Tilkunviilaaja

Elokuisena viikonloppuna oli taas aika tavata Instagramista tuttuja tilkkuystäviä, tällä kertaa AirBnB-majoituksessa Vääksyssä. Majapaikan valintaan vaikuttaa paitsi nukkumapaikkojen lukumäärä, myös pöytätilan määrä. Esittelykuvissa jätetään tämä tärkeä seikka usein liian vähälle huomiolle. Tässä majoituksessa paras pöytätila oli lasitetulla terassilla. Siinä oli hyvin viihtyisää, ja sovimme kaikki ompelukoneinemme pöydän ääreen, kun kaksi meistä jäi sohvalle käsinompelustensa kanssa. Päädyin askartelemaan tilkkupintaa orvoksi jääneistä blokeista. Olen tehnyt liikaa blokkeja yllättävän moneen tilkkutyöhön! Olin tutkinut blokkivarastojani ennen lähtöä, ja kokeilin, miten hyvin ne sopisivat yhteen. Tällainen sommitteleminen ei jotenkin inspiroinut minua, mutta olin päättänyt loihtia blokeista jonkunlaisen pinnan. Onneksi lähtöä edeltävinä päivinä sain kunnollisen idean jostain virtuaalimaailman syövereissä näkemästäni tilkkuteoksesta! Aloin toteuttaa uutta visiotani ompeluviikonlopun a...

Melkein kaikkein hauskinta tilkkutyötä on ommella pieniä, sattumalta käteen osuvia tilkkuja yhteen ja jatkaa, kunnes kooste on tarpeeksi suuri pussukkapinnaksi. Ehkä siksi pussukoita valmistuukin niin paljon!  Kerron nyt, miten ompelin improvisoituja pintoja pienistä tilkuista, jotka olivat vain sattuneet jäämään ompelupöydälle. Ensiksi otin käteen yhden tilkun ja etsin sille joko saman värisen tai väriin sopivan parin, jonka jokin mitta sopi mahdollisimman hyvin ensimmäisen tilkun johonkin reunaan. Kuvassa näkyy näitä pareja (ja muutama vähän kehittyneempikin sarja) odottamassa, että ompelisin saumat. Tasoitin tilkkuparien saumanvarat ja painelin sormella saumat sileiksi. Etsin pareille vastaavia pareja ja ompelin yhteen. Jatkoin näin – tai otin lisää tilkkuja ompelupöydän kasasta pinosta, kunnes saumoja oli sen verran, että oli syytä silittää palat siisteiksi. Silitetyt palat olivat jo sen kokoisia, että niistä alkoi voida visioida pussukkapintoja, tässä: Ensimmäinen pussuka...

Syöksähdin saman tien uuden projektin pariin, kun olin saanut tilkkusilppuriviblokit pinnaksi asti. Huomasin nimittäin pitäväni kovasti keikkuvan näköisistä blokeista, joita ompelin Kylä lähtee -seinätekstiiliin, ja päätin ommella niitä jossain vaiheessa lisää,. Nyt oli se vaihe! Valmistin ensin koko joukon raikkaan värisiä tilkkuneliöitä ompelemalla pienen keskipalan ympärille kierroksen resurssikaitaleita ja tasoittamalla silitetyn palan sitten kolmen tuuman neliöksi. Sitten keräsin pinon tummanpuhuvimpia kankaitani ja leikkasin niistä kahden ja puolen tuuman levyisiä kaitaleita. Ompelin tilkkuneliön ympärille tummanpuhuvat kaitaleet, silitin ja leikkasin palasta viiden tuuman neliön vinoon – puolet toiseen suuntaan ja puolet toiseen suuntaan vinoon. Neliöt näyttävät keikahtelevan puolelta toiselle. Paitsi tuo yksi, joka kulkee viereisen neliön kanssa samaan tahtiin! Nyt vasta kuvasta huomasin! No sitten mietin, että tuleeko pinnasta sittenkin liian synkkä, jos tausta on pelkkää ...

Olen näköjään työskennellyt pari, kolme viikkoa kolmen eri tilkkutyöprojektin parissa - saatuani Amity-kaavan valmiiksi ja siirrettyäni Käpylä-blokit vähäksi aikaa vaihtopenkille. Ensimmäiseksi tartuin työläimpään eli Blue North Strong and Free -blokkimallilla ompelemaani FPP-työhön. Blokkiin tarvittavien palojen leikkaaminen sujuu melko hitaasti ja ompeleminen vielä hitaammin. Lopputulos on kyllä näyttävä: Tässä on blokkiompelun aikaista tilannekuvaa. Leikkuri suihkii tämän tästä. Blokkiin tehdään kolmenlaisia neliöitä, joihin jokaiseen tulee monta palaa. Silitetyt ja tasoitetut palat ommellaan yhteen, jolloin saadaan yksi blokki. Se on aina juhlallinen hetki. Epätasaisuus vaihtuu litteydeksi. Sileistä ja tasaisista blokeista voi sitten koota mallipinnan. Vielä joudun ompelemaan aika monta blokkia! Mutta eihän näitä blokkeja oikein jaksa kovin monta tehdä peräkkäin. On pakko siirtyä johonkin helpompaan välillä. Tällä kertaa lähdin kokeilemaan, millaisia kuusikulmiokuvioita saisi...

Vähänkö olen ylpeä itsestäni, että olen jo nyt pystynyt hyödyntämään melkein kaikki viime vuoden kesälomalla valmistamani kuusikulmiot ja vielä jokusia kuusikulmioerästä, joka valmistui jo vuonna 2017. Hyvä minä! Ompelin jo aikaisemmin Kolibri-pussukan, jossa oli viimekesäisiä kuusikulmoita. Nytkin sommittelin kuusikulmiot pinnoiksi, jotka eivät näytä kukkamaisilta. Applikoin pinnat kankaanpaloille ja lisäsin niiden alle vanupalan, jonka tikkasin kiinni juuri kuusikulmioiden ulkopuolelle jäävällä ompeleella. Leikkasin nurjalta ylimääräiset vanut. Sitten tikkasin koko tilkkupinnan kiinni vanuun tavalliseen tapaan. Lopuksi lisäsin tikkaukset kuusikulmioiden kiinnityssaumoja pitkin. Kuusikulmiot näyttävät nyt herkullisen pulleilta tilkkupinnassa! Kuusikulmioin koristeltuja vetoketjupussukoita valmistui tällä erää kaksi. Ensin valmistui tämä Kaukainen galaksi -pussukka: Kaukainen galaksi -tilkkupussukka on tällainen korkeampi ja kapeampi. Toisella puolella on tummempia kuusikulmio...