Näytetään tekstit, joissa on tunniste konetikkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste konetikkaus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

tikkaa.

Tikkaamisesta puheen ollen, englanniksi on ihan sanonta: ”It’s not a quilt until it’s quilted” - tilkkutyö ei ole edes valmis, ellei sitä ole tikattu. Kertaus on opintojen äiti, joten tänään annan luukussa 10 antamieni tikkausideoiden lisäksi viisi lisävinkkiä.

1. Tikkaa tilkkutyösi kauniiksi – ja tikkaa tarpeeksi. Itse tikkasin ensimmäistä tilkkutyötäni aivan liian vähän ja se näyttääkin nykyisin melko väsyneeltä. (Vähäinen tikkaaminen oli toki vain minun kolmanneksi suurin virheeni silloin kun aloittelin tilkkuharrastusta.)

2. Malta katsoa kauempaa. Ykkösvinkin kauniiksi tikkaamisesta tuli mieleen, että tikkaamistyön tuoksinassa syntyvät kuviot saattavat näyttää kömpelöiltä. Alkaa epäilyttää, tuleeko pinnasta sittenkään mitään.

Ongelmana on, että tikkauksia katsoo liian läheltä! Pitää malttaa mielensä, uskoa itseensä ja tikata menemään. Tai sitten voi pysähtyä, nousta ja mennä metrin, parin päähän katsomaan tikkaustulosta. Sieltä katsoen pinta näyttää todennäköisesti aivan hyvältä!

Itsekin muistan, että Kukka-Floora-vetoketjulaukun kankaan pallokuviota toistanut ympyrätikkaus näytti sitä tehdessäni surkealta räpellykseltä. Valmiista pintaa vähän kauempaa katsoessani näin, että kuvio oli rytmikäs ja kiva.


3. Monta tikkausta on parempi kuin yksi. Kerron saman nimisessä blogikirjoituksessani, että koneeni loivasti aaltoileva tikkauskuvio näytti ensin ihan tyhmältä, koska seuraava rivi ei mennytkään samassa aaltoilun tahdissa. Ompelin kuitenkin sinnikkäästi, ja lopputulos näytti yllätyksekseni kivalta.


4. Hidasta ainakin jos haluat tikata suoraan. Kun haluat tikata esimerkiksi pussukkaan tulevat tilkkupinnat kotikoneella, ”tasaisen tikkauksen salaisuudet” -blogikirjoituksessani on muutamia vinkkejä suoraan ja tasaiseen tikkaukseen.


5. Kokeile välikerrosta. Tykkään asetella pussukoiden tilkkupinnan alle, siis tilkkupinnan ja vanun väliin kankaan. Sen jälkeen kun Ajatus karkaa kesään -tilkkupeiton vanu parroittui kankaan läpi, olen ollut varovainen. Lisäksi pussukan tilkkupinnat on helppo tikata, kun jättää vanun alimmaiseksi kerrokseksi. Eipä ole vaaraa, että vanun takana oleva kangas menee tikatessa ruttuun, kun siellä ei ole kangasta!

tiistai 10. joulukuuta 2019

mieti.

Joulukalenterini kymmenes luukku kehottaa miettimään, ja tänään vinkkaan, että miettisit tilkkupinnan tikkaamista. Vinkkejä onkin peräti kaksitoista!

1.-7. Ajatuksia tilkkupinnan tikkaamisesta. Tässä kirjoituksessani vuodelta 2015 jaan seitsemän ajatustani Tässä kirjoituksessani vuodelta 2015 jaan seitsemän ajatustani tilkkupinnan tikkaamiseen liittyen. Vinkkaan esimerkiksi, että ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on useampi kuin yksi.

8. Kokeile kaaritikkausta. Sain siihen idean Instagramista, @alborve’lta ja se on uusin suosikkini. Tikkausidea-päivityksessäni kerroin, miten sellaisen toteutan.


9. Kolme tikkauskuviovalintaa. Olen aikoinaan kirjoittanut kolmesta tavasta tikata tilkkupinta, ja tämä onkin ollut erittäin suosittu kirjoitus!

10. Spiraalitikkaukset. Ellen keksi muuta tikkauskuviota, ompelen aina spiraalitikkausen tai useampia. Olen myös avannut menetelmääni ommella spiraaleja - niin yksittäisiä spiraaleja kuin useampia samaan pintaan toteutettuina. Kolme spiraalia näyttää valmiina jo hiukan siltä kuin pisarat muodostaisivat kuvion veden pintaan.

Yksittäisen spiraalin ompeluohje löytyy tästä.

Katso tästä, miten tikkaat useamman spiraalin.

11. Tikkaa sydänkuvioita. Toteutin sydänkuvioita ”nopeasti valmistuneeseen tilkkupeittooni,” joka sai nimen Keisarinna Ramandu.


Kuvion tikkaaminen onnistui, kun ensin muutaman kerran harjoittelin kynän ja paperin avulla, miten sydämet seuraavat toisiaan. Seuraavan kerran harjoittelin sydäntikkauksia paperille ennen kuin rupesin tikkaamaan ”Käytä sydäntäsi” -tilkkutyötäni.

12. Toteuta krysanteemikuvioita. Olen itse ommellut pyöreitä, krysanteemimaisia kuvioita Syyssatoa-pussukkaani ja sellaista kuviota, jolla voi helpommin täyttää koko pinnan Marmeladi-pussukkaani.

Kannattaa kokeilla, kumpi kuvio sujuu paremmin. Metsätähdet-tilkkupussukkaa tikatessani olin itse muistavinani, että osaan tikata krysanteemimaista kukkakuviota, mutta eihän se onnistunutkaan ulkomuistista. Onneksi minulla oli blogini, josta katsoa mallia! Sillä kertaa tuo pyöreä kuvio syntyi helposti, mutta toisenlaisesta kuviosta tuli yrityksistäni huolimatta korkeintaan ookoo-tasoista.

torstai 28. marraskuuta 2019

tikkausurakka ohi.

Jipii! !!! Huutomerkkejä! ! ! Sain tikatuksi värikkään tilkkutyöni! ! ! Työvoitto minulle, sillä tikkaaminen ei ole tilkkutyössä minulle se kivoin osuus.

Olen miettinyt, mistä se mahtaisi johtua. Pystyn kyllä vapaaseen konetikkaukseen, aika siististikin, ja pystyn myös tuottamaan erilaisia kuvioita. Tikkaaminen vain ei tuo minulle muuta tunnetta kuin hermostuneisuuden - ja tietenkin huojennuksen sitten kun työ lopulta on valmis! Ehkä hermostun, koska en tykkää ommella nopeasti, ja tikatessa on pakko painaa kaasua jonkin verran, jotta tikistä tulee siisti.

Medaljonkityyppisessä työssäni on keskellä räätälöidympiä kuvioita, ja muualla paitsi raidallisessa välikaitaleessa on muurahaisenpolkua aina sen värisellä langalla, mikä tuntui sopivan kankaiden väritykseen.


Keskellä on siis kuvioita harmaiden tilkkujen päällä. Tikkasin vinoneliöiden kuvioihin jokusia ääriviivoja ja suoran ompeleen vinoneliön ympäri.


Muurahaisenpolkua keltaisella alueella:


Tikkaaminen sujui melko hyvin. Neula ja langat tottelivat aluksi täysin ongelmitta. Sen sijaan kompastuin tilkkutyön reunoissa. Ehdin jo ihastella siistiä lopputulosta tällä punaisella alueella:


Tilkkutyö tuntui kuitenkin jollain tavoin kanittavan, kun suoristelin sitä lattialle. Eikä ihme: olin tikannut takakappaleen taitokselle jäänyttä reunaa:


Koska tikkaukset kulkivat tuolla reunassa, tilkkumokani oli helppo korjata. Ei tarvinnut purkaa kuin aivan lyhyet pätkät valmista tikkausta. Tein kuitenkin saman virheen toisella sivulla! Paljon pidemmällä matkalla vielä, ja jouduin kesken kaiken pysähtymään pitkäksi toviksi purkamaan ja päättelemään ja sen jälkeen paikkailemaan tekosiani. Olisi luullut, että yhden kerran jälkeen katsoisin tarkemmin, ettei reuna taitu! Mutta ei.

Loppuvaiheessa tikkaus alkoi tökkiä. Lanka katkesi pari kertaa, jolloin vaihdoin koneeseen oikean tikkausneulan. Lanka katkesi pari kertaa lisää, jolloin vaihdoin tilalle ohuemman tikkausneulan. Vielä yhden kerran lanka katkesi, mutta sain sen jälkeen tikatuksi lopun osuuden.

Minulle sattuu aika usein sitä että lanka rupeaa katkeilemaan mystisistä syistä, ja tämä on toinen syy siihen, etten erityisemmin välitä harrastaa vapaata konetikkausta. On paljon hauskempaa koota kivoja tilkkupintoja kuin vaihdella neuloja ja lankoja tämän tästä, tietämättä tarkkaan, missä vika oikeastaan on. Kokeilemalla löytäisin ehkä toimivat yhdistelmät, mutta käytän aikani mieluummin muuhun kuin tällaiseen kokeilemiseen!

Viime päivinä olen käyttänyt aikaa muun muassa joulukalenterini valmistelemiseen. Muistathan käydä Tilkunviilaajan blogissa joka päivä 1.-24.12.2019!! Jokaisesta luukusta löytyy ainakin yksi vinkki.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Vilkkilässä on kissoja…

…ja kangaskaapissa kissakankaita. Löysin nimittäin hyvin vähällä etsimisellä yli kolmeakymmentä erilaista kissakangasta omista kaapeistani ja varastoistani. Leikkasin jokaisesta pienen palan:


Kankaiden väritys vaihteli, mutta valitsin mukaan parhaiten sopivat ja sainkin järjestetyksi 30 erilaista tilkkua aika kivasti – kaikki keltaisesta ruskeaan ja turkoosiin sekä tummanpuhuvaan:


Seuraavaksi ompelin palat yhteen, jolloin syntyi tilkkupinta:


Ompelin tilkkupinnalle kehykset. Hifistelin ja lisäsin tilkkupinnan ja kehyskankaan väliin ohuen kerroksen keltaista väriä. Leikkasin kapean, keltaisen kaitaleen, taitoin sen kahtia ja käytin kuin tereenä. En välittänyt, vaikka kulmat eivät joka kohdassa menneet aivan tasan:


Hifistelin myös tikatessani ja otin osaan tikkauksista mukaan metallilankaa keltaisen tikkauslangan lisäksi. HUOM! Vaihdoin koneeseen metallilangan tikkaukseen tarkoitetun neulankin!


Tummaan kehykseen ompelin vain tummalla langalla suorat tikkaukset. Valitsin vaaleamman reunakaitalekankaan. Työ valmistui nopeasti, koska blokit olivat pelkkiä suorakaiteita! Tässä on Vilkkilässä-tilkkuseinävaate, kooltaan 30 cm x 30 cm:


Tikkauskuvio erottuu kuviopuolella vain vaivoin, mutta nurjalla puolella kuvio on aivan selkeä:


Tässä vielä lähikuva valmiista Vilkkilässä-seinävaatteesta:


Montakohan kissaa Vilkkilässä oikein mahtoi olla? Ja oliko niitä monta, vai olivatko ne muutamat vain kovin vikkeläliikkeisiä niin että niitä tuntui olevan joka puolella?

perjantai 11. lokakuuta 2019

tikkausidea.

Blogini kaikkien aikojen suosituimpien kirjoitusten joukossa on teksti ”kolme tapaa tikata tilkkupinta” marraskuulta 2017. Siinä on yksinkertainen juoni: kerron kolmeen tekeillä olleeseen tilkkupussukkaan toteuttamistani tikkauksista.

Nytkin minulla on tekeillä kolme pussukkaa yhtaikaa, mutta nytpä en tikannutkaan niitä kolmella eri tavalla, vaan yhdellä uudella tavalla. Kerroin kyllä kaaritikkausideasta jo aikaisemmassa kirjoituksessani, mutta palaan tähän, koska tykkään tikkausideasta niin paljon.


Piirrän siis kaaren uloimmat osat aika isoa pyöreää mallia käyttäen. Itselläni on tarkoitukseen sopiva konetikkauskehys, mutta iso purkki tai lautanen toimisi yhtä hyvin. En piirrä kaarta täydellisen pyöreäksi, vaan jatkan kaaren suoraksi viivoittimen avulla.

Ompelen ensin kaariviivaa pitkin ja sen jälkeen paininjalan päästä pari viivaa toista kaarta kohti. Ihannetapauksessa eri suuntaan kaartuvien tikkausten väliin jää myös paininjalan mittainen tila, mutta se ei nyt ole niin tarkkaa.


Kaaritikkaukset ovat joutuisat toteuttaa, koska viivasta toiseen voi siirtyä lankaa katkaisematta. Ommel aloitetaan reunasta, joten tässä selviää langanpäitä päättelemättä (ellei alalanka satu loppumaan keskellä ommelviivaa), toisin kuin spiraalitikkauksessa, joka sekin toki on mainio tikkauskuvio.


Kaaritikkausidean nappasin Alfhildin @alborve ’n Instagram-kuvasta. Hän oli tikannut kaarista orgaanisemmat, ja sellaistakin ideaa kannattaa kokeilla tämän säntillisen kuvion lisäksi.

maanantai 30. syyskuuta 2019

paljon vaatimattomampaa.

Uusin, skottiruudullinen tilkkupintani on ollut suunnilleen kaikkien katsojien mielestä spektaakkelimaisen hieno. Olen saanut suorastaan ylistävää palautetta. Palautan teidät blogin seuraajat kuitenkin maan tasalle ja kerron paljon vaatimattomammista suorituksistani. Arki jatkuu!

Plaid-ish-tilkkupintani lepäili vielä lattialla suoristumassa kuvaussession jäljiltä, kun nostin viimeisimmät jäännöstilkkuni ompelukoneen viereen. Ison tilkkupinnan valmistuttua on hyvä palautua ja askarrella jotain pientä:


Vähän päästä paloista oli muotoutunut paljon mielenkiintoisempia ja jokseenkin tasareunaisia pintoja:


Kului vielä tovi, ja suunnittelulattialla alkoi näkyä pussukan kokoisia tilkkupintoja:


Poimin kaksi alempaa pintaa jatkoon ja ompelin niille vähän jatkopaloja. Kohta palat olivat juuri sopivan kokoiset, ja saatoin aloittaa niiden tikkaamisen. Olin nähnyt Instagram-kaverini @alborve’n tilkkupussukassa kivat, kaarevat tikkaukset, jollaisia en ollut vielä hoksannut kokeilla. Oli hyvä hetki pistellä sellainen kuvio menemään.


Piirsin konetikkauskehyksen avulla kaarien uloimmat osat ja jatkoin viivoittimella suorat osuudet. Ompelin piirrosviivoja pitkin ja tein seuraavat ompeleet aina paininjalan päähän.

Pidän erityisesti vinoruudutuksesta, jota syntyy pinnan ylä- ja alaosaan. Sitä on juuri sopivasti. En sentään halua koko tikkauksesta vinoruutuista – siihen kuluisi iäisyys!


Nyt pohdin, pitäisikö saman tien ommella pari muutakin tilkkupintaa ja valmistaa sitten kolme tai viisi pussukkaa samalla kertaa. En ole vielä keksinyt seuraavaa tilkkupeittoprojektia, joten minulla riittää aikaa tehdä välitöitä.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

valmis tilkkupussukka.

Saanko esitellä: tilkkupussukka nimeltä Ikkuna.


Ensin minulle ei tullut yhtään mitään muuta nimiajatusta mieleen kuin jotain siniseen liittyvää, mutta sitten katse osui noihin kukkamaisiin tikkauksiin, ja tulin ajatelleeksi katedraalin ikkunaa. Sen jälkeen tuntui ilmeiseltä, että pussukassa on ikkuna, ainakin tällä puolella.

Toisen puolen ikkunassa on kyllä niin eriväriset puitteet, ettei sitä heti ikkunaksi tajua.


Tämän puolen tikkauksissa on jotain puolirohkeaa: käytin spiraalin alkuvaiheisiin oranssinkeltaista lankaa ja jatkoin vasta muutaman kierroksen jälkeen vaalealla violetilla. Kuvassa ja oikeassa elämässä tikkaukset eivät näytä lainkaan räväköiltä eikä värinvaihdosta välttämättä edes huomaa. Mutta tein kuitenkin henkisesti rohkeahkon valinnan.


Ompelin tilkkupinnat jo jonkin aikaa sitten, mutta ne jäivät tikkaamatta. Nyt on sitten tikattu senkin edestä.


Ikkuna-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 16,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Pussukassa on pitkähkö kantolenksu, joten se on Street-mallistoa.

Ompelin Ikkuna-pussukan Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -ohjeella, joten se avautuu kunnolla auki ja on niin ollen myös Avoin-mallistoa.


Sisällä ei ole taskua - pelkkä Tilkunviilaaja-merkki vain.

Tilkkupinnan lähtökohtana olivat pienet kolmio-neliöt, joita minulle jäi vaikka kuinka paljon bonuspaloiksi ommellessani Niittykukkaset-tilkkupeittoa keväällä 2017.


Ikkuna-pussukan tilkkupinnasta tuli mielenkiintoinen, koska käytin siihen paljon pieniä tilkkuja. Jos pussukkapintaan valitsee vain isoja tai keskenään samankokoisia paloja, siitä ei tule kovin jännittävä. Tietysti voi olla, etteivät kaikki haluakaan jännittäviä tilkkupussukoita, vaan turvallisen oloisia!

torstai 16. toukokuuta 2019

Nasu.

Ompelin taas vetoketjupussukan tilkuista. Tämänkertainen pussukka sai nimen Nasu, vaikka käytin mukana hauskaa siilikuvaa. Nasu-nimi tulee pussukan yleisvärityksestä ja pienestä possukuvioisesta osuudesta.


Oikeastaan pussukan paraatipuolen pitäisi olla tämä (ja nimen perustua tähän puoleen):


Koko tilkkupinnan tekeminen alkoi nimittäin kirjotusta palasta, kuten kerroin edellisessä blogikirjoituksessani.

Tikkaukset taitavat erottua hyvin myös valmistujaiskuvissa, mutta näytän silti myös ompeluaikaisen kuvan tikatuista, vielä tasoittamattomista tilkkupinnoista:


Päätin, etten tikkaisi kirjotun kuvion yli. Koko palan jättäminen tikkaamatta tuntui löperöltä, joten valitsin kolmiokuvion. Aloitin kohdasta, jonka arvioin kolmiolle sopivaksi kärjeksi ja ompelin suoran viivan käyttäen viivoitinta apunani. Jatkoin toisen ja kolmannen sivun samalla tavalla, viivoittimen avulla. Muuten en olisi pystynyt tuottamaan noin suoria tikkausviivoja.

Olisin normaalioloissa piirtänyt ensimmäiset apuviivat häviävällä tussilla, mutta emmin sen käyttämistä kirjottuun tilkkuun. Ellei muste häviäisikään näkyvistä juuri tällaisella kankaalla..?

Nasu-pussukassa on vuori, jonka kokosin jälleen useammasta palasta. Kuvaa katsoessa melkein luulisi, että vuorissa on sisätasku, mutta ei ole.


Nasu-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat tällaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm. 


Ompelin pussukkaan pidemmän kantolenksun, joten se on Street-mallistoa. Koska se avautuu hyvin auki ja on ommeltu Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin ohjeiden mukaan, se on myös Avoin-mallistoa.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

löytöpaloista pussukaksi.

Ompelupöytäni oikea laita on räjähtänyt hallitsemattomaksi röykkiöksi kaikenlaista. Pari iltaa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin päällimmäisistä – eli parsin vihdoinkin neljät sukkahousut ja yhdet käsineet. Niiden alta paljastui kaksi kivaa, pienehköä pintaa, jotka olin koonnut Niittykukkaset-tilkkupeiton sivutuotteena syntyneistä pienistä kolmio-neliöistä.

Heti kun olin saanut parsimukset käsistäni, tartuin tilkkupintoihin. Viis siitä, vaikka siivoilu jäi kesken! (Oli vain kiva, että sain tekosyyn jälleen lykätä siivousurakkaa.)

Käytin samanlaisia bonuspaloja jo Kulmittain-tilkkulaukussa, joten tällä kertaa päätin ommella vetoketjupussukan. Valmis pussukka sai nimen Metsätähdet, ja se näyttää tällaiselta:


Päädyin taas asemoimaan tilkkupinnan kärjelleen, ja koska batiikkikuvioitu kehys miellyttää silmääni esimerkiksi Siam-tilkkupussukassa, valitsin tähänkin batikkikaitaleet. Kangasta vain oli niin niukasti, että jouduin valitsemaan neliön alareunaan eri värin.

Kolmio-neliöt eivät kovin lujaan ääneen puhuneet tikkauskuviotoiveistaan, joten päätin aivan itse, että tikkaan niihin kaaria. Lopputulos olikin aika hauska, vai mitä:


Reunuksiin ompelin laiskasti suoraa ja rupesin sitten miettimään, miten tikkaisin vaaleat kulmapalat. Muurahaisenpolkuako?

Muistin kuitenkin, että osaan tikata myös krysanteemimaista kukkakuviota – samanlaista, jolla tikkasin esimerkiksi Marmeladi-tilkkupussukan viime vuonna.

Havaitsin kohta muistaneeni väärin. En osannut tuottaa kaunista pintaa, vaan tikkauskuviosta tuli ontuva. Periaatteessa ookoo, mutta ei sittenkään ihan priima.


Päätinkin konsultoida itse itseäni. Katsoin blogistani, miten oikein tikkasinkaan krysanteemimaista kuviota. Syyssatoa-tilkkupussukkaan vuonna 2015 ompelemani versio vaikutti lupaavammalta, koska Marmeladi-pussukan pinnan jatkuvasti ommeltavaksi sopiva versio ei tuntunut sujuvan.


Tässä kuvioversiossa oli haittapuolena se, että ommelkuvio alkoi ja loppui vähän väliä, ja jouduin lopuksi päättelemään monta monituista langanpäätä. Tulos oli silti vaivan arvoinen.


Löysin pussukkaan batiikkikuvion värejä komppaavan, pinkin vetoketjun.


Eilen oli harmaa, räntää viskova ja kolea sää, ja onneksi Metsätähdet valmistuikin vasta tänään! Niinpä se pääsi poseeraamaan kauniiseen auringonpaisteeseen:


Metsätähdet-tilkkupussukasta tuli kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 22 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.


Käytin jälleen Noodleheadin maanmainiota Open Wide Zippered Pouch -ohjetta, ja Metsätähdet on siis Avoin-mallistoa.


Ohje edellyttää, että vetoketju on pussukkaa jonkin verran pidempi. Lopuksi ylimääräinen häntä lyhennetään, jos on tarvis, ja pää siistitään kangaspalalla.

Yleensä valitsen vetoketjun päättökappaleeseen kankaan, jota esiintyy tilkkupinnassa. Tällä kertaa se ei onnistunut: pieniä kolmio-neliökankaita ei ole enää yhtään jäljellä. Batiikkikangaskin meni jo kaikki tyynni, eivätkä vihreä tai harmaanvaalea tuntuneet sopivilta. Niinpä sovitin kankaan ainoastaan vetoketjun väriin.


Tilkkupintojen alla on ohut tikkausvanu, jonka alla on vielä ohueksi kulunutta vanhaa pussilakanaa. Tikkasin kerrokset osin tavallisella suoralla tikillä, osin vapaalla konetikkauksella. Käytin useita erivärisiä tikkauslankoja.


Pussukkakappaleet olivat periaatteessa aivan samanlaiset. Tasoitusvaiheessa en ollut erityisen tarkkana enkä leikannut paloja aivan identtisiksi. Värikkäät neliöt kohtaavat silti sivusaumassa riittävän tarkasti.


Vielä viimeinen valmistujaiskuva Metsätähdet-vetoketjupussukastani:


Minulla oli jo kuvat otettuna eikä silti harmainta aavistusta, minkä nimen pussukalleni antaisin. Ajattelin hakea innoitusta alkuperäisestä tilkkupeitosta eli niittykukkasista, mutta päädyin kuitenkin metsässä kasvaviin kukkiin. Tikkauskuviosta tuli mieleen yksi suosikkikukistani eli metsätähti.

Metsätähdet-tilkkupussukka on 197. Tilkunviilaajana ompelemani pussukka. Kahdennensadan kohdalla täytyy varmaan pitää ihan pirskeet!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails