Tilkunviilaaja

Tilkunviilaajan joulukalenterin askel neljä sopii erityisesti aloittelijalle, mutta pidempään harrastajienkin kannattaa välillä palauttaa tämä perusasia mieleen. Vinoon leikattua reunaa – ja erityisesti täysvinoon leikattua reunaa kannattaa kohdella varovasti. Jos voit välttää, älä leikkaa palojasi niin, että niiden reunat kulkevat täysvinoon. Vino reuna venyy helposti. Toivottavasti sinun vino reunasi yhdistyy suoraan leikattuun reunaan, ja voit järjestää suoraan leikatun palan päällimmäiseksi. Näin vähennät venymisriskiä. Jos ompelet yhteen kaksi täysvinoon leikattua reunaa, muista varoa, ettei sauma veny. Varo venymistä edelleen, kun silität tällaista saumaa: painele raudalla sen sijaan, että työntelisit rautaa sauman päällä edestakaisin. Venynyt sauma tarkoittaa, ettei ompelemasi pala ole tasainen eikä oikean kokoinen. Jos ompelet jokaiseen blokkiin venyneitä saumoja, blokit eivät enää asetu litteästi, vaan jäävät kuprulle. Kupruilevaa tilkkutyötä on vaikea – ja joskus mahdoton -...

Tunnelmasta toiseen – tänään ollaan John Cleesen omaelämäkerran Piti sanomani… parissa. Vaikka et olisi Monty Python -sarjan ylin ystävä, Cleesen tarinoita on hauska lukea. En ole kovin innokas elämäkertojen lukija, mutta tähän tarttumista en totisesti katunut. Cleese kertoi mielenkiintoisen elämäntarinansa sekä informatiivisesti että viihdyttävästi. Koska kirja osoittautui niin erinomaiseksi, se oli kuin lottovoitto – tai jackpot, kuten angloamerikkalaiset tapaavat sanoa. Muistutan siis mieleenne Jackpot-tilkkupeittoni vuodelta 2015. Vinkki. Minulle oli uusi ja ihmeellinen ajatus tehdä pahvimalli, jonka avulla asetin kangaspyörylän aina oikeaan kohtaan tilkkua – en keskelle. Itse en olisi keksinyt sitä. Yleensähän tilkkuilija etsii keskikohdan kummastakin kappaleesta ja kohdistaa ne. Pahvimallia voisi käyttää kohdistamisen apuna muulloinkin. Kannattaa muistaa! Havainnollistavat kuvat löytyvät ”uusi projekti alkakoon” -blogikirjoituksestani vuodelta 2015. Toinen vinkki. Kangaspy...

Angela Walters, tuo tikkauskuningatar, on julkaissut erinomaisen videon kolmesta asiasta, jotka tilkkuilijan pitäisi lopettaa heti. Yksi niistä on omien virheiden osoittaminen työstä. Se onkin turhaa! Linkki englanninkieliseen videoon: Three Things Machine Quilters Should Stop Doing Yleensä käy vielä niin, että joku ensin kehuu työtä, jolloin tekijä kiirehtii olemaan vaatimaton ja näyttää, että onhan siinä tällainenkin paikka ja tuo. Ja eihän tämä nyt niin hieno ole koska… ja niin edelleen.  Ehkä tarkoituksena on vähentää toisten kateutta? Että jotkut toiset, ehkä kuulolla olevat eivät olisi kateellisia hienosta työstäsi, kun itsekin sanot, ettei se ole kovin hieno? Mutta sanonpahan vaan: jos joku on ollakseen kateellinen, sitä ei estä mikään, mitä itse sanoo. Siis ei kannata ryhtyä vaatimattomaksi edes siitä syystä. Kehotan sinua olemaan ylpeä tekemisistäsi (paitsi silloin, kun joku työ on mielestäsi epäonnistunut ja inhoat sitä, ja silloinkin on melko varmaa, että jossain on jok...

Kesäkuussa 2016 sain valmiiksi Matka maailman ympäri -tilkkupeiton, jonka blokit ompelin Lady Harvatinelta ostamani January Block -kaavan mukaan. (Tarkkaan ottaen en itse ostanut kaavaa, vaan Mies osti sen – hänellä kun oli maksutapahtuman vaatima PayPal-tili.) Kaarevien palojen leikkaaminen ja ompeleminen yhteen vaati viitseliäisyyttä. Toisaalta tilkkublokki on valmiina iso, joten minun ei tarvinnut värkkäillä niitä kymmenittäin ennen kuin peittokokoinen pinta oli koossa. Ja kun ympyräkuvio alkoi piirtyä esiin sommittelulattialle asettelemistani blokeista, innostuin ja työ eteni joutuisasti. Vein tilkkupinnan tikattavaksi Töölön Tilkkupajaan ja valitsin siellä peittoon villavanun, joka on kevyt ja lämmin. Peitto on ollut olkkarin sohvalla oleilijoiden mukavuustekijänä valmistumisestaan asti. Onneksi olen kirjoittanut monenlaisia asioita muistiin blogikirjoituksiini! Nytkin palautui mieleen jo kertaalleen unohtunut, huvittava yksityiskohta peiton valmistujaiskuvauksista. Olin jo ...

Ajatukseni ovat tuolloin tällöin palanneet vuosien taa, jolloin ompelin jäännöstilkuistani palkkipötköjä. Roosan nimi -tilkkupussukka vuodelta 2014 on söpö esimerkki palkkipötköistä! Muistan myös, että pötköjen kokoaminen oli haastavaa. En raaskinut aina leikata sopivan kapeita palkkeja tilkuistani enkä välttämättä saanut palkkeja pysymään suorina, vaan pötkö alkoi kasvaa vinoon. Sitten jouduin kaventamaan pötköistä sydäntä särkevän määrän kangasta. Pohdin pari kertaa, että leikkaisin paperista sopivia pötköjä, joihin ompelisin palkit paperiompeluna. Pötköt olisivat silloin varmasti suorat, mutta toisaalta joutuisin repimään paperit kankaiden alta. Työlästä! Mutta hei! Nyttemmin olen oppinut kätevän taittelutekniikan paperiompeluun! Kehitinkin uuden systeemin tällaisten palkkipötköjen ompelemiseksi pienehköistä jäännöspaloista: Jos nyt ihmettelette värivalintojani, niin tartuin ruskeaan laatikolliseen tilkkuja siksi, etten ollut vielä käyttänyt niitä mihinkään. Halusin kuit...

Koska Tilkkurata eli Tilkkuyhdistyksen tämänvuotiset tilkkupäivät meidän tilkkuilijoiden harmiksi jouduttiin perumaan, toteutin (erityisesti itselleni) lohdutukseksi sunnuntaille aikataulutetun luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?”  Facebook Live -tapahtumana. Voit katsoa noin 45 minuuttia kestäneen live-esitykseni Tilkkuyhdistyksen Facebook-videotallenteena: https://www.facebook.com/FinnQuilt/videos/259727698391971/ Koska esimerkkinä käyttämäni tilkkutöiden kuvat näkyvät videolla tosi pieninä, jaan kuvat myös tässä blogikirjoituksessa. Kerroin kolmesta tilkkutyön väreihin ja värisommitteluun liittyvästä ongelmasta ja ehdottelin myös ratkaisuja. Ensimmäinen ongelma: En osaa valita! Ratkaisu: Valitse kaksi väriä (plus mahdollinen neutraali). Näytin Uhrauksia-seinätekstiilin kuvan esimerkkinä työstä, johon valitsin kahta eri väriä. Kaikki blokit on ommeltu kaksivärisistä kolmio-neliöistä. Valitsin vihreän ja punaisen värin, koska minulla sattui olemaan eniten er...

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis! Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa. No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon. Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen. Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin k...

Joulukalenterin yhdeksännessä luukussa on kaksi vinkkiä siihen vaiheeseen, kun kokoat blokkeja tilkkutyöksi. 1. Pinoa blokit tietyllä tavalla ja merkitse pinot.  Jos saat blokkisi oikeaan järjestykseen, mutta et ehdi ommella niitä heti tilkkupinnaksi, sinun kannattaa pinota blokit tietyllä tavalla ja merkata rivit. Muuten blokit saattavat joutua epäjärjestykseen – varsinkin jos suunnittelet työsi lattialla niin kuin minä. Tässä on minun systeemini: Teen jokaisesta rivistä oman pinon. Ensimmäiseksi pinoan ylimmän rivin blokit. Rivin vasemmanpuolimmaisin blokki on pinon päällimmäinen ja muut blokit ovat järjestyksessä siinä alla. Kiinnitän pinon blokit yhteen neulalla, joka on myös yksi merkitsemiseen käyttämäni neula. Ylimmästä rivistä tekemääni pinoon tulee yksi neula. Toisen rivin blokkipinoon laitan kaksi neulaa ja kolmannen rivin pinoon kolme. Mutta neljänteen en laitakaan neljää neulaa, vaan asettelen kolme neulaa roomalaisten numeroiden muotoon: IV. Viidennessä ...

Ellet vielä ole tutustunut reunakanttiohjeisiini, joulukalenterini neljännessä luukussa on sinulle uutta. Muille vinkki on muistin virkistystä: Kootut reunakanttausohjeet Tässä blogikirjoituksessani annetaan yksityiskohtaiset ohjeet siihen, miten kanttaat tilkkupeiton reunan. Tekstissä kerron myös, miksi niin usein käytän vinoon leikattua reunakanttia - toisin kuin tämän kuvan tilkkupeitossa: Reunakantin päiden yhdistämisestä pari sanaa Minulla oli aiemmin ongelma: osasin ommella kanttaukseeni siistit kulmat, mutta ompeleen alku- ja loppukohdan kanttinauhasaumaa en vain saanut siistiksi. Sitten löysin erinomaisen ratkaisun. Linkitän tuossa blogikirjoituksessa Cassandra Plottin mainioon YouTube-videoon, jolla hän selittää, miten reunakantin päät on hyvä yhdistää toisiinsa silloin kun käyttää kaksinkerroin taitettua kanttia. Kannattaa katsoa videolta mallia - ei kannata tehdä niin kuin minä tein Miehen syntymäpäivälahjatyölle. Tiesin kyllä, että kanttinauhan päät pysty...