terveellistä.

Tänään pääsette terveellisyyden pariin, sillä Terveellistä-tilkkupeiton pinnassa on ukonhattuja muistuttavia mielikuvituskukkia. Ukonhattu-uutehan oli joskus 1970-luvulla kovassa huudossa estämään flunssaa tai lievittämään sen oireita.

Terveellistä ei ole lempityöni, vaikka moni asia siinä onnistui. Ensiksi tietenkin onnistuin käyttämään muutamia niistä harmaista pyörylöistä, jotka jäivät yli Jälkiviisautta-tilkkupeitosta. 

Olen myös aika tyytyväinen kukkaseen, jonka suunnittelin ihan itse. Voit tutustua kukkablokkien kehittymiseen tammikuisessa kirjoituksessani, jolle annoin nimeksi noidankehä.

Kolmas onnistuminen oli se, että maltoin lopultakin ottaa käyttöön batiikkikaitalepakkauksen, joka oli virunut hyllylläni monta vuotta.

Vielä onnistuin löytämään yllättävän kivan kankaan kolmioihin, jotka täydentävät raidallisten blokkien välit niin että peitto on suorakaiteen muotoinen. Onnittelen itseäni vielä siitäkin, että tosiaan tajusin käydä ostamassa sopivan kankaan enkä tavalliseen tapaan käytellyt niitä näitä paloja varastostani.

Tilkkupinta valmistui jo tammikuussa ja jäi pimeään komeroon odottamaan Töölön Tilkkupajan paluuta toimintaan. Eräänä aurinkoisena helmikuun päivänä muistin tilkkupinnan ja vapautin sen taitoksilta, poseeraamaan kunnollisessa valossa.

Vaikka ostin tähän varta vasten sopivan reunakolmiokankaan, etsin kuitenkin taustakappaleen materiaalit varastoistani. Paljastin tässä projekteista kertovassa kirjoituksessani myös, miltä aikomani taustakappale näytti.

Väkertämäni taustakappale oli hirveä. Hävettää ihan. Vaikka se oli taiteltuna samaan pimeään komeroon kuin tilkkupintakin, en pystynyt unohtamaan sitä. Taisin tutkia sitä uudelleen maaliskuussa, kun otin vielä yhden kuvan tilkkupinnasta.

Kun oli aika viedä tilkkupinnat tikattavaksi, päädyin sittenkin ostamaan tähän tuplaleveän kankaan takakappaleeksi. Valitettavasti siitä ei ole kuvaa! Tekemäni taustakappalehirvitys lepää yhä komeron pimeydessä, kunnes tohdin ottaa sen esiin ja purkaa osiin, jotka käytän myöhemmin ehkä johonkin.

Ta-daa! Terveellistä-tilkkutyöni pääsi oikein kuvausmatkalle, kun Mies ja minä polkaisimme pyörillä läheisille kallioille aurinkoisena toukokuun päivänä.

Leikkasin ja ompelin kaikkiin tilkkupintoihin reunakantit odottamaan tikattua työtä. Rullasin ne lankarullille ja kiinnitin jokaiseen lapun, jossa luki, mihin tilkkupeittoon kantti kuuluu. Tähän peittoon valitsin useampia violetin sävyisiä kankaita.

Ja sitten otin tähän työhön tarkoitetun reunakantin ja ompelin sen Tähtiainesta-peittoon. Ommellessani ihmettelin vähän valintaani, mutta vain vähän. Voi minua!

Tähtiainesta-peiton kantti ei kuitenkaan sopinut tähän työhön, joten jouduin leikkaamaan ja ompelemaan vielä yhden rullallisen reunakanttia. Päädyin käyttämään samaa kangasta, jota reunan kolmiot ovat, ja kanttaus sopii tähän työhön täydellisesti. (Koska Terveellistä-peitto ei ole oma suosikkini, minua oudosti vähän harmittaa, että sen reunakantti on niin hyvä. On kuin olisin sille kateellinen, kun Tähtiainesta joutui tyytymään vähemmän hyvin sopineeseen kanttiin.)

Tein tahallani Terveellistä-peitosta vähän tavallista teostani pienemmän, jotta se mahdollisesti sopisi Seurasaaren Juhlatalon Humina-rakennuksen seinälle. Soile Kivisellä ja minullahan oli yhtenä kesäkuun viikkona yhteinen tilkkutyönäyttely siellä. Terveellistä on siis kooltaan noin 130 cm x 173 cm.

Soile tikkasi tähän ihanat kiemurakuviot, eli työni tikkaus on jälleen toteutettu Töölön Tilkkupajassa.

Terveellistä sopi kuin sopikin Huminan seinälle, missä kuulin joidenkin kävijöiden mainitsevan pitävänsä siitä. Hyvä, että joku tykkää! Minulle pääasia on, että sain tämän valmiiksi.