Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkumokat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkumokat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. elokuuta 2019

taas väärässä.

Ei uskoisi, että minullakin oli koulussa joskus kymppi matikassa, koska tunnun laskevan (ja mittaavan) niin pieleen. Olin nimittäin aivan varma, että minulla oli koossa noin 80 Two by Four -blokkia, mutta eipä niitä ollutkaan kuin 69 kappaletta!

Huomasin laskuvirheeni vasta kun olin latonut blokit suunnittelulattialleni:


Olin jakanut valmiit blokit neljään eri kasaan: tummimmat; aika tummat; vaaleammat ja vaaleimmat. Silmällä katsoin enkä piitannut blokkien värityksestä jakoa tehdessäni.

Otin tummimman kasan ensin esiin ja jaoin blokit uusiin kasoihin värin perusteella: siniset; vihreät; violetit; punaiset.

Lähdin latomaan blokkeja niin, että tummimmat tulivat alareunaan. Siniset ensin ja sitten vihreät ja violetit; lopuksi punaiset.


Seuraavaksi otin käteen aika tummien kasan, josta ladoin satunnaisessa järjestyksessä olleet blokit melko summittaisesti lattialle. Jatkoin vaaleammilla ja lopuksi ladoin tilkkupinnan yläreunaan kaikkein vaaleimmat blokit.

Kuvista huomaa, että värien järjestys on alareunaa lukuun ottamatta melko satunnainen.

Latoessani huomasin siis matemaattis-geometriset virheeni. Ensiksikin blokkeja ei ollut 77 kappaletta tai yli, mikä oli tavoitteeni, vaan vain 69 kappaletta.

Ajattelin ensin, että teen vain yhden blokin lisää – en kahdeksaa uutta. Ehdin jo vähän kyllästyä, ja löysin puuttuvaan blokkiin sopivat kankaatkin. Työstä tulisi kuitenkin vain pari metriä korkea, ja se on kyllä liian vähän. Ei auta muu kuin leikata muutama kaitale lisää ja sommitella 8-10 uutta tällaista blokkia. Ehkä teen muutaman ylimääräisenkin siinä samalla! Ken tietää?!


Geometrisempi virheeni oli tietenkin mittavirhe: yhden blokin yksi puolisko on liian leveä. Puoliskot leikattiin 4 ¾ tuuman kokoisiksi, ja sepä oli vaikea mitta! Leikkelin useamman liian kapean palan ja kalkkiviivoilla vielä tämän liian leveän.


Onneksi blokki on helppo korjata! Ei tarvitse muuta kuin vähän trimmata toisesta reunasta.

lauantai 20. heinäkuuta 2019

vastoinkäymisistä huolimatta valmis pussukka.

Ompelin tämän Saimi-nimisen pussukan vähän kuin tilaustyönä. Kummityttöni mieltyi Facebook-päivätyksessäni näkemäänsä Sydänkäpy-pussukkaan ja olisi toivonut sen tyttärelleen, mutta Sydänkävyllä on jo uusi omistaja. Niinpä lupasin pyöräyttää hänelle ihan oman vetoketjupussukan tilkuista.

Sain muutamia värivinkkejä ja niitä soveltaen ompelin tällaisen tilkkupussukan:


Aloitus oli rivakka. Tuntui kuin tilkkupinnat olisivat ommelleet itse itsensä kokoon. Kummallekin puolelle löytyi myös kuin itsestään tilkku, jossa oli lapselle sopivaa kuvitusta – kilpikonnarivistö ja pieni kärpässieni. Siitä voi vaikka opiskella, millaisen näköistä sientä EI kannata mennä maistelemaan.

Koska olin juuri katsellut Sydänkäpy-pussukan tikkauksia, ompelin tähän samanlaiset:


Sain vuorikappaleet valmiiksi ja rupesin kokoamaan pussukkaa. Sen minä osaan, koska olen ommellut suunnilleen tällaisia jo yli kaksisataa!

Paitsi että ompelin vetoketjun juuri niin väärin kuin sen voi ommella. Toiselle puolelle oikein päin, mutta toiselle puolelle tasan väärin päin. Pakkohan se oli purkaa! Ratkoja on paras kaverini ja huonoin kaverini olen minä itse, sillä ompelen väärin menevät saumat aina erittäin huolellisesti ja hyvin, jotta niitä on kaikkein hankalin purkaa.


Minua kohtasi toinenkin vastoinkäyminen. Ompelukoneeni elektroniikka ei ole kunnossa – kangaslaatua valitessani se esimerkiksi vaihtaa myös ompeleen. Lisäksi sain siltä viestin: "lähetä tämä järjestelmäviesti Husqvarna-koneiden tukeen".

Viestin kerrottuaan kone ei tahtonut totella poljinta. Panin siitä virrat päältä ja lähdin jäähdyttelemään. Totesin, että kaikki konekorjaamot ovat lomalla suunnilleen kuun loppuun saakka. Onneksi minulla on sentään entinen koneeni hollilla.

Rauhoituttuani palasin koneen äärelle. Sen sijaan että olisin pakannut sen odottamaan korjattavaksi lähtöä, päätin kokeilla, toimisiko se sittenkin. Edes jollain tavalla.

Sain kuin sainkin pussukan ommelluksi kokonaan tällä koneella. Huomaan, ettei se ole oma itsensä, vaan hieman höperö. Aavistan, että siinä on ohjelmistovika, ja nyt mietityttää, kuinka paljon sellaisen korjaaminen mahtaa maksaa.

Mutta takaisin iloisiin näkymiin!


Saimi-tilkkupussukka on seuraavanlainen kooltaan:

  • Leveys ylhäältä noin 21,5 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Ompelin sivusaumoihin lyhyet kiinnipitolenksut, ja koska kiinnitin vetoketjun Noodleheadin tutoriaalin ohjeiden mukaisesti, tässä on jälleen Avoin-malliston pussukka.


Spiraalimaisesti, mutta suorakulmaisesti ommellut tikkaukset ovat oikein kivat.


Tältä puolelta katsottuna ja varsinkin raollaan Saimi-pussukan värit oikein hehkuvat!


Tikkaukset osuvat pohjassa kivasti kohdakkain.

Saimi on 14. tänä vuonna valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

vähän ihmetyttää.

Jos Mielensäpahoittajalle on ominaista pahastua kaikenlaisista jutuista, niin minä olen kaikenlaisen ihmettelijä. Ihmettelen usein. Esimerkiksi äskettäin paria asiaa.

Kuten Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton valmistujaistarinassa uumoilin, olen pitänyt uutta peittoa varovasti esillä kotona. Se on yhä käytännössä käyttämätön, mutta kuitenkin ilahduttaa silmää.

Paitsi tämä suuresti ihmetyttävä juttu. Olen törkännyt (ainakin) yhden blokin aivan väärään paikkaan. (Kuvassa syypää on ympyröity.)


Sommittelussa ei ollut juuri muuta ideaa kuin vaihdella vuorotellen tumma keskineliö, tummat nurkat – vaalea keskineliö, vaaleat nurkat. Ja sitten olen latonut vaaleaneliöisen tilalle tummaneliöisen ja -kulmaisen. Ihan pokkana.

Ihmettelen.

Toinen asia ihmetyttää myös. Nyt on kesä ja päivänvaloa on välillä niin paljon, että melkein toivoisi hiukan pimeämpää olevan (mutta vain melkein). Miksi silti ompeluhuoneeseeni makkariin tulviva päivänvalo on surkean väristä verrattuna todelliseen tilanteeseen?

Esimerkki. Ladoin Käpylä-blokit lattialle ja otin kuvan. Päiväsaikaan oli valoisaa, mutta kuvasta tuli himmeä ja sinisävyinen. Säädin kuvan värejä säätämästä päästyäni, mutta kyllä on kehno tulos. Anteeksi nyt kamalan kuvan puolesta!


Tässä sain värit hiukan paremmin näkyviin, mutta himmeät ja luonnottomat ne ovat silti. (Kuva on eri tilanteesta.)


Tuntuu kuin en saisi kunnollisia kuvia värikkäistä töistäni, en sitten millään!

Vertaa vaikka: tässä ulkona otettu kuva.


Ihanat värit, juuri sellaiset värikkäät kuin ne oikeasti ovat. Kaikki piirtyy terävänä.

Ensimmäinen blokkirivikin näyttää ulkokuvassa luonnolliselta, vaikka otin kuvan melko myöhään illalla.


Pitääkö siirtyä ulos tekemään blokkisommitelmat? Sitä ei ainakaan tuulisella säällä voi tehdä.

Ihmettelinkö ehkä vielä sitäkin, miksi Kissa korjasi blokkisommitelmaani näin?


No sitä en sentään ihmetellyt. Kissan mielestä sommitelma oli tosi hyvä – blokki siirtyi ihan vahingossa, kun se ensin istahti ja sitten taas lähti liikkeelle.

torstai 28. maaliskuuta 2019

tilkkupinta koossa!

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään:


Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa.

Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö.

Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”.


Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense.

Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei tarvitse ommella.

Vinkki: Arja ja minä teimme oppimistuokiostani videon, jonka voit katsoa Finn Quiltin sivustolla.

Ompelin aluksi yli sata blokkia käyttäen tavallisia nuppineuloja – sellaisia pyöreän lasipäisiä – ja koska jouduin siirtelemään neulat aina paininjalan tieltä, paperikaavani kului reiälliseksi ja käyttökelvottomaksi useaan otteeseen!


Olikin onnenpotku, että voitin Tilkuista totta -blogin arvauskisassa palkinnon. Sain vaikka mitä kivaa ja lisäksi muutaman litteäpäisen nuppineulan. Jopa olikin helppo ommella blokkeja! Paperimalli ei kulunut puhki, ja ompelu sujui nopeammin.

Vinkki: Niin että lisäisin videon esittämään paperiompeluvinkkiin toisenkin vinkin: käytä ihmeessä litteäpäisiä neuloja!

Leikkasin paperiompelussa käytettävät palat vain suunnilleen sopivan muotoisiksi ja aika tavalla isommiksi kuin oikeastaan olisin tarvinnut. Ompelun jälkeen blokki näytti usein epämääräiseltä, mutta tasoitin jokaisen huolellisesti 6,5 tuuman neliöksi. Repaleiset reunat hävisivät ja blokista tuli ryhdikäs.


Tilkkupintani ”alareunassa” on melko tumman oloinen blokki, jonka keskipalakankaan ostin ihanasta bathilaisesta tilkkukangaskaupasta. Sen viereisessä blokissa on keskipalana sama kuosi eri värisenä. Huomaatteko, että palat ovat kissakangasta?!


Ompelin tällä kertaa blokit toisiinsa kiinni mielenkiintoisella menetelmällä, joka osoittautui joutuisaksi ja käteväksi. Opin menetelmän katsomalla tämän Suzy Quilts -blogin videon.

Olen aikaisemmin ommellut aina yhden rivin kerrallaan valmiiksi pötköksi. Olen numeroinut pötköjen vasemmanpuoleisimman blokin, jotta olen sitten osannut ommella pötköt yhteen oikeassa järjestyksessä. Uudella menetelmällä sainkin ommelluksi useamman rivin kerrallaan, ja jokainen blokki jäi naapureihinsa kiinni – joko saumasta tai saumojen välisistä langoista.


Menetelmä olikin onnen omiaan tilanteeseeni: jouduin nimittäin jättämään pinnan kokoamisen kesken noin viikoksi. Olin ommellut kaikki rivit, joista aina kolme tai neljä oli vielä toisissaan sopivasti kiinni. Nostin palat tuolin selkänojalle ja viikon kuluttua nostin palat takaisin lattialle ja aloin ommella rivien välisiä saumoja.

Silittämätön, vielä keskeneräinen tilkkupinta:


Silittämisen jälkeen pinnan rytmi tuli paremmin näkyviin:


Vielä lähikuva:


Valitsin tämän kohdan, sillä siinä näkyy viisi blokkia, joissa on samaa, kivaa lintukangasta keskellä. Linnuista on toisilleen varmaan seuraa.

Valmis tilkkupinta on kooltaan noin 155 cm x 200 cm. Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että tein taas aivan älyttömän ajatusvirheen, kaksikin kertaa. Päätin ensin, että ompelen pinnasta 10 x 14 blokin kokoisen. Kun blokkeja rupesi olemaan noin 140 kpl, muistinkin muka, että pinnasta piti tulla 11 x 14 blokin kokoinen, joten ompelin lisää.

No niin, blokkeja oli 154 kpl. Otin esiin tummimmat blokit ja asettelin ne 10 blokin riveiksi. Ompelin neljä ensimmäistä riviä pötköiksi, jatkoin seuraavaksi tummimmilla ja niin edelleen. Kun olin aika lähellä yläreunaa, blokkeja näytti jäävän yli! Minulle jäi tosiaan 10 ylimääräistä blokkia, joita en enää pystynyt sommittelemaan sujuvasti tilkkupintaan mukaan.

Olisi tietysti ollut harmillisempaa, jos olisin ompelemisen loppuvaiheessa huomannut, että pitääkin valmistaa vielä kymmenen blokkia lisää!

lauantai 8. joulukuuta 2018

hulpio.

Välillä sana, joka suorastaan kuuluu ompelijan termistöön. Kuka lie keksinyt tällaisen sanan?! Mies esittää silloin tällöin, että on perillä ompelemisesta ja kankaista, ja käyttää luontevasti hulpio-sanaa virkkeessä. Se on suunnilleen ainoa hänen tuntemansa erikoistermi – tosin eihän tilkkutyöharrastuksessa kovin monta erikoistermiä tarvita.

Olisi hienoa, jos voisin esitellä hulpioista ompelemani työn, mutta turha toivo! Leikkaan kyllä hulpiot pois (nykyään) enkä (enää) käytä hulpioreunaisia tilkkuja, mutta leikkaan ne niin naftisti, ettei niistä syntyisi mitään kunnollista.

Olen kyllä kirjoittanut hulpioihin perustuvan jutun Tilkkulehteen. Löysin vuonna 2010 tai 2011 Mrs Moenin blogista vinkin, miten hulpioihin painettuja väripyörylöitä voi käyttää tilkkutyön värityksen inspiraationa.


Valitettavasti vinkkiä ei löydy enää, mutta ideasta saa kyllä kiinni kirjoituksestani "jojojen innoittama tilkkulaukku - ideantyngästä tikkaukseen".

Käytin kikkaa valitessani kankaita tilkkulaukkuun, josta tuli ompelu-urani surkein rimanalitus.


Hmm! Olikohan tämä hyvää mainosta hyvälle vinkille?

Uskon silti, että vinkki voi toimia! Se vain ei toiminut minulla.

Melkein kaikki tietenkin tietävät, miksi puuvillakankaan hulpiossa on ne väripyörylät, mutta kerron silti. Jos jokainen väri näyttää osuneen tismalleen oikein pyöryläänsä, kangas on priimaa. Värit on onnistuttu painamaan oikeille kohdilleen.

Niinpä esimerkiksi Eurokankaan puuvillapalalaarin kankaista voi nopealla vilkaisulla todeta, onko niissä painatusvirhe (vai onko se laarissa jonkun muun virheen takia).

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

sopusointuista.

Koska Sopusointuja-pussukan tilkkupinta on kauniisti sanottuna mielenkiintoinen (ja suoraan sanottuna merkillinen), siitä oli tulla nimeltään ”Riitasointuja”. Jotenkin se onnistuu silti olemaan symppis, enkä siis voinut antaa sille negatiivista nimeä!


Pussukan pintaan löytyi monta minulle mieluista kangasta, ja spiraalitikkauskin onnistui mukavasti. Pidän sen väritystä hiukan omituisena itsekin, mutta luotan sen viehätysvoimaan. Kyllä se osoittautuu nimensä arvoiseksi!

Sopusointuja-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 18,5 cm
  • Korkeus 15,5 cm
  • Pohjan leveys 6,5 cm
  • Kantolenksu on pitkä, ompelin sen 6 cm leveästä kaitaleesta, joka oli alkujaan noin 40 cm pitkä.


Vaikka Sopusointuja on pieni ja rakenteeltaan tavanomainen, minulle sattui sitä ommellessani kaksikin kämmiä, tai kaksi ja puoli. Tai no, kolme. Käännän mokani tässä vinkeiksi, jotka voin kerrata ennen kuin lähden ompelemaan seuraavaa pussukkaa! Ehkä joku teistä lukijoistakin hyötyy näistä vinkeistä.

Ensimmäinen erhe.

Sijoitin vetoketjun toisen puolen lähtemään eri kohdasta kuin toinen puoli oli, joten jouduin purkamaan ompeleet ja yrittämään uudelleen. Onnistuin toisella kerralla.

Vinkki: Ennen kuin neulaat vetoketjun seuraavan reunan pussukkapaloihin, katso ainakin kerran mallia toisesta reunasta. Olisipa hyvä, jos vetoketjun päät olisivat samoilla kohdilla – muuten joudut ehkä kaventamaan kappaleita, jolloin pussukasta tulee pienempi kuin siitä voisi tulla.

Seuraavaa erhettä peliin.

Sitten olin jo unohtamassa vetoketjua kiinni, kun ompelin pussukkaa pussiin. En ollut ihan vielä ommellut loppuun kun ajattelin kokeilla, oliko se varmasti auki. Ei varmasti ollut, joten hiukan sorminäppäryyttä peliin ja vetoketju avoimeksi.

Vinkki: Ennen kuin edes alat ommella pussukkakappaleita pussiin, to-del-la-kin tarkista, että vetoketju on auki.

Ei niin vaarallinen moka, mutta kannattaa korjata - muuten syntyisi vähän epäkäytännöllinen pussukka.

Kun olin ommellut kappaleet pussiin ja tehnyt pussukalle alanurkatkin (eli pohjan muodon), tajusin, ettei siinä ollut kanto- tai roikotuslenksuja lainkaan. No, ompelin sellaisen jälkikäteen, purin sivusaumaa vähän ja pujotin kantolenksun pussukan sisään. Ommel uudelleen paikalleen ja unohdus oli korjattu.

Vinkki: Pussukassa kannattaa olla kiinnipito-, ripustus- tai kantolenksut. Ompele ihmeessä ne valmiiksi vaikkapa jo siinä vaiheessa, kun olet tikannut pussukkakappaleet!


Vetoketjun päähän sain kuitenkin ommelluksi kangaspalan kommelluksitta:


Kämmini eivät kuulosta tottuneen pussukkatehtailijan jutuilta! Saan pitää koko ajan varani, etten tee jotain väärin. Jos tarkkaavaisuuteni herpaantuu, tulee sekundaa. On se kumma, etten automaattisesti osaa tehdä kaikkea oikein, vaikka olen laskujeni mukaan urani aikana ommellut ainakin 187 vetoketjupussukkaa!

Lopuksi vielä: vaikeuksien kautta voittoon! Sopusointuja-pussukka on miellyttävä mittasuhteiltaan. Se myös avautuu hyvin auki ja siinä on pitkä kantolenksu, joten se on sekä Avoin- että Street-mallistoa.


tiistai 4. syyskuuta 2018

mikä on tärkeintä tilkkutyössä?

Onko tilkkutyössä tärkeintä sommitteleminen, kankaat, suorat/kaarevat/kohdistetut saumat; se, että työ näyttää omanlaiselta, vai että se on täsmälleen saman näköinen kuin kaavassa? Vai joku muu?

Kaikki on tietenkin tärkeää, mutta kun perusasiat ovat kohdallaan, yksi juttu on ylitse muiden, ja se on kontrasti, joka syntyy vaaleampien ja tummempien alueiden välisistä eroista.

Englanniksi on sanontakin: ”Value does the work, colour gets the credit” eli suomeksi suunnilleen ”Kontrasti tekee työn ja väri kerää kunnian”.

Tilkkuharrastusta aloittaessani en ymmärtänyt kontrastista mitään, kuten tässä ”älä tee näin” –kirjoituksessanikin kerron. Opettelin kuitenkin sittemmin alaa ja olen nyt tottunut järjestämään tilkkutöitteni kontrastin kuntoon.

Paitsi välillä! Esimerkiksi muutama päivä sitten! Teen paperiompeluna mielenkiintoisia tilkkublokkeja (joiden yleisnimitys on kuulemma Boy's Nonsense). Niitä pitäisi olla kahdenlaisia – toisissa on tummat kulmat ja toisissa vaaleat. Projekti oli hetken verran tauolla, jonka aikana unohdin, miten vaaleat kulmien pitää olla. Niinpä uudet blokkini näyttivät yhdessä tällaiselta:


Ei varmaan tarvitse olla kontrastiasiantuntija, että huomaa sommitelman olevan lähinnä sekava. Älkää turhaan puolustelko! Vaaleanurkkaiset blokkini saattavat olla kivan värisiä, mutta eivät ne tässä oikein toimi.

Mutta kun uusien blokkien seuraan latelee kunnolla vaaleanurkkaiset blokit, johan tilkkupinta näyttää rytmikkäältä!


Onneksi en vielä ehtinyt ommella kymmeniä liian tummanurkkaisia blokkeja! Ja kyllä niille tähän sopimattomille blokeillekin vielä löytyy käyttöä!

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

mitään ajattelematta.

Koska sain juuri valmiiksi kaksi tilkkupeittoa – Reilua peliä –peiton ja Herkkupalat-tilkkupeiton – mieleni teki välillä ommella jotain ajattelematta mitään.

Ensimmäiseksi löysin erinomaisen työn tehtäväksi! Avasin vihdoinkin ihanan kangaspinon, jonka ostin Imatran tilkkupäiviltä maaliskuussa 2014! Kuvassa pino odottaa vielä avaamistaan.


Voitte ehkä kuvitella, että rusettinauha oli ehtinyt painaa melkoiset rypyt osaan kankaista! Siksakkasin joka palan reunat (tai kolme reunaa, koska yksi reunoista on aina hulpio) ja käytin pesukoneessa. Nyt minulla on sama pino kankaita, mutta esipestynä ja ilman rusettia.

Enää tarvitsen projekti-idean näille! Sepä vaatiikin ajattelemista, joten jouduin siirtymään seuraavaan ajatustyöttömään tehtävään.

Totta kai otin esiin jäännöspalasäilyttimeni! Noukin sieltä kaikkein pienimmät palat ja ompelin niistä useita eri kokoisia tilkkupintoja. Yksi neliö näytti oikein hyvältä ja ompelin sille mustat kehykset. Kehystäminen yleensä korostaa silppupintaa.

Muistin sitten, että pidin tosi paljon Kuutio-tilkkupussukastani ja päätin ommella neliöstäni vastaavanlaisen. Ompelin neliölle vaaleat kulmat. Ajattelin ensin asetella neliöni pussukkaan näin päin, koska keskimmäisessä tilkussa oleva lehväkuvio olisi silloin oikein päin:


Päätin silti kääntää neliön toisin päin, lehväkuviosta huolimatta. Tumma näyttää paremmalta neliön alareunassa:


Muistin myös, että katseenvangitsija kannattaa sijoittaa tilkkupinnassa lähemmäs yläreunaa, koska pussukan pohja lyhentää pintaa alhaalta. Siksi ompelin neliölle jatkopalan – ja jälleen kerran tein aloittelijan virheen:


(Tietenkin teen virheitä, koskapa ompelen mitään ajattelematta!) Ompelin jatkopalan oikea nurjaa vasten. Purkuhommiin jouduin!

Kauniinvärisellä neliölläni täytyy tietenkin olla sopiva pari, muuten ei synny pussukkaa. Löytämäni pari tulee valitettavasti asettumaan tilkkupinnalle epäsuhtaisemmin, koska se on isompi. Sille ei tarvinnut ommella jatkopalaa, ja se on silti yhtä korkea kuin ensimmäinen palani.


No niin, ja nyt kihosi otsalle tuskanhiki, kun täytyy päättää, miten nämä pinnat tikkaan! Taidan siirtyä seuraavaan työhön, jota voin taas tehdä mitään ajattelematta…

lauantai 14. heinäkuuta 2018

surkein rimanalitukseni.

Toisella tilkkukanavallani eli Instagramissa saan usein kommentteja, ja toisinaan ne yllättävät. Vain vähän aikaa sitten yhdessä kommentissa kysyttiin, ”teetkö mitään huonosti”.

Jo vain! Lukuisia kertoja olen joutunut hämmästelemään, mitä oikein ajattelin. Olen kehittänyt merkillisiä väriyhdistelmiä, kummallisia kuvioita, epäonnistuneita sommitelmia.

Ja kaikkein kamalin on ollut tämä laukuntekele. (Se oli pakko kuvata kauniiden pionien vieressä, jotta sitä sietäisi yhtään katsoa.)


Kauhean laukun tekeminen ei edes sujunut, kuten kerron tässä kirjoituksessani.

Pääsin lopulta melko pitkälle, mutta en koskaan nimittänyt laukkua valmiiksi.

Laukku on edelleen viimeistelemättömänä ja käyttökelvottomana kaapissani, katseilta piilossa. Se on nolo. Minun pitäisi kyllä purkaa sitä sen verran, että voisin uusiokäyttää sen kelvolliset osat (onko siinä mitään kelvollista, kysyn vain!) hyödyllisesti ja paremmassa muodossa!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

tilkkutyö suunnitteilla? älä tee näin.

Oletko suunnitellut tai haaveillut ompelevasi tilkkupeiton? Ompele ihmeessä, mutta älä tee niin kuin minä tein! Ompelin ensimmäisen oikean tilkkupeittoni noin vuonna 1995 ja tein kolme valtavaa virhettä. Ole viisas ja opi minun tekemisistäni!

Virhe 1. Leikkasin saksilla.

Minä lähdin soitellen sotaan eli leikkasin parisängyn peittooni kaitaleet ja myöhemmin blokit saksipelillä. Mittasin senttimitalla kankaan leveydeltä kaitaleet, piirsin lyijykynän ja viivoittimen avulla leikkuuviivat ja leikkasin. Oi elämän kevät! Tärväsin varmasti 20-kertaisen ajan yhden kaitaleen leikkaamiseen verrattuna leikkuroimiseen.

Kerron tässä blogikirjoituksessani koko onnettoman tarinan.

Älä sinä tyydy saksiin! Tietenkin jos leikkaat peittoosi vain 20-30 isoa neliötä, saksetkin toimivat. Jos kuitenkin olet aikeissa ommella tilkkublokkeja, hanki kunnon välineet, eli leikkuri, viivain ja alusta.


Ellet halua ostaa sellaisia itse, sinulla on pari vaihtoehtoa lainata välineet.

  • Tilkkutyökurssi. Ellei kurssilaisille suoranaisesti tarjota välineitä lainaan, todennäköisesti kurssikaveri voi auttaa.
  • Tilkkukilta. Katso, toimiiko lähelläsi tilkkukilta. Harrastajat auttavat yleensä mielellään tulokkaita. (Tilkkukiltatoimintaan osallistuminen edellyttää Tilkkuyhdistyksen jäsenyyttä, mutta vuosimaksu saattaa olla tilkkutyökurssimaksua alempi.)

Tähdennän vielä: hanki käyttöösi leikkuri, viivain ja alusta. Älä tee saksipelillä. Lue tästä kirjoituksestani, miksi leikkuri on niin paljon parempi kuin sakset.

Virhe 2. En ymmärtänyt kontrastista mitään.

Värivalinnat ja tilkkutyön ulkonäkö ovat mielipidekysymyksiä, mutta yleensä tilkkupeitto on kivamman näköinen, kun siinä on kontrastia eli tumman ja vaalean vaihtelua.

Värien vaihtelu ei riitä – silmä ei havaitse sitä kunnolla. Tasaisen tummuinen tilkkutyö näkyy silmään melko hahmottomana. Esimerkiksi tässä tilkkublokissa on liian vähän kontrastia, eikä blokkikuvio erotu lainkaan:


Vältä yhdistämästä kahta keskiväristä kangasta, jos haluat kuvion erottuvan. Yhdistä keskiväriseen kankaaseen sen sijaan joko vaalea tai tumma kangas.

Ensimmäisessä tilkkupeitossa harmaat välikaitaleet olivatkin liian samaa tummuusastetta kuin blokkien vihreät osuudet, ja valmis peitto on aina ollut mielestäni aika tylsä.


En ymmärtänyt silloin, miksi lopputulos oli minusta niin vaisu, mutta nyt tajuan, että kontrastin puute latisti peiton.

Minä luulin myös pitkään, että eri värien tai yksivärisen ja kuviollisen kankaan vuorottelu riittäisi. Luulin lisäksi keltaisen olevan aina ”vaalea” väri. Tämän luettelon kakkoskohdassa havainnollistan, ettei keltainen todellakaan ole aina vaalea.

Virhe 3. En tikannut tarpeeksi.

Kun tuhertamisen ja ähertämisen jälkeen sain ensimmäisen tilkkupintani valmiiksi silloin vuonna 1995, osasin rakennella tilkkukerrokset ja harsia kerrokset yhteen. Olin myös lukenut sen verran ohjeita, että tiesin periaatteessa voivani tikata niinkin ison työn kotikoneella. Minua kuitenkin pelotti, että pilaisin peittoni, ja siksi valitsin tikkauslangaksi siimamaisen, läpinäkyvän monofilamenttilangan.

(Hankala valinta! Tavallisella tikkauslangalla olisi ollut paljon helpompi ommella.)

Pahemmin menin kuitenkin vikaan siinä, että tikkasin liian vähän. Halusin peitostani ”muhkean ja kuohkean näköisen”. Siksi jätin tikkauksen harvaksi (toinen syy oli tietysti tikkaamisen työläys).

Harvaan tikattu tilkkupeittoni näytti hetken verran kuohkeahkolta ja koholle jääneet tikkaamattomat osuudet hienoilta. Käytössä se kuitenkin litistyi eikä muhkeudesta jäänyt jäljelle mitään. Nykyisiin silmiini se näyttää hiukan väsyneeltä. Jos olisin tikannut sitä enemmän, se olisi varmasti edelleen ryhdikäs.

Onhan selvää, että kun pulleiden, tikkaamattomien osuuksien päällä istuu tai makaa pari kertaa, niin löyhäksi jäänyt kangas rypistyy ja alkaa lopulta pussittaa. Komeus on mennyttä. Ja jos tuollaisen tilkkutyön ripustaa seinälle, painovoima tekee ennen pitkää tehtävänsä ja löyhät kohdat alkavat roikkua.

Tikkausvanu saattaa myös ruveta työntymään tikkaamattomien kohtien läpi. Ilmiön nimi on englanniksi ”bearding” tai ”pilling”. Suuritöiselle Ajatus karkaa kesään -peitolleni on käynyt juuri niin. Kauempaa katsottuna tilkkupeitto näyttää edelleen kivalta:


Mutta! Jätin sen mustanpuhuvat reunat taiteellisesti osin tikkaamatta. Tässä kirjoituksessani kerron reunojen tikkaamisesta.

Tikatut kohdat ovat nyt 8 vuotta peiton valmistumisen jälkeen kyllä siistit, mutta valkoisen tikkausvanun hidut pyrkivät läpi niiden välistä (soikion sisällä näkyvät valkoiset pilkut) ja tikkaamattomat alueet näyttävät siksi epäsiisteiltä.


Jos riittävä tikkaaminen tuntuu vaikealta tavoitteelta, valitse tikkauspalvelu. Anna ammattimaisen tikkaajan - esimerkiksi Töölön Tilkkupajan Soilen - viimeistellä tilkkutyösi kauniiksi. Tilkkupeitosta tulee siisti ja tasainen kummaltakin puolelta!

Tässä olivat kolme virhettäni, joita sinun ei kannata toistaa ommellessasi ensimmäistä tilkkupeittoasi!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

törpöstä taitavaksi.

On ilta, ja olen yhä päästäni pyörällä, sillä kävin äsken läpi valtaisan muodonmuutoksen.

Olin jo ommellut yhden tilkkupussukan valmiiksi. Toinen tilkkupussukka oli melkein valmis – vain reunatikkauksen langanpäät piti päätellä, ja kenties valmistaa ja kiinnittää vetoketjuun lenksu …

… mutta mitä ihmettä?!?!?!

Vetoketju oli jäänyt kieroon! Kiinnitettyäni vetoketjun olin kääntänyt jonkun paloista niin, että vetoketju oli auttamattomasti kiertynyt. OLEN TÖRPPÖ. Olin vielä muka huolellisesti tarkistanut, että kaikki meni oikein. (Olin tästä niin tyrmistynyt, etten edes huomannut ottaa typeryyteni tuloksesta kuvaa. Teidän täytyy vain kuvitella, millainen on kieroon asennettu vetoketju.)

Mikä neuvoksi?

Hylkäsin saman tien ajatuksen, että purkaisin pussukan alkutekijöihinsä. Se olisi ollut hirveä työ! Sen sijaan toimin räväkästi ja ennen kuin ehtisin katua. Krats! Leikkasin vetoketjun kiinni olevan pään auki ja vedin vetimen avoimesta päästä läpi.

Nyt ei tarvinnut kuin saada vedin takaisin ketjuun. Ensimmäistä kertaa edes yritin tätä, mutta hahaa! Kaikkeen löytyy konsti netistä. YouTubesta löytyi alle minuutissa juuri tähän tarkoitukseen video. Katsoin sitä toisen minuutin ja ryhdyin toimeen. Nips-naps-vips-vaps, vetoketjussa oli jälleen vedin ja se oli ennen kaikkea pussukassa suorassa niin kuin pitikin.

Voi vietävä, miten taitava olin!

Te lukijat olette tietenkin pujotelleet miljoonittain vetoketjujen vetimiä ja peittelette nyt haukotustanne, hohhoijaa, paljon melua tyhjästä. Minä olin ensimmäistä kertaa tässä toimessa! En ollut ennen edes ajatellut kokeilla.


Tilkkupussukka tuli valmiiksi suorin vetoketjuin ja sai nimekseen Taitava. Nimi on sille onnen omiaan! Jatkoin tätä kirjoitusta seuraavana päivänä ja lisäsin pari kuvaa Taitava-pussukasta.

Kuvasta näkyy, että vetoketjun kiertynyt asento on muisto vain!


Uusi pussukka on hyvin pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 16,5 cm
  • Korkeus noin 12 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Koska pussukka avautuu hyvin avonaiseksi (nyt kun vetoketju on kunnossa), se on kuin onkin Avoin-mallistoa.


Huomasin kyllä lopuksi, että ”valmiista” Taitava-pussukastani puuttuu vielä vetoketjusta lenksu ja – aaarrrrgh! – Tilkunviilaaja-merkki sisältä.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

tähtiainesta.

Olen x-ynnä-blokkien lisäksi rakennellut toisenlaisiakin tilkkublokkeja, nimittäin rujoja tähtiä:


Ompelin ensin minipieniä jäännöspalatilkkuja yhteen, tasoittelin pinnan suorakaiteeksi ja leikkasin tummansinisestä batiikista sopivat suorakaiteet sen ympärille. Neljään niistä tein niin ikään jäännöspaloista epämääräisiä sakaroita. Koska minulla oli käsissäni suorakaiteita, ei neliöitä, minulle tietenkin kävi näin:


Eli ompelin yhdet sakarat väärään reunaan suorakaidetta.

Paransin suoritustani kuin sika juoksua, ja seuraavat viisi tähteä ompelin kokoon kommelluksitta:


Sitten ajattelin tehdä pari pienempää tähtiblokkia. Niihin valitsinkin neliön muotoiset osaset:


Sinisten jälkeen ompelin myös pari keltaista ja pinkin tähden:


Tähtiä syntyi helposti ja nopeasti, mutta tämän vaiheen jälkeen -


- minun rupesi tekemään mieli ommella kerrankin jotain pitkistä kankaistani, joten siirryin ompelemaan x-ynnä-blokkeja.

Minulta nimittäin kysyttiin, miten ihmeessä pystyn tekemään niin paljon kaikkea jäännöspaloista; pakkohan minun on välillä käyttää myös pitkiä kankaita. Eihän niitä jäännöspaloja synny lisää muuten.

Eipä synnykään! Niinpä nyt on käynnissä x-ynnä-blokkiprojekti, joka tuottaa uusia tilkkuja uusiin tilkkupussukohin ja tilkkutähtiin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails