Tekstit

Näytetään tunnisteella applikaatiot merkityt tekstit.

uutta ja vanhaa.

Kuva
Ompelupisteen järjestettyäni katsoin tilkkutyöbingolappua etsiäkseni sieltä seuraavaa rastitettavaa. Sinapinkeltainen ei huvittanut, joten päätin etsiä Make Modern -lehdestä jonkin toteutettavan tilkkutyöprojektin.

Lehdestä numero 25 löytyi Hide and Seek -tilkkupeiton kuva ja ohje. En kyllä halunnut tehdä aivan samanlaista kuin malli on, mutta ajattelin palata Economy-blokin pariin. Tein vastaavia paloja vuonna 2017 ja ompelin niistä Pöydät täyteen -tilkkupeiton.

Lehden mallissa tehdään ensin yksi Economy Block ja täydennetään sitä vielä toisellakin kierroksella. Keskineliö on 2,5 tuuman neliö ja ensimmäinen kierros on aina yksivärinen. Minulla oli varastossa tummanpuhuvaa harmaata, jota kokeilin käyttää.


Kuvaa ottaessa mietin vielä, minkä ihmeen kokoisiksi joutuisin palani tasoittamaan! Tuumamitoista ei tahtonut löytyä tasalukua!


Onneksi palat olivat niin pieniä, että senttimittainen neliöviivaimeni riitti. Sieltä löytyi järjellisesti käytettävä mitta 8,5 cm. Koeblokin alut ovatkin n…

järjestyksessä.

Kuva
”Ohhoh! Ohhoh, täällä näyttää siltä kuin jotain olisi organisoitu,” oli Miehen TUOMIO hänen tarkastellessaan ompelupöytääni tänään. Oletteko samaa mieltä?


Minimalistisemmallakin järjestelyllä ehkä voisi ommella, mutta pidän tärkeänä esimerkiksi sitä, että neulatyynyjä on lähistöllä ainakin kuusi ja neulakirja sen lisäksi. Ompelukoneen neulojen nyt täytyy tietenkin olla käden ulottuvilla. Ompelu- ja tikkauslankojakaan ei kannata säilyttää muualla. En totisesti pysty karsimaan tuosta enää mitään!

Järjestelyurakan sivuvaikutuksiin kuului se, että siksakkasin kaikki uusimmat kangasostokseni ja siirsin ne odottamaan esipesua. Lisäksi päätin viimeistellä kaksi Espoon tilkkupäivillä 2011 aloittamaani kukkatyötä. Nämä putkahtivat esiin ompelupöydän röykkiöistä:


Applikoitu ruusukuvio on melkein valmis. Minun on vain poistettava applikaatioiden sisällä olevat paperikaavat ja ommeltava kukan keskelle muutama solmupisto. Olin jättänyt työn kesken, koska solmupisto ei ollut onnistunut. Lanka oli …

tyynynpäällinen, jossa heksagoneja – Huippu.

Kuva
Viime vuoden kesähuvilalomallani tein English Paper Piecing –tekniikalla monenmoista – esimerkiksi määrättömän määrän heksagoneja (tai kuusikulmioita). Kotiuduttuani päätin käyttää osan niistä tyynynpäälliseen tai vastaavaan, ja päätin myös, että käyttäisin niitä jännittävällä tavalla eli kiinnitettyinä kankaaseen vähän irti toisistaan.

Heksagonien sommitteleminen tasaisin välimatkoin ja irti toisistaan oli yllättävän vaikeaa. Minulla ei tietenkään ollut erikoisvälineitä – siis liimaa – joten ähräsin nuppineulojen kanssa pitkät tovit. Sommitelmastani ei tullutkaan täydellinen, ja siksi päätin kuitenkin kannustavuuden nimissä antaa valmiille työlleni nimen Huippu. Tässä siis Huippu-tyynynpäällinen, jonka pintaan olen applikoinut heksagoneja.


Tyynynpäällisen sisälle mahtuu 50 cm x 50 cm sisätyyny.


Koska heksagonien asettelu ei onnistunut täydellisesti, myös tikkausten tekeminen tasaisiksi oli mahdotonta, kuten kuvailen tässä blogikirjoituksessani marraskuulta 2017. Totean silti, että ”c…

a niin kuin applikointi.

Kuva
Marraskuun kirjoitukset jäivät harmillisen vähäisiksi, sillä en ehtinyt ommella kuukauden aikana juuri mitään. Ei siis ollut, mistä kirjoittaa!

Nyt kokeilen, kuinka monena joulukuun päivänä pystyn kirjoittamaan edes jotain. Tarjoan teille, hyvät lukijat, jonkunlaisen joulukalenterin. Jaan uusia ja myös aiempia tekemisiäni (aiempiakin, koska uusissa ei kenties riitä kirjoittamista) ja kirjainteemalla. Olen jo kertaalleen kirjoittanut tilkkuilijan aakkosista, mutta kertaus ei ole pahasta. Plagioin armotta itseäni ja aloitan kalenterin a-kirjaimesta, aa niin kuin applikointi.

Applikoimisesta tulee heti mieleen Helsingin tilkkukilta Syyringin suursaavutus – ompelimme yhdessä Salainen puutarha -tilkkutyön Kim McLeanin ”Stars and Sprigs” -mallin mukaan.


Tilkkupeitosta tuli kooltaan 254 cm x 254 cm ja siinä oli 41 tähtiblokkia, 40 applikoitua kukkablokkia sekä 4 valtavaa applikoitua reunuspalaa. Salaisen puutarhan valmistamiseen kului kiltalaisilta yhteensä 398 työtuntia. Valmiin peiton lah…

kuusikulmioita eli heksagoneja.

Kuva
Kehitin muita ompelujuttuja huvituksekseni ollessani poissa ompelukoneen luota. Rupesin esimerkiksi tekemään kuusikulmioita eli heksagoneja englantilaisesti paperipalastellen. Tuo ei ole ollut minun juttuni, mutta tekeminen osoittautui käytännössä melkein meditatiiviseksi. Ennen kuin kunnolla huomasinkaan, palasia oli yli neljäkymmentä ja ne näyttivät seppeleen muodossa tosi kivoilta!


Haastoin itseni tekemään yhden kuusikulmion jokaisesta mukaan ottamastani kankaasta, joka siihen riittäisi. Minulla oli pieni paperikassillinen jäännöspaloja ja niistä syntyi yllättävän monta erilaista kuusikulmiota. En paljasta lukumäärää vielä, sillä harkitsen vielä järjestäväni giveaway-arvauksen aiheesta.

No, suunnittelin ompelevani kuusikulmiot kankaalle niin, että niiden väliin jää tyhjää tilaa. Sommittelin eilen sini-, vihreä- ja violettisävyisiä kuusikulmioita kokonaisuudeksi, näin:


Huomasin miltei heti, että niiden pystysuuntainen väli on liian leveä ja korjailin sijoittelua illan jo hämärryttyä…

näyttääkö tämä auringonkukalta?

Kuva
Onko kuvan keltainen muoto auringonkukka?


Huokaus! Esittävän tilkkukuvan tekeminen ei minulta suju. Mies arveli ensiksi tätä auringoksi, sitten auringonkukaksi. Päivänkakkara taisi olla seuraava suusta päässyt arvaus, kunnes hän sentään vastasi oikeinkin. Tämä on aivan ilmiselvä (??!!) voikukka.

Applikoin voikukan crazy-tekniikalla kokoamani vihreän tilkkupinnan päälle.


Olisin ommellut kukan kultaisen leikkauksen kohdalle, mutta siinä tausta näytti liian sekavalta. Tuossakin se on ihan ok. Nyt pitäisi tikata tilkkupinta viehkeästi / kiinnostavasti / taitavasti / jotenkin, sillä tämän täytyy valmistua ennen Syyrinki-killan Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyä, joka avautuu yleisölle Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.9.2016. Tuleekohan minulle taas kiire?

Esittelin kesän alkupuolella sinistä tilkkupintaa ja nyt se on tikattu. (Enää nimilappu ja työn tasoitus sekä kanttaus puuttuvat, niin se on valmis.) Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta ohjasti työn pinta…

pyörylä poikineen.

Kuva
Elokuun alussa löysin blogiystäväni Lizin (Shush I’m Quilting) kautta upean ”bubble quilt” –mallin, johon Coopcrafts oli ystävällisesti kirjoittanut ohjeen. Vaikka varastoissani ei ole yksivärisiä kangasta, saati sitten tummuuksien koko kirjoa vaaleimmasta tummanpuhuvaan, löysin sen verran neutraaleita, että pääsin kokeilemaan ihanaa mallia.

Kerron vielä, että poikkesin Coopcraftsin ohjeesta seuraavilla tavoilla:

Leikkasin blokkipalani senttimitoilla, 11 cm x 15 cmTein blokit suorakaiteita, en neliöitä. Näin peitostakaan ei tule neliötä.Asettelin ympyrät lähemmäs blokin yläreunaa, koska se näytti minusta suorakaiteessa paremmalta.Valmistin ympyrät Sarah Fielken mainiolla menetelmällä eli käyttämällä pahvimallinetta, alumiinifoliota ja kuumalla silitystä.Kiinnitin ympyrät ompelukoneen pykäpistolla, en suoralla ompeleella.
Sain eilen viimeisen blokin valmiiksi ja kokeilin ensimmäistä kertaa, miltä peiton keskiosa mahdollisesti näyttäisi. Tällaiselta:


Toteutin taas oman mieleni mukaista s…

upeaa applikointia!

Kuva
Olen äimän käkenä, miten UPEAN applikointityön kiltalaiseni eli Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenet ovat tehneet!


Olin Syyringin kiltaillassa torstaina 1.10. ja siellä pääsimme ensimmäisen kerran katsomaan, miltä tilkkutyö tulee näyttämään kehyksineen kaikkineen. Koko keskiosa on valmis, tähdet ja kukka-applikaatiot. Myös kehyksen applikaatioköynnökset ovat valmiit, mutta niitä ei vielä ole sovitettu toisiinsa.

Tilkkutyön keskiosa olisi valmistunut aikaisemminkin, jos vain minun koko kesän ja alkusyksyn varastoimani, Lean valmistamat neljä applikaatioblokkia olisivat olleet Soilella ja Annelilla käsillä, kun he ompelivat sitä. Menin ennen kiltailtaa torstaina Soilen pajalle Lean blokit mukanani ja Soile sai ommelluksi viimeisen rivin tilkkupeiton keskiosaan. (Kuva ei liity kertomukseeni juuri lainkaan.)


Huvituin, kun hän myöhemmin kuvaili, että ”me Tilkunviilaajan kanssa ommeltiin tää nyt valmiiksi”. Olin osalllistunut ompelemiseen siis tuomalla blokit! (Tämäkään kuva ei liity ker…

pyöreää.

Kuva
Pyöräytin taas ompelukoneella muutaman spiraalin tilkkupinnoille:


Jatkoin kangasleikinnän tuloksena syntyneitä tilkkupintoja laiskasti – en tehnyt lisää tilkkupintaa, vaan leikkasin pitkistä kankaista palat, jotka täydensivät jo tekemäni pinnat pussukan kokoisiksi. Kiinnostaa nähdä, miten tällainen ote mahtaa toimia valmiissa pussukassa.


Vetoketjukin on valikoitunut ja saanut päihinsä kangaspalat.

Minulla on vastaavanlaiset palat vielä kahteen pussukkaan ja niihinkin valmiiksi käsitellyt vetoketjut, mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Saa nähdä, pyöräytänkö ensin tämän pussukan valmiiksi vai tikkaanko kaikki pussukkapinnat samaan syssyyn.

Pyöreitä applikaatioita on syntynyt kovasti lisää:


Kuvassa neljä viimeisintä, jotka tässä odottavat vielä pykäpistoja reunoihinsa. Toistaiseksi olen tehnyt jokaisen ympyrän eri kankaasta, mutta uskokaa tai älkää, saatan joutua käyttämään muutamaa kangasta useampaan kertaan. Mitä?! Eikö minulla olekaan 225 erilaista kangasta kaapissa?!

(Tekeillä olevaan …

kankaat kuplivat.

Kuva
Leikkaan, käärin, silitän, asemoin, applikoin. Leikkaan, käärin, silitän, asemoin, applikoin. Ja sama vielä kymmenen kertaa. Sitten olisin valmis tekemään jotain muutakin kuin tätä ympyräapplikaatiotyötäni, jos vain jaksaisin tai päivää/iltaa riittäisi.

En valita, mutta teitä lukijoita käy hieman sääliksi. Mitään kovin uuden näköistä ei tahdo syntyä, vaikka näissäkin on monta uutta ympyrää.


Sain toissapäivänä leikatuksi kaikki suorakaiteet. Ympyröitä leikkelen sitä mukaa. Olen käynyt yhden jäännöspalalaatikon läpi ja leikannut jokaisesta riittävän isosta tilkusta yhden ympyrän. Leikkasin myös paloja parista pitkästä kankaasta ja olen saanut näin syntymään taas lisää jäännöspalaa.

Aurinko on paistanut joinakin päivinä risukasaan blokkipinoihin.


Koristelemattomia suorakaiteita on aikamoinen pino, mutta valmiiksi applikoitujakin alkaa olla messevä määrä.

Näistä kankaista tulee myös kuplia ympyröitä suorakaiteilleni – jokaisesta tai melkein jokaisesta yksi.


Kun näkee näin ihanat kankaat, …

liukuvaa väriä.

Kuva
Teidän lukijoiden on ehkä vaikea ymmärtää, miksi olen innostunut tekemään näitä melko yksinkertaisia tilkkublokkeja. Eihän näissä ole mitään haastetta! Leikataan suorakaide ja tällätään päälle ympyrä – mitä tilkkutyötä se muka on?

Kivaa puuhaa kuitenkin. Käyn parastaikaa läpi jäännöspalalaatikkoani ties monennettako kertaa ja katselen kankaita ties monennellako tavalla. Pienikin pala voi päästä käyttöön.


Pyörylöistä tuli mieleen, että näytin niitä Miehelle. Hän on vuosien mittaan oppinut pari (mielestään) harvinaista erikoistermiä tilkkuilun alalta ja hän tiedustelikin, olenko oikein applikoinut pyörylät tilkuille. Kerroin aivan oikein applikoineeni ja käyttäneeni ompelukoneen kivaa tikkiä. Hän ihan hämmästeli, että ompelukoneesta syntyy tuollainen tikki. (Ihan kuin ikinä jaksaisin/ehtisin käsin applikoida pykäpistoilla!)

Toinen Miehen bravuuritermi on hulpio. Hän käyttäisi sanaa mielellään useamminkin, mutta ei sitä valitettavasti kovin usein tarvitse.

Tilkkupinnastakin tulee todella…

kun muistelen.

Kuva
Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn.

Silloin en vielä antanut kaikille töilleni nimeä. Tämäkin kassi tunnetaan nimellä "Sininen tilkkukukkakassi".


Minulla oli tuolloin myös tapana pihistellä parhaat kuvat postauksen loppuun. Päättelin, että lukijat varmemmin katsoisivat koko postauksen, jos näyttäisin ensin vain jotain ja jännitys tiivistyisi postauksen loppua kohti. Nyttemmin olen tajunnut, että näyttävin kuva kannattaa esitellä ensimmäisenä. Suurin osa blogilistoista näyttää juuri tuon ensimmäisen kuvan thumbnail-koossa ja sen pitäisi houkutella klikkaamaan.

Neljä vuotta sitten toukokuussa leikittelin värikkäillä tilkuilla ja aloittelin tilkkupintaa, jonka pian valmistin Kesätuu…

loppu häämöttää.

Kuva
Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta valmistumassa kuitenkin on tämä palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni. Huomaan aloittaneeni sen vuonna 2013 ja yhdessäkin blogipostauksessa kirjoittaneeni tämän olevan ”slow quilt”. Hidasta minulla on tämän kanssa ollutkin.

Kuvassa ovat joka tapauksessa vihoviimeiset työhön tarvittavat nirkkokappaleet:


Nyttemmin olen saanut kaikki ommelluksi paperipalaansa, joten ne ovat vain kiinnittämistä vailla valmiit. Hohhoijaa, seuraavaksi saankin taas etsiskellä sopivia taustakappaleita!

Ompelin aika monta pitkää suoraa ”saumaa” tänään:


Siis siksakkasin verkkokauppa PeeKaastaostamani kankaat vihdoinkin, jotta ne ovat valmiit pestäviksi ennen käyttöä. (Kuvassa ne odottavat, että nakkaan ne seuraavaksi pesukoneeseen.) Vähän kuin olisin tehnyt oikein ompelutyötä pitkästä aikaa. Käsinompelu ei tunnu ihan samanlaiselta tilkkutyöltä kuin jos ompelen koneella.

Eilen ja tänään vietetään Raumalla Tilkkupäiviä. Olen kovin laiska lähtemään kotoa, joten jäin tänne, vai…

melkein valmis.

Kuva
Voisin sanoa, että palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni on nyt MPNVV eli muutamaa palapelipalan nirkkoa vailla valmis.


(Kylläpä on jotenkin iltahämyä tulviva kuva, vaikkei tässä ole muuta näkyvissä kuin tilkkutyö.)

Olen leikannut ja ommellut työhön reunakaitaleet. En erityisesti tykkää ommella näin pitkiä saumoja! Mutta pakkohan se on, että saa palapelin näyttämään keskeneräiseltä.


Palapelipalojen nirkotkin olen leikannut, mutta en applikoinut vielä. Osa on paikoillaan nuppineuloin kiinnitettyinä.


Valokuvassa saattaa näyttää, kuin nirkot olisi jo ommeltu, mutta esimerkiksi oikealla alhaalla näkyvät nirkot ovat kuin ovatkin kiinni vain nuppineuloilla.

Kiitos positiivisista ja kehuvista kommenteistanne! Nyt vähän himmailen ja sanon, ettei tämä työ ole ihan yhtä hienon näköinen elävänä kuin kuvissa. Jostain syystä musta-punainen-yhdistelmä on kuvissa poikkeuksellisen edukseen (kun taas joitain värejä ei millään saa näyttämään kuvissa miltään)!

Neljän reunakaitaleen lisäksi tilkkutyöni…

värikästä valmista.

Kuva
Applikoin osuuteni eli yhden kukkakuvioneliön Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyyspeittoon, jonka on määrä valmistua ensi vuoden syksyksi. Teemme Kim McLeanin mallin Stars and Sprigs.


Töölön Tilkkupaja lahjoitti applikointiin taustakangasneliöt, ja kiltalaiset toivat varastoistaan tilkkuja, joista teimme kuviot. Kiltalaiset ovat muutenkin tarttuneet hyväntekeväisyystyöhön valtavalla innolla. Peittoon tulee yhteensä 40 kukka-applikaationeliöitä ja ne ovat ilmeisesti kaikki jo valmiit – nyt kun minäkin sain omani tehdyksi.

Töölön Tilkkupaja pitää joulun alla myyjäiset, ja minäkin olen valmistamassa sinne myytävää. Nämä matkalaukun nimilaput olen saanut jo valmiiksi ja muutama vielä pitäisi viimeistellä.


Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä tässä tapauksessa suutarillakaan. Vain yhdessä matkalaukussamme on sievä nimilappu – sen ostin syyrinkiläiseltä tilkkuystävältäni Ritvalta. Tekisi vähän mieleni ottaa tästä pinon päällimmäinen omaan käyttöön:


Siinä nimittäin lukee punaisen …