Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelmat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. joulukuuta 2018

tilkkuvuoden 2018 yhteenveto.

Taas on vuosi vierähtänyt, ja on aika tarkastella vuotta 2018. Muistelen jälleen vuosi sitten esittämiäni toiveita, tutkailen, ovatko toiveeni toteutuneet, ja luettelen tietenkin töitäni.

Aloitetaanpa. Kissa tuntuu olevan kuulolla. Koska sillä on silmät kiinni, se selvästi keskittyy kuuntelemiseen.


Ompelin vuoden 2018 aikana 22 tilkkupussukkaa – kaksi enemmän kuin viime vuonna.

Yhden tilkkulaukun (viime vuonna ompelin kaksi).



Kuusi tilkkupeittoa (viime vuonna ompelinkin järjettömän määrän eli yksitoista).

Kuudenlaista muuta juttua. Innostuin esimerkiksi tekemään suorastaan sarjan eko-vanulappuja säilytyspusseineen (siis kaksi), ja joulun alla tehtailin peräti 16 sydämenmuotoista pannulappua!



Ompelin lisäksi kaksi pientä tilkkutyötä (ripustuskujineen!) kahteen eri näyttelyyn: ehdolle European Quilting Associationin näyttelyyn, yhdeksi kahdeksasta Suomen edustajasta (työtäni ei valittu) ja myös ehdolle Tilkkuyhdistyksen teemanäyttelyyn Glasgow’hun.


Keskeneräiset


Keskeneräisiksi on jäänytkin useampi työ.





Viime vuonna tähän aikaan oli kesken vain kaksi tilkkupeittoa (ja sain ne valmiiksi tänä vuonna):  rastiblokeista valmistamani tilkkutyö (valmis työ sai nimen "Tasapeli") ja kauan keskeneräisenä virunut ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö (valmiin työn nimi on "Tuulenpesät").

Vuoden 2018 hudit


Ajattelen useimmiten positiivisesti, mutta täytyyhän sitä tunnustaa sellaisiakin asioita, jotka eivät menneet ihan putkeen. Niitä nousee mieleen kolme.

Näyttelytyö. En tykännyt ”Suomalaisia näkymiä” -näyttelyyn ehdottamastani tilkkutyöstä ”Makuasioista,” vaikka pidin alkuperäisestä ideastani ja vaikka toteutin siihen oikein mukiinmeneviä tikkauksiakin. Se vain ei edusta mieleistäni estetiikkaa. Koska olen itse tärkein kohdeyleisöni, epäonnistuin siinä mielessä.

Joulukalenteri. Lasken myös joulukalenterini pettymysten joukkoon, sillä se ei innostanut lukijoita toivomallani tavalla. Viime vuonna sain joulukalenterini kautta paljon, paljon enemmän silmäpareja kirjoitusteni ääreen.

Vinkkivideo. Toiveistani huolimatta en saanut aikaiseksi vinkkivideota. Itseään on hankala kuvata, ainakin vasta-alkajana, enkä saanut järjestymään sellaistakaan, että esimerkiksi tilkkuystävä olisi ollut mukana joko esittelemässä tai kuvaamassa. Videoinnissa tein siis täysoharin.

Näitä kun mietin, rupeaa nolostuttamaan ja täytyy melkein painaa kasvot käsiin:


Vuoden 2018 parhaat jutut


Nolostelut sikseen. Siirrynkin miettimään parhausasioita.

Edelleen: @tilkunviilaaja Instagramissä. Kesällä sain useamman kommentin, joissa toivottiin minun tulevan Yhdysvaltoihin pitämään tilkkukursseja. Leikittelin jo ajatuksella, mutta huhhuh, minä olen saamaton järjestämään itselleni toimintaa.

Kolme värikästä tilkkupeittoani. Herkkupalat-peiton sekä Enemmän on enemmän -peiton ennätin saada valmiiksi, mutta raidallisista hirsimökkiblokeista kokoamani tilkkupinta on vielä keskeneräisten kasassa. Herkkupalat-peittoon raaskin käyttää upeita Tula Pink -kankaita ja Enemmän on enemmän -peitosta tuli sattumalta paljon kivampi kuin olin uskaltanut edes toivoa. Kaikki nämä työt edustavat omaa värimaailmaani ja lempiväriäni eli moniväristä.

Blogiarvonta. Sain blogiarvontaan ennätysmäärän kommentteja!

Tilkkuyhdistyksen jäsenmäärä. Uskon, että sinnikkäästi toteutetun tiedotuksen, parin kampanjan sekä koko ajan paranevan Tilkkulehden ansiosta yhdistykseen on innostunut liittymään sellaisia harrastajia, jotka ovat aiemmin empineet ottaa ratkaisevaa askelta.

Miten toiveeni toteutuivat?


Miten sitten toteutuivat viime vuoden viimeisenä päivänä esittämäni toiveet tilkkuvuodelle 2018? ”Sakke” auttaa minua muistelemaan – sillä on tässä pitkät kädet, jotka ovat esimerkiksi joogatessa olennaiset:


Pitkäkätisyysjänteisyys on ehkä auttanut, sillä neljästä toiveestani kolme on toteutunut!

”Toivon, että tilkkuharrastajat pysyvät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti”. 

Toteutui täysimittaisesti! Niin kaukaiset kuin läheiset tilkkuystävät ovat pysyneet ystävällisinä ja positiivisina.

”Teen valmiiksi ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni.

Vihdoinkin.” Fanfaari minulle! Tattararaa! Tuulenpesät-tilkkupeitto on valmis, ja tykkäyksiä sateli hänelle. Löysin peitolle sopivan omistajankin! Annoin sen anopille syntymäpäivä-/joululahjaksi ja hän tuntui olevan mielissään.

”Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni.”

Toteutui. Ideoin ja aloitin joulukalenterin kirjoittamisen elokuussa, ja luukut olivat valmiina marraskuun puolella. Ostin myös lahjoja hyvissä ajoin. Silti olen sen verran hidasliikkeinen, että osa joulutoimista – esimerkiksi lahjojen postittaminen – jäi viime tinkaan tai viime tingan jälkeiseen aikaan.

Ehdin tosiaan ommella muutakin kuin pannulappuja joululahjaksi! Sain nimittäin joulunalusviikolla ommelluksi viimeiset blokit Scrap Crazy -mallineen perusteella toteutettavaan tilkkutyöhön. Lisäksi ompelin tilkkupinnan kokoon!

”Toteutan ainakin yhden tilkkuvinkkivideon joko Tilkunviilaajana tai Tilkkuyhdistyksen puolesta.” 

Ei toteutunut. Ensin en tajunnut aloittaa. Sitten en muistanut. Sen jälkeen en ehtinyt, ja loppuvuonna oli niin pimeää, ettei videoimisesta tullut mitään.

Toiveeni tilkkuvuodelle 2019


  1. Järjestelen ompelutilani ja tarvikkeeni parempaan malliin.
  2. Päivitän ainakin yhden blogissani olevan ohjeen ja toteutan yhden uuden.
  3. Tilkkulehti pysyy innostavana ja kivana ja osallistavana.

Huh, taas on katsaus paketissa. Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2018! Kannustavat kommenttinne ovat lämmittäneet mieltä ja innostaneet eteenpäin!

Toivotan kaikille ahkeraa, kokeilevaa ja ihanaa tilkkuvuotta 2019!

torstai 6. joulukuuta 2018

nähdä vaivaa.

Itsenäisyyspäivänä sytytän kynttilät ikkunalle ja muistelen äitiä, jonka poismenosta on reilu vuosi. Hän tykkäsi kynttilöistä ja jouluvaloista. Hänen lempparinsa oli punainen valotähtiketju, jonka ostin ensin itselleni, sitten annoin hänelle (koska hän ihaili sitä niin kovasti), ja joka on nyt minulla taas.


Äiti nautti joulun odotuksesta! Sen sijaan siitä hän ei nauttinut, jos hänelle hiukankin tuli olo, että hän on vaivaksi. Montakohan kertaa kuulin hänen sanovan: ”Tästä on ollu sulle niin vaivaa” tai ”Kyllä sä oot sitten nähny vaivaa”?

Vaivan näkeminen oli hänelle niin ongelmallista, että Mies kehitti vastapainoksi termin ”minimivaivan periaate”. Jos äitini esimerkiksi ruokapöydässä mainitsi jotain vaivannäöstämme, niin Mies kiirehti selittämään, että olimme kyllä tehneet kaiken minimivaivan periaatteella. Silloin äitiä jo rupesi naurattamaan.

Tilkkutöitäni äiti ihmetteli aina, miten jaksoinkin nähdä niiden eteen niin paljon vaivaa. Itse hän oli aikoinaan kutonut (neulonut) lukemattomia villapaitoja, joista toisissa oli monimutkaista pintaa tai palmikkoa, toisissa upeita kirjoneuleosuuksia. En ikinä jaksaisi kutoa sellaisia, mutta tilkkutöitä tehdessä mieli lepää. Tekeminen on kaukana vaivannäöstä!

Tai melkein aina. Kyllä välillä koen tilkkutyötkin vaivalloisiksi – yleensä silloin, kun en itse niin välitä lopputuloksesta. Esimerkiksi käy vaikka ”Eksoottinen elämys” –tilkkuseinävaate.


Näin vaivaa ja tuloksena oli työ, joka oli joidenkin mieleen, mutta ei minun. Tulipa tehdyksi!

Mitähän äiti tuumaisi uudesta jätti-miniprojektistani, missä leikkaan 4 cm x 4 cm neliöitä ja yhdistän ne 4-patch-blokiksi? Ja aion näistä blokeista koota ison tilkkupeiton?


Arvaan, että hän sanoisi: ”Kuinka sää viittitkin nähdä niiden tilkkutöittes kanssa niin paljon vaivaa?!” Mutta ei väheksyvästi!

torstai 15. marraskuuta 2018

pussukoita tuloillaan.

Voisin melkein sanoa, että ”pussukoita tulvillaan on pimeä marraskuinen sää,” mutta minulla on sentään vasta tilkkupintoja käsillä; ei valmiita pussukoita. Tuloillaan on joka tapauksessa useita! Ompelin esimerkiksi kaksi tämän tapaista tilkkupintaa ja panostin tikkaamiseen. Ensin tikkasin keskiosan, sitten laitoin silmukoita kehysmäiseen osaan ja loput täytin harvahkolla muurahaisenpolulla.


Pussukasta tulee hyvin hillitty. Ei yhtään minun väriseni.

Yksi tilkkupinnoista näyttää siltä, kuin olisin tärvännyt pienten palojen ompelemiseen suunnilleen ikuisuuden. Kokosin kuitenkin palat valmiiksi tilkkumaisista osista, joten pinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin se oli ommella.


Tein monimutkaiselle pinnalle hieman kunniaa ompelemalla siihen sekä spiraalia että suoria. Jopa tulitikkutikkausta (matchstick quilting) laittelin!

”Meistä tulee isona tilkkupussukka”


No, he eivät tuosta enää kasva, mutta tilkkupussukaksi he ovat matkalla. Tässä vielä lähikuvaa:


Valmiit työt ovat omituisen värisiä ja kovin kirjavia, mutta miellyttävät minua paljon enemmän kuin hillitty Neutriino-pussukka! Minulla on omituinen maku.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

meneillään juuri nyt.

Työstän paraikaa kolmea erilaista projektia. Lupaavin ja sievin on ehkä paper-piecing-projekti, missä valmistan ”Boy’s Nonsense” –nimisiä blokkeja. Käytän tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä paperin voi käyttää monta kertaa, sillä sitä ei ommella blokkiin kiinni missään vaiheessa. Toimii tässä hyvin.

Arja ja minä teimme menetelmästä videon, jonka voit katsoa Finn Quiltin sivustolla.

Tässä vähän makua blokeista. Valitsin yhdeksän satunnaista blokkia ja tein asetelman.


Noin puolella blokeista on vaaleat nurkat ja noin puolella tummat/tummemmat. Blokkeja on aika monta, mutta ei vielä tarpeeksi peittoa varten, tai ihan pieneen peittoon kyllä olisi.


Toinen projektini on aivan eri värinen. Ompelen Scrap Crazy –mallineella leikkaamiani paloja tilkkublokeiksi, jotka ovat valmiina noin 16 cm x 16 cm. Kankaat ovat enimmäkseen kahdesta esivalikoidusta nyytistä. Yhdessä oli pelkkiä yksivärisiä Kona-puuvilloja ja toisessa oli Valori Wellsin suunnittelema kuviokangassarja.


Tietenkin olen täydentänyt valikoimaa oman varaston kankailla. Etsiskelin jopa jäännöspaloistani sopivia käytettäviksi tähän projektiin, mutta palani ovat kovin pieniä. Niistä ei moni riittänyt edes pienimpään blokin osaan.

Jäännöspaloista pystyy sen sijaan aika usein leikkaamaan 4 cm x 4 cm neliöitä, ja niin olen tehnytkin nyt monta päivää. Sitten ompelen niistä 4-patch-blokkeja, jotka ovat valmiina vajaat 6,5 cm x 6,5 cm. (Ne ovat siis 2,5-tuumaisia neliöitä.)

Valmiina on reilut 50 pientä 4-patch-blokkia.


Näistä minipienistä blokeista ompelen jossain vaiheessa peiton.

Pöydällä tai oikeastaan lattialla olevien projektien lisäksi minulla on vaiheessa vielä Glasgow’n näyttelyyn ehdolle tuleva tilkkutyö. Siitä puuttuu nimilappu, kanttaus ja ripustuskuja. Koska inhoan ripustuskujien ompelemista, ehkä jätän sen tekemättä siihen asti, että kuulen, tuliko työ valituksi näyttelyyn!

perjantai 19. lokakuuta 2018

tosi pieniä blokkeja.

Pohdin eilisessä kirjoituksessani nopeasti, rupeaisinko rakentamaan minipieniä tilkkublokkeja minipienistä jäännöspaloistani. Ei pitäisi päästää ajatuksiin kaikenlaisia pohteita – löysin nimittäin yhtäkkiä itseni leikkaamasta ja ompelemasta pieniä paloja (4 cm x 4 cm) pieniksi tilkkublokeiksi. Tällaisiksi:


Valmiit 4-patch-blokit ovat 2,5” x 2,5” kooltaan.x

Inspiraatio ja ajatus lähtivät Crazy Mom Quilts –bloginpitäjän projektikuvista ”Lost in Crowd”. Hän puolestaan oli inspiroitunut näkemästään tilkkupeitosta.

En voinut itsekään olla innostumatta, joten yhdistelin 4-patch-blokkini sopivan kokoisiin, vaaleisiin neliöihin. Kuvan viivain on mukana mittasuhdetta antamassa.


Tulisihan tästäkin aika kivaa pintaa. Ehkä rakennan koeblokeistani pienen laukun tai kassin – tai pussukan.


Leikkasin silti jo eilen aikamoisen pinon pieniä neliöitä näiden lisäksi, vaaleita ja tummia. Ajattelin, että voisin tehdä niistä itselleni ”leaders and enders” –projektin Quiltville Bonnien tapaan. Ompelen aina pari yhteen joka välissä kun muuten joutuisin katkaisemaan langan.

Saa nähdä, riittääkö intoni! Pieniä tilkkuja joka tapauksessa riittää, niin että materiaalista ei heti tule pula. Jäännöspalani tahtovat olla pienenpuoleisia – niin pieniä, ettei niistä pysty kokoamaan edes Scrap Crazy –blokkeja.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

tauon paikka?

Kuvasta voisi ajatella, että olen pari viime viikkoa levännyt laakereillani, mutta en sentään. (Kuvassa Kissa näyttää, mitä mieltä se on Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitostani.)


Olen työstänyt tilkkutyötä epämukavuusalueellani. Se on pieni ja siinä on esittäviä osuuksia – esittävät tilkkutyöt eivät ole minun juttuni. Tikkasin sen enimmäkseen vapaalla konetikkauksella – edelleen ei lempipuuhaani. Valmistan sitä ehdokkaaksi Glasgow’n näyttelyyn, jonka teemana on ”Suomalaisia näkymiä” enkä halua esitellä sitä mittavasti ennen kuin valinnat on tehty.

Siksi minulla ei ole ollut mitään blogissa kerrottavaksi ennen kuin nyt, kun suureksi helpotuksekseni sain näyttelyehdokkaani tikatuksi ja saatoin siirtyä taas tutumpiin ja mieluisampiin puuhiin. Leikkasin siis lisää crazy-paloja ja ompelin niistä kuusi uutta, järjetöntä blokkia.


Tikkasin myös kaksi aiemmin valmistamaani tilkkupintaa suorin ompelein – huom, en siis vapaalla konetikkauksella! Olipa mukava taas ommella suoraa!


Kaksi muuta tilkkupintaa odottaa myös tikkaustani. Noinkohan viitsisin kokeilla niiden pintaan jotain vapaampaa tikkausta? Tekisi jotenkin mieleni kokeilla krysanteemityyppistä tikkausta, sellaista kuin tein Puutarhassa-pussukkaan.

Koska kirjoitukseni olisi tällaisenaan aivan tynkä, kerron vielä yhden asian. Päätin jo elokuun puolella toteuttaa tänäkin vuonna joulukalenterin blogissani eli julkaisen yhden kirjoituksen jokaisena päivänä 1.-24.12.2018. Voitte merkitä tämän kalenteriinne, koska olen jo kirjoittanut suurimman osan teksteistä!

maanantai 13. elokuuta 2018

suunnitelma B.

Koska tilkkutyöni ovat aina scrappy-tyyppisiä, en juuri vaivaudu laskemaan kankaiden menekkiä etukäteen. Uusimman työni alussa olisi kannattanut. Minulla oli kyllä paljon valkoista, mutta valitsemaani harmaata oli pienempi pätkä. Optimistisesti ajattelin sen riittävän, mutta olin väärässä.

Harmaani vajui ja vajui, enkä ollut saanut valmiiksi kuin vaivaiset neljäkymmentä blokkia. Tähtään seitsemäänkymmeneen, joten minun oli pakko kehittää suunnitelma B.

Kuinka sattuikaan, sain x-plus-blokeista ompelemani tilkkupeiton juuri takaisin Soilen tikkauspalvelusta, ja taustakappaleen ylijäämäpalat olivat tietenkin mukana. Siinä oli aika samanlaista harmaata, joten ompelin kaksi blokkia kokeeksi.  Tässä kuvassa ne ovat yhdessä alkuperäisten kaitaleiden kanssa:


Hyvin samaa tummuusastetta kuin alkuperäinen harmaa, vaikkakin hieman eri sävyä.

Mutta eipä tätä toistakaan harmaata ollut tarpeeksi. Piti löytää kolmatta ja ehkä vielä neljättäkin harmaata, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin läpi harmaat varastoni ja löysin kolme mahdollista kuosia.

Selvitin käden käänteessä niiden sopivuuden tummuusmielessä! Otin kuvan mahdollisista harmaista yhdessä alkuperäisen kankaan kanssa ja tein kuvasta musta-valkoisen:


Pilkullinen kangas näytti liian erilaiselta, mutta kaksi muuta oli sopivaa. NYT laskeskelin sentään, riittäisivätkö ne ja tulin toiveikkaaseen lopputulokseen, että kyllä. Minulla on siis leikattuna sekä harmaat että valkoiset kaitaleet loppuihin tarvittaviin tilkkublokkeihin.

Leikkasin samalla lisää värikkäitä kaitaleita. Aloittaessani käytin kaitaleita suunnilleen sitä mukaa kuin ne sattuivat käteen, mutta nyt olen ruvennut suunnittelemaan blokkien väritystä. Haluaisin päästä siitä irti ja ommella aivan satunnaisia värityksiä, mutta toisaalta on kiva ommella oikein kauniita blokkeja, ei vain pelkkiä monivärisiä. Vaikka se onkin lempivärini.

Kokeilin heti toteuttaa blokkeja kahdella vaihtoehtoharmaallani:


Olen luottavainen, että vaihtoehtoharmaata sisältävät blokit uppoavat lopulliseen tilkkupintaan siinä kuin alkuperäisellä valinnallani ompelemani blokit.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

värikkäitä tilkkublokkeja lattialla.

Toukokuun alkupuolella tartuin upeaan Tula Pink –kangasnippuun ja rupesin tehtailemaan ”varjostettuja neliöblokkeja”. Pari viikkoa sitten blokkeja näytti olevan aikamoinen pino ja ajattelin toiveikkaana, että niistä voisi jo ommella peiton. Ladoin ne sommittelulattialleni ja totesin, että blokkeja on ommeltava aika monta lisää.


Vajaamittaisenakin tämä tilkkupinta näytti erittäin lupaavalta! Nyt katsoessani minusta tuntuu kuin olisin heittämällä osannut asetella väritkin juuri sopivasti. Nimittäin tämänhetkisessä versiossa väritys kulkee aivan eri tavalla:


Sommittelulattiani rajat tulivat vastaan, enkä voinut sommitella tilkkupintaa kokonaan. Päädyin uhkarohkeaan ratkaisuun eli ompelemaan yhden kulman valmiiksi riveiksi:


Toivon, että saan näin lisätilaa, jonka turvin pystyn sommittelemaan loput koko tilkkupinnasta. Kiinnostuksella seuraan, miten tästä etenen – en nimittäin ole varma, riittävätkö valmiit blokit vieläkään kunnon kokoiseen tilkkupeittoon!

lauantai 11. marraskuuta 2017

tilkkuterapiaa.

En oikein tiedä, miksi jäännöspalatilkuista ompeleminen on minusta niin hauskaa! Ehkä luontaisella säästäväisyydelläni on osuutta asiaan, tai sillä, että pidän kuvioista ja monivärisistä jutuista.

Kun minulla on ollut jotain suunnitelmallista meneillään tarpeeksi pitkään, minun on pakko palata tilkkupalojen pariin. Tarvitsen tilkkuterapiaa! Vaikka suunnitelmallisten tilkkutöiden tekeminen on hauskaa, improvisointi ja ”ei mitään väliä” on välillä vielä hauskempaa.

Otin muutama päivä sitten jäännöspalakassin esiin ja improvisoin.


Kassista löytyi aloitettuja yhdistelmiä, tilkkupareja ja kesälomalla käsin ompelemani paper piecing –kuvio. Ilahduin erityisesti kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyvästä tilkkupinnasta. Se on erilainen kuin yleensä teen ja siksi kiinnostava.

Sinisiä paloja oli kuitenkin niin paljon, että improvisoinnin tuloksena oli tällaista:


Näistä ei tarvitse jatkaa kuin vähän, niin minulla on tilkkupussukan pinnat valmiina! Montakohan ehtisin tänä vuonna vielä valmistaa?!

torstai 19. lokakuuta 2017

kahdenlaista tilkkupeittoa.

Ehkä luulitte, että olen kokonaan ryhtynyt tilkkupussukoiden valmistajaksi ja hylännyt tilkkupeittojen ompelemisen tykkänään? Mutta ei huolta! Ompelen yhä tilkkublokkeja – välillä enemmän ja välillä vähemmän ahkerasti.

Erityisesti olen ahertanut puna-valkoisen projektini parissa, sille kun on jo tilaus sisällä.


Pohdiskelin, miten tasoittaa epämääräisen kokoiset ja reunoiltaan epätasaiset blokit, mutta tilkkuystäväni Soile ratkaisi pulmani. Hän kehotti ompelemaan joka toiselle blokille vaaleat, joka toiselle punaiset kehykset.

Olin ajatellut käyttää kehyksiin samaa valkoista kangasta, jota blokeissakin on. Se on kuitenkin aika kankeaa, joten hylkäsin valkoisen kehysidean mieluusti.

Tartuin toimeen Soilen luona, missä pidimme yhteisen ompelupäivän viime viikonloppuna. Muutaman tunnin tiiviin työskentelyn jälkeen minulla oli 19 valmiiksi kehystettyä blokkia. Soilen söpö koira suostui poseeraamaan blokkien päällä. Kuvan toisessa reunassa näkyy pieni kaistale ihanaa sinistä tilkkutyötä, jota Soile ompeli kokoon.


Punainen ja sininen yhdessä olivat kuin ”sisko ja sen veli”.

Pari päivää sitten sain kehystetyksi loputkin epämääräisen muotoiset blokkini. Asettelin kaikki 30 blokkia lattialle, mutta en ole ommellut niitä vielä yhteen. Kohta ompelen!


Olisihan liian järjestelmällistä, että kokoaisin puna-valkoisen tilkkupinnan ensin ja rupeaisin vasta sitten ompelemaan uutta! Siksi aloitinkin uuden projektin vielä entisen (ja entisten) ollessa kesken. Tein ensin koeblokin, joka onnistui kerralla melko hyvin. Kuvassa testiblokki poseeraa yhdessä ihanan batiikkikaitalepakettini kanssa.


Eikä kaitalepaketti ollut kuvassa syyttä! Noukin siitä pari kaitaletta, jotka ompelin rasteiksi, näin:


Tilkkupeittoon tulee eri tummuisia harmahtavia kankaita rasteille taustaksi, ja rasteja tulee niin paljon kuin kaitalepaketista suinkin saa.


Blokit ovat noin 25 cm x 25 cm kokoisia. Näistä saattaa tulla aika isokin peitto!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

tilanne toiveiden tynnyrissä.

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin.

Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen.

Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin.

Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan).

Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.)


Katson siis kakkostoiveeni toteutuneen. Olen käyttänyt uusia/pitkiä kankaita enemmän kuin aikoihin.

Valmista?

Toivoin, että saisin valmiiksi ainakin kolme tuolloin keskeneräisenä olleista tilkkutöistäni. Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta -matkalaukkunäyttelyyn tulevat kaksi työtä sekä vähintään yhden muun tilkkutyön.

Hahaa! Olen ylittänyt itseni kolmostoiveen osalta!

Viime vuoden viimeisenä päivänä minulla oli käsissä neljä samana vuonna aloittamaani tilkkutyötä, jotka olivat kesken:

1. Neliö neliössä –tilkkupeitto, joka on nyt valmis! Se sai nimekseen ”Pöydät täyteen”.

2. Hirsimökin puolikkaista ommeltu tilkkupeitto, johon käytin ihania Kona-puuvillakaitaleita. Työ on nyt valmis ja sai nimekseen ”Värienergiaa”.

3. Island Batiks / London Fog –kaitalepaketista tehdyt tilkkublokit olivat valmiina, mutta kaipasivat lisäkaitaleet. Tämäkin työ on valmis ja nimeltään ”Kesäunet”.


4. Retron oloinen lapsen- tai vauvanpeitto oli myös kesken ja se on edelleen kesken. Tikkaus, nimilappu (ja nimi) sekä kanttaus uupuvat.



Tein valmiiksi myös matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut, sananlaskujen innoittamat seinävaatteet. ”Lisänä rikka rokassa” ja ”Lopussa kiitos seisoo” -työt kiertävät toivottavasti kauan Suomea muiden syyrinkiläistöiden mukana!


Edelleen kesken

Seuraavat viime vuonna keskeneräisten joukkoon lukeutuneet työt ovat edelleen kesken:

Jopa minun mielestäni liian kirjava ja RUMA tilkkutyö sinänsä lupaavista tilkkublokeista on kesken, mutta edennyt pitkälle. Se odottaa mestaritikkaaja Soile Kivisen kosketusta. Niin, eikä se ole enää ruma, koska kaunistin sitä.


Sen sijaan ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö ei edelleenkään tunnu etenevän.

Entä nelostoive sitten?

Minulla oli vielä yksi toive. Ajattelin pitää ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden. En ole pitänyt kirjaa, mutta luultavasti tämäkin toive on toteutunut. Kävin äskettäin Tallinnassakin ja jätin kangasostelut väliin.

Täytetään toiveiden tynnyriä vähän!

No mutta! Toiveiden tynnyri on melkein tyhjä. Minäpä lataan sinne pari bonustoivetta:

1. Toivon, että innostun ompelemaan valmiiksi aloittamani tilkkulaukun, jonka laukkukappaleet olen tikannutkin ja kaikki. (Kuvassa kappaleet ovat vielä tikkaamattomina.)


2. Toivon, että jaksan siivoilla ompelunurkkaukseni niin ettei sen tila enää ole häpeällinen, kuten tässä postauksessani paljastin.

Vuoden viimeisenä päivänä tarkistan tämänvuotisten toiveideni lopullisen tilanteen!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

vanhaa ja uutta.

Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani:


Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin.

Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa.


Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

tästä lähtee.

Olen äskettäin ommellut kaksi aika erilaista tilkkupintaa valmiista kaitalepakkauksista. En voi itselleni mitään – kaitalerullat vain ovat houkuttelevia, joten ostin niitä vielä kolme lisää.

!!!!

Vuosi on käännähtänyt taas valoisan puolelle. Nyt näkee taas ommella mustanpuhuvia kankaita. Olen kartuttanut neutraalien kankaiden pinojani erityisesti tummilla väreillä ja päätin yhdistää punaoranssivoittoiseen kaitalepakkaukseen eniten mustaa, mutta myös hieman harmaata ja vaaleaa.


Jos olisin vielä enemmän helppouden perään, etsisin valmiin, kaitalerullalle mitoitetun kaavan, mutta kehitin kaavan kuitenkin itse. Löysin tilkkupeiton, jossa oli minua miellyttävä kuvio ja pähkäilin, voisiko sen ommella tällaisista kaitaleista. Vastaus oli: ”Kyllä”.

Päädyin vastaukseen niin, että ompelin ensin koeblokin koekaitaleista. Käytin suunnilleen-kokoisia paloja ja lopulta tasoitin blokin ja mittasin sitten kaikki leikkuun ansiosta muotoutuneet palat.

”Vino oo” –niminen tilkkublokkini alkaa kolmesta 6,5 tuumaa pitkästä kaitaleesta, jotka ommellaan vierekkäin yhteen. Palan päihin ommellaan kaitaleesta leikatut kolmiot, joiden sivut ovat 3,5 tuumaa.


Neliön toiselle reunalle ommellaan vastaavanlaiset kolmiot keskikankaasta. Lopuksi pala tasoitetaan neliöksi, jonka kulmat ovat nuo kolmiokulmat:


Lopputuloksena vinoja oo-kirjaimia.

Yhdestä rullan kaitaleesta syntyy kaksi tällaista värikästä blokkia ja jäljelle jää hyvin vähän. Kaitaleen jäännöspala on hieman pidempi, jos vinon oo-kirjaimen tekeekin mustasta tai neutraalista kankaasta.

En ole päättänyt, ovatko kaikki oo-kirjaimet värikkäitä. En tiedä, miten tämän sommittelen. Ryhdyn ompelemaan blokkejani ja katson, mihin tämä kehittyy.

tiistai 3. tammikuuta 2017

lahjakasta.

Erinomaista alkanutta vuotta! Kiitos viime postaukseen tekemistänne kivoista kommenteista! Tuntuu mahtavalta lukea, että olen sentään keksinyt ja osannut tehdä joitain hyödyllisiä ohjeita muidenkin käyttöön.

Vuoteni alkaa lahjakkaasti. Perheeni sai joulupaketin ystäviltämme Amerikasta. Blogini lukijoita kiinnostanee paketin tällainen sisältö:


Maaginen ”Kissoja Pariisissa” -värityskirja, neljä fat quarter –kokoista kangaspalaa ja yksi charm pack eli pakka valmiiksi leikattuja kangasneliöitä.

Kun pääsen käsiksi kankaisiin, ne jouduttavat minut pois mukavuusalueeltani. Ne eivät ole minulle tyypillisen värisiä. Mielenkiintoista ja haastavaa!

Sain joululahjapaketin myös Uudesta Seelannista, Instagram-ystävältäni Liziltä:


Ihanan kangaspalan lisäksi siellä oli eksoottisia uusseelantilaisherkkuja selityksineen ja pahvinen askartelutehtävä. Sain muuten vastaavanlaisen suomalaiselta ystävältänikin. En oikein tiedä, uskallanko kokeilla näiden valmistamista. On noloa, ellen osaakaan.

Kissaa eivät tuollaiset tavarat kiinnosta vähääkään.

Esitin vuodenlopetuskatsauksessani, että toivon pystyväni pitämään yhden kangasostottoman kuukauden. Olin ajatellut sen olevan tämä tammikuu kuten edellisinäkin vuosina. Kuuria on kestänyt melkein kolme päivää, ja lahjakkaiden pakettien ansiosta olen tuskin huomannut kuurilla edes olevani.

Aika näyttää, onko tammikuu ostokankaaton - tilkuton se ei ainakaan ole! Jos ajaudun vaikka matkalle sellaiseen kaupunkiin/maahan, missä kankaita sentään vielä myydään, olisi hyvä voida käyttää tilaisuus hyväksi. En siis sitoudu vielä mihinkään!

perjantai 15. tammikuuta 2016

tilkkublokkeja ja bonusta.

Rupesin taas kokoamaan tilkkublokkeja tilkkupeittoa varten. Päässä pyörineistä ideoista suodattui toteutukseen tällä kertaa lentävistä hanhista koottava siksak-kuvioinen tilkkupinta.


Värisuunnitelmana on tällainen:

  • Paljon iloisia värejä, mutta ei vihreää eikä ruskeaa
  • Hanhissa on selvä kontrasti vaalean ja tumman välillä, mutta vaalea ja tumma eivät välttämättä ole samaa väriä.

Yleensä olen aika huonosti pitäytynyt värisuunnitelmissani. Ehkä nytkin huomaan jossain vaiheessa, että herranen aika, pinta on täynnä vihreää ja ruskeaa.


Toistaiseksi värit ovat vielä punavoittoisia. Saattaa johtua siitä, että minulla oli ensimmäisenä käsillä punaisia jäännöspaloja.


Tilkkupinnassa on tietenkin ideana, että saisin kulutettua tähän taas joitain jäännöspalatilkkujani.

Valmistan lentävä hanhi –blokin kiinnittämällä suorakaiteen lyhyisiin reunoihin neliöt kulmittaisilla ompeleilla. Tykkäsin tuosta tavasta tehdessäni Aamuvirkku-tilkkupeittoon hanhiosuuksia. Teen kyllä hanhista Aamuvirkkua isommat – 15 cm x 8 cm suorakaide ja 8 cm x 8 cm neliöt.

Isompien palojen etuna on se, että ylimääräiset kulmat jäävät isommiksi. Kun ompelen vielä toisen sauman ja leikkaan kulman irti saumojen välistä, saan bonuksena aina kaksi kolmio-neliötä.

Tämä kuva on ansainnut aivan sikana tykkäyksiä Instagramissa:


Eikä välttämättä ihme, että kolmio-neliöistäni on tykätty. Nämä ovat todellisia bonuspaloja. Syntyvät äärimmäisen vähällä lisävaivalla ja näyttävät kivoilta, niin kuin kolmio-neliöt tuppaavat näyttämään.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails