Tilkunviilaaja

Kiireessä tulee helposti sekulia tulosta, joten karta kiirettä! Mitenkähän monta kertaa olen mennyt toviksi ompelupisteeseen ja nopeasti tehnyt jonkun – ja huomannut, että se nopeasti tehty meni aivan väärin ja joudun purkamaan. Niin että olen sen tovin kuluttua samassa pisteessä kuin aloittaessani. Esimerkiksi: Olen nopeasti yhdistänyt kaksi taustakappaleen palaa pitkällä ja siistillä ompeleella ja huomannut, että toinen pala tuli yhdistettyä toiseen nurja puoli ylöspäin. Olen nopeasti ommellut vetoketjun pussukkakappaleen ja vuorin väliin ja huomannut ketjun tuleen väärin päin - eli vedin onkin vuorin puolella. Olen nopeasti ommellut sauman – aika pitkänkin vielä ja huomannut alalangan loppuneen heti alussa. (Tässä oli tietysti se hyvä puoli, ettei saumaa tarvinnut purkaa, mutta olihan tämäkin melkoista ajanhukkaa.) Kiire on tehnyt tepposet niinkin, että olen sujutellut vapaata konetikkausta – nopeasti vain – ja vasta jonkin aikaa tikattuani huomannut, että taustakangas on taittu...

Q-pussukan nimi tulee – arvaatkohan mistä? Kuten olen aiemmin maininnut, pidän kirjaa valmistuneiden tilkkuteosten nimistä. Olen myös laskenut, monenko teoksen nimi alkaa milläkin kirjaimella. Q-kirjaimella alkavia nimiä ei tätä ennen ollut vielä yhtään, joten tuntui sopivalta käyttää tilaisuus hyväksi. Q-kirjain on visuaalisesti hauska ja tuo mieleen pari viihdekirjallisuuden hahmoa. Tietenkin hämmästyttäviä keksintöjä esittelevä Q James Bond -elokuvissa, mutta myös 1990-luvun vaihteen tietämillä seuraamassani Star Trek the Next Generation -sarjassa esiintyi Q. Q oli sekä koko rodun/sivilisaation nimi ja myös henkilön/olennon nimi. Tällä oli ääretön voima hallita aikaa, avaruutta, fysiikan lakeja ja koko todellisuutta. Sarjassa mainittiin toisinaan myös Q-jatkumo: eri ulottuvuus, johon vain Q (tai Q:t) ja tämän ”kutsumat” vierailjat pääsivät. Minun ajatuksenikin kävivät toisessa ulottuvuudessa ommellessani pussukkaa kokoon, sillä sorruin taas tekemään virheen. Kyseessä oli puolivirh...

Blogini on kaukana ajantasaisesta, sillä tänään esittelemäni Runsas-tilkkupussukka valmistui jo huhtikuussa! Kääk! Kuten niin moni tätä ennen, hänkin sai alkunsa resurssipalakasoista. Tarkkasilmäiset ja -muistiset näkevät kohtsiltään, että ainakin osa tilkuista esiintyi edellisessä kirjoituksessani ”improvisoi tilkuista”. Muistan, että kiirehdin kuvaamaan valmiin pussukan myöhään iltapäivällä, jolloin puutarhaan lankesi hetken aikaa aurinko. Kevät oli muistini mukaan vähäaurinkoinen. Olin koko pimeän syksyn ja talven odottanut, että pääsisin ottamaan kuvia kunnon valossa, mutta huhtikuun loppupuolikin oli vielä liian aikaista. No, ihan sopivasti Runsas-pussukan värit sentään toistuvat. Epämääräinen nurmikon ja sammalen sekoitus eli puutarhamme yleisin pinta näyttää sekin ihan hauskalta kuvassa! Haha! Taas kerran ompelin pussukan Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaan – tosin minun ei ole enää aikoihin tarvinnut katsoa sitä, vaan osaan sen ulkoa. Sen sijaan p...

Jos olet harrastanut tilkkutyötä vähänkään pidempään, olet todennäköisesti kohdannut värikriisin ainakin kerran. Kehitin nopeasti yksitoista kriisitilannetta ja ehdotan helppoja tapoja joko välttää kriisi kokonaan tai selvitä siitä kolhuitta. Nytpä tahdon olla ma, värikriisiesi pelastaja! Värikriisi 1: Epäonnistunut kontrasti. Onnistuneessa tilkkutyössä kontrasti on kohdallaan. Vaikka ihmiset arvioivat tilkkutöitä väreihin liittyvin sanoin, niin useimmiten kyse on kontrastista. Erityisesti vierekkäin olevien tilkkujen välillä pitää olla kontrastia, jotta niiden värit eivät sulaudu kauempaa katsottuna samaksi. Olen näyttänyt Arvoitus-tilkkupeiton kuvia monta kertaa, koska siitä näkyy erinomaisesti, millainen kontrastin pitäisi olla ja miltä näyttää, kun kontrasti puuttuu. Saatat tietysti tavoitella vähäkontrastista pintaa. Silloin kannattaa muistaa, ettei eri värienkään välille synny häiritsevää kontrastia, kun tilkkujen tummuusaste on suunnilleen sama. Värikriisi 2: Kalliit virheet. ...

Viitosluukku johdattaa toisenlaiseen tunnelmaan kuin eilinen – enkä edes joudu keksimään siirtymälle aasinsiltaa. Eilisen luukun kirjassa päähenkilöä Mikael Blomkvistia vertaillaan Astrid Lindgrenin luomaan sankariin, joten tietenkin kerron tässä joulukalenteriluukussa Mestarietsivä Kalle Blomkvist -kirjasta. Luin Mestarietsivä Kalle Blomkvist -kirjat pienenä, totta kai, mutta myös aikuisena. Luin ne tyttärelleni ääneen ja ihastelin niiden juonikuvioita, mielenkiintoisia henkilöhahmoja sekä sitä, miten taitavasti ne loihtivat mieleeni tunnelmia. Kalle oli tavattoman neuvokas ja fiksu. Siksi esittelenkin vuonna 2017 ompelemani Fiksu-vetoketjupussukan.   Vinkki: Ole sinä fiksu äläkä tee yhtäkään näistä sen seitsemästätoista tai siis kahdeksastatoista virheestä, jotka itse olen tehnyt (jotkut jopa useita kertoja). Katso ensimmäiset viisitoista virhettä kirjoituksestani ”kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä”.   Tein tietenkin ennen pitkää myös kuudennentoista virheen: ...

Mikä minussa mahtaa olla vikana, kun en millään tunnu osaavan tehdä tietyn kokoisia töitä?x Tytär vaihtoi läppärinsä toiseen, ja entinen läppäritasku jäi pieneksi. Piti tehdä uusi. Ensimmäinen haaste olisi tietenkin ollut tehdä sopivan värinen, mutta päädyin silti tekemään satunnaisen värisen. Minulla oli mitatkin tiedossa, joten arvelin tehtävän onnistuvan. Mikä voisi mennä vikaan?! Onneksi minulla oli läppäri hollilla siinä vaiheessa kun sain tilkkupinnan kokoon ja tikatuksi. Huomasin nimittäin saman tien, ettei sen kokoisesta pysty ompelemaan taskua, johon käsillä ollut läppäri mahtuisi. Minulle oli käymässä yhtä köpelösti kuin silloin kun ompelin itselleni läppäritaskua. Siitä tuli lähes susi – annoin sille nimeksikin Susihukkanen. Päädyin sitten jatkamaan pintaa lisäsuikaleella, johon tikkasin erikseen kiinni vanupalan. Valmiissa Pikku Hukka -läppärikotelossa jatkopalaa ei välttämättä edes huomaa. Tai siis ei huomaa, että kaitale on ommeltu jatkopalaksi. Nimestä pystyy päätte...

Ei ole kauan siitä kun esittelin ompelemani Dumpling-mallistoon kuuluvan Keiju-pussukan. Mainitsin, että siitä tuli odottamattoman pieni, mutta että löysin alkuperäisen kaavan. Ja jihuu, totisesti tein kaavalla uuden Dumpling-pussukan, jolle annoin nimen Syyskesä. Saatatte tässä vaiheessa sanoa, että keväiseltähän tuo näyttää, tai kesäiseltä. Sen toisella puolella on kuitenkin syksy, katsokaa vaikka: Syksyn lehtiä ja tuollaista rusehtavaa tunnelmaa. Selvästi syksyistä – kuten myös ulkona on ollut. Mihin ihmeeseen kesä katosi näin nopeasti!?!?! Pitäisiköhän minun numeroida seuraava juttu vetoketjupussukan ompelumokaksi? Mikä ettei?! Minulla onkin sitten jo 18 erilaista virhettä koossa. Aloitin luetteloni vuoden 2019 syyskuussa ihmetellen, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketjupussukan ompelemisessa. Vastaukseni oli tuolloin viisitoista, mikä oli hämmästyttävää. Yllätin itseni vuoden 2020 kesäkuussa tekemällä kuudennentoista eli Sivusaumavirheen. Ompelin...