Tilkunviilaaja

Vaikka kesällä on ollut tosi paljon menemistä, olen sentään pussukoiden lisäksi saanut rakennetuksi tarvitsemani määrän yhdeksän neliön blokkeja uuteen projektiin. Tällaisia blokkeja: Kuten moni teistä tietää ja osa muistaakin, Soile Kivisellä ja minulla on tänä kesänä 2025 ollut kaksi Hyviä sävyjä -tilkkutyönäyttelyä, viikon mittainen Seurasaaren Galleria Huminassa ja sen jälkeen koko loppukesän ja vielä syyskuussakin avoinna ollut näyttely Härkälän kartanossa Somerolla. Huminassa päivystäessäni palasin uudelleen ja uudelleen katselemaan Soilen Erica-tilkkupeittoa. Se on ihana! Kaikki siinä! Katso vaikka: Kuvassa on siis yksityiskohta Soile Kivisen Erica-tilkkupeitosta. Siksi aloitin oman Erica-versioni jo ennen kuin Huminan näyttely oli päättynyt. Leikkasin mielestäni valtavia määriä pikkuneliöitä ja sommittelin niistä sitten 9-patch-blokkeja. Yleensä niitä oli ompelukoneen vieressä neljästä kuuteen kappaletta, ja ompelin ne kokoon ketjussa. Välillä piti katsella vaalean maton...

Muistatte ehkä, että aloittelin tammikuussa ylijäämäpyörylöitä hyödyntävää projektia. Kukka- ja raitablokit syntyivät joutuisasti, ja tilkkupinta on ollut valmis jo pitkän aikaa. (Esittelin aluillaan ollutta kukkakuvioprojektia noidankehä-nimisessä blogikirjoituksessani. )  Tammikuussa oli mahdoton saada hyvän väristä kuvaa omituisesta tilkkupinnastani, mutta onnistuin lopulta kuvaamaan sen muutama viikko sitten. Varta vasten Tilkkusesta ostamani reunakolmiokangaskin näyttää tässä melko aidon väriseltä. Kun kukkakuviollinen tilkkupinta oli valmis, otin esiin four-patchit, jotka jäivät yli Pimeyden ja valon välissä -tilkkutyöstä. Tein siis luonnottoman määrän kaikkia paloja siihen! Mutta keksin lopulta, miten teen four-patcheistä jonkun verran erilaisen pinnan kuin tuo harmaapohjainen. Päätin täydentää ne neliöiksi lisäämällä kulmapalat. Suunnittelin käyttäväni vaaleita/vaaleahkoja ja tummia/tummanpuhuvia kuviokankaita, mutta blokit näyttivät liian levottomilta. Ajatuksissa pyör...

Nelisen viikkoa sitten pääsin taas ompelemaan yhdessä! Ooh, miten hienoa se on joka kerta! Tällä kertaa tapasimme Espoossa, Backbyn kartanossa, jota on myös kutsuttu Kaisankodiksi. Otin mukaan hillityn määrän materiaalia ja valtavan pinon kassakuitteja. Järjestelin materiaalini värien mukaisiin pinoihin ja aloin ommella kaitaleita ja paloja kassakuiteille niin, että toinen pää olisi tummempi ja toinen vaaleampi. Ahkeroin koko päivän, ja sain ommelluksi tällaiset palat: Tässä oli työskentelytilamme. Kaikki eivät ommelleet koneella, mutta jokainen oli sinnikäs ja ahkera. Taukoja pidimme vain ruokailua varten! Taisin saada kartanolta väriruiskeen tai jotain, sillä olen rakennellut kirjavimmista ja värikylläisimmistä paloistani (ja jopa kankaistani) jos vaikka mitä. Jatkoin esimerkiksi kuittiompelua – tosin laajensin palavalikoimaa niin, että aloin jo kärsiä runsaudenpulasta. Alkoi myös tuntua siltä, että näitä pitäisi sentään yhdistellä vaikka tilkkupussukan tai miksei jopa vetoketjula...

Elokuisena viikonloppuna oli taas aika tavata Instagramista tuttuja tilkkuystäviä, tällä kertaa AirBnB-majoituksessa Vääksyssä. Majapaikan valintaan vaikuttaa paitsi nukkumapaikkojen lukumäärä, myös pöytätilan määrä. Esittelykuvissa jätetään tämä tärkeä seikka usein liian vähälle huomiolle. Tässä majoituksessa paras pöytätila oli lasitetulla terassilla. Siinä oli hyvin viihtyisää, ja sovimme kaikki ompelukoneinemme pöydän ääreen, kun kaksi meistä jäi sohvalle käsinompelustensa kanssa. Päädyin askartelemaan tilkkupintaa orvoksi jääneistä blokeista. Olen tehnyt liikaa blokkeja yllättävän moneen tilkkutyöhön! Olin tutkinut blokkivarastojani ennen lähtöä, ja kokeilin, miten hyvin ne sopisivat yhteen. Tällainen sommitteleminen ei jotenkin inspiroinut minua, mutta olin päättänyt loihtia blokeista jonkunlaisen pinnan. Onneksi lähtöä edeltävinä päivinä sain kunnollisen idean jostain virtuaalimaailman syövereissä näkemästäni tilkkuteoksesta! Aloin toteuttaa uutta visiotani ompeluviikonlopun a...

Melkein kaikkein hauskinta tilkkutyötä on ommella pieniä, sattumalta käteen osuvia tilkkuja yhteen ja jatkaa, kunnes kooste on tarpeeksi suuri pussukkapinnaksi. Ehkä siksi pussukoita valmistuukin niin paljon!  Kerron nyt, miten ompelin improvisoituja pintoja pienistä tilkuista, jotka olivat vain sattuneet jäämään ompelupöydälle. Ensiksi otin käteen yhden tilkun ja etsin sille joko saman värisen tai väriin sopivan parin, jonka jokin mitta sopi mahdollisimman hyvin ensimmäisen tilkun johonkin reunaan. Kuvassa näkyy näitä pareja (ja muutama vähän kehittyneempikin sarja) odottamassa, että ompelisin saumat. Tasoitin tilkkuparien saumanvarat ja painelin sormella saumat sileiksi. Etsin pareille vastaavia pareja ja ompelin yhteen. Jatkoin näin – tai otin lisää tilkkuja ompelupöydän kasasta pinosta, kunnes saumoja oli sen verran, että oli syytä silittää palat siisteiksi. Silitetyt palat olivat jo sen kokoisia, että niistä alkoi voida visioida pussukkapintoja, tässä: Ensimmäinen pussuka...

Syöksähdin saman tien uuden projektin pariin, kun olin saanut tilkkusilppuriviblokit pinnaksi asti. Huomasin nimittäin pitäväni kovasti keikkuvan näköisistä blokeista, joita ompelin Kylä lähtee -seinätekstiiliin, ja päätin ommella niitä jossain vaiheessa lisää,. Nyt oli se vaihe! Valmistin ensin koko joukon raikkaan värisiä tilkkuneliöitä ompelemalla pienen keskipalan ympärille kierroksen resurssikaitaleita ja tasoittamalla silitetyn palan sitten kolmen tuuman neliöksi. Sitten keräsin pinon tummanpuhuvimpia kankaitani ja leikkasin niistä kahden ja puolen tuuman levyisiä kaitaleita. Ompelin tilkkuneliön ympärille tummanpuhuvat kaitaleet, silitin ja leikkasin palasta viiden tuuman neliön vinoon – puolet toiseen suuntaan ja puolet toiseen suuntaan vinoon. Neliöt näyttävät keikahtelevan puolelta toiselle. Paitsi tuo yksi, joka kulkee viereisen neliön kanssa samaan tahtiin! Nyt vasta kuvasta huomasin! No sitten mietin, että tuleeko pinnasta sittenkin liian synkkä, jos tausta on pelkkää ...