Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. joulukuuta 2019

merkitse.

Joulukalenterin yhdeksännessä luukussa on kaksi vinkkiä siihen vaiheeseen, kun kokoat blokkeja tilkkutyöksi.

1. Pinoa blokit tietyllä tavalla ja merkitse pinot. 

Jos saat blokkisi oikeaan järjestykseen, mutta et ehdi ommella niitä heti tilkkupinnaksi, sinun kannattaa pinota blokit tietyllä tavalla ja merkata rivit. Muuten blokit saattavat joutua epäjärjestykseen – varsinkin jos suunnittelet työsi lattialla niin kuin minä.


Tässä on minun systeemini:

Teen jokaisesta rivistä oman pinon. Ensimmäiseksi pinoan ylimmän rivin blokit.

Rivin vasemmanpuolimmaisin blokki on pinon päällimmäinen ja muut blokit ovat järjestyksessä siinä alla. Kiinnitän pinon blokit yhteen neulalla, joka on myös yksi merkitsemiseen käyttämäni neula. Ylimmästä rivistä tekemääni pinoon tulee yksi neula.

Toisen rivin blokkipinoon laitan kaksi neulaa ja kolmannen rivin pinoon kolme. Mutta neljänteen en laitakaan neljää neulaa, vaan asettelen kolme neulaa roomalaisten numeroiden muotoon: IV. Viidennessä on tietenkin V, kuudennessa VI ja niin edelleen.

Tilkkupeittopinoa ei tarvitse merkitä, mutta sitä voi pitää kurissa kissapunnuksella:


2. Lisävinkki, joka ei liity merkitsemiseen, vaan blokkien pitämiseen järjestyksessä -

Kun sinulla on niin paljon aikaa, että ehdit ommella blokit yhteen, kokeile Suzy Quilts -blogin video-ohjetta. Videon menetelmällä pystyy ompelemaan rivit niin, että jokainen blokki on kiinni jossain naapurissaan joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.

Kuvassa on jokusia tuolla menetelmällä kiinni ompelemiani rivejä - ja blokkeja, joiden sijaintia en vielä ollut päättänyt:


Saumat voi kaikki sitten silittää kerralla ja sen jälkeen ommella vaakasaumat. Lopuksi vielä viimeisten saumojen silitys, ja tilkkupinta on koossa.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

kanttaa.

Ellet vielä ole tutustunut reunakanttiohjeisiini, joulukalenterini neljännessä luukussa on sinulle uutta. Muille vinkki on muistin virkistystä:

Kootut reunakanttausohjeet

Tässä blogikirjoituksessani annetaan yksityiskohtaiset ohjeet siihen, miten kanttaat tilkkupeiton reunan.

Tekstissä kerron myös, miksi niin usein käytän vinoon leikattua reunakanttia - toisin kuin tämän kuvan tilkkupeitossa:


Reunakantin päiden yhdistämisestä pari sanaa

Minulla oli aiemmin ongelma: osasin ommella kanttaukseeni siistit kulmat, mutta ompeleen alku- ja loppukohdan kanttinauhasaumaa en vain saanut siistiksi. Sitten löysin erinomaisen ratkaisun.

Linkitän tuossa blogikirjoituksessa Cassandra Plottin mainioon YouTube-videoon, jolla hän selittää, miten reunakantin päät on hyvä yhdistää toisiinsa silloin kun käyttää kaksinkerroin taitettua kanttia.

Kannattaa katsoa videolta mallia - ei kannata tehdä niin kuin minä tein Miehen syntymäpäivälahjatyölle. Tiesin kyllä, että kanttinauhan päät pystyisi yhdistämään muutamallakin eri neropattimaisella systeemillä aivan näkymättömästi, mutten osannut mitään menetelmää ulkoa. (En edelleenkään osaa!) Niinpä tein summamutikkaisen yhdistyssauman, jolloin tuloksena oli vähän nolostuttava muhkura:


Olen nyt toiminut varoittavana esimerkkinä.

Jotta te sen sijaan varmasti houkuttuisitte katsomaan, miten kanttikaitaleiden päiden yhdistäminen - ”the final connection” - sujuu Cassandralta helposti kuin heinänteko, tässä linkki vielä kertaalleen:

https://www.youtube.com/watch?v=cuS76wVW210

Cassandran menetelmä on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras tapa.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

tapahtumaterveiset Ranskasta!

Pää on vieläkin pyörällä kaikesta upeasta nähtävästä, jota tarjoutui silmien eteen viime torstaista sunnuntaihin, kun matkustin Ranskan Alsaceen European Patchwork Meeting -tapahtumaan.x

Onni totisesti potkaisi minua useita kertoja. Ensiksi ”Lankoja ilman rajoja” -näyttelytyöni tuli valituksi juuri Ranskan tapahtumaan edustamaan Suomen tilkkuyhdistystä. Toiseksi pääsin hyvin järjestetylle ryhmämatkalle, jolla onnekkaasti oli superkivat osallistujat, ja vielä saimme tapahtumapäivien ajaksi uljaat, aurinkoiset kesäkelit.

Erikoiskiitokset Töölön Tilkkupajan Soilelle ja Laurille matkajärjestelyistä!

Odotin torstaiaamuna taksia vielä koleassa sadesäässä, mutta muutaman tunnin kuluttua nautin lounasta näin komeissa maisemissa Titisee-järven rannassa:


Totta kai olin ottanut mukaan ruumalaukun, joka oli mennessä melkein tyhjä. Ostoksillehan oli oltava tilaa! Koska olin lukenut matkakaverini Sannan tarinan Birminghamistä ja siitä, että matkalaukku saattaa saapua perille myöhässä, pelasin lempimekkoni kanssa varman päälle. Taittelin sen pieneksi ja kuljetin käsimatkatavaroissa, näin:


Loistava vaate! Ei rypisty tuollaisessakaan kuljetuksessa.

Mutta asiaan. Ensimmäisen näyttelypäivän ensimmäinen työ oli heti vaikuttava:


Elke Klein: Tiles #11 – Data Speed, 222 cm x 222 cm.

Elke oli näyttelyssä itsekin paikalla ja kertoi värjäävänsä kaikki kankaat itse. Hän tikkaa isot työt longarm-tikkauskoneella, mutta pienemmät työt tavallisella kotiompelukoneella.

Tämän hän olletikin oli tikannut kotikoneella, sillä isohko työ koostui neljästä erillisestä osasta.


Elke Klein: Meta, 112 cm x 174 cm.

Palat oli kiinnitetty toisiinsa hienolla ja kekseliäällä tavalla:


Näyttelyt olivat eri kylissä ja niissäkin parissa, kolmessa eri paikassa. Kävin samassa tapahtumassa jo vuonna 2013, jolloin oli koleampaa. Nyt meitä helli suoranainen helle.


Julkaisin tuolloin tapahtumasta neljä eri blogikirjoitusta:

Jo mainitsemani yleiskuvauksen ja toisen kirjoituksen, jossa näytin kaikki tuolloisessa kilpailussa palkitut työt ja kommentoinkin niitä. Tälläkin kertaa aioin kuvata palkitut työt, mutta minulle kävi nolosti! En käynyt koko näyttelyssä! Luulin, että se olisi ollut esillä pääkylässä niin kuin viimeksi, mutta sepä olikin ollut esillä yhdessä ensimmäisistä käyntipaikoistamme. Niinpä en pääse kertomaan vaikutelmistani.

Kolmannessa kirjoituksessa jaoin muutamia näyttelyissä silmiin pistäneitä erikoisuuksia.

Tein kangasostoksistanikin vielä oman kirjoituksen.

Vaikka tämä ei ole varsinainen tilkkutyö, näytän sen silti:


Thanh Luan Vu: Three Cats, 62 cm x 47 cm.

Kissaa ei ole helppo esittää luontevasti maalauksessa, ja tässäkin kaksi reunimmaista kissaa ovat hiukan hoopon näköiset, mutta keskimmäinen on kerrassaan mainio! Tekijä on kyllä taitava käyttämään ompelukoneen tikkausta taiteellisesti.

Ompelin tilkkutyön ehdolle Suomen edustajaksi European Quilt Associationin 30-vuotisjuhlanäyttelyyn. Esittelin ompeluvaiheita parissa kirjoituksessa ja valmiin työn kuvasin melkoisten hankien pinnalla. Työni ”Käytä sydäntäsi” / ”Have a Heart” valittiin mukaan, ja se oli esillä näyttelyssä Liépvren kylässä.


Finn Quiltin sivustolla on vielä erikseen yhteenveto juhlanäyttelystä ja kuvia myös muista näyttelyn töistä.

Takaisin muiden töihin. Israelilaisen Maya Chaimovichin töitä oli esillä näyttelyssä Palette of Moments.


Maya Chaimovich: The Tender Grape, 130 cm x 127 cm.


Maya Chaimovich: Purple Orchid, 124 cm x 122 cm.

Chaimovichin työt olivat kauniita ja ihanan värikkäitä ja niitä kuvattiin ahkerasti.


Näyttelyesitteessä sanottiin vielä, että hän kokoaa työnsä useimmiten käytetyistä vaatteista. Maya Chaimovichin töissä oli paljon metallilangalla toteutettuja tikkauksia. Metalliset ja kimaltelevat tikkaukset ja muut yksityiskohdat olivat trendi, joka näkyi kaikissa näyttelyissä.

Elspeth Nusser-Lampen kasviaiheisia töitä oli esillä näyttelyssä The Dialogue of the Flowers. Hänen töidensä ohella mukana oli myös afganistanilaisia, kukka-aiheisia kirjontatöitä.


Elspeth Nusser-Lampe: Dandelion.


Elspeth Nusser-Lampe: Tulpenfries.

Näyttelykäyntien jälkeen oli aika käväistä ostosalueella, eikä käynti ollut turha. Tässä saaliini kahden ostoskierroksen jälkeen. Kankaat näyttävät suorastaan herkullisilta!


Toisena näyttelypäivänä pysyimme tapahtuman pääkylässä, Sainte-Marie-aux-Minesissä. Seuraavassa muutamia poimintoja näyttelyistä:


Sarah Entsminger: Along the Path, 76 cm x 183 cm.


Heather Pregger: Eastham Marsh Summer Squall Tuning Fork, 79 cm x 191 cm.


Sara Impey: Deconstructed Quilt, 114 cm x 178 cm.

Yksityiskohta samasta työstä:


Työ taitaa esittää tilkkutyötä, josta on jätetty kaikki muu pois paitsi saumanvarat. Työssä oli lisäksi ehkä jokin tärkeä sanoma, mutta en ehtinyt jäädä lukemaan tekstejä.

Opin matkallani myös, että yhdysvaltalaiset Amishit ovat lähtöisin tältä alueelta. Amish- ja mennoniittikulttuuria esiteltiin omassa näyttelyssä. En ole Amish-tyyppisten tilkkutöiden ylin ystävä, mutta tässä näyttelyssä oli yksi minustakin kaunis työ:


Tutustuimme myös Galla-nimisen taiteilijan näyttelyyn ”Encyclopedia of Imaginary Women”. Töiden nimet olisi pitänyt selvittää näyttelyluettelosta, joten en osaa kertoa, minkä nimisiä nämä upeat teokset ovat.

Tästä työstä tykkäsin, vaikkei se ole minulle ominaisen värinen (tai ehkä juuri siksi tykkäsin siitä). Naiskasvojen lisäksi työssä näkyy ikkunoita ja taloja, ja se on kiva juttu.


Tällä naisella oli mielenkiintoinen kampaus tai sivupäähine. Hehkuvat värit:


Yksityiskohta samasta työstä:


Naisen kasvot näyttävät luontevilta, vaikka ne on koottu aika raflaavan eri värisistä punaisista paloista.

Kolmannen päivän ostoskierroksen kangassaalis:


Nyt riittää materiaalia taas vaikka kuinka moneen tilkkupeittoon! Eikä tarvitse pyöritellä samaa kangasvalikoimaa koko ajan.

Matkakaverini Sanna on myös kirjoittanut matkastamme. Hänen hauskasta jutustaan voitte katsoa vielä lisää kuvia.

Tavoistani poiketen kuvasin tapahtumaa myös videolle. Luovutin ne Tilkkuyhdistyksen vapaaseen käyttöön, ja ne löytyvät Finn Quiltin YouTube-kanavasta.

Kokosin Finn Quiltin verkkosivustolle tapahtumayhteenvedon, johon valitsin eri kuvat kuin tähän kirjoitukseeni. Kannattaa käydä katsomassa!

Lopuksi: erikoismaininnan saavat hollantilaiset tilkkutyöt, joiden lähtökohtana olivat värit tai väriparit.

Näyttelyn nimi oli Color Inspiration, ja seitsemän hollantilaista tekstiilitaiteilijaa (Colorminds) oli toteuttanut kokonaisuuden yhdessä. Tapasin yhden tekijöistä – Nienke Smitin – ja juttelin pitkään. Huomasin myöhemmin, että olin poiminut kuvattavaksi useamman hänen työnsä, vaikka tein valinnat aivan satunnaisesti, fiiliksen perusteella.


Nienke Smit: Truncated, 90 cm x 130 cm.


Marielle Huijsmans: Old Door Sardinia #2, 90 cm x 130 cm.


Nienke Smit: Modern Pink, 90 cm x 130 cm.


Rineke van Zeeburg: Poisonous Frog, 90 cm x 130 cm.

Työ sai aiheensa ja nimensä vaaleanvihreästä väristä, joka oli valittu pinkkipunaisen pariksi. Rineken mies tunnisti heti, että se oli kuolettavan myrkyllisen sammakon väristä.


Rineke van Zeeburg: Crowded, 80 cm x 120 cm.


Nienke Smit: Broken Proud, 80 cm x 120 cm.

Yksityiskohta Broken Proud -työstä:


Tässäkin oli metalli- ja glitterlangoin toteutettuja tikkauksia.

Nienke kertoi, että oli aikonut toteuttaa työhönsä riikinkukonkin, mutta että joku (varmaankin hänen Colorminds-yhteisöstään joku) oli neuvonut jättämään sen pois. Hänen mielestään ”tietenkään siinä ei pidä olla riikinkukkoa”.

Jätän teidät pohtimaan asiaa ja lopetan raporttini upeasta ja kaikin puolin onnistuneesta tilkkutapahtumamatkastani tähän.

torstai 28. maaliskuuta 2019

tilkkupinta koossa!

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään:


Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa.

Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö.

Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”.


Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense.

Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei tarvitse ommella.

Vinkki: Arja ja minä teimme oppimistuokiostani videon, jonka voit katsoa Finn Quiltin sivustolla.

Ompelin aluksi yli sata blokkia käyttäen tavallisia nuppineuloja – sellaisia pyöreän lasipäisiä – ja koska jouduin siirtelemään neulat aina paininjalan tieltä, paperikaavani kului reiälliseksi ja käyttökelvottomaksi useaan otteeseen!


Olikin onnenpotku, että voitin Tilkuista totta -blogin arvauskisassa palkinnon. Sain vaikka mitä kivaa ja lisäksi muutaman litteäpäisen nuppineulan. Jopa olikin helppo ommella blokkeja! Paperimalli ei kulunut puhki, ja ompelu sujui nopeammin.

Vinkki: Niin että lisäisin videon esittämään paperiompeluvinkkiin toisenkin vinkin: käytä ihmeessä litteäpäisiä neuloja!

Leikkasin paperiompelussa käytettävät palat vain suunnilleen sopivan muotoisiksi ja aika tavalla isommiksi kuin oikeastaan olisin tarvinnut. Ompelun jälkeen blokki näytti usein epämääräiseltä, mutta tasoitin jokaisen huolellisesti 6,5 tuuman neliöksi. Repaleiset reunat hävisivät ja blokista tuli ryhdikäs.


Tilkkupintani ”alareunassa” on melko tumman oloinen blokki, jonka keskipalakankaan ostin ihanasta bathilaisesta tilkkukangaskaupasta. Sen viereisessä blokissa on keskipalana sama kuosi eri värisenä. Huomaatteko, että palat ovat kissakangasta?!


Ompelin tällä kertaa blokit toisiinsa kiinni mielenkiintoisella menetelmällä, joka osoittautui joutuisaksi ja käteväksi. Opin menetelmän katsomalla tämän Suzy Quilts -blogin videon.

Olen aikaisemmin ommellut aina yhden rivin kerrallaan valmiiksi pötköksi. Olen numeroinut pötköjen vasemmanpuoleisimman blokin, jotta olen sitten osannut ommella pötköt yhteen oikeassa järjestyksessä. Uudella menetelmällä sainkin ommelluksi useamman rivin kerrallaan, ja jokainen blokki jäi naapureihinsa kiinni – joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.


Menetelmä olikin onnen omiaan tilanteeseeni: jouduin nimittäin jättämään pinnan kokoamisen kesken noin viikoksi. Olin ommellut kaikki rivit, joista aina kolme tai neljä oli vielä toisissaan sopivasti kiinni. Nostin palat tuolin selkänojalle ja viikon kuluttua nostin palat takaisin lattialle ja aloin ommella rivien välisiä saumoja.

Silittämätön, vielä keskeneräinen tilkkupinta:


Silittämisen jälkeen pinnan rytmi tuli paremmin näkyviin:


Vielä lähikuva:


Valitsin tämän kohdan, sillä siinä näkyy viisi blokkia, joissa on samaa, kivaa lintukangasta keskellä. Linnuista on toisilleen varmaan seuraa.

Valmis tilkkupinta on kooltaan noin 155 cm x 200 cm. Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että tein taas aivan älyttömän ajatusvirheen, kaksikin kertaa. Päätin ensin, että ompelen pinnasta 10 x 14 blokin kokoisen. Kun blokkeja rupesi olemaan noin 140 kpl, muistinkin muka, että pinnasta piti tulla 11 x 14 blokin kokoinen, joten ompelin lisää.

No niin, blokkeja oli 154 kpl. Otin esiin tummimmat blokit ja asettelin ne 10 blokin riveiksi. Ompelin neljä ensimmäistä riviä pötköiksi, jatkoin seuraavaksi tummimmilla ja niin edelleen. Kun olin aika lähellä yläreunaa, blokkeja näytti jäävän yli! Minulle jäi tosiaan 10 ylimääräistä blokkia, joita en enää pystynyt sommittelemaan sujuvasti tilkkupintaan mukaan.

Olisi tietysti ollut harmillisempaa, jos olisin ompelemisen loppuvaiheessa huomannut, että pitääkin valmistaa vielä kymmenen blokkia lisää!

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

mikä on kivointa?

En haluaisi valittaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä kuin pakollista tekemistä olisi vähän liikaa. Tykkäisin paljon enemmän sellaisesta, että tekisin kaikkea vain huvikseni! Vetelehtisin ja lorvisin ja ompelisin niitä näitä.

Ensin ”jouduin” valmistamaan työn ehdolle EQA:n juhlanäyttelyyn. Tietenkin tavallaan halusin osallistua, mutta silti tekeminen tuntui vähän pakotetulta. Onneksi Käytä sydäntäsi -tilkkutyö on nyt valmis, ja pääsen ehdottamaan sitä juhlanäyttelyn osaksi.

Sitten tajusin, että ”joudun” ompelemaan työn myös Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn. Kyseessä on haaste, joka esitettiin ajat sitten. Olisin voinut ommella haastetyön koska tahansa, mutta vätkyttelin aloittamista, ja nyt olen pakkoraossa, koska näyttely pystytetään kuukauden päästä Kankaanpään tilkkupäiville.

Raidallisen hirsimökkityönkin pitäisi olla maaliskuussa valmis. Sentään sain ommelluksi sille vihdoin taustakappaleen (vain puoli vuotta sen jälkeen kun tilkkupinta oli valmis), joten saatoin viedä työn Töölön Tilkkupajaan eilen. Tikkaamisen jälkeenkin on toki muutama työvaihe edessä: nimilappu, työn suoristaminen ja kanttaaminen.

Vielä minulla on työpöydällä kaksi rikkinäistä pussukkaa, joiden keskellä on ehjät kangaskuvat – niiden ympärille pitäisi ommella uudet pussukat.

Puhumattakaan niistä korjattavien vaatteiden röykkiöistä ompelupöydällä.

Mutta koska kivointa on niiden-näiden ompeleminen, olen pitänyt viikon tauon "pakollisten" töiden tekemisestä (paitsi kun ompelin raidalliselle hirsimökkipinnalle taustakappaleen). Mieli kevenee, kun esimerkiksi leikkaan, ompelen, silitän ja trimmailen pieniä neliöitäni:


Hauskojen, karkkiväristen Boy’s Nonsense -blokkien ompeleminen on myös tosi kivaa, varsinkin nyt, kun sain käyttöön litteäpäisiä nuppineuloja.


Kaksi melkein viimeistä blokkia:


Olen nyt ommellut kaikki tarvitsemani blokit karkkiväriseen tilkkupintaan. Seuraavaksi levitän blokit jonkinlaiseen järjestykseen lattialle ja koetan kehiä kokoon sommitelman.

Löysin hyvän vinkkivideon: Suzy Quilts – How to chain piece quilt rows. Siinä kerrotaan itse käyttämääni systeemiä parempi ratkaisu blokkien ompelemiseksi yhteen tilkkupinnaksi. Ajattelin kokeilla uutta systeemiä sitten kun pääsen ompelemaan karkkiväriset blokkini yhteen.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

yritys.

Päivän sana on tänään “yritys". Sana "yrittää" ei kuulu enää sanavarastooni; ei ole kuulunut sen jälkeen kun kuulin Star Wars –elokuvahahmon Yodan sanovan: “Do. Or do not. There is no try.” (Lainaus on vuorosana elokuvasta Star Wars – The Empire Strikes Back.)

Lähimmäksi yrittämistä pääsen, kun kokeilen, onnistuisinko. Yksi yllättävimmistä kokeiluista oli kaarevien saumojen ompeleminen She Can Quilt -blogin tutorial-videon neuvoilla. Videolla Leanne tekaisee juoponpolkublokin tuosta vain! Ajattelin, ettei sellainen käy yhtä näppärästi minulta, mutta olin onneksi väärässä.


Videon menetelmässä on parasta se, ettei nuppineuloja tarvita! Eikö ole ihmeellistä?!

Kaarevien saumojen ompelutekniikka on todistetusti kätevä, sillä kellotin oman ompeluni kertaalleen. Arvaatko, kuinka kauan minulta meni ommella kymmenen juoponpolkublokkia – siis kymmenen kaarevaa saumaa? Tästä blogikirjoituksestani löydät vastauksen.

Ei siis ihmekään, että onnistuin heti tekniikan opeteltuani ompelemaan tilkkupeiton verran juoponpolkublokkeja. Minulla oli tilkkuystävältä Lealta lainassa erinomaiset muovimallineet, jotka hänen taitava miehensä oli tehnyt. Niiden avulla leikkasin palat kätevästi ja sitten ompelin, yhtä kätevästi.


Vaan voi sentään! Unohduin kai kätevyyden syövereihin, sillä en muistanut vahtia kontrastia. Niinpä se loistaa poissaolollaan, paitsi valmiin peiton yhdessä kulmassa.



Valmiista työstä eli vuonna 2013 valmistuneesta Arvoitus-tilkkupeitosta ei tullut minulle niin mieluinen kuin olin toivonut, koska juoponpolkublokkien modernimpi asettelu ei erotu.


Peitolle löytyi kuitenkin sitä arvostava omistaja! Ei siis jäänyt tämäkään projekti yrityksen asteelle!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails