilytti.)