Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

leikkuulattialla juuri nyt.

En muista, olenko jo kuvaillut tilkkutyöprosessejani, mutta jaan silti pari sanaa niistä.

Koska ompelen kaikki tilkkupeittoni scrap-tyyppisesti – lukuisasta määrästä erilaisia kankaita – niin leikkaan palat vähitellen. Leikkelen ensin osat muutamaan blokkiin; sitten saatan leikata vähän enemmän, jotta ompeluosuus kestää hieman pidempään. Loppuvaiheessa voin vielä tehdä hiukan tarkemmat laskelmat ja leikata tismalleen tarvittavan määrän paloja.

En edes muista, olisinko koskaan leikannut KAIKKIA tilkkupeittoon tulevia paloja kerralla, mutta nyt tein parhaani, että leikkaisin. Minulla on nimittäin edessäni tarkka ohje! Sekin on lähes ennenkuulumatonta.


Löysin internetin ihmeellisistä syövereistä (ja Instagramin avulla) mallin nimeltä ”Plaid-ish,” jonka on tehnyt @kitchentablequilting. Ohje on ladattavissa hänen digikaupastaan pdf-muodossa ja se on ilmainen. Kun ohjeen löytää, voi siis turvallisin mielin klikata ”Add to Cart” ja ”mene maksamaan,” koska veloitus on nolla.

Ohjeessa ei anneta valmiita värityksiä, vaan tummuusmäärittelyt, ja sepä onkin yllättävän haastavaa! Minun pitää leikata tietty määrä tietyn kokoisia oikein tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. Niistä kokoan sitten blokkeja.

Jotta saisin kuvioinnin varmemmin näkyviin, olen jopa tarkastellut kangasvaihtoehtojani mustavalkoiseksi sävytettynä. Kännykkäkamera on tässä oivallinen apu!


Olen valinnut väritykseksi violetin, turkoosin ja oranssin. (Siis oranssin! Peräti outo värivalinta minulle!) Mukana on myös jonkun verran sini- ja keltavihreää.

Tietenkin halusin välillä kokeilla, miltä blokit näyttäisivät:


Nyt jo näen, etteivät minun keskimmäiset pikkuneliöni näissä blokeissa ole tarpeeksi tummat. Olen iltaisin pohtinut, mitä tehdä niille. Väritänkö niitä kangasväreillä? Puranko blokin ja vaihdan tilalle uuden neliön? Lisäänkö neliön päälle kirjontapistoja?

Saatan myös jättää neliöt korjaamatta ja siedän epätäydellisyyden valmiissa tilkkupinnassa. Tai käytän kokeilublokkini tilkkupeiton taustakappaleeseen. Aika näyttää!

perjantai 13. syyskuuta 2019

orpo tilkkupintaparka.

Tiedän ommelleeni kuvassa näkyvän tilkkupinnan äskettäin, mutta niin vain se oli pyyhkiytynyt mielestä ja palasi todellisuuteeni vasta kun löysin sen ompelupöydän tilkkukasoista.


Olin löytänyt palalle vanun ja kiinnittänytkin sen – vain tikkaus puuttui. Palalla ei tosin ollut paria, joten siitä ei voinut ruveta valmistamaan mitään saman tien. Mitähän tässä oli oikein tapahtunut, että toinen oli jäänyt tuollaiseen vaiheeseen?!

Mutta ei hätää! Tietenkään! Selailin tilkkukasoja hiukan lisää ja löysin kooltaan noin puolet tästä olevan tilkkupinnan – sekin unholaan painunutta lajia. Palaan ei tarvinnut lisätä kuin kaksi kerrosta tilkkua, ja se oli valmis orvon tilkkupintaparan pariksi.

Tikkasinkin ne jo - valitsin tikkauskuvioksi "kulmikkaan spiraalin":


Löysin myös sopivan vetoketjun. Kumpikaan tilkkupinta ei enää ole parka eikä pariton, vaan hyödyllinen - valmiina muuttumaan pussukaksi.

Toivottavasti en unohda näitä uudelleen!

maanantai 26. elokuuta 2019

tähtiä, tähtiä.

Tänään jaan monta kuvaa tähtikuvioisen tilkkupeiton rakennusvaiheista. Kyseessä on siis ”wonky stars” -tilkkutyö, jonka aloitin jo viime vuoden toukokuussa. Projekti jäi jonkun toisen jalkoihin, mutta nyttemmin olen puurtanut tähden toisensa jälkeen, ja koossa on aika monta blokkia.

Ostin projektiani varten tummaa, mustikansinistä batiikkikangasta Töölön Tilkkupajasta. Huomasin melko pian, että taustakangasta kuluu paljon, ja hankin täydennykseksi toistakin tummansinistä kangasta, sitäkin Töölön Tilkkupajasta.


On hauska, ettei tausta ole yhtä ja samaa kangasta, vaan että siinä on sävyeroja.

Projektin aikana olen asetellut uusimmat blokit lattialle ryhmiksi. Värikkäitä tähtiä on kiva katsella. Kuvassa näkyy myös pino, josta on tulossa seuraava tähti.


Tein aluksi melkein samankokoisia blokkeja, aika isoja. Sitten huomasin, että tähtiä kannattaa olla eri kokoisia.

Kuvassa olen ommellut tai asetellut tähtiä isommiksi kokonaisuuksiksi siinä uskossa, että saisin syntymään palapelin tapaan toisiinsa sopivia paloja.


Lattialla sommitteleminen on rankkaa!


Sitten mittasin jo ompelemani palat ja piirsin ne mittakaavassa PowerPointiin. Piirsin taustalle samassa mittakaavassa tilkkupeiton kokoisen suorakaiteen ja sain selville, että tilkkublokkeja tarvitaan vielä koko joukko lisää. Sain lasketuksi vähän mittojakin tarvitsemilleni blokeille.


Totesin, että olisi parasta ottaa käyttöön vielä uusia sinisiä kankaita, jotta minulla varmasti riittää joko batiikkia tai kakkoskangasta täytepaloiksikin. Taustasta on koko ajan tulossa vaihtelevamman sävyinen.


Ei haittaa! Scrappy mikä scrappy!

Tässä kuvassa on tulevia tähtien keskustoja:


Minulla on valmiiksi ommeltuna seitsemän-, kahdeksan- ja yhdeksänsenttisiä neliöitä ja leikattuna vastaavan kokoisia sinisiä neliöitä – eli tähdistä puuttuu vain sakaroita. Niihin kuluu yllättävän tuhlaavaisesti kangasta! Niitä ei voi ommella pienistä jäännöspaloista, vaikka keskustoja voi.

lauantai 17. elokuuta 2019

ompelupöydällä juuri nyt.

Tämä tilkkutehtailija on viime aikoina saanut harvinaisen vähän mitään todellista aikaiseksi, sillä tilkkutähtiblokkien ompeleminen on hyvin hidasta.

Kokoan ensin pikkutilkuista tähden keskipalan. Pitää olla tarkkana, etten vahingossa tee liian isoa palaa, sillä silloin palan tasoitusleikkaaminen tuntuu haljulta. Palan täytyy olla mieluummin juuri sopiva, niin että tasoituksessa leikkautuvat osuudet ovat vähäiset.


Sitten tähdelle pitää ommella kahdeksan sakaraa. Olen käynyt jäännöspalakassit jo monta monituista kertaa läpi ja poiminut sieltä pikkuisia paloja tähtien keskustoihin ja isompia paloja sakaroihin. Innostus alkaa taas uhkaavasti hyytyä.


Viimeisimmät valmiit ja silitetyt tähtiblokit näyttivät tällaisilta:


Tutkailin tähtiblokkipinoa, ja ehkä voisin vähitellen ruveta sommittelemaan blokeista tilkkupintaa. Blokit ovat vaihtelevan kokoisia, joten sommitteleminen on haastavaa.

Tähtiblokkien välissä olen ommellut muutamia neljän neliön miniblokkeja, joihin minulla on valmiiksi leikattuja neliöitä.


Pidän tavoitteena ommella noin 1200 pikkublokkia ennen kuin rupean ompelemaan niistä isompia kokonaisuuksia. Mielessä väikkyy, että näistä syntyisi melko iso tilkkupeitto sitten joskus!

Laskin nopeasti, että blokkeja on nyt koossa 820 kappaletta. (Tosin mehän tiedämme, miten tarkasti pystyn laskemaan vaikkapa kahteentoista.)

Kahdestatoista puheen ollen, nostin kukkakuvioisen tilkkupintani ulos ja otin siitä luonnonvalossa kuvan.


Tilkkupinta on peitoksi vielä kovin pieni, ja ajattelin kasvattaa sen kokoa ompelemalla sille jonkunlaisen reunuksen käyttäen esimerkiksi tästä projektista jääneitä juoponpolkublokin osia. Minulla on paljon punaisia kapeita kappaleita ja vastaavasti valkoisia pulleita kappaleita.

Kehys tuskin häiritsisi teoksen yleisilmettä, ja lopputuloksena olisi järkevämmän kokoinen tilkkupeitto.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

tikatut sirpaleet.

Epämukavuusalueella toteuttamani, Scrap Crazy -mallineella tekemiini blokkeihin perustuva tilkkupinta on nyt kauniisti tikattu, kiitos Töölön Tilkkupajan ja Soile Kivisen. Työllä ei ole vielä nimeä enkä ole ehtinyt kantata sitä, mutta levitin sen silti heti kotiin päästyäni pihaan ja räpsäisin pari kuvaa.


Tilkkupinnassa on melko tummia ja maanläheisen värisiä kankaita, hämmentävän paljon yksivärisiä. En ehkä pitäisi pinnasta lainkaan, ellei mukana olisi niin paljon kellanvihreää. Se jotenkin valaisee työn.

Toinen kiva juttu työssä ovat kolme Mikki Hiiri -kuvioista palaa. Ne ovat täysin eri värimaailmaa kuin kaikki muut tilkut, mutta ehkä ne näyttävät juuri siksi niin sopivilta.


Soile suositteli tikkauskuvioksi neutraalia, ei-kukkakuvioista mallia. Itse halusin jotain, missä olisi sekä pyöreää että terävää. Kuvio erottuu taustakappaleella selvemmin kuin tilkkupinnassa.


Seuraavaksi tasoitan tilkkupinnan. Se käykin helposti, sillä Töölön Tilkkupajan long-arm-koneen jäljiltä tilkkupinnan ympärillä on koko mitaltaan harsinommel, joka litistää tilkkupinnan reunan. Merkkaaminen ja leikkaaminen on kätevämpää kuin jos reuna pullistelisi (niin kuin se teki aina kun vielä itse tikkasin työni).

Sitten keksin työlle nimen ja kirjoitan sen nimilappuun, jonka ompelen työn oikean alakulman taustapuolelle. Enää jäävät jäljelle reunakantin valitseminen ja leikkaaminen, silittäminen, keriminen ja ompeleminen.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

kesäistä.

Kesäkuu on viimeisessä päivässään – uskomatonta! Odotan kovasti, että lomani alkaisi, jotta pääsen täysin siemauksin nauttimaan kesästä.

Todellisuudessa nautin kesästä melko samalla tavalla kuin keväästä, syksystä tai talvesta. Istun mieluusti ompelupöytäni ääressä, satoi tai paistoi. Mutta kesällä on kiva, kun tietää, että voisi mennä ulos nauttimaan kauniista ja vehreästä luonnosta, jos haluaisi.

Jotta voin häpeilemättä käyttää sandaaleita, laitatan itselleni aina kesäjalat. Tässä ne esittäytyvät Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton kanssa:


Käpylä-tilkkublokkeja on jälleen muutama lisää. Olin tietenkin taas unohtanut laatimani mitat ja leikkasin kaitaleet vähän minkä sattuu mittaiset, mutta onneksi kankaita riitti, että pystyin paikkaamaan leikkuuerheeni. Uusimmat kolme blokkia esittäytyvät tässä – vasemman alakulman blokki on aiempaa erää:


Anteeksi - kuva on jostain syystä osittain epäterävä.

Olen kirjoittanut vihkooni (onkin hyvä, että teen muistiinpanoja, sillä en parin viikon kuluttua enää muista aivoituksiani), että aion ommella 8 x 9 blokin tilkkupinnan eli tarvitsen yhteensä 72 blokkia. Tässä pinossa niitä on noin 65 kappaletta:


Koska olen niin lähellä suunnittelulattiavaihetta, otin tuntumaa tapahtuma-alueeseen. Tein ensin puolisatunnaisen, enimmäkseen sinisävyisen asetelman:



Sitten otin esiin punasävyisempiä blokkeja ja tein toisen asetelman:


En ole vielä päättänyt, minkä levyiset kaitaleet Käpylä-blokkien väliin tulee. Blokkinikin ovat niin monen värisiä, että askarruttaa, miten saan sommitelluksi ne kivaksi tilkkupinnaksi. Mutta työ tekijäänsä neuvoo. Olen saanut kaiken sopimaan ennenkin!

