Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2014.

tästä lähtee.

Kuva
Traktorinjälkiä muistuttavista tilkkublokeista ompelemani tilkkupinta saa taustakappaleeseensa vähän samoja kankaita kuin etupuolellakin on ja niiden lisäksi kukka-perhoskuvioisen kankaan.


(Kuvasta huomaankin, että olen taas tosi hyvin silittänyt paloja ennen valokuvan ottamista. Siis en.)

Olen leikannut kalakuvioisesta batiikista epämääräisen kokoisia paloja ja kehystänyt ne tilkkupinnassa esiintyneillä neutraalinvärisillä kaitaleilla.


Kokosin myös merkillisen raidallisen palan kaitaleista, joita oli jäänyt yli ommellessani etupuolen tilkkupintaa. Mallasin raitapalaa batiikki-kehyspalojen jatkeeksi, mutta siihen se ei sopinut. Voi olla, että leikkaan palan vielä pitkittäin kahteen osaan ja ompelen ne pötköksi, jonka sijoitan taustakappaleen vaakasuoraksi linjaksi. Mutta aika näyttää. Katsotaan, millaisia kangaspaloja minulla on käytössäni, kun tästä vielä hiukan kehittelen.

viivasuoraa taas.

Kuva
Ompelukoneeni pystyy tuottamaan noin tsiljardia erilaista koristetikkiä, mutta minä käytin taas vain suoraa tikkausta. Sain uusimmat pussukkapinnat nopeasti tikattua, kun minun ei tarvinnut keksiä tikkauskuvioita!


Laskettelin ees-sun-taas ja tikkasin vähän reilun paininjalan etäisyyksille viivasuorat tikkaukset.


Tykkään tilkkupinnoista todella paljon! Minun on myönnettävä, että suorat reunat ja suorat ompeleet miellyttävät silmääni luonnostaan.


Seuraavaksi pitäisi leikata tilkkupussukkaan vuorikappaleet ja sisätasku, joka sekin täytyy vielä ommella. Ääh, vaatii ajatustyötä päättää vuorin kuosista, ja sopivien taskupalojen löytäminen on usein hankalaa. Taidanpa sommitella välillä traktorinjälkitilkkupinnalle taustakappaletta – ellen sitten tasoittele plus-kuvioisia tilkkublokkejani…

en voinut mitään!

Kuva
Traktorinjälkikuvioinen tilkkupinta kaipaa taakseen taustakappaletta ja plus-kuvioiset tilkkublokit pitäisi nyt ommella yhteen tilkkupinnaksi, mutta en voinut mitään.

Keräsin ompelupöydälle röykkiöityneistä jäännöspalaläjistä turkooseja ja vaaleanpuna-pinkkejä erikseen ja leikkasin ja ompelin. Otin katseenvangitsijaksi vaaleanpunasävyistä koirakangasta ja kokosin saman tien tilkkupinnat pussukkaan, tai melkein:


Toista puolta piti vielä vähän jatkaa, ja sitten pinnat olivatkin valmiit:


Turkoosi vetoketju saa sopia näihin. Todennäköisesti ompelen kummankin pinnan toiseen reunaan vielä pystykaitaleen, jotta saan kappaleista vielä vähän leveämmät. Silloin voin ommella vetoketjun päihin kangaskappaleet ja ne jäävät valmiissa pussukassa vielä näkyviinkin.

Katseenvangitsijana vaihteeksi koira:


Mitä rotua nämä hauvat mahtaa olla? Tuon pitkäraajaisemman pilkut tuovat mieleen dalmatialaisen, mutta väri ei täsmää.

Oikeastaan rupesin ompelemaan tätä tilkkutyötä, koska minua harmitti turkoosi-puna…

tosi positiivista.

Kuva
Näin monta plus-kuvioista tilkkublokkia eivät voi olla muuta kuin tosi positiiviset!



Eikö tämä tilkkupinta olekin hämmentävän hillitty väritykseltään ollakseen Tilkunviilaajan tuotantoa? Olen täällä suu auki ja ihmettelen. Missä ovat kaikki värit?

No hahhah, tästä pitikin tietysti tulla hillitty, jotta tämä korostaa sängynpäädyn yläpuolelle ripustettua kitara-aiheista seinävaatetta.

Olin iloinen siitä, että nuottikuvioiset palat sattuivat yhdessä välisommitelmassani juuri pinnan alareunaan niin, että tajusin niiden muistuttavan ruokoja. Kun asetin kaikki nuottikuvioisia neliöitä sisältäneet blokit tilkkupinnan alareunaan, mihin ruo'ot luonnollisesti kuuluvat, tilkkupinnan muu sommitteleminen sujui kuin itsestään.


Ehdin jo tasoittaa alimman rivin plus-kuvioiset tilkkublokit lopulliseen mittaan 29cm x 29cm ja ommella ne pötköksi. Seuraavat rivit seuraavaksi!

Haluan tilkkupinnasta päiväpeiton kokoisen, joten joudun ompelemaan tälle vielä kehyksiä, mutta se on sen ajan murhe! Kun nyt …

brittiläisen kangasvaihtotyöni tarina.

Kuva
Tartuin keväällä 2014 tilkkuyhdistyksen tarjoamaan mahdollisuuteen ja osallistuin brittiläis-suomalaiseen kangasvaihtotyöprojektiin. Sain vaihdossa todella kauniin valikoiman kankaita, mutta tilkkutyön omituinen pystypitkulainen koko jäädytti luovuuteni moneksi viikoksi.

Tyypillisesti ryhdyin työhön lähes viime tingassa ja keksin mielestäni kivan idean tehdä lehdenmuotoisia minitilkkublokkeja paper piecing –tekniikalla. Itse asiassa sain lehti-idean, kun sekoitin "kevät puutarhassa" -aiheen ja tämän. Ajatukset pyörivät puutarhateemassa.

Piirsin itse keksimäni lehtien kaavat kuitukangaslakanalle ja aloin surrutella.


Ompelin yhden lehtiblokin aina kahdesta kolmionmuotoisesta palasta.


Palat eivät olleet järin monimutkaisia, mutta niitä oli aika monta per lehdenpuolikas. Kymmenkunta lehteä ommeltuani otin aikaa ja huomasin, että yhden lehtiblokin ompelemiseen kului 40 minuuttia.


Voih, olisinpa keksinyt ideani hieman aikaisemmin! Ajanpuutteen takia jouduin keskeyttämään lehtiteht…

taustakappalesuunnitelma.

Kuva
Traktorinjälkiä muistuttavista tilkkublokeista kokoamalleni tilkkupinnalle oli vaikea kuvitella täydellinen taustakappale. Jos voisin valita minkä tahansa kankaan, luultavasti tähän valikoituisi raidallinen tai ruudullinen kuosi. Sellaisia vain ei ole varastoissani! Valitsin siis jotain aivan muuta:


(Taustakappaleeseen tulevat kankaat ovat pinossa, joka näkyy kuvan oikeassa alakulmassa. Myönnän, se erottuu kirjavasta taustastaan aika huonosti.)

Suurin osa taustakappaleesta tulee harmaapohjaisesta, kukallisesta kankaasta. Ylempänä näkyvästä kalabatiikista leikkaan muutamia kookkaahkoja neliöitä/suorakaiteita, jotka kehystän tilkkupinnassakin esiintyvillä kaitaleilla (ylimpänä kuvan pinossa). Ehkä lisään jonnekin vielä paloja, jotka olen koonnut traktorinjälkiblokkien ylijäämistä.

Vaikken voinut valita työhöni täydellisesti sopivaa taustakappalekangasta - ja kuka tietää, olisiko sellaista edes olemassa? - oli huojentavaa huomata, että kaapissani oli sentään jonkunlaisia taustakappalekan…

pelastusoperaatio?

Kuva
Siivoilin (lue: siirsin paikasta toiseen) vaatekaapin kangaskasoja ja esiin putkahti epäonnistunut tilkkutaideteos, jonka kyhäsin Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenilleen järjestämällä luovan konekirjonnan kurssilla vuonna 2009. Itse Maija Brummer opetti meille, miten tilkuista voi tehdä näyttävän taideteoksen, ja minä toteutin sitten tällaisen:


Tarkoituksenani oli loihtia kankaanpaloista pioni ja täyttää sen tausta vihreillä pioninlehdillä ja –varsilla. Uskoni loppui kesken, ja rääpäisyni on virunut kasoissa kurssista asti.

Pionini näyttää kuvassa huomattavasti paremmalta kuin livenä. Ei kannata lohdutella, että ihan hyvähän tämä on, kehyksiin vain! Oikeasti tämä ei kelpaa kehyksiin eikä tällaisenaan mihinkään.

Tein toisesta vastaavasta tekniikkakokeilustani Tilkkusirkus-tilkkupussukan, josta tuli oikein kivakin. Nostin tämän pionin-päkäleeni esiin, jotta leikkelisin myös siitä pussukkapaloja. Ettei tarvitse edes epäonnistunutta kokeilua heittää pois!

Pääsen varmaan kohta tilkkupu…

plussan tekovaiheet.

Kuva
Olen nyt tehtaillut plus-kuvioisia tilkkublokkeja ja samalla kehittänyt itselleni kivasti sopivan ompeluprosessin.

Asettelen ensin tilkkublokin osat siihen järjestykseen, missä haluan niiden olevan valmiissakin blokissa. Esimerkkiini asettelin nuottikuvioita blokin alareunaan, koska huomasin aiemmin niiden muistuttavan etäisesti korsia.


(Hienosti silitetyt palat minulla tässä.)

Ompelen ensin ylimmät pienet palat yhteen, sitten keskirivin pidemmän palan pieneen palaan ja sen jälkeen alimmat pienet palat. Jätän muut kappaleet paikoilleen.

Otan juuri ompelemani pienen kaksoispalan ja ompelen oikeanpuoleisen ison neliön sen pitkälle sivulle niin, että tumma neliö ja iso neliö ovat tasan (iso neliö on pari milliä pidempi kuin kaksoispala). Sitten ompelen keskipalan toiseen päähän pienen neliön ja lopuksi alempaan kaksoispalaan oikeanpuoleisen ison neliön.

Vielä yksi kierros. Ompelen ylimmän neliön kiinni ylempään palaan ja alemman kiinni alempaan. Minulla on plussan kolme kerrosta koottuna…

mielenkiintoinen pätkä.

Kuva
Aloin noin kuukausi sitten virkata mattoa ”kangaslangasta,” jota leikkaan jäännöspaloista ja –kaitaleista. Toissapäivänä etsin esiin sopivia, pitkulaisia jäännöspaloja, leikkasin niitä ja ompelin päistään yhteen pitkäksi ”langaksi”. Eilen virkkasin kaksi pientä kerällistä lankaa maton aluksi.


Valitsin eniten vaaleita ja sinisiä kankaita, mutta myös muun värisiä. Pinta näyttää toistaiseksi aika kivalta.

Pohdin tässä postauksessani, olisikohan minulla jossain jemmassa kassillinen kaitaleita. En ole löytänyt kassia vielä, mutta katsoin vasta ensimmäiseen jäännöspalalaatikkoon. Sieltä löytyi runsaasti sopivia muita kankaita, joten en jäänyt etsiskelemään kaitalekassia. Jos sellaista edes on olemassa.

luin tilkkulehden.

Kuva
Seuraavassa esitän seitsemän sekalaista huomiota Tilkkulehden numerosta 4/2014. Lisäksi luettelen viisi asiaa, jotka todella haluaisin Tilkkulehdessä muuttaa, jos vain voisin. Lopuksi kerron muutaman kenties yllättävän asian Tilkkulehtien sisällöstä (tiedot ovat kyllä peräisin vuodelta 2012, mutta ne ovat silti yllättäviä).

7 sekalaista huomiota Tilkulehdestä 4/2014 

1 - En lue koskaan sisällysluettelosivua. Paitsi joskus jälkikäteen katson.

2 – Päätoimittajan pääkirjoituksesta luin, millä tavalla osa kuvista saattaa valikoitua lehteen. Hyvä tietää. Tietysti sitä toivoisi, että kuvaaja varmistuisi kuvan onnistumisesta ja kuvan lähettäjä vaivautuisi tarkistamaan, että kuva on kelvollinen. Nykyään kuvataan diginä, joten filmiä ei ole tarpeen säästellä.

3 – Pakko oli vähän naurahtaa toimituksen kämmille (hyväntahtoisesti, huom). Juttu alkaa ”Tilkkuyhdistys Finn Quilt täyttää 25 vuotta ensi vuonna. Tähän tarvittaisiin jotain esim. Pirjolta.” Teen työssäni asiakaslehteä ja ymmärrän, miten …

tilkkupeitto!

Kuva
Ihanat kankaat ja ihana tikkaus tekevät uusimmasta, Ruususen päiväuni -nimisestä tilkkupeitostani ihanan:


Olen jo monta vuotta halunnut tehdä tämän tilkkupinnan, jossa limittäiset neliöt näyttävät leijuvan toistensa lomassa. Kauan kesti, ennen kuin päättelin, miten tämän voi ommella, ja sen jälkeen mittojen miettiminen vei aikansa.

Minulla oli, harvinaista kyllä, tarpeeksi paljon samaa kangasta tilkkupinnan taustakappaleeksi, mutta halusin ommella taustapuolellekin jonkun kivan jujun. Poutapilvi keksi kommentissaan, että tilkkurivi voisi olla vaikka kukkakedon poikki kulkeva polku.


Rakas siskoni mieltyi Ruususen päiväuni –tilkkupeittooni jo ennen kuin olin ehtinyt tikkauttaa sen. Ehdinkin hyvin kirjoittaa tärkeän asian näkyviin peiton nimilappuun:


Onkin hauska esitellä tilkkutyö, joka on omasta mielestäni onnistunut. (En ole samalla tavalla ylpeä eilisestä Avosydän-vetoketjupussukastani.)


Peittoa olikin rankka pidellä ylhäällä valokuvien ottamisen ajan! Seisoin puutarhatuolilla ja pys…

valmis vetoketjupussukka!

Kuva
Huhhuh! Vaikka heinäkuussa sattumalta löytämäni valikoima kankaita sopi mielestäni yhteen ja vaikka luulin, että kankaita yhdistelemällä syntyisi automaattisesti todella viehko tilkkupinta, en tykännyt tuotoksestani. Olipa hankala käsitellä sitä, kun en koko aikana viehättynyt siitä lainkaan!

Sain kuitenkin tilkkupinnat tikatuiksi, aika luovastikin jopa, ja nyt tilkkupussukka on valmis. Annoin sille nimeksi Avosydän.


Sydän on tämän vetoketjupussukan nimessä ilman muuta sen takia, että tikkasin tilkkupintaan tosi monta sydänkuviota. Olin todella vähällä antaa tälle nimen Sydämistynyt, mutta sitten kävi pussukkaa sääli. Ei ole sen syy, etten välitä kokoamastani tilkkupinnasta! Siksi en halunnut antaa sille kielteisen oloista nimeä. Varmaan tästä joku tykkää.


Sen verran jurppii, että olen puoliksi päättänyt tehdä toisen version samoista kankaista. Katsotaan, tulisiko siitä minulle mieleisempi.


Ompelin Avosydän-vetoketjupussukkaan sisätaskun, jossa on ommeltuna Tilkunviilaaja-kangasmerkki.


laskutoimitus.

Kuva
Laskeskelin, että minulla oli 14kpl plus-kuvioisia tilkkublokkeja. Kun tein yhdellä rysäyksellä vielä 12 kpl lisää, niitä oli sen verran, että sain niistä tasaisen 4 x 6 blokin koosteen, ja pari blokkia jäi vielä ylikin.


Silmällä katsellessa ei pysty säätämään tilkkublokeille parhaita sijainteja, mutta kuvasta näkee mielenkiintoisia asioita.

Esimerkiksi, että alimmassa rivissä näyttäisi olevan vähän kuin korsia. Tällaisia blokkejahan täytyy tehdä lisää! Sitten saan alareunaan korsirivin.

Näen myös, että voin asetella tummin-taustaiset plussat vähän samoihin kohtiin. Ehkä ei kannata laitella niitä kulmittain niin kuin tässä.

Heti kun lähestyn pintaa, tummuusasteet lakkaavat näkymästä kunnolla.


Kun siirryn vielä lähemmäs, näen parhaiten plussien värit ja taustakankaat ovat vain ihan epämääräisesti vaihtelevia.


Ei tästä näe mitään korsimaisuutta tai että joku blokki voisi näyttää toisella kohtaa paremmalta.

Hyvä, että tulen ottaneeksi kuvia! (En ottaisi kuvia, ellei minulla olisi tätä bl…

laukkukirjan plussat ja miinukset.

Kuva
Pistäydyin viime viikolla kirjakaupassa ja selailin käsityökirjaosastolta esiin suomalaisen Vielä yksi laukku! –kirjan, ja olen nyt tutustunut siihen sen verran, että voin antaa siitä arvioni.


Kannessa komeilee laukku, joka muistuttaa itse kehittämääni PC-laukkumallia. (Tein niitä monta, mutta sitten kadotin hyvän kaavani enkä ole sen koommin ommellut yhtäkään samalla mallilla, vaikka minulla olisi vanerisia pohjakappaleitakin valmiina.)

Kirja on suomalaisen Riitta Malinen-Tyynelän kynästä, sillä on suomalainen kustantaja ja se on vielä painettukin Suomessa. Päätin kannattaa suomalaista luovaa ja muuta työtä ja ostin kirjan.

Takakannessa luvataan yli 30 luovaa ohjetta erilaisten tilanteiden laukuille, kasseille ja kukkaroille. Kirjassa on paljon kuvia ja laukkujen lisäksi siinä vinkataan esimerkiksi koristeruusujen tekoon ja annetaan ideoita, millaisista materiaaleista laukun voikaan tehdä. Siinä mielessä kirja onkin tosi kiva.

Jos olisin ollut kirjan kustannustoimittaja, olisin kiinn…

plussan muotoinen.

Kuva
Aherrukseni on nyt tuottanut tulokseksi 14 valmista plus-kuvioista tilkkublokkia, mutta plussan muotoiseen asetelmaan niitä sopi vain 12.


Oikeasti plus-kuvioisia blokkejani on siis tämän verran:


Asettelin valmiit tilkkublokkini vaihteeksi nurmikolle omenapuun varjoon. Valitettavasti kaunis asetelmani ei näytä valokuvattuna lainkaan niin kivalta kuin se näytti omaan silmääni, mutta näkeepähän tästä jotain tulevan tilkkutyön yleisilmettä.

Huom muuten, oikean alakulman (ja toisaalla keskemmällä olevan) tilkkublokin plussa on Downton Abbey -kangasta (Dowager Countess), jota ostin Imatran Tilkkupäiviltä Tilkkutarhan myyntitiskiltä. Tykkäsin kuviosta aivan simona, mutta mietin, sopisiko kangas ikuna mihinkään työhöni. Tähänhän se sopii mainiosti!

Eikö olekin melkoisen yksisävyisen oloinen työ? Ei ole lainkaan sellainen kirkasvärinen tilkkutyö, jollaisia yleensä teen.