Showing posts with label konetikkaus. Show all posts
Showing posts with label konetikkaus. Show all posts

Tuesday, 18 December 2018

verryttelyhousut.

Onko verryttelyhousuja enää olemassa terminä? Verkkareista puhutaan vielä yleisesti, mutta että mainitsisi verryttelyhousut?

Lisäksi verkkarit ovat siirtyneet liikuntasuorituksen parista normivaatetukseen. Verskoiksikin niitä joskus kutsutaan.

Vesa-Matti Loiri ääntää sanan yhdellä r-kirjaimella ”verytelyhousut” Uuno Turhapuro –laulussa.

Tilkkuharrastuksessakin joskus verrytellään: esimerkiksi vapaan konetikkauksen kuvioita on hyväkin piirrellä verryttelymielessä ensin kynällä, sitten sormella ja sitten vasta koneella.

Ensimmäisen kerran tajusin verrytellä ennen tikkaamaan ryhtymistä, kun halusin ommella sydänkuvioita Keisarinna Ramandu –tilkkupeittoon.


Äh! Eiväthän sydänkuviot näy kuvassa lainkaan - siinä erottuvat vain nuo plup-maiset suorat tikkaukset. Siksi lisään tähän kuvan, jossa tikkaukset näkyvät peiton nurjalla puolella.


Toteutin myös Pikku prinssi –tilkkupeittoon kukkamaiset tikkauskuviot kotikoneella ja verryttelin kunnolla ennen liikkeelle lähtemistä.


Verryttelyhousuja en kyllä tarvinnut, vaan ihan tavallisissa vaatteissa olin alusta loppuun. Ja sattumanvaraisesta sanasta keksin tälläkin kertaa tilkkuaiheeseen riittävän sopivaa kirjoitettavaa.

Thursday, 15 November 2018

pussukoita tuloillaan.

Voisin melkein sanoa, että ”pussukoita tulvillaan on pimeä marraskuinen sää,” mutta minulla on sentään vasta tilkkupintoja käsillä; ei valmiita pussukoita. Tuloillaan on joka tapauksessa useita! Ompelin esimerkiksi kaksi tämän tapaista tilkkupintaa ja panostin tikkaamiseen. Ensin tikkasin keskiosan, sitten laitoin silmukoita kehysmäiseen osaan ja loput täytin harvahkolla muurahaisenpolulla.


Pussukasta tulee hyvin hillitty. Ei yhtään minun väriseni.

Yksi tilkkupinnoista näyttää siltä, kuin olisin tärvännyt pienten palojen ompelemiseen suunnilleen ikuisuuden. Kokosin kuitenkin palat valmiiksi tilkkumaisista osista, joten pinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin se oli ommella.


Tein monimutkaiselle pinnalle hieman kunniaa ompelemalla siihen sekä spiraalia että suoria. Jopa tulitikkutikkausta (matchstick quilting) laittelin!

”Meistä tulee isona tilkkupussukka”


No, he eivät tuosta enää kasva, mutta tilkkupussukaksi he ovat matkalla. Tässä vielä lähikuvaa:


Valmiit työt ovat omituisen värisiä ja kovin kirjavia, mutta miellyttävät minua paljon enemmän kuin hillitty Neutriino-pussukka! Minulla on omituinen maku.

Wednesday, 17 October 2018

uusinta uutta.

Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota.


Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti.

Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä:


Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.


Muutakin uutta on pöydällä (tai lattialla). Toisen vanhat jäännöspalat ovat nyt minun uusimmat hankintani. Kävin Kumpulan kylätilassa Kässämarttojen käsityökirppiksellä ja ostin kaksi kivaa tilkkunyyttiä:


Olen leikannutkin näistä jo! Heti tulivat käyttöön! (Mutta kuvaa ei ole vielä.)

Viikonloppuna näin muutakin kuin käsityökirppiksen – näin tilkkukilta Lentävien hanhien näyttelyn Helsingin Bokvillanissa (lähellä Arabian tehtaita). He ovat tehneet nuppupeittoja, joissa tietenkin on lentävä hanhi –blokkeja. Suosikkini oli tällainen värikäs peitto:


Näyttelyssä oli myös kiva tilkkutäyteinen nurkkaus!


Yksityiskohta seinälle ripustetusta tilkkutyöstä, joka oli kauniin värinen, kauniisti toteutettu ja kauniisti tikattu:


En ollut näyttelyssä itsekseni, joten en ehtinyt jäädä tutkimaan mitään työtä kovin tarkasti. (Toisella meistä rupesi olemaan kiire lähteä.) Nyt jäin miettimään, miten nuo kuvioneliöt on toteutettu. Applikoiden?

Joka tapauksessa suuritöinen tilkkupeitto!

Pahoittelen, etten mainitse tekijöiden nimiä! Töiden vieressä oli numerolaput, mutta ei kattavia tekijätietoja, enkä löytänyt näyttelyluetteloa käyttööni.

Sunday, 14 October 2018

suut makeaksi!

Tästä Marmeladi-nimisestä herkusta voi nauttia hyvällä omallatunnolla, vaikka olisi millaisella ruokavaliolla. Se on nimittäin uusin tilkkupussukkani. Onnistuin valitsemaan siihen makeat värit.


Toinen puoli on pinkki ja toinen on enimmäkseen vihreä, ja mieleen tulivat Hellaksen hedelmämarmeladirasiat. Siitä nimi.


Vaikka minulla oli Glasgow’n työtä (olen ompelemassa tilkkutyötä, jota tarjoan Glasgow'n tilkkutapahtumassa pidettävään Tilkkuyhdistys Finn Quiltin näyttelyyn) tikatessa ollut ongelmia, päätin silti kokeilla krysanteemimaista tikkausta. Kone, neula ja lanka toimivat taas loistavasti yhteen, ja sain molemmat pinnat tikattua ilman yhtäkään hyppytikkiä.


Valitsin langat, jotka olivat tilkkupintaa keskimäärin vaaleammat, jolloin tikkaukset erottuvat paremmin. Olisin myös halunnut ottaa kuvan sivuvalossa, joka olisi korostanut tikattua pintaa, mutta valokuvauspäivä oli auringonpaisteeton.

Marmeladi-tilkkupussukassa on yhtä iloisen värinen vuori kuin tilkkupintakin on:


Erityisesti toinen puoli on virkistävä. Vahingossa onnistuin näin kivasti!


Marmeladi-vetoketjupussukka on melkein saman kokoinen kuin viimeksi esittelemäni Kaikki käy –pussukka eli seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Ompelin pussukan vetoketjuun päättökappaleen, jonka toinen puoli on vihreä ja toinen pinkki. Vihreät reunat pilkistämässä pinkin takaa hivenen häiritsevät silmää. Taidan ainakin lähitulevaisuudessa pitäytyä yksivärisissä päättölipareissa.


Vihreän puolen tikkaukset näyttävät lähempää tällaisilta:


Marmeladi-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa, koska sen saa kunnolla auki, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu. Nyt olen tämän vuoden aikana ommellut 17 tilkkupussukkaa. Kehtaankohan sanoa, monesko pussukka se on kaikkiaan? No sanon kuitenkin: Marmeladi on 182. blogihistoriani aikana ompelemani pussukka. En olisi ehkä uskonut, jos joku olisi silloin vuonna 2009 blogia perustaessani tällaista minulle ennustanut.

Tässä välissä kävin lukemassa blogini ensimmäisiä kirjoituksia ja totesin, että pussukantuotantotodellisuus on vielä tuotakin lukemaa järkyttävämpi! Ompelin nimittäin ennen blogin perustamista kymmenittäin pyöreäreunaisia pussukoita. Ne raukat eivät saaneet nimiä enkä luetteloinut niitä muutenkaan, joten ne oli helppo hetkeksi unohtaa.

Saturday, 13 October 2018

kaikki käy!

Saanko esitellä: uusin tilkkupussukkani ”Kaikki käy”!


Valitsin pussukan toiselle puolelle tilkkuja, joissa näkyi sinistä ja harmaata. Mukaan tuppasi myös keltaista, varsinkin tälle paraatipuolelle. Ehkä tilkut saivat tartunnan pienestä palasta, jonka halusin ehdottomasti mukaan, sillä siinä näkyi pieni kissa.

Kaikki käy –nimi tulee tietenkin siitä, että tilkkupintaan käyvät kaikki tilkut! Minä en syrji enkä boikotoi, paitsi niin, että valitsen tilkut usein ”yhtä väriä”. Lopputuloksesta näkyy silti, että siniharmaassa pinnassa voi olla myös keltaista. Kaikki käy!

Toisen puolen tilkut pysyivät sini-violetteina, eikä keltaista tuppautunut mukaan.


Tikkausten keksiminen vei taas aikaa. Mikään ei tuntunut sopivalta, joten lopulta lähdin vain seuraamaan saumoja pitkin ja poikin.


Lopputuloksena on orgaaninen ruudukko, joka on ihan ookoo, mutta ei erityisesti säväytä.


Otin pitkästä aikaa kuvan keskeneräisestä pussukasta! Vein sen ulos ja kaikkea.


Kun ompelen pussukan pitkään vetoketjuun (Avoin-malliston tyyliin), päällitikkaus tehdään vasta kun pussukka on muuten valmis. Helpottaakseni ompelemista puristan sauman sormilla suoraksi ja kunnolla auki ja kiinnitän nuppineuloin. Sitten vasta päällitikkaan.

Päättelin vetoketjun hillityn värisellä tilkulla. Vetimeen en kiinnitäkään lenksua, koska se on tällaista umpinaista mallia.


Kaikki käy –tilkkupussukan kokoa voi kuvitella mielessään, kun annan sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Käytin vuorikappaleisiin monta sekalaista tilkkua ja tilkkupintaa. Kylläpä vuorista tulikin kirjava! Jestas sentään!


Vielä yksi lähikuva Kaikki käy –pussukan tikkauksista.


Kaikki käy –pussukka on sekä Street- että Avoin-mallistoa. Siinä on siis pitkä kantolenksu ja se avautuu hyvin auki.

Wednesday, 2 May 2018

kissanhäntä kainalossa.

Ompelin helmikuussa pari kivan oloista tilkkupintaa sinisistä, turkooseista, vihreistä ja keltaisista jäännöspaloista. Kerroin tässä blogikirjoituksessani, miten tilkkupinnat syntyivät improvisoimalla.

Tilkkupinnat olivat sen verran isot, että ompelinkin niistä pitkästä aikaa pienen tilkkulaukun. Jaoin keskeneräisen laukun kuvan Instagramissä ja sain hyvän nimiehdotuksen Tilkuista totta -Irmalta. Saanko esitellä: Kissanhäntä kainalossa –tilkkulaukku valmiina:


Kas, kun en itse tullut ajatelleeksi tuota hauskaa nimeä! Totta kai se on sopiva nimi, koskapa yhdestä kissasta näkyy vain peräpää ja häntä.

Olipa hyvä, että olen kirjoittanut tilkkulaukulle teko-ohjeen blogiini. Katsoin mitat sieltä! Muuten olisin ollut taas ihan öönä, että minkä pituinen ja levyinen sangan pitäisi olla, ja minkä levyisen reunakaitaleen leikkaisinkaan. Noudatin omia ohjeitani ja niinpä tästä tulikin hyvin tutun oloinen.

Kuvakin piti tietysti ottaa perinteisellä paikalla eli kulahtaneilla ulkorappusillamme.


En jaksanut ruveta värkkäämään vetoketjua, joten Kissanhäntä kainalossa –laukku sulkeutuu vain napilla. Nappeja minulla on muuten varastossa vielä pariin (eli pariin sataan) tilkkulaukkuun.


Nyt matkustamme ajassa vähän matkaa taaksepäin. Ompelin helmikuussa ensimmäiset palat näihin tilkkupintoihin, ja lopulta ne olivat tarpeeksi isot.


Tilkkupinnat viruivat siellä täällä ompelualueellani huhtikuun lopulle, kunnes vihdoin tartuin niihin tikkaus mielessä. Yllätin itseni tikkaamalla oikein kuvioita!


Näin vaivaa tikatessani toisen puolen lentäviä hanhia. Ensin tein terälehtimäiset tikkaukset itse hanhiin ja täydensin tikkaukset parilla suoralla viivalla, jotka ompelin viivaimen avulla. Kyllä ovatkin suorat viivat!


Takaisin nykyhetkeen.

Ohjeeni mukaan tikkasin tilkkupinnan kiinni paitsi vanuun, myös collegejerseypalaan. Tikatusta kappaleesta tulisi silloin tarpeeksi topakka. Valitettavasti luin tämän viisauden liian myöhään – jo kun olin tikannut tilkkupinnan huolellisesti vain vanuun. Sen takia valitsin laukun vuoriin paksumman kankaan. Ihan tuli topakka laukku näinkin.

Kissanhäntä kainalossa –tilkkulaukussa on myös sisätasku.


Laukku on kooltaan noin 27 cm x 22 cm, pohjan leveys on 6,5 cm.

Kanssabloggarit ottavat teoksistaan kuvia upeissa ympäristöissä. Minäkin käytin mielikuvitusta ja ripustin laukun päärynäpuun oksaan.


Ei tämä yritelmäni kovin taiteellisen hienolta näytä – mutta saahan tästä sentään käsitystä säätilasta ja kevään vaiheesta.

Saturday, 28 April 2018

viivasuoraa.

Olen pariin otteeseen ihastellut Angela Waltersin kätevyyttä viivoittimen kanssa. Hän tempaisee esiin kaareva- tai suorareunaisen viivaimen ja pistelee menemään. Lopputuloksena hienoja ja tasaisia kuvioita.

Angelan viivaimet ovat erityispaksuja, jotta ne eivät vahingossakaan sujahda koneen tikkauspaininjalan alle. Koska en ole himotikkaaja, en ole ajatellutkaan hankkia tikkausviivaimia! Keksin kuitenkin toissapäivänä, miten minä voin liittyä viivaintikkaajien joukkoon.

Asetan pienen tuumaviivoittimen paininjalan viereen. Siis tavallisen ompelupaininjalan viereen. Otan suunnan pisteestä, johon tikkauksen pitää päätyä ja siirrän viivaimen paininjalan etäisyydelle tuosta pisteestä. Sitten ompelen paininjalka viivaimen reunaa pitkin.


Systeemi toimii mainiosti, kunhan pystyn pitämään viivainta suorassa ja liikkumatta (kuvaa ottaessani viivain pääsi lipsahtamaan vähän irti paininjalasta), ja kunhan tikattava kappale on pieni ja helppo käsitellä.

Merkkailin tilkkupintaani pisteitä aina sen mukaan, millaisen viivan ajattelin ommella, ja surruttelin menemään. Tikkaamani kuvio näkyy pinnan nurjalla puolella (eli vanupuolella) paremmin ja se on tällainen:


Tilkkupinnassa tikkaukset eivät erotu yhtä hyvin, mutta pääasia onkin, että pinta ON tikattu.


Pussukkahan tästä tulee, tietysti! Sen toinen puoli onkin aivan erilainen ja teen siihen vaatimattomammat tikkaukset. Lähdenkin nyt ompelemaan ne loppuun.

Sunday, 11 February 2018

työvaiheita.

Otin suunnilleen jokaisen jäännöspalasäilyttimeni esille leikatessani paloja uusimman tilkkupinnan blokkeihin ja huomasin, miten paljon minulla oli pieniä jäännöspaloja kivoista kankaista. Blokkeja jo ommellessani kokosin pienistä tilkuista isompia pintoja ja kun tilkkupeiton pinta oli valmis, täydensin palat suunnilleen pussukan kokoisiksi.

Ompelin neljätoista pussukkapintaa. Niistä kuusi pääsi valokuvattavaksi vastasataneelle lumelle muutama päivä sitten.


Tilkkupintojen ompeleminen on helppoa ja kivaa, mutta pussukan seuraava vaihe on haastava. Pitää leikata sopivat palat tikkausvanusta ja välikerroskankaasta.

Välikerrokseksi käytän useimmiten collegejerseytä, joskin kauhtuneet ja/tai ohueksi hipuneet lakanat ja pyyhefrotee sopivat myös tarkoitukseen. Minulla oli hyvä varasto erinomaista collegetrikoota – löysin sitä Eurokankaan palalaarista – mutta käytin sen viimeistä senttiä myöten näihin seitsemään pussukka-aihioon eikä sekään riittänyt, vaan jouduin käymään vara-varastoillani.

Välikerros- ja tikkausvanupalojen leikkaamisen jälkeen seuraa vielä haastavampi työvaihe eli tikkaus! Tikkaan pussukkapinnat yleensä niin, että päällimmäisenä on tilkkupinta, sen alla välikerros ja alimpana tikkausvanu. Niin nytkin.

Teknisesti tällaista ”kerrosleipää” on helppo tikata, koska alin kerros eli tikkausvanu ei kovin helposti jää rypyille tai pussittamaan. Vaikeus onkin tikkauskuvioiden keksimisessä ja luontaisen tikkauslaiskuuden voittamisessa.

Ruskeasävyiset tilkkupinnat saivat niin perus-perus-tavallisen tikkauksen kuin olla saattaa eli orgaanisesti aaltoilevia suoria ompeleita pinnan poikki.


Poikkesin tylsyydestä vain toisen pinnan hirsimökkityyppisessä palassa, johon vetelin suoria tikkauksia labyrinttimäisesti.

Toinen pinkeistä pussukkapinnoista oli ylettömän kirjava ja siinä oli enimmäkseen erittäin pieniä paloja. Ajattelin, että vapaa tikkauskuvio lisäisi levottomuutta (ja muutenkin vapaa tikkaus tuntui kovin haastavalta; kädet hikosivat jännityksestä heti kun ajattelinkin). Pidinkin parhaana ommella pintoihin spiraalikuviot.


Paitsi kuvassa ylempänä näkyvän tilkkupinnan keltaiseen tilkkuun ompelin muutamia kaksoisviivoja keltaisella langalla. Olin koonnut tummanpuhuvat tilkkupinnat suhteellisen isoista paloista ja kummassakin oli mukana puna-oranssi katseenvangitsijatilkku.

Jätin katseenvangitsijat kokonaan tikkaamatta ja vedin muun pinnan orgaanisesti vain hieman aaltoilevilla kaksoisviivoilla, joita kutsun toisinaan liituraidoiksi.


Vaaleissa, keväisen sävyisissä tilkkupinnoissa oli sopivasti vinoja saumoja, joiden ympäri saatoin surrutella. En raaskinut ajaa toisessa pinnassa olevan kissan yli, vaan ompelin sen ympärille pari kierrosta vapaata viivaa.


Sinisen tilkkupinnan tikkaamisesta otin oikein ompeluaikaisen kuvankin:


En siis keksinyt näihinkään pintoihin mitään mielikuvituksellista, vaan ompelin vain vakiospiraalit.


Punaisiin tilkkupintoihin päästessäni yllätin itseni. Ompelin osaan vapaalla konetikkauksella muurahaisenpolkua! Muut osuudet tikkasin suorin ompelein, ja yhdessä kohdassa tein ”matchstick”-tikkausta eli suoria ompeleita tulitikun paksuisin välein.


Vihreät tilkkupinnat saivat myös spiraalikäsittelyn. Toiseen pintaan ompelin kaksi spiraalia ja ensimmäistä kertaa ikinä jouduin purkamaan spiraalitikkaustani, koska päällikangas jäi niin pahasti ryppyyn.


Päättelin sittemmin, että collegejerseyn nahkea puoli tilkkupintaa vasten sai kankaan vetämään. Muissa pussukoissa jerseyn nahkea puoli on tikkausvanuun päin eikä tikkaus tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia (paitsi keksimisen vaikeuden).

Olen päässyt pussukka-aihioitteni kanssa nyt seuraavaan vaiheeseen, jossa siinäkin on omat haasteensa. Leikkasin näille vuorikappaleet ja osalle sisätaskut, jotka myös ompelin ja kiinnitin.


Sisätaskuttomien pussukoiden vuorikappaleisiin ompelin Tilkunviilaaja-merkit. Mittailin vetoketjuja ja pussukkakappaleita ja ompelin ketjujen päähän kangaslipareen, jos sellainen näytti olevan tarpeen.


Jaoin näistä kuvia Instagram-tililläni, ja yksi kommentoija kysyi, mitä teen kaikilla pussukoillani. Hyvä kysymys! Tässäkin on kohta seitsemän uutta pussukkaa käsissä (onneksi ei ihan vielä).


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails