Tilkunviilaaja

Ei uskoisi, että vielä kehittäisin uudenlaisen virheen, jonka teen pussukanvalmistuksessa. Tässä on kyseessä historiani 347. tilkkupussukka nimeltään Rantaniitty, ja se sai kyseenalaisen kunnian toimia todisteena kyvystäni erehtyä uusin, yllättävin tavoin. (Pussukka itse ei millään muotoa ole virhe! Se on oikein käyttökelpoinen ja edustavakin vielä.) 20. Tuplabrändäysvirhe. Ompelen Tilkunviilaaja-merkin oikeaan kohtaan pussukan vuorikappaleeseen. Ja ompelen merkin oikeaan kohtaan myös pussukan toiseen vuorikappaleeseen. Virheen hyvä puoli on kuitenkin se, että brändini näkyy erinomaisesti, katsoopa pussukan uumeniin sitten kummalta puolelta tahansa. Jos kaikki 19 muuta virhettä kiinnostavat, voit katsoa kattavan luettelon tästä kirjoituksestani, jonka päivitin vastaamaan tämänhetkistä todellisuutta: ”kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä?”   Ennen kuin palaan Rantaniitty-tilkkupussukka -aiheeseen, näytän kuvan projektin alkuvaiheesta: Olen ommellut ylempiin osiin neljäsosah...

Olen ainakin kerran kysellyt itseltäni, tuliko tilkkupinnastani sittenkin liian kirjava. Olin aloittanut projektin lupaavasti mutta siirtynyt väärän värisiin kankaisiin, ja pinta meni pilalle. Pelastin sen myöhemmin Spektroliitti-peitoksi, mutta paljon myöhemmin. Tänään olen vuosikymmenen verran viisaampi kuin tuohon aikaan, ja uusimmasta tilkkupinnastani tuli juuri sopivan kirjava! Minun ei tarvitse tarttua ratkojaan, vaan voin taitella tämän kaappiin odottamaan Töölön Tilkkupajan paluuta. Tykkään megakirjavasta tilkkupinnastani siksi, että onnistuin kontrastissa. Blokit muodostavat tummia ja vaaleita neliökuvioita, ja ne erottuvat oikein hyvin, vaikka olen käyttänyt jos sun mitä värejä vierekkäin. Toinen syy tilkkupinnan mieluisuuteen on se, että valitsin siihen mieluisia kankaita. Vinkki: Jos haluat lukea lisää näistä onnistumisen edellytyksistä eli mieluisista kankaista ja kontrastista, olen käsitellyt oppeja joulukalentereissani, vuoden 2021 jaksossa 12 – kontrasti on tärkeämp...

Kiireessä tulee helposti sekulia tulosta, joten karta kiirettä! Mitenkähän monta kertaa olen mennyt toviksi ompelupisteeseen ja nopeasti tehnyt jonkun – ja huomannut, että se nopeasti tehty meni aivan väärin ja joudun purkamaan. Niin että olen sen tovin kuluttua samassa pisteessä kuin aloittaessani. Esimerkiksi: Olen nopeasti yhdistänyt kaksi taustakappaleen palaa pitkällä ja siistillä ompeleella ja huomannut, että toinen pala tuli yhdistettyä toiseen nurja puoli ylöspäin. Olen nopeasti ommellut vetoketjun pussukkakappaleen ja vuorin väliin ja huomannut ketjun tuleen väärin päin - eli vedin onkin vuorin puolella. Olen nopeasti ommellut sauman – aika pitkänkin vielä ja huomannut alalangan loppuneen heti alussa. (Tässä oli tietysti se hyvä puoli, ettei saumaa tarvinnut purkaa, mutta olihan tämäkin melkoista ajanhukkaa.) Kiire on tehnyt tepposet niinkin, että olen sujutellut vapaata konetikkausta – nopeasti vain – ja vasta jonkin aikaa tikattuani huomannut, että taustakangas on taittu...

Q-pussukan nimi tulee – arvaatkohan mistä? Kuten olen aiemmin maininnut, pidän kirjaa valmistuneiden tilkkuteosten nimistä. Olen myös laskenut, monenko teoksen nimi alkaa milläkin kirjaimella. Q-kirjaimella alkavia nimiä ei tätä ennen ollut vielä yhtään, joten tuntui sopivalta käyttää tilaisuus hyväksi. Q-kirjain on visuaalisesti hauska ja tuo mieleen pari viihdekirjallisuuden hahmoa. Tietenkin hämmästyttäviä keksintöjä esittelevä Q James Bond -elokuvissa, mutta myös 1990-luvun vaihteen tietämillä seuraamassani Star Trek the Next Generation -sarjassa esiintyi Q. Q oli sekä koko rodun/sivilisaation nimi ja myös henkilön/olennon nimi. Tällä oli ääretön voima hallita aikaa, avaruutta, fysiikan lakeja ja koko todellisuutta. Sarjassa mainittiin toisinaan myös Q-jatkumo: eri ulottuvuus, johon vain Q (tai Q:t) ja tämän ”kutsumat” vierailjat pääsivät. Minun ajatuksenikin kävivät toisessa ulottuvuudessa ommellessani pussukkaa kokoon, sillä sorruin taas tekemään virheen. Kyseessä oli puolivirh...

Blogini on kaukana ajantasaisesta, sillä tänään esittelemäni Runsas-tilkkupussukka valmistui jo huhtikuussa! Kääk! Kuten niin moni tätä ennen, hänkin sai alkunsa resurssipalakasoista. Tarkkasilmäiset ja -muistiset näkevät kohtsiltään, että ainakin osa tilkuista esiintyi edellisessä kirjoituksessani ”improvisoi tilkuista”. Muistan, että kiirehdin kuvaamaan valmiin pussukan myöhään iltapäivällä, jolloin puutarhaan lankesi hetken aikaa aurinko. Kevät oli muistini mukaan vähäaurinkoinen. Olin koko pimeän syksyn ja talven odottanut, että pääsisin ottamaan kuvia kunnon valossa, mutta huhtikuun loppupuolikin oli vielä liian aikaista. No, ihan sopivasti Runsas-pussukan värit sentään toistuvat. Epämääräinen nurmikon ja sammalen sekoitus eli puutarhamme yleisin pinta näyttää sekin ihan hauskalta kuvassa! Haha! Taas kerran ompelin pussukan Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaan – tosin minun ei ole enää aikoihin tarvinnut katsoa sitä, vaan osaan sen ulkoa. Sen sijaan p...

Jos olet harrastanut tilkkutyötä vähänkään pidempään, olet todennäköisesti kohdannut värikriisin ainakin kerran. Kehitin nopeasti yksitoista kriisitilannetta ja ehdotan helppoja tapoja joko välttää kriisi kokonaan tai selvitä siitä kolhuitta. Nytpä tahdon olla ma, värikriisiesi pelastaja! Värikriisi 1: Epäonnistunut kontrasti. Onnistuneessa tilkkutyössä kontrasti on kohdallaan. Vaikka ihmiset arvioivat tilkkutöitä väreihin liittyvin sanoin, niin useimmiten kyse on kontrastista. Erityisesti vierekkäin olevien tilkkujen välillä pitää olla kontrastia, jotta niiden värit eivät sulaudu kauempaa katsottuna samaksi. Olen näyttänyt Arvoitus-tilkkupeiton kuvia monta kertaa, koska siitä näkyy erinomaisesti, millainen kontrastin pitäisi olla ja miltä näyttää, kun kontrasti puuttuu. Saatat tietysti tavoitella vähäkontrastista pintaa. Silloin kannattaa muistaa, ettei eri värienkään välille synny häiritsevää kontrastia, kun tilkkujen tummuusaste on suunnilleen sama. Värikriisi 2: Kalliit virheet. ...