Lopuksi jotain söpöä. Kissa ottaa mielellään päiväunet. (Ja aamu-, ilta- ja yöunet.) Onkohan siitä mieluisinta nukkua tilkkupeitolla? Näyttäisi siltä:


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

rakennan taustakappaletta.

Kaapissa on taiteltuna pari tilkkupintaa, joista ajattelin vielä valmistaa tilkkupeitot. Niiltä vain puuttuu taustakappaleet!

Yksi taitoksilla olevista on tämä Scrap Crazy -mallineella tekemistäni blokeista ompelemani tilkkupinta, josta taisin näyttää jo talvella otettuja kuvia. Kuvissa blokkien syvät värit eivät tulleet näkyviin, mutta kevätaurinko herätti tilkkupintani eloon!


Ompelin tilkkublokit kauniista, syvän värisistä ja YKSIvärisistä kankaista, joita ostin kokonaisen pinon jo Imatran tilkkupäiviltä. Niiden lisäksi käytin Valori Wellsin suunittelemia kuviokuoseja, joita ostin pinon vasta viime syyskuussa. Yhtä pinoa siis hillosin, toisen sain avatuksi melkein saman tien.

Käytin blokkeihin myös joitain jäännöstilkkujani (scraps), mutta en kovin monta. Minun tilkkuni ovat nimittäin aika pieniä, kuten tästä blogikirjoituksestanikin voi todeta. Takaisin taustakappaleaiheeseen.

Olen ostanut muutamaakin kangasta varastoon sen verran, että saisin niistä taustakappaleet lisäämättä toisia kankaita mukaan, mutta ainakin jotkut ostokseni ovat sittenkin olleet liian kitsaita. Toisaalta tykkään taustakappaleista, joissa on mukava juju.

Koska tässä tilkkupinnassa on paljon keskivärisiä ja tummia kankaita ja aika vähän vaaleita, valitsin taustaan värikylläisen kankaan. Se ei yksinään aivan riitä, joten valitsin muutamia varsinaisen tilkkupinnan kankaita ryydittämään taustaa.


Päätin leikata ja ommella ainakin yhden neliöjonon, ja värit tulevat tähän järjestykseen:


Koska on ollut hellettä ja kaikenlaista kesätekemistä ja juhannuskin vielä, taustakappale ei ole edennyt tämän pidemmälle. Palaankin vielä tilkkupintaan. Tässä siitä hiukan lähempää otettu kuva:


Ihmettelette kenties, miksi tilkkupinta näyttää niin muhkuraiselta.

Levitin pinnan toukokuiselle, ylipitkäksi ennättäneelle ruohikolle. Emme nimittäin olleet hennoneet leikata ruohoa, koska se kukki näin somasti:


Meillä ei siis vihata voikukkia. Toukokuussa voikukan kukinnot ovat söpöt. Myöhemmin saatan niitä kitkeä, mutta en välttämättä nurmikosta. Sen taistelun nimittäin häviäisin varmasti. On parempi, että olemme opetelleet tykkäämään voikukista!

maanantai 22. huhtikuuta 2019

tavanomaisempi projekti.

Vaikka pikkuneliöprojektini värimaailmaa voisi luonnehtia perinteiseksi, niin minulle se on ollut matka vierauteen. Ainoastaan pienet, pinkit kulmaneliöt ovat väriltään minulle tuttuja ja turvallisia. Niitä leikatessani olen myös askarrellut paloja minulle tavanomaisempaan projektiin.

Ompelen tilkkupeittoa, johon tulee uusia Tula Pinkin Pinkerville-sarjan kankaita. Koska osa niistä on isokuvioisia, halusin etsiä blokkimallin, johon tulisi iso neliöosuus.

Yksisarviskankaalle sopivan kokoista blokkimallia ei vain löytynyt, joten päädyin etsiskelemään vain kiinnostavan näköistä blokkia, jonka voisin luontevasti yhdistellä yhtä kangasta olevien neliöiden kanssa. Päädyin neljän hirsimökkitekniikalla toteutettavan neliön yhdistelmään:


Kuvassa pohdin vielä, trimmaisinko palan neliöviivaimeni kokoiseksi. Erittäin lyhyen miettimistauon jälkeen päätin trimmata, sillä neliöviivaimen avulla voisin helpoimmin leikata myös yksisarviskankaista neliöt – muuten olisin joutunut käsipelillä mittailemaan.


Neliöiden väliin tulee vielä valkoisia kaitaleita.

Kuvan blokki on testiblokki - siksi yksi neljästä neliöstä on erilainen. Siinä oleva ”keskineliö” oli liian pieni, mutta testiblokkiin se kelpasi. Todennäköisesti käytän testiblokkinikin varsinaiseen työhön. On vain hyvä, että tilkkupinnasta löytyy jotain odottamatontakin!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

pieniä neliöitä.

Kerroin helmikuussa, että ystävällinen ja antelias Instagram-kontaktini Sigrid lähetti minulle karkkilaatikollisen pieniä neliötilkkuja. Tutkin niitä lähemmin ja huomasin, että suurin osa oli maanläheisiä värejä. Aika vierasta maailmaa minulle, mutta päätin silti astua mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Jouduin kauan miettimään, mitä tekisin hänen tilkuistaan. Ne olivat noin 5 cm x 5 cm tai noin kahden tuuman neliöitä – en ole aivan varma, kumpia. Käytän omaan pikkuneliöprojektiini 4 cm x 4 cm neliöitä, joten joutuisin trimmaamaan hänen neliöitään aika paljon. Siksi halusin löytää projektin, johon voisin käyttää juuri tuon kokoisia tilkkuja.

Lopulta löysin idean – ompelisin neljän neliön blokkeja, joiden kahteen kulmaan lisäisin pienen värikolmion:


Sain tämän idean Kaffe Fassettin Moody Blues -mallista. Hän on käyttänyt aika tavalla isompia neliöitä, mutta toisaalta kirjan ohje oli luvattoman monimutkainen! Onkohan tekijä todella toteuttanut blokit niin työläästi?!


Järjestelin Sigridin neliöt pinoiksi, jotta voin aina ottaa kaksi ja kaksi. Niitä riittää ja riittää, ja hyvänen aika, miten monenlaisia ruskea-vihreitä tai maanläheisen värisiä kankaita onkaan olemassa!


Olen nyt ommellut muutaman kymmentä neljän neliön blokkia ja muutamaan niistä olen tehnyt vaaleanpunaisesta tai pinkistä kulmat. Valmiista blokkikokonaisuudesta tulee tämän näköinen:


Blokissani on hauskaa se, että se näyttää (luullakseni) paljon vaikeammalta ommella kuin se oikeasti on. (Tietenkin Kaffe Fassettin kirjan ohjeella ommellen tämä onkin tosi työläs blokki!)

Lopulta minulla oli kolme valmista blokkikokonaisuutta ja yksi, jota en ollut vielä ommellut kokoon:


Työläintä projektissani on löytää sopivan pinkkejä kankaita pieniin kulmaneliöihin ja sitten neliöiden leikkaaminen. Taidan tehdä näistä blokeista suosiolla vain laukun, en tilkkupeittoa!

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

mikä on kivointa?

En haluaisi valittaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä kuin pakollista tekemistä olisi vähän liikaa. Tykkäisin paljon enemmän sellaisesta, että tekisin kaikkea vain huvikseni! Vetelehtisin ja lorvisin ja ompelisin niitä näitä.

Ensin ”jouduin” valmistamaan työn ehdolle EQA:n juhlanäyttelyyn. Tietenkin tavallaan halusin osallistua, mutta silti tekeminen tuntui vähän pakotetulta. Onneksi Käytä sydäntäsi -tilkkutyö on nyt valmis, ja pääsen ehdottamaan sitä juhlanäyttelyn osaksi.

Sitten tajusin, että ”joudun” ompelemaan työn myös Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn. Kyseessä on haaste, joka esitettiin ajat sitten. Olisin voinut ommella haastetyön koska tahansa, mutta vätkyttelin aloittamista, ja nyt olen pakkoraossa, koska näyttely pystytetään kuukauden päästä Kankaanpään tilkkupäiville.

Raidallisen hirsimökkityönkin pitäisi olla maaliskuussa valmis. Sentään sain ommelluksi sille vihdoin taustakappaleen (vain puoli vuotta sen jälkeen kun tilkkupinta oli valmis), joten saatoin viedä työn Töölön Tilkkupajaan eilen. Tikkaamisen jälkeenkin on toki muutama työvaihe edessä: nimilappu, työn suoristaminen ja kanttaaminen.

Vielä minulla on työpöydällä kaksi rikkinäistä pussukkaa, joiden keskellä on ehjät kangaskuvat – niiden ympärille pitäisi ommella uudet pussukat.

Puhumattakaan niistä korjattavien vaatteiden röykkiöistä ompelupöydällä.

Mutta koska kivointa on niiden-näiden ompeleminen, olen pitänyt viikon tauon "pakollisten" töiden tekemisestä (paitsi kun ompelin raidalliselle hirsimökkipinnalle taustakappaleen). Mieli kevenee, kun esimerkiksi leikkaan, ompelen, silitän ja trimmailen pieniä neliöitäni:


Hauskojen, karkkiväristen Boy’s Nonsense -blokkien ompeleminen on myös tosi kivaa, varsinkin nyt, kun sain käyttöön litteäpäisiä nuppineuloja.


Kaksi melkein viimeistä blokkia:


Olen nyt ommellut kaikki tarvitsemani blokit karkkiväriseen tilkkupintaan. Seuraavaksi levitän blokit jonkinlaiseen järjestykseen lattialle ja koetan kehiä kokoon sommitelman.

Löysin hyvän vinkkivideon: Suzy Quilts – How to chain piece quilt rows. Siinä kerrotaan itse käyttämääni systeemiä parempi ratkaisu blokkien ompelemiseksi yhteen tilkkupinnaksi. Ajattelin kokeilla uutta systeemiä sitten kun pääsen ompelemaan karkkiväriset blokkini yhteen.

maanantai 31. joulukuuta 2018

tilkkuvuoden 2018 yhteenveto.

Taas on vuosi vierähtänyt, ja on aika tarkastella vuotta 2018. Muistelen jälleen vuosi sitten esittämiäni toiveita, tutkailen, ovatko toiveeni toteutuneet, ja luettelen tietenkin töitäni.

Aloitetaanpa. Kissa tuntuu olevan kuulolla. Koska sillä on silmät kiinni, se selvästi keskittyy kuuntelemiseen.


Ompelin vuoden 2018 aikana 22 tilkkupussukkaa – kaksi enemmän kuin viime vuonna.

Yhden tilkkulaukun (viime vuonna ompelin kaksi).



Kuusi tilkkupeittoa (viime vuonna ompelinkin järjettömän määrän eli yksitoista).

Kuudenlaista muuta juttua. Innostuin esimerkiksi tekemään suorastaan sarjan eko-vanulappuja säilytyspusseineen (siis kaksi), ja joulun alla tehtailin peräti 16 sydämenmuotoista pannulappua!



Ompelin lisäksi kaksi pientä tilkkutyötä (ripustuskujineen!) kahteen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilting Associationin näyttelyyn, yhdeksi kahdeksasta Suomen edustajasta (työtäni ei valittu) ja myös ehdolle Tilkkuyhdistyksen teemanäyttelyyn Glasgow’hun.


Keskeneräiset


Keskeneräisiksi on jäänytkin useampi työ.





Viime vuonna tähän aikaan oli kesken vain kaksi tilkkupeittoa (ja sain ne valmiiksi tänä vuonna):  rastiblokeista valmistamani tilkkutyö (valmis työ sai nimen "Tasapeli") ja kauan keskeneräisenä virunut ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö (valmiin työn nimi on "Tuulenpesät").

Vuoden 2018 hudit


Ajattelen useimmiten positiivisesti, mutta täytyyhän sitä tunnustaa sellaisiakin asioita, jotka eivät menneet ihan putkeen. Niitä nousee mieleen kolme.

Näyttelytyö. En tykännyt ”Suomalaisia näkymiä” -näyttelyyn ehdottamastani tilkkutyöstä ”Makuasioista,” vaikka pidin alkuperäisestä ideastani ja vaikka toteutin siihen oikein mukiinmeneviä tikkauksiakin. Se vain ei edusta mieleistäni estetiikkaa. Koska olen itse tärkein kohdeyleisöni, epäonnistuin siinä mielessä.

Joulukalenteri. Lasken myös joulukalenterini pettymysten joukkoon, sillä se ei innostanut lukijoita toivomallani tavalla. Viime vuonna sain joulukalenterini kautta paljon, paljon enemmän silmäpareja kirjoitusteni ääreen.

Vinkkivideo. Toiveistani huolimatta en saanut aikaiseksi vinkkivideota. Itseään on hankala kuvata, ainakin vasta-alkajana, enkä saanut järjestymään sellaistakaan, että esimerkiksi tilkkuystävä olisi ollut mukana joko esittelemässä tai kuvaamassa. Videoinnissa tein siis täysoharin.

Näitä kun mietin, rupeaa nolostuttamaan ja täytyy melkein painaa kasvot käsiin:


Vuoden 2018 parhaat jutut


Nolostelut sikseen. Siirrynkin miettimään parhausasioita.

Edelleen: @tilkunviilaaja Instagramissä. Kesällä sain useamman kommentin, joissa toivottiin minun tulevan Yhdysvaltoihin pitämään tilkkukursseja. Leikittelin jo ajatuksella, mutta huhhuh, minä olen saamaton järjestämään itselleni toimintaa.

Kolme värikästä tilkkupeittoani. Herkkupalat-peiton sekä Enemmän on enemmän -peiton ennätin saada valmiiksi, mutta raidallisista hirsimökkiblokeista kokoamani tilkkupinta on vielä keskeneräisten kasassa. Herkkupalat-peittoon raaskin käyttää upeita Tula Pink -kankaita ja Enemmän on enemmän -peitosta tuli sattumalta paljon kivampi kuin olin uskaltanut edes toivoa. Kaikki nämä työt edustavat omaa värimaailmaani ja lempiväriäni eli moniväristä.

Blogiarvonta. Sain blogiarvontaan ennätysmäärän kommentteja!

Tilkkuyhdistyksen jäsenmäärä. Uskon, että sinnikkäästi toteutetun tiedotuksen, parin kampanjan sekä koko ajan paranevan Tilkkulehden ansiosta yhdistykseen on innostunut liittymään sellaisia harrastajia, jotka ovat aiemmin empineet ottaa ratkaisevaa askelta.

Miten toiveeni toteutuivat?


Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2018? ”Sakke” auttaa minua muistelemaan – sillä on tässä pitkät kädet, jotka ovat esimerkiksi joogatessa olennaiset:


Pitkäkätisyysjänteisyys on ehkä auttanut, sillä neljästä toiveestani kolme on toteutunut!

”Toivon, että tilkkuharrastajat pysyvät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti”. 

Toteutui täysimittaisesti! Niin kaukaiset kuin läheiset tilkkuystävät ovat pysyneet ystävällisinä ja positiivisina.

”Teen valmiiksi ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni.

Vihdoinkin.” Fanfaari minulle! Tattararaa! Tuulenpesät-tilkkupeitto on valmis, ja tykkäyksiä sateli hänelle. Löysin peitolle sopivan omistajankin! Annoin sen anopille syntymäpäivä-/joululahjaksi ja hän tuntui olevan mielissään.

”Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni.”

Toteutui. Ideoin ja aloitin joulukalenterin kirjoittamisen elokuussa, ja luukut olivat valmiina marraskuun puolella. Ostin myös lahjoja hyvissä ajoin. Silti olen sen verran hidasliikkeinen, että osa joulutoimista – esimerkiksi lahjojen postittaminen – jäi viime tinkaan tai viime tingan jälkeiseen aikaan.

Ehdin tosiaan ommella muutakin kuin pannulappuja joululahjaksi! Sain nimittäin joulunalusviikolla ommelluksi viimeiset blokit Scrap Crazy -mallineen perusteella toteutettavaan tilkkutyöhön. Lisäksi ompelin tilkkupinnan kokoon!

”Toteutan ainakin yhden tilkkuvinkkivideon joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.” 

Ei toteutunut. Ensin en tajunnut aloittaa. Sitten en muistanut. Sen jälkeen en ehtinyt, ja loppuvuonna oli niin pimeää, ettei videoimisesta tullut mitään.

Toiveeni tilkkuvuodelle 2019


  1. Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.
  2. Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.
  3. Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.

Huh, taas on katsaus paketissa. Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2018! Kannustavat kommenttinne ovat lämmittäneet mieltä ja innostaneet eteenpäin!

Toivotan kaikille ahkeraa, kokeilevaa ja ihanaa tilkkuvuotta 2019!

torstai 6. joulukuuta 2018

nähdä vaivaa.

Itsenäisyyspäivänä sytytän kynttilät ikkunalle ja muistelen äitiä, jonka poismenosta on reilu vuosi. Hän tykkäsi kynttilöistä ja jouluvaloista. Hänen lempparinsa oli punainen valotähtiketju, jonka ostin ensin itselleni, sitten annoin hänelle (koska hän ihaili sitä niin kovasti), ja joka on nyt minulla taas.


Äiti nautti joulun odotuksesta! Sen sijaan siitä hän ei nauttinut, jos hänelle hiukankin tuli olo, että hän on vaivaksi. Montakohan kertaa kuulin hänen sanovan: ”Tästä on ollu sulle niin vaivaa” tai ”Kyllä sä oot sitten nähny vaivaa”?

Vaivan näkeminen oli hänelle niin ongelmallista, että Mies kehitti vastapainoksi termin ”minimivaivan periaate”. Jos äitini esimerkiksi ruokapöydässä mainitsi jotain vaivannäöstämme, niin Mies kiirehti selittämään, että olimme kyllä tehneet kaiken minimivaivan periaatteella. Silloin äitiä jo rupesi naurattamaan.

Tilkkutöitäni äiti ihmetteli aina, miten jaksoinkin nähdä niiden eteen niin paljon vaivaa. Itse hän oli aikoinaan kutonut (neulonut) lukemattomia villapaitoja, joista toisissa oli monimutkaista pintaa tai palmikkoa, toisissa upeita kirjoneuleosuuksia. En ikinä jaksaisi kutoa sellaisia, mutta tilkkutöitä tehdessä mieli lepää. Tekeminen on kaukana vaivannäöstä!

Tai melkein aina. Kyllä välillä koen tilkkutyötkin vaivalloisiksi – yleensä silloin, kun en itse niin välitä lopputuloksesta. Esimerkiksi käy vaikka ”Eksoottinen elämys” –tilkkuseinävaate.


Näin vaivaa ja tuloksena oli työ, joka oli joidenkin mieleen, mutta ei minun. Tulipa tehdyksi!

Mitähän äiti tuumaisi uudesta jätti-miniprojektistani, missä leikkaan 4 cm x 4 cm neliöitä ja yhdistän ne 4-patch-blokiksi? Ja aion näistä blokeista koota ison tilkkupeiton?


Arvaan, että hän sanoisi: ”Kuinka sää viittitkin nähdä niiden tilkkutöittes kanssa niin paljon vaivaa?!” Mutta ei väheksyvästi!

torstai 15. marraskuuta 2018

pussukoita tuloillaan.

Voisin melkein sanoa, että ”pussukoita tulvillaan on pimeä marraskuinen sää,” mutta minulla on sentään vasta tilkkupintoja käsillä; ei valmiita pussukoita. Tuloillaan on joka tapauksessa useita! Ompelin esimerkiksi kaksi tämän tapaista tilkkupintaa ja panostin tikkaamiseen. Ensin tikkasin keskiosan, sitten laitoin silmukoita kehysmäiseen osaan ja loput täytin harvahkolla muurahaisenpolulla.


Pussukasta tulee hyvin hillitty. Ei yhtään minun väriseni.

Yksi tilkkupinnoista näyttää siltä, kuin olisin tärvännyt pienten palojen ompelemiseen suunnilleen ikuisuuden. Kokosin kuitenkin palat valmiiksi tilkkumaisista osista, joten pinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin se oli ommella.


Tein monimutkaiselle pinnalle hieman kunniaa ompelemalla siihen sekä spiraalia että suoria. Jopa tulitikkutikkausta (matchstick quilting) laittelin!

”Meistä tulee isona tilkkupussukka”


No, he eivät tuosta enää kasva, mutta tilkkupussukaksi he ovat matkalla. Tässä vielä lähikuvaa:


Valmiit työt ovat omituisen värisiä ja kovin kirjavia, mutta miellyttävät minua paljon enemmän kuin hillitty Neutriino-pussukka! Minulla on omituinen maku.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails