Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2011.

tikkausta. kangasostoksia.

Kuva
Kuten kuvasta näkyy, merkkaan tikkausviivat tilkkupeitteeseen tosi ammattimaisessa asennossa eli polvillani lattialla. Tytär otti kuvan pyytämättä ja yllättäen eli kyseessä on todellinen tilanne. Kuvasta näkyy ehkä myös, miten nysä malline minulla tosiaan on! Ei sillä saa piirretyksi kuin kolme aallonharjaa ennen kuin sitä täytyy taas siirtää eteenpän.


Ensin ajattelin rajata kuvasta nenänpääni pois, mutta jätänkin sen näkyviin.

Seitsemän ensimmäistä tikkausviivaa:


Samanlaiset viivat peitteen vaaleassa nurkassa:


Tikkaus etenee hitaasti mutta aika varman tuntuisesti.

Ostoksilla

Löysin itseni tänään kaupungilta riittävän läheltä Eurokangasta, missä tiedän olevan nyt myynnissä Amy Butler –kankaita. Ei auttanut muu kuin poiketa käymään. Ja voih, kukkaro keveni (ja kukkea kangasvarastoni karttui) taas!


Mutta ah, tosi ihania kankaita! Kaikki Arts & Crafts –sarjaa vaikkeivät kaikki olekaan Amy Butler –kankaita. Yritin kerrankin valita jotenkin toisiinsa sointuvat kankaat. En usko, että käytän nä…

pussukka matkustaa!

Kuva
Tilkkupantteri-vetoketjupussukan uusi omistaja, ystäväni Viet-Anh on ottanut pussukan vakiomatkakumppanikseen. (Hänen mukaansa: ”Tilkkupantteri is now my favorite travel buddy”.) Siinäpä kannustuslausetta kerrakseen! Pussukka on käynyt esimerkiksi Rukalla:


Brysselissä:


ja Ghentissä.


Kuulin huhun, että pussukka olisi nähty myös Riiassa, mutta siitä ei ole todisteita.

Aaltoilevaa tikkausta

Lilahtava tilkkupeitto on lähempänä valmistumista – tosin ei kovin paljon lähempänä. Piirtelin peitteeseen (nysällä mallineella, en löytänyt pidempää ja solakampaa enkä viitsinyt etsiä sitä kymmentä minuuttia kauempaa) aaltoilevat tikkausviivat ja ompelin puolitoista viivallista tikkauksia (aloitin tikkaukset keskeltä, ja sain yhden kokonaisen ja yhden puolikkaan viivan ommelluksi).


Langankireys tuli sattumoisin kertaheitolla sopiva. Tikkauslankana on hopeanharmaa, kiiltävä mutta ei metallinen konekirjontalanka. Alalangaksi valitsin fuksianpunaisen, joka ei erottuisi peiton tilkkupinnasta kovin selvästi, jo…

ei mitään valmista.

Kuva
Tosi lupaava otsikko! No, tasoittelin perjantaina ja lauantaina keltaiset tilkut 11cm x 11cm –kokoisiksi neliöiksi. Tytär tuli kuvaan heiluvine villasukkajalkoineen.


Keltaisia tilkkuja on yhteensä kahdeksan, ja laskeskelin neljästä tulevan sopivasti laukun etu- ja toisesta neljästä laukun takakappale.

Olin jo aloittaessani päättänyt, että yhdistäisin neliöt tilkkupinnaksi niin, että niiden väliin tulee kaitaleet. Kokeilin aivan ensiksi valkoista kaitaletta, mutta arvelin siitä tulevan liian pliisun. Näiden vaaleiden tilkkujen ja mahdollisen mustan kaitaleen välinen kontrasti taas oli liian kova. Kokeilin vaikka mitä värejä ja lopulta päädyin kahteen vaihtoehtoon. Punaiseen:


Tai vihreään:


Olin jo kallistumassa punaisen puoleen, kun Tytär vakuutti minut: vihreän kankaan kanssa tilkut näyttävät hienostuneemmilta.

Leikkasin itselleni ilmaisjakelulehdestä oikein laukun kaavan, jotta palojen kasvattaminen sopivaan kokoon kävisi helpommin (eli ilman ylettömiä mittaamisia ja laskemisia).


Laukun kaa…

neulatyynyni käytössä.

Kuva
Aika paljon minulla on ompelu- ja tilkkuiluaiheisia kirjoja ja lehtiä. (Tämä on siis vähättelevä ilmaus.) Aika vähän niiden ohjeiden perusteella kuitenkaan tulee tehdyksi, mutta yhdestä kirjasta olen toteuttanut useammankin jutun, nimittäin Last Minute Patchwork + Quilted Gifts –kirjasta.

Juuri tästä kirjasta sain vinkin lasinalusiin, joita olenkin ommellut aika useita. Tein kirjan ohjeilla myös puuvärien säilytysratkaisun; olen soveltanut yhtä kirjan kaitaletekniikkaa; ja kirjan kaavoilla valmistin myös neulatyynyn. Neulatyyny päätyi hyvälle työkaverilleni Ailalle, joka käytteli sitä viimeksi lyhentäessään housunlahkeita:


Tilkkulehti

Tässä ihan rinta röyhistyy. Uusimmassa Tilkkulehden numerossa on useita Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenten tuottamia juttuja, minunkin pieni juttuni niiden joukossa.


Luen Tilkkulehden mielelläni, mutta vielä mieluummin lukisin sitä, jos sen tekstiosuudet olisi taitettu helppolukuisemmiksi. Suurimmassa osassa jutuista on piiiitkiä tekstipötköjä, joita k…

harsittua.

Kuva
Vihdoin! Otin lilahtavan tilkkupeitteen taustakappaleen esiin, teippasin sen lattiaan, asettelin päälle tikkausvanun sekä tilkkupinnan ja harsin.


Käytin sekä hakaneuloja että harsimislankaa. Aika harvasti kiinnitin pinnat toisiinsa. Piti kiirehtiä, että sain peitteen irti ja pois lattiasta tänään.

Vinkki: Varmaan suuri osa lukijoista tietääkin tämän, mutta ehkä joku saa uuden vinkin. Lattialla harsiessa neulan saa helpommin kohotetuksi esiin, kun käyttää lusikkaa apuna.


Käytän lusikkaa aina kun vain muistan ottaa sellaisen harsimispisteeseen mukaan. (Minulla ei sentään ole ompelupaikalla harsimislusikkaa varalla.)

Kun harsimuksia ja hakaneuloja näytti olevan ehkä riittävästi, käärin tilkkupeittoaihion kokoon ja nostin syrjään, odottamaan tikkaamista.


Joudun taas muutamaksi päiväksi matkalle niin että peitteen tikkaaminen saa odottaa. En ole keksinyt tikkauskuviotakaan enkä päättänyt, minkä värisellä langalla peiton tikkaan. Ehkä on hyväkin, että saan harkinta-aikaa. (Ei sillä, että työ oli…

keltaisia tilkkuja.

Kuva
Olin suunnitellut ompelevani neliöitä punaisista tai sinisistä jäännöstilkuista tai molemmista yhdessä, koska niitä oli eniten. Inspiraatio ottikin aivan toisen suunnan:


Kuvassa keltaisista (ja kermanvaaleahkoista) jäännöspaloista kootut neliöaihiot ennen silittämistä.

Paloja tuntui olevan paljon siinä vaiheessa kun aloitin, mutta niistä syntyi yllättävän vähän neliöitä. Kankaita tuntui ensin olevan vaikka minkä kuvioisiakin ja kuitenkin lopulta tuntui, että pyörittelin yhtä tai kahta samaa kangasta ympäri ja ympäri.

No, keltaisten jäännöstilkkjuen pino on huomattavasti aloitustilannetta matalampi, ja näistä neliöistä saa yksivärisen ristikon (mutta minkä värisen?) lisäämällä melko varmasti sopivan kokoisen pinnan laukkuun tai kassiin. Siitä voi tulla ihan kivakin.

rapakunnossa.

Kuva
En siis jaksanut ommella pistoakaan eilen illalla palattuani jumppatunnilta. En ole käynyt jumpassa vuosiin – sisäliikuntakenkänikin ovat varmaan 20 vuotta vanhat. Juoksulenkeillä kävin vielä viime syksynä ja kuntoni oli ookoo, mutta kun kelirikko koitti, juokseminen on jäänyt.

Toissailtana tein sentään jotain.

Ompelin kangasjojojen taustakappaleeksi väsäilemään laukkuun ensimmäiset jojot ja lisäksi nauharuusukkeen:


Jojot ovat toisella puolella. Laukkuun täytyy lisätä muutakin koristelua. Se ei vielä oikein miellytä minua.

Otin toissailtana myös esiin kaikki viime aikojen jäännöstilkut ja jonkun verran aikaisempiakin jämiä ja järjestelin palat päävärin mukaisiin pinoihin. Sinisiä ja punaisia kankaita löytyi eniten:


Paljon enemmän kuin esimerkiksi violetteja ja keltaisia kankaita:


Lisäksi syntyi pieni kasa sekä musta-valko-harmaita että ruskeita/rusehtavan vaaleita kankaita. Vihreitä jäännöspaloja löytyi vain kolmea eri kuosia. Aika yllätys! Olisikohan minulla vihreitä paloja jossain muualla…

lukuisia aiheita.

Kuva
Mielessä pyörii monta eri aihetta, jotka kaikki haluavat esiintyä blogissani.

Torstaina olin Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa aiheeseen sopiva mekko ylläni. Olisi hienoa, jos olisin joskus tehnyt itselleni tilkkuaiheisen vaatekappaleen, mutta itse tehdyn puutteessa Desigualin palavaatteet sopivat tyyliin, esimerkiksi siis tämä mekko (kuva esitteestä – kuvan henkilö en todellakaan ole minä):


Varmaan jokainen kiltalainen huomasi mekon ja kommentoi myönteisesti. Loistoyleisö! Huomattavasti innostuneempi mekostani kuin perhe oli.

Tilkkulaukun sankaidea

Kiltaillassa bongasin Soilen laukusta hyvän sankaidean, joka ei ollut edes juolahtanut mieleeni – palmikoidut kangaskaitaleet:


Liian vaikea tilkkutyöohje

Uusimmasta Suuri Käsityö –lehdestä on myös sanottavaa. Amy Butlerin kankaat esiintyvät lehdessä edukseen, ja melkein intouduin niin, että lähdin Eurokankaaseen ostoksille. Sain itseni kuitenkin hillityksi. Ensin täytyy ommella jotain merkittävän kokoista varastossa jo olevista kankai…

valmis Paluu 70-luvulle -vetoketjupussukka.

Kuva
Eilen illalla ”Paluu 70-luvulle” –vetoketjupussukka valmistui lopullisesti, kun olin ommellut vuorin ja päällisen parilla pistolla kiinni toisiinsa, valmistanut ja kiinnittänyt kangaslenksun vetoketjun vetimeen ja lopuksi ommellut Tilkunviilaaja-kangasmerkin kiinni pussukan vuoriin.


Pussukka on yläreunastaan aika löperö, mutta kokonaisuudessaan se on varmasti ihan käyttökelpoinen. Toisella puolella kuvio- ja farkkukangas ovat vierekkäin:


Pussukka on ommeltu 15-senttisen vetoketjun mittojen perusteella.

Tilkkutyöt valmiina lähtöön

Tänä iltana on Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, jipii. Keskitymme viimeistelemään tilkkutyönäyttelyn järjestelyjä. Vien näyttelyyn tarjolle tulevat työni kiltailtaan. Ajatus karkaa kesään –tilkkupeite on melko varmasti mukana näyttelyssä, mutta päällimmäinen ”Joku tykkää kissoista” –työ on vasta ehdolla.


Työ on valmistunut vuonna 2005. Tein sen työväenopiston ”Muistojen tilkut” –kurssin aikana ja viimeistelin kiltalaisten vinkkien perusteella. Työn nimen…

viimeistelyjä.

Kuva
Tämä on muuten kahdessadas postaukseni! Fanfaari sille!

Tekaisin kuin tekaisinkin eilen illalla retro-henkisehkön vetoketjupussukan. Se on melkein valmis mutta ei aivan.


Unohdin, että ohuemmasta kankaasta olevat osuudet olisi ollut hyvä jäykistää vaikka vanulla tai koltsarikankaalla, niin että pussukka pysyisi tukevammin seisaallaan. Toinen reuna on nyt jämäkkä ja toinen reuna lysympi.

Unohdin myös ommella Tilkunviilaaja-kangasmerkin vuoriin kiinni. Pussukka oli valmiiksi ommeltu, kun vihdoin huomasin tämän. Täytynee ommella merkki vuoriin käsin. Höh.

Viimeistelyyn kuuluu vielä ainakin kaksi juttua: ompelen kapean lenksun vetoketjun vetimeen ja samaten ompelen vuorin ja päällikappaleen kiinni toisiinsa pussukan alakulmista. Koska nämä viimeistelyt puuttuvat, en julista pussukkaa vielä valmiiksi, vaan teen sen myöhemmässä postauksessani.

Ripustuskuja

Eilisillan tylsin työ oli ylivoimaisesti ripustuskujan ompeleminen Ajatus karkaa kesään –tilkkupeittooni, joka on pääsemässä Syyringin tilkkuty…

ihana paluu!

Kuva
Aah, olen kotiutunut ja toipunut matkan rasituksista niin, että pystyin jo eilen illalla tarttumaan ompelutoimiin. Paluulento oli lauantaina enkä viitsinyt tehdä juuri mitään hyödyllistä sen jälkeen ennen kuin maanantaina alkoivat taas rutiinityöt.

Seinävaate kukkaneliöistä: Etsin työhön sopivaa reunakaitalekangasta pitkään. Yritin edelliseen postaukseeni tulleen Tintinin kommentin mukaisesti etsiä vaalean reunakankaan, mutta mikään kotoa löytyneistä ei tuntunut oikealta. Lopulta kaapista ilmiintyi Vera Bradleyn tummanpuhuva pallokangas.


Tyttären mielestä tämä oli erittäin sopiva. Pysähdyin sitten miettimään, pitääkö tähtisakarat toteuttaa vai ei. En ole vielä päättänyt.

Taisin löytää myös sopivan kanttauskankaan:



Tilkkuiluun etäisesti liittyvä ostos

Työmatkan aikana minulla oli harvinainen onni päästä vähäksi aikaa ostoksille paikallisiin kauppoihin. Kaupungista löytyi Desigualin myymälä, jossa oli alennusmyynti! Kokeilin vaikka kuinka monta vaatetta ja lopulta kaiken itsehillintäni kerät…