Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkumokat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkumokat. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. marraskuuta 2019

tikkausurakka ohi.

Jipii! !!! Huutomerkkejä! ! ! Sain tikatuksi värikkään tilkkutyöni! ! ! Työvoitto minulle, sillä tikkaaminen ei ole tilkkutyössä minulle se kivoin osuus.

Olen miettinyt, mistä se mahtaisi johtua. Pystyn kyllä vapaaseen konetikkaukseen, aika siististikin, ja pystyn myös tuottamaan erilaisia kuvioita. Tikkaaminen vain ei tuo minulle muuta tunnetta kuin hermostuneisuuden - ja tietenkin huojennuksen sitten kun työ lopulta on valmis! Ehkä hermostun, koska en tykkää ommella nopeasti, ja tikatessa on pakko painaa kaasua jonkin verran, jotta tikistä tulee siisti.

Medaljonkityyppisessä työssäni on keskellä räätälöidympiä kuvioita, ja muualla paitsi raidallisessa välikaitaleessa on muurahaisenpolkua aina sen värisellä langalla, mikä tuntui sopivan kankaiden väritykseen.


Keskellä on siis kuvioita harmaiden tilkkujen päällä. Tikkasin vinoneliöiden kuvioihin jokusia ääriviivoja ja suoran ompeleen vinoneliön ympäri.


Muurahaisenpolkua keltaisella alueella:


Tikkaaminen sujui melko hyvin. Neula ja langat tottelivat aluksi täysin ongelmitta. Sen sijaan kompastuin tilkkutyön reunoissa. Ehdin jo ihastella siistiä lopputulosta tällä punaisella alueella:


Tilkkutyö tuntui kuitenkin jollain tavoin kanittavan, kun suoristelin sitä lattialle. Eikä ihme: olin tikannut takakappaleen taitokselle jäänyttä reunaa:


Koska tikkaukset kulkivat tuolla reunassa, tilkkumokani oli helppo korjata. Ei tarvinnut purkaa kuin aivan lyhyet pätkät valmista tikkausta. Tein kuitenkin saman virheen toisella sivulla! Paljon pidemmällä matkalla vielä, ja jouduin kesken kaiken pysähtymään pitkäksi toviksi purkamaan ja päättelemään ja sen jälkeen paikkailemaan tekosiani. Olisi luullut, että yhden kerran jälkeen katsoisin tarkemmin, ettei reuna taitu! Mutta ei.

Loppuvaiheessa tikkaus alkoi tökkiä. Lanka katkesi pari kertaa, jolloin vaihdoin koneeseen oikean tikkausneulan. Lanka katkesi pari kertaa lisää, jolloin vaihdoin tilalle ohuemman tikkausneulan. Vielä yhden kerran lanka katkesi, mutta sain sen jälkeen tikatuksi lopun osuuden.

Minulle sattuu aika usein sitä että lanka rupeaa katkeilemaan mystisistä syistä, ja tämä on toinen syy siihen, etten erityisemmin välitä harrastaa vapaata konetikkausta. On paljon hauskempaa koota kivoja tilkkupintoja kuin vaihdella neuloja ja lankoja tämän tästä, tietämättä tarkkaan, missä vika oikeastaan on. Kokeilemalla löytäisin ehkä toimivat yhdistelmät, mutta käytän aikani mieluummin muuhun kuin tällaiseen kokeilemiseen!

Viime päivinä olen käyttänyt aikaa muun muassa joulukalenterini valmistelemiseen. Muistathan käydä Tilkunviilaajan blogissa joka päivä 1.-24.12.2019!! Jokaisesta luukusta löytyy ainakin yksi vinkki.

perjantai 8. marraskuuta 2019

lumihiutale.

Medaljonkityön tikkaaminen ei siis huvita. Sen sijaan inspiroiduin ompelemaan lumihiutalekuvioista tilkkupintaa. Kuvion on suunnitellut Modern Handcraftin Nicole, ja hän organisoi myös Instagramissä suositun ”ommellaan yhdessä” -aktiviteetin. Mitä useampia lumihiutaleversioita näin, sen innokkaammin halusin itsekin ommella sellaisen.

Olisin voinut ommella pinnan katsomalla kuvista mallia, mutta halusin olla suunnittelijalle reilu. Ostin hänen Snowflake Quilt -pdf-kaavansa, ja nyt voin jakaa työni kuvia hyvällä omallatunnolla.

Koska aloitin työni ennen kuin minulla oli oikea ohje, päätin toteuttaa työn senttimitoilla. Laskin, että 10 cm x 10 cm kokoisista neliöistä tulisi sopivan mittainen peitto.

Leikkasin sitten valtavan määrän neliöitä joulukankaistani, joita minulle on kertynyt hämmentävän paljon. Valitsin tummia kankaita, joista ompelisin tarvittavat kolmio-neliöt. Taas minulle oli hyötyä Bloc-loc-viivaimestani, jonka ostin tänä vuonna luullen, ettei sitä ehkä tulisi käytettyä. Kyllä tuli hyvä mieli!

Leikkuurupeaman jälkeen pintaa alkoi syntyä yllättävän nopeasti:


Silitin osat ja asettelin lattialle ihailtavaksi. Tässä vaiheessa paloja oli kolme, jotka piti yhdistää.


Sitten seurasikin taas minulle niin tyypillinen tilkkumoka. Käänsin paloja vahingossa ja ompelin viimeisen yhdistyssauman ihan vääriin reunoihin:


Harmin paikka, että ehdin jo myös SILITTÄÄ ompelemani väärän sauman. Tällainen asemointi ei toimisi edes, vaikka päättäisin ommella lumihiutaleeni viereen toisen. Ei auttanut kuin purkaa ja ommella sauma uudelleen. Onneksi kahvi oli juuri valmista ja tuskastumiseni ehti laantua kahvinjuonnin aikana.

Kyllä kannatti korjata! Näyttää lumihiutaleelta!


Jatkoin sommittelua ja osien ompelemista.


Lumihiutaleeni alkuvaiheista ei pystynyt päättelemään koko ideaani eli sitä, että työn vasemmassa reunassa ja yläosassa tulisi esiintymään muitakin kuin punaisia ja tummia joulukankaita.


Kun saan seuraavat osat kokoon, pystyn tarkastelemaan, pitääkö joihinkin alempien kerrosten osiin lisätä vähän värikkyyttä. Sommittelulattia ei ole kaikkiin tarkoituksiin maailman paras!

perjantai 6. syyskuuta 2019

kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä?

Olen vetoketjupussukkaveteraani. Olen dokumentoidusti ommellut yli 200 pussukkaa – kaikkiaan ehkä 250, mutta edelleen teen virheitä. Viimeisimmässä projektissani mokasin taas ennenkokemattomasti, vaikkei sitä päältä päin huomaa.


Rupesin miettimään, kuinka monenlaisia virheitä olen tehnyt. Nopeasti laskin, että ainakin viisitoista erilaista. Aloitan läheltä viimeisintä virhettäni.

1. Puolivirhe. Ompelen vuorikankaan niin, että sen nurja puoli jää näkyviin, ei oikea puoli.

2. Puolivirheen nolompi variaatio. Vuorikappale tulee ommelluksi nurja puoli näkyville päin, ja vieläpä niin, että Tilkunviilaaja-merkistä näkyvät vain kiinnitysompeleet. Tämän virheen tein uusimpaan pussukkaan - katsokaa vaikka:


Pakkohan tämä virhe on jotenkin korjata, mutta en ole vielä päättänyt, avaanko vuorikappaletta pohjasta, puran merkin pois nurjalta ja ompelen uudelleen oikealle puolelle vai kiinnitänkö uuden merkin tämän jo ommellun päälle pienin käsinompelupistoin.

Luettelo jatkuu. Puolivirheitä on siis kolme erilaista – vielä tähän projektiin asti luulin, että vain kaksi.

3. Puolivirhe vetoketjulle. Ompelen vetoketjun väärin päin kiinni vuoriin ja päälliseen. Vuoripala on siis vetoketjun käyttöpuolella ja päällipala vuorin puolella.

Seuraavat kaksi virhettä ovat oikein noloja, mutta eivät niin harvinaisia. Tällainen kun sattuu kohdalle, mietin, että kyllä ihmisen pitäisi osata paremmin.

4. Aloittelijan virhe. Ompelen pussukan pussiin ilman että olen avannut vetoketjun. Tätä virhettä ei voi korjata muuten kuin purkamalla jo ommeltua saumaa sen verran, että vetoketjun saa sujutettua auki.

5. Arviointivirhe. Olen leikannut pussukkapalat yläreunasta kapeammiksi, mutta asettelen ainakin yhden palan ylösalaisin. Ihmettelen vetoketjua kiinnittäessäni, mikseivät palojen reunat millään mene tasan.

Onneksi seuraavat virheet ovat aika harvinaisia.

6. Pistävä virhe. Kiinnitän applikaation jotenkin nokkelasti neulalla, mutta en muista poistaa sitä, vaan se jää applikaation alle - tai ehkä vuorin ja päällisen väliin. Muistan tämän virheen hämärästi pitkän ajan takaa, mutta olen tehnyt sen onneksi vain kerran. Toistaiseksi.

7. Taskuvirhe. Ompelen taskun vuorikappaleeseen ylösalaisin. Tämän virheen voi helposti korjata, jos kappaleet ovat suorakaiteita, mutta jos yläreuna on kapeampi, ei auta kuin purkaa.

8. Sovitusvirhe. Sijoitan vetoketjun toisen puolen lähtemään eri kohdasta kuin toinen puoli on.

Ennen kuin neulaa vetoketjun seuraavan reunan pussukkapaloihin, kannattaisi ainakin kerran katsoa mallia toisesta reunasta. On nimittäin hyvä, että vetoketjun päät alkavat samalta kohtaa.

9. Törppö kiertovirhe. Kiinnitän vetoketjun ja samalla käännän jonkun paloista niin, että vetoketjun toinen puoli kiertyy itsensä ympäri.

Ellei kiertovirhettä huomaa ajoissa vaan ompelee pussukan valmiiksi asti, ei auta kuin leikata vetoketjun kiinni olevan pää auki, poistaa vedin, suoristaa kiertymä ja pujottaa vedin takaisin ketjuun. YouTubesta löytyy videokin, jossa näytetään, miten vedin pujotetaan onnistuneesti.

Seuraavat kolme virhettä saattaisivat jäädä valmiissa pussukassa jopa huomaamatta.

10. Brändäysvirhe. Unohdan ommella Tilkunviilaaja-merkin vuorikappaleeseen.

11. Kantolenksuvirhe. Ompelen kantolenksun Street-malliston pussukkaan väärään sivuun suhteessa vetoketjun avautumissuuntaan. (Tämä virhettä ei asiaan perehtymätön kenties edes huomaa.)

12. Kantolenksu-unohdus. En muista ommella pussukkaan minkäänlaista kantolenksua.

Jos unohduksen huomaa siinä vaiheessa kun pussukkaa ei vielä ole käännetty oikein päin, korjaaminen tuntuu mahdolliselta. Voi purkaa vähän sivusaumaa, pujottaa kantolenksun kappaleiden väliin ja ommella sauman uudelleen. Unohdus korjattu.

Tilkkupintaa rakentaessa ja tikkauksen aikana sattuu ja tapahtuu, mutta nostan esiin vain seuraavat kolme virhettä.

13. Tikkausvirhe. Tilkkupintoja tikatessa saattaa nurjalle puolelle tarttua ja tulla tikatuksi jotain, mikä ei sinne kuulu. Esimerkiksi musta tilkku ompelupöydältä, kuten tässä esimerkissä.

14. Tilkkupinnan nurjuusvirhe. Virheessä 1 jää vuorikappaleesta nurja puoli näkyviin. Sen lisäksi myös tilkkupintaan saattaa vilahtaa paloja, jotka on ommeltu nurja vasten oikeaa. Yleensä sellaisen voi jättää korjaamatta niin kuin vaikka tässä esimerkissä.

15. Sommitteluvirhe. Koska vetoketjupussukkaan ommeltava pohja vie paloilta korkeutta, katseenvangitsijaa tai keskeistä elementtiä ei kannata ommella palan keskikohtaan, vaan yllättävän paljon ylemmäs. Muuten sommitelmasta tulee alapainotteinen. Se voi häiritä tai sitten ei.

Vetoketjupussukan ompelussa ei ole kovin monta vaihetta, mutta taitava virheidentekijä pystyy siis mokaamaan ainakin viidellätoista eri tavalla, kuten juuri tuli todistetuksi.

Nyt siirryn korjaamaan puolivirheen nolompaa variaatiota ja viimeistelen uusimman pussukkani.

lauantai 10. elokuuta 2019

taas väärässä.

Ei uskoisi, että minullakin oli koulussa joskus kymppi matikassa, koska tunnun laskevan (ja mittaavan) niin pieleen. Olin nimittäin aivan varma, että minulla oli koossa noin 80 Two by Four -blokkia, mutta eipä niitä ollutkaan kuin 69 kappaletta!

Huomasin laskuvirheeni vasta kun olin latonut blokit suunnittelulattialleni:


Olin jakanut valmiit blokit neljään eri kasaan: tummimmat; aika tummat; vaaleammat ja vaaleimmat. Silmällä katsoin enkä piitannut blokkien värityksestä jakoa tehdessäni.

Otin tummimman kasan ensin esiin ja jaoin blokit uusiin kasoihin värin perusteella: siniset; vihreät; violetit; punaiset.

Lähdin latomaan blokkeja niin, että tummimmat tulivat alareunaan. Siniset ensin ja sitten vihreät ja violetit; lopuksi punaiset.


Seuraavaksi otin käteen aika tummien kasan, josta ladoin satunnaisessa järjestyksessä olleet blokit melko summittaisesti lattialle. Jatkoin vaaleammilla ja lopuksi ladoin tilkkupinnan yläreunaan kaikkein vaaleimmat blokit.

Kuvista huomaa, että värien järjestys on alareunaa lukuun ottamatta melko satunnainen.

Latoessani huomasin siis matemaattis-geometriset virheeni. Ensiksikin blokkeja ei ollut 77 kappaletta tai yli, mikä oli tavoitteeni, vaan vain 69 kappaletta.

Ajattelin ensin, että teen vain yhden blokin lisää – en kahdeksaa uutta. Ehdin jo vähän kyllästyä, ja löysin puuttuvaan blokkiin sopivat kankaatkin. Työstä tulisi kuitenkin vain pari metriä korkea, ja se on kyllä liian vähän. Ei auta muu kuin leikata muutama kaitale lisää ja sommitella 8-10 uutta tällaista blokkia. Ehkä teen muutaman ylimääräisenkin siinä samalla! Ken tietää?!


Geometrisempi virheeni oli tietenkin mittavirhe: yhden blokin yksi puolisko on liian leveä. Puoliskot leikattiin 4 ¾ tuuman kokoisiksi, ja sepä oli vaikea mitta! Leikkelin useamman liian kapean palan ja kalkkiviivoilla vielä tämän liian leveän.


Onneksi blokki on helppo korjata! Ei tarvitse muuta kuin vähän trimmata toisesta reunasta.

lauantai 20. heinäkuuta 2019

vastoinkäymisistä huolimatta valmis pussukka.

Ompelin tämän Saimi-nimisen pussukan vähän kuin tilaustyönä. Kummityttöni mieltyi Facebook-päivätyksessäni näkemäänsä Sydänkäpy-pussukkaan ja olisi toivonut sen tyttärelleen, mutta Sydänkävyllä on jo uusi omistaja. Niinpä lupasin pyöräyttää hänelle ihan oman vetoketjupussukan tilkuista.

Sain muutamia värivinkkejä ja niitä soveltaen ompelin tällaisen tilkkupussukan:


Aloitus oli rivakka. Tuntui kuin tilkkupinnat olisivat ommelleet itse itsensä kokoon. Kummallekin puolelle löytyi myös kuin itsestään tilkku, jossa oli lapselle sopivaa kuvitusta – kilpikonnarivistö ja pieni kärpässieni. Siitä voi vaikka opiskella, millaisen näköistä sientä EI kannata mennä maistelemaan.

Koska olin juuri katsellut Sydänkäpy-pussukan tikkauksia, ompelin tähän samanlaiset:


Sain vuorikappaleet valmiiksi ja rupesin kokoamaan pussukkaa. Sen minä osaan, koska olen ommellut suunnilleen tällaisia jo yli kaksisataa!

Paitsi että ompelin vetoketjun juuri niin väärin kuin sen voi ommella. Toiselle puolelle oikein päin, mutta toiselle puolelle tasan väärin päin. Pakkohan se oli purkaa! Ratkoja on paras kaverini ja huonoin kaverini olen minä itse, sillä ompelen väärin menevät saumat aina erittäin huolellisesti ja hyvin, jotta niitä on kaikkein hankalin purkaa.


Minua kohtasi toinenkin vastoinkäyminen. Ompelukoneeni elektroniikka ei ole kunnossa – kangaslaatua valitessani se esimerkiksi vaihtaa myös ompeleen. Lisäksi sain siltä viestin: "lähetä tämä järjestelmäviesti Husqvarna-koneiden tukeen".

Viestin kerrottuaan kone ei tahtonut totella poljinta. Panin siitä virrat päältä ja lähdin jäähdyttelemään. Totesin, että kaikki konekorjaamot ovat lomalla suunnilleen kuun loppuun saakka. Onneksi minulla on sentään entinen koneeni hollilla.

Rauhoituttuani palasin koneen äärelle. Sen sijaan että olisin pakannut sen odottamaan korjattavaksi lähtöä, päätin kokeilla, toimisiko se sittenkin. Edes jollain tavalla.

Sain kuin sainkin pussukan ommelluksi kokonaan tällä koneella. Huomaan, ettei se ole oma itsensä, vaan hieman höperö. Aavistan, että siinä on ohjelmistovika, ja nyt mietityttää, kuinka paljon sellaisen korjaaminen mahtaa maksaa.

Mutta takaisin iloisiin näkymiin!


Saimi-tilkkupussukka on seuraavanlainen kooltaan:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Ompelin sivusaumoihin lyhyet kiinnipitolenksut, ja koska kiinnitin vetoketjun Noodleheadin tutoriaalin ohjeiden mukaisesti, tässä on jälleen Avoin-malliston pussukka.


Spiraalimaisesti, mutta suorakulmaisesti ommellut tikkaukset ovat oikein kivat.


Tältä puolelta katsottuna ja varsinkin raollaan Saimi-pussukan värit oikein hehkuvat!


Tikkaukset osuvat pohjassa kivasti kohdakkain.

Saimi on 14. tänä vuonna valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

vähän ihmetyttää.

Jos Mielensäpahoittajalle on ominaista pahastua kaikenlaisista jutuista, niin minä olen kaikenlaisen ihmettelijä. Ihmettelen usein. Esimerkiksi äskettäin paria asiaa.

Kuten Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton valmistujaistarinassa uumoilin, olen pitänyt uutta peittoa varovasti esillä kotona. Se on yhä käytännössä käyttämätön, mutta kuitenkin ilahduttaa silmää.

Paitsi tämä suuresti ihmetyttävä juttu. Olen törkännyt (ainakin) yhden blokin aivan väärään paikkaan. (Kuvassa syypää on ympyröity.)


Sommittelussa ei ollut juuri muuta ideaa kuin vaihdella vuorotellen tumma keskineliö, tummat nurkat – vaalea keskineliö, vaaleat nurkat. Ja sitten olen latonut vaaleaneliöisen tilalle tummaneliöisen ja -kulmaisen. Ihan pokkana.

Ihmettelen.

Toinen asia ihmetyttää myös. Nyt on kesä ja päivänvaloa on välillä niin paljon, että melkein toivoisi hiukan pimeämpää olevan (mutta vain melkein). Miksi silti ompeluhuoneeseeni makkariin tulviva päivänvalo on surkean väristä verrattuna todelliseen tilanteeseen?

Esimerkki. Ladoin Käpylä-blokit lattialle ja otin kuvan. Päiväsaikaan oli valoisaa, mutta kuvasta tuli himmeä ja sinisävyinen. Säädin kuvan värejä säätämästä päästyäni, mutta kyllä on kehno tulos. Anteeksi nyt kamalan kuvan puolesta!


Tässä sain värit hiukan paremmin näkyviin, mutta himmeät ja luonnottomat ne ovat silti. (Kuva on eri tilanteesta.)


Tuntuu kuin en saisi kunnollisia kuvia värikkäistä töistäni, en sitten millään!

Vertaa vaikka: tässä ulkona otettu kuva.


Ihanat värit, juuri sellaiset värikkäät kuin ne oikeasti ovat. Kaikki piirtyy terävänä.

Ensimmäinen blokkirivikin näyttää ulkokuvassa luonnolliselta, vaikka otin kuvan melko myöhään illalla.


Pitääkö siirtyä ulos tekemään blokkisommitelmat? Sitä ei ainakaan tuulisella säällä voi tehdä.

Ihmettelinkö ehkä vielä sitäkin, miksi Kissa korjasi blokkisommitelmaani näin?


No sitä en sentään ihmetellyt. Kissan mielestä sommitelma oli tosi hyvä – blokki siirtyi ihan vahingossa, kun se ensin istahti ja sitten taas lähti liikkeelle.

torstai 28. maaliskuuta 2019

tilkkupinta koossa!

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään:


Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa.

Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö.

Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”.


Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense.

Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei tarvitse ommella.

Vinkki: Arja ja minä teimme oppimistuokiostani videon, jonka voit katsoa Finn Quiltin sivustolla.

Ompelin aluksi yli sata blokkia käyttäen tavallisia nuppineuloja – sellaisia pyöreän lasipäisiä – ja koska jouduin siirtelemään neulat aina paininjalan tieltä, paperikaavani kului reiälliseksi ja käyttökelvottomaksi useaan otteeseen!


Olikin onnenpotku, että voitin Tilkuista totta -blogin arvauskisassa palkinnon. Sain vaikka mitä kivaa ja lisäksi muutaman litteäpäisen nuppineulan. Jopa olikin helppo ommella blokkeja! Paperimalli ei kulunut puhki, ja ompelu sujui nopeammin.

Vinkki: Niin että lisäisin videon esittämään paperiompeluvinkkiin toisenkin vinkin: käytä ihmeessä litteäpäisiä neuloja!

Leikkasin paperiompelussa käytettävät palat vain suunnilleen sopivan muotoisiksi ja aika tavalla isommiksi kuin oikeastaan olisin tarvinnut. Ompelun jälkeen blokki näytti usein epämääräiseltä, mutta tasoitin jokaisen huolellisesti 6,5 tuuman neliöksi. Repaleiset reunat hävisivät ja blokista tuli ryhdikäs.


Tilkkupintani ”alareunassa” on melko tumman oloinen blokki, jonka keskipalakankaan ostin ihanasta bathilaisesta tilkkukangaskaupasta. Sen viereisessä blokissa on keskipalana sama kuosi eri värisenä. Huomaatteko, että palat ovat kissakangasta?!


Ompelin tällä kertaa blokit toisiinsa kiinni mielenkiintoisella menetelmällä, joka osoittautui joutuisaksi ja käteväksi. Opin menetelmän katsomalla tämän Suzy Quilts -blogin videon.

Olen aikaisemmin ommellut aina yhden rivin kerrallaan valmiiksi pötköksi. Olen numeroinut pötköjen vasemmanpuoleisimman blokin, jotta olen sitten osannut ommella pötköt yhteen oikeassa järjestyksessä. Uudella menetelmällä sainkin ommelluksi useamman rivin kerrallaan, ja jokainen blokki jäi naapureihinsa kiinni – joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.


Menetelmä olikin onnen omiaan tilanteeseeni: jouduin nimittäin jättämään pinnan kokoamisen kesken noin viikoksi. Olin ommellut kaikki rivit, joista aina kolme tai neljä oli vielä toisissaan sopivasti kiinni. Nostin palat tuolin selkänojalle ja viikon kuluttua nostin palat takaisin lattialle ja aloin ommella rivien välisiä saumoja.

Silittämätön, vielä keskeneräinen tilkkupinta:


Silittämisen jälkeen pinnan rytmi tuli paremmin näkyviin:


Vielä lähikuva:


Valitsin tämän kohdan, sillä siinä näkyy viisi blokkia, joissa on samaa, kivaa lintukangasta keskellä. Linnuista on toisilleen varmaan seuraa.

Valmis tilkkupinta on kooltaan noin 155 cm x 200 cm. Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että tein taas aivan älyttömän ajatusvirheen, kaksikin kertaa. Päätin ensin, että ompelen pinnasta 10 x 14 blokin kokoisen. Kun blokkeja rupesi olemaan noin 140 kpl, muistinkin muka, että pinnasta piti tulla 11 x 14 blokin kokoinen, joten ompelin lisää.

No niin, blokkeja oli 154 kpl. Otin esiin tummimmat blokit ja asettelin ne 10 blokin riveiksi. Ompelin neljä ensimmäistä riviä pötköiksi, jatkoin seuraavaksi tummimmilla ja niin edelleen. Kun olin aika lähellä yläreunaa, blokkeja näytti jäävän yli! Minulle jäi tosiaan 10 ylimääräistä blokkia, joita en enää pystynyt sommittelemaan sujuvasti tilkkupintaan mukaan.

Olisi tietysti ollut harmillisempaa, jos olisin ompelemisen loppuvaiheessa huomannut, että pitääkin valmistaa vielä kymmenen blokkia lisää!

lauantai 8. joulukuuta 2018

hulpio.

Välillä sana, joka suorastaan kuuluu ompelijan termistöön. Kuka lie keksinyt tällaisen sanan?! Mies esittää silloin tällöin, että on perillä ompelemisesta ja kankaista, ja käyttää luontevasti hulpio-sanaa virkkeessä. Se on suunnilleen ainoa hänen tuntemansa erikoistermi – tosin eihän tilkkutyöharrastuksessa kovin monta erikoistermiä tarvita.

Olisi hienoa, jos voisin esitellä hulpioista ompelemani työn, mutta turha toivo! Leikkaan kyllä hulpiot pois (nykyään) enkä (enää) käytä hulpioreunaisia tilkkuja, mutta leikkaan ne niin naftisti, ettei niistä syntyisi mitään kunnollista.

Olen kyllä kirjoittanut hulpioihin perustuvan jutun Tilkkulehteen. Löysin vuonna 2010 tai 2011 Mrs Moenin blogista vinkin, miten hulpioihin painettuja väripyörylöitä voi käyttää tilkkutyön värityksen inspiraationa.


Valitettavasti vinkkiä ei löydy enää, mutta ideasta saa kyllä kiinni kirjoituksestani "jojojen innoittama tilkkulaukku - ideantyngästä tikkaukseen".

Käytin kikkaa valitessani kankaita tilkkulaukkuun, josta tuli ompelu-urani surkein rimanalitus.


Hmm! Olikohan tämä hyvää mainosta hyvälle vinkille?

Uskon silti, että vinkki voi toimia! Se vain ei toiminut minulla.

Melkein kaikki tietenkin tietävät, miksi puuvillakankaan hulpiossa on ne väripyörylät, mutta kerron silti. Jos jokainen väri näyttää osuneen tismalleen oikein pyöryläänsä, kangas on priimaa. Värit on onnistuttu painamaan oikeille kohdilleen.

Niinpä esimerkiksi Eurokankaan puuvillapalalaarin kankaista voi nopealla vilkaisulla todeta, onko niissä painatusvirhe (vai onko se laarissa jonkun muun virheen takia).

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

sopusointuista.

Koska Sopusointuja-pussukan tilkkupinta on kauniisti sanottuna mielenkiintoinen (ja suoraan sanottuna merkillinen), siitä oli tulla nimeltään ”Riitasointuja”. Jotenkin se onnistuu silti olemaan symppis, enkä siis voinut antaa sille negatiivista nimeä!


Pussukan pintaan löytyi monta minulle mieluista kangasta, ja spiraalitikkauskin onnistui mukavasti. Pidän sen väritystä hiukan omituisena itsekin, mutta luotan sen viehätysvoimaan. Kyllä se osoittautuu nimensä arvoiseksi!

Sopusointuja-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 18,5 cm
  • Korkeus 15,5 cm
  • Pohjan leveys 6,5 cm
  • Kantolenksu on pitkä, ompelin sen 6 cm leveästä kaitaleesta, joka oli alkujaan noin 40 cm pitkä.


Vaikka Sopusointuja on pieni ja rakenteeltaan tavanomainen, minulle sattui sitä ommellessani kaksikin kämmiä, tai kaksi ja puoli. Tai no, kolme. Käännän mokani tässä vinkeiksi, jotka voin kerrata ennen kuin lähden ompelemaan seuraavaa pussukkaa! Ehkä joku teistä lukijoistakin hyötyy näistä vinkeistä.

Ensimmäinen erhe.

Sijoitin vetoketjun toisen puolen lähtemään eri kohdasta kuin toinen puoli oli, joten jouduin purkamaan ompeleet ja yrittämään uudelleen. Onnistuin toisella kerralla.

Vinkki: Ennen kuin neulaat vetoketjun seuraavan reunan pussukkapaloihin, katso ainakin kerran mallia toisesta reunasta. Olisipa hyvä, jos vetoketjun päät olisivat samoilla kohdilla – muuten joudut ehkä kaventamaan kappaleita, jolloin pussukasta tulee pienempi kuin siitä voisi tulla.

Seuraavaa erhettä peliin.

Sitten olin jo unohtamassa vetoketjua kiinni, kun ompelin pussukkaa pussiin. En ollut ihan vielä ommellut loppuun kun ajattelin kokeilla, oliko se varmasti auki. Ei varmasti ollut, joten hiukan sorminäppäryyttä peliin ja vetoketju avoimeksi.

Vinkki: Ennen kuin edes alat ommella pussukkakappaleita pussiin, to-del-la-kin tarkista, että vetoketju on auki.

Ei niin vaarallinen moka, mutta kannattaa korjata - muuten syntyisi vähän epäkäytännöllinen pussukka.

Kun olin ommellut kappaleet pussiin ja tehnyt pussukalle alanurkatkin (eli pohjan muodon), tajusin, ettei siinä ollut kanto- tai roikotuslenksuja lainkaan. No, ompelin sellaisen jälkikäteen, purin sivusaumaa vähän ja pujotin kantolenksun pussukan sisään. Ommel uudelleen paikalleen ja unohdus oli korjattu.

Vinkki: Pussukassa kannattaa olla kiinnipito-, ripustus- tai kantolenksut. Ompele ihmeessä ne valmiiksi vaikkapa jo siinä vaiheessa, kun olet tikannut pussukkakappaleet!


Vetoketjun päähän sain kuitenkin ommelluksi kangaspalan kommelluksitta:


Kämmini eivät kuulosta tottuneen pussukkatehtailijan jutuilta! Saan pitää koko ajan varani, etten tee jotain väärin. Jos tarkkaavaisuuteni herpaantuu, tulee sekundaa. On se kumma, etten automaattisesti osaa tehdä kaikkea oikein, vaikka olen laskujeni mukaan urani aikana ommellut ainakin 187 vetoketjupussukkaa!

Lopuksi vielä: vaikeuksien kautta voittoon! Sopusointuja-pussukka on miellyttävä mittasuhteiltaan. Se myös avautuu hyvin auki ja siinä on pitkä kantolenksu, joten se on sekä Avoin- että Street-mallistoa.


tiistai 4. syyskuuta 2018

mikä on tärkeintä tilkkutyössä?

Onko tilkkutyössä tärkeintä sommitteleminen, kankaat, suorat/kaarevat/kohdistetut saumat; se, että työ näyttää omanlaiselta, vai että se on täsmälleen saman näköinen kuin kaavassa? Vai joku muu?

Kaikki on tietenkin tärkeää, mutta kun perusasiat ovat kohdallaan, yksi juttu on ylitse muiden, ja se on kontrasti, joka syntyy vaaleampien ja tummempien alueiden välisistä eroista.

Englanniksi on sanontakin: ”Value does the work, colour gets the credit” eli suomeksi suunnilleen ”Kontrasti tekee työn ja väri kerää kunnian”.

Tilkkuharrastusta aloittaessani en ymmärtänyt kontrastista mitään, kuten tässä ”älä tee näin” –kirjoituksessanikin kerron. Opettelin kuitenkin sittemmin alaa ja olen nyt tottunut järjestämään tilkkutöitteni kontrastin kuntoon.

Paitsi välillä! Esimerkiksi muutama päivä sitten! Teen paperiompeluna mielenkiintoisia tilkkublokkeja (joiden yleisnimitys on kuulemma Boy's Nonsense). Niitä pitäisi olla kahdenlaisia – toisissa on tummat kulmat ja toisissa vaaleat. Projekti oli hetken verran tauolla, jonka aikana unohdin, miten vaaleat kulmien pitää olla. Niinpä uudet blokkini näyttivät yhdessä tällaiselta:


Ei varmaan tarvitse olla kontrastiasiantuntija, että huomaa sommitelman olevan lähinnä sekava. Älkää turhaan puolustelko! Vaaleanurkkaiset blokkini saattavat olla kivan värisiä, mutta eivät ne tässä oikein toimi.

Mutta kun uusien blokkien seuraan latelee kunnolla vaaleanurkkaiset blokit, johan tilkkupinta näyttää rytmikkäältä!


Onneksi en vielä ehtinyt ommella kymmeniä liian tummanurkkaisia blokkeja! Ja kyllä niille tähän sopimattomille blokeillekin vielä löytyy käyttöä!

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

mitään ajattelematta.

Koska sain juuri valmiiksi kaksi tilkkupeittoa – Reilua peliä –peiton ja Herkkupalat-tilkkupeiton – mieleni teki välillä ommella jotain ajattelematta mitään.

Ensimmäiseksi löysin erinomaisen työn tehtäväksi! Avasin vihdoinkin ihanan kangaspinon, jonka ostin Imatran tilkkupäiviltä maaliskuussa 2014! Kuvassa pino odottaa vielä avaamistaan.


Voitte ehkä kuvitella, että rusettinauha oli ehtinyt painaa melkoiset rypyt osaan kankaista! Siksakkasin joka palan reunat (tai kolme reunaa, koska yksi reunoista on aina hulpio) ja käytin pesukoneessa. Nyt minulla on sama pino kankaita, mutta esipestynä ja ilman rusettia.

Enää tarvitsen projekti-idean näille! Sepä vaatiikin ajattelemista, joten jouduin siirtymään seuraavaan ajatustyöttömään tehtävään.

Totta kai otin esiin jäännöspalasäilyttimeni! Noukin sieltä kaikkein pienimmät palat ja ompelin niistä useita eri kokoisia tilkkupintoja. Yksi neliö näytti oikein hyvältä ja ompelin sille mustat kehykset. Kehystäminen yleensä korostaa silppupintaa.

Muistin sitten, että pidin tosi paljon Kuutio-tilkkupussukastani ja päätin ommella neliöstäni vastaavanlaisen. Ompelin neliölle vaaleat kulmat. Ajattelin ensin asetella neliöni pussukkaan näin päin, koska keskimmäisessä tilkussa oleva lehväkuvio olisi silloin oikein päin:


Päätin silti kääntää neliön toisin päin, lehväkuviosta huolimatta. Tumma näyttää paremmalta neliön alareunassa:


Muistin myös, että katseenvangitsija kannattaa sijoittaa tilkkupinnassa lähemmäs yläreunaa, koska pussukan pohja lyhentää pintaa alhaalta. Siksi ompelin neliölle jatkopalan – ja jälleen kerran tein aloittelijan virheen:


(Tietenkin teen virheitä, koskapa ompelen mitään ajattelematta!) Ompelin jatkopalan oikea nurjaa vasten. Purkuhommiin jouduin!

Kauniinvärisellä neliölläni täytyy tietenkin olla sopiva pari, muuten ei synny pussukkaa. Löytämäni pari tulee valitettavasti asettumaan tilkkupinnalle epäsuhtaisemmin, koska se on isompi. Sille ei tarvinnut ommella jatkopalaa, ja se on silti yhtä korkea kuin ensimmäinen palani.


No niin, ja nyt kihosi otsalle tuskanhiki, kun täytyy päättää, miten nämä pinnat tikkaan! Taidan siirtyä seuraavaan työhön, jota voin taas tehdä mitään ajattelematta…

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails