Näytetään tekstit, joissa on tunniste pussukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pussukat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

kuvaa.

Kahdeksannesta luukusta löytyy kolme vinkkiä liittyen kuvaamiseen.

1. Käytä kameraa sommittelun apuna. 

Tässä kirjoituksessani kerron, miten sommittelen tilkkublokit kännykkäkameran avulla.

Lyhyesti: Järjestelen blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otan kuvan ja katselen pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näyttää olevan väärässä paikassa, vaihdan sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otan uuden kuvan jne.

Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.

 2. Käytä kameraa, kun haluat olla varma kontrastista.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, ettei silmä välttämättä tunnista vaaleus- ja tummuusasteita - sitä voisi nimittäin luulla, että Muistatko-pussukan jokainen keltainen on vaalea väri.


Minä ainakin luulin kauan aikaa, että keltainen on aina vaalea!


Kuvasta näkee selvästi, että yksi keltaisista on erittäin värikylläinen ja siksi keskivärinen - ei vaalea. Värikylläinen keltainen ei riitä kontrastiksi keskivärisen sinisen vierellä.

Koska Plaidish-Quilt-mallissa tarvittiin myös tummuusasteiden tietynlaiset vaihtelut, käytin silloinkin kameran kuvaa apuna varmistaessani, että keskiväriseksi mieltämäni kangas todella on keskivärinen.


(Joillain tekijöillä on käytössä ”Ruby Ruler” tai joku muu punainen, läpinäkyvä pala. Silloin ei tarvitse ottaa kuvaa, vaan riittää, että katsoo punaisen lasin läpi.)

3. Kuvaa valmistuneet tilkkutyösi.

Ota ainakin isommista tilkkuteoksistasi kuva. Varmista myös, että kuvista tulee kunnolliset: vie työsi keskipäivällä ulos kuvattavaksi. Sisätiloissa valo ei tahdo riittää näillä leveysasteilla, paitsi kesäisin.

Pienen tilkkutyön – esimerkiksi pussukan tai kassin – voi kuvata melkein missä tahansa. Kuvasta voi tulla mahtavan kivan näköinen, vaikka pussukasta näppäisi kuvan kadunvarren lehtiroskien päällä, niin kuin tein Hypnoosi-pussukalleni.


Joskus valo tuo hienon efektin työhön – värit eivät ehkä toistu oikein, mutta väliäkö sillä, kun pussukka piirtyy kuvaan hienosti, niin kuin tämä Tviit tviit -pussukkani talvella 2014.


Mutta joka tapauksessa, kuvaa työsi! Niiden kuvia on kiva katsella jälkeenpäin, ja ehkä yllätyt, miten paljon saat aikaan. Nykyisin kännykät ottavat ihan kunnollisia kuvia, eikä digitaalisten kuvien säilyttämiseen kulu yhtään hyllytilaakaan.

maanantai 2. joulukuuta 2019

hyödynnä.

Joulukalenterin kakkosluukusta löytyy neljä uusiokäyttövinkkiä.

1. Vanhasta ja keskeltä kuluneesta leikkuualustasta voi tehdä neljä pienempää kuten minulle avuliaasti tehtiin vuonna 2015.

Syntyneitä pieniä alustoja olen käyttänyt vähän samaan tapaan kuin pyörivää leikkuualustaa. Kun minulla on ollut tasoitettavana neliö, olen asetellut epätasaisen neliöni pienelle alustalle, tasoittanut kaksi sivua, sitten kääntänyt alustaa ja tasoittanut loput kaksi sivua. Pyörivä alusta olisi tietenkin hieno, mutta minunkin ratkaisuni on toimiva.


2. Tilkkukäyttöön varattujen vanhojen paitojen nappilista sopii toisinaan käytettäväksi tyynyn takakappaleessa sellaisenaan. Joskus minullakin on ollut käytössäni sopiva vanha paita, ja tyynynpäälliseen on syntynyt tyynynsujautusaukko aivan suit sait!

Esimerkiksi tämän Huippu-tyynyn...


...taustakappale on pikapikaisesti valmistettu vanhan paidan etukappaleesta.


3. Tilkkuilijana voit myös käyttää uudelleen esimerkiksi puuvillakankaiset vaatteet. Minä käytän harvoin vaatemateriaalia tilkkupinnoissa, mutta hyödynnän kyllä käytöstä poistetut, hipuneet, kuluneet ja kulahtaneet liinavaatteet sekä collegepaidat ja -housut pussukoiden tai muiden töiden välikerroksina.

Esimerkiksi käytin Ajatus kantaa hedelmää -tilkkulaukun välikerroksena melkein puhki kulunutta vauvalakanaa, jonka ostin Tyttärelle Tallinnasta silloin kun hän oli vielä kovin pieni. Tässä kuva valmiista laukusta:


4. Froteepyyhkeen voi käyttää uudelleen paitsi pussukan välikerroksena, myös ekovanulapuissa. Itse olen ommellut kaksi erää ekovanulappuja. Niissä toinen kerros oli käytöstä poistettua froteepyyhettä ja toinen kerros oli flanellia.

Vanulappuja tekeillä...


...ja valmiit vanulaput säilytyspussukkansa vierellä:

maanantai 18. marraskuuta 2019

voittajat!

Blogiarvonnassani ensimmäisen palkinnon voitti Mirja Kaikko, joka ei ollut jättänyt riittäviä yhteystietoja kommenttiinsa. Hän ei varmaan uskonut voittoonsa, mutta yllätys, yllätys! Palkintopussukka - yksi seuraavista - on hänellä miltei käsissä!


  • Ylinnä: Tunnelma-pussukka
  • Alhaalla vasemmalla: Kaustinen-pussukka
  • Alhaalla oikealla: Katinkontit-pussukka.

Veikkaan saavani oikeaan Mirjaan yhteyden Facebookin/Messengerin avulla.

Arvontaan osallistui yhteensä 42 kommentoijaa, joista osa lähetti arvauksensa muilla keinoin kuin blogikommenttina. Blogger on koko ajan vaikeuttanut kommentointia, ja olenkin kiitollinen aina kun joku ylipäätään jättää kommentin.

Numeroin vastaukset niiden saapumisjärjestyksessä ja käytin onnettarena Internetissä olevaa, todellisia satunnaislukuja tarjoavaa palvelua.



Ilokseni näin, että arvontaan oli tullut myös oikeita arvauksia. Numeroin ne taas yhdestä alkaen ja käytin samaa onnetarta. Tällä kertaa arvonta suosi Sinikkaa, joka hänkään ei ollut huomannut kertoa mitään yhteystietoja itsestään. Ehkä Sinikka näkee nyt blogikirjoituksestani voittaneensa ja lähettää minulle vaikka sähköpostin tilkunviilaaja (ät) gmail.com !!

Katsotaan, kumpaan saan ensin yhteyden, jolloin hän saa valita mieluisan pussukan ensin.

Onnea blogiarvonnan voittajille! Kiitos kaikille arvaajille! Kiitos myös onnentoivotuksista 10-vuotiaalle blogilleni!

tiistai 5. marraskuuta 2019

blogiarvonta eli giveaway!

Koska blogini täytti KYMMENEN VUOTTA 3.11.2019, juhlistin merkkipäivää blogiarvonnalla, joka jatkui 15.11. asti.

*** Arvonta on päättynyt. ***

Näin osallistut –

Osallistu blogiarvontaan arvaamalla yksi verbi eli teonsana, joka esiintyy joulukalenterini päivän vinkkinä. Jaan yhteensä 24 vinkkiä, jotka olen otsikoinut yhden sanan kehotteella. (Jos esimerkiksi tämä kirjoitus olisi ollut yksi 24 vinkistä, sen otsikkona olisi voinut olla kehote ”osallistu.”) Sanoja on siis yhteensä 24 kpl ja olen valinnut ne jo.

Kirjoita arvauksesi – verbi eli teonsana, jonka arvelet sisältyvän joulukalenterini vinkkeihin – kommenttina tähän blogikirjoitukseen. Yksi arvaus per osallistuja.

Hei, arpaonni voi suosia juuri sinua! Muista siksi liittää kommenttiisi riittävästi tietoa, jonka avulla saan sinuun yhteyden, jos voitat. Voit toki jättää kommentin anonyymisti, mutta en pysty toimittamaan palkintoa anonyymille voittajalle!

Jos arpa osuu sinuun, voitat omaksesi yhden näistä kolmesta pussukasta – saat itse valita, minkä.

Katinkontit-pussukka (kuva alla) - pehmeä, Street-malliston pussukka, jonka strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Vetoketju noin 15 cm pitkä
  • Kantolenksu ommeltu noin 43 cm pitkästä kaitaleesta.


Kaustinen-pussukka (kuva alla) - Avoin- ja Street-malliston edustaja, joka on kooltaan seuraavanlainen:
  • Leveys ylhäältä noin 23 cm 
  • Korkeus noin 15 cm 
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Tunnelma-pussukka (kuva alla) - Street-malliston pussukka, jossa on siis pitkähkö kantolenksu. Siinä on myös sisätasku, ja sen mitat ovat seuraavat:
  • Leveys ylhäältä noin 21 cm 
  • Korkeus noin 14,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Voitot ovat toivottavasti houkuttelevat. Arvaa siis 15.11.2019 mennessä yksi joulukalenterini päivän sanoista! Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseeni. Yksi arvaus per osallistuja!

Arvon voittajan kaikkien arvanneiden kesken - sinun ei siis tarvitse arvata oikein voidaksesi voittaa! Kannattaa silti tähdätä oikeaan arvaukseen. Saatat nimittäin saada erikoispalkinnon, jos keksit yhden päivän sanoistani.

Arvonta sulkeutuu 15.11.2019 keskiyöllä Suomen aikaa.

Osallistu heti! Jätä arvauksesi kommenttina nyt!

maanantai 21. lokakuuta 2019

seinäkukkanen.

Viimeisin tilkkupussukkani sai nimen Seinäkukkanen.


Seinäkukkanen-pussukassa on paljon violettia väriä, varsinkin toisella puolella, ja kun hain violet-sanalla ideoita, löysin englanninkielisen termin ”shrinking violet,” josta mieleeni putkahti seinäkukkanen-sana.


Maastossa kuvattuna Seinäkukkanen-vetoketjupussukkani ei ainakaan näytä sulautuvan taustaansa, mutta eksoottinen kukka se melkein voisi olla.


Seinäkukkanen-tilkkupussukka avautuu jälleen kunnolla auki – se on siis Avoin-mallistoa. Sen strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 22,5 cm 
  • Korkeus noin 16,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.


Ompelin pussukkaan tavanomaisemmat kantolenksut – kumpaankin reunaan yhden juuri sen verran pitkän, että niistä pussukan voi ripustaa melkein minkälaiseen koukkuun tahansa. Siksi se EI ole Street-mallistoa.

Kokosin tilkkupinnan erittäin söpöistä tilkuista! Maltoin rakennella suorastaan hirsimökki-tyyppisiä osia ennen kuin sovittelin paloja yhteen, mutta lopputuloksena syntyneessä tilkkupinnassa niitä ei juuri erota.


Pohjassa näkyy pari aivan upouutta tilkkua, jotka jäivät yli Ruutuässä-peiton ompelusta.


Syksyinen metsälämpäre on kyllä kiva tausta näille kirkasvärisille pussukoilleni!

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

ylellinen asuinalue.

Uusin tilkkupussukkani sai nimensä ylellisen asuinalueen eli kalifornialaisen Orange Countyn mukaan. Kas tässä se on: vetoketjupussukka nimeltä O.C.


Ensimmäistä kuvaa katsoessa mielleyhtymä voi jäädä arvoitukseksi, mutta O.C.-pussukan toisella puolella on kuvioita, joita voi pitää appelsiiniviipaleina. Appelsiini = Orange à Orange County.


Semminkin kun O.C-niminen televisiosarja muodostui meidän koko perheemme suosikiksi aikoinaan.

Tässä muuten kuva pussukan valmistusprosessista. Kun vuori ja päällinen on ommeltu pussiin ja pohja valmis, seuraa vaihe, joka on aina yhtä mielenkiintoinen. Ensin käy väistämättä mielessä ajatus ”jätinhän varmasti vetoketjua auki” ja sen jälkeen huojennus, joka ei kestä kauan. Huojennus muuttuu tuskastuneisuudeksi, kun joutuu kiskomaan paksuhkoja pintoja melko pienen kääntöaukon läpi.


Silti tykkään joka kerta siitä kun ensimmäistä kertaa näen pussukkani kolmiulotteisena ja melko valmiin näköisenä!

Sain tikkauskuvioon idean Instagramin @alborve ’lta. Tilkkupintaan muodostuu kaaria ja kaksi verkkomaisesti kuvioitua aluetta. Kuvio erottuu esimerkiksi pohjan tummalla alueella hyvin:


Huomasin pohjaa kuvatessani, että lehdellä kimaltelivat hienot vesipisaratimantit:


Tämänkertainen vetoketjun siistivä lipare onnistui aika hyvin. Välillä tikit näyttävät rumilta, koska joudun ompelemaan läheltä reunaa ja myös hammastuksen yli.


Vuoriin käytin kangasta, jota löysin Eurokankaan palalaarista ja jota käytin Herkkupalat-tilkkupeiton taustakappaleeseen. Ostin muistaakseni kaiken mitä sitä löytyi, ja sitä on riittänyt myös nyt Ruutuässä-peiton taakse. Jäännöspalat ovat niin isoja, että voin niistä ommella vuorin vielä useaan pussukkaan, jos haluan.


Voitte verrata valmistujaiskuvaa tähän vaihekuvaan. Olen kääntänyt pussukan oikein päin, sulkenut kääntöaukon ja työntänyt vuorin oikealle kohdalleen. En kuitenkaan vielä ole tikannut yläreunaa, joka näyttääkin viimeistelemättömältä.


O.C.-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 19,5 cm
  • Korkeus noin 16,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8,5 cm. 

Ompelin O.C.-pussukan taas Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaisesti. Lisäsin toiseen reunaan pitkähkön kantolenksun, joten pussukkani on Avoin- ja Street-mallistoa.


Kuistiremontista on ollut se toisaalta hyvä seuraus, että olen joutunut järjestämään kuvaussessiot muualla kuin kotipihassa. Valmistujaiskuvissa on nyt ollut entistä monipuolisemmat maisemat taustalla. Tämäkään kuvauspaikka ei kuitenkaan ole kuin yhden talon päässä meiltä.

perjantai 18. lokakuuta 2019

viisi syytä ommella vetoketjupussukka.

Olin juuri ommellut ja tikannut kuusi tilkkupintaa ja etsinyt niille kolme sopivaa vetoketjua, ja mieleen juolahti kysymys ”miksi ihmeessä ompelen aina vain lisää pussukoita”. Tuumin asiaa hetken ja keksin viisi oikein hyvää syytä.

1. Sinulla sattuu olemaan käyttämätön vetoketju.
Pussukka on helppo ommella vetoketjun pituuden mukaan! Vaikka suurin osa ohjeista kertoo ensin, minkä kokoiset kangaspalat tarvitset pussukkaan ja minkä tietyn mittaisen vetoketjun tarvitset, ei ole pakko toimia niin. Sen sijaan kangas- tai tilkkupintapalat voi mitata vetoketjulla, kuten tässä blogikirjoituksessani kuvailen.x

2. Sinulla on vaatteesta purettu, hyväkuntoinen vetoketju, jolle et keksi erityistä käyttöä. 
Ei haittaa, vaikka ketju olisi järkevää pussukkakokoa pidempi. Pussukkapintaa pidempi vetoketju käsitellään kuten Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaali neuvoo.

3. Tarvitset pussukan. Esimerkiksi matkoilla on kätevää, kun meikit ovat yhdessä, lääkkeet toisessa ja korut kolmannessa pussukassa.

4. Haluat antaa pussukan jollekulle lahjaksi. 
Melkein kaikki muutkin kuin sinä itse tarvitsevat pussukan. Katso kohta neljä! Monet koululaiset ja opiskelijat tarvitsevat penaalin, nappikuulokkeet voi säilyttää pussukassa ja kolikkokukkaroakin moni vielä käyttää.

5. Viides syy on kyllä painavin: vetoketjupussukan ompeleminen on kivaa! 
Pussukkaan voi käyttää kauneimpia silppukankaita, harjoittelublokin tai muusta projektista yli jääneen blokin. Pieneen tilkkupintaan voi harjoitella vapaata konetikkausta. Siihen voi lisätä käsintikkauksia tai peräti kirjottuja yksityiskohtia.

Uusin, Kössi K -niminen pussukka on esimerkki kauniin silpun hyödyntämisestä. Siinä on ylijäämäpaloja niin Kukkasnelonen- kuin Ruutuässä-peitostakin.


Minua voi luonnehtia pussukkamaakariksi, sillä olen kymmenen vuoden aikana ommellut yli kaksisataa pussukkaa, kaikki erilaisia. Onneksi ne eivät vie paljon tilaa! Minulla olisi muutoin aikamoinen varastointiongelma, sillä eiväthän ne kaikki ole minulla tai muilla käytössä, vaan osa odottaa yhä löytävänsä varsinaisen omistajan.

Kössi K -pussukallakaan ei vielä ole omistajaa!


Kössi K odottaa uutta omistajaansa käyttövalmiina ja seuraavan kokoisena:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys 6,5 cm. 



Pussukkatehtaani lähti yhdessä vaiheessa käymään niin kovaa, että ryhdyin luokittelemaan pussukoita tiettyihin mallistoihin. Mies sen keksi: hän totesi, että ”laita niihin pitkä kantolenkki ja anna sille nimeksi Street-mallisto”. Aluksi pussukkani olivat siis mallistottomia tai Street-mallistoa.

Olen tehnyt muutamia litteitä pussukoita, jotka eivät pysy itsekseen seisaallaan, ainakaan tyhjänä. Ne ovat Hejsan-mallistoa, jonka ensimmäisen jäsenen ompelin tammikuussa 2016.

Avoin-mallisto on viime aikoina saanut eniten uusia jäseniä. Kehitin nimen samoihin aikoihin kuin Hejsanin. Kokeilin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalia ensimmäisen kerran ommellessani Loppiaisaatto-tilkkupussukan tammikuussa 2016.

Osa Avoin-malliston pussukoista on lisäksi Street-mallistoa. Niin Kössi K -vetoketjupussukkakin! Avautuu kunnolla auki, ja toisessa reunassa pitkähkö kantolenksu.


Dumpling-mallisto on uusin keksintöni. Esimerkiksi Koto-pussukka on Dumpling-mallistoa. Pussukoissa on pyöreästi kaartuva yläreuna, johon kiinnitän vetoketjun käsin ompelemalla, pienillä pistoilla, joiden nimi EI ole pikeeraustikki.

Luulin hetken, että käyttämäni pistot – englanniksi ”pick stitch” – olisivat suomeksi pikeeraustikkiä, mutta eivät ne ole. Pistoasiantuntijoita on kuitenkin ensisijaisesti kiinnostanut korjata virheeni, ei selvittää, mikä piston nimi oikeasti olisi. Siksi en voi kertoa, mitä pistoa olen käyttänyt.x

Ehkä jäit vielä miettimään, miksi uusimman tilkkupussukan nimi on juuri Kössi K? No, sen toisen puolen tilkkupinnassa on tilkku, jossa näkyy kauriin pää. Koska siitä näkyy vain pää, se toi mieleeni lapsuusajan höpsön Kössi Kenguru -animaation.


maanantai 30. syyskuuta 2019

paljon vaatimattomampaa.

Uusin, skottiruudullinen tilkkupintani on ollut suunnilleen kaikkien katsojien mielestä spektaakkelimaisen hieno. Olen saanut suorastaan ylistävää palautetta. Palautan teidät blogin seuraajat kuitenkin maan tasalle ja kerron paljon vaatimattomammista suorituksistani. Arki jatkuu!

Plaid-ish-tilkkupintani lepäili vielä lattialla suoristumassa kuvaussession jäljiltä, kun nostin viimeisimmät jäännöstilkkuni ompelukoneen viereen. Ison tilkkupinnan valmistuttua on hyvä palautua ja askarrella jotain pientä:


Vähän päästä paloista oli muotoutunut paljon mielenkiintoisempia ja jokseenkin tasareunaisia pintoja:


Kului vielä tovi, ja suunnittelulattialla alkoi näkyä pussukan kokoisia tilkkupintoja:


Poimin kaksi alempaa pintaa jatkoon ja ompelin niille vähän jatkopaloja. Kohta palat olivat juuri sopivan kokoiset, ja saatoin aloittaa niiden tikkaamisen. Olin nähnyt Instagram-kaverini @alborve’n tilkkupussukassa kivat, kaarevat tikkaukset, jollaisia en ollut vielä hoksannut kokeilla. Oli hyvä hetki pistellä sellainen kuvio menemään.


Piirsin konetikkauskehyksen avulla kaarien uloimmat osat ja jatkoin viivoittimella suorat osuudet. Ompelin piirrosviivoja pitkin ja tein seuraavat ompeleet aina paininjalan päähän.

Pidän erityisesti vinoruudutuksesta, jota syntyy pinnan ylä- ja alaosaan. Sitä on juuri sopivasti. En sentään halua koko tikkauksesta vinoruutuista – siihen kuluisi iäisyys!


Nyt pohdin, pitäisikö saman tien ommella pari muutakin tilkkupintaa ja valmistaa sitten kolme tai viisi pussukkaa samalla kertaa. En ole vielä keksinyt seuraavaa tilkkupeittoprojektia, joten minulla riittää aikaa tehdä välitöitä.

perjantai 20. syyskuuta 2019

palkkapäivä.

Tänään olisi ollut palkkapäiväni ja olisin saanut palkan tililleni kuten yli kolmekymmentä vuotta olen joka kuukausi saanut, mutta olen palkattomalla opintovapaalla, joten tilille ei tullut mitään. Tämän historiallisen päivän kunniaksi annoin uusimmalle pussukalleni nimeksi Palkkapäivä.


Nimi on siinäkin mielessä sopiva, että pussukka on aika pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 17,5 cm 
  • Korkeus noin 15 cm 
  • Pohjan leveys 5 cm. 

Toteutin pussukan Noodleheadin erinomaisen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin opein, joten se on Avoin-malliston edustaja. Kuvasta näkee – ei ainoastaan sen, että olen onnistunut ompelemaan vuorin oikein päin, toisin kuin edellisessä pussukassa tein, vaan myös, että pussukka tosiaan avautuu anteliaasti avoimeksi asti.


Toisen puolen yläreunaan raaskin käyttää suikaleen tosi-tosi kaunista kangasta.


Kirjoitin jo aiemmin, että orpo tilkkupinta tupsahti käsiin pyytämättä ja yllättäen, ja näytin myös kuvaa sille valmistamastani parista. Näytän silti vielä tämän kuvan, koska tikkaukseni erottuvat siinä niin hienosti:


Minulla sattuu olemaan toinenkin kuva ompeluprosessin ajalta. Nyt kun minulla on lukuisia ihmeklipsejä (Wonder Clips), voin käyttää niitä avuksi, kun valmistelen vetoketjun vierustan päällitikkausta varten.


Työnnän saumanvaroja ja päälli- sekä vuorikangasta tiukasti poispäin vetoketjusta ja kiinnitän klipsillä. Ennen vanhaan käytin nuppineuloja. Sekin toimi ihan hyvin, mutta klipsin kiinnittämisessä ei tarvitse käyttää läheskään niin paljon voimaa kuin työntäessä nuppineuloja paksuun saumakohtaan.

Eikö olekin suloiset ja kivat värit tässä Palkkapäivä-tilkkupussukassa?!


Onhan palkkapäivä toki kiva, eikö olekin? Meillä on ollut tapana silloin tällöin ostaa palkkapäivän kunniaksi tilipullat. Mies lähti juuri kauppaan, mutta ostoslista oli niin pitkä, ettei hän varmaan mitään tilipullia muista!

perjantai 13. syyskuuta 2019

orpo tilkkupintaparka.

Tiedän ommelleeni kuvassa näkyvän tilkkupinnan äskettäin, mutta niin vain se oli pyyhkiytynyt mielestä ja palasi todellisuuteeni vasta kun löysin sen ompelupöydän tilkkukasoista.


Olin löytänyt palalle vanun ja kiinnittänytkin sen – vain tikkaus puuttui. Palalla ei tosin ollut paria, joten siitä ei voinut ruveta valmistamaan mitään saman tien. Mitähän tässä oli oikein tapahtunut, että toinen oli jäänyt tuollaiseen vaiheeseen?!

Mutta ei hätää! Tietenkään! Selailin tilkkukasoja hiukan lisää ja löysin kooltaan noin puolet tästä olevan tilkkupinnan – sekin unholaan painunutta lajia. Palaan ei tarvinnut lisätä kuin kaksi kerrosta tilkkua, ja se oli valmis orvon tilkkupintaparan pariksi.

Tikkasinkin ne jo - valitsin tikkauskuvioksi "kulmikkaan spiraalin":


Löysin myös sopivan vetoketjun. Kumpikaan tilkkupinta ei enää ole parka eikä pariton, vaan hyödyllinen - valmiina muuttumaan pussukaksi.

Toivottavasti en unohda näitä uudelleen!

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

valmis ja pirteä.

Uusin vetoketjupussukkani on varmasti pirteä, sillä annoin sille nimen ”Pirteä”.


Ompelin tilkkupinnat pienistä paloista, joita jäi jäljelle 2 x 4 -tilkkublokkieni ompelemisesta. Mitoitin blokkiaihiot sen verran tarkasti, ettei ylijäämää ollut kuin kapeat soirot, mutta niistäkin pystyi siis kokoamaan hauskaa tilkkupintaa.


Pikkupalasoirojen lisäksi käytin enimmäkseen kaitalepaloja, joista ei enää saanut 2 x 4 -blokkia. Voin siis hyvin luonnehtia Pirteä-pussukkaa 2 x 4 -tilkkupinnan bonustuotteeksi.

Pirteä-pussukkaa ommellessani erehdyin kerran - mutta pahan kerran. Erehdys innoitti minua kirjoittamaan luettelon ompelukömmähdyksistäni, ja sepä onkin kiinnostanut lukijoita! On tietenkin aina lohdullista lukea toisten tekemistä virheistä. Yllätyin kyllä, miten monella eri tavalla olen voinut mokailla – ja silti tiedän, että listaltani puuttuu varmasti jokunen virhe, joita en vain muista.

Koska Tilkunviilaaja-merkki oli kömmähdykseni takia jäänyt vuorin ja päällikappaleen väliin näkymättömiin, ja koska sen kuuluu olla pussukan sisällä näkyvissä, minun ei auttanut muu kuin ratkoa merkin kiinnitysompeleet, purkaa vuoripalaa pohjasta ja poimia merkki talteen. Sen jälkeen ompelin sen käsin kiinni samalle kohdalle, mistä sen olin irrottanut.


Vuorikappale sai jäädä nurja puoli ulospäin. Tai siis näkyviin.

Maltoin ommella pussukan vetoketjuun kivan päättöpalan. Nurmikko näyttääkin olevan siivottoman pitkää, mutta ei voi mitään! Kuistiremonttimme välineistö on vallannut melkein koko puutarhan, eikä siellä oikein mahdu käyttelemään ruohonleikkuria.


Pirteä-pussukasta tuli kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 26,5 cm 
  • Korkeus noin 17 cm 
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Pirteä-vetoketjupussukassa on pitkähkö kantolenksu, joten se on Street-mallistoa.

Vetoketju on taas kiinnitetty Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin opein, joten Pirteä on myös Avoin-mallistoa.


Vielä yksi kuva! Nyt en voi kuvata pussukoita tutuilla rappusilla, sillä ne on purettu. Tyydyin tähtäilemään pussukkaa maan tasalta.


Tarkkasilmäisimmät huomaavat ehkä, että toisen puolen sininen kaitale on puolestaan jäännöstä tähtiblokeistani.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails