Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

kannattaa pohtia.

Muutama viikko sitten avasin kaapissa kauan viruneen, kauniin batiikkikaitalepakkauksen, leikkasin vähän lisää neliöitä ja kaitaleita niiden kaveriksi ja ompelin koko joukon tilkkublokkeja.

Aika ajoin olen latonut blokkeja lattialle ja ottanut niistä kuvia. Joka kerta olen jotenkin pettynyt. Tilkkupinta ei ole puoliksikaan niin kiva kuin alkuperäisestä batiikkipakkauksen värityksestä olisi voinut ajatella.


Vika ei ole väreissä eikä blokissa, vaan omissa mieltymyksissäni. En vain halua, että tilkkupinta näyttää massalta. Mutta mitä tehdä?

Olin päätynyt tilanteeseen, jota esimerkiksi Jamie Holmesin kirjassa Nonsense. The Power of Not Knowing kuvaillaan. Holmesin mielestä meidän pitäisi tottua siihen, että epäonnistuminen ja epävarmuus ovat luonnollinen osa luovaa prosessia. Kun tunnemme olomme epävarmaksi, meidän pitäisi ymmärtää se vihjeeksi siitä, että pohdintaa pitää jatkaa. Epävarmuus ei ole mukava tunne, mutta täytyy ajatella, että käsillä on mahdollisuus oivaltaa jotain uutta.

Blokit odottivat pinossaan, kun minä pohdiskelin ja työstin toisia projekteja. Ensin oivalsin, että minun kannattaa kokeilla välikaitaleita. Helpointa kokeileminen on, kun vain ladon blokit valkoiselle matolle ja jätän välit.


Näytti paremmalta. Olin jo valmis lähtemään valkoisten/vaaleiden välikaitaleiden tielle, mutta sitten ystäväni Soile ehdotti raidallista välikaitaletta.

Toden totta! Minulla on esimerkiksi musta-valko-raidallista kangasta, joka osoitti jo kertaalleen erinomaisuutensa Sammakkoprinssi-tilkkutyössä. Kokeileminen oli hieman haasteellisempaa kuin pohtia valkoisen välikaitaleen sopivuutta, mutta onnistuin siinäkin ilman, että piti vielä leikata mitään.


Raidat blokkien välissä ratkaisevat minun ongelmani! Toivottavasti raidallinen kangas riittää!

Vertailun vuoksi vielä yksi kuva blokeista, jotka olen asetellut vieri viereen:


Varsinkaan tämän väriset blokit eivät näytä huonoilta edes minun silmääni, mutta jotain tästä vain tuntuu puuttuvan. Ja nyt sen ymmärsin: tästä puuttuvat raidalliset, kapeat välikaitaleet. Hahaa!

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

tilkkutyöbingo.

Huomasin sosiaalisessa mediassa aihetunnisteen #neulebingo jota tutkin hieman. Neulebingoa taidettiin pelata ahkerimmin muutama vuosi sitten, mutta se näytti silti hauskalta jutulta. Käytäntönä päättelin olevan, että henkilö julkaisee ruudukon tavoitteistaan (yleensä tulevalle vuodelle) ja loppuvuonna kaiketi tarkastelee, onko saanut bingon ruudukkoon. Olen tietenkin saattanut ymmärtää systeemin aivan väärin.

Vaikka olen vuosikatsauksessa julkistanut toiveeni vuodelle 2020, kokeilen Tilkunviilaajana tilkkutyöbingoa siten kuin itse systeemin ymmärsin. (Neulebingoon ei olisi tullut kovin monta osumaa!) Minulla oli keksittynä viisi toivetta vuodelle 2020, mutta viiden ruudun bingolappu ei kummoinen olisi ollut. Keksin siis kymmenen juttua lisää, jotta saisin pelilaudan itselleni.

Bingolappuni #tilkkutyöbingo näyttää tällaiselta:


Bingolapun tekstit kirjoituksen muodossa:

1. Tilkkuyhdistyksen 30-vuotisjuhlavuoden tilkkupäivät Järvenpäässä onnistuvat.
Tähän tarvitaan paljon osallistujia, hyvä tunnelma, lämminhenkinen ja kiva iltajuhla, onnistuneet järjestelyt sekä menestyksekäs vuosikokous. Mitä nämä sitten tarkoittavatkaan.

2. Ompelen pussukan vihreistä tilkuista.
Hahaa! Koska tämä oli yksi lupauksistani, otin sen mukaan bingoon, vaikka olen jo täyttänyt lupaukseni ompelemalla Biodiversiteetti-pussukan.


3. Ainakin yksi ompelemani tilkkupeitto on”ehkä kivoin ikinä”.
Viime vuonna ”kivoin ikinä” oli tietenkin Ruutuässä, vaikka kaikkien aikojen lempiteokseni taitaa kuitenkin olla Herkkupalat. Olisi kiva saavuttaa jälleen uusi huippu: tilkkutyö, jota on kiva tehdä ja jossa on sitä jotakin.

4. Pystyn järjestelemään ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin!
 Tämä toiveeni epäonnistui surkeasti viime vuonna. Nyt uutta yritystä putkeen!

5. Toteutan ohjeen tai idean Make Modern -lehdestä.
Make Modern on australialainen, vain digitaalisessa muodossa ilmestyvä lehti. Luen sen kannesta kanteen aina kun se ilmestyy, mutta en ole vielä löytänyt sieltä niin innostavaa mallia tai ohjetta, jota olisin lähtenyt kokeilemaan.

6. Arvostelen ainakin kaksi tilkkuaiheista kirjaa.
Huippuvuonna 2012 julkaisin peräti yhdeksän kirja-arvostelua. Nyt voisin palauttaa mieleeni, miten arvostelu kirjoitetaan.

7. Keksin hyvät jutut puheenvuorooni aiheesta ”Värit – uhka vai mahdollisuus”!
 Esiinnyn Tilkkurata-tapahtumassa sunnuntaina 15.3.2020 klo 13:00-13:45.

8. Ompelen jonkun kanssa yhdessä.
Ompelulanit ovat olleet huippukivoja tapauksia! Tosi tuotteliaita myös!

9. Applikoin jotain.
Ajattelin siirtyä jonkinlaiselle epämukavuusalueelle ja applikoida jotain esittävää. Ehkä talon tai pupun tai sateenvarjon. Aika näyttää.

10. Tyhjennän yhden jäännöspalakassin tilkuista.
Huom, en lupaa ommella kaikkia tilkkuja johonkin. Vain tyhjennän yhden kassin, miten se sitten onnistuukin. Muihin säilyttimiin siirtämällä? Pois lahjoittamalla?

11. Ompelen pussukan pelkistä kauniista tilkuista.
Jos yleensä kerään tilkkupinoon tietyn väriset kankaat, nyt pääsen keräämään kokoon kaikki kauniit tilkut.

12. Saan yhden keskeneräisen valmiiksi.
Ei väliä, valmistuuko peitto vai laukku.

13. Osallistun haasteeseen tai kilpailuun.
Tilkkuyhdistyksellä on kaksikin haastetta meneillään: Liikkeellä ja Kierrätetty tekstiili. Vielä ehkä ehtisi myös tehdä Rata-teemaisen työn Tilkkuradalle.

14. Ompelen jotain, missä käytän inhokkiväriäni sinapinkeltaista.
Tässä pitääkin siirtyä erittäin kauas epämukavuusalueelle. Jos onnistun siirtymään, tarkkailen samalla, opinko mitään. Ellen tunne oppivani, en enää ikinä vaadi itseäni käyttämään mitään väriä vastentahtoisesti.

15. Ompelen vaatekappaleen.
Olin jo kirjoittanut ”vaatteen,” mutta se tuntui liian haastavalta, iik. Ellei vaateompelu lainkaan maistu, voin ommella vaikka huivin, ja se täyttää ehdon.

Siinä! Nyt käynnistyy Tilkunviilaajan tilkkutyöbingo! Jos joku tässä voittaa, niin varmasti minä. Voitankohan kahvipaketin?

maanantai 30. joulukuuta 2019

ompelupöydällä: bento box.

No niin, pääsin kuin pääsinkin sommittelemaan bento box -tilkkublokkejani. Ompelin muutamia sellaisella periaatteella, että ompelisin joka toisen kulman tummaksi ja joka toisen vaaleammaksi.

Huomasin kuitenkin useampaa blokkia yhteiskuvaan asetellessani, että lopputulos näyttääkin sekavalta. En pitänyt tästä sommitelmasta:


Enkä liioin tästäkään sommitelmasta:


Päätin sitten sommitella blokit niin, ettei kulmien välillä olisi yhtä kova kontrasti, ja että kapea neliöviiva olisi yhdessä blokissa aina joko tumma tai vaalea. Ompelin ensin kaksi blokkia nähdäkseni, toimisiko toinen ideani paremmin:


Hmm, näytti lupaavammalta. Ompelin sitten pari tummaneliöistä blokkia lisää:


Taidan purkaa aiemmalla periaatteella jo ompelemani blokit ja ommella tällaisia kivampia. Hyvä, että ompelin blokkeja vähän kerrallaan enkä tehnyt koko pinoa kerralla valmiiksi!

Blokkien ompelemisen välillä kokosin pari tilkkupintaa tilaustyöpussukkaa varten. Pussukan pitää olla isompi kuin yleensä ja sen väreiksi annettiin oranssi ja sininen. Minulla olikin hauskaa käydessäni läpi lähimpiä tilkkupinoja. Otin sieltä jokaisen oranssin ja jokaisen sinisen – mutta vain nättejä kankaita!

Ompelin tilkut yhteen ja täydensin syntyneitä pintoja parilla pitkästä kankaasta leikkaamallani kaitaleella. Luulisin, että tästä pussukasta tulee hauska:


Kissa ahkeroi koko ajan kanssani:


Huomenna onkin vuorossa perinteiseen tapaan koko tilkkuvuoteni yhteenvetopostaus. Luettelen siinä töitäni, paljastan vuoden hitit ja hudit, tutkailen tälle vuodelle esittämieni toiveiden toteutumista ja kerron myös toiveeni ensi vuodelle!

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

leikkuulattialla juuri nyt.

En muista, olenko jo kuvaillut tilkkutyöprosessejani, mutta jaan silti pari sanaa niistä.

Koska ompelen kaikki tilkkupeittoni scrap-tyyppisesti – lukuisasta määrästä erilaisia kankaita – niin leikkaan palat vähitellen. Leikkelen ensin osat muutamaan blokkiin; sitten saatan leikata vähän enemmän, jotta ompeluosuus kestää hieman pidempään. Loppuvaiheessa voin vielä tehdä hiukan tarkemmat laskelmat ja leikata tismalleen tarvittavan määrän paloja.

En edes muista, olisinko koskaan leikannut KAIKKIA tilkkupeittoon tulevia paloja kerralla, mutta nyt tein parhaani, että leikkaisin. Minulla on nimittäin edessäni tarkka ohje! Sekin on lähes ennenkuulumatonta.


Löysin internetin ihmeellisistä syövereistä (ja Instagramin avulla) mallin nimeltä ”Plaid-ish,” jonka on tehnyt @kitchentablequilting. Ohje on ladattavissa hänen digikaupastaan pdf-muodossa ja se on ilmainen. Kun ohjeen löytää, voi siis turvallisin mielin klikata ”Add to Cart” ja ”mene maksamaan,” koska veloitus on nolla.

Ohjeessa ei anneta valmiita värityksiä, vaan tummuusmäärittelyt, ja sepä onkin yllättävän haastavaa! Minun pitää leikata tietty määrä tietyn kokoisia oikein tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. Niistä kokoan sitten blokkeja.

Jotta saisin kuvioinnin varmemmin näkyviin, olen jopa tarkastellut kangasvaihtoehtojani mustavalkoiseksi sävytettynä. Kännykkäkamera on tässä oivallinen apu!


Olen valinnut väritykseksi violetin, turkoosin ja oranssin. (Siis oranssin! Peräti outo värivalinta minulle!) Mukana on myös jonkun verran sini- ja keltavihreää.

Tietenkin halusin välillä kokeilla, miltä blokit näyttäisivät:


Nyt jo näen, etteivät minun keskimmäiset pikkuneliöni näissä blokeissa ole tarpeeksi tummat. Olen iltaisin pohtinut, mitä tehdä niille. Väritänkö niitä kangasväreillä? Puranko blokin ja vaihdan tilalle uuden neliön? Lisäänkö neliön päälle kirjontapistoja?

Saatan myös jättää neliöt korjaamatta ja siedän epätäydellisyyden valmiissa tilkkupinnassa. Tai käytän kokeilublokkini tilkkupeiton taustakappaleeseen. Aika näyttää!

perjantai 13. syyskuuta 2019

orpo tilkkupintaparka.

Tiedän ommelleeni kuvassa näkyvän tilkkupinnan äskettäin, mutta niin vain se oli pyyhkiytynyt mielestä ja palasi todellisuuteeni vasta kun löysin sen ompelupöydän tilkkukasoista.


Olin löytänyt palalle vanun ja kiinnittänytkin sen – vain tikkaus puuttui. Palalla ei tosin ollut paria, joten siitä ei voinut ruveta valmistamaan mitään saman tien. Mitähän tässä oli oikein tapahtunut, että toinen oli jäänyt tuollaiseen vaiheeseen?!

Mutta ei hätää! Tietenkään! Selailin tilkkukasoja hiukan lisää ja löysin kooltaan noin puolet tästä olevan tilkkupinnan – sekin unholaan painunutta lajia. Palaan ei tarvinnut lisätä kuin kaksi kerrosta tilkkua, ja se oli valmis orvon tilkkupintaparan pariksi.

Tikkasinkin ne jo - valitsin tikkauskuvioksi "kulmikkaan spiraalin":


Löysin myös sopivan vetoketjun. Kumpikaan tilkkupinta ei enää ole parka eikä pariton, vaan hyödyllinen - valmiina muuttumaan pussukaksi.

Toivottavasti en unohda näitä uudelleen!

maanantai 26. elokuuta 2019

tähtiä, tähtiä.

Tänään jaan monta kuvaa tähtikuvioisen tilkkupeiton rakennusvaiheista. Kyseessä on siis ”wonky stars” -tilkkutyö, jonka aloitin jo viime vuoden toukokuussa. Projekti jäi jonkun toisen jalkoihin, mutta nyttemmin olen puurtanut tähden toisensa jälkeen, ja koossa on aika monta blokkia.

Ostin projektiani varten tummaa, mustikansinistä batiikkikangasta Töölön Tilkkupajasta. Huomasin melko pian, että taustakangasta kuluu paljon, ja hankin täydennykseksi toistakin tummansinistä kangasta, sitäkin Töölön Tilkkupajasta.


On hauska, ettei tausta ole yhtä ja samaa kangasta, vaan että siinä on sävyeroja.

Projektin aikana olen asetellut uusimmat blokit lattialle ryhmiksi. Värikkäitä tähtiä on kiva katsella. Kuvassa näkyy myös pino, josta on tulossa seuraava tähti.


Tein aluksi melkein samankokoisia blokkeja, aika isoja. Sitten huomasin, että tähtiä kannattaa olla eri kokoisia.

Kuvassa olen ommellut tai asetellut tähtiä isommiksi kokonaisuuksiksi siinä uskossa, että saisin syntymään palapelin tapaan toisiinsa sopivia paloja.


Lattialla sommitteleminen on rankkaa!


Sitten mittasin jo ompelemani palat ja piirsin ne mittakaavassa PowerPointiin. Piirsin taustalle samassa mittakaavassa tilkkupeiton kokoisen suorakaiteen ja sain selville, että tilkkublokkeja tarvitaan vielä koko joukko lisää. Sain lasketuksi vähän mittojakin tarvitsemilleni blokeille.


Totesin, että olisi parasta ottaa käyttöön vielä uusia sinisiä kankaita, jotta minulla varmasti riittää joko batiikkia tai kakkoskangasta täytepaloiksikin. Taustasta on koko ajan tulossa vaihtelevamman sävyinen.


Ei haittaa! Scrappy mikä scrappy!

Tässä kuvassa on tulevia tähtien keskustoja:


Minulla on valmiiksi ommeltuna seitsemän-, kahdeksan- ja yhdeksänsenttisiä neliöitä ja leikattuna vastaavan kokoisia sinisiä neliöitä – eli tähdistä puuttuu vain sakaroita. Niihin kuluu yllättävän tuhlaavaisesti kangasta! Niitä ei voi ommella pienistä jäännöspaloista, vaikka keskustoja voi.

lauantai 17. elokuuta 2019

ompelupöydällä juuri nyt.

Tämä tilkkutehtailija on viime aikoina saanut harvinaisen vähän mitään todellista aikaiseksi, sillä tilkkutähtiblokkien ompeleminen on hyvin hidasta.

Kokoan ensin pikkutilkuista tähden keskipalan. Pitää olla tarkkana, etten vahingossa tee liian isoa palaa, sillä silloin palan tasoitusleikkaaminen tuntuu haljulta. Palan täytyy olla mieluummin juuri sopiva, niin että tasoituksessa leikkautuvat osuudet ovat vähäiset.


Sitten tähdelle pitää ommella kahdeksan sakaraa. Olen käynyt jäännöspalakassit jo monta monituista kertaa läpi ja poiminut sieltä pikkuisia paloja tähtien keskustoihin ja isompia paloja sakaroihin. Innostus alkaa taas uhkaavasti hyytyä.


Viimeisimmät valmiit ja silitetyt tähtiblokit näyttivät tällaisilta:


Tutkailin tähtiblokkipinoa, ja ehkä voisin vähitellen ruveta sommittelemaan blokeista tilkkupintaa. Blokit ovat vaihtelevan kokoisia, joten sommitteleminen on haastavaa.

Tähtiblokkien välissä olen ommellut muutamia neljän neliön miniblokkeja, joihin minulla on valmiiksi leikattuja neliöitä.


Pidän tavoitteena ommella noin 1200 pikkublokkia ennen kuin rupean ompelemaan niistä isompia kokonaisuuksia. Mielessä väikkyy, että näistä syntyisi melko iso tilkkupeitto sitten joskus!

Laskin nopeasti, että blokkeja on nyt koossa 820 kappaletta. (Tosin mehän tiedämme, miten tarkasti pystyn laskemaan vaikkapa kahteentoista.)

Kahdestatoista puheen ollen, nostin kukkakuvioisen tilkkupintani ulos ja otin siitä luonnonvalossa kuvan.


Tilkkupinta on peitoksi vielä kovin pieni, ja ajattelin kasvattaa sen kokoa ompelemalla sille jonkunlaisen reunuksen käyttäen esimerkiksi tästä projektista jääneitä juoponpolkublokin osia. Minulla on paljon punaisia kapeita kappaleita ja vastaavasti valkoisia pulleita kappaleita.

Kehys tuskin häiritsisi teoksen yleisilmettä, ja lopputuloksena olisi järkevämmän kokoinen tilkkupeitto.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

tikatut sirpaleet.

Epämukavuusalueella toteuttamani, Scrap Crazy -mallineella tekemiini blokkeihin perustuva tilkkupinta on nyt kauniisti tikattu, kiitos Töölön Tilkkupajan ja Soile Kivisen. Työllä ei ole vielä nimeä enkä ole ehtinyt kantata sitä, mutta levitin sen silti heti kotiin päästyäni pihaan ja räpsäisin pari kuvaa.


Tilkkupinnassa on melko tummia ja maanläheisen värisiä kankaita, hämmentävän paljon yksivärisiä. En ehkä pitäisi pinnasta lainkaan, ellei mukana olisi niin paljon kellanvihreää. Se jotenkin valaisee työn.

Toinen kiva juttu työssä ovat kolme Mikki Hiiri -kuvioista palaa. Ne ovat täysin eri värimaailmaa kuin kaikki muut tilkut, mutta ehkä ne näyttävät juuri siksi niin sopivilta.


Soile suositteli tikkauskuvioksi neutraalia, ei-kukkakuvioista mallia. Itse halusin jotain, missä olisi sekä pyöreää että terävää. Kuvio erottuu taustakappaleella selvemmin kuin tilkkupinnassa.


Seuraavaksi tasoitan tilkkupinnan. Se käykin helposti, sillä Töölön Tilkkupajan long-arm-koneen jäljiltä tilkkupinnan ympärillä on koko mitaltaan harsinommel, joka litistää tilkkupinnan reunan. Merkkaaminen ja leikkaaminen on kätevämpää kuin jos reuna pullistelisi (niin kuin se teki aina kun vielä itse tikkasin työni).

Sitten keksin työlle nimen ja kirjoitan sen nimilappuun, jonka ompelen työn oikean alakulman taustapuolelle. Enää jäävät jäljelle reunakantin valitseminen ja leikkaaminen, silittäminen, keriminen ja ompeleminen.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

kesäistä.

Kesäkuu on viimeisessä päivässään – uskomatonta! Odotan kovasti, että lomani alkaisi, jotta pääsen täysin siemauksin nauttimaan kesästä.

Todellisuudessa nautin kesästä melko samalla tavalla kuin keväästä, syksystä tai talvesta. Istun mieluusti ompelupöytäni ääressä, satoi tai paistoi. Mutta kesällä on kiva, kun tietää, että voisi mennä ulos nauttimaan kauniista ja vehreästä luonnosta, jos haluaisi.

Jotta voin häpeilemättä käyttää sandaaleita, laitatan itselleni aina kesäjalat. Tässä ne esittäytyvät Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton kanssa:


Käpylä-tilkkublokkeja on jälleen muutama lisää. Olin tietenkin taas unohtanut laatimani mitat ja leikkasin kaitaleet vähän minkä sattuu mittaiset, mutta onneksi kankaita riitti, että pystyin paikkaamaan leikkuuerheeni. Uusimmat kolme blokkia esittäytyvät tässä – vasemman alakulman blokki on aiempaa erää:


Anteeksi - kuva on jostain syystä osittain epäterävä.

Olen kirjoittanut vihkooni (onkin hyvä, että teen muistiinpanoja, sillä en parin viikon kuluttua enää muista aivoituksiani), että aion ommella 8 x 9 blokin tilkkupinnan eli tarvitsen yhteensä 72 blokkia. Tässä pinossa niitä on noin 65 kappaletta:


Koska olen niin lähellä suunnittelulattiavaihetta, otin tuntumaa tapahtuma-alueeseen. Tein ensin puolisatunnaisen, enimmäkseen sinisävyisen asetelman:



Sitten otin esiin punasävyisempiä blokkeja ja tein toisen asetelman:


En ole vielä päättänyt, minkä levyiset kaitaleet Käpylä-blokkien väliin tulee. Blokkinikin ovat niin monen värisiä, että askarruttaa, miten saan sommitelluksi ne kivaksi tilkkupinnaksi. Mutta työ tekijäänsä neuvoo. Olen saanut kaiken sopimaan ennenkin!

Lopuksi jotain söpöä. Kissa ottaa mielellään päiväunet. (Ja aamu-, ilta- ja yöunet.) Onkohan siitä mieluisinta nukkua tilkkupeitolla? Näyttäisi siltä:


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

rakennan taustakappaletta.

Kaapissa on taiteltuna pari tilkkupintaa, joista ajattelin vielä valmistaa tilkkupeitot. Niiltä vain puuttuu taustakappaleet!

Yksi taitoksilla olevista on tämä Scrap Crazy -mallineella tekemistäni blokeista ompelemani tilkkupinta, josta taisin näyttää jo talvella otettuja kuvia. Kuvissa blokkien syvät värit eivät tulleet näkyviin, mutta kevätaurinko herätti tilkkupintani eloon!


Ompelin tilkkublokit kauniista, syvän värisistä ja YKSIvärisistä kankaista, joita ostin kokonaisen pinon jo Imatran tilkkupäiviltä. Niiden lisäksi käytin Valori Wellsin suunittelemia kuviokuoseja, joita ostin pinon vasta viime syyskuussa. Yhtä pinoa siis hillosin, toisen sain avatuksi melkein saman tien.

Käytin blokkeihin myös joitain jäännöstilkkujani (scraps), mutta en kovin monta. Minun tilkkuni ovat nimittäin aika pieniä, kuten tästä blogikirjoituksestanikin voi todeta. Takaisin taustakappaleaiheeseen.

Olen ostanut muutamaakin kangasta varastoon sen verran, että saisin niistä taustakappaleet lisäämättä toisia kankaita mukaan, mutta ainakin jotkut ostokseni ovat sittenkin olleet liian kitsaita. Toisaalta tykkään taustakappaleista, joissa on mukava juju.

Koska tässä tilkkupinnassa on paljon keskivärisiä ja tummia kankaita ja aika vähän vaaleita, valitsin taustaan värikylläisen kankaan. Se ei yksinään aivan riitä, joten valitsin muutamia varsinaisen tilkkupinnan kankaita ryydittämään taustaa.


Päätin leikata ja ommella ainakin yhden neliöjonon, ja värit tulevat tähän järjestykseen:


Koska on ollut hellettä ja kaikenlaista kesätekemistä ja juhannuskin vielä, taustakappale ei ole edennyt tämän pidemmälle. Palaankin vielä tilkkupintaan. Tässä siitä hiukan lähempää otettu kuva:


Ihmettelette kenties, miksi tilkkupinta näyttää niin muhkuraiselta.

Levitin pinnan toukokuiselle, ylipitkäksi ennättäneelle ruohikolle. Emme nimittäin olleet hennoneet leikata ruohoa, koska se kukki näin somasti:


Meillä ei siis vihata voikukkia. Toukokuussa voikukan kukinnot ovat söpöt. Myöhemmin saatan niitä kitkeä, mutta en välttämättä nurmikosta. Sen taistelun nimittäin häviäisin varmasti. On parempi, että olemme opetelleet tykkäämään voikukista!

maanantai 22. huhtikuuta 2019

tavanomaisempi projekti.

Vaikka pikkuneliöprojektini värimaailmaa voisi luonnehtia perinteiseksi, niin minulle se on ollut matka vierauteen. Ainoastaan pienet, pinkit kulmaneliöt ovat väriltään minulle tuttuja ja turvallisia. Niitä leikatessani olen myös askarrellut paloja minulle tavanomaisempaan projektiin.

Ompelen tilkkupeittoa, johon tulee uusia Tula Pinkin Pinkerville-sarjan kankaita. Koska osa niistä on isokuvioisia, halusin etsiä blokkimallin, johon tulisi iso neliöosuus.

Yksisarviskankaalle sopivan kokoista blokkimallia ei vain löytynyt, joten päädyin etsiskelemään vain kiinnostavan näköistä blokkia, jonka voisin luontevasti yhdistellä yhtä kangasta olevien neliöiden kanssa. Päädyin neljän hirsimökkitekniikalla toteutettavan neliön yhdistelmään:


Kuvassa pohdin vielä, trimmaisinko palan neliöviivaimeni kokoiseksi. Erittäin lyhyen miettimistauon jälkeen päätin trimmata, sillä neliöviivaimen avulla voisin helpoimmin leikata myös yksisarviskankaista neliöt – muuten olisin joutunut käsipelillä mittailemaan.


Neliöiden väliin tulee vielä valkoisia kaitaleita.

Kuvan blokki on testiblokki - siksi yksi neljästä neliöstä on erilainen. Siinä oleva ”keskineliö” oli liian pieni, mutta testiblokkiin se kelpasi. Todennäköisesti käytän testiblokkinikin varsinaiseen työhön. On vain hyvä, että tilkkupinnasta löytyy jotain odottamatontakin!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

pieniä neliöitä.

Kerroin helmikuussa, että ystävällinen ja antelias Instagram-kontaktini Sigrid lähetti minulle karkkilaatikollisen pieniä neliötilkkuja. Tutkin niitä lähemmin ja huomasin, että suurin osa oli maanläheisiä värejä. Aika vierasta maailmaa minulle, mutta päätin silti astua mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Jouduin kauan miettimään, mitä tekisin hänen tilkuistaan. Ne olivat noin 5 cm x 5 cm tai noin kahden tuuman neliöitä – en ole aivan varma, kumpia. Käytän omaan pikkuneliöprojektiini 4 cm x 4 cm neliöitä, joten joutuisin trimmaamaan hänen neliöitään aika paljon. Siksi halusin löytää projektin, johon voisin käyttää juuri tuon kokoisia tilkkuja.

Lopulta löysin idean – ompelisin neljän neliön blokkeja, joiden kahteen kulmaan lisäisin pienen värikolmion:


Sain tämän idean Kaffe Fassettin Moody Blues -mallista. Hän on käyttänyt aika tavalla isompia neliöitä, mutta toisaalta kirjan ohje oli luvattoman monimutkainen! Onkohan tekijä todella toteuttanut blokit niin työläästi?!


Järjestelin Sigridin neliöt pinoiksi, jotta voin aina ottaa kaksi ja kaksi. Niitä riittää ja riittää, ja hyvänen aika, miten monenlaisia ruskea-vihreitä tai maanläheisen värisiä kankaita onkaan olemassa!


Olen nyt ommellut muutaman kymmentä neljän neliön blokkia ja muutamaan niistä olen tehnyt vaaleanpunaisesta tai pinkistä kulmat. Valmiista blokkikokonaisuudesta tulee tämän näköinen:


Blokissani on hauskaa se, että se näyttää (luullakseni) paljon vaikeammalta ommella kuin se oikeasti on. (Tietenkin Kaffe Fassettin kirjan ohjeella ommellen tämä onkin tosi työläs blokki!)

Lopulta minulla oli kolme valmista blokkikokonaisuutta ja yksi, jota en ollut vielä ommellut kokoon:


Työläintä projektissani on löytää sopivan pinkkejä kankaita pieniin kulmaneliöihin ja sitten neliöiden leikkaaminen. Taidan tehdä näistä blokeista suosiolla vain laukun, en tilkkupeittoa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails