Tilkunviilaaja

Ompelin aiempia hieman isomman vetoketjupussukan ja annoin sille nimen Neuvokas. Nimelle ei löydy muuta selitystä kuin se, että englanninkielinen sana ”astute” näytti hiljattain olleen jossain päivän sanana. Pussukka ei totisesti ilmennä neuvokkuutta millään tavalla, vaikka kuinka kuvittelisin. Harvinaista kyllä, satuin näppäämään valmiiksi tikatuista ja tasatuista pussukkapinnoista ihan kuvankin! Jos haluaisit kokeilla samanlaista spiraalitikkausta, olen kirjoittanut omasta spiraalitikkaustavastani ohjeen. Spiraalitikkauksen variaatio on se, kun tikkaakin useamman spiraalin, ja tein ohjeen siitäkin. Huomaan ohjeesta myös, että olen joskus käyttänyt melko isojakin paloja tilkkupintoihini. (Nykyisin tuntuu siltä, että haluan koota pinnat suunnilleen kynnen kokoisista paloista.)  Nyt kun ollaan tikkaustapojen äärellä, mainostelen myös koostejulkaisuani ”21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta”.   Palataan pääasiaan eli Neuvokas-tilkkupussukkaan. Sen toinen puoli on paljon par...

Seuraava valmis esiteltävä on aika paljon edellistä pienempi, sillä ompelin sen nimenomaan täyttämään pienehköä seinätilaa. Kas tässä: Kivinen saaristo -seinätekstiili: Sain tähän idean kahdelta tilkkuilijalta. Olin nähnyt @jessicaquilter in esittelevän Instagramissä tilkkutöitä, joiden keskiössä oli samainen, värikäs pyörylä. Ja toinen IG-tilkkuilija, @exhaustedoctopus on tehnyt lukuisia ”sea glass” -tilkkutöitä. Yhdistin heidän ideansa näin. Kun nyt olette nähneet lopputuloksen, teitä saattaa kiinnostaa se, miten päädyin siihen. Aivan ensiksi etsin varastoistani sopivaa tai siedettävää taustakappaletta työlleni. Tiesin, ettei minulla olisi valtavaa valinnanvaraa! Lähinnä joutuisin tyytymään johonkin tarpeeksi isoon palaan. Löysin sopivalta vaikuttavan, kylläkin aika paljon tummemman kankaan, jota oli riittävästi. Leikkasin pyöryläkuvion irti, mutta jätin hiukan harmaata taustakangasta näkyviin. En halunnut joutua leikkaamaan kangasta pitsimäisesti! Harsin pyörylän kankaan keskel...

Tein tänä vuonna kenties sellaisen ennätyksen, että sain vuoden ensimmäisen tilkkupussukkani valmiiksi vasta toukokuun alussa! Sisupussi-niminen teos ei oikeastaan ole pussukka, sillä se on iso! Ehkä sitä voi kutsua tilkkupussiksi, tai sitten se on kantokonsepti. Tämän puna-liilan puolen kappaleista osa on kuittiommeltuja pötköjä, ja olen niitä sitten levittänyt erilaisilla suunnilleen summittain käteen osuvilla tilkuilla. Sommitelmani perustuvat hämmästyttävän usein tilkkuihin, joita on kertynyt ompelupöydälle! Sisupussin valmistumisvaiheessa olin niin innostunut, että otin siitä keskeneräiskuvankin! Ja mittailin saman tien sen leveyksiä sun muita. Olen kyllä aina melko innoissani tässä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa hahmotan tekeillä olevan kappaleen mittasuhteet. En osaa kuvitella etukäteen, miltä pussukat tulevat näyttämään, vaikka olen tehnyt niitä satoja. Kuten seuraavasta kuvastakin näkee, olen mitannut ja mitannut Sisupussia, ja sen tosi viralliset mitat ovat:  Lev...

Kerroin edellisessä blogikirjoituksessani aloittaneeni erikoisen applikaatiotyön eli Jennifer Sampoun ”Polygon Play Quilt” -ohjeen mukaisen työn. Kun olin saanut asetelluksi monikulmiot sarakkeiksi, ompelin ne ensin keskeltä kiinni ja tikkasin sitten viereen lisää. Tikkausviivojen etäisyydet vaihtelivat, välillä oli tiuhempaa ja välillä harvempaa. Seuraavasta kuvasta näkee hyvin, että tikkaaminen kuristaa kangasta aika tavalla. En mitenkään olisi voinut jättää ulompia reunoja tikkaamatta, vaikka olisin halunnut. En ehkä varsinaisesti halunnut, mutta olisin saattanut haluta, sillä ensimmäisten tikkausviivojen jälkeen tikkaaminen oli puuduttavaa. Huoh! Lopultakin koko pinta oli tikattuna. Ei yhtään liian aikaisin! Seuraavasta kuvasta näkee myös, että jouduin vähän jatkamaan taustan kangasta. Ompelin sen oikeaan ylänurkkaan lisäkolmion. Minun varastoissani on hyvin vähän isoja kangaspaloja, ja niistäkin vähistä suurin osa on kirjavia. Olisin ehkä mieluiten valinnut vähän vaaleanpunais...

Huh, vihdoinkin näen, että Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoprojektin seurauksena syntyneiden ylijäämäneliöiden, -blokkien ja -palojen loppu häämöttää. Sain nimittäin valmiiksi tilkkupinnan ylijäämäblokeista, joita täydensin varta vasten Tilkkunen-myymälästä hankkimillani Grunge-kankailla. En tervehdi tätä tilkkupintaa riemusta hihkuen, mutta ainakin se on valmis nyt. Olen keksinyt sille melko sopivalta tuntuvan nimen Todistaja. Nimi lähti kehittymään siitä, että kuviot ja värit toivat minulle ensin mieleen amerikkalaiset alkuperäiskansat ja sen jälkeen amerikkalaiset Amishit. Näinä aikoina ei noin vain voi käyttää ihmisryhmien nimiä, joten etenin mielijohteissa elokuvaan, jossa Amishit olivat isossa roolissa. Näin Harrison Fordin tähdittämän Todistaja-elokuvan melko äskettäin. Edellisestä katselukerrasta oli piiiitkä aika, ja olin unohtanut, miten äkkipikaisen väkivaltainen päähenkilö oli. Monta muuta asiaa kyllä muistin hyvin. Elokuva pärjää edelleen vaikka kuinka monelle...

Tilkkutyö pitää tietenkin tikata, ja silloin voit päästää luovuutesi valloilleen. Kuten jo luukussa yhdeksän näimme, käsintikkauksia voi juoksuttaa pieniin pintoihin, ja jos käsissä onkin isompi pinta, voit aivan hyvin tikata osan koneella ja lisätä mukaan käsintikkauksia mausteeksi. Osa teoksen tikkauksista voi olla ompelukoneen kiinnostavia koristeompeleita. Esimerkiksi pussukka tai tilkkulaukku voi saada mielenkiintoista ilmettä, kun sen poikki kulkee vaikkapa kukka- tai lehvätikkaus. Eikä sinun silti tarvitse lähteä toteuttamaan vapaata konetikkausta. Kaksi eri koristeommelta vieri vieressä saattavat näyttää aivan erilaisilta kuin yksittäin. Tai koristeommel ja sen peilikuva vieri vieressä. Jotkin koristeompeleet näyttävät huikeilta, kun ne toteuttaa vaihtuvavärisestä langasta. (Anteeksi, ettei kuvan laatu tee oikeutta huikeille koristeompeleille.) Olen tykännyt @Nordiccrafter ’in tikkauksista farkkupintaan ja kokeillut samaa itsekin. Variaatio-pussukasta tuli oikein onnistunut...

Aatonaaton luukusta hohtaa Sujata Masseyn kirjoittama Satapurin jalokivi. Olen tykännyt Sujata Masseyn Rei Shimura -sarjasta, mutta toisaalta harmitellut päähenkilön nössöyttä ihmissuhteissaan. Intialainen Perveen Mistry vaikuttaa vähemmän turhauttavalta hahmolta. Satapurin jalokiven lukija kokee seikkailun matkatessaan 1930-luvun Intiaan. Ainakin minusta kaikki tuntui niin todelliselta, että oli kuin olisin ratkonut mysteeriä yhdessä Perveen Mistryn kanssa. Ihana kirja! Tähän kirjaan liittyy selkeä muisto. Kävin korona-aikaan kirjastossa ja hämmästyin kovasti, kun en päässyt lainaustiskejä edemmäs! Virkailija halusi olla avuksi ja kysyi, voisiko noutaa minulle haluamani kirjan. Hän taisi hämmästyä, kun pyysin häntä tuomaan kymmenkunta englanninkielistä kirjaa, vaikka dekkareita ja jännitystä. Ei väliä, kuka on kirjoittanut. Virkailijan poissa ollessa vilkaisin sallitulla alueella ollutta ”tänään tarjolla” -hyllyä ja löysin ihmeekseni juuri tämän Satapurin jalokivi -kirjan, joka oli ...

Tänään on itsenäisyyspäivä ja monella meistä saattaa olla aikaa ajatella - nopeasti tai hitaasti. Esittelyssä on Daniel Kahnemanin kirjan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Annoin kirjalle viiden tähden arvion ja kirjoitin siitä suunnilleen näin: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirja oli tavattoman kiinnostava ja avasi uusia näköaloja. Se oli kattava, syvällinen ja älykäs, mutta tavallisenkin ihmisen ymmärrettävissä – paitsi aivan loppuosuudet. Se paljasti uskomattomia asioita meidän ajattelutavoistamme. Ihminen voi toisaalta järjellä tietää ja ymmärtää yhden asian ja samanaikaisesti tehdä aivan päinvastaisen, mielestään loogisen päätelmän. Luonnollisesti ajatukseni karkasi tästä kirjasta tilkkupeittoon Ajatus karkaa kesään. Se on yksi ensimmäisistä teoksistani, ja koska tikkauspalvelua ei tuolloin vielä ollut olemassa, tikkasin sen itse kotikoneella. Vinkkasin jo kakkosluukussa tähän työhön liittyvästi, että kannattaisi tikata riittävän tiuhaan. Vinkki: Siksipä keksin tähän eri vink...