Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogiarvonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogiarvonta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. helmikuuta 2019

ahkerana ja onnekkaana.

Blogin päivittämisessä en ole ollut ahkera, mutta muuten olen puuhannut ja puurtanut. Tilkkupalapelini eli ”Käytä sydäntäsi” -tilkkuseinävaatteen tultua valmiiksi halusin paneutua projektiin, missä ei tarvitsisi miettiä.

Helppo valinta! Nostin taas esiin loppumattomilta tuntuvat jäännöspalakassini ja leikkasin tilkuista pieniä 4 cm x 4 cm neliöitä. Kun leikkaaminen alkoi kyllästyttää, tehtailin niistä neljän neliön blokkeja, jotka sitten erä kerrallaan silitin ja trimmasin 2,5-tuumaisiksi neliöiksi.


Kuvatessani kokoan pikkublokeista asetelmia, mutta mielessäni olevaan malliin tulee kyllä joka four-patch-neliön väliin vaalea/valkoinen neliö.


Neliöissäni näkyvät kuosit ovat suunnilleen mitä tahansa. Neljän neliön blokkiin valitsen kuitenkin aina tumma-vaalea-yhdistelmät.


Lasken trimmaamani neliöt ja asettelen ne kymmenen kappaleen pinoihin karkkirasian kannelle. Kun pinoja on koossa kymmenen, siirrän kaikki pinot pakastepussiin. Pysyn kärryillä siitä, montako neliötä olen ommellut, ja neliötkin pysyvät siisteinä. Juuri nyt minulla on koossa 437 pientä blokkia.

Kun vain en hukkaisi jotain sadan blokin pussia projektin aikana! Olisi minun tapaistani.

Vuoteni on alkanut vallan onnekkaissa merkeissä! Arvasin Tilkuista totta -blogissa lähimmäksi oikeaa lukua, ja Irma lähetti minulle UPEAN arvontavoiton! KANKAITA! Lempiväristäni tikkauslankaa (moniväristä siis)! Ja litteäpäisiä nuppineuloja kivassa neulatyynyssä! Suklaata ja pähkinä-hedelmäsekoitusta.


Kiitos Irmalle vielä kerran!

Kun palaan paperitekniikalla ommeltavien blokkien pariin, pääsen kokeilemaan litteäpäisiä nuppineuloja. Tähän asti olen joutunut siirtelemään tavallisia lasipäisiä neuloja paikasta toiseen blokin ompelemisen aikana, mikä on paitsi hidasta, myös paperimallia kuluttavaa!

Instagramissa @lemonshark piti myös arvonnan, missä voitin kirjanmerkin. Eikö olekin söpö?!


Nyt saan vaihtaa nykyisin käyttämäni kauppakuitin vakavasti otettavaan, kunnon kirjanmerkkiin.

tiistai 25. joulukuuta 2018

voittaja on selvinnyt.

Pidin marraskuussa blogiarvonnan, jossa arvuuttelin joulukalenterini päivän sanoja. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Teitä oli ilahduttavan monta!

Vastaajien ajatukset askartelivat varmaan jo joulussa, sillä suurin osa arvauksista liittyi siihen ainakin etäisesti. Laskin, että erilaisia vastauksia oli yli kolmekymmentä, mutta kukaan ei osannut arvata yhtään niistä kummallisista sanoista, joita joulukalenteriini keksin.

Sillä ei tietenkään ole väliäkään, koska palkinto arvottiin kaikkien vastaajien kesken!

Poistin tuplavastaukset, annoin vastauksille/vastaajille järjestysnumeron ja käyttelin sen jälkeen satunnaislukugeneraattoria, joka arpoi voittajaksi kommentoijan nimeltä Maarit Mansio. Onnea, Maarit! Maarit saa valita mieleisensä pussukan näistä kolmesta:


Taimpana (myös vasemmanpuoleisimpana) Marraskuu-vetoketjupussukka, keskellä Sopusointuja-tilkkupussukka, edessä (oikeanpuolimmaisena) Lentävä lähtö -pussukka.

Lisäksi ”Tikrulinna” arvasi niin lähelle, että palkitsen hänetkin. Hän arvasi sanan ”jouluompelu” ja yksi sanoistani oli ”jouluaskartelu”.

Voi sentään, Tikrulinnalle on vaikea ilmoittaa, että hän on voittanut palkinnon! Hänellä on blogi, mutta se on tyhjä. Hänen profiilissaankaan ei ole määriteltynä sähköpostiosoitetta, jota kautta häneen saisi yhteyden. No, ehkä hän jossain vaiheessa huomaa voittaneensa. Hän saa silloin valita toisen jäljelle jääneistä pussukoista.

Yleisin arvaus oli jostain syystä sana ”kissa”. Toiseksi suosituin arvaus oli ”lumi”.

lauantai 24. marraskuuta 2018

lentävä lähtö.

On vaikea tulkita aivoituksiani, sillä tätä kuvaa katsellessani keksin uusimmalle ompelemalleni tilkkupussukalle nimen Lentävä lähtö. ???


Kysyin Kissaa poseeraamaan nätisti pussukan kanssa, jotta se (pussukka siis) näyttäisi oikein edustavalta. ”En taida,” kissa vastasi ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. Jonkinlaisen yhteiskuvan sain silti näpätyksi. Ja kissa nyt ainakin näyttää edustavalta!

Sain sentään kunnon kuvan Lentävä lähtö -pussukasta – tosin se on tässä yksinään, ilman kissaa:


Ehkä lentäminen ja lentävyys ovat ajatuksissa, sillä luin juuri Alistair MacLeanin ”Where Eagles Dare” -kirjan avauskohtauksen, jonka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen lentokoneeseen. Tilkkupinnan geometriset muodot näyttävät hyväntahtoisiin silmiin myös lennokkailta tai lennokkaahkoilta.

Lentävä lähtö -pussukan toisella puolella on kivaa punaistakin väriä!


Huomaatte ehkä, että toista ja toista puolta yhdistävät nuo kauniin harmaanruskeat kaitaleet! Muuten näissä ei olisi paljon yhteistä.

Esittelen tässä välissä vetoketjun päättävän lipareen. Yöllä heräsin ja mieleen tupsahti, että lipare voisi olla neliskanttisempikin. Ehkä kokeilen seuraavaan pussukkaan, osaisinko leikata vaihteeksi sellaisen palan.


Pohjaankin on osunut kivoja kuvioita:


Lehtävä lähtö -tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 17,5 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys 5,5 cm.


Tällä kertaa muistin ajoissa ommella sivulenksutkin. Löysin niihin samaa kangasta, mitä esiintyi tilkkupinnassakin, joten ne sopivat väreihin. Ne ovat tavalliset lyhyehköt lenksut. Pussukka on kuitenkin mallistoa, siis Avoin-mallistoa, koska se avautuu tarvittaessa ammolleen:


Ompelin vuorin Tula Pinkin kankaasta, jota käytin myös Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappaleeksi. Se on mukavan pehmeää ja liukasta, oikein ylellisen tuntuista. Pussukkaan ei tullut sisätaskua.


Lentävä lähtö -pussukka pysyy tukevasti jalat maassa, tai pohja nurmikossa, jota koristavat päärynäpuun pudonneet lehdet. En ole innokas haravoimaan!

maanantai 19. marraskuuta 2018

giveaway eli blogiarvonta!

Koska blogini täytti marraskuun alussa jo yhdeksän vuotta, juhlistan merkkipäivää blogiarvonnalla, joka jatkuu 30.11. asti.

*** Arvonta on siis päättynyt ***

Olen suunnitellut blogiini joulukalenterin, ja sen teemana ovat päivän sanat. Olen valinnut sattumanvaraiset 24 sanaa, joista kirjoitan niitä näitä ja kehitän aasinsiltoja omiin tekemisiini.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu luonnollisesti 1.12.

Näin osallistut -

Osallistu blogiarvontaan arvaamalla yksi sana, joka esiintyy joulukalenterini päivän sanana. Sanoja on siis yhteensä 24 kpl ja olen valinnut ne jo. Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseen. Yksi arvaus per osallistuja.

Muista myös, että voit voittaa! Siksi kommenttiisi täytyy liittyä jokin keino ottaa sinuun yhteyttä siinä onnellisessa tapauksessa. Anonyyminä voit toki kommentoida, mutta minun on vaikea toimittaa palkintoa anonyymille voittajalle!

No, mitä voisit voittaa? No, voit voittaa omaksesi yhden näistä pussukoista – saat itse valita, minkä.


Arvaa siis yksi joulukalenterini päivän sanoista! Kirjoita arvauksesi kommenttina tähän blogikirjoitukseeni. Yksi arvaus per osallistuja!

Voit osallistua 30.11.2018 asti. Arvon voittajan kaikkien sanoja arvanneiden kesken - sinun ei siis tarvitse arvata oikein voidaksesi voittaa! Kannattaa silti tähdätä oikeaan arvaukseen. Saatat nimittäin saada erikoispalkinnon, jos keksit yhden päivän sanoistani.

Osallistu heti! Jätä arvauksesi kommenttina nyt!

tiistai 4. marraskuuta 2014

blogiarvonnan voittajat!

Päädyin näyttävään arvontaan virtuaalisen satunnaislukugeneroinnin sijaan ja askartelin jokaiselle osallistujalle niin monta arpaa kuin heille kuului. Palkintopussukka sai tietysti toimia arvonta-astiana. Se ei ole ihan kukkuroillaan.


Pussukassa oli yhteensä 55 arpalipuketta. En laskenut, montako eri henkilöä oli arvonnassa mukana, mutta arvioin, että kolmisenkymmentä. Mahtava aktiivisuus teiltä! Suurkiitokset! Kiitos kivoista kommenteista!

Tytär toimi onnettarena. Tässä arvotaan pääpalkintoa eli Lokakuu-vetoketjupussukkaa.


Tararammm… Rummun pärinää.

Nimimerkki Första Maj vei voiton!! Onnea, Första Maj!

Koska osallistumisenne oli niin runsasta ja koska minulla oli kaksi koditonta matkalaukun nimilappua käsillä, arvoin kaksi lisäpalkintoa.

Tytär jatkoi onnettarena, ja tässä arvotaan toista palkintoa eli etäisesti ompeluaiheisesta kuosista ommeltua nimilappua.


Tararammm… Rumpu pärisee kakkospalkitulle.

Onnea, Tilkku ja Tilkku!

Tässä arvotaan kolmatta palkintoa, pallokuvioista matkalaukun nimilappua:


Tararammm… Rumpu jaksaa edelleen päristä, nyt kolmospalkitulle.

Onneksi olkoon, Poutapilvi!

Eikö ollut hieno arvonta?! Ääniefektit ja kaikki.

Palkinnot ja palkittujen arpalipukkeet vielä yhteiskuvassa, näin:


Minun pitäisi tietysti viipymättä ilmoittaa voittajille, mutta jos jätän kakkos- ja kolmospalkinnon voittajille vaikka blogiin kommentin, että he ovat voittaneet, he luonnollisesti pettyvät, kun eivät voittaneetkaan vetoketjupussukkaa. Siksi odotan nyt pari päivää: jospa he itse huomaisivat ja pettymisen sijaan ilahtuisivat, kun voittivat jotain. Vaikkei palkintoja pitänyt ollakaan kuin yksi.

Toimitan palkinnot perille (nyt tekisi mieleni lisätä, että viipymättä, mutta koska tunnen itseni, niin en lisää).

lauantai 1. marraskuuta 2014

pientä ja isoa.

Tämä on aika pieni tilkkupinta:


Ihanasta Menita Outlet –myymälästä ostamani uusi kuviokangas (tuo, missä on pieniä heksagoneja, joissa on plus-kuvio sisällä) on saanut seurakseen turkooseja, keltaisia ja limeen vivahtavia tilkkuja. Tulossa on taas uusi vetoketjupussukka. Kuvasin tilkkupinnan kuuraisella nurmikolla eilisaamuna, mutta kuuraisuus ei taida erottua kuvassa.

Tämä sen sijaan on aika iso tilkkupinta:


Sain kootuksi plus-kuvioiselle tilkkupinnalle vielä sitäkin isomman taustakappaleen.

Muistelin ostaneeni lintukuvioista kangasta paljon ja luulin saavani siitä koko taustakappaleen. Päätelkää itse, miten epärealistinen käsitys minulla olikaan.

Taisin tehdä vahingossa yhden plus-kuvioisen tilkkublokin liikaa, mutta upotin sen tänne taustapuolelle.


Mutta mitä kuvaussession jälkeen oikein tapahtui?


Levitin kuvaamani taustakappaleen sängylle odottamaan, että ehdin silittää sen. Kissa oli aivan muualla, mutta merkillisesti se aisti, että jossain oli kissankarvatonta kangasta tyrkyllä. Ulkona on edelleen valoisaa, ja päiväunet on kivampi ottaa kankaan alla kuin kankaan päällä. En henno ottaa kappaletta työn alle, vaikka muuten ehtisin, ja pitäisihän se silittää!

Täytyy tehdä jotain muuta.

Hei, blogiarvontani on käynnissä 3.11.2014 keskiyöhön asti. Ellet ole vielä osallistunut, osallistu nyt jättämällä aiempaan blogiarvonta-postaukseeni kommentti ohjeiden mukaan. Voit voittaa ompelemani Lokakuu-vetoketjupussukan.

Toinen ehdotus: käy äänestämässä mieleisiäsi tilkkutöitä Blogger’s Quilt Festivalissa, jonka järjestää Amy's Creative Side. Jos haluat vaikka äänestää Ruususen päiväuni –peittoani, se löytyy kategoriasta Large Quilts. Ja jos haluat äänestää Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, ilmoitin sen ehdolle kategoriaan Scrappy Quilts. Olisi kiva, jos kävisit äänestämässä töitäni! Joka kategoriassa voi äänestää kolmea suosikkiaan.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

blogiarvonnan voitto: vetoketjupussukka.

Blogiarvonta on edelleen käynnissä. Osallistu aiemmassa blogiarvonta-postauksessani! Voit voittaa tämän Lokakuu-vetoketjupussukan, jonka sain eilen valmiiksi.


Vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
  • Korkeus noin 22 cm 
  • Leveys ylhäältä noin 31 cm 
  • Ompelin pussukkaan 25 cm pitkän vetoketjun ja pussukan suuaukko on noin 24 cm pitkä. 
  • Pohjan leveys noin 10 cm 
  • Kantolenksun pituus noin 42 cm (pussukka on siis Street-mallistoa). 

Lokakuu-vetoketjupussukassa on yhdestä kankaasta ompelemani vuori, johon olen ommellut toisesta kankaasta leikkaamani sisätaskun. Taskussa on Tilkunviilaajan kangasmerkki.


Uusi tilkkupussukka sai Lokakuu-nimen tietenkin sen takia, että se valmistui nyt lokakuussa. Helppo ratkaisu! Tytär ehdotti kyllä nimeä ”Repaleinen lokakuu,” mutta en hyväksynyt sitä. En kehtaisi arpoa voitoksi repaleisen nimistä vetoketjupussukkaa. (Hauska nimiehdotus kyllä! Valitsisin hänen ehdottamansa nimen ilman muuta, jos pussukassani olisi jossain risareunaa, mutta kun ei ole.)


Tilkkupinta on tikattu kiinni ohuehkoon tikkausvanuun ja samankokoiseen collegejerseypalaan. Tein sekä vaaka- että pystytikkauksia kumpaankin pussukan pintaan.


Aurinkokin näyttäytyi tänään ja sain Lokakuu-pussukasta näin valoisan kuvan. Asettelin sen päärynäpuun oksalle, mikä on vetoketjupussukalle kyllä aika epäluonteva paikka. Mutta kirkas taivaskin näkyy kuvassa!


Siistin vetoketjun päät kangaslipareilla.


Mies pääsi siksi huomauttamaan valmiista pussukasta, että se ei avaudu kokonaan. Se on totta, mutta kaikkea ei voi saada! Ei voi saada söpöjä ja siistejä kangaslipareita kokonaan tosi avoimeksi avautuvaan vetoketjupussukkaan.

Jos haluaisit pussukan omaksesi, osallistu blogiarvontaan aiemmassa blogiarvonta-postauksessa antamieni ohjeiden mukaisesti! Arvontaan voi osallistua 3.11.2014 keskiyöhön asti.

tiistai 28. lokakuuta 2014

hei! blogiarvonta käynnissä!

Jos et vielä ole osallistunut blogin 5-vuotissynttärin kunniaksi pystyttämääni blogiarvontaan, tee se saman tien: ohjeet ja osallistuminen aiemmassa blogiarvonta-postauksessani.

Blogiarvonnan voitto on ruskehtavista, tavallista paljon kapeammista suikaleista kokoamieni tilkkulasagnepalojen ympärille virittämäni tilkkupinta ommeltuna vetoketjupussukaksi. Eli siis vetoketjupussukka.


Olen tikannut tähän vierekkäisiä suoria ompeleita. Aivosolu kysyi, tikkaanko ompeleet suuntaa vaihtaen, ja vastaus on, kyllä tikkaan. Esimerkiksi yhden ompeleen ylhäältä alas, sitten pari kolme pistoa vaakasuoraan alareunassa ja käännös, ompelu takaisin alhaalta ylös.

Jos ompelisin koko ajan samaan suuntaan, pinnasta tulisi erittäin helposti vino. Ainakin vanu ja välikerros menisivät helposti vinoon. On tietysti helpompikin, kun ei tarvitse katkaista lankaa välillä.


Koska pussukkaan on tulossa pitkä kiinnipito-/roikotuslenksu (turkoosi jutska kuvan yläreunassa), se on Street-mallistoani.

Nero’s Post and Patch –blogin Tejellä on myös meneillään kiva blogiarvonta. Käy katsomassa ja osallistu myös siihen! Ajattele, jos voittaisit kummassakin arvonnassa! Se on mahdollista vain jos osallistut. Tejen blogiarvontapostauksessa oli hellyttävä kuva, jossa Nero esittelee arvonnan palkintoa.

Jos tykkäsitte edellisissä postauksissa esittelemistäni Ruususen päiväuni- ja Sisäinen villapaita –tilkkupeitoista, niitä voi käydä suosittelemassa Blogger’s Quilt Festivalin Viewer’s Choice Nomination –sivulla.

  • Jos haluat suositella Ruususen päiväuni -peittoa, liitä "Nominate your favourite ..." -kenttään tämä linkki: http://www.tilkunviilaaja.blogspot.fi/2014/10/bloggers-quilt-festival-sleeping.html
  • Jos haluat suositella Sisäinen villapaita -tilkkupeittoa, liitä "Nominate your favourite..." -kenttään tämä linkki: http://www.tilkunviilaaja.blogspot.fi/2014/10/bloggers-quilt-festival-internal.html

Kaikki ehdotuksia tehneet osallistuvat Baby Lock Melody –koneen arvontaan. Ajattele, jos voittaisit vielä sellaisenkin!

Blogiarvontaani jo osallistuneille kiitos! Kiitos uusille seuraajilleni täällä ja Tilkunviilaajan Pinterestissä!

lauantai 25. lokakuuta 2014

tikattu pussukan puolikas.

Tikattukaan tilkkupinta ei ole parhaimmillaan epämääräisen muotoisena eli keskeneräisenä, mutta näytänpä silti, millaisen tikkauksen toteutin tähän uusimpaan pussukkapintaan:


Tilkkulasagnesta valmistamaani pystykaitaleosuuteen tein poikittaiset tikkaukset ja vaakakaitaleista kokoamiin osuuksiin tikkasin pystyviivat. Tästä ehkä näkee, miten tikkasin:


Voi olla, että blogiarvontani voittaja olisi valinnut vapalla konetikkauksella toteutettuja kiehkuroita, jos saisi päättää, mutta olen juuri nyt mieltynyt siihen, miten rytmikäs tilkkupinnasta tulee näiden suorien viivojen ansiosta.


Blogissani on siis käynnissä blogiarvonta (giveaway), jonka palkintona on tämä tekeillä oleva tilkkupussukka. Ellet ole jo osallistunut arvontaan, katso osallistumisohjeet tästä blogiarvonta-postauksestani ja toimi ohjeiden mukaisesti! Arvonta on käynnissä 3.11.2014 keskiyöhön asti.

perjantai 24. lokakuuta 2014

esimakua blogiarvontavoitosta.

Ruskehtavat tilkkulasagnepalat ovat jalostuneet, saaneet ympärilleen lisätilkkuja ja blogiarvontani voitto eli aito Tilkunviilaaja-tilkkupussukka on melkein valmis. Katsokaa vaikka:



No ehkä tässä on muutama työvaihe tarpeen ennen kuin voin lähettää pussukan blogiarvontani voittajalle.

Minulla on käynnissä blogiarvonta, sillä Tilkunviilaajan blogi täyttää viisi vuotta 3.11.2014. Osallistu arvontaan blogiarvonta-postauksessani täällä. Voit osallistua keskiyöhön 3.11.2014 asti.

Asettelin tilkkupinnat niin kuin ne asettuvat vetoketjun kumpaakin puolta (vetoketjua minulla ei ollut kuvauspaikalla mukana):


Ulkona oli kuitenkin tuulista, ja ensimmäisestä otoksestani tuli tällainen:


Tästä kuvasta ei ehkä olisi saanut ihan oikeudenmukaista käsitystä tilkkupinnoista.

Huomasin tänään, että on 24. päivä eli erääseen juhlapäivään on kaksi kuukautta aikaa. Ajattelin ensin tehdä teemapostauksen aiheeseen liittyen, mutta ehkä kaikki eivät tykkää, että asiasta muistuttaa ihan näin aikaisin, joten jätän teeman toistaiseksi käsittelemättä. Sanonpahan vain, että esimerkiksi tällaiset matkalaukun nimilaput ovat aika kivoja lahjoja.

Unelmat voivat toteutua. Olen blogissanikin julkisesti julistanut unelmoivani tietyistä kukkakuvioisista tapeteista, tässä postauksessa vuodelta 2011 – vaikka samalla arvelin, etten ehkä hirviäisi laitella sillä seiniä. Tänään kävin hakemassa seitsemän rullaa juuri tätä tapettia olohuoneen kolmea seinää varten. (Neljäs seinä tulee hillitympää.) 

torstai 23. lokakuuta 2014

blogiarvonta!

Tilkunviilaajan blogi täyttää viisi vuotta 3.11.2014 ja sen kunniaksi järjestän blogiarvonnan.

Arvon kaikkien viimeistään 3.11.2014 osallistuneiden kesken aidon, uniikin Tilkunviilaaja-pussukan, johon käytän ruskehtavan, vasta ompelemani tilkkulasagnepalan.

**** Blogiarvonta on päättynyt. ****
** Ja tässä 28.10.2014 valmistuneen tilkkupussukan kuvakin **



Voit osallistua 1-3 ”arvalla”.

Osallistu näin: 

Tarkista, että minulla on mahdollisuus saada sinuun yhteys. Jos Googlen profiiliisi ei ole liitetty sähköpostiosoitetta (suurimmalla osalla teistä kommentoijistani ei ole, joten en pysty vastaamaan teidän kivoihin kommentteihinne), kirjoita kommenttiisi sähköpostiosoite esimerkiksi tähän malliin: ”etunimi piste sukunimi miumau jotain piste com”.

1. arpa: Jätä tähän blogipostaukseeni kommentti, jossa kerrot, miksi luet Tilkunviilaajan blogia.

2. arpa: Kun olet Tilkunviilaaja-blogin seuraaja (Follower), saat jättää blogipostaukseeni toisen kommentin. Olet silloin kahdella arvalla mukana arvonnassa.

3. arpa: Kun olet Tilkunviilaajan seuraaja vielä Pinterestissäkin (www.pinterest.com/tilkunviilaaja), jätä blogipostaukseeni kolmas kommentti.

HUOM! Arvon palkinnon kommenttienne perusteella. Pelkkä seuraaminen ei vielä riitä.

Osallistukaa sankoin joukoin! Seuratkaa uudemmista postauksistani myös, millaiseksi miten tilkkulasagnepala jalostuu jalostui valmiiksi vetoketjupussukaksi!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

erilainen tilkkulasagne.

Tein heinäkuussa tavallisuudesta poikkeavan (eli huomattavan kapeista kaitaleista kootun) tilkkulasagnepalan Ruususen päiväuni –tilkkupeiton kankaista. Tilkkulasagnestani sain sopivan kokoiset tilkkupinnat Karnevaali-pussukkaan.

Koska minulla sattui nyt olemaan käsillä plus-kuvioisista tilkkublokeista jääneitä kankaita ja kaitaleita, kokeilin tehdä toisen vastaavanlaisen tilkkulasagnen.

Leikkasin siis 2,5cm leveitä kaitaleita ylijäämäkankaistani. Ne olivat erittäin vaihtelevan pituisia. Ompelin ne lyhyistä päistään yhteen – lyhensin ommeltakin pari pykälää, etteivät lyhyet saumat alkaisi heti ärvöttää. En edes silittänyt näitä saumoja, vaan kynnellä varovasti painelin saumanvarat auki.

Olikohan työn vaikein osuus siinä, että etsin pitkän pitkästä tilkkukaitaleesta päät ja käänsin ne toisiaan vasten suorina, niin ettei kaitale varmasti ole kierossa? Ompelin sen jälkeen (tavallista kapeammalla saumanvaralla) pitkät sivut yhteen. Sitten leikkasin pään auki ja taas etsin toisen pään ja ompelin pitkät sivut yhteen.

Ompelin kolmeen kertaan pitkät sivut yhteen ja sitten vasta silitin. Tässä on valmis tilkkulasagneni:


Kuvassa on pari lisätilkkua, joita niitäkin tarvitaan tilkkupinnassa, kun lasagne ei yksinään ihan vielä riitä pussukaksi.

Tästä lasagnesta ei tullut yhtä ihana kuin ensimmäisestä kokeilustani, mutta ihan kiva silti! Kapeista suikaleista rakennettu tilkkulasagne näyttää paljon vaivalloisemmalta ommella kuin se oikeasti on – aina hyvä juttu.

Hei, ja huomasin, että blogini täyttää pian (eli 3.11.2014) viisi vuotta. Viisi vuotta! Sen kunniaksi on ihan pakko järjestää blogiarvonta ja ajattelin tarjoilla voitoksi tämän nyt tekeillä olevan pussukan. Tarkkailkaa blogiani – ehkä jo seuraavassa postauksessa kerron osallistumisohjeet.

torstai 11. huhtikuuta 2013

hehkutusta tulevasta.

Ompelin tilkkupussukan sitä mukaa tikkaamastani tilkkupinnasta, mutta minulla ei ole siitä valmistujaiskuvia, joten tyydyn vain hehkuttamaan asiaa näin etukäteen.

Pussukasta lisää alempana, mutta ensiksi jotain ihan muuta. Kuvassa kangasvaihtareita:


Torstaina on Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, jonka teemana on kankaidenvaihtotori. Ensimmäistä kertaa ikinä olen todella valmistautunut kankaiden vaihdantaan. Leikkasin muutamasta keväisestä kankaasta vähän vajaan puolen metrin kokoleveät kappaleet ja leikkasin ne kahtia eli tein suunnilleen FQ-kokoisia paloja. Taittelin ne nätisti ja pinosin. Toivottavasti ne vaihtuvat!

Sitten kangasteeman (keväiset ja jouluiset) mukaisesti minulla on muutama jouluinen kangaspala mukanani.

Teen myös kolme tosi pientä tilkkupussia, jos joku huolii. Ellei huoli, arvon ne varmaan blogissani.

Tilkkupussukan kohtalonhetket

Otin toissailtana kuvaa keskeneräisestä tilkkupussukastani lähellä ikkunasta lankeavaa valoa ja pussukka jäi sen jälkeen kuvauspaikalle eli silityslaudalle. Eilen olin tarttumassa pussukkatyöhöni, mutta voih, sen päälle oli jyrätty!


Kuvasta näkyy mielestäni, miten painavasti Kissa pitää tassujaan työni päällä. Yritin vetää työtä sen alta pois, mutta se ei luovuttanut. Kynnet eivät olleet esillä, vaan Kissa käytti pelkkää elopainoaan aseena. Suostuttelin sitä hetken, mutta Kissa vaihtoi tyynesti puheenaihetta:


Se kertoi minulle tuntevansa olonsa hieman ryvettyneeksi ja päätti pestä jalkansa. Mikään puhe ei tehonnut, joten luovutin… kunnes:


Onneksi Kissa näki kiinnostavaa liikehdintää ulkona.

Kadulla keekoillut fasaani kiinnitti sen huomion ja se siirtyi ikkunalaudalle pitämään lintua silmällä. Nappasin pussukka-aihion itselleni saman tien ja ompelin tilkkupussukan valmiiksi lukuunottamatta vetoketjuun kiinnitettävää vetolenksua. Sen vuoro on varmaan tänään.

Toivottavasti huomenna näette kuvia söpöstä pussukasta, jolla on jo nimikin!

torstai 7. helmikuuta 2013

tähtiblokki. olen valmis purkamaan.

Olen aloittanut tähtikuvioista tilkkupintaa kahdesta erilaisesta blokista kooten. Kumpikin rakentuu samanlaisista paloista, mutta ne asetellaan vähän eri tavoin.

Toinen blokki on edellisessä postauksessani esitelty, jossa keskineliö näyttää isommalta. Toisessa blokissa on tilkkusilpusta tehty keskineliö, jonka ylä- ja alapuolella on sakarapalat.


Olen asetellut näitä vierekkäin.


Kohta on koossa tarpeeksi näitä isompia paloja, että voin ruveta miettimään, millaisista paloista seuraava kerros tehdään. Varmaan tähän malliin on joku kätevä kikka, mutta tilkkupinta tuntuisi rakentuvan ihan ookoo näinkin.

Tytär oli sitä mieltä, etteivät tämän rivistön värit oikein sovi yhteen. Itsestäni taas tuntuu, ettei tässä oikein mitään muuta väriä olekaan kuin mustaa ja jotain vaaleaa, ja tekisi mieleni järjestää tähän lisää väriä!

Ratkoja 

Hahaa, ehkä joku luuli postauksen otsikon perusteella, että ajattelen purkaa tähtiblokkejani. En aio, vaikka tunnustan joutuneeni purkamaan useammankin sauman näistä blokeista ennen kuin onnistuin. Ompelen välillä ihan höperöitä. Asettelen esimerkiksi nuo kolmio-neliöt (HST eli half-square triangles) äärimmäisen huolellisesti päällekkäin, siis todella todella huolellisesti, nurja oikeaa puolta vasten.

Olisinkin vastikään tarvinnut terävää ratkojaa, mutta tyydyin ompelusaksiin. Vaan ei tarvitse tyytyä enää – sain She Can Quilt –blogin arvonnasta voittamani upean ratkojan eilen! Mahtikiitokset Leannelle!


Varsinaisen arvontavoiton lisäksi kuoressa oli kortti (valkoinen kuori näkyy tuolla alimpana) ja koko joukko erittäin houkuttelevia tilkkuja! Ihanaa! Kun on tällainen kangasaddikti, kangaspalat ovat melkein parasta mitä voi olla.

Minulla ei ollut ennestään yhtään näissä tilkuissa olevaa kangasta, mutta tuo alimmainen turkoosi on samaa kuviota, mutta eri väriä kuin vastikään Töölön Tilkkupajasta ostamani fat quarter (katso kuva, jossa tuo kangas näkyy).

Olen tosi täpinässä voitostani. On aivan ihmeellistä, että ihmisenä tuntematon (bloggaajana tietysti tuntemani) lähettää jotain näin ilahduttavaa minulle Kanadasta saakka!

Olen siis valmis ratkomaan. En ajatellut varta vasten tehdä ratkottavaa ommelta, mutta itseni tuntien, ei kestä kauan kun ratkojaa taas tarvitaan.

maanantai 21. tammikuuta 2013

aina ei onnistu. mutta voi onnistaa.

Raadoin koko sunnuntaipäivän modernin tilkkupinnan taustakappaleen parissa. Käsittämätöntä, miten paljon aikaa tähän on mennyt! Ja lopputulos on kaikesta aherruksesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) omituinen.


Ongelmana minulla on aina se, että kangaspalani ovat yleensä hyvin pieniä, jolloin joudun kokoamaan taustakankaat pienistä paloista. Eikä minulla ole muutenkaan kovin hyviä taustakankaita noin vain käsillä.

Tähän peittoon olisin halunnut nimenomaan ruskean sävyisiä kankaita, mutta niitä ei enää kitaratyön tekemisen jälkeen juuri löydy. No, yhden löysin, mutta eihän se riittänyt kuin juuri ja juuri keskipalaksi. Täydensin sitä löytämälläni ysäriverhokankaalla ja toiselle puolelle tälläsin vitivalkoista mainoskangasta.

Voi ei, ei tämä kyllä toimi. Keskiosa on melko ookoo (kauniisti sanottuna se näyttää mielenkiintoiselta), mutta reunat riitelevät – ainakin tuo valkoinen reunakangas saa lähteä.

Tässä oli yksi raadantatuokioni hidasteista:


Ruskea kankaani oli sekundaa ja siinä oli yhdessä kohtaa pari pientä reikää. Totta kai unohdin asian, kunnes olin ommellut palan tosi pitkällä saumalla toiseen palaan kiinni. Purin saumaa vähän, leikkasin reikäkohdan poikki ja ompelin sille kohdalle paikkakaitaleen. Ja sitten huomasin paikkakaitaleen olleen sittenkin vähän liian kapea. Eli ompelin toisenkin paikkakaitaleen ja vasta sitten ompelin purkamani pystysauman uudelleen kiinni. Paikkakohdasta tuli kummallisemman näköinen kuin olin toivonut. Tietenkin.

Sunnuntai ei ollut paras mahdollinen tilkkuilupäivä, voi voi. Lauantai oli sitäkin kivampi, ja sen voimalla kestin sunnuntaisen takaiskun.

Taustakappaleeni on siis epäonnistunut ja joudun sittenkin korjaamaan sen. Mutta silti minua onnisti! Voitin She Can Quilt -blogin arvonnassa upealta näyttävän ratkojan. Joudun ratkomispuuhiin, mutta tieto tulevasta (ja voittamastani, jeii) ratkojasta lohduttaa! Plus tässä on jotain maagista sattumaa mukana.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails