en saata unohtaa.
Maalaismaisemaa en saata unohtaa! Aina se on mielessä, ja varmaan siksi annoin uudelle pussukallenikin nimen Maalaiselämää. Ei vaineskaan, olen kaupunkilainen ja olen sellainen ollut aina. Pussukan pinnassa vain oli kuvia, jotka sopivat maalaismaisemaan. Kissoja ja traktoreita sekä monenlaista kasvia niin kuin tässä: Sekä possuja, lisää kukkia ja ehkä jokusia maan antimiakin. Satoa! Vaikken tykkää isojen tilkkupintojen tikkaamisesta ja vaikka kuvioiden keksiminen saa useimmiten tuskanhien tai ainakin ryppyjä otsalle, tikkaamisen jälkeinen tilanne on yksi mieluisimmista katseltavistani: Löperöstä pinnasta on tullut töpäkämpi ja sellainen, jota tekee mieli silittää. Sitä voikin silittää kädellä eikä tarvitse huolehtia, että pinta rypistyisi. Ja vielä kun tikatut pinnat tasoittaa, aihio ei enää näytä melkein lainkaan keskeneräiseltä. Toinen lempivaihe on se, kun pussukalla on vihdoin muoto. Aina yllätyn siitä, millaiset mittasuhteet pussukka saa. Olen sillä tavoin mielikuvitukseton, et...