Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

esimerkkityöt luennoltani ”Värit – uhka vai mahdollisuus?”

Koska Tilkkurata eli Tilkkuyhdistyksen tämänvuotiset tilkkupäivät meidän tilkkuilijoiden harmiksi jouduttiin perumaan, toteutin (erityisesti itselleni) lohdutukseksi sunnuntaille aikataulutetun luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” Facebook Live -tapahtumana.

Voit katsoa noin 45 minuuttia kestäneen live-esitykseni Tilkkuyhdistyksen Facebook-videotallenteena: https://www.facebook.com/FinnQuilt/videos/259727698391971/

Koska esimerkkinä käyttämäni tilkkutöiden kuvat näkyvät videolla tosi pieninä, jaan kuvat myös tässä blogikirjoituksessa.

Kerroin kolmesta tilkkutyön väreihin ja värisommitteluun liittyvästä ongelmasta ja ehdottelin myös ratkaisuja.

Ensimmäinen ongelma: En osaa valita!

Ratkaisu: Valitse kaksi väriä (plus mahdollinen neutraali).

Näytin Uhrauksia-seinätekstiilin kuvan esimerkkinä työstä, johon valitsin kahta eri väriä. Kaikki blokit on ommeltu kaksivärisistä kolmio-neliöistä.


Valitsin vihreän ja punaisen värin, koska minulla sattui olemaan eniten erilaisia tuon värisiä kankaita. En ajatellut mitään väri-vastaväri-juttua! Ihan käytännön tilanteesta lähdin!

Valitsin kankaat laajalla skaalalla. Kaikenlaisia punaisia, oranssinpunaisista sinisävyisiin ja violetihtaviin punaisiin. Kirjassa tähdennettiin, että pitää olla vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita kumpaakin väriä.

Kirjassa oli kehotus katsoa, että kankaan kuvioissa on vaihtelua. Valitse kukkia, ruutuja, raitoja, isoja ja pieniä kuvioita, itse värjättyjä tilkkuja, kirjavia ja yksivärisiä. Scrappy-tyyppiseen tilkkutyöhön voi myös ottaa mukaan omituisesti kuvioituja kankaita tai rumeliineja. Tämä toteutui automaattisesti, koska käytin todellakin KAIKKIA löytämiäni punaisia ja vihreitä.

Joissain kirjavista kankaista on väistämättä kumpaakin valitsemaasi väriä. Niitä onkin tärkeä olla mukana. Jos kangas sattuu olemaan sellainen, että se voisi olla kumpaa väriä tahansa, päätä, kumman värinen se on ja käytä sitä työssäsi johdonmukaisesti aina sen värisenä.

Tällaisella väriopilla minä lähdin lopulta liikkeelle ja saavutin ainakin omissa silmissäni jonkinlaisen menestyksen.

Vuonna 2012 valmistuneeseen Jäätelökesä-tilkkupeittoon valitsin väreiksi pinkin ja vaaleanpunaisen sekä ruskean. Tilkkujen välissä on neutraalin vaaleat kaitaleet.


Yhdistele eri tummuusasteisia tilkkuja – tummaa vaalean viereen, keskivärisiä joko tumman tai vaalean viereen. Vaalea ei tarjoa kontrastia toiselle vaalealle, keskiväri ei toiselle keskivärille eikä tumma tummalle. Tällaiset vierekkäiset tilkut näyttävät enemmän yksivärisiltä eikä blokkikuvio enää erotu.

Syksyllä 2012 ompelemaani ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeittoon valitsin myös kaksi väriä –  sinisen ja vihreän.


Blokin keskellä on aina vihreä neliö, ympärillä näkyvät osuudet ovat sinistä. Mukana lisäksi neutraali valkoinen/vaalea.

Isokuvioiset kankaat sopivat kivasti pienikuvioisten viereen ja ruudut, raidat ja pilkut erilaisten kuvioiden, vaikkapa kukkakuvioiden viereen.

Toinen ongelma: Jotain puuttuu!

Joko kuvioiden rytmi ei erotu haluamallasi tavalla. Tai sinulla on epämääräinen tunne, että tilkkutyöstä puuttuu jotain.

Ratkaisu: Käytä kontrastia.

Törmäsin tähän ongelmaan, kun sain valmiiksi ensimmäisen varsinaisen tilkkutyöni (sängynpeiton). Kesti monta vuotta, ennen kuin ymmärsin, miksi se ei säväyttänytkään minua, vaikka olin huolellisesti valinnut siihen sopivat ja kivat kankaat.


Tästä saa rauhassa tykätä, mutta minulle tämä on varoittava esimerkki.

Toisiinsa sopivat, kivat kankaat. Hauska blokkimalli. Miksi tämä ei oikein säväytä?

Vastaus: pinnassa ei ole tarpeeksi kontrastia eli tummuus- ja vaaleusasteiden vaihtelua. Opimme jo aiemmin, että ihmisen silmä erottaa kontrastin tumman/vaalean välillä paljon helpommin kuin kontrastin eri värien välillä. Silmä löytää kuviot tummuusasteiden vaihtelusta, ei värien vaihtelusta.

Esimerkiksi blokkien kuviot on tarkoitettu erottumaan. Nehän eivät muuten olisi kuvioita. Jos blokin tekee kokonaan saman tummuusasteen paloista – vaikka ne olisivat eri väriäkin – niin kuvio ei välttämättä erotu kunnolla, ainakaan kauempaa katsottuna.

Vuonna 2013, Arvoitus-tilkkupeittoa tehdessäni en taaskaan muistanut, ettei pelkkä värien ero riitä kontrastiksi. Sitä paitsi blokkeja ommellessa kontrastin puutetta ei välttämättä huomaa.


Heti kun olin latonut blokkini sommittelulattialle, huomasin, että tummimmissa blokeissa oli kunnollinen kontrasti ja muualla vähäinen. Minusta työn olisi pitänyt olla kokonaan jompaakumpaa.

Onneksi tilkkupeiton uudelle omistajalle riitti, että peitto oli suunnilleen oikean värinen.

Ajatus karkaa kesään on esimerkki tilkkupeitosta, josta tuli kivasti monivärinen ja jossa on kontrastit kohdallaan, mutta joka oli vähällä kokonaan epäonnistua kontrastin puutteen takia.


Minulle oli 2000-luvun alkuvuosina jo kertynyt sen verran puuvillakangastilkkuja, että päätin ommella niistä värikkään tilkkupeiton. Blokkiin leikattiin ensin kolmioita, jotka yhdistettiin ensin ”ympyrän” puolikkaiksi ja sitten kokonaisiksi ”ympyröiksi”, joiden nurkkiin ommeltiin myöhemmin sopivan väriset lisäkolmiot. Blokista tuli näin neliön muotoinen.

Aloitin työn ja ompelin ”ympyrät” kahdesta eri värisestä kankaasta.x Eihän niistä tullut kivan näköisiä ollenkaan, ja projekti jäi kesken.

Muistan hyvin, että jossain vaiheessa vain YMMÄRSIN, että kahden eri värin vuorottelun sijaan minun pitääkin vuorotella vaaleampia ja tummempia kolmioita. Sain lopulta työn valmiiksi.

Ruutuässä-tilkkupeittoni vuodelta 2019 on sen sijaan onnistuminen.


Ompelin Ruutuässä-peittoni mallilla, jossa annettiin vain blokkipalojen tummuusasteet – tumma, keskivärinen, vaalea. Värin pystyi valitsemaan itse, tai ei edes tarvinnut valita väriä, vaan voi käyttää kaikkia värejä, kunhan tummuusasteet olivat oikein. Tämä on erinomainen harjoitus! Suosittelen!

Malli on nimeltään Plaid-ish Quilt ja sen pdf-muotoinen kaava/malli löytyy ilmaiseksi Kitchen Table Quilting -blogista.

Jos tilkkutyön kokoaa keskivärisistä sinisistä, vihreistä ja violeteista, se näyttää samealta kauempaa katsottuna. Mutta jos mukaan heittää pari tosi vaaleaa violettia ja tummista tumminta sinisistä, tilkkutyöstä tulee automaattisesti kiinnostavampi. Sitten vielä kun otat mukaan vähäsen vaaleaa oranssia tai jonkun muun aivan hullun värin – silloin saat jotain mitä on visuaalisesti houkutteleva katsella.

Tässä kohtaa korostaisin myös sitä, että pitää ostaa sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluaa tehdä. Ja kaikkia tummuusasteita! Varaston kankaista ei synny kontrastoivaa pintaa, jos kaikki kankaat siellä ovat keskivärisiä ja keskikokoisesti kuvioituja.

Voi ihan kirjoittaa muistiin: hanki sellaisia kankaita, jollaisen värisiä tilkkutöitä haluat tehdä – ja kaikkia tummuusasteita!

Ethän minua unhoita -tilkkupeitto on esimerkki siitä, ettei työssä tarvitse olla rytmikästä kuviointia, mutta se hyötyy silti kontrastista.


Jos haluat tehdä rauhallisen tilkkutyön, jossa ei ole paljon visuaalista rouheutta, kontrastia ei tarvita yksittäisessä blokissa. Silti usean eri tummuusasteen käyttäminen lisää työn visuaalista kiinnostavuutta.

Katsojan silmää varten voi lisätä pari yllätystäkin.

Jos taas sommittelun ja kuvion haluaa erottuvan, kontrastia on pakko olla.

Kolmas ongelma: En osaa sommitella!

Entä jos osaan kyllä tehdä kivoja tilkkublokkeja, joissa kuvio erottuu, mutta vain jos teen jokaisesta samanlaisen?! Entä jos teenkin tilkkutyöni scrap-tyyppisesti – erivärisistä blokeista? Miten pystyn sommittelemaan ne?

Vastaus 1: Sattumanvaraisesti.

Yksi mahdollisuus on latoa eri väriset blokit pinnaksi satunnaisesti. Minulle tämä ei ole koskaan sopinut, vaan olen aina toteuttanut jonkinlaista järjestystä.

Vastaus 2: Käytä hyväksesi blokin taustaväritystä.

Jackpot-tilkkupeittoni on ommeltu Sarah Cooperin On The Bubble -tilkkutyön ohjeen mukaan. Tärkeintä tässä oli saada neutraalit taustavärit kuvioksi, ja muu väritys on tavallaan sivuosassa.


Ompelin tilkkuympyrät satunnaisesti pohjakangastilkuille ja sommittelin lopuksi. Asettelin saman väriset ympyrät lähekkäin, ja mielestäni tästä tuli kivampi näin kuin jos tässä olisi mielivaltainen järjestys.

Herkkupalat-tilkkupeiton blokeissa esiintyi ikään kuin värikkään neliön varjo. Käytin varjopaloissa erilaisia harmaita, tummempia ja vaaleampia. Tummimmat harmaat varjot ovat työn alareunassa ja sieltä varjot vaalenevat ylöspäin.


Blokkeja ommellessani muistin yhdistää lähinnä vaaleampia värikkäitä vaalean harmaisiin ja tummemmat sitten tummanharmaiden kanssa, mutta on pinnassa muutama poikkeuskin.

Silti koetin myös järjestellä keltaisia ja punaisia lähelle toisiaan, sillä katse osuu erityisesti niihin.

Vastaus 3: Tummimmat alas, vaaleimmat ylös, keskiväriset keskelle.

Enimmäkseen ompelen vain riittävän monta tilkkublokkia ja sommittelen niistä tilkkupinnan. Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki.

Yleensä järjestän tilkkublokit seuraavalla tavalla:

  1. Jaan blokit kolmeen pinoon: tummat – keskiväriset – vaaleat
  2. Sitten järjestän blokit niin, että ladon tummimmat alas ja vaaleimmat ylös. Keskiväriset tulevat keskelle.
  3. Yleensä ladon blokit siinä järjestyksessä kuin ne ovat pinoissa ja sen jälkeen siirtelen muutamaa. 

Koska keltainen ja punainen erottuvat silmään yleensä parhaiten, ryhmittelen useimmiten ne samoille kohdille pintaa.


Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme.

Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.

Värit tosiaan ovat ihana mahdollisuus!

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

kukallinen tilkkupeitto.

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis!


Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa.

No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon.

Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen.

Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin kaariblokit ”pykäreunaksi” ja vielä yhden kierroksen punaista tai keltaista kaiken ympäri. Kyllä oli työlästä ja rasittavaa hommaa! Minusta tuntui vielä, että kehykset jäivät aivan löpröiksi, mutta onneksi ne osoittautuivat riittävän tasaisiksi. Valmis peitto on ainakin aivan suora.

Annoin tilkkupeitolleni pitkän pohdinnan jälkeen nimen Kangasvuokko. 


Nimeä ei ollut helppo keksiä. Koska kukkaset on ommeltu juoponpolkublokeista, etsin nimi-ideoita googlettamalla sanan juoppo. Osumia oli muun muassa termiin juoppokuski. Eikö muuten ole mielenkiintoista, että juoppo kuski ja juoppokuski ovat käytännössä toistensa vastakohdat?

Juoppoaiheen pohtiminen ei johtanut mihinkään, mutta lopulta lähdin etsimään, mitä todellista kukkaa tilkkukukkani muistuttaisivat. Amerikanvuokko (Anemone multifida rubra) on saman näköinen, mutta otin taiteellisen vapauden ja valitsin vitsikkäämmän nimen ”Kangasvuokko”. Tilkkupeitossanihan on käytännössä kankaisia vuokkoja eli kangasvuokkoja.

Kokosin reunakantin kolmesta eri kankaasta. Tällä kertaa onnistuin saamaan kulmista nätit.


Kukkakuvio lehdyköineen on Sea Sherilyn Sew'n suunnittelema/julkaisema, ja ompelin blokit Quick Curve Ruler -viivainta käyttäen.

Vinkki: Juoponpolkublokeista tuli vielä mieleen, että kannattaa opetella ompelemaan kaaret ilman nuppineuloja. Se ei ole vaikeata, ihan totta! Löysin lyhyen video-ohjeen netistä jo monta vuotta sitten, katsoin sen kerran ja sitten toisen kerran samalla kun kokeilin itse ommella, ja opin saman tien. Ei tulisi enää mieleenkään ruveta sovittelemaan kaaria nuppineuloilla!

Jouduin ottamaan Kangasvuokko-tilkkupeiton valmistujaiskuvat sisällä, koska ulkona on niin märkää.


Töölön Tilkkupajan taitava Soile ehdotti kukkakuvioita tikkaukseenkin ja löysi pintaan kauniisti sointuvan langan. Hän todellakin tikkasi tilkkupinnastani kauniin peiton!


Kangasvuokko-tilkkupeitto on kooltaan noin 177 cm x 217 cm.

Vuosiyhteenvedossani mainitsin kukkablokkityön keskeneräiseksi ja sanoin näin:
"Juoponpolkublokeista kootut kukat odottavat sitä, että jatkaisin pintaa jotenkin. Mielessäni väikkyivät sellaiset juoponpolkublokit, jotka ompelisin tähteeksi jääneistä osista, mutta en ole aivan varma, että vaikutelma olisi toivotun kaltainen."
Täten julistan siis saaneeni yhden keskeneräisen työn valmiiksi ja piirrän jo kolmannen ruksin tilkkutyöbingolapulleni:


Hyvä, minä! Jos vielä keksin hyvät jutut Järvenpään tilkkupäiville valmistamaani esitykseen/luentoon aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” niin pääsen juomaan bingosarakekahvit!

maanantai 9. joulukuuta 2019

merkitse.

Joulukalenterin yhdeksännessä luukussa on kaksi vinkkiä siihen vaiheeseen, kun kokoat blokkeja tilkkutyöksi.

1. Pinoa blokit tietyllä tavalla ja merkitse pinot. 

Jos saat blokkisi oikeaan järjestykseen, mutta et ehdi ommella niitä heti tilkkupinnaksi, sinun kannattaa pinota blokit tietyllä tavalla ja merkata rivit. Muuten blokit saattavat joutua epäjärjestykseen – varsinkin jos suunnittelet työsi lattialla niin kuin minä.


Tässä on minun systeemini:

Teen jokaisesta rivistä oman pinon. Ensimmäiseksi pinoan ylimmän rivin blokit.

Rivin vasemmanpuolimmaisin blokki on pinon päällimmäinen ja muut blokit ovat järjestyksessä siinä alla. Kiinnitän pinon blokit yhteen neulalla, joka on myös yksi merkitsemiseen käyttämäni neula. Ylimmästä rivistä tekemääni pinoon tulee yksi neula.

Toisen rivin blokkipinoon laitan kaksi neulaa ja kolmannen rivin pinoon kolme. Mutta neljänteen en laitakaan neljää neulaa, vaan asettelen kolme neulaa roomalaisten numeroiden muotoon: IV. Viidennessä on tietenkin V, kuudennessa VI ja niin edelleen.

Tilkkupeittopinoa ei tarvitse merkitä, mutta sitä voi pitää kurissa kissapunnuksella:


2. Lisävinkki, joka ei liity merkitsemiseen, vaan blokkien pitämiseen järjestyksessä -

Kun sinulla on niin paljon aikaa, että ehdit ommella blokit yhteen, kokeile Suzy Quilts -blogin video-ohjetta. Videon menetelmällä pystyy ompelemaan rivit niin, että jokainen blokki on kiinni jossain naapurissaan joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.

Kuvassa on jokusia tuolla menetelmällä kiinni ompelemiani rivejä - ja blokkeja, joiden sijaintia en vielä ollut päättänyt:


Saumat voi kaikki sitten silittää kerralla ja sen jälkeen ommella vaakasaumat. Lopuksi vielä viimeisten saumojen silitys, ja tilkkupinta on koossa.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

kanttaa.

Ellet vielä ole tutustunut reunakanttiohjeisiini, joulukalenterini neljännessä luukussa on sinulle uutta. Muille vinkki on muistin virkistystä:

Kootut reunakanttausohjeet

Tässä blogikirjoituksessani annetaan yksityiskohtaiset ohjeet siihen, miten kanttaat tilkkupeiton reunan.

Tekstissä kerron myös, miksi niin usein käytän vinoon leikattua reunakanttia - toisin kuin tämän kuvan tilkkupeitossa:


Reunakantin päiden yhdistämisestä pari sanaa

Minulla oli aiemmin ongelma: osasin ommella kanttaukseeni siistit kulmat, mutta ompeleen alku- ja loppukohdan kanttinauhasaumaa en vain saanut siistiksi. Sitten löysin erinomaisen ratkaisun.

Linkitän tuossa blogikirjoituksessa Cassandra Plottin mainioon YouTube-videoon, jolla hän selittää, miten reunakantin päät on hyvä yhdistää toisiinsa silloin kun käyttää kaksinkerroin taitettua kanttia.

Kannattaa katsoa videolta mallia - ei kannata tehdä niin kuin minä tein Miehen syntymäpäivälahjatyölle. Tiesin kyllä, että kanttinauhan päät pystyisi yhdistämään muutamallakin eri neropattimaisella systeemillä aivan näkymättömästi, mutten osannut mitään menetelmää ulkoa. (En edelleenkään osaa!) Niinpä tein summamutikkaisen yhdistyssauman, jolloin tuloksena oli vähän nolostuttava muhkura:


Olen nyt toiminut varoittavana esimerkkinä.

Jotta te sen sijaan varmasti houkuttuisitte katsomaan, miten kanttikaitaleiden päiden yhdistäminen - ”the final connection” - sujuu Cassandralta helposti kuin heinänteko, tässä linkki vielä kertaalleen:

https://www.youtube.com/watch?v=cuS76wVW210

Cassandran menetelmä on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras tapa.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

tapahtumaterveiset Ranskasta!

Pää on vieläkin pyörällä kaikesta upeasta nähtävästä, jota tarjoutui silmien eteen viime torstaista sunnuntaihin, kun matkustin Ranskan Alsaceen European Patchwork Meeting -tapahtumaan.x

Onni totisesti potkaisi minua useita kertoja. Ensiksi ”Lankoja ilman rajoja” -näyttelytyöni tuli valituksi juuri Ranskan tapahtumaan edustamaan Suomen tilkkuyhdistystä. Toiseksi pääsin hyvin järjestetylle ryhmämatkalle, jolla onnekkaasti oli superkivat osallistujat, ja vielä saimme tapahtumapäivien ajaksi uljaat, aurinkoiset kesäkelit.

Erikoiskiitokset Töölön Tilkkupajan Soilelle ja Laurille matkajärjestelyistä!

Odotin torstaiaamuna taksia vielä koleassa sadesäässä, mutta muutaman tunnin kuluttua nautin lounasta näin komeissa maisemissa Titisee-järven rannassa:


Totta kai olin ottanut mukaan ruumalaukun, joka oli mennessä melkein tyhjä. Ostoksillehan oli oltava tilaa! Koska olin lukenut matkakaverini Sannan tarinan Birminghamistä ja siitä, että matkalaukku saattaa saapua perille myöhässä, pelasin lempimekkoni kanssa varman päälle. Taittelin sen pieneksi ja kuljetin käsimatkatavaroissa, näin:


Loistava vaate! Ei rypisty tuollaisessakaan kuljetuksessa.

Mutta asiaan. Ensimmäisen näyttelypäivän ensimmäinen työ oli heti vaikuttava:


Elke Klein: Tiles #11 – Data Speed, 222 cm x 222 cm.

Elke oli näyttelyssä itsekin paikalla ja kertoi värjäävänsä kaikki kankaat itse. Hän tikkaa isot työt longarm-tikkauskoneella, mutta pienemmät työt tavallisella kotiompelukoneella.

Tämän hän olletikin oli tikannut kotikoneella, sillä isohko työ koostui neljästä erillisestä osasta.


Elke Klein: Meta, 112 cm x 174 cm.

Palat oli kiinnitetty toisiinsa hienolla ja kekseliäällä tavalla:


Näyttelyt olivat eri kylissä ja niissäkin parissa, kolmessa eri paikassa. Kävin samassa tapahtumassa jo vuonna 2013, jolloin oli koleampaa. Nyt meitä helli suoranainen helle.


Julkaisin tuolloin tapahtumasta neljä eri blogikirjoitusta:

Jo mainitsemani yleiskuvauksen ja toisen kirjoituksen, jossa näytin kaikki tuolloisessa kilpailussa palkitut työt ja kommentoinkin niitä. Tälläkin kertaa aioin kuvata palkitut työt, mutta minulle kävi nolosti! En käynyt koko näyttelyssä! Luulin, että se olisi ollut esillä pääkylässä niin kuin viimeksi, mutta sepä olikin ollut esillä yhdessä ensimmäisistä käyntipaikoistamme. Niinpä en pääse kertomaan vaikutelmistani.

Kolmannessa kirjoituksessa jaoin muutamia näyttelyissä silmiin pistäneitä erikoisuuksia.

Tein kangasostoksistanikin vielä oman kirjoituksen.

Vaikka tämä ei ole varsinainen tilkkutyö, näytän sen silti:


Thanh Luan Vu: Three Cats, 62 cm x 47 cm.

Kissaa ei ole helppo esittää luontevasti maalauksessa, ja tässäkin kaksi reunimmaista kissaa ovat hiukan hoopon näköiset, mutta keskimmäinen on kerrassaan mainio! Tekijä on kyllä taitava käyttämään ompelukoneen tikkausta taiteellisesti.

Ompelin tilkkutyön ehdolle Suomen edustajaksi European Quilt Associationin 30-vuotisjuhlanäyttelyyn. Esittelin ompeluvaiheita parissa kirjoituksessa ja valmiin työn kuvasin melkoisten hankien pinnalla. Työni ”Käytä sydäntäsi” / ”Have a Heart” valittiin mukaan, ja se oli esillä näyttelyssä Liépvren kylässä.


Finn Quiltin sivustolla on vielä erikseen yhteenveto juhlanäyttelystä ja kuvia myös muista näyttelyn töistä.

Takaisin muiden töihin. Israelilaisen Maya Chaimovichin töitä oli esillä näyttelyssä Palette of Moments.


Maya Chaimovich: The Tender Grape, 130 cm x 127 cm.


Maya Chaimovich: Purple Orchid, 124 cm x 122 cm.

Chaimovichin työt olivat kauniita ja ihanan värikkäitä ja niitä kuvattiin ahkerasti.


Näyttelyesitteessä sanottiin vielä, että hän kokoaa työnsä useimmiten käytetyistä vaatteista. Maya Chaimovichin töissä oli paljon metallilangalla toteutettuja tikkauksia. Metalliset ja kimaltelevat tikkaukset ja muut yksityiskohdat olivat trendi, joka näkyi kaikissa näyttelyissä.

Elspeth Nusser-Lampen kasviaiheisia töitä oli esillä näyttelyssä The Dialogue of the Flowers. Hänen töidensä ohella mukana oli myös afganistanilaisia, kukka-aiheisia kirjontatöitä.


Elspeth Nusser-Lampe: Dandelion.


Elspeth Nusser-Lampe: Tulpenfries.

Näyttelykäyntien jälkeen oli aika käväistä ostosalueella, eikä käynti ollut turha. Tässä saaliini kahden ostoskierroksen jälkeen. Kankaat näyttävät suorastaan herkullisilta!


Toisena näyttelypäivänä pysyimme tapahtuman pääkylässä, Sainte-Marie-aux-Minesissä. Seuraavassa muutamia poimintoja näyttelyistä:


Sarah Entsminger: Along the Path, 76 cm x 183 cm.


Heather Pregger: Eastham Marsh Summer Squall Tuning Fork, 79 cm x 191 cm.


Sara Impey: Deconstructed Quilt, 114 cm x 178 cm.

Yksityiskohta samasta työstä:


Työ taitaa esittää tilkkutyötä, josta on jätetty kaikki muu pois paitsi saumanvarat. Työssä oli lisäksi ehkä jokin tärkeä sanoma, mutta en ehtinyt jäädä lukemaan tekstejä.

Opin matkallani myös, että yhdysvaltalaiset Amishit ovat lähtöisin tältä alueelta. Amish- ja mennoniittikulttuuria esiteltiin omassa näyttelyssä. En ole Amish-tyyppisten tilkkutöiden ylin ystävä, mutta tässä näyttelyssä oli yksi minustakin kaunis työ:


Tutustuimme myös Galla-nimisen taiteilijan näyttelyyn ”Encyclopedia of Imaginary Women”. Töiden nimet olisi pitänyt selvittää näyttelyluettelosta, joten en osaa kertoa, minkä nimisiä nämä upeat teokset ovat.

Tästä työstä tykkäsin, vaikkei se ole minulle ominaisen värinen (tai ehkä juuri siksi tykkäsin siitä). Naiskasvojen lisäksi työssä näkyy ikkunoita ja taloja, ja se on kiva juttu.


Tällä naisella oli mielenkiintoinen kampaus tai sivupäähine. Hehkuvat värit:


Yksityiskohta samasta työstä:


Naisen kasvot näyttävät luontevilta, vaikka ne on koottu aika raflaavan eri värisistä punaisista paloista.

Kolmannen päivän ostoskierroksen kangassaalis:


Nyt riittää materiaalia taas vaikka kuinka moneen tilkkupeittoon! Eikä tarvitse pyöritellä samaa kangasvalikoimaa koko ajan.

Matkakaverini Sanna on myös kirjoittanut matkastamme. Hänen hauskasta jutustaan voitte katsoa vielä lisää kuvia.

Tavoistani poiketen kuvasin tapahtumaa myös videolle. Luovutin ne Tilkkuyhdistyksen vapaaseen käyttöön, ja ne löytyvät Finn Quiltin YouTube-kanavasta.

Kokosin Finn Quiltin verkkosivustolle tapahtumayhteenvedon, johon valitsin eri kuvat kuin tähän kirjoitukseeni. Kannattaa käydä katsomassa!

Lopuksi: erikoismaininnan saavat hollantilaiset tilkkutyöt, joiden lähtökohtana olivat värit tai väriparit.

Näyttelyn nimi oli Color Inspiration, ja seitsemän hollantilaista tekstiilitaiteilijaa (Colorminds) oli toteuttanut kokonaisuuden yhdessä. Tapasin yhden tekijöistä – Nienke Smitin – ja juttelin pitkään. Huomasin myöhemmin, että olin poiminut kuvattavaksi useamman hänen työnsä, vaikka tein valinnat aivan satunnaisesti, fiiliksen perusteella.


Nienke Smit: Truncated, 90 cm x 130 cm.


Marielle Huijsmans: Old Door Sardinia #2, 90 cm x 130 cm.


Nienke Smit: Modern Pink, 90 cm x 130 cm.


Rineke van Zeeburg: Poisonous Frog, 90 cm x 130 cm.

Työ sai aiheensa ja nimensä vaaleanvihreästä väristä, joka oli valittu pinkkipunaisen pariksi. Rineken mies tunnisti heti, että se oli kuolettavan myrkyllisen sammakon väristä.


Rineke van Zeeburg: Crowded, 80 cm x 120 cm.


Nienke Smit: Broken Proud, 80 cm x 120 cm.

Yksityiskohta Broken Proud -työstä:


Tässäkin oli metalli- ja glitterlangoin toteutettuja tikkauksia.

Nienke kertoi, että oli aikonut toteuttaa työhönsä riikinkukonkin, mutta että joku (varmaankin hänen Colorminds-yhteisöstään joku) oli neuvonut jättämään sen pois. Hänen mielestään ”tietenkään siinä ei pidä olla riikinkukkoa”.

Jätän teidät pohtimaan asiaa ja lopetan raporttini upeasta ja kaikin puolin onnistuneesta tilkkutapahtumamatkastani tähän.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails