Näytetään tekstit, joissa on tunniste konetikkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste konetikkaus. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. helmikuuta 2019

vähän erinäköinen pussukka.

Joskus saan sellaisen tilaustyön, että ihan innostun! Niin kuin nyt.

Kaveri kysyi aika varovasti, miten mahtaisi voida korjata sellaiset kivat vetoketjupussukat, joista vetoketjut ovat menneet rikki – ja taitaa niissä olla vähän jotain muutakin vikaa. Niissä vain olisi pinnassa niin kivat kuvat.

Vastasin yhtä lailla varovasti, että hänen kannattaisi tuoda pussukat näytille, jotta voisin katsoa, onko mitään tehtävissä. Sanoin myös, että toimitusaikani ovat aivan kamalat. Ei kuulemma haitannut.

Nyt ihmettelen, että alle kahdessa kuukaudessa sain toimeksi jotain. Purin nimittäin yhden pussukoista osiinsa, pesin toisen kuvapinnan nähdäkseni, kestäisikö se pesua (kesti) ja rakensin sitten sen ympärille loput tilkkupussukasta. Tässä se on valmiina: Annie-vetoketjupussukka:


Valitsin koirankuvaa täydentävät kankaat huolellisesti niin, etteivät koiraosuuden värit näyttäisi sameilta. Siksi pussukan väritys on aika erilainen kuin monessa muussa (lue: missään muussa) tilkkupussukassani.

Tyttären mielestä pussukasta tuli tältä puolelta "vintagetyylikäs".

Nimensä pussukka sai vaihto-oppilasperheeni koiralta. Voin olla väärässä, mutta minusta pussukan kuvassa on bostoninterrieri. Amerikkalaisperheessäni oli sellainen koira, ja sen nimi oli Annie. Ajattelin myös nimeä Boston, mutta se tuntui vielä ulkomaankielisemmältä.

Koska minulla oli vain yksi pesty koirankuva, tein pussukalle toisen puolen tilkuista, joiden värit toki valitsin koirankuvaa komppaaviksi. Tämä puoli (joka ei todellakaan ole "vintagetyylikäs") näyttää enemmän minun tekemältäni.


Annie-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Löysin varastoistani juuri sopivan sävyisen vihreän vuorikankaaksi.


Pussukassa on myös sisätasku, johon muistin ommella Tilkunviilaaja-merkin. Taskukappaleen sisäpuoli on samaa kangasta kuin vetoketjun päättävä läpykkä ja pussukan kiinnipitolenkit. Kuvassa siitä näkyy vain aavistus.


Vielä yksi kuva, josta tulikin mieleeni -


Että olikin vaikea toteuttaa tähän tikkauksia! Aloitin toisesta pussukkakappaleesta. Siinä oli paljon moninkertaisia saumanvaroja, joten päätin lasketella siihen harvakseltaan muurahaisenpolkua. Jostain syystä tikkaus ei tahtonut onnistua kunnolla, vaan kone teki hyppytikkejä ja katkoi lankaa.

Nilkuttaen ommellen sain kappaleen tikatuksi ja siirryin koiran pariin. Olin päättänyt kohdella koiraa kuin applikaatiota ja jättää sen tikkaamatta – toteuttaisin sille vain ääriviivan ja kaikki tikkaus olisi koiran ulkopuolella. Sain ommelluksi koiran ääriviivan, mutta kun aloin tehdä muurahaisenpolkua sen ulkopuolelle, mikään ei enää onnistunut. Vaihdoin lankaa. Vaihdoin neulaa. Vaihdoin neulan uudelleen. Vaihdoin alalangan. Alkoi tulla hiki.

Lopulta avasin puolakotelon. Siellä oli siistiä, mutta kun otin koteloa esiin, se lähti sieltä jotenkin oudon helposti. Putsailin muutamat nöyhdät ja asettelin kotelon huolellisesti takaisin. Puola ja langat paikoilleen ja uusi yritys.

Huh sentään! Vihdoin alkoi kone toimia normaaliin tapaan. Ilmeisesti puolakotelossa oli ollut jotain rempallaan. Laskettelin huolettomat muurahaisenpolut, korostin tikkauksilla kappaleessa olleita ylimääräisiä läikkiä sekä tikkasin tiheämmin niihin kohtiin, jotka olivat päässeet hiukan kulumaan.

Kaiken kaikkiaan: koirankuvan pelastusoperaatio onnistui. Annie-tilkkupussukka on valmiina käyttöön! Ja mikä hauskinta, minulla on vielä kolme koirankuvaa uusiin tilkkupussukoihin käytettäviksi.

perjantai 1. helmikuuta 2019

valmiiksi tikattu tilkkupalapeli.

Tikkasin tätä 80 cm x 120 cm kokoista tilkkutyötäni päiväkausia, mutta nyt se on valmis. Vuoden ensimmäinen valmistunut tilkkutyöni on ”Käytä sydäntäsi” / ”Have a Heart” -tilkkuseinävaate:
 

Käytin tilkkupintaan tehokkaan määrän jäännöspaloja ja useita aiemmin valmistamiani tilkkupaloja.

Muutama kuva tikkauksen eri vaiheista – tässä ensimmäiset tikkaukset nurjalta katsottuina. Taiteilin niitä tietenkin tilkkutyön oikealta puolelta ja minusta tuntui epätoivoiselta. Nurjalta katsottuna kiemurat alkoivat vaikuttaa mukiinmeneviltä ja jaksoin jatkaa.


Tilkkutyön alareunassa on sinistä. Tikkasin siihen vesimäisiä kuvioita. Tummimpaan alareunaan tikkasin pyöreitä kiviä.


Koska tiesin tikkausta aloittaessani tilkkutyön nimen, tikkasin moneen kohtaan sydämiä. Kirjoitin tilkkupintaan myös työn nimen.


Kokeilin myös, osaisinko tehdä spiraalimaisia kuvioita vapaalla kädellä. Spiraaleista ei tullut yhtä siistejä, mutta kelvollisia kuitenkin. Koska keltainen tilkku on työn yläreunassa, ajattelen sen olevan aurinko.


Rohkenin tikata pintaan useamman lehväkuvion. Niistä tykkäsin joka kerta. Piirsin keskiruodin kynällä ja tikkasin niin, että haluamani tilkkuosuus täyttyi lehvästä.


Tämän pikku blokin mukaan nimesin koko työn. Olen tehnyt pienen sydämen paperiompeluna monta, monta vuotta sitten. Taisin ajatella, että ompelisin sen ympärille mekon tai jotain, mutta sellaista ei syntynyt. Se ei löytänyt paikkaansa tilkkutöistänikään, mutta nyt se pääsi mukaan.


Tarjoan työtäni European Quilting Associationin juhlanäyttelyyn, ja sinne pääsevät vain tietyn kokoiset työt. ”Käytä sydäntäsi” kutistui tikatessa enemmän kuin mikään aiempi työni, ja jouduin tikkaamisen jälkeen vielä jatkamaan työtä yläreunasta! Että on vaikea tehdä tietyn kokoinen työ!

Päädyin kanttaamaan sivut niin, että käänsin koko kantin nurjalle. Käytin sivuilla Karnaluksista ostamaani valmista vinokaitaletta, koska se jäi näkymättömiin. Kerrankin ei tarvinnut ruveta kokoamaan kanttia itse!


Vielä viimeinen muotokuva ”Käytä sydäntäsi” -seinävaatteesta:


Kun katson tätä kuvaa myöhemmin, muistan, miten paljon lunta täällä oli!

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

makuasioista.

Ompelin tilkkutyön ehdolle Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n näyttelyyn, joka tulee olemaan esillä maaliskuussa 2019 Glasgow’ssa, Skotlannissa. Näyttelyn teemana oli ”Suomalaisia näkymiä,” ja ehdottamani tilkkutyö "Makuasioista" / "Matters of Taste" on tällainen:


Hmm, ehkä mieleenne tulee kysymys ”miten ihmeessä tuossa voi olla suomalaisia näkymiä?” Seuraa selitys.

Olen lukenut, että suomalaisten jäätelömaku on erikoinen. Suosituimpien jäätelömakujemme joukossa on kaksi hyvin erikoista: vanilja ja salmiakki. Vaniljaa eivät muun maalaiset pidä omana jäätelömakuna, vaan se yhdistetään aina johonkin. Salmiakki yleensäkin on vain pohjoismaalaisille tuttu maku.

Mietin myös, että ainakin kesäisin voi suomalaisessa näkymässä olla jäätelönsyöjiä. Siksi työssäni on jäätelötötteröitä, ja ylimmät edustavat meidän outoja mieltymyksiämme.

Erikoisten jäätelömakujen lisäksi työhön tuli siten mukaan puna-valkoisia raitoja eli häivähdys perisuomalaisen Marianne-karamellin käärettä. Marimekon kuosit täydentävät suomalaista makua.

Piirsin itse paperimallineen jäätelötötteröille, jotka toteutin paper-piecing-menetelmällä.


Yhdistelin tötteröt kokonaisuuksiksi ja lisäsin kehysmäisiä elementtejä.


Sanon vain, etten ollut maailman ihastunein kätteni työhön. Määräpäivä painoi kuitenkin päälle, joten en voinut aloittaa alustakaan. Päätin vain jatkaa sinnikkäästi. Panostin tikkauksiin.


Katsotaan näitä vielä hiukan lähempää:



Ensin tikkaukseni näyttivät nekin typeriltä, mutta katsoin onneksi työn nurjalle puolelle. Ihan kivat kuviot siellä oli!


Tässä vaiheessa työni alkoi näyttää puolittain kivalta.


Päätin kuitenkin siirtyä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja jatkoin uloimmassa reunassa Marimekko-kankaan kuviointia omin tikkauksin. Se ei näyttänyt maailman upeimmalta, joten jatkoin työtä vaaleilla langoilla.


Tasapainon nimissä toteutin punaisia jatkokuvioita pariin muuhunkin kohtaan.


Vielä lähikuva tikatuista jäätelötötteröistä. Ruudutetuista vohvelituuteista tykkäsin.


Valmis työni "Makuasioista" / "Matters of Taste" on kooltaan noin 57 cm x 59 cm. Tai siis eihän se vielä ole täysin valmis! Jäin odottamaan tuomaroinnin tulosta puolittain toivoen, ettei minun tarvitsisi ommella tähän ripustuskujaa. Työni kuitenkin pääsee mukaan Glasgow’n näyttelyyn, mikä on hieno juttu, mutta tarkoittaa minulle ripustuskujan ompelu-urakkaa. Huoh siitä, vaikka jipii siitä toisesta asiasta.

tiistai 18. joulukuuta 2018

verryttelyhousut.

Onko verryttelyhousuja enää olemassa terminä? Verkkareista puhutaan vielä yleisesti, mutta että mainitsisi verryttelyhousut?

Lisäksi verkkarit ovat siirtyneet liikuntasuorituksen parista normivaatetukseen. Verskoiksikin niitä joskus kutsutaan.

Vesa-Matti Loiri ääntää sanan yhdellä r-kirjaimella ”verytelyhousut” Uuno Turhapuro –laulussa.

Tilkkuharrastuksessakin joskus verrytellään: esimerkiksi vapaan konetikkauksen kuvioita on hyväkin piirrellä verryttelymielessä ensin kynällä, sitten sormella ja sitten vasta koneella.

Ensimmäisen kerran tajusin verrytellä ennen tikkaamaan ryhtymistä, kun halusin ommella sydänkuvioita Keisarinna Ramandu –tilkkupeittoon.


Äh! Eiväthän sydänkuviot näy kuvassa lainkaan - siinä erottuvat vain nuo plup-maiset suorat tikkaukset. Siksi lisään tähän kuvan, jossa tikkaukset näkyvät peiton nurjalla puolella.


Toteutin myös Pikku prinssi –tilkkupeittoon kukkamaiset tikkauskuviot kotikoneella ja verryttelin kunnolla ennen liikkeelle lähtemistä.


Verryttelyhousuja en kyllä tarvinnut, vaan ihan tavallisissa vaatteissa olin alusta loppuun. Ja sattumanvaraisesta sanasta keksin tälläkin kertaa tilkkuaiheeseen riittävän sopivaa kirjoitettavaa.

torstai 15. marraskuuta 2018

pussukoita tuloillaan.

Voisin melkein sanoa, että ”pussukoita tulvillaan on pimeä marraskuinen sää,” mutta minulla on sentään vasta tilkkupintoja käsillä; ei valmiita pussukoita. Tuloillaan on joka tapauksessa useita! Ompelin esimerkiksi kaksi tämän tapaista tilkkupintaa ja panostin tikkaamiseen. Ensin tikkasin keskiosan, sitten laitoin silmukoita kehysmäiseen osaan ja loput täytin harvahkolla muurahaisenpolulla.


Pussukasta tulee hyvin hillitty. Ei yhtään minun väriseni.

Yksi tilkkupinnoista näyttää siltä, kuin olisin tärvännyt pienten palojen ompelemiseen suunnilleen ikuisuuden. Kokosin kuitenkin palat valmiiksi tilkkumaisista osista, joten pinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin se oli ommella.


Tein monimutkaiselle pinnalle hieman kunniaa ompelemalla siihen sekä spiraalia että suoria. Jopa tulitikkutikkausta (matchstick quilting) laittelin!

”Meistä tulee isona tilkkupussukka”


No, he eivät tuosta enää kasva, mutta tilkkupussukaksi he ovat matkalla. Tässä vielä lähikuvaa:


Valmiit työt ovat omituisen värisiä ja kovin kirjavia, mutta miellyttävät minua paljon enemmän kuin hillitty Neutriino-pussukka! Minulla on omituinen maku.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

uusinta uutta.

Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota.


Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti.

Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä:


Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.


Muutakin uutta on pöydällä (tai lattialla). Toisen vanhat jäännöspalat ovat nyt minun uusimmat hankintani. Kävin Kumpulan kylätilassa Kässämarttojen käsityökirppiksellä ja ostin kaksi kivaa tilkkunyyttiä:


Olen leikannutkin näistä jo! Heti tulivat käyttöön! (Mutta kuvaa ei ole vielä.)

Viikonloppuna näin muutakin kuin käsityökirppiksen – näin tilkkukilta Lentävien hanhien näyttelyn Helsingin Bokvillanissa (lähellä Arabian tehtaita). He ovat tehneet nuppupeittoja, joissa tietenkin on lentävä hanhi –blokkeja. Suosikkini oli tällainen värikäs peitto:


Näyttelyssä oli myös kiva tilkkutäyteinen nurkkaus!


Yksityiskohta seinälle ripustetusta tilkkutyöstä, joka oli kauniin värinen, kauniisti toteutettu ja kauniisti tikattu:


En ollut näyttelyssä itsekseni, joten en ehtinyt jäädä tutkimaan mitään työtä kovin tarkasti. (Toisella meistä rupesi olemaan kiire lähteä.) Nyt jäin miettimään, miten nuo kuvioneliöt on toteutettu. Applikoiden?

Joka tapauksessa suuritöinen tilkkupeitto!

Pahoittelen, etten mainitse tekijöiden nimiä! Töiden vieressä oli numerolaput, mutta ei kattavia tekijätietoja, enkä löytänyt näyttelyluetteloa käyttööni.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

suut makeaksi!

Tästä Marmeladi-nimisestä herkusta voi nauttia hyvällä omallatunnolla, vaikka olisi millaisella ruokavaliolla. Se on nimittäin uusin tilkkupussukkani. Onnistuin valitsemaan siihen makeat värit.


Toinen puoli on pinkki ja toinen on enimmäkseen vihreä, ja mieleen tulivat Hellaksen hedelmämarmeladirasiat. Siitä nimi.


Vaikka minulla oli Glasgow’n työtä (olen ompelemassa tilkkutyötä, jota tarjoan Glasgow'n tilkkutapahtumassa pidettävään Tilkkuyhdistys Finn Quiltin näyttelyyn) tikatessa ollut ongelmia, päätin silti kokeilla krysanteemimaista tikkausta. Kone, neula ja lanka toimivat taas loistavasti yhteen, ja sain molemmat pinnat tikattua ilman yhtäkään hyppytikkiä.


Valitsin langat, jotka olivat tilkkupintaa keskimäärin vaaleammat, jolloin tikkaukset erottuvat paremmin. Olisin myös halunnut ottaa kuvan sivuvalossa, joka olisi korostanut tikattua pintaa, mutta valokuvauspäivä oli auringonpaisteeton.

Marmeladi-tilkkupussukassa on yhtä iloisen värinen vuori kuin tilkkupintakin on:


Erityisesti toinen puoli on virkistävä. Vahingossa onnistuin näin kivasti!


Marmeladi-vetoketjupussukka on melkein saman kokoinen kuin viimeksi esittelemäni Kaikki käy –pussukka eli seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Ompelin pussukan vetoketjuun päättökappaleen, jonka toinen puoli on vihreä ja toinen pinkki. Vihreät reunat pilkistämässä pinkin takaa hivenen häiritsevät silmää. Taidan ainakin lähitulevaisuudessa pitäytyä yksivärisissä päättölipareissa.


Vihreän puolen tikkaukset näyttävät lähempää tällaisilta:


Marmeladi-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa, koska sen saa kunnolla auki, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu. Nyt olen tämän vuoden aikana ommellut 17 tilkkupussukkaa. Kehtaankohan sanoa, monesko pussukka se on kaikkiaan? No sanon kuitenkin: Marmeladi on 182. blogihistoriani aikana ompelemani pussukka. En olisi ehkä uskonut, jos joku olisi silloin vuonna 2009 blogia perustaessani tällaista minulle ennustanut.

Tässä välissä kävin lukemassa blogini ensimmäisiä kirjoituksia ja totesin, että pussukantuotantotodellisuus on vielä tuotakin lukemaa järkyttävämpi! Ompelin nimittäin ennen blogin perustamista kymmenittäin pyöreäreunaisia pussukoita. Ne raukat eivät saaneet nimiä enkä luetteloinut niitä muutenkaan, joten ne oli helppo hetkeksi unohtaa.

lauantai 13. lokakuuta 2018

kaikki käy!

Saanko esitellä: uusin tilkkupussukkani ”Kaikki käy”!


Valitsin pussukan toiselle puolelle tilkkuja, joissa näkyi sinistä ja harmaata. Mukaan tuppasi myös keltaista, varsinkin tälle paraatipuolelle. Ehkä tilkut saivat tartunnan pienestä palasta, jonka halusin ehdottomasti mukaan, sillä siinä näkyi pieni kissa.

Kaikki käy –nimi tulee tietenkin siitä, että tilkkupintaan käyvät kaikki tilkut! Minä en syrji enkä boikotoi, paitsi niin, että valitsen tilkut usein ”yhtä väriä”. Lopputuloksesta näkyy silti, että siniharmaassa pinnassa voi olla myös keltaista. Kaikki käy!

Toisen puolen tilkut pysyivät sini-violetteina, eikä keltaista tuppautunut mukaan.


Tikkausten keksiminen vei taas aikaa. Mikään ei tuntunut sopivalta, joten lopulta lähdin vain seuraamaan saumoja pitkin ja poikin.


Lopputuloksena on orgaaninen ruudukko, joka on ihan ookoo, mutta ei erityisesti säväytä.


Otin pitkästä aikaa kuvan keskeneräisestä pussukasta! Vein sen ulos ja kaikkea.


Kun ompelen pussukan pitkään vetoketjuun (Avoin-malliston tyyliin), päällitikkaus tehdään vasta kun pussukka on muuten valmis. Helpottaakseni ompelemista puristan sauman sormilla suoraksi ja kunnolla auki ja kiinnitän nuppineuloin. Sitten vasta päällitikkaan.

Päättelin vetoketjun hillityn värisellä tilkulla. Vetimeen en kiinnitäkään lenksua, koska se on tällaista umpinaista mallia.


Kaikki käy –tilkkupussukan kokoa voi kuvitella mielessään, kun annan sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Käytin vuorikappaleisiin monta sekalaista tilkkua ja tilkkupintaa. Kylläpä vuorista tulikin kirjava! Jestas sentään!


Vielä yksi lähikuva Kaikki käy –pussukan tikkauksista.


Kaikki käy –pussukka on sekä Street- että Avoin-mallistoa. Siinä on siis pitkä kantolenksu ja se avautuu hyvin auki.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails