Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkumokat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkumokat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. toukokuuta 2020

6 tapaa ajatella tilkkutyövirheistä eri tavalla.

Osa meistä tilkkuilijoista ahdistuu kokiessaan tekevänsä virheitä. Osa taitaa kyllä kokea, että tekevälle nyt sattuu, mutta aika monelle virheet tuntuvat olevan kova paikka. Kerron nyt kuudesta tilkkutyövirheestä ja ehdotan vaihtoehtoisia tapoja ajatella niitä.

Huom! Olen luokitellut seuraavat kuusi ”virheiksi,” mutta yhtä hyvin niitä voi ajatella lopputuloksina tai tapauksina tai sattumuksina.

1.  Blokkiin valittu kangas loppuu kesken

Toiset tekevät tilkkutyönsä niin, että valitsevat blokin ja suunnittelevat sille värit. Värisuunnitelman mukaan he hankkivat sopivat kankaat huolehtien siitä, että kankaat riittävät suunniteltuun määrään blokkeja.

Entä jos käykin niin, että joku kangas loppuukin kesken? Vaikka sen takia, että on leikannut jossain kohtaa väärin. Täydellisyyden tavoittelijalle tilanne on katastrofi, mutta minä sanon: ei hätää! Ongelman voi ratkaista esimerkiksi hankkimalla toista, riittävän saman väristä ja mahdollisimman samaa tummuusasteista kangasta.

En voi esittää täydellistä esimerkkinä omasta elämästäni, sillä olen ommellut vain yhden ainoan tilkkutyön blokit keskenään samoista kankaista. Viimeaikaisessa economy-blokkiprojektissani olen kuitenkin toteuttanut samaa periaatetta. Koska olen leikannut blokkien keskineliöt jäännöspaloista, minulla ei joka kerta ole ollut samaa kangasta käytettäväksi uloimmissa kolmioissa. Silloin olen etsinyt samaa väriä, saman oloista kuviota ja samaa tummuusastetta olevaa kangasta tilalle.

Tässä kuvassa näkyy pari blokkia, joiden keskineliön ympärille olen valinnut jokseenkin sopivan muun kankaan.


Tämän kuvan blokeista taas vain yhden keskineliö on samaa kangasta kuin reunakolmiot. Muihin olen valinnut riittävän samankaltaisen kankaan (paitsi vaaleimpaan kyllä valitettavasti paljon keskineliötä vaaleammat reunakolmiot).


Varaosakankaasta voi tehdä vain ne blokit, jotka tilkkutyöstä puuttuvat. Toinen vaihtoehto on ommella muutamia vähän erilaisia ja sirotella ne sinne tänne tilkkupintaan.

”Väärä” kangas ei välttämättä erotu pinnasta kun tilkkutyötä katsoo vähänkään kauempaa, etenkin jos on löytänyt hyvin samaa tummuusastetta olevan varaosakankaan.

Ja jos hivenen erilaisia blokkeja on jokusia eikä vain yksi tai pari, tilkkupinta voi jopa näyttää mielenkiintoisemmalta kuin sellainen, jossa blokit olisivat kaikki olleet samoista kankaista.

2.  Joku sanoo, etteivät värit sovi yhteen

Tilkkutyössä värit ovat aina pääosassa, ja silti tuntuu, että tilkkuilijat ovat väreistä epävarmimmat. Minun kehotukseni on olla välittämättä tällaisista kommenteista, paitsi jos sanoja olet sinä itse.

Eri ihmiset nimittäin näkevät värit eri tavoin. On mahdotonta saavuttaa absoluuttisen sopivaa väritystä – sellaista jonka kaikki näkisivät varmasti samalla tavalla ja josta kaikki varmasti pitäisivät.

Ainoaksi mahdollisuudeksi jää toteuttaa omia mieltymyksiään. Olla itse oma tavoiteyleisönsä.

Muistan kyselleeni blogin lukijoilta vuonna 2015, miten jatkaisin hyvin alkanutta tilkkupintaani. Osa lukijoista näki, että punaiset blokkini sopivat hyvin sinisten ja violettien oheen, osa taas piti sommitelmaani epäonnistuneena.


Lopulta päädyin lisäämään violettien ja punaisten blokkien väliin tumman raidan. Kerroin lisänneeni sen toisaalta eriävien mielipiteiden voimasta, toisaalta kasvattaakseni tilkkupinnan kokoa hieman. Valmiina tilkkutyöni sai nimen ”Mummola,” ja se näytti tällaiselta:


Kun värejä alkaa miettiä ja valita itse, päätyy matkalle, jolla oppii väreistä. Omista suosikeista! – koska olemme oma kohdeyleisömme. Mitä enemmän kokeiluja tekee ja mitä enemmän yhdistelmiä kokoaa, sitä enemmän oppii ja sitä varmemmaksi tulee. Ja koko ajan syntyy ihania tilkkutöitä.

3.  Tikkausompeleet eivät ole tasapitkiä

Erityisesti vapaassa konetikkauksessa käy väkisinkin niin, etteivät kaikki tikit tule yhtä pitkiä. Joissain ompelukoneissa tosin on systeemi, joka tuottaa tasapitkää tikkiä, mutta vähänkään tavallisemmissa mallissa ompelija on omillaan. Ja välillä kangas nyt vain liikkuu eri vauhdilla, ja tikit ovat hetken aikaa toooosi pitkät tai aivan pikkiriikkisen lyhyet.

Kuten edellisessä kohdassa, tässä auttaa, kun tikkauksia katsoo kauempaa. Sen sijaan, että itkisit ompelukoneen ja työsi ääressä, ota työ pois koneesta, vie se kahden metrin päähän ja katso uudestaan. Lyön vetoa, ettet enää huomaa eripituisia ompeleitasi.

Lähikuvassa yhdenkin tilkkutyöprojektini tikkaukset. Minulla ei ole ompelukoneen upeaa lisälaitetta, joten tikit ovat keskenään eripituisia. (Eivät hirvittävän eripituisia, mutta kuitenkin.)


Katsopa samaa projektia valmiina ja kauempaa. Haittaavatko vaihtelevan mittaiset tikit? Vaivaavatko ne kovastikin silmää?


4.  Kangas vetää eri suuntiin tikkausten välissä

Erityisesti vinoon tikattujen ommelviivojen haaste on, että kangas siirtyy vähän siinä samalla kun koneella surauttaa yhden viivan. Kun seuraavan viivan surauttaa vastakkaiseen suuntaan, kangas siirtyy vähän, ja se siirtyykin toiseen suuntaan. Silloin tikkausompeleiden välissä kangas vetää – muodostuu pieniä poimuviivoja.

Tilkkutyökilpailuun lähetetyssä työssä poimuviivoista saisi ehkä miinuspisteitä (ja ehkä ei, jos kilpailutuomari painottaisi toisenlaisia asioita). Tilkkupeittoa taas käytetään, jolloin siihen ajan mittaan muodostuu muitakin poimuja ja ryppyjä. Vetävät kankaat häviävät siihen joukkoon.

Jos poimuviivat häiritsevät, ne voi hävittää tikkaamalla vähän lisää. Seuraavasta ”Uhrauksia” -seinätekstiilin nurjan puolen kuvasta näkee, että kangas vetää vaihteleviin suuntiin harvakseltaan vedeltyjen tikkausten välissä:


Kuvasta näkee myös, että tiuhemmin tikatut osuudet eivät näyttäisi vetävän ollenkaan.

5.  Liian vähän tikkausta

Ennen vanhaan tikkausta piti olla tietty määrä, jotta peiton välikerroksena ollut vanu pysyisi paikallaan. Nyt kun vanu myydään levyinä, sitä ei tarvitse ommella kiinni yhtä tiheästi.

Ellei tilkkupeiton tikkaaminen huvita, niin sinulla on täysi vapaus tikata sitä vain vähän. Minun mielipiteeni on, että harvakseltaan tikattu tilkkupeitto on vähän surullinen teos, mutta sinä oletkin oma kohdeyleisösi! Älä välitä! Jos harva tikkaus riittää sinulle, se on ok.

Jos jossain vaiheessa katse sitten kyllästyykin säästeliäästi tikattuun peittoon, sitä voi aivan hyvin tikata lisää! Eikä tikkausten tarvitse olla samalla tekniikalla toteutettuja kuin aiemmat. Konetikkauksia voi täydentää käsintikkauksin ja päinvastoin. Myös solmuja voi lisätä, niin kone- kuin käsintikkauksiakin komppaamaan.

6.  Taustakappale on vähän (tai vähän enemmänkin) vinossa

Ennen Töölön Tilkkupajan iki-ihanaa tikkauspalvelua jouduin tietenkin tikkaamaan myös isot tilkkutyöni. Se ei totisesti ollut lempipuuhaani, ja yksi asia minua harmitti oikein erityisesti.

Vaikka olisin miten huolellisesti asetellut taustakappaleen, tikkausvanun ja tilkkupinnan päällekkäin ja suorat linjat samansuuntaisesti, niin taustakappale ei koskaan asettunut aivan viivasuoraan. Kun katsoin tilkkupeiton taustakappaletta, pystysuorat saumat olivat sittenkin vähän kenossa. Voi että!

Tänään pyytäisin silloista itseäni rauhoittumaan. Tilkkupeiton kääntöpuolta ei yleensä tarkastella kovin yksityiskohtaisesti. Vaikka peiton saisi esille näyttelyyn, kääntöpuoli jää melkein aina seinän puolelle piiloon (peitot ripustetaan aika harvoin niin, että niitä voi katsoa molemmin puolin). Kuka sitä paitsi tietää, vaikka olisit koko ajan aikonutkin sijoittaa saumat juuri niin kuin ne sattuivat tulemaan?


Siinä! Kuusi tilkkutyövirhettä, joista en olisi kovin huolissani. Ja jos jokin sattumus häiritsee kovin, voit joko korjata asian tai toistaa riittävän monta kertaa: ”siitä pitikin tulla tuollainen”. Lopulta alat uskoa tarinaasi!

tiistai 28. huhtikuuta 2020

tilkkutyömoka, jota ei aina kannata korjata.

Tekevälle sattuu! Olen usein päässyt jakamaan kokemuksia, jotka eivät ole olleet maailman onnistuneimpia. Esimerkiksi pussukoita ommellessani olen pystynyt kautta aikain tekemään ainakin 15 eri mokaa.

Yksi luettelemistani mokista oli numero 14 eli ”Tilkkupinnan nurjuusvirhe,” ja mainitsinkin, ettei sitä suinkaan aina tarvitse tai edes kannata korjata. Avaan tätä hieman lisää, koska käsillä sattuu olemaan pari tuoretta esimerkkiä.

Olen ompelemassa tilkkupussukkaa itselleni oudosta väristä eli sinapinkeltaisesta. Olin leikannut kivasta kissakankaasta kolme palaa ja kehystänyt ne kaikki, kun huomasin, ettei pussukkapintoihin kauniisti sopisi kuin yksi tuollainen katseenvangitsija kummallekin puolelle.

Päätin siis tehdä ylimääräisestä palasta sisätaskun pussukkaan. Jatkoin palaa vähän, jotta taskusta tulisi luontevamman muotoinen. Löysin myös pussukkaan sopivaa vuorikangasta, jota oli sopiva pala myös taskun vuoriksi. Vuoritettu tasku poseeraa tässä vuorikangaspalan kanssa:


Aioin ommella vuorikankaan toisin päin, mutta tein nurjuusvirheen.


Taskun vuoriin tuli on kankaan nurja puoli näkyviin, ei oikea puoli.

Lohdutin itseäni kuitenkin, että tasku on näin ehkä käytännöllisempikin! Olikin oikeastaan hyvä, että tein nurjuusvirheen! Kun vuorikappale on vaaleampi, sisätaskussa oleva tavara näkyy sieltä paremmin. On valoisampaa.

Minulla on nyt ollut käynnissä myös sinisten (ja punaisten) economy-blokkien valmistus, jonka sivutuotteena on syntynyt pienempiä jäännöspaloja. Niistä olen blokkien ompelun välissä rakennellut ensin pienempiä ja sitten isompia pintoja.

Kuinka ollakaan, olen pariin otteeseen sortunut nurjuusvirheeseen ja vieläpä niin, että virheelliset palat päätyivät samaan tilkkupintaan.


Taas lohduttelen itseäni! Kangas on kangasta, ja varsinkin jäännöstilkun nurja puoli on ihan yhtä arvokas kuin oikea puoli. Välillä on hyväkin katsoa, sointuisiko tilkku toiseen palaan paremmin nurjalta puoleltaan.


Silti minua hiukkasen kaihertaa, että Elizabeth Hartmanin kauniin kankaan ihana oikea puoli päätyikin tilkkupinnan nurjalle puolelle ja jää sinne ikuisiksi ajoiksi näkymättömiin!

tiistai 31. maaliskuuta 2020

mutka loppumatkassa.

Julistin viime blogikirjoituksessani, että projektini lähestyi seuraavaa virstanpylvästä, mutta olin väärässä! Sen lisäksi, että laskin sakarablokit väärin, olin laskenut tarvitsemani kokonaisblokkimäärän myös väärin! Ompelin kaikki sakarablokit tähtiblokeiksi ja olin hetken aikaa tyytyväinen, kunnes tajusin tarvitsevani vielä kaksi tähtiblokkia lisää!

Kesti pari päivää, että viitsin ajatella paluuta sakarablokkien pariin. Tällä kertaa leikkasin tasan tarvitsemani palat, en yhtään ylimääräistä. Kokosin niistä tällaiset tähtiblokit:


Sen jälkeen jaoin tähtiblokit väripinoihin. Vihreät, siniset, violetit, punaiset, keltaiset, vaikea-sanoa-minkä-väriset. Asettelin blokit siinä järjestyksessä design-lattialle, näin:


Ompelin blokit ensin vaakariveiksi, ja vieläpä niin, että jokainen pala oli langalla kiinni naapurissaan. Sen jälkeen rivit oli helppo yhdistää oikeassa järjestyksessä. Tietenkin blokkikasaa oli vaikeampi käsitellä kuin esimerkiksi kahta yksittäistä riviä, mutta ainakaan en siis mennyt rivien järjestyksessä sekaisin.

Olin riemuissani heti kun kolme ensimmäistä riviä oli kokonaan ommeltu:


Viimeiset saumat olivat tässä vaiheessa tietenkin vielä silittämättä. Toivon todella, että silittäminen litistää sakaroiden kohtaussaumoja vähän. Muuten tilkkutyötäni on varmaan vaikea tikata!


Edelleen silittämätön, mutta kokonaan ommeltu tilkkupinta:


Olin ajatellut silittää pinnan tänään ja viedä sen ulos kuvattavaksi, mutta brrrr! On liian kylmää ja tuulista! Ehkä huomenna!

NYT minulla on tyhjä olo enkä oikein keksi, mihin seuraavaksi ryhtyisin. Iik! Mikä on seuraava projektini?!?!?

Lopetan kuitenkin myönteisessä tunnelmassa eli tammikuussa rakentelemani tilkkutyöbingon parissa.

En huomannut piirtää rastia bingolapulle, vaikka osallistuin haasteeseen/kilpailuun eli ehdotin Tour de France -työtäni Luxemburgissa pidettäväksi suunniteltuun (mutta sittemmin peruttuun) tilkkutyönäyttelyyn. Noin! Nyt on lapullani neljä rastia.


Tilkkutyöbingoni on edistynyt vielä tuostakin! Keksin mielestäni riittävän hyvät jutut esitykseeni ”Värit – uhka vai mahdollisuus,” jonka pidin Facebook Live -tapahtumana 15.3.2020. Siksi merkitsen rastin siihen kohtaan bingolappuani ja voin nyt kertaalleen hihkaista: ”Bingo”! Sen kunniaksi taidan tarjota itselleni hodarin iltapalaksi.


tiistai 18. helmikuuta 2020

lisää tähtiblokkeja ja neuvo.

Ompelupöydän tienoilla on ollut hiljaista muutaman päivän, sillä sain flunssan. Tilkkutyöt pyörivät kyllä ajatuksissa, mutta mitään en jaksa tehdä – eikä minun tarvitsekaan. Tänään sentään jaksan kirjoittaa vähän raporttia tähtiblokeista.

Olin viime viikolla urakoinut valmiiksi peräti neljän tähden verran sakarablokkeja, silittänyt, trimmannut ja asetellut lattialle. Kissa tuli tietenkin niiden päälle pyörimään, mutta en ehtinyt saada siitä kuvaan mukaan kuin yhden etutassun.


Yleensä urakoin joko neljä tai kahdeksan sakarablokkia kerrallaan.


Prosessiini kuuluu vielä, että asettelen valmistuneet blokit lattialle, tutkin vielä kerran niiden värejä ja onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kontrasteja. Ihailen kauniita kankaita. Mietin, osaanko seuraavalla kierroksella tehdä vielä hienommat tähdet. Otan kuvan ja sen jälkeen kokoan blokit pinoon.


Kuvassa näkyvä toisenlainen blokki on vanhaa perua. En edes muista, milloin olen sen ommellut, mutta siinä on kritiikittömästi tekokuituisia ja puuvillaisia paloja. Satuin näkemään sen ystävänpäivän tienoilla ja siitä inspiroituneena ompelin sille vihdoin kehykset.


Blokkia katsellessani tekisi mieli neuvoa itseäni siellä menneisyydessä: valitse nyt hyvä ihminen sydämen taustalle sen värinen kangas, että kumpikin puoli sydämestä erottuu taustasta! Joku sopivan vaaleahko yksivärinen kangas olisi paljon parempi kuin tuo oikein vaalea, harvaan kuvioitu kukkakuosi. Sydämen muoto ei nyt erotu, sinä ymmärtämätön!

Ainoa mahdollisuus saada sydämestä sydämen näköinen on tikata se sopivasti. Sitten joskus kun taas pääsen tilkkutyön syrjään kiinni.

tiistai 7. tammikuuta 2020

katso vielä nämä neljä!

Tutkailin muutama päivä sitten viime vuoden blogikirjoitusteni katselukertoja ja yllätyin, etteivät muutamat omat suosikkini olleet niiden ahkerimmin katsottujen joukossa.

Seuraavien kolmen kirjoituksen soisin tulevan luetuksi muutaman kerran lisää. Ne ansaitsisivat sen! Suosittelen lisäksi neljättä, kylläkin aika suosittua kirjoitusta, koska se on oma suosikkini viimevuotisista.


1.
Ehdin jo esitellä tämän vuoden ensimmäisen tilkkutyöni eli Sinivuorten yö -peiton, ja tässä kirjoituksessa näytän, millaisia yksittäisiä tähtiblokkeja siihen värkkäilin viime vuoden heinäkuussa. Lukija voisi innostua itsekin kokeilemaan epämääräis-sakaraisen ja kirjavan tilkkutähden ompelemista jäännöspaloista.

2.
Koska kontrastittomuus saattaa olla ongelmallista, niin kannattaa muistaa kontrasti. Lisäksi pitäisi muistaa, ettei liian kova kontrastikaan välttämättä ole hyvä juttu. Ellei sitten halua tehdä kontrastitonta tai kovakontrastista tilkkutyötä.

3.
Tässä kirjoituksessa esittelen variaation Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -pussukalle. Toinen vetoketjun pää on huoliteltu lipareella ennen vetoketjun kiinnittämistä pussukkaan, toinen pää on puolestaan huolittelematon. Esittelemäni pussukan pinnassa on lisäksi tosi monta ihanaa tilkkua.

4.
Omista suosikeistani puheen ollen – tässä viime vuoden suosikkini. Luettelen ja kuvailen peräti viisitoista erilaista virhettä, jotka olen tehnyt vetoketjupussukoita ommellessani. Siis olen tehnyt näistä jokaisen virheen! Viimeisimpänä tämän tosi nolon - ompelin vuorikappaleen niin, että sen nurja puoli jäi esille. Vaikka olin ommellut kappaleeseen Tilkunviilaaja-merkinkin!


torstai 28. marraskuuta 2019

tikkausurakka ohi.

Jipii! !!! Huutomerkkejä! ! ! Sain tikatuksi värikkään tilkkutyöni! ! ! Työvoitto minulle, sillä tikkaaminen ei ole tilkkutyössä minulle se kivoin osuus.

Olen miettinyt, mistä se mahtaisi johtua. Pystyn kyllä vapaaseen konetikkaukseen, aika siististikin, ja pystyn myös tuottamaan erilaisia kuvioita. Tikkaaminen vain ei tuo minulle muuta tunnetta kuin hermostuneisuuden - ja tietenkin huojennuksen sitten kun työ lopulta on valmis! Ehkä hermostun, koska en tykkää ommella nopeasti, ja tikatessa on pakko painaa kaasua jonkin verran, jotta tikistä tulee siisti.

Medaljonkityyppisessä työssäni on keskellä räätälöidympiä kuvioita, ja muualla paitsi raidallisessa välikaitaleessa on muurahaisenpolkua aina sen värisellä langalla, mikä tuntui sopivan kankaiden väritykseen.


Keskellä on siis kuvioita harmaiden tilkkujen päällä. Tikkasin vinoneliöiden kuvioihin jokusia ääriviivoja ja suoran ompeleen vinoneliön ympäri.


Muurahaisenpolkua keltaisella alueella:


Tikkaaminen sujui melko hyvin. Neula ja langat tottelivat aluksi täysin ongelmitta. Sen sijaan kompastuin tilkkutyön reunoissa. Ehdin jo ihastella siistiä lopputulosta tällä punaisella alueella:


Tilkkutyö tuntui kuitenkin jollain tavoin kanittavan, kun suoristelin sitä lattialle. Eikä ihme: olin tikannut takakappaleen taitokselle jäänyttä reunaa:


Koska tikkaukset kulkivat tuolla reunassa, tilkkumokani oli helppo korjata. Ei tarvinnut purkaa kuin aivan lyhyet pätkät valmista tikkausta. Tein kuitenkin saman virheen toisella sivulla! Paljon pidemmällä matkalla vielä, ja jouduin kesken kaiken pysähtymään pitkäksi toviksi purkamaan ja päättelemään ja sen jälkeen paikkailemaan tekosiani. Olisi luullut, että yhden kerran jälkeen katsoisin tarkemmin, ettei reuna taitu! Mutta ei.

Loppuvaiheessa tikkaus alkoi tökkiä. Lanka katkesi pari kertaa, jolloin vaihdoin koneeseen oikean tikkausneulan. Lanka katkesi pari kertaa lisää, jolloin vaihdoin tilalle ohuemman tikkausneulan. Vielä yhden kerran lanka katkesi, mutta sain sen jälkeen tikatuksi lopun osuuden.

Minulle sattuu aika usein sitä että lanka rupeaa katkeilemaan mystisistä syistä, ja tämä on toinen syy siihen, etten erityisemmin välitä harrastaa vapaata konetikkausta. On paljon hauskempaa koota kivoja tilkkupintoja kuin vaihdella neuloja ja lankoja tämän tästä, tietämättä tarkkaan, missä vika oikeastaan on. Kokeilemalla löytäisin ehkä toimivat yhdistelmät, mutta käytän aikani mieluummin muuhun kuin tällaiseen kokeilemiseen!

Viime päivinä olen käyttänyt aikaa muun muassa joulukalenterini valmistelemiseen. Muistathan käydä Tilkunviilaajan blogissa joka päivä 1.-24.12.2019!! Jokaisesta luukusta löytyy ainakin yksi vinkki.

perjantai 8. marraskuuta 2019

lumihiutale.

Medaljonkityön tikkaaminen ei siis huvita. Sen sijaan inspiroiduin ompelemaan lumihiutalekuvioista tilkkupintaa. Kuvion on suunnitellut Modern Handcraftin Nicole, ja hän organisoi myös Instagramissä suositun ”ommellaan yhdessä” -aktiviteetin. Mitä useampia lumihiutaleversioita näin, sen innokkaammin halusin itsekin ommella sellaisen.

Olisin voinut ommella pinnan katsomalla kuvista mallia, mutta halusin olla suunnittelijalle reilu. Ostin hänen Snowflake Quilt -pdf-kaavansa, ja nyt voin jakaa työni kuvia hyvällä omallatunnolla.

Koska aloitin työni ennen kuin minulla oli oikea ohje, päätin toteuttaa työn senttimitoilla. Laskin, että 10 cm x 10 cm kokoisista neliöistä tulisi sopivan mittainen peitto.

Leikkasin sitten valtavan määrän neliöitä joulukankaistani, joita minulle on kertynyt hämmentävän paljon. Valitsin tummia kankaita, joista ompelisin tarvittavat kolmio-neliöt. Taas minulle oli hyötyä Bloc-loc-viivaimestani, jonka ostin tänä vuonna luullen, ettei sitä ehkä tulisi käytettyä. Kyllä tuli hyvä mieli!

Leikkuurupeaman jälkeen pintaa alkoi syntyä yllättävän nopeasti:


Silitin osat ja asettelin lattialle ihailtavaksi. Tässä vaiheessa paloja oli kolme, jotka piti yhdistää.


Sitten seurasikin taas minulle niin tyypillinen tilkkumoka. Käänsin paloja vahingossa ja ompelin viimeisen yhdistyssauman ihan vääriin reunoihin:


Harmin paikka, että ehdin jo myös SILITTÄÄ ompelemani väärän sauman. Tällainen asemointi ei toimisi edes, vaikka päättäisin ommella lumihiutaleeni viereen toisen. Ei auttanut kuin purkaa ja ommella sauma uudelleen. Onneksi kahvi oli juuri valmista ja tuskastumiseni ehti laantua kahvinjuonnin aikana.

Kyllä kannatti korjata! Näyttää lumihiutaleelta!


Jatkoin sommittelua ja osien ompelemista.


Lumihiutaleeni alkuvaiheista ei pystynyt päättelemään koko ideaani eli sitä, että työn vasemmassa reunassa ja yläosassa tulisi esiintymään muitakin kuin punaisia ja tummia joulukankaita.


Kun saan seuraavat osat kokoon, pystyn tarkastelemaan, pitääkö joihinkin alempien kerrosten osiin lisätä vähän värikkyyttä. Sommittelulattia ei ole kaikkiin tarkoituksiin maailman paras!

perjantai 6. syyskuuta 2019

kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä?

Olen vetoketjupussukkaveteraani. Olen dokumentoidusti ommellut yli 200 pussukkaa – kaikkiaan ehkä 250, mutta edelleen teen virheitä. Viimeisimmässä projektissani mokasin taas ennenkokemattomasti, vaikkei sitä päältä päin huomaa.


Rupesin miettimään, kuinka monenlaisia virheitä olen tehnyt. Nopeasti laskin, että ainakin viisitoista erilaista. Aloitan läheltä viimeisintä virhettäni.

1. Puolivirhe. Ompelen vuorikankaan niin, että sen nurja puoli jää näkyviin, ei oikea puoli.

2. Puolivirheen nolompi variaatio. Vuorikappale tulee ommelluksi nurja puoli näkyville päin, ja vieläpä niin, että Tilkunviilaaja-merkistä näkyvät vain kiinnitysompeleet. Tämän virheen tein uusimpaan pussukkaan - katsokaa vaikka:


Pakkohan tämä virhe on jotenkin korjata, mutta en ole vielä päättänyt, avaanko vuorikappaletta pohjasta, puran merkin pois nurjalta ja ompelen uudelleen oikealle puolelle vai kiinnitänkö uuden merkin tämän jo ommellun päälle pienin käsinompelupistoin.

Luettelo jatkuu. Puolivirheitä on siis kolme erilaista – vielä tähän projektiin asti luulin, että vain kaksi.

3. Puolivirhe vetoketjulle. Ompelen vetoketjun väärin päin kiinni vuoriin ja päälliseen. Vuoripala on siis vetoketjun käyttöpuolella ja päällipala vuorin puolella.

Seuraavat kaksi virhettä ovat oikein noloja, mutta eivät niin harvinaisia. Tällainen kun sattuu kohdalle, mietin, että kyllä ihmisen pitäisi osata paremmin.

4. Aloittelijan virhe. Ompelen pussukan pussiin ilman että olen avannut vetoketjun. Tätä virhettä ei voi korjata muuten kuin purkamalla jo ommeltua saumaa sen verran, että vetoketjun saa sujutettua auki.

5. Arviointivirhe. Olen leikannut pussukkapalat yläreunasta kapeammiksi, mutta asettelen ainakin yhden palan ylösalaisin. Ihmettelen vetoketjua kiinnittäessäni, mikseivät palojen reunat millään mene tasan.

Onneksi seuraavat virheet ovat aika harvinaisia.

6. Pistävä virhe. Kiinnitän applikaation jotenkin nokkelasti neulalla, mutta en muista poistaa sitä, vaan se jää applikaation alle - tai ehkä vuorin ja päällisen väliin. Muistan tämän virheen hämärästi pitkän ajan takaa, mutta olen tehnyt sen onneksi vain kerran. Toistaiseksi.

7. Taskuvirhe. Ompelen taskun vuorikappaleeseen ylösalaisin. Tämän virheen voi helposti korjata, jos kappaleet ovat suorakaiteita, mutta jos yläreuna on kapeampi, ei auta kuin purkaa.

8. Sovitusvirhe. Sijoitan vetoketjun toisen puolen lähtemään eri kohdasta kuin toinen puoli on.

Ennen kuin neulaa vetoketjun seuraavan reunan pussukkapaloihin, kannattaisi ainakin kerran katsoa mallia toisesta reunasta. On nimittäin hyvä, että vetoketjun päät alkavat samalta kohtaa.

9. Törppö kiertovirhe. Kiinnitän vetoketjun ja samalla käännän jonkun paloista niin, että vetoketjun toinen puoli kiertyy itsensä ympäri.

Ellei kiertovirhettä huomaa ajoissa vaan ompelee pussukan valmiiksi asti, ei auta kuin leikata vetoketjun kiinni olevan pää auki, poistaa vedin, suoristaa kiertymä ja pujottaa vedin takaisin ketjuun. YouTubesta löytyy videokin, jossa näytetään, miten vedin pujotetaan onnistuneesti.

Seuraavat kolme virhettä saattaisivat jäädä valmiissa pussukassa jopa huomaamatta.

10. Brändäysvirhe. Unohdan ommella Tilkunviilaaja-merkin vuorikappaleeseen.

11. Kantolenksuvirhe. Ompelen kantolenksun Street-malliston pussukkaan väärään sivuun suhteessa vetoketjun avautumissuuntaan. (Tämä virhettä ei asiaan perehtymätön kenties edes huomaa.)

12. Kantolenksu-unohdus. En muista ommella pussukkaan minkäänlaista kantolenksua.

Jos unohduksen huomaa siinä vaiheessa kun pussukkaa ei vielä ole käännetty oikein päin, korjaaminen tuntuu mahdolliselta. Voi purkaa vähän sivusaumaa, pujottaa kantolenksun kappaleiden väliin ja ommella sauman uudelleen. Unohdus korjattu.

Tilkkupintaa rakentaessa ja tikkauksen aikana sattuu ja tapahtuu, mutta nostan esiin vain seuraavat kolme virhettä.

13. Tikkausvirhe. Tilkkupintoja tikatessa saattaa nurjalle puolelle tarttua ja tulla tikatuksi jotain, mikä ei sinne kuulu. Esimerkiksi musta tilkku ompelupöydältä, kuten tässä esimerkissä.

14. Tilkkupinnan nurjuusvirhe. Virheessä 1 jää vuorikappaleesta nurja puoli näkyviin. Sen lisäksi myös tilkkupintaan saattaa vilahtaa paloja, jotka on ommeltu nurja vasten oikeaa. Yleensä sellaisen voi jättää korjaamatta niin kuin vaikka tässä esimerkissä.

15. Sommitteluvirhe. Koska vetoketjupussukkaan ommeltava pohja vie paloilta korkeutta, katseenvangitsijaa tai keskeistä elementtiä ei kannata ommella palan keskikohtaan, vaan yllättävän paljon ylemmäs. Muuten sommitelmasta tulee alapainotteinen. Se voi häiritä tai sitten ei.

Vetoketjupussukan ompelussa ei ole kovin monta vaihetta, mutta taitava virheidentekijä pystyy siis mokaamaan ainakin viidellätoista eri tavalla, kuten juuri tuli todistetuksi.

Nyt siirryn korjaamaan puolivirheen nolompaa variaatiota ja viimeistelen uusimman pussukkani.

lauantai 10. elokuuta 2019

taas väärässä.

Ei uskoisi, että minullakin oli koulussa joskus kymppi matikassa, koska tunnun laskevan (ja mittaavan) niin pieleen. Olin nimittäin aivan varma, että minulla oli koossa noin 80 Two by Four -blokkia, mutta eipä niitä ollutkaan kuin 69 kappaletta!

Huomasin laskuvirheeni vasta kun olin latonut blokit suunnittelulattialleni:


Olin jakanut valmiit blokit neljään eri kasaan: tummimmat; aika tummat; vaaleammat ja vaaleimmat. Silmällä katsoin enkä piitannut blokkien värityksestä jakoa tehdessäni.

Otin tummimman kasan ensin esiin ja jaoin blokit uusiin kasoihin värin perusteella: siniset; vihreät; violetit; punaiset.

Lähdin latomaan blokkeja niin, että tummimmat tulivat alareunaan. Siniset ensin ja sitten vihreät ja violetit; lopuksi punaiset.


Seuraavaksi otin käteen aika tummien kasan, josta ladoin satunnaisessa järjestyksessä olleet blokit melko summittaisesti lattialle. Jatkoin vaaleammilla ja lopuksi ladoin tilkkupinnan yläreunaan kaikkein vaaleimmat blokit.

Kuvista huomaa, että värien järjestys on alareunaa lukuun ottamatta melko satunnainen.

Latoessani huomasin siis matemaattis-geometriset virheeni. Ensiksikin blokkeja ei ollut 77 kappaletta tai yli, mikä oli tavoitteeni, vaan vain 69 kappaletta.

Ajattelin ensin, että teen vain yhden blokin lisää – en kahdeksaa uutta. Ehdin jo vähän kyllästyä, ja löysin puuttuvaan blokkiin sopivat kankaatkin. Työstä tulisi kuitenkin vain pari metriä korkea, ja se on kyllä liian vähän. Ei auta muu kuin leikata muutama kaitale lisää ja sommitella 8-10 uutta tällaista blokkia. Ehkä teen muutaman ylimääräisenkin siinä samalla! Ken tietää?!


Geometrisempi virheeni oli tietenkin mittavirhe: yhden blokin yksi puolisko on liian leveä. Puoliskot leikattiin 4 ¾ tuuman kokoisiksi, ja sepä oli vaikea mitta! Leikkelin useamman liian kapean palan ja kalkkiviivoilla vielä tämän liian leveän.


Onneksi blokki on helppo korjata! Ei tarvitse muuta kuin vähän trimmata toisesta reunasta.

lauantai 20. heinäkuuta 2019

vastoinkäymisistä huolimatta valmis pussukka.

Ompelin tämän Saimi-nimisen pussukan vähän kuin tilaustyönä. Kummityttöni mieltyi Facebook-päivätyksessäni näkemäänsä Sydänkäpy-pussukkaan ja olisi toivonut sen tyttärelleen, mutta Sydänkävyllä on jo uusi omistaja. Niinpä lupasin pyöräyttää hänelle ihan oman vetoketjupussukan tilkuista.

Sain muutamia värivinkkejä ja niitä soveltaen ompelin tällaisen tilkkupussukan:


Aloitus oli rivakka. Tuntui kuin tilkkupinnat olisivat ommelleet itse itsensä kokoon. Kummallekin puolelle löytyi myös kuin itsestään tilkku, jossa oli lapselle sopivaa kuvitusta – kilpikonnarivistö ja pieni kärpässieni. Siitä voi vaikka opiskella, millaisen näköistä sientä EI kannata mennä maistelemaan.

Koska olin juuri katsellut Sydänkäpy-pussukan tikkauksia, ompelin tähän samanlaiset:


Sain vuorikappaleet valmiiksi ja rupesin kokoamaan pussukkaa. Sen minä osaan, koska olen ommellut suunnilleen tällaisia jo yli kaksisataa!

Paitsi että ompelin vetoketjun juuri niin väärin kuin sen voi ommella. Toiselle puolelle oikein päin, mutta toiselle puolelle tasan väärin päin. Pakkohan se oli purkaa! Ratkoja on paras kaverini ja huonoin kaverini olen minä itse, sillä ompelen väärin menevät saumat aina erittäin huolellisesti ja hyvin, jotta niitä on kaikkein hankalin purkaa.


Minua kohtasi toinenkin vastoinkäyminen. Ompelukoneeni elektroniikka ei ole kunnossa – kangaslaatua valitessani se esimerkiksi vaihtaa myös ompeleen. Lisäksi sain siltä viestin: "lähetä tämä järjestelmäviesti Husqvarna-koneiden tukeen".

Viestin kerrottuaan kone ei tahtonut totella poljinta. Panin siitä virrat päältä ja lähdin jäähdyttelemään. Totesin, että kaikki konekorjaamot ovat lomalla suunnilleen kuun loppuun saakka. Onneksi minulla on sentään entinen koneeni hollilla.

Rauhoituttuani palasin koneen äärelle. Sen sijaan että olisin pakannut sen odottamaan korjattavaksi lähtöä, päätin kokeilla, toimisiko se sittenkin. Edes jollain tavalla.

Sain kuin sainkin pussukan ommelluksi kokonaan tällä koneella. Huomaan, ettei se ole oma itsensä, vaan hieman höperö. Aavistan, että siinä on ohjelmistovika, ja nyt mietityttää, kuinka paljon sellaisen korjaaminen mahtaa maksaa.

Mutta takaisin iloisiin näkymiin!


Saimi-tilkkupussukka on seuraavanlainen kooltaan:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Ompelin sivusaumoihin lyhyet kiinnipitolenksut, ja koska kiinnitin vetoketjun Noodleheadin tutoriaalin ohjeiden mukaisesti, tässä on jälleen Avoin-malliston pussukka.


Spiraalimaisesti, mutta suorakulmaisesti ommellut tikkaukset ovat oikein kivat.


Tältä puolelta katsottuna ja varsinkin raollaan Saimi-pussukan värit oikein hehkuvat!


Tikkaukset osuvat pohjassa kivasti kohdakkain.

Saimi on 14. tänä vuonna valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

vähän ihmetyttää.

Jos Mielensäpahoittajalle on ominaista pahastua kaikenlaisista jutuista, niin minä olen kaikenlaisen ihmettelijä. Ihmettelen usein. Esimerkiksi äskettäin paria asiaa.

Kuten Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton valmistujaistarinassa uumoilin, olen pitänyt uutta peittoa varovasti esillä kotona. Se on yhä käytännössä käyttämätön, mutta kuitenkin ilahduttaa silmää.

Paitsi tämä suuresti ihmetyttävä juttu. Olen törkännyt (ainakin) yhden blokin aivan väärään paikkaan. (Kuvassa syypää on ympyröity.)


Sommittelussa ei ollut juuri muuta ideaa kuin vaihdella vuorotellen tumma keskineliö, tummat nurkat – vaalea keskineliö, vaaleat nurkat. Ja sitten olen latonut vaaleaneliöisen tilalle tummaneliöisen ja -kulmaisen. Ihan pokkana.

Ihmettelen.

Toinen asia ihmetyttää myös. Nyt on kesä ja päivänvaloa on välillä niin paljon, että melkein toivoisi hiukan pimeämpää olevan (mutta vain melkein). Miksi silti ompeluhuoneeseeni makkariin tulviva päivänvalo on surkean väristä verrattuna todelliseen tilanteeseen?

Esimerkki. Ladoin Käpylä-blokit lattialle ja otin kuvan. Päiväsaikaan oli valoisaa, mutta kuvasta tuli himmeä ja sinisävyinen. Säädin kuvan värejä säätämästä päästyäni, mutta kyllä on kehno tulos. Anteeksi nyt kamalan kuvan puolesta!


Tässä sain värit hiukan paremmin näkyviin, mutta himmeät ja luonnottomat ne ovat silti. (Kuva on eri tilanteesta.)


Tuntuu kuin en saisi kunnollisia kuvia värikkäistä töistäni, en sitten millään!

Vertaa vaikka: tässä ulkona otettu kuva.


Ihanat värit, juuri sellaiset värikkäät kuin ne oikeasti ovat. Kaikki piirtyy terävänä.

Ensimmäinen blokkirivikin näyttää ulkokuvassa luonnolliselta, vaikka otin kuvan melko myöhään illalla.


Pitääkö siirtyä ulos tekemään blokkisommitelmat? Sitä ei ainakaan tuulisella säällä voi tehdä.

Ihmettelinkö ehkä vielä sitäkin, miksi Kissa korjasi blokkisommitelmaani näin?


No sitä en sentään ihmetellyt. Kissan mielestä sommitelma oli tosi hyvä – blokki siirtyi ihan vahingossa, kun se ensin istahti ja sitten taas lähti liikkeelle.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